Jakki-tarina

Reiskan ollessa neljä vuotias isoveli ja mummo putosivat vanhassa talossa pahasti. Mummolta katkesi useita kylkiluita ja molemmat joutuivat Deqiniin sairaalaan. Äiti ja isä lähtivät tietysti mukaan pitämään heistä huolta. Näin Reiska ja isoisä jäivät kahden kotiin. Tai oikeammin, näinä aikoina isoisä paimensi jakkeja vuorilla, joten Reiskan täytyi mennä isoisän mukaan. Eräänä päivänä papan täytyi lähteä takaisin kylälle hakemaan heille lisää tarvikkeita, eikä hän voinut kantaa sekä tavaroita, että pikkupoikaa takaisin vuorelle. Niinpä pappa päätti jättää Reiskan vuorelle jakkien kanssa.

Illalla pappa palasi takaisin leiriin. Hän etsi ja etsi poikaa, mutta Reiskaa ei löytynyt mistään. Pappa alkoi jo hätääntyä, mutta löytyihän se poika viimein, nukkumasta vauva-jakin kyljessä.

8 vastausta artikkeliin ”Jakki-tarina

  1. Hei Sonja!
    Ajattelin kertoa että mielenkiinnolla käyn aina lukemassa blogistasi uusimmat kirjoitukset, vaikka olenkin tosi huono kommentoimaan mitään. 🙂 Tosi kiva lukea kuulumisiasi, ja erittäin kiinnostavaa lukea elämästä siellä vuorilla. On tuo meininki aika älyttömän eksoottista, kun omat Kiinan-kokemukset rajoittuvat lähinnä sinne Pekingiin… Itse täällä gradua viimeistelen, ja hinku takaisin Kiinaan alkaa olla kova, kun edellisen visiitin loppumisesta on jo kohta viisi vuotta. Onko sulla muuten vielä gradu työn alla?

    Anna

  2. Siellä pelaa varmaan vieläkin yhteys eläimen ja ihmisen välillä,sanoja ei paljon tarvita,tuskin äänekkäitä komentoja?Reiskan ja jakin kaveruus oli luonnollista,molemmat hakivat turvaa ja lämpöä toisistaan!Harmittaa,kuinka maaseutu on muuttunut täällä Suomessa,on vaan ”maitotehtaita” ja ”lihatehtaita”…kaikesta pitää saada maksimaalinen hyöty ja ihmiset on stressaantuneita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *