Naisten valtakunta

Lijiang on pääosin naxi-vähemmistön kansoittama. Tai oikeammin oli. Nykyisin naxit ovat suurin joukoin myyneet kiinteistönsä enemmistö- eli han-kiinalaisille. Naxien lisäksi muita vähemmistöjä alueella ovat yit, bait ja tiibetiläiset. Lonely Planet kuvailee naxien sosiaalista järjestelmääseuraavasti:

”Naxit ovat tiibetiläisten nomadien jälkeläisiä ja he elivät aivan viime aikoihin asti matriarkaalisissa perheissä, vaikkakin paikallishallitsijat olivat aina miehiä. Silti naiset näyttävät johtavan showta. Naxi-matriarkat säilyttivät otteensa miehistä joustavien rakkaussuhteiden avulla. Tämä azhu (ystävä) –järjestelmä salli parin olla rakastavaisia ilman yhteisasumista. Poikaystävä voi viettää yöt tyttöystävänsä talossa, mutta hän palasi asumaan ja työskentelemään äitinsä taloon päivän ajaksi. Parille mahdollisesti syntyvät lapset kuuluivat naiselle, joka oli vastuussa heidän kasvattamisestaan. Isä tarjosi tukea, mutta jos suhde loppui, niin loppui tukikin. Lapset asuivat äitiensä luona, eikä isyyden tunnustaminen ollut erityisen tärkeää. Naiset perivät kaiken omaisuuden ja syntyneet kiistat ratkaisivat vanhimmat naiset. Tämä matriarkaalinen järjestelmä näyttää säilyneen Yongningissa, Lijiangista pohjoiseen. Myös naxien kielessä on vahvoja matriarkaalisia vaikutteita. Kun substantiiviin liitetään ”nainen”, sen merkitys kasvaa, jos siihen liitetään ”mies”, merkitys vähenee. Esimerkiksi ”kivi” + ”nainen” ilmaisee ajatuksen suuresta kivestä, kun taas ”kivi” + ”mies” tarkoittaa pikkukiveä.” (Lonely Planet 1998: 845.)

Tosiasiassa matriarkaatteja ei ole olemassa. Matriarkaatissa kaikki valta kuuluisi naisille, mutta kuten tekstissäkin kuvattiin, paikallishallitsijat olivat miehiä. Todellisuudessa naxit ovat jyrkän patrilineaalisia (polveutuminen lasketaan miehen puolelta) ja patriarkaalisia. Tekstin kuvaama sosiaalinen järjestelmä kuuluu mosuoille, jotka Yunnanissa katsotaan naxien alaryhmäksi (naxi vähemmistön mosuo kansa). Sichuanissa mosuot katsovat olevansa mongoleja.

Mosuoiden perinteinen järjestelmä on azhu- (ystävä) tai axiao- (rakastaja) liitto. Suhteesta käytetään myös kiinalaista termiä zouhun. Tässä järjestelyssä mies vierailee naisen luona yöllä naisen perheen mentyä nukkumaan ja lähtee tämän luota aamulla ennen kuin muu perhe herää. Päivisin kummatkin asuvat ja työskentelevät omissa perheissään. Pari ei perusta perhettä yhdessä eikä heidän välillään ole taloudellisia yhteyksiä. Liitosta mahdollisesti syntyvät lapset kuuluvat äidin sukuun. Jos mies ei tule vierailulle tai häntä ei päästetä sisään, liitto on ohi. Tämän kaltainen liitto hyväksytään vain eri klaaneista olevien parien kohdalla. Jos insestisääntöjä rikotaan, paria halveksutaan ja pilkataan.

Zouhun-suhteita pidettiin vuosien ajan paheksuttavina. ”Vapautuksen” jälkeisessä etnografisessa kirjallisuudessa zouhun-suhteiden katsottiin edustavan kehitysastetta, joka on vain hieman ylempänä kuin Lewis Henry Morganin hypoteesin ”konsangviininen perhe” (Biologisen sukulaisuuden kautta muodostunut perhe. Tämä on Morganin teorian mukaan primitiivisin perhemuoto villien keskuudessa. Se on jo lakannut olemasta. Tästä evoluution myötä päädytään korkeimpaan muotoon monogamiseen perheeseen. Konsangviinisen perheen muodosti Morganin mukaan veljien ja sisarten  välinen ryhmäavioliitto.) Tästä syystä mosuoiden perherakenne onkin saanut nimityksen ”elävä fossiili”.

Mosuoita asuu mm. Lugu-järven ympäristössä ja aluetta markkinoidaankin ”naisten valtakuntana”. Vaikka perhettä johtaakin vanhin naispuolinen henkilö, on naisvalta kuitenkin kaukana todellisuudesta. Niin kuin näillä alueilla on tapana, naiset tekevät suurimman osan raskaista maatöistä. Poliittinen ja uskonnollinen valta kuuluu miehille. Lisäksi mosuoiden matrilineaalisuus saattaa oikeastaan toimia tyttöjä vastaan, koska heitä ei haluta lähettää pois kotoa esim. opiskelemaan eli pojat ennemmin koulutetaan ansaitsemaan rahaa ja tytöt pysyvät kotona maatöissä. Lisäksi mosuoiden ”kävelevä avioliitto” on myös leimattu vapaaksi rakkaudeksi ja Lugu-järvelle tulvii miehiä yhden illan suhteen toivossa. Prostituutio onkin kasvanut räjähdysmäisesti. Monet prostituoidut tulevat kuitenkin muista osista Kiinaa eivätkä suinkaan ole mosuoita.

Vierailin Lugu-järvellä keväällä 2005 ja vielä silloin järven ympäristössä oli vain muutamia pikku-kyliä. Olen kuullut, että sinne on sittemmin noussut kokonaisia turistikyliä. Tekstin kuva on wikipediasta, ei minun ottamani, koska en ole käynyt alueella lähivuosina.

Kuuma ja meluisaa

Kiinaksi hauskan pitäminen sanotaan renao, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa kuumaa ja meluisaa. Tämä on yksi syy, miksi esim. trekatessa yritän pysytellä mahdollisimman kaukana kiinalaisryhmistä. Ne kun pitävät niin kamalaa meteliä, ettei ole toivoakaan nähdä juuri harakkaa kummempaa elukkaa.

Täällä Lijiangissa tämä hauskuus oikein tiivistyy, kun tuhannet turistit tunkevat itsensä muutaman neliökilometrin alueelle. Iso osa baareista myös sijaitsee vain yhden kadun varrella. Päivisinkin on mekkala melkoinen kun toinen toisessaan kiinni sijaitsevat baarit soittavat musiikkia voluumit kaakossa. Jos ei muuta, niin jokaisella on ainakin jonkinlainen ”trubaduuri” kitaraa rämpyttämässä. Ja iltaisin tämä vaihtuu discobiittiin. Ja täysillä tietenkin. Lisäksi pari baaria on keksinyt hyvän keinon metelin lisäämiseksi. Asiakkaille annetaan puiset palikat ja luvassa on kaljaa niin paljon kun jaksaa juoda, jos palikan saa hakattua rikki illan aikana. Siinä ei kai kukaan ole vielä onnistunut, mutta yritys on melkoinen.

En tiedä, mitä hauskan pito on vietnamiksi, mutta asumaani hostelliin tuli juuri ryhmä vietnamilaisturisteja ja meteli on mieletön. Aina jaksaa ihmetyttää, miten muutama niin pieni ihminen saa semmoisen metakan aikaiseksi. Muuten tämä paikka on tosi kiva, rauhallinen ja palvelu erittäin ystävällistä.

