Baima trekking

Sain tässä vieraakseni trekkaamisesta innostuneen mieshenkilön, joka halusi ehdottomasti mennä Baima-lumivuorten luonnonsuojelualueelle. Koska hän matkusti yksin, ei hänellä ollut varaa matkatoimistoiden oppaiden hintoihin. Hän otti sitten minuun yhteyttä. Järjestin tiibetiläisen isäni Xidangista meille oppaaksi ja sitten vain kohti Baima vuoria.

”Baima Snow Mountain Nature Reserve, the largest in Yunnan Province with an area of nearly 200,000 hectares, is located in the mid-section of the Hengdgun Mountain Range in Southwest China. The snowcapped peaks of the reserve, the highest in Yunnan, reach 5,640m above sea level. These peaks provide a sanctuary for frigid-zone primeval forests and rare plants and animals which thrive in the temperate to cold climate. The nature reserve gained its status in 1983 in order to protect the alpine coniferous forests, mountainous vegetation and the golden monkey. Other species particular to this reserve include the lesser panda, the snow leopard and the white-eared pheasant, as well as forty-seven other mammal species and forty-five bird species.”

Vaikka Baima on siis Yunnanin suurin luonnonsuojelualue on se suhteellisen tuntematon ja lähes turistiton. Alan (siis vieraani) on jo vuosia halunnut sinne ja etsinyt netistä tietoa, jota on todella vähän saatavissa. Hän oli jo luopua toivosta kunnes löysi blogini.

Hyppäsimme siis Deqinin bussiin ja jäimme kyydistä solan korkeimmassa kohdassa, jossa tapasimme oppaamme. Ensin joimme teetä jakkipaimenten majassa ja suunnittelimme reittiä. Sitten vaan reput selkään ja matkaan.

Koska vettä on tullut viime viikkoina ihan kiitettävästi, oli ylätasanko muuttunut aika suoksi. Mutta sateet tarkoittavat myös kukkia. Ja lyhyehkön tarpomisen ja loikkimisen jälkeen alkoi kiipeäminen.

Täällä korkeus jo tuntuu ja kunnolla. Lähdimme matkaan n. 4 300 metristä ja korkeimmillaan olimme jotain 4 800 metrissä.

Eipä huiput täältä katsoen vaikuttaneet niin korkeilta. Välillä oli lepotauko paikallaan.

Alkumatkasta seuraamme liittyi vanha jakkipaimen muuleineen, mutta olimme hänelle liian hitaita. Ja kiipeämisen jälkeen päästiin sitten alamäkeen. Hieman matalammalla tulimme paimentolaismajalle, jota ympäröivällä niityllä pidimme taas lepotauon. Myös isäntäväki tuli meitä tervehtimään.

Olisimme olleet tervetulleita pystyttämään telttamme niitylle, mutta koska näillä korkeuksilla on kamalan tuulista ja valoisaa aikaakin oli vielä jäljellä, päätimme jatkaa matkaa alas laaksoon.

Jatkuu seuraavassa numerossa…

6 vastausta artikkeliin ”Baima trekking

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *