• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 88 89

A little piece of Ghana

Tässä on nyt vietetty parina viime päivinä niin ihania hetkiä, että niitä tasapainottamaan pitäisi varmaankin kaivautua viikoksi kompostiin puolityhjän rusina-askin kanssa. Eilen sain pitää sylissä ystäviemme kahden vuorokauden ikäistä tyttöä ja tänään sain halata pitkästä aikaa toisia ystäviä, jotka ovat viilettäneet viimeiset kuusi kuukautta ympäri Ghanaa ja Beniniä. Melkoisia supernaisia minulla lähelläni: toinen puskee vauvan tunnissa maailmaan ja toinen kiertää kaksin alle 3-vuotiaan poikansa kanssa Länsi-Afrikassa.

Äsken palasin kotiin onnellinen hymy kasvoilla ja kasseittain tuliaisia kainalossa – meillä on nyt pala Ghanaa olkkarissamme:

15.4.2014 001

Oioi, tuo Amilan mekko ja minun laukkuni, ihania! Tunnistatteko muita tuomisia?

15.4.2014 009

Sponge. Näitä käytetään varmasti muuallakin kuin Ghanassa, mutta enpä ole vielä toistaiseksi kokeillut yhtä tehokasta pesuvälinettä: tällä kun hinkkaa, valuvat viemäriin hetkessä niin pinttyneet tomut kuin arjen surutkin! (Jätin omani Ghanaan, joten vaikka tämä kyseinen yksilö olikin tarkoitettu Nanalle, niin niin… Katsotaan.)

15.4.2014 011

Shitoa! Supertulinen ghanalainen maustekastike, johon laitetaan ymmärtääkseni ainakin habanero-chileja, inkivääriä, tomaattia, sipulia, pieniä kuivattuja savustettuja kaloja tai rapuja sekä öljyä ja suolaa. Tätä esimerkiksi riