• Matkatarjoukset:
Valikko

Se tapahtuu nyte!

Hellurei!

Täällä sataa vettä ja ehkä pian myös ukkostaa – ihanaa!

Kesä ja helteetkin ovat ihania, mutta hitsi kun meillä kukaan ei kykyne nukkumaan täällä pätsissä (olisin vielä vuosi sitten sanonut ”pötsissä” – esimerkillisen opettavainen vuosi siis takana!). Tai oikeastaan Amila on ainoa, joka ei pysty nukkumaan ja siitähän se iso ratas sitten lähtee rullaamaan…

Ensi viikonloppuna hengaillaan onneksi ilmalämpöpumpulla viilennetyssä talossa Eurassa, joten viimeisimmät uutisoinnit helteiden jatkumisesta juuri silloin lämmittävät pientä onnekasta peffaani kovasti.

(Heh, tulipa tuosta ”pienestä peffasta” mieleen, kuinka Amila eilen komensi minut sohvalta lattialta sanomalla ”Äiti jumppaa nyt, hophop!” ja seuraavaksi tyyppi tuli ja löi viivottimen vatsalleni. Hienovarainen tyyppi tuo Mamila.)

Kerroin pari viikkoa sitten blogin muuttavan uuteen osoitteeseen elokuun alussa. Nyt sisältöä aletaan siirtää Bellablogien puolelle, joten minun olisi hyvä sulkea sanainen arkkuni siksi aikaa. Siispä minä vaikenen ja jään innolla odottamaan loppuviikkoa, jolloin ilmalämpöpumpun lisäksi minua ja meitä kaikkia kutsuu myös uudet ja lystikkäät blogikuviot!

24.7.2014 036

Palataan seuraavan kerran siis osoitteessa:

http://myexploration.bellablogit.fi/

Mahtavaa ja inhimillisen paahteista viikkoa jokaiselle!

Kupittaanpuiston salatut huvitukset ja koulupoika

”Joojoo, kyllä Kupittaanpuisto on meille todella tuttu – ollaan oltu maauimalassa, monta kertaa seikkailupuistossa, kesällä ja talvella!”

—————————————————————————————————————————

”Ai onko täällä jotain eläimiäkin? Ai ja joku liikennepuisto?”

25.7.2014 114 25.7.2014 121 25.7.2014 117 25.7.2014 128 25.7.2014 147 25.7.2014 144 25.7.2014 151 25.7.2014 177 25.7.2014 162

Hohoo mikä aamupäivä! Kiitos Sannalle, joka ensinnäkin kutsui meidät viettämään puistopäivää, mutta erityisesti jaksoi polkea koko messevää seuruettamme safaripyörän kyydissä ympäri Kupittaata 30 asteen paahteessa yli puoli tuntia non-stopina. Melkoista rautaa tuo kyseisen tyypin pakara-reisiosasto!

Meidän hurjastellessamme adrenaliinit pauhuten istui Nana koulussa saaden näin ensimmäisen kokonaisen opiskeluviikkonsa pakettiin. Kyseessä on siis 11 kuukauden mittainen kielikurssi, joka kuuluu työkkärin järjestämään kotouttamisohjelmaan. Olen aiemmin kuullut todella hyvää palautetta noista kursseista, muun muassa että jollei siellä opi kieltä, ei sitä opi ollenkaan. Nyt siis vain innolla odotetaan tulevaa.

Eniten tässä yllättää Nanan oma motivaatio! Tämä kävi yhdellä suomenkielen kurssilla Eurassa heti Suomeen tultuamme, mutta se oli tarkoitettu jo edistyneemmille puhujille eikä opettaja puhunut ollenkaan englantia, joten kurssi jäi kesken. Ilman oleskelulupaa ei juuri muuta ollut tarjolla ja seuraavaksi Nana pääsikin jo töihin. Nyt tämä omasta aloitteestaan päätti käyttää seuraavan vuoden oppiakseen vihdoin kielen kunnolla. Tokihan hän jotain kolmen vuoden aikana on jo automaattisestikin oppinut, mutta ei sitä vielä sujuvaksi kielenhallinnaksi voi kutsua.

Vaikka ajatus kielikurssista tulikin häneltä itseltään, olin hieman skeptinen, ymmärtääkö tämä, että oppiminen vaatii myös työtä – paljon työtä.

Näemmä ymmärtää: jok’ikinen ilta Amilan mentyä nukkumaan Nana on pyytänyt minua käymään kanssaan läpi kaiken päivällä koulussa oppimansa. ”Emma can I say…” on varmasti viikon ylivoimaisesti yleisimmin kuultu lause. Sovimme myös, että keittiö on tätä nykyä suomi-zonea, jossa puhutaan vain ja ainoastaan armasta kotimaistamme.

Itse kurssista en ole Nanalta kuullut juuri muuta kuin, että siellä on porukkaa ympäri maailmaa, opettajat ovat hyviä ja ilmapiiri luokassa on loistava. Nyt vain sitten tuloksia odottamaan!

Vitsi vitsi

A: ”Huomenta äitiiii! Herätys!”

E: ”…”

A: ”Herätyyyys, äiti nukku hyvin!”

E: ”Niin nukuin ja nukun yhä. Laita säkin vielä silmät kiinni.”

A: ”Ei, mää menen tanssii!”

E: ”Mrhh, mitähän kellokin on?”

A: ”Kahdeksan!”

——————————————————————————————————————–

E: ”Amilaaaaa, kello on nipin napin viisi!”

A: ”Hahahahaha, vitsi vitsi senkin hassuli!”

A: ”Äiti tule, ulos ostaa jäätelöö jooko?”

E: ”…”

Huomenta vaan muillekin…

Nuori äiti etsii seuraa yksinäisiin iltoihin

Iloinen koululainen on palannut kotiin ja kirmannut samantien lenkkipolulle, neiti nukkuu ja minä hikoilen onnellisena ikkunan edessä odottaen edes yhtä, pienenpientä tuulenvirettä niskaani viilentämään.

Mikähän siinä on, etten nuku esimerkiksi juuri nyt?

Väsymyskerroin on sen verta murskaava, että luulisi alkeellisimmankin organismin ymmärtävän painua levolle. Onnittelut Emma, hävisit juuri aivo battlen ameeballe!

Veikkaisin väsymyksen johtuvan kolmesta tekijästä: ensinnäkään en ole vieläkään palautunut täysin reilun viikon takaisista häistä, toiseksi Amila on ottanut tavaksi herätä tasan kello 5.55 – jo neljänä aamuna peräkkäin! Kolmas syy liittyy arvatenkin omaan nukkumaanmenooni: se tapahtuu aivan liian myöhään.

Olen koko kesän lukenut toistamiseen Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjaa ja viime torstaina sain ahmittua seitsemännen osan viimeisen sivunkin. Nyt pitää sitten odottaa syys-lokakuuta, jotta sarjan tuorein osa julkaistaan suomeksi.

Mutta pointtina on siis se, että tässä on ollut jo useampi ilta aikaa mennä ajoissa nukkumaan. Ei jalkapalloa, ei romantiikkaa 1700-luvulla. Vaan silti kukkumalla kukun puolille öin – eilen hain vielä silloinkin sänkyyn ristikkolehden, jota sitten silmät ristissä täyttelin lukulampun hailakassa valossa.

Keittiöpsykologi minussa toteaa, että Gabaldonien loppuminen on repinyt riutuvaan sydämeeni tyhjän aukon, jota yritän epätoivoisesti paikata. Ja voin sanoa, ettei ajanvietto Laatukryptojen kanssa käy kovinkaan kummoisesta laastarisuhteesta. Tiedättehän, kun on päässyt valioseuralaisen makuun, ei enää tyydy keskivertoon.

Siispä.

Osaatteko te kenties auttaa? Onko Gabaldonin Lordi John Graysta kertova spin off ollenkaan samaa tasoa kuin Muukalainen? Entäpä onko kukaan lukenut Outlandereita alkuperäiskielellä? Onko se kuinka helppolukuista? (En jaksa lukea tuhatta sivua niin, että googlaan jatkuvasti jokaisen kasvinnimen suomeksi – ja niinhän siinä tulisi käymään.) Entä tiedättekö mitään vastaavaa kirjasarjaa tai vaikka ihan yksittäistä romaaniakin? Tässä on kuitenkin vielä aikaa syksyyn ja jos minun on valvottava, teen sen mieluusti koukuttavaa kirjaa ahmien.

P.S. On tähän väsymykseen vielä neljäskin syy: huh mikä kuumuus!