Oodi lenkkareille

Rakkaat lenkkarit.

Omaisuuteni täällä pienessä hotellihuoneessa on varsin vaatimaton, mutta osasta tavaroitani on tullut poikkeuksellisen arvokkaita. Ja te, arvon lenkkitossut (tuttavallisemmin lenkkarit), kuulutte kärkikastiin. Teidän kanssanne tarvon päivät pitkät pitkin Manhattanin katuja, metroasemien portaita, tavaratalon kivilattioita ja Central Parkin maastopolkuja.

Siinä missä kolleganne korkkarit ja tennarit jättävät jalkoihini merkkejä yhteisistä kilometreistä turhankin innokkaasti, te luotatte, että tulen muistamaan yhteiset taipaleemme ilman hiertymiä ja kipujakin. Kohtelette minua aina yhtä hellästi ja tukien.

Vaikkette ehkä ole se kaikkein salonkikelpoisin jalkinevaihtoehto, teistä on tullut yhä tärkeämpi osa pukeutumistani. Teidän kanssanne menisin vaikka kuuhun.

Vaan on pieni pelko alkanut hiipiä takaraivooni. Mitä jos ette jaksakaan kaikkia näitä kilometrejä? Päätättekin, että nyt riittää tämän painolastin raahaaminen kaupungin kolkasta toiseen?

Pyydän: älkää vielä luovuttako. Koettakaa kestää matkan loppuun asti. Kun olemme takaisin Suomessa, lupaan päästää teidät eläkepäiville monta kokemusta rikkaampana. Ja jos edelleen silloin haluatte taapertaa katuja kanssani, vien teidät hemmotteluhoitoon yhdelle hyvälle suutarille.

xx, H

P.S. Pahoittelen edelleen sitä, että joku oli unohtanut siivota koiransa jätökset Central Parkissa ja jouduitte siitä hetkellisesti kärsimään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply