Olen kohta asunut vuodenpäivät Kambodzassa, yhdessä maailman köyhimmistä maista.
Viikolla juttelin kohta 13-vuotiaan tyttäreni kanssa. Hän asuu sisarusten ja äitinsä kanssa Suomessa.
Koulussa käsitellään juuri Aasia ja mm. Kambodzaa.
Tyttäreni ihmetteli, kun opettaja oli kertonut, että maa on niin köyhä, ettei edes ole kunnon kauppoja, mutta ihmiset ovat onnellisempia. Esikoiseni ihmetteli, miten köyhä voi olla onnellinen.

Katselin lastani siinä webkameran välityksellä.
Tyylikäs kampaus, värjätty tukka, vähän meikkiä, korvikset ja huulikoru.
Hän juttelin kanssani iPadin avulla ja esitteli uutta kännykkäänsä. Halusi saada iPhonen, mutta sai “vaan” HTC:n. Vanha kännykkä olikin jo 6kk vanha!
Hän oli menossa cheerleader treeneihin ja juttutuokio jäi lyhyeksi.

Katselin kuvaruutua ja mietin, että mitä tässä yhtälössä on vikana?
Ihan kun huono käsikirjoittaja olisi keksinyt tämän kaiken, eikä se oikeastaan edes tapahdu.
Mutta mikä oli kuvassa väärin?
Huulikoru niin nuorella tytöllä? Olin itse samanikäinen kun lävistin korvan salaa vanhemmilta (nooh, se salaisuus olikin salasuus niin kauan kunnes tulin kotiin), siihen aikaan se oli aika kova juttu, emmekä tienneet lävistyksistä mitään.
Meikit? Muistakseni juuri siinä iässä tytöt meikkasi mun nuoruudessa, silloin se vaan oli sen verran kallista, ettei jokaisen tasku olis kestänyt sitä.
Kännykkä ja iPad? Eipä ole ollut siihen aikaan moisia, veikkaanpa että olisi yhtä suosittua nuorten keskuudessa…
Eipä siinä oikeastaan ollutkaan mitään vikana, jos alkaa käsittelemään jokaista kohtaa erikseen…

Seuraavana päivänä näin jutun “Enkeli-Elisasta”. Varmaan jokainen jo kuullut tytön surullista tarinaa.
Siinä se sitten klikkas! Nyt tajusin, mikä oli edellisenä päivänä pielessä.

Tyttäreni ihmetteli, miksi köyhät ihmiset ovat onnellisia.
“Mikä voi olla niin hyvää heidän elämässä, että he tuntee itsensä onnelliseksi?!!” – esikoiseni sanat oikein soivat päässäni kun kävelin torilta kotiin ja paikalliset lapset huuteli “Hello” kadulla. Lapsilla on vain sortsit vaatteina, kepit leluina ja he ovat iloisia päivästä päivään.
En vois edes kuvitella, että joku näistä olisi keksinyt tehdä moista kuin itsemurhaa.
Lapset tekevät työtä täällä, joka päivää. Ei sitä kuuluisaa “lapsityövoimaa”, vaan sitä normaalia vanhempien auttamista. Se vaan on hieman raskaampaa kuin Euroopassa. Pölyn pyyhkiminen pöydältä kerran viikossa tuntuu olevan suuri saavutus monelle eurooppalaiselle nuorelle, kun taas paikalliset lapset koulun jälkeen jäävät töihin kauppaan (joita suomalaisen open mukaan ei täällä ole) tai katsovat nuorempien perään tai tekevät duunia isänsä kanssa korjaamolla – ne tekevät sitä oikeaa työtä sen mukaan mitä voivat. He oppivat lapsuudesta arvostamaan sitä, minkä saavat, rahan arvoa ja elämään hintaa.
Heidän pikku päissä on paljon asiota, paljon ongelmia ratkottavaksi – ei ole aikaa ajatella synkkiä.

