Browsing Category

ystävät

Polaroidhaaste valmiissa kansissa

Kerroin aiemmin projektista, jonka sain ystävältäni tehtäväkseni ennen reissua. Sain siis lainaan polaroidkameran, jolla räpsin kuvia kavereistani. Samalla jokainen heistä kirjoitti meille viestin, jonka saimme lukea vasta New Yorkissa. Ja nyt on viestit luettu!

Mitä niistä löytyi? Vinkkejä New Yorkissa tekemiseen, toisistamme huolehtimiseen, hetkessä elämiseen, kaikesta nauttimiseen. Otavan etsimiseen taivaalta.

Viestejä oli jännittävää ja välillä liikuttavaakin lukea. Kaikkein parasta koko hommassa oli kuitenkin albumi, jonka projektin antanut neiti polaroid (olkoon tämä uusi lempinimi taiteilijaystävälleni :D) teki meille. Tähän alusta loppuun asti käsin tehtyyn, vintagehenkiseen kaunottareen kokosin kuvat ja viestit niille suunnitelluille paikoille.

Totesin jo neiti polaroidille, ettemme ole ehkä koskaan saaneet mitään näin hienoa ja yksityiskohtaisesti toteutettua lahjaa. Tämä tulee kulkemaan matkassamme ikuisesti.

Lataan albumista videon Instagram-sivuilleni. Käyhän katsomassa. Löydät Instasta myös itse taiteilijan nimellä @paperistani.

Ihanaa viikonloppua!

Räps, räps eli polaroidhaaste

Minulla on ystävä, joka muistaa kavereitaan säännöllisen usein persoonallisilla korteilla ja lahjoilla (kunpa osaisin itse olla yhtä huomaavainen). Sain häneltä hauskan tehtävän, joka minun pitää suorittaa ennen reissuamme.

Hän antoi minulle lainaan polaroidkameransa, jonka sisällä on 10 kuvan filmi. Tehtäväni on ottaa sillä kuvia rakkaista ihmisistä, ja kaikki kuvatut kirjoittavat samalla minulle viestin, jonka saan lukea vasta Nykissä. Jee!

Olen aina rakastanut polaroidkameran ideaa. Sitä, että kuva otetaan yhdellä räpsyllä ja sen saa käsiinsä heti. Enpä silti ole päässyt kuvaamaan sellaisella aiemmin.

Ensimmäisiä kuvia ottaessani huomasin, että kuvanottoon liittyy myös noin minuutinmittainen jännitysmomentti, kun saan seurata filmin kehittymistä. Tuleeko kuvasta liian tumma, vaalea tai hassusti rajattu? Uusinnan mahdollisuutta ei ole (tai on, mutta en halua sitä käyttää). Tähän mennessä otokset ovat olleet suht onnistuneita, ja niissä on ollut myös vinkeä retrofiilis.

Kun kaikki kuvat on otettu, toimitan koko paketin samaiselle ystävälleni, joka koostaa kuvat ja viestit yksiin kansiin. Niin kiva ja ainutlaatuinen idea varsinkin näin digitaalisten kuvien runsauden aikakautena!

Tämä projekti on ollut myös loistava veruke ottaa kuvia rakkaista ihmisistä. Tuntuu nimittäin siltä, että aina kun kamerat kaivetaan esiin, osa kavereista alkaa etsiä sopivia nurkkia, minne piiloutua. Nyt en anna siihen mahdollisuutta, heh.

Ja kun koti-ikävä iskee, uskon, että nämä kuvat ja viestit ilahduttavat kovin.

Löytyykö sieltä polaroidkuvailuun hurahtaneita lukijoita?