Elämän pieniä iloja

Uskokaa tai älkää, siitä on kaksi kuukautta kun olen viimeksi käynyt suihkussa. Näin talvella ei kauheasti houkuttele mennä puolilämpöiseen suihkuun ja palelluttaa itseään. Yleensä pesen tukan vadissa ja suuri kiitos kuuluu kosteuspyyhkeiden luojalle.

Saavuin tänään Shangri-lahan. Heräsin aamulla seitsemältä, jotta ehdin varmasti aamulla lähtevään bussiin. Matka Deqiniin kesti pari tuntia. Deqiniä lähestyttäessä alkoi sataa lunta, joten jännitin, lähtevätkö Shangri-lan bussit ollenkaan. Korkein kohta tiellä Deqinistä Shangri-lahan on Baiman sola, joka on lähes 4 300 m, ja lumisateella solasta ei pääse läpi. Kaikeksi onneksi bussit kuitenkin lähtivät yrittämään läpipääsyä ja solaa lähestyttäessä lumisadekin lakkasi. Normaalisti matka Shangri-lahan kestää kuusi tuntia, mutta nykyisten tietöiden vuoksi ei koskaan voi tietää, kuinka kauan matkaan menee. Pahimmillaan se on kestänyt 24 tuntia. Nyt kuitenkin oli onni matkassa ja saavuimme Shanri-lahan kahdeksassa tunnissa.

Sen harvan kerran kun lähden kylästä ihmisten ilmoille, haluan syödä ja asua mukavasti. Tsekkasin itseni hotelliin, jossa on huoneissa lämmityslaite ja aina kuumaa vettä (hinta 10 euroa per yö), laitoin lämmittimet puhaltamaan ja suuntasin sitten ystäväni pitämään ravintolaan. Nyt on maha täynnä pizzaa ja seuraavaksi on vuorossa kuuma suihku. Ei kun sähköpatja lämpenemään, suihkuun ja sitten puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan. Ihanaa!

9 vastausta artikkeliin ”Elämän pieniä iloja

  1. Kun vain ajattelenkin bussia siellä vuoristotiellä kesärenkailla lumisateessa olen kauhuissani.
    Olipa enkelit puolellasi / puolellanne kun matka onnistui noin hyvin.
    Suon sinulle sydämestäni tuon kaiken lämmön ja lämminvesi ihanuuden, mistä täällä voimme nauttia joka päivä..!!

  2. Olioikein italialaista pizzaa! Olen tällä hetkellä Dalissa viisuminuusinta matkalla. Eilen onnistuneesti kompastuin ja kaaduin ja löin käteni pahasti. Kävin tänään sairaalalla kuvauttamassa sen. Ei ole onneksi murtunut, mutta mielettömän kipeä ja turvonnut. Yksikätisesti tämä kirjoittaminen on hieman hankalaa, joten palailen, kun käsi on taas kunnossa.

  3. Olen lukenut blogiasi jo kuukausia kun tänne Pikavuoron sivuilta päädyin ja päätin aktivoitua kertomaan, että sinulla on tosi kiinnostava blogi. Minulta jäi osa sydämestä Yunnaniin marras-joulukuussa 2002, vaikken ehtinytkään nähdä kuin Lijiangin ja sen ympäristön ja 12h bussimatkan kiinalaisella bussilla Kunmingista Vietnamin rajalle. Toivottavasti saamme lukea lisää kertomuksiasi elämästä siellä ja oikein hyvää kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *