Rento nuttura

torstai, helmikuu 16, 2017

Meikä tänään kahdelta päivällä.. ”Vois nopeasti kuvata semmosen hiustenlaittovideon”.

Joopa se joo! Tässä sitä ollaan viisi tuntia myöhemmin ja video vihdoin purkissa. En ole kuvannu ja editoinu videota noin puoleen vuoteen, nii oliha se vähän säätämistä – itse kuvaksen kanssa ja etenkin editoinnin kanssa! Mutta nyt on taas opittu kaikenlaista. Video muuten ok, mutten saanu musiikin alusta tuota moottorin pärinää leikattua, en vaan enää jaksanu säätää, näillä mennään tällä kertaa. 😀

Oon seurannu instagramissa tililtä @awesomemakeu.p kaikkia meikki- ja hiustutoriaaleja. Niitä on aina kiva katsoa, mut niitä ei juuri tuu kokeiltua, kai ne tuntuu muka niin vaikeilta. Mut vois ottaa tän kevään missioksi testata aina jotain!

Suuria merkityksiä pienillä asioilla

tiistai, helmikuu 14, 2017

Hyvää ystävänpäivää!

Edistystä, mulla on taas blogi auki. Päätin, etten aseta itselle kauheita paineita blogin aukaisemisen suhteen, vaan voisin tulla tänne välillä ilman ennakkosuunnitelmaa sisällöstä. Ei kaikkien tekstien tarvitse olla kaiken kattavia.. Kynnys aukaista blogi kasvaa, jos ajattelen, että jokaisella tekstillä pitäis olla joku suuriki merkitys. Tykkään tehä tätä ja kirjoitella tänne, niin miks harrastuksesta pitäis ottaa paineita? Tarviiko kaikella ollakaan aina niin suurta merkitystä, kun toisaalta se merkitys arjessaki on niitä ihan pieniä paloja.

Merkityksestä puheen ollen, sillä on merkitystä että tekee niitä asioita mistä tykkää ja tekee onnelliseksi, vaikkei sillä olis mitään suurta merkitystä sinänsä (hahah, ymmärsinköhän itsekään tuota lausetta). Oon ihan innoissaan alkavasta keväästä ja siitä valon määrästä, joka päivä päivältä lisääntyy. Mun olympus pen lite-kamera pääsee taas pölyttymästä ja tässä oonki jo miettiny erilaisia kuvausprojekteja. Talvella ja pimeimpinä aikoina jo mietin, että onko mun innostus valokuvaukseen aivan kuollu, mutta se taitaa olla melko verrannollinen valon määrään.

ag

Mulla on muute semmonen olo kuin vuosi sitten maaliskuussa Kevät ja uudistautuminen – postauksessa (klik). Oon välillä laiska laittautuja, mutta ihan oikeasti, kuin pinnallista se onkin, niin nätiksi lakatut kynnet, kivasti laitetut hiukset ja uusi, hieno paita kyllä piristää! Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vähemmän pinnallisemmaksi oma ajattelu muuttuu, mutta eihän se sitä tarkoita, että omasta ulkonäöstä ja hyvinvoinnista huolehtiminen olisi pinnallista. Naisten etuoikeuksia. 😀

Tosi vähän tullu käytyä shoppaileen nyt talvella ja mulla tuntuu olevan krooninen paitapula, tai oon jo kyllästyny omiin lemppareihin. Tällä viikolla ois kuitenki tarkoitus lähteä kierteleen kaupat oikein kunnolla, kun tarvin sitä ja tätä myös viikonlopun ainejärjestön vuosijuhlia varten. Pääsee hetkeksi pysähtymään ja unohtamaan loppumattoman to do-listan. 😀

Negatiivisesta energiasta

lauantai, helmikuu 11, 2017
16228926_368818183487410_6027411551059705856_n

Ihan hetki menny siitä, kun tänne viimeksi olen kirjoitellut (noin kuukausi sitten), kun piti hetken jo miettiä mikä mun salasana on tänne..

Ehkä tässä taas kuvailu- ja kirjoitteluinspis kasvaa, kun kevät ja kesä lähestyy. Näin se aina menee, että talven pimeimpinä kuukausina ei oikein ole kuvausinspistä, kun päivät lyhyitä niin ei ole sitä valoakaan, eikä kämpän keltavalo napostele, puhumattakaan että sisätilat ois jotenki inspiroivia kuvaustiloja. Innottomuus kirjoittamiseen taas johtuu jostaki ylitsepääsemättömästä itsesensuurista ja yksityisyyden suojelusta. Toisaalta ei mun tekstit välttämättä liian henkilökohtaisia olekaan, vaan enempi semmosta asioiden tarkastelua ulkoapäin, vähän ympäripyöreetä. Mut ehkä kun sitä on noiden opiskeluiden takia niin paljon tekstien kanssa tekemisissä – lukien ja tuottaen – nii sitte sitä muuta aikaa ei jaksa käyttää kirjoittaen. Vaikka ei tämmönen luovempi kirjoittaminen kovin raskasta ole, kivaa vaihtelua.

16464336_959664124169388_6853034424334811136_n

Varmaan taas toistan itteä, mut mulla pörrää mielessä kaikenlaisia aiheita mistä ois kiva kirjoittaa, jos vaan ehtis tai jaksais panostaa. Se vaan, että ne mielessä olevat jutut pitäis päästä aina tuoreeltaan kirjoittamaan, sillä seuraavana päivänä saattaa olla jo ihan muut asiat mielessä. Asiat pyörii mun päässä etenkin iltaisin ja joskus ärsyttävästi myös nukkumaan mentäessä, kun pitäisi rauhoittaa mieli ja nukkua. Yleensä silloin tulee mieleen että jostain tietystä asiasta ois kiva kirjoittaa, mutta siinä vaiheessa tietokoneen aukaisu ei oo oikee fiksua. Oon tässä jo monta viikkoa ennen nukkumaan alkamista katsonut parit Frendit Netflixistä – jos oon vaikka tehny hommia illan – niin mukavasti pää tyhjenee.

16464293_1903021253260934_5377611285829517312_n

Ehkä vaan kerron mitä nyt on mielessä.

Esimerkiksi se, kuinka muiden ihmisten energiat vaikuttaa minuun ja minun energia muihin. Onha se päivänselvää, että positiivinen ja negatiivinen energia vaikuttaa erilailla.

Suhtaudun negatiiviseen energiaan kahtiajakoisesti. Mulla menee heti ”luukut kiinni”, jos se negatiivinen energia on minua kohtaan hyökkäävää tai semmosta, että tunnen sen ihmisen haluavan mulle harmia. Tai ettei se vaan yksinkertaisesti tykkää musta. Pahinta on semmonen ”susi lampaan vaatteissa”-tyyppi, jonka kanssa joutuu tasapainoilemaan sen kanssa, onko toinen aito vai ei, tykkääkö se vaiko ainoastaan väittää niin. Jatkuvasti saa miettiä, kelpaanko näin, voinko hengittää. Semmonen tilanne on tosi tuhoavaa, jossa toiseen haluaa luottaa ja luottaakin, mutta todellisuudessa se toinen nakertaa sun itsetuntoa pala palalta, halliten ja manipuloiden. Sellanen tyyppi saattaa kerätä tietoa henkilökohtaisista, myös arkaluontoisista asioista empaattisuuden kasvoilla ja toisessa tilanteessa ujuttaa niitä tietoja sopivaan tilanteeseen, vahingossa ”lipsauttaen”, loukaten.

Eihän sitä voi koko aika virrata semmonen positiivinen energia, jos ei satu oleen täys zen-hippi, tai whatever. Itsellänikin vaihtelee, välillä positiivista, välillä negatiivista ja siltä väliltä. Mutta vaikka ois vaikeetaki ja v*tuttas, nii ei heti tulis mieleen kaataa kaikkea kuraa kenenkään niskaan, niin että toinen sen nahoissaan tuntisi. Omaa harmitusta voi purkaa ja vuodattaa ilman että toinen tuntee itseään huonoksi. Jos toinen olisi sylkykuppi, mitä järkeä siinä olisi?

