Let the spring rays reach us

tiistai, maaliskuu 20, 2018

Heipsandee. Mulla pitää saada tän päivän, tai viimeistään huomenna palautettua yks aikaa vievä tehtävä, mutta ehkä vaan venytän työskentelyä pidemmälle iltaan. 😀

Aattelin tulla tallettaan joitain kuvia viimeiseltä 1,5 kuukaudelta tännekin. Jo pari päivää on aurinko lämmittänyt ja lumi putoillut katolta siihen malliin, että kevät se aikoo sieltä oikeasti tulla, niin en sitten enää myöhemmin kehtaa laittaa tänne kovin talvisia kuvia.

  

Vuosi 2017

tiistai, tammikuu 2, 2018

En ole täällä blogin puolella käynyt aikoihin, mutta tänään vasiten tulin lukemaan vanhoja juttuja. Sitten yks kaks hoksasin, että jos haluisin, niin voisin tehdä perinteisen vuosikatsauksen; tuli sellainen pieni viba, että kyllä haluan, vaikka muuten en tänne hirveästi enää kirjoita mitään. Olen tehnyt vuosikatsauksen edelliset neljä vuotta, joten eihän tätä perinnettä nyt voi katkaista. 😀 Mitään suuria tarinoita ei varmaan ole kerrottavana, mutta katsotaan..

TAMMIKUU

Tammikuulta ei paljoa löytynyt kuvia. Joitain kuvia tuli otettua tuolta näkötornilta ja laavulta, josta tulikin mieleen, että pitäisi ehdottomasti nyt joululoman aikana käydä ainakin yhdellä laavureissulla.

Oltiin asuttu tuolloin vasta parisen kuukautta tässä nykyisessä asunnossa, joten tuli sisustettua jonkin verran. Tuo taulu onkin jo ehtinyt lähteä uuteen kotiin.

Blogissa pohdin suoristusraudan käyttöä ja sitä, miten se kärventää tukan: http://www.rantapallo.fi/nolibre/2017/01/16/miksi-tuhoan-hiukseni/

Täytyy sanoa, että vuodessa oon saanut hiukseni parempaan kuntoon! Vielä välillä tulee suoristettua hiuksia, mutta ei läheskään päivittäin. Olen koittanut myös pidentää hiusten pesuväliä, sillä jatkuva hiusten peseminen kuivattaa ja rasittaa hiusta. Jotkut hiusasiantuntijat suosittelevat hiuspesua 1-2krt viikossa, johon en tosin ole päässyt. Varsinkin urheilun jälkeen tekee mieli aina pestä hiukset ja kun on asunnossa sauna ja rrrakastaa saunomista, on vaikea olla pesemättä hiuksia saunan jälkeen. Olenkin koittanut välillä käydä pesulla ilman saunaa, ettei tarvi hiuksia pestä. Oikeasti, kun on hiukset ollut pesemättä vaikka 2-3 päivää ja pesee hiukset, hiukset tuntuu sen jälkeen elinvoimaiselta ja hyväkuntoisilta. Mä luulen, että päänahan oma sellainen rasvaisuus tekee hiuksille hyvää. Jokapäiväisen hiustenpesun seurauksena hius on (ainakin mulla) sellainen kevyt, hauras ja kuiva. Mulla hiusten pesuväli on ehkä noin joka toinen päivä – parempi jo sekin, kun joka päivä. Lisäksi hiusöljy hiusten latvoihin jokaisen pesun jälkeen on ihan ehdoton! Juureen en käytä kuin shampoota, että hiukset tuntuisi pitempään puhtailta. Niin ja kuivashampoo on muuten kans ehdoton – sitä suihkuttamalla saa hiuksista rasvaisuutta pois nopeasti; nopea freesaus hiuksiin ilman suihkua. Nään kuitenki tärkeimpänä sen, että olen jättäny vähemmälle hiusten kärventämistä 🙂

 

HELMIKUU

Helmikuulta on jo jotain mainitsemisen arvoista. Helmikuussa järjestin miehelle yllätys 33-vuotissynttärit, juhlin ainejärjestöni vuosijuhlia ja olin laskiaistapahtumassa pelaamassa hankifutista. Lisääntynyt auringonvalo toi energiaa ja sai odottamaan kevättä.

Kirjoitin blogiin negatiivisesta energiasta: http://www.rantapallo.fi/nolibre/2017/02/11/negatiivisesta-energiasta/ Ajankohtainen aihe kuukaudesta riippumatta.