Ihminen on eläin. Kuten kaikilla eläimillä meilläkin on tarpeet ja vaistot. Ihmisvanhemmilla on samanlaiset vaistot kuin kaikilla muilla nisäkkäillä – halu tarjota jälkeläisilleen parhaat mahdollisuudet selvitä, parhaat olosuhteet. Mutta ihminen on elänyt “hyvinvointiyhteiskunnassa” niin vähän aikaa, ettei lajina ole vielä osanut sopeutua uuteen ympäristöön, vaikka monet tutkijat jo puhuvatkin Homo Urbanuksen tulosta.
Otetaan esimerkiksi joku iso papukaija. Luonnossa lintu on aina nälkäinen, se joutuu jatkuvasti etsimään ravintoa, ratkomaan ongelmia ravinnon saamiseksi. Sen lisäksi se joutuu etsimään piilopaikkoja sateelta, pedoilta yms. Linnun aivot ovat jatkuvasti toiminnassa, koko ajan on joku ongelma agendana. Mitä käy saman yksilön jos ihminen “säälistä” laittaa tipun johonkin tekoympäristöön, missä on ravintoa lautasella valmiiksi, mitään uhkaa ei ole, eikä oikeastaan mitään tekemistäkään – lintu alkaa nyppiämään (=lue satuttamaan) itseään. Olen aivan varma, että jos papukaija ymmärtäisi mikä on itsemurha, niin se tekis sen aivan varmasti – eihän sillä enään ole sisältöä elämässä- ongelmien ratkomista.

Euroopassa ja Amerikassa on nyt oikein muotia nuorten keskuudessa lopettaa elämänsä omien käsien avulla.
Amerikassa on nyt se buumi, kun seksuaalivähemistöihin kuuluvat nuoret vetävät itseään hirteen.
Mietin kuinka se on mahdollista? Miten tuossa iässä seksuaalisuudesta on jo tullut niin iso ongelma, ettei siitä pääse yli?! Olen itse homo ja tiesin jo nuorena, että pidän miestenvartaloa paljon viehättävämpänä, mutta minun elämässä oli muita asiota, jotka oli vielä tärkempiä.
Amerikassa syytetään koulun työntekijöitä siitä, etteivät ne ole huomaneet mitään, puuttuneet asioihin yms.
MIKSI?!
Onko koulu vastuussa siitä, että nykynuorilla ovat asiat niin hyvin, ettei heidän elämässä ole muita, isompia ongelmia?!

Onko tämä “hyvinvointia”, kun kultalusikalla annetaan kaikkea mitä ihminen ei edes tarvitse, ja sitten mietitään miksi masentuneiden määrä vaan kasvaa. Kuka on vastuussa siitä, että tyttö, jota kiusattiin koulussa, heiteltiin kävyillä lopettaa elämänsä?!
Suomessa puhutaan paljon huonotuloisista ja alipalkituista, mutta onko se näin todellakin?! Näkeekö edes yksi lapsi nälkää Suomessa, ihan siis oikeasti nälkää-nälkää?!
Ne huonoimmin toimeentulevat elävät kuin jumalat verrattuna esim. suurinpaan osaan aasialaisia, vaikka olisivatkin kuinka “köyhiä” niin niillä on kaikki mitä tarvistevat ja enemmänkin. Lapsilla on aikaa masentua koska ei ole uutta kännykkää tai pleikkaripeliä. Lapsilla on aikaa kiusata muita jos joku ei pidäkkään samoista asioista tai on vaan pidättyväisempi luonteltaan. Tyrkytämme lapsille kaiken minkä vaan voimme. Käsite “hyvinvointiyhteiskunta” on tuttu jo aika pienestä iästä, ja luo paineita lapsille sopia siiheen malliin.
Lapset eivät ole tyhmiä. Lapset ovat samaa laija kun aikuisetkin. Heillä on samat tarpeet ja vaistot.
Kun pieni tyttö elää “hyvinvointiyhteiskunnassa” ja tietää ettei hänellä ole oikeuksia valittaa siitä että hänellä on asiat sisällään huonosti, sillä kaikki suorastaan huutaa että näissä olosuhteissa asioiden pitäis olla hyvin, mutta samalla asiat on todella huonosti, sillä lapsella on se “kaikki minkä hän tarvitsee”.
Lapsistamme on tullut papukajoija kultaisissa häkeissä, koska me haluamme antaa lapsille kaiken minkä voimme antaa.
Eläimellinen vaisto tarjota jälkeläisilleen parasta, tappaa meidän jälkeläisiä, kun asiat menee liian hyvin.

• Tweettaa
•