Miksi tuhoan hiukseni?

maanantai, tammikuu 16, 2017

Ei tuo ennen-jälkeen kerro vielä paljoa, mutta ihan lyhyenki ajan sisällä oon saanu hiuksia parempaan kuntoon.

Nyt on 16.tammikuuta, ja olen ollut ilman suoristusrautaa…9 päivää! Hah, hurjaa. Mun uuden vuoden lupaus hiuksilleni on, etten kärtsäilisi sitä jatkuvasti. Mulla on ollu krooninen suoristusrauta-addiktio jo vuosia, ehkä jopa 10 vuotta.

Pitkän aikaa suoristin hiuksia miltei päivittäin, kunnes keväällä 2015 menin suoristuspermanenttiin. Aattelin et se oli ihan paras ratkaisu ja muutamaan kuukauteen ei tarvinut käyttää suoristusrautaa. Kuitenkin, pikkuhiljaa suoristuspermanentin jälkeen multa alko lähtemään hiuksia ja parin kuukauden päästä huomasin, että mun jakauksen kohdalla on sänki! Mun kaikki päällimmäiset hiukset oli katkennu juuresta (ehkä 1/3 hiuksista..) ja oli vielä häätkin ihan nurkan takana.. Onneksi hääkampaaja osasi peittää sängen hyvin, eikä siis tarvinnut mennä punkkarin näköisenä naimisiin. Ei siinä, mutta sitten kun ne katkenneet hiukset alkoi kasvamaan, niin nehän kasvoi tietysti kiharana.. ja muussa tukassa edelleen suoristuspermanentti. Sehä oli sitten ihan karseen näkönen.. Tässä 1,5 vuotta tuon permanentin jälkeen olen suoristanut vähintään päällimmäiset hiukset.

Nyt ne päällimmäiset hiukset alkaa saavuttamaan alimmaisten hiusten pituutta ja samalla tietysti alimmaisetkin hiukset puskee kiharaa, joten vihdoin tukka näyttää fiksummalta ilman suoristusta.

 

Ennen tuota suoristuspermanenttiaki oon päättäny monet kerrat, että annan hiusten olla luonnollisesti luonnonkiharalla, mutta aina kuitenki tarttunu suoristusrautaan. Oon koittanu välttää suoristusraudan käyttöä, mutta vielä viime vuonna suoristin hiuksia ainakin sen muutaman kerran viikossa ja jos olin lähdössä baariin, niin ehdottomasti silloin ainakin. Kävin viime viikonloppuna mutkan yöelämässä ja valmistautuessa olin ihan automaattisesti laittamassa suoristusrautaa lämpenemään. Mutta enpä laittanut! Luonnonkihara tukka oikeastaan on ihan kiva, varsinkin jos siihen kiinnittää muutaman pinnin, ettei se ole ihan villinä. Mä oon aina ennen suoristanut tukan baariin lähtiessä, tai sitten oon suoristanu ja tehny kihartimella ”hillitymmät”, siistimmät kiharat, melko nurinkurista..

Nyt musta tuntuu, että oon saanu tarpeekseni kuivista, lämpöraudalla pilatuista hiusten latvoista. Ei paljon auta, että koitan hoitosuhkeilla ja hiusöljyillä paikkailla vaurioita. Nyt kun en ole miltei kymmeneen päivään käyttänyt mitään hiusrautaa, niin hiukset alkaa tuntua niin pehmeiltä! Lisäksi rapsasin latvoista kunnolla. Alan myös taas lämpeään luonnonkiharalle, se kun tuntuu ja näyttää tuuhealtakin, ja onha ne osa mua ja persoonalliset.

Let’s see, mikä tilanne vaikka kuukauden päästä.. onko suoristusraudan käyttö kohtuullista, täysin hallitsematonta vai olenko jo ihan absolutisti. 😉

 

MENNEESTÄ VUODESTA

maanantai, tammikuu 2, 2017
P1010112

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Huh, aika kliseistä. Mut mulla on just sellanen odottava ja innostunut olo uudesta vuodesta. Aina loppuvuodesta tulee odotettua joulua ja uutta vuotta, ne on sellasia etappeja vuodessa. Joulu ja uusi vuosi tarkoittaa rauhoittumista ja pysähtymistä hetkeksi, mutta näin heti uuden vuoden jälkeen on hyvä suunnitella uutta vuotta ja laittaa isompi vaihe silmään.

P1010118

Viime tekstissä mietin kulunutta vuotta, mutta vaan pintapuolisesti. En voi sanoa, että oisin vuoteen 2016 täysin tyytyväinen. Kaikkea hyvääkin ollu, mutta luulen vahvasti, että tästä vuodesta 2017 tulee parempi. Vuoteen on mahtunu epävarmuutta ja riittämättömyyttä, mutta toisaalta myös vahvistumista ja oivaltamista. Oppimista itsestä ja muista, ihmisistä ja yhteiskunnasta.

P1010026

 Vuosi 2016 oli vähän sellasta vatvomista. Tosi paljon visioita mutta liian vähän toimintaa. Työtä ja opiskelua ollu, mutta toivon tästä vuodesta työteliästä ja kovempaa vaihetta. Haluan saada paljon aikaan. Haluan tehdä enemmän spontaaneja juttuja ja jossitella vähemmän.

P1010161P1010241

Oon tajunnu kunnolla viime vuonna elämän epävarmuuden. Mitä tahansa voi tapahtua.

Oon oppinu asettamaan rajoja ja luottamaan omaan ajatteluun. Ymmärtäny, että minä määritän mikä on minusta oikein tai väärin.

Oon koittanu vähentää yliymmärtämistä ja ylianalysointia – miestä usein huvittaa mun perinpohjainen analysointi asiasta kuin asiasta. 😀 Pitää muistaa se flow.

Oon tajunnu, että hyväksytyksi ja rakastetuksi tunteminen on ehkä tärkeintä.

Vuonna 2016 Suomessa ja maailmalta tuli paljon huonoja uutisia. Vois vähentää niiden lukemista ja keskittyä siihen, mitä hyvää omissa käsissään on. Turha odottaa, että jotain hyvää vain tapahtuisi. Toimijuus on avainsana.

Vuosi 2016

lauantai, joulukuu 31, 2016

En kestä, kuin vaikeaa on nykysin kirjoittaa tänne. Mulla on vaikka minkälaisia luonnoksia tallennettuna mutta turhaudun ihan sekunnissa koko hommaan. Uudistin tänään blogin ulkoasua ja nyt on ihan pakko päästä kirjoittaan! Ja mikäpä sen parempi aihe vuoden viimeisinä päivinä ois kuin vuosikatsaus kuluneeseen vuoteen. Eihän perinnettä voi katkaista, sillä oon tehny vuosikatsaukset myös vuosista 2013-2015

Millane se vuos 2013 olikaan// Vuosi 2014// Vuoden 2015 parhaat

TAMMIKUU

c

Tammikuun alku meni töissä turistisesongissa. Joulun tienoon sesonki alkoi tammikuun loppua kohden hiljentyä, jolloin myös työt väheni joksikin aikaa. Tammikuun lopulla oli aikaa miettiä opiskelemaan hakemista ja tammikuun lopulla ehdin jo vähän aloitella pääsykoekirjan lukemista. Tammikuussa kävin salilla ja pelasin sählyä – ei siis poikkea nykysistä harrastuksista. 😀 Mieleenpainuvin päivä tammikuussa oli kuun viimeinen päivä, kun kuuden aikaan illalla saunasta tullessa sanoin miehelle, että laittaa farkut jalkaan, sillä vein hänet yllätykseksi wingstoniin syömään ja parille. Mieleen jäi tammikuulta myös se, kun käytiin miehen ja veljen kanssa testaan talvinen frisbeegolfrata – fail!

HELMIKUU

q91 12717750_10153901904189395_3866376161541960899_n

Helmikuussa oli jonkin verran töitä ja pääsykoelukeminen ei oikein ottanu vielä tuulta siipien alle. Helmikuussa tuli hiihdettyä, kelkkailtua ja paljuiltua. Helmikuussa ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, ei ainakaan muistu mitään mieleen…

MAALISKUU

f4

Maaliskuussa kevät alkoi kolkutella; parhaiten kuusta on jäänyt mieleen naisten päivä ja pääsiäinen. Tein vielä maaliskuun loppuun töitä, jolloin alkoi jo pääsykoelukeminen poltteleen toden teolla. Maaliskuussa tapahtui myös eräs ikävä juttu, josta jälkeenpäin olen toisaalta oppinu tosi paljon. Hahaa, onpas kyllä maksimaalista tää mun muistaminen alkuvuodelta.

HUHTIKUU

P1010011a1g2a

Haha, tuo eka kuva kertoo paljon huhtikuusta. Sängylle vaan heittäytyä tuskastuen, kun pää räjähtää lukemisesta. 😀 Mulla oli huhti- ja toukokuussa yhteensä 7 viikkoa aikaa lukea pääsykokeisiin ja sekin tuntu lyhyeltä ajalta – pääsykoekirjan asiat kun pitää osata niin perin pohjin.

Huhtikuussa rapsasin hiuksista pituutta oikein huolella ja ostin kukkia, vaikken yleensä. Huhtikuussa ei tainnu mitään erikoista ees tapahtua. Muistan, kun oli huhtikuun viimeisiä päiviä, melkein vappu, ja mä olin ihan kuumeessa.

TOUKOKUU

ff1h15

Toukokuusta 3 viikkoa meni hikoillessa pääsykokeisiin. Toukokuun lopulla valokuvasin paljon – ai että onki ikävä kesää ja sen tuomaa valoa. Muistan kun kuun lopulla tuli kesän ekat helteet ja istuskeltiin kavereiden kanssa Zoomitin terassilla jonka jälkeen haettiin jäätelöä Lordiaukion jäätelökioskilta. Toukokuu meni pähkäillessä kesän suunnitelmaa ja tultiin siihen lopputulokseen, että seuraavan kahden kuukauden ajan mun panos on tärkeimpää tutkivan kirjoittamisen ja tieteellisen tekstin lukemisen opettamisessa mulle tärkeen ihmisen pääsykoevalmistautumisessa.

KESÄKUU

oh l

Mä en kestä tuota kesän hehkua! Vihdoin saatiin viettää helteinen juhannus, eikä tarvinnut vapista muutamassa plussa-asteessa kuten jokunen juhannus sitten ja muutki viime vuosien juhannukset on ollu aika koleita. Kesäkuussa sain villin idean ja kysyin Rovaniemen Seppälää blogiyhteistyöhön ja siitä lähtien olen tehnyt Seppälän kanssa yhteistyöpostauksia. Julkaisin blogini myös facebookissa niin, että myös muut sen näkevät. Onhan tämä blogi ollut aina julkinen mutta en ollut sitä sen koommin esitellyt. Seppälän yhteistyön myötä sitten päätin muilleki näyttää, että tänne mä sitten kirjoittelen ja puuhailen kaikenlaista.

Kesäkuussa juhannuksen aika meni mökkeillen ja rennosti ottaen, mutta muutoin arkena toimitin ”opettajan virkaa”.

HEINÄKUU

46f

Heinäkuusta on erityisesti jäänyt mieleen yksi todella helteinen viikko, kun vietettiin maalla porukalla aikaa uiden, syöden jäätelöä ja hengaillen. Silloin oli sukulaisiakin Ruotsista käymässä. Ah miten onkaan ikävä aurinkoa ja lämpöä.. Näin kaamosaikaan on kokoajan pimeää joten vuoden kääntyminen kevään puolelle on enemmän kuin tervetullutta.. Enivei, heinäkuussa riitti lämmintä! Heinäkuussa oli myös hilla-aika, mutta valitettavasti hilloja ei tullut tänä vuonna meidän porukan apajille, ja sehän harmitti. Toisaalta toissavuoden 2-3 viikon maraton-hillastamiselle ei olisi ollut tänä vuonna aikaa, joten ehkä parempi vaan. Toissavuoden hilla-aika on jääny tosi lämpimästi mieleen, yks parhaimmista ajoista ikinä (Hillasoilla – klik)  ...taian olla oikeasti melko korpilainen.

ELOKUU

acP101004512

Elokuun ensimmäisen viikon jälkeen starttasi meidän kuukauden mittainen reissu. Reissun ensimmäinen etappi oli Tampere ja siellä miestä ootti ensin jännittävä koitos, jonka jälkeen vasta päästiin lomamoodiin. Tampereella viivyttiin 5 päivää, kahdessa eri kyläpaikassa. Viikonloppu kaveripariskunnan luona oli tosi hauska – käytiin Tullintorin Chilifestareilla ja lauantai-iltana vietettiin herkullista pihvi-punaviini-illallista. Olihan se outoa 1,5 vuoden jälkeen käydä pyörimässä nurkilla, missä oli asunut muutaman vuoden. Tuntuu ihan toiselta elämältä jo se. Tampere-visiitin jälkeen suunnattiin Vantaalle sukuloimaan. Päivät kului lasten kanssa touhutessa ja päästiinpä 1-vuotiskekkereillekin, kun talon pikkuneiti täytti vuosia vuoden. Käytiin yhtenä päivänä myös Porvoossa pyörimässä ja frisbeegolfradalla. Muuan päivän jälkeen lähdettiin piipahtaan isoveljen luona Espoossa yksi yö, jonka jälkeen torstaina otettiin nokka kohti Hämeenlinnaa ja serkun ja hänen miehensä kissa-koira-kanivaltakuntaa. Hämeen Linna tuli tsekattua ja juotua viiniä, tulipa nähtyä Hämeenlinnan yöelämäki. Ihanan kyläreissun jälkeen oli edessä vielä yksi visiitti Helsingissä ennen lentokoneen nousua. Vajaa 2 viikon kylästelyn jälkeen meän lento lähti Malagan lentokentälle. Espanjasta oonki aika paljon kirjoittanu.

Paluu Malagaan //Sateenkaarikaupunki//Torremolinoksen laitakaupunki//Kohti Espanjan sisämaata//Sevilla – täyttyikö odotukset?//Whether you think you can or think you can`t you`re right//Ravintola El Toro Azul //Espanja 2016 video

SYYSKUU

road2P1010077P1010026P1010008d

Syyskuu alkoi Sevillassa. Ei viihdytty siellä kuin pari yötä, mutta siinäkin ajassa ehti nähdä ainakin Sevillan katedraalin sisältä ja ulkoa. Oli todellakin näkemisen arvoinen! Syy, miksei siellä kauaa viihdytty, oli osittain siinä, että siellä oli vielä paahtavampi keli kuin rannikolla ja siellä kaupungilla kierrellessä tuli merta ikävä. Siellä oli myös melko kallista, ruoka ja muu. Ja liian kaupunkimaista. Yks ilta jäi kovasti mieleen, kun istuttiin iltaa pitkälle yöhön hotellin kattoterassilla Sevillan yllä sangriaa juoden. Se oli jotenki nii parasta, läppäriltä kuunneltiin hyvää musiikkia ja juteltiin kaikkea. Loppureissuksi lähettiin vielä takaisin Torremolinokseen.