 

MAALISKUU

Maaliskuussa taas sisustin kotia – maalasin mintunvihreällä ja hankin uusia huonekaluja. Rapsautin myös tukan kertaheitolla lyhyemmäksi kuin aikoihin. Hiihtolomalla käytiin maalla siskonpoikien kanssa. Viihteelle mentäessä halusin yhä useammin mennä laulamaan karaokea. 😀

 

HUHTIKUU

 

Tein munkkeja hyvissä ajoin vappua (huhtikuun alussa). 😀 Olin siihen mennessä tehnyt munkkeja vain lapsuudenkodissa (apuleipurina), mutta halusin kokeilla meidän häälahjaksi saamaamme pataa munkkien paistoon. Käytiin tuplasynttäreillä. Kevään myötä innostuin väreistä.

TOUKOKUU

Mies lähetti yllä olevan kuvan poroemosta ja vasasta, kun oli vielä rekkahommissa. Musta tuo kuva on ihana! Toinen kuva on kuninkaanlaavulta; sinne pitäisi päästä uudestaan. Toukokuulta on jäänyt mieliin myös eräs Tornion reissu kun käytiin Olavi Uusivirran keikalla… Ja kunnon vappubrunssi, jonka tein kotona.

Blogi päivittyi toukokuussa ahkeraan. Tein yhteistyöpostauksen luonnonkosmetiikkayritys Detrian kanssa ja höpöttelin muitakin juttuja.

 

KESÄKUU

Kesäkuussa kävin kolmella valokuvauskeikalla – yhdissä koko päivän häissä ja kahdissa hääparikuvauksessa. Käytiin laavuilemassa, mistä tein videon: http://www.rantapallo.fi/nolibre/2017/06/04/kesan-eka-patikointi/.

Juhannus oli perinteinen mökkijuhannus. Nään aina silloin sukulaisia ja yhden Etelä-Suomesta tulleen serkun kanssa juhlittiin aamuseitsemään.. Muutaman tunnin päästä äiti tuli hakemaan naapurimökistä kadonneita lampaita (minä ja mies) – oli melko hatara olo…

 

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli kahdet häät, joissa olin valokuvaajana (toisissa olin myös varsinaisena vieraana). 2.hääpäivänä heräsin miehen kattamaan aamupalapöytään, ruusuineen kaikkineen. <3 Samalla viikolla käytiin hakemassa kotiin 7kk-ikäiset kissanpennut! Kohta Miisa ja Elvis on olleet meillä puoli vuotta. Heinäkuun viimeisenä päivänä kävin heittämässä talviturkin – vihdoin.

 

ELOKUU

Elokuu – mun lempikuukausi. Mä muistan viime vuosien elokuut pelkästään onnellisina. Niin muistan viime elokuunkin. Hilla-aika oli vuonna 2017 myöhässä, joten sen sijaan että se ois ollut heinäkuussa, saatiinkin hillastaa vasta elokuussa. Elokuusta tulikin super-marjastelukuukausi – pääsi maadoittumaan oikein kunnolla. 😀 Elokuulta jäi vaikka mitä hyviä muistoja. Alkukuusta kävin Posiolla kuvaamassa yhdet häät – samana iltana menin viettämään iltaa Ranualle hillamarkkinaviikonlopun kunniaksi. Pari muutakin loppukesän hämärtyvää iltaa hyvässä seurassa on jäänyt mieleen. Kuvasin myös yhdet raskausajan kuvat ja 1-vuotiskuvat.

Löysin uudet, huiput mustikkapaikat ihan vaan sillä, että lähdin niitä kartan ja mututuntuman perusteella etsimään. Hillavuosi oli aika hyvä, myin niitä jonkin verran ja osa lähti pakkaseen. Elokuun lähentyessä loppua ehdotin miehelle vadelmareissua Pohjois-Pohjanmaalle. Oltiin kolme yötä teltassa, keskellä korpea. Elokuun viimeisinä päivinä oli kylmä öisin, sai olla pipot ja takit päällä, sillä makuupussi ei lämmittänyt tarpeeksi – pärjäsi kuitenkin, olipahan vähän extremeä. Pesu niinä päivinä oli kylmä vesi pullosta suoraan päälle, ei muutenkaan ihan liian lämmin keli ollut. 😀 Aurinko silti paistoi koko reissun – oliki aika mahtavaa herätä aamulla ja juoda nokipannukahvia alkusyksyn kauneuden vallitessa ympärillä. Iltaisin oli myös tosi tunnelmallista, kun ympärillä oli pilkkopimeää ja nuotion roihu oli ainoa valo. Niin ja kun oli kyse vadelmareissusta, niin päivät oltiin sitten vadelmapaikoilla. Löydettiinki ihan mahtavia vadelmapaikkoja ja sai muuten olla rauhassa poimimassa. Se, et oon niin kikseissä tuommosesta reissusta, vahvistaa tunnetta, että haluan vielä joskus asua maalla, kun se on mahdollista ja järkevää.

 

SYYSKUU

Syyskuussa koitti taas arki. Rytinällä se alkoikin – opiskelun ohelle hain töitä. Tein hakemuksen eräänä perjantaina ja seuraavana maanantaiaamuna tuli soitto. Saman päivän aikana menin vielä työhaastatteluun ja sainkin paikan. Ei kestänyt kuin muutama päivä hakemuksesta, kun olin jo tekemässä sopparia. Samalla viikolla taisin jo tehdä ekan työvuoron. Työ on helppo sovittaa opiskeluihin, sillä työ on keikkatyötä ja voin ottaa työtä vastaan omien menojen ja jaksamisen mukaan.

Syyskuussa tuli käytyä usein patikoimassa syksyisissä maisemissa. Saimme äitiltä valtavan chilin keittiön pöydälle – chiliruokaa tuli siis tehtyä usein. Käytiin miehen kummipojan rippijuhlissa.

 

LOKAKUU

Lokakuussa alkoi talvi. Sain virkamiesruotsin pakettiin, opiskelin ja tein töitä. Olin kuumeessa syyslomaviikolla. Mitäs muuta? 😀 Käytiin Haaparannalla 2 x pariskunta-kokoonpanolla – Ikeassa ja syömässä.

 

MARRASKUU

Viimeistään marraskuussa jo olin pienissä joulutunnelmissa – jöin glögiä, söin pipareita, tein jouluisia/talvisia lyhtyjä ja ripustin ikkunan ylle tähtivalot. Vietin 27-vuotissynttäreitäni ja samalle päivälle sattui myös ainejärjestön pikkujoulut – kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mies teki mulle synttärikakun – elämänsä ensimmäisen itsetehdyn.

 

JOULUKUU

Joulukuun alussa tehtiin Oulu-Haaparanta-reissu – tällä kertaa toisenlaisella 2 x pariskunta-kokoonpanolla. Irish coffee oli joulukuun hitti – nam! Jouluviikonloppuun asti oli paljon kaikenlaisia velvollisuuksia – onneksi pystyin piettää joululomaa, josta saa vielä tän viikon nauttia. Uutena vuotena istuttiin iltaa porukalla, käytiin katsomassa ilotulitus ja sitten jo koti kutsui – ei jaksanu bilettään.

Nyt onki jo tammikuun 2.päivä. Oon tehnyt tätä postausta tässä jo monta tuntia. 😀 Meneehän tässä aikaa, kun eka etsii kuvat kullekin kuulle, siirtää niitä paikasta toiseen, sovittaa näytölle sopivan kokoiseksi ja vielä tämä teksti. Mutta tää oli kivaa pitkästä aikaa 🙂 Vaikka oma hommansa onki koodailla ja datailla.

Tosiaan, tässä on kuitenki oma vaivansa ja vie aikaa, että ei sitten ole jaksanut blogiin panostaa. Ja toisaalta ei oo mikään niin isosti inspiroinut, että olisi jaksanut. Mutta onneksi tätä voi tehdä silloin kuin huvittaa 🙂 Tuossa loppuvuodesta juttelin erään kanssa, joka sanoi, että odottaa aina, että tämä blogi päivittyisi. Ehkä osittain sun innostamana nytten jaksoin pitkästä aikaa päivittää tänne – oot ehkä siellä <3

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !

Syysmoikat

torstai, lokakuu 5, 2017

Hello. Tulin pitkästä aikaa tänne blogin puolelle, vaikka olisi tärkeämpääkin tekemistä. Oon täs kotona, ja mulla on opiskelujuttuja etänä. Noh, aina voi venyttää iltaan. 😀

Tällä hetkellä on tosi hyvä fiilis. Tätä torstaita odotin viime viikon maanantaista lähtien, kun tiesin, että hektiset puolitoista viikkoa ovat sitten ohi. Nyt on ”vain” pinkka opiskeluhommia ja huomennaki ”vain” työvuoro. Mut siis, puolitoista viikkoa on ollu silleen hektistä, et on ollu tarkempi aikataulu opiskelun kans, tehtäviä jotka on suoritettava päivälleen tietyn ajan puitteissa, uuteen (palkka)työhön tutustumista ja myös kouluun liittyvän vapaaehtoistyöhön tutustumista (olemme siis yhden opiskelijakaverini kanssa tukihenkilöinä yhdelle ikäihmiselle tässä syksyn aikana). Lisäksi viikonloppuna oli häävalokuvauskeikka, niin ei viikonloppuna päässyt sen kummemmin rentoileen. Mut semmosta se arki on, enkä valita! Oikeasti ihan mukavaa, kun on kaikenlaista, mut pakko myöntää, et odotan viikonlopun viettoa, sillä pääsee viettään iltaa tärkeiden tyyppien kans.

Vaikka nyt on superhyvä fiilis, niin on syksyyn kuulunu myös väsymystä, stressiä ja epämukavuutta. Mut seki kuulunee asiaan. Tärkeintä, et yleisvire on kuitenki enimmäkseen positiivinen. 🙂 Nyt on sopivasti haasteita.

Kissat voivat hyvin. Ei kyllä enää osais kuvitella elämää ilman kissoja. 😀 Niihin on niin tottunut ja niistä on tullut rakkaita lemmikkejä. Kovasti niillä kiinnostaa aina nuo keittiönpöydät, mutta eivät enää niin usein hypi pöydille, kun saavat pikaset lähdöt.

”Katso, nielen ylpeyteni”

Haha, vanhat salkkarit taas kierroksessa – alusta asti. Harmi ku niitä bokseja ei tehty enää 180 jaksosta lähtien, jonku tekijänoikeusjutun takia.. Haluisin niiiin kattoa neki jaksot. 😀 Nykyisiä salkkareita ei sit tuukkaan katottua telkusta, yhh.

Arki-illat onki sit pitkälti koostunu vanhojen salkkareiden katsomisesta, sillä iltaisin ei oikein ole muuta jaksanut. Meän huushollissa muutenkin on enempi tai vähempi sairasteltu (pienesti). Kunnon kuumetta tai flunssaa ei oi ole kummallekaan tullut, mut sillee ärsyttävästi pientä lämmönnousua ja flunssasta oloa. Semmosta jatkuvaa puolikuntoisuutta, et ei oo päässy viel kunnolla käymään salilla ja muuta. Aina tulee joku uus pöpö koettelemaan meän kuntoa. 😀 Mut, sitä kyl ootan, et pääsen kunnolla käymään ryhmäliikunnoissa ja salilla, ja tietty kans lenkkeily on ja pysyy. Urheilun jälkeinen hyvä olo ja hyvä peruskunto on vaan sellasia, mitkä auttaa muutenki jaksaan paremmin 🙂

Mut joo. Mulla ois pariki aihetta, mistä haluisin kirjoitella tänne. Saa nähä, miten ehtii. Tässäkin nyt meni heti yli tunti, kun etin kuvat jne. ja mietin mitä kirjoittaa ja miten.

Zau!->

Kohti loppukesää

perjantai, heinäkuu 28, 2017

Jos vaikka aukasis blogin pitkästä aikaa.

Heinäkuu kirii loppua kohden ja elokuu kolkuttaa. Se meinaa, että syksy on täällä kohta. Mihin tää Suomen kesä aina hupenee? Tuleekoha tänne Rovaniemelle ollenkaan kunnon helleputkea? (Edit: aloitin tän tekstin kirjoittamisen viikko sitten, nyt onkin sitten ollut monta kuumaa päivää! :)) Mut kyl mä syksystäki tykkään, varsinki alkusyksystä. Se sais olla paljon pidempi, ennen kuin tulee pitkä talvi.

En oo juhannuksen jälkeen kirjoitellut tänne. Ajattelin alkukesästä, et mahtavaa et kesä eessä et sillon on jotenki luovempi olo jo ihan valokuvausolosuhteiden kannalta. On paljon valoa ja ulkona kehtaa liikuskella enempi. Oon tässä kuukauden aikana päivittänyt instagramia (tosin en paljoa) ja edelleen tykkään kuvaamisesta ja kivoista kuvista. Mut mitä kuvia mie tänne laittasin? Luonto on upea, mut mua kyllästyttää kuvata luontoa, tai siis – joitain upeita näköaloja tai muuta on kiva ikuistaa, mut en mie semmone himoluontokuvaaja ole. Senki eestä oon innostunu henkilökuvaamisesta ja sitä oon päässy harrastaan häävalokuvauskeikoilla. Lauantaina olis taas yhdet häät ja tälle kesää ekat, jonne menen ihan varsinaisena vieraanakin mieheni kanssa. Ja no, ylipäätään tän kesän ekat häät, jonka hääparin tunnen. 😀 (Edit: häät tuli ja meni, oli ihanat, rennot häät ja hääpari oli tyytyväinen kuviin. Jee!)

 

Kirjoittaminen ja kuvaaminen on edelleen mulle mieluista. Mut mun someaika on kulunu muuhun. Oon lukenu kaikkia juttuja netistä – uutisia ja artikkeleita, tarinoita ja keskusteluja. Kun mulle tulee joku aihe mieleen, josta haluan lisää tietoa, saatan uppoutua lukeen aiheesta pariki tuntia. Blogeja en enää niin paljon lue, vaan niitä muutamaa samaa, mitä olen lukenut jo pitkään. Pitäis inspiroitua uusista blogeista, niin sais blogeista enemmän irti! Instagramin selaan melkein päivittäin, vähän jo seki kyllästyttää, mut aina se pitää nopsaan selata läpi. 😀 En tiiä tuntuuko muista, mut tuntuu et meno blogimaailmassa on melko väsynyttä. Onha se vähän väsähtänytkin ja youtubettaminen on se tämän päivän juttu. Itse seuraan parin tytön youtubetiliä ja muita satunnaisesti.. En oo oikein varma mitä mieltä oon tosta youtubemaailmasta, mut vissiin jotain saan itsekin siitä irti, kun siellä käyn vilkaisemassa. Kyllähän itseilmaisu pääsee aivan eri levelille videolla.

Tää kirjoittaminen on tässä vähän hidasta, ylläolevassa kuvassa syy(t). 😀 Näitä kahta täytyy välillä vähän rapsutella ja silitellä. (Edit: Viikon takainen kuva, kun aloitin tekeen tätä postausta. Nyt toinen kissa nukkuu raapimapuulla ja toinen makuuhuoneessa tietokonepöydän päällä).

Meille muutti toissaperjantaina kaksi 8 kuukauden ikäistä kissaa ja ”vaikka vain eläimiä”, niin kyl näihin kiintyy. Nää on niin kilttejä, hellyyttäviä ja leikkisiä. Väliin saa olla helisemässä, jos kissa menee pöydälle tai tavaroita kaatuu, mut enimmäkseen naurattaa näiden aivotukset.

   

Elvis-poika ja Miisa-tyttö

 

Miehen tekemä yllätysaamiainen 2.häävuosipäivänä

 

Tivoli… Kuoharia…

Muuan kuva viime viikoilta..

No niin, nyt ollaan taas reaaliajassa. Hahah, siitä on viisi viikkoa, kun olen viimeksi tätä blogia päivittänyt. Ja viikko tähän meni, et saan tän yhden postauksen tehtyä. Mut so what? Musta on vähän turhaa miettiä sitä, millon tätä päivitän vai päivitänkö ollenkaan. Se ei ole blogin itsetarkoitus, että se päivittyy. Vaan että mitä päivittää ja milloin se tuntuu itsestä kivalta. Nyt se itseasiassa tuntuu, kun en oo viikkoihin kirjoittanut muuta kuin viestejä!

 

Miten muuten?

Sanoisin et ollu aika rankkaa. Vaikka fyysisesti on ollut rennompaa kuin aikoihin, niin stressi on ollut aika maksimaalinen, ainakin vielä tuossa aikaisemmin heinäkuussa. Joku keskikesän kirous. Asiat ei oo menny haluamallani tavalla ja olen pettynyt monen asian suhteen.. Mut tuntuu, et taas enempi tiiän omat voimavarat, toiveet, arvot – oman itseni. Vaikka se kliseistä ois, niin kova paine opettaa ja vahvistaa enempi ku tajuaa. Oon taas askeleen eteenpäin siinä, et kuuntelen mitkä on ne mun tarpeet ja miten toimin ulkoapäin tulevan paineen alla. Oon ollu itselleni raadollisen rehellinen. Mie luulen, et tuun onnelliseksi siitä, kun pyrin rehellisyyteen ja aitouteen. Vaikka se alkuun säikäyttäs ja sais muutoksia aikaan (mut positiiviseen päin hei!).

Mut tosiaan, alkaa olla loppukesän aikaa, ja siitä ajasta oon aina tykännyt. Hillakausi alkaa olla kuumimmillaan, hilla-ajan jälkeen kerätään talven mustikat. Ens viikolla on taas legendaariset Ranuan hillamarkkinat, ehkä tulee käytyä kylilläki. Lauantaina tosin meen Posiolle hääkuvauskeikalle, mut illalla olen takaisin.

Eipä siinä, tällaiset pikkumoikat tänne.