Kohti loppukesää

perjantai, heinäkuu 28, 2017

Jos vaikka aukasis blogin pitkästä aikaa.

Heinäkuu kirii loppua kohden ja elokuu kolkuttaa. Se meinaa, että syksy on täällä kohta. Mihin tää Suomen kesä aina hupenee? Tuleekoha tänne Rovaniemelle ollenkaan kunnon helleputkea? (Edit: aloitin tän tekstin kirjoittamisen viikko sitten, nyt onkin sitten ollut monta kuumaa päivää! :)) Mut kyl mä syksystäki tykkään, varsinki alkusyksystä. Se sais olla paljon pidempi, ennen kuin tulee pitkä talvi.

En oo juhannuksen jälkeen kirjoitellut tänne. Ajattelin alkukesästä, et mahtavaa et kesä eessä et sillon on jotenki luovempi olo jo ihan valokuvausolosuhteiden kannalta. On paljon valoa ja ulkona kehtaa liikuskella enempi. Oon tässä kuukauden aikana päivittänyt instagramia (tosin en paljoa) ja edelleen tykkään kuvaamisesta ja kivoista kuvista. Mut mitä kuvia mie tänne laittasin? Luonto on upea, mut mua kyllästyttää kuvata luontoa, tai siis – joitain upeita näköaloja tai muuta on kiva ikuistaa, mut en mie semmone himoluontokuvaaja ole. Senki eestä oon innostunu henkilökuvaamisesta ja sitä oon päässy harrastaan häävalokuvauskeikoilla. Lauantaina olis taas yhdet häät ja tälle kesää ekat, jonne menen ihan varsinaisena vieraanakin mieheni kanssa. Ja no, ylipäätään tän kesän ekat häät, jonka hääparin tunnen. 😀 (Edit: häät tuli ja meni, oli ihanat, rennot häät ja hääpari oli tyytyväinen kuviin. Jee!)

 

Kirjoittaminen ja kuvaaminen on edelleen mulle mieluista. Mut mun someaika on kulunu muuhun. Oon lukenu kaikkia juttuja netistä – uutisia ja artikkeleita, tarinoita ja keskusteluja. Kun mulle tulee joku aihe mieleen, josta haluan lisää tietoa, saatan uppoutua lukeen aiheesta pariki tuntia. Blogeja en enää niin paljon lue, vaan niitä muutamaa samaa, mitä olen lukenut jo pitkään. Pitäis inspiroitua uusista blogeista, niin sais blogeista enemmän irti! Instagramin selaan melkein päivittäin, vähän jo seki kyllästyttää, mut aina se pitää nopsaan selata läpi. 😀 En tiiä tuntuuko muista, mut tuntuu et meno blogimaailmassa on melko väsynyttä. Onha se vähän väsähtänytkin ja youtubettaminen on se tämän päivän juttu. Itse seuraan parin tytön youtubetiliä ja muita satunnaisesti.. En oo oikein varma mitä mieltä oon tosta youtubemaailmasta, mut vissiin jotain saan itsekin siitä irti, kun siellä käyn vilkaisemassa. Kyllähän itseilmaisu pääsee aivan eri levelille videolla.

Tää kirjoittaminen on tässä vähän hidasta, ylläolevassa kuvassa syy(t). 😀 Näitä kahta täytyy välillä vähän rapsutella ja silitellä. (Edit: Viikon takainen kuva, kun aloitin tekeen tätä postausta. Nyt toinen kissa nukkuu raapimapuulla ja toinen makuuhuoneessa tietokonepöydän päällä).

Meille muutti toissaperjantaina kaksi 8 kuukauden ikäistä kissaa ja ”vaikka vain eläimiä”, niin kyl näihin kiintyy. Nää on niin kilttejä, hellyyttäviä ja leikkisiä. Väliin saa olla helisemässä, jos kissa menee pöydälle tai tavaroita kaatuu, mut enimmäkseen naurattaa näiden aivotukset.

   

Elvis-poika ja Miisa-tyttö

 

Miehen tekemä yllätysaamiainen 2.häävuosipäivänä

 

Tivoli… Kuoharia…

Muuan kuva viime viikoilta..

No niin, nyt ollaan taas reaaliajassa. Hahah, siitä on viisi viikkoa, kun olen viimeksi tätä blogia päivittänyt. Ja viikko tähän meni, et saan tän yhden postauksen tehtyä. Mut so what? Musta on vähän turhaa miettiä sitä, millon tätä päivitän vai päivitänkö ollenkaan. Se ei ole blogin itsetarkoitus, että se päivittyy. Vaan että mitä päivittää ja milloin se tuntuu itsestä kivalta. Nyt se itseasiassa tuntuu, kun en oo viikkoihin kirjoittanut muuta kuin viestejä!

 

Miten muuten?

Sanoisin et ollu aika rankkaa. Vaikka fyysisesti on ollut rennompaa kuin aikoihin, niin stressi on ollut aika maksimaalinen, ainakin vielä tuossa aikaisemmin heinäkuussa. Joku keskikesän kirous. Asiat ei oo menny haluamallani tavalla ja olen pettynyt monen asian suhteen.. Mut tuntuu, et taas enempi tiiän omat voimavarat, toiveet, arvot – oman itseni. Vaikka se kliseistä ois, niin kova paine opettaa ja vahvistaa enempi ku tajuaa. Oon taas askeleen eteenpäin siinä, et kuuntelen mitkä on ne mun tarpeet ja miten toimin ulkoapäin tulevan paineen alla. Oon ollu itselleni raadollisen rehellinen. Mie luulen, et tuun onnelliseksi siitä, kun pyrin rehellisyyteen ja aitouteen. Vaikka se alkuun säikäyttäs ja sais muutoksia aikaan (mut positiiviseen päin hei!).

Mut tosiaan, alkaa olla loppukesän aikaa, ja siitä ajasta oon aina tykännyt. Hillakausi alkaa olla kuumimmillaan, hilla-ajan jälkeen kerätään talven mustikat. Ens viikolla on taas legendaariset Ranuan hillamarkkinat, ehkä tulee käytyä kylilläki. Lauantaina tosin meen Posiolle hääkuvauskeikalle, mut illalla olen takaisin.

Eipä siinä, tällaiset pikkumoikat tänne.

Hääpari tuomipuun alla

maanantai, kesäkuu 26, 2017

Kävin tuossa viikonlopun kynnyksellä kuvaamassa hääparia, nämä kuvat sain julkaista heidän luvallaan. Tuomi kukkii, se sopi oikein hyvin kuvausrekvisiitaksi!

Tämä blogi nyt on vähän tällaista valokuvauspainotteista, mutta valokuvaus on nyt vahvimmin mielenkiinnon kohteena. Kovasti haluan kehittyä lisää ja olen miettiny paljon kuvaamisen tekniikkaa. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut henkilökuvaamisesta. Nyt olen päässyt tositoimiin häävalokuvauskeikkojen myötä. Toki voisin harjoitella ihan muuten vaanki, jos joku suostuis mannekiiniksi. 😀

Häävalokuvausta

tiistai, kesäkuu 20, 2017

 

Kaksi häävalokuvausviikonloppua takana. Näin noviisina olen ihan tyytyväinen työn jälkeen, mutta tottakai kehittämisen varaa on näin harrastelijavalokuvaajana. Jäin kovasti pohtimaan kehittymiskohtia (säädöt, valoitukset, taustat, rajaukset..).

Olen jonkin verran perehtynyt kameran säädöksiin ja tiedän mitä mikäkin arvo tarkoittaa. Kuitenkin jokainen kuvaustilanne ja kuvauspaikka on erilainen valoineen kaikkineen. Miten saada valo osumaan kasvoihin nätisti? Miten saada kuva niin ettei se ole liian hämärä mutta ei ylivaloittunutkaan? Internet on pullollaan blogeja ja muita ohjeita, mistä näitä voi itseoppia. Mutta kuitenkin, loppuviimein tarvitaan vaan hitosti kuvauskokemusta, jotta oppii toimimaan kameransa kanssa ja kuvaussilmä kehittyy!

Valokuvaaminen on siitä kivaa, kun tässä voi kokoajan kehittyä ja saa käyttää luovuutta. Ja se onnistuminen tunne, kun tulee erityisen onnistuneita kuvia, on palkitsevaa.

Kuvat julkaistu kuvissa esiintyvien henkilöiden luvalla

Yölliset moikat

lauantai, kesäkuu 17, 2017

      

Helou pöö. Pitkästä aikaa.

Vähän jääny blogit. Mut ihanku tämä maailman tärkeintä oiskaan. Tässä on kesäkuun eka puoli menny ikään kuin sellaisella suoritusmoodilla. Vika tentti työllisti ihan hitosti, mut sain sen vihdoin tehtyä ja se meni jättebra. Ei se tietenkään kivaa ole kun kesäkuun puolelle jäi tuommonen homma, mutta nii, on ne vaan työläitä.

Viime lauantaina oli vähän jännää, kun menin ekaa kertaa kuvaileen hääparia. En tosin osannu etukäteen hermoilla, mutta Rovaniemen kirkon tullessa näköpiiriin, alko vähän hermostuttaa, että mihinkä sitä on taas itsensä laittanu. 😀 Jotenki oon nähny parhaaksi, et tavallaan unohan kaikki tulevat jännät jutut ja ajattelen, et asiat sitten menee kuin menee. Mitä sitä etukäteen turhia hermoileen. No, oli kyllä mukava pariskunta ja oli kyllä niin kivaa valokuvailla – miettiä valotuksia, taustoja, kuvakulmia jne. Luova tekeminen on oikeasti niin superia. Mielestäni tuli hyviä kuvia ja myös hääpari oli tyytyväinen – kyllä hyvään kameraan voi luottaa! Sain luvan ja tulen julkaiseen niitä kuvia täälläkin vähän myöhemmin 🙂

Huomenna (tai no on jo lauantain puolella..) matkustan toiselle paikkakunnalle ja meen koko päiväksi, kirkosta iltahulinaan asti valokuvaileen. En osaa jänskätä, on vaan siistiä.

Eipä täsä, hyvää yötä <3