Nationalismi

Samoin kuin etniset ideologiat, nationalismi painottaa kannattajiensa kulttuurillista samanlaisuutta ja se vetää rajoja suhteessa muihin. Erona on nationalismin suhde valtioon. Kun etnisen liikkeen johtajat alkavat vaatia oikeuttaan valtioon, liikkeestä tulee nationalistinen. (Eriksen 2002: 7.) Gellnerin mukaan nationalismi on poliittinen periaate, jonka mukaan kulttuuristen rajojen tulisi vastata poliittisia rajoja (Gellner 1983: 1). Usein puhutaankin kansallisvaltioista. Kaikilla maailman kansallisuuksilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tai haluakaan perustaa omaa valtiotaan. Nationalismi onkin teoria poliittisesta laillisuudesta, joka vaatii, etteivät etniset rajat leikkaa poliittisia rajoja ja ennen kaikkea etteivät tietyn valtion sisällä etniset rajat erota valtaapitäviä muista (Gellner 1983: 1). Nationalismit ovat siis tämän näkemyksen mukaan etnisiä ideologioita, jotka väittävät, että heidän ryhmänsä tulisi dominoida valtiota. Kansallisvaltio on siis valtio, jota dominoi etninen ryhmä, jonka identiteetin merkitsijät (esim. kieli tai uskonto) on juurrutetut viralliseen symboliikkaan ja lainsäädäntöön. Valtio siis pyrkii kansalaistensa yhtenäistämiseen ja assimiloimiseen. Tämän se saa aikaan yhtenäisellä koulutuksella.

Toisenlaista teoriaa nationalismista edustaa Benedict Andersonin ”Imagined communities”. Hänen mukaansa kansakunta on kuviteltu poliittinen yhteisö. Se on kuviteltu synnynnäisesti rajatuksi ja itsenäiseksi. Se on kuviteltu, koska jopa pienimpien kansakuntien jäsenet eivät koskaan tunne useimpia kanssajäseniään, silti jokaisen mielessä elää kuva yhteydestä. Itse asiassa kaikki alkukantaista kylää suuremmat yhteisöt ovat kuvitteellisia. Kansakunta kuvitellaan rajalliseksi, koska suurimmillakin niistä on rajat, joskin ehkä elastiset, joiden takana elävät toiset kansakunnat. Se kuvitellaan itsenäiseksi, koska käsite syntyi aikana, jolloin valistus ja vallankumous tuhosivat hierarkkisen, dynastisen maailman laillisuutta. Se on kuviteltu yhteisö, koska huolimatta epätasa-arvosta ja hyväksikäytöstä, jotka saattavat vallita, kansa käsitetään aina syvänä, horisontaalisena toveruutena. Pohjimmiltaan tämä toveruus on saanut aikaan sen, että miljoonat ihmiset ovat halukkaita, ei niinkään tappamaan kuin kuolemaan tämän kuvitelman tähden. (Anderson 1991: 6-7.)

Anderson (1991) painottaa massamedian ja etenkin painettujen kirjojen merkitystä kuviteltujen yhteisöjen muodostumisessa. ”Kirjapaino-kapitalismin” myötä valtavat määrät ihmisiä voivat saada haltuunsa saman tiedon ja tämä tapahtuu ilman suoraa kontaktia kirjoittajan kanssa. Kielen ja maailmankuvan standardisoituminen suuressa mittakaavassa on täten mahdollista. Valtion koulutusjärjestelmällä on tässäkin suuri merkitys. Voitaisiin kuitenkin kysyä, kenen kuvittelemia nämä yhteisöt ovat.  Arjun Appaduraita (1990: 295) lainaten ”yhden ihmisen kuviteltu yhteisö voi olla toisen poliittinen vankila”.

LÄHTEET:

ANDERSON, BENEDICT (1991 [1983]): Imagined communities. London: Verso.

ERIKSEN, THOMAS HYLLAND (2002): Ethnicity and nationalism. Anthropological perspectives. London: Pluto Press.

GELLNER, ERNEST (1996 [1983]): Nations and nationalism. New perspectives on the past. Oxford: Blackwell Publishers Ltd.

APPADURAI, ARJUN (1990): “Disjuncture and Difference in the Global Cultural Economy.” Theory, Culture and Society 7: 2/3 (Jun., 1990), pp. 295-310.

Se on loppu nyt!

Kuten aiemmin kirjoittelin, viimeksi kylässä käydessäni äiti pyyteli minua tulemaan takaisin kotiin, tekisimme kaiken, kuten aiemminkin eli puolet tuloista heille, puolet minulle. Joten muutama viikko sitten suuntasin takaisin Xidangiin. Toin mukanani tanskalaisen turistin. Yllätykseni olikin sitten suuri, kun tämän vieraan lähdettyä isä ilmoitti, että kaikki tulot kuuluvat heille. Minä vaan siivosin, tulkkasin ja huvitin vierasta 5 päivää enkä saanut penniäkään.

Selvä! pakkasin siis kaikki tavarani ja lähdin kylästä. Rahaa minulla oli kokonaista 30 euroa, mikä ei riittänyt edes auton vuokraamisen, jotta pääsisin pois kimpsuineni ja kampsuineni. Sanoin isälle, että jätän heille hellan, tehosekoittimen ja kaikki padat ja pannut, jotka ovat minun ostamiani, jos he maksavat ostamani pesukoneen. Konettahan ei ole käytetty kertaakaan. Ja jopa tästä he kehtasivat tinkiä. Mutta pysyin lujana. Sanoin, että ystaväni tulee parin päivän kuluttua autolla auttamaan minua muutossa ja silloin vien kaikki tavarat viimeistä pannua myöten. Joten lopulta he maksoivat koneen koko hinnan, joka oli tarkalleen sama summa, joka meni autokyytiin Shangri-lahan.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Australialainen ystäväni on avaamassa guesthousen Shangri-lan lähellä sijaitsevassa kylässä ja haluaa minun pyörittävän paikkaa. Eli seuraavaksi muutan Haraan!