Siinä syyskuun ekan viikon jälkeen lähdettiin takaisin Suomeen ja Lappiin. Etelä-Suomesta saatiin isoveli mukaan. Syyskuussa aloittelin opintoja ja kävin fuksiaisissa pitämässä hauskaa uusien kavereiden kanssa.

LOKAKUU

ag1P1010002P1010002

Katoin eka, että eikö mulla ole lokakuulta muita kuin ruokakuvia, heh.. Mutta teinhä minä yhden yhteistyöjutun Seppälän kanssa. Syyslomalla oli myös sopiva aika fiilistellä vähän tulevaa joulua, kun leivoin joulutorttuja ja askartelin pikkupojille joulukalenterin. (Pikkasen kyl tuli nälkä, kun kattoo tuota ruokakuvaa Comicosta..) Lokakuussa istuin luennoilla, tein tenttejä ja muuta semmosta arkista. Ainii, ja muutettiinha me kuun lopusta toiseen kaupunginosaan.

MARRASKUU

P1010016P1010006P1010005

Marraskuu oli ihan tavallista arkista aherrusta. Tein pitkästä aikaa villasukat. Synttäripäivänä kävin kolmen kaverin kans cafe 21:ssä kakkukahveilla. Käytiin tyttöjen kanssa hirvipeijaisissa talkoilemassa. Vietettiin isänpäivää sekä kotikotona että anoppilassa. Nii ja loppukuusta oli ainejärjestön pikkujoulut.

JOULUKUU

15823346_10154854346154395_2353382470821757921_n  15780794_10154854345229395_7315183328498579619_n

Tämä kulunut joulukuu on tuntunut menevän vähän sumussa. Joulu tuli ja meni supernopeasti, niinkuin joka vuosi ja tänään on jo uuden vuoden aatto. Tässä kuussa on tullu urheiltua tosi vähän, mikä varmasti osittain selittää sumuista olotilaa. Kuitenkin, nokka kohti tammikuuta ja uutta vuotta. Vuosi 2017 on hyvä aloittaa sitten taas uudella draivilla, kunha ensin poksutellaan raketit uuden vuoden kunniaksi.

Blogi-inflaatio?

keskiviikko, marraskuu 30, 2016
d

En oo iha varma, onko inflaatio oikea sana kuvaamaan tätä aihetta.. mutta musta tuntuu, että blogimaailmassa on tapahtunu eräänlainen inflaatio, ainaki mun mielessä.

Blogi-inflaatiolla tarkoitan sitä, että ikään kuin blogien arvo ois laskenu, vastaavasti kuin talousmaailmassa se tarkoittaa rahan arvon laskua. Saatan käyttää koko sanaa ihan päin p:tä, mut ei se tässä oo se pointti, vaan se, että se kuvastaa parhaiten mun tämän hetkisiä fiiliksiä blogimaailmasta ja omasta suhtautumisesta bloggaamiseen.

Joskus vuonna 2012 innostuin blogeista ja aloin niitä lukemaan. Tammikuussa 2012 sitten perustin tän oman blogin – ihan hullua, että kohta tulee 4 vuotta kun tän pystytin. Oon koko tän ajan bloggaillut melko harvoin ja vaihtelevasti ja parhaimmillaanki vain 12 postausta/kuukausi. Mun tarkoitus ei oo kuitenkaan ollu ikinä tehdä blogia vaan sen takia että saisin siihen mahdollisimman paljon materiaalia ja mahdollisimman monta kertaa, vaan tätä oon tehny koska tää on hauskaa ja luovaa itseilmaisua. Välillä on paljon inspiraatiota ja välillä ei yhtään. Mulla ei oo ees inspistä kirjoittaa ja kuvata jokaista liikettäni. Nykyään on ihan hulluna blogeja, jotka mun stereotypioissa on sitä ainaista aamupalasmoothieiden, päivän asujen yms. kuvaamista ja muuta hyvin tavallista. Mikäs siinä jos tykkää, mutta mielummin sen ajan käytän hyödyllisempään. Toki vuosien aikana on syntynyt kourallinen niitä bloggaajia, joiden hammasharjan värikin kiinnostaa someyleisöä.

 

Blogeja on nykyisin niiiin paljon, että mulle on tullut vähän blogiähky. Mua ei enää kiinnosta lukea muita blogeja kuin joita oon vuosia seurannu tai joissa on se joku juju – kiva tyyli, mielenkiintoset ajatukset, hyviä vinkkejä tai jotain muuta vastaavaa.

Tässä esimerkiksi pari ammatikseen bloggaavan tytön blogia, joita seuraan lähinnä superlaadukkaiden ja hienojen kuvien, kivojen persoonien ja tiiviin postaustahdin takia:

Tickle Your Fancy

Annika Ollila

Tässä blogi josta saan inspiraatiota hyvään ruokavalioon ja liikkumiseen, vaikken voikaan ihan noin terveelliseen elämään samaistua. Tällä naisella on kans lempeä luonne, vaikkei sitä heti uskois kovan ulkokuoren perusteella, mutta näin voin väittää noin 2 vuotta blogia lukeneena!

Linda Manuella

Tän blogin Annaa seuraan, kun sillä on niin upea tyyli! Ja koska Anna tekee blogia työkseen, niin postaustahtikin on sen mukainen.

Mungolife

Tää tyttö on aivan mielettömän hyvä valokuvaaja ja tykkään kans hänen jutuistaan. Anni on myös ottanu meistä kihlakuvat pari vuotta sitten.

Annieveliina

Tän blogin löysin silloin kun haaveilin psykalle pääsystä, mutta toimii edelleen hyvänä tsempparina opiskeluissa.

Suuntana psykologia

Tässä suurin osa blogeista mitä seuraan.. on myös muutama muu joita käyn väliin kurkkiin. Mut ottaen huomioon että facebookin Bloggaajat-ryhmässä on miltei 6000 blogia, niin tosi vähän luen blogeja enkä käytä niiden lukemiseen hirveesti aikaa.

 

Mun blogia on sävyttäny semmoset syvälliset ja analysoivat tekstit, mutta koska maailma on raadollinen, niin en tosiaan halua olla liian avoin. Toisaalta oon tietoisesti vähentänyt asioiden märehtimistä ja keskittynyt kaikkeen hyvään ja positiiviseen, kevyeen ja arkiseen. Ja vaikka mulle oiski tullu joku potentiaalinen aihe mistä voisin hyvin kirjoittaa blogiin, niin en sitte oo kuitenkaan viitsinyt, kun yhden pitkän blogitekstin syntymiseen voi hyvin mennä aikaa se 2-3 tuntiakin!

Luultavasti tuun edelleenki kirjoittaan kaikkea syvällisempää, kuten tämänkin kirjoituksen luonteesta voi ymmärtää. Eikä nuo kaikki edellisetkään tekstit kaikki oo ollu vuodatuksia tai semmosia, mut useimmiten ongelmat, ristiriidat yms. on inspiroivimpia pohdinnan kohteita.

Luultavasti tuun toteuttaan kans niitä tavanomaisuuksia ja ”tylsiä arkisia juttuja”, ”mitä nyt jokaisen blogista löytyy”, koska tänne kuitenkin saatan kirjoittaa ja kuvata mitä ikinä milloinkin tuntuu kivalta. En siis missään nimessä väitä, että oma blogi ois jotenki supermielenkiintoinen tai erilainen.. Mulla on ainoastaan pyrkimys antaa jotain uutta, vaikka se ei todellakaan ole helppoa. Toisinaan haluaisin ottaa blogiin jonkin selkeän linjan ja teeman mutta toisaalta taas mikään tietty asia ei niin paljon innosta, vaan monta asiaa yhdessä, joten vastaisuudessakin pidän blogin sellasena sillisalaattina.