Terve itseluottamus vs. narsismi

maanantai, maaliskuu 27, 2017

Jumpeliste oon monta kertaa aloittanut kirjoittaan tätä postausta – jo pitkän aikaan. Tuntuu olevan vaan itselle liian monimutkainen aihe kirjoittaa, mutta koska tää aihe on jo pitkään mua pohdituttanut, niin nyt sitten kirjoitan.

Luin kerran uutisartikkelin siitä, kuinka ihmisen tulisi jopa olla hieman narsistinen pärjätäkseen. Artikkelin kommenteissa tuli tiukka väittely siitä, sekoitetaanko nyt täysin kaksi asiaa. Nimittäin narsismi jo sanana kalahtaa puistattavana, jonain sellaisena, joka viittaa johonkin luonteen häiriöön. Ja niinhä se varsinaisesti tarkoittaaki narsistista persoonallishäiriötä. Oliko artikkelin pointti sitten se, että jokaisen tulisi olla vähän persoonallisuushäiriöinen?  Mielestäni artikkeli ampu vähän väärään suuntaan.

Narsismi on ikään kuin nykyajan trendisana, jota on helppo viljellä sinne tänne. Itse näen niin, että narsismi tulisi erottaa niin itsekeskeisyydestä, terveestä itseluottamuksesta kuin muista käsitteistä, jotka ovat enemmän yleisiä kuin varsinainen persoonallisuushäiriö. Eiköhän jokainen ajattele toisinaan vaan omaa etuaan ja halua kukoistaa. Se, mikä erottaa itsekeskeisyyden ja itseluottamuksen narsismista, on se, että narsisti kukoistaa tuhoten ja hyväksikäyttäen muita ihmisiä ympärillä. Ja sellainenko nykyihmisen tulisi olla?

Se miks aihe on pyörinyt mielessä, on että oon miettiny että selviytyäkseen on oikeasti pakko miettiä asioista oman hyödyn kautta. Toisaalta sillein täysin itsestäänselvä asia. Ei nykyisin Suomessakaan ole sellaista voimakkaan yhteisöllistä meininkiä ja hyvät arjen sankariteot tuntemattoman lähimmäisen vuoksi ylittävät helposti uutiskynnyksen. Tällaiset yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden jännitteisyyden kysymykset on mielessä paljon ihan jo sosiaalityön opintoni kautta.

Mielestäni hyvän itsetunnon ja itseluottamuksen rakentaminen on vaan niin tärkeää, että narsismin sekoittaminen näihin asioihin on väärin. Rohkeus olla oma itsensä, kukoistaa ja tavoitella omia unelmia ei ole keneltäkään pois. Asia on taas eri, jos sen tekee toiset jyräten. Tai onhan monessa asiassa kilpailijoita, mutta jyräämisellä meinaan sellaista pahan tekemistä muille, en sitä, että vaikka Suomen parhaaksi palkittu näyttelijä vie toiselta kunnian olla Suomen paras näyttelijä. Mulla on suomalaisuudesta vähän sellanen kuva, että kulttuuri jotenki tasapäistää ihmisiä. Tai että kaikki poikkeava ja erilainen on yleisesti ottaen nou nou. Jos joku jotenki erottuu, se kivitetään takaisin nöyräksi. Aika jyrkkä yleistys, mutta kuiten.

Onkohan kukaan muu pohtinu tällaisia asioita?

Top 10 karaokebiisit

sunnuntai, maaliskuu 26, 2017

OMAT LEMPPARIT

Keltainen – Aikakone

Mandoliinimies – Hector

Creep – Radiohead

Kukkurukuu – Mariska ja Pahat Sudet

Hallelujah – Alexandra Burke

Some like you – Adele

Lintu ja lapsi – Katri Helena

Sua vasten aina painautuisin – Paula Koivuniemi

Teit meistä kauniin – Apulanta

Stand by me – Ben E king