Garden Inn, Lijiang

Shuhe

Olen poistunut Xidangista. Syynä tähän on, etten halua viettää taas talvea kylässä. Talvella ei asiakkaita ole riittävästi, kaikkialla on kylmä ja ruaka on kamalaa. Tulinkin Lijiangin seudulle etsimään töitä.

Eilen menin Shuhen vanhaan kaupunkiin, koska minulla piti olla tapaaminen erään kalliimman puoleisen hostellin omistajan kanssa. Valitettavasti tämä kyseinen henkilöei taaskaan kerinnyt tapaamaan minua, joten kietelin sen sijaan kaupunkia. Kävin Shuhessa ensimmäisen kerran keväällä 2005, jolloin se oli vielä pikkuruinen kylä. Nyt se on muuttunut pikku-Lijiangiksi ja kasvanut monin kertaiseksi. Lijiangin vanha kaupunki kuului UNESCOn maailman perintökohteisiin, mutta muutamia vuosia sitten paikka menetti tämän statuksen. Vanhan kaupungin kanavat sen sijaan kuuluvat vielä perintökohteisiin. Turismin kasvettu Lijiangissa räjähdysmäisesti on Shuhesta nyt tehty vastaava paikka. Suurin osa kiinalaisturisteista yöpyy Lijiangissa ja tulee päivisin Shuheen lähinnä istumaan ravintoloissa ja shoppaamaan. Ei siellä paljon muuta tekemistä olekkaan.

Shuhe

Kuvajainen

Ennen kaikkea lomallakin kannattaa muistaa sivistynyt käytös ja joku järki shoppaamisessakin…

Kansallispäivän loma

Nyt se on alkanut, yksi Kiinan kultaisista viikoista eli kansallispäivän loma. Viime vuonna ennakoitiin 1,3 miljardin turistin lähtevän tällä viikolla lomailemaan (tämän vuoden lukuja en ole seuraillut). Kansallispäivän lomalla ei ole mitää, perinteistä merkitystä kuten esim. Kiinalaisella uudella vuodella, jolloin kaikki menevät kotiin viettämään aikaa perheen kanssa. Tämä viikko on omistettu sen sijaan lähinnä matkailulle. Junalippuja on mahdoton saada, lentolippuja ehkä bisnes-luokkaan, bussit on täynnä ja majoituksen hinta räjähtää. Koska pienemmissä paikoissa majoitusta on rajallisesti, joutuvat asiakkaat välillä päättämään huutotarjouksin, kuka sen viimeisen vapaan huoneen saa. Olen kuullut huonehinnan nousevan yli tonniin kun kolme autolastillista kiinalaisia taistelee viimeisestä vapaasta huoneesta.

Viime vuoden kansallispäivän viikko oli meillä aika rauhallinen tieolosuhteiden takia, mutta edellisvuonna jopa meidän paikka oli täynnä Yubengista puhumattakaan. Yubeng on siis n. 350 asukkaan kylä, mutta edellisenä vuonna siellä oli tämän viikon aikana 2000 turistia sisällä joka päivä. Tämä tarkoitti sitä, että ihmisiä nukkui lattioilla joka paikassa ja jopa yöpymisestä teltassa joutui maksamaan 100 yuania per yö (normaalisti 20 yuania per sänky huoneessa).

Ilmakin on yleensä tällä viikolla karmea, ja niin tänäkin vuonna. Koko viikon on aurinko paistanut kauniisti, mutta tänään loikaa vettä ja on harmaata. Koska Yubengiin ei siis ole tietä ja varsinkin kiinalaiset tykkäävät ratsastaa kävelemisen sijaan, kaikki polut muuttuvat kuraliukumäiksi. Muulit ja ohjaajat kävelevät ylös solaan ja takaisin jopa 3-5 kertaa päivässä turisteja kuljettaen.

Olen tavannut ulkomaisia turisteja, jotka ovat käyneet Yubengissa tällä viikolla. Heistä se oli kamala paikka. Ihmiset epäystävällisiä, joka paikassa likaista, kaikki kallista. Mitä he oikein odottavat? Ihmiset työskentelevät tämän yhden viikon vuodessa lähes yötä päivää eikä ilmoille kukaan mahda mitään. Turha todellakaan odottaa ystävällisten tiibetiläisten tanssivan iltaisin turistien iloksi.

Nyt se siis on alkanut. Autoja ja busseja ajaa lähes katkeamattomana letkana talomme ohi ylös kuumille lähteille, josta trekki alkaa. Meillä ei vielä ole asiakkaita, mutta odotellaan. Kunhan Feilaisi on täynnä alkavat turistit virrata alas meille yöpymään.

Happy, happy, joy, joy

Olen tänään iloinen ja siihen on kolme syytä.

Ensimmäiseksi: äiti tulee tänään kotiin. Äiti on ollut Shangri-lassa jo reilun kuukauden, koska veljen vaimo sai vauvan. Tyttö tuli! (Pariskunta toivoi poikaa, mutta tuore isoäiti on onnellinen tytöstä. Hänellä itselläänhän on kaksi poikaa, joista kumpikaan ei auta perhettä millään tavalla.) Äiti meni Shangri-laahan ajoissa enne synnytystä, jotta voisi auttaa veljen vaimoa. Tyttöhän ei ole paikallisia, joten hänellä ei ole siellä paljon auttajia. Tietysti hänen oma äitinsäkin tuli Hunanista avuksi. No, synnytys meni yliaikaiseksi. Ja sitten kiinalaiseen perinteeseen kuuluu, ettei tuoreen äidin tarvitse nousta sängystä synnytyksen jälkeen viikkoon-kuukauteen. Dongmei (veljen vaimo) päätti lepäillä lähes kolme viikkoa. Äiti ei siis saanu lähtä takaisin kotia ennen kun Dongmei nousi sängystä, vaikkei hänellä ollut juuri mitään tekemistä Shangri-lassa. Hän lähinnä siivosi, koska Dongmei ja hänen äitinsä eivät edes syöneet tiib.äitini laittamaa ruokaa. Mutta tänään äiti siis tulee takaisin. Täällä on tylsää ilman häntä!

Toinen syy: Olen hakenut töitä kahdestakin paikasta ja toinen niistä on jo ilmaissut kiinnostuksensa. Dalissa sijaitse boutique hostel etsii Guest Relations Associatea ja Lijiangin lähellä Shuhessa oleva samanlainen hakee henkilökuntaa kahvilatyöntekijöistä aina johtoportaaseen. Laitoin kumpaankin hakemuksen ja jälkimmäiseltä tuli vastaus, että kokemukseni vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sopivalta. He etsivät henkilöä mm. ”matkakuraattoriksi”, joka olisi lähinnä se vakanssi, joka minua kiinnostaisi. Ymmärrän ainakin työnkuvan niin, että siinä suunnitellaan erilaisia valmismatkapaketteja asiakkaitten tarpeisiin ja sitten niitä toteutetaan. Tunnen Pohjois-Yunnanin eritääin hyvin, mm. monia pikku paikkoja, joita ei löydy mistään matkaoppaista. Saa sitten nähdä, kuinka käy.

Kolmas syy: Leidenin yliopiston Modernin Kiinan tutkimuksen professori ilmaisi kiinnostuksensa graduani kohtaan, joten minulla olisi ehkä mahdollisuus mennä sinne opiskelemaan tohtoriksi. Professorini Helsingissä vastasi jatko-opintokyselyihini, että laitoksellamme on jo liikaakin jatko-opiskelijoita. Olen siis lähetellyt graduani eri yliopistoihin kysellen mahdollisuuksista jatkaa heillä. Leiden on siis mahdollisesti kiinnostunut! Saa sitten nähdä, kuinka tässäkin käy, mutta iloinen olen kuitenkin!