16110080_1409867319047149_750236305920622592_n

Onneksi sitä iän myötä oppii koko ajan enemmän ”pelaamaan” niin, ettei alistu tai altistu omanarvontuntoa uhkaaville energioille. Toisinaan kannattaa olla välittämättä, joskus jopa poissulkea.

Miksi tuhoan hiukseni?

maanantai, tammikuu 16, 2017

Nyt on 16.tammikuuta, ja olen ollut ilman suoristusrautaa…9 päivää! Hah, hurjaa. Mun uuden vuoden lupaus hiuksilleni on, etten kärtsäilisi sitä jatkuvasti. Mulla on ollu krooninen suoristusrauta-addiktio jo vuosia, ehkä jopa 10 vuotta.

Pitkän aikaa suoristin hiuksia miltei päivittäin, kunnes keväällä 2015 menin suoristuspermanenttiin. Aattelin et se oli ihan paras ratkaisu ja muutamaan kuukauteen ei tarvinut käyttää suoristusrautaa. Kuitenkin, pikkuhiljaa suoristuspermanentin jälkeen multa alko lähtemään hiuksia ja parin kuukauden päästä huomasin, että mun jakauksen kohdalla on sänki! Mun kaikki päällimmäiset hiukset oli katkennu juuresta (ehkä 1/3 hiuksista..) ja oli vielä häätkin ihan nurkan takana.. Onneksi hääkampaaja osasi peittää sängen hyvin, eikä siis tarvinnut mennä punkkarin näköisenä naimisiin. Ei siinä, mutta sitten kun ne katkenneet hiukset alkoi kasvamaan, niin nehän kasvoi tietysti kiharana.. ja muussa tukassa edelleen suoristuspermanentti. Sehä oli sitten ihan karseen näkönen.. Tässä 1,5 vuotta tuon permanentin jälkeen olen suoristanut vähintään päällimmäiset hiukset.

Nyt ne päällimmäiset hiukset alkaa saavuttamaan alimmaisten hiusten pituutta ja samalla tietysti alimmaisetkin hiukset puskee kiharaa, joten vihdoin tukka näyttää fiksummalta ilman suoristusta.

 

Ennen tuota suoristuspermanenttiaki oon päättäny monet kerrat, että annan hiusten olla luonnollisesti luonnonkiharalla, mutta aina kuitenki tarttunu suoristusrautaan. Oon koittanu välttää suoristusraudan käyttöä, mutta vielä viime vuonna suoristin hiuksia ainakin sen muutaman kerran viikossa ja jos olin lähdössä baariin, niin ehdottomasti silloin ainakin. Kävin viime viikonloppuna mutkan yöelämässä ja valmistautuessa olin ihan automaattisesti laittamassa suoristusrautaa lämpenemään. Mutta enpä laittanut! Luonnonkihara tukka oikeastaan on ihan kiva, varsinkin jos siihen kiinnittää muutaman pinnin, ettei se ole ihan villinä. Mä oon aina ennen suoristanut tukan baariin lähtiessä, tai sitten oon suoristanu ja tehny kihartimella ”hillitymmät”, siistimmät kiharat, melko nurinkurista..

Nyt musta tuntuu, että oon saanu tarpeekseni kuivista, lämpöraudalla pilatuista hiusten latvoista. Ei paljon auta, että koitan hoitosuhkeilla ja hiusöljyillä paikkailla vaurioita. Nyt kun en ole miltei kymmeneen päivään käyttänyt mitään hiusrautaa, niin hiukset alkaa tuntua niin pehmeiltä! Lisäksi rapsasin latvoista kunnolla. Alan myös taas lämpeään luonnonkiharalle, se kun tuntuu ja näyttää tuuhealtakin, ja onha ne osa mua ja persoonalliset.

Let’s see, mikä tilanne vaikka kuukauden päästä.. onko suoristusraudan käyttö kohtuullista, täysin hallitsematonta vai olenko jo ihan absolutisti. 😉