• Matkatarjoukset:
Valikko

Sivuvaunupyöräilyä

Tämän vuoden turistiuutuus vaikuttaa olevan sivuvaunumoottoripyöräily. Olen nyt parin viikon sisään tavannut kahden eri yrityksen ajajia, jotka ovat ajelleet alueella tutkimassa reittejä. Ajatuksena on siis ajaa turisteja haluamiinsa kohteisiin sivuvaunupyörillä. Kiinassahan ei kelpaa edes kansainvälinen ajokortti, joten omatoimi moottoripyöräily on suht mahdotonta (tai ainakin laitonta) varsinkin pitkillä matkoilla.

Nämä sivuvaunukuskit ovat ulkomaalaisia (saksalaisia, ranskalaisia, joku kielitaitoinen kiinalainen, irlantilaisia ja amerikkalaisia), jotka ovat asuneet vuosia Kiinassa ja suorittaneet kiinalaisen ajokortin. Näin voidaan tarjota turisteille moottoripyöräilyn vapaus ilman laillisia ongelmia.

Voi kun olisi enemmän rahaa, niin ottaisin osaa hommaa. Kukaan (ainakaan ulkomaalainen) ei nimittäin tiedä tämän alueen pikkuteitä ja -kyliä paremmin kuin minä.

Qizhong

Qizhong on pikkukylä, joka sijaitsee Yangtsen sivujoen varrella Diqingin piirikunnan alueella. Kylässä ja sen ympäristössä asuu naxeja, tiibetiläisiä ja lisuja. Väestö on jakautunut siten, että naxit suvat laakson viljavilla alueilla, tiibetiläiset vuorten rinteillä ja lisut karuimmilla vuorten lailla.

Qizhong

Qizhong on tunnettu Damo Bodhidarma luolasta. Kerrotaan, että Bodhidharma tuli alueella ja löysi sieltä vuoren, joka hänen mielestään muistutti Buddhaa. Bodhidarma kiipesi vuorelle ja löysi lähellä vuoren huippua sijaitsevalta kalliokielekkeeltä luolan, jossa meditoi kymmenen vuotta lopulta valaistuen Buddhaksi.

Vuonna 1151 paikalliset buddhalaiset rakensivat luolan edustalle temppelin Bodhidharman muistoksi. Temppelin rakennus kesti 30 vuotta.

Damo-temppeli

Huipun ympäri voi kävellä pyhän koran ja reitin varrelle on nykyisin rakennettu muitakin temppeleitä. Temppeliin kuuluu nykyisin myös luostarikoulu, ja monet minun alueeni korkeista lamoista ovat Qizhongin luostarista.

Mani-kiviä koran varrella

Qizhongin läheiselle vuorelle on myös rakennettu uusi luostari, jossa asustaa yksi munkki. Hän on ilmeisesti hieman yksinäinen, koska vieraillessani temppelissä, hän pyysi minua ja ystävääni teelle ja kertoi temppelillä olevan myös vierasmajan, jossa voisimme yöpyä ilmaisiksi. Kun menimme temppeliin, hän seurasi meitä ja alkoi lukea pyhiä tekstejä itseään rummulla säestäen.

Qizhongin uusi temppeli

Olen vieraillut Qizhongissa muutamaan otteeseen, eikä kylässä ole koskaan näkynyt muita turisteja minun siellä ollessani.

 

Huit

Kiinalaiset muslimit tunnetaan nimellä dungaani Xinjiangissa ja Keski-Aasiassa ja hui muualla Kiinassa. Huit ovat toiseksi suurin kansallisuus Kiinan vähemmistöistä ja kaikkein laajimmalle levinnyt. Huit ovat olleet alusta alkaen maahanmuuttajia Kiinassa; he ovat usein olleet se ”rodullinen” Toinen. He polveutuvat persialaisista, arabialaisista ja turkkilaisista muslimikauppiaista, -sotilaista ja -virkamiehistä, jotka asettuivat Kiinaan ja menivät naimisiin han-naisten kanssa asuen usein eristyneissä yhdyskunnissa. (Gladney 2001.)

Ainoa asia, joka yhdistää osaa tästä väestöstä, on islam. Heidät kuitenkin on tunnustettu yhdeksi viralliseksi vähemmistöksi, huiksi, ja he itse käyttävät tätä nimitystä keskustelussaan sekä muiden huiden että ei-huiden kanssa. Tämä monimerkityksellisyys, sekä kiinalainen että muslimi, vakituinen muukalainen on tärkeä heidän itse-identifioinnilleen. Se, kuinka huit identifioivat itsensä, riippuukin kanssakäymisen luonteesta. Esimerkiksi Pekingin ja Shanghain huit eroavat kieleltään, tavoiltaan ja alueeltaan, mikä usein johtaa vahingolliseen kilpailuun liikesuhteissa kunnes areenalle tulee ei-hui. Tällöin nämä eri alueiden huit liittoutuvat yhteen ulkopuolista vastaan. Samoin, kun dungaani tai hui asuu Kiinan ulkopuolella, he saattavat korostaa kiinalaisuuttaan suhteissaan ei-kiinalaisiin tai muslimiuttaan suhteissaan ei-muslimeihin. Voidaankin sanoa, että huiden koko ”kansallisuus” pohjautuu Kiinan kansallisuuspolitiikkaan, joka antoi heille virallisen aseman. Kiinan valtion ulkopuolella huit usein pitävätkin itseään vähemmän kansallisuutena ja painottavat sen sijaan identiteettinsä muita aspekteja kuten uskontoaan tai kiinan kielen puhumista.(Gladney 2001.)

LÄHDE:

GLADNEY, DRU (2001): Alterity motives. http://cio.ceu.hu/courses/CIO/modules/Module07Gladney/print.html 31.10.2005

 

Huuda nyt viel vähän kovempaa!

Kiinalaiset rakastavat meteliä. Esimerkiksi kännyköiden käyttöohjeisiin kannattaisi mielestäni täällä liittää huomautus, että puhelin välittää äänesi kuulijalle, joten täysin keuhkoin huutaminen ei ole välttämätöntä. Kaikki myös rakastavat lempimusiikkinsa kuuntelemista kännyköistä, joten baareissa huutavat ensin popit täysillä ja sitten jokainen vielä soittaa lempibiisejään kännykällä (tietenkin täysillä). Taattu kakofonia.

Naxien itsemurhat

Jacksonin mukaan itsemurhat ovat naxien vakavin sosiaalinen ongelma ja Kiinan hallitus onkin yrittänyt vähentää niiden määrää. Jopa vuonna 1949 ”rakkauskuolemien” (yuvu) määrä pysyi suurena ja rakastavaiset, usein jopa kymmenen paria kerrallaan, tappoivat itsensä samanaikaisesti. Monien tutkijoiden mielestä näiden itsemurhien syynä on se, että naxi-nuoret harjoittivat ”vapaata rakkautta” ennen avioliittoa (kuten mosuot edelleenkin), mutta kiinalaisten valloituksen jälkeen 1723 tämä käytäntö kiellettiin ja tilalle tuli vanhempien järjestämät kihlaukset, samoin kuin rangaistukset aviorikoksista. Mosuoilla ei ole koskaan ollut ongelmaa suurien itsemurhalukujen kanssa.

Lasten kihlaaminen varhain on kuitenkin yleistä eri puolilla Aasiaa, eikä itsessään selitä naxien korkeita itsemurhalukuja. Kiinalaiset tutkijat syyttävät suurista itsemurhaluvuista patrilateraalista ristikkäisserkusavioliittoa, joka oli naxien tapana. (Jackson 1979: 47.) Jacksonin mukaan lasten kihlaamista käytettiin hajottamaan voimakkaat matrilineaaliset linjasuvut ja niiden väliset voimakkaat siteet, jonka tuloksena oli naisten oikeuksien rappeutuminen, tyttöjen valinnanvapauden rajoittaminen, täydellinen itsemääräämisoikeuden menetys, rangaistukset aviorikoksista, perimisoikeuksien menetys ja jopa rituaalisen merkityksen menettäminen. Naiset myös menettivät oikeudet lapsiinsa. (Jackson 1979: 48.) Goullart (1957: luku XII) puolestaan syytti suurista itsemurhaluvuista naxien omia feodaaliherroja. Naxi-tutkijoiden mukaan rakkaus-itsemurhilla on syvät juuret naxi-kulttuurissa ja historiassa. He ovat samaa mieltä siitä, että itsemurhat luultavasti lisääntyivät Qing-hallinnon aikana, mutta ehkä se ehkä vain pahensi tilannetta, ei aiheuttanut sitä (Mathieu 2003: 227).

Kaiken tämän lisäksi itsemurhiin liittyvät vielä dongbat eli naxien ”papisto”. 1900-luvulle tultaessa dongbat olivat menettäneet monia seremonioistaan. Silti yksi seremonia, hautajaisrituaali itsemurhan tehneille eli herlelukee, kukoisti Lijiangissa. Kiinalaiset ja länsimaiset tutkijat ovat yleisesti samaa mieltä siitä, että dongba-papistolla oli suuri rooli naxien rakkaus-itsemurhien ylläpitäjinä, vaikka vain siksi, että he tarjosivat mytologisen mallin, joka inspiroi nuoria itsemurhaan. Tämä malli oli traaginen tarina Kamagumikista, ensimmäisestä naxi-tytöstä, joka teki rakkaus-itsemurhan. (Mathieu 2003: 227.) Kuitenkin varhaisin ajoitettu käsikirjoitus tästä legendasta on vasta vuodelta 1851. Legenda lauletaan herlelukeen alussa. (Jackson 1979: 50.) Varsinkin Goullart syyttää dongbia suurten itsemurhalukujen ylläpitämisestä. Dongbathan eivät olleet kokoaikaisia pappeja, vaan maanviljelijöitä, jotka saivat palkkion rituaalien suorittamisesta. Herlelukee oli pisin ja monimutkaisin heidän rituaaleistaan ja siihen liittyvät suuret palkkiot saivat Goullartin mielestä dongbat ylläpitämään korkeita itsemurhalukuja harjoittamalla hienovaraista propagandaa itsemurhasta loogisena ratkaisuna elämän ongelmiin. (Goullart 1957: luku XII.)

Ennen vuotta 1949 naxit siis kihlasivat lapsensa jo varhaisessa vaiheessa, joskus jo ennen heidän syntymäänsä. Kihlauslupausta ei voinut rikkoa, morsianten tuli olla siveitä, karkaaminen oli mahdotonta kuten avioerokin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi lupauksen purkamiseksi jäi kuolema. Paradoksaalista on, että huolimatta näennäisesti tiukasta seksuaalimoraalikoodista, naxi-yhteiskunta tarjosi nuorille lukuisia mahdollisuuksia yhdessäoloon vastakkaisen sukupuolen kanssa ja sukupuolten väliseen ystävyyteen jopa kannustettiin. Ei olekaan yllättävää, että monet nuoret rakastuivat ja ajautuivat luvattomiin seksisuhteisiin. Tosin tyttö ei olisi koskaan saanut mennä yksin ulos, mutta esiliinan sai monesti houkuteltua mukaan suunnitelmaan. Kun tyttö tuli raskaaksi, tuli aika päättää kaikki. Rakastavaisten kuoltua heidän sukulaisensa pyysivät dongbia suorittamaan hautajaisrituaalit. Herlelukee saattoi kuolleiden sielut esi-isien luo ja täten karkoitti vaaralliset henget yhteisöstä. Naxien rakkaus-itsemurhat olivat osa yhteisöllistä kokemusta ja hyvin ritualisoituja. Monesti useat parit tekivät itsemurhan samanaikaisesti. Kuitenkaan ihmiset eivät estäneet pareja, jotka lähtivät vuorille kohti varmaa kuolemaa. Eivät edes heidän vanhempansa, sillä kihlauslupausta ei voinut rikkoa. Itse asiassa, jos vanhemmat olisivat löytäneet lapsensa puolikuolleina, he olisivat luultavasti tappaneet heidät itse tai muuten koko yhteisö olisi kääntynyt heitä vastaan. Rockin [1937] mukaan parit, jotka epäonnistuivat itsemurhayrityksessä, vangittiin ja heitä hyljeksittiin. (kts. Mathieu  2003: 228-229.)

Rakkaus-itsemurhat katosivat kommunistien pantua täytäntöön vapaan valinnan avioliitoissa ja kiellettyä dongba-rituaalit (Mathieu 2003: 229). Nykyiset avioliittolait takaavat vapaan valinnan oikeuden. Kuitenkin rakkaus-itsemurhat yhä houkuttavat nuoria, ja vaikka ne ovat pääosin menneisyyttä, eivät ne ole aivan täysin kadonnut. 1962 viisi paria löydettiin hirttäytyneinä ja yksi pari teki itsemurhan 1990. (Mathieu 2003: 232.)

LÄHTEET:

GOULLART, PETER (1957): Forgotten kingdom. London: Jonh Murray. Luvut VII ja XII.

JACKSON, ANTHONY (1979): Na-khi religion: an analytical appraisal of the Na-khi ritual texts. Hague: Mouton Publishers.

MATHIEU, CHRISTINE (2003): A history and anthropological study of the ancient kingdoms of the Sino-Tibetan borderland – Naxi and Mosuo. Lewinston: The Edwin Mellen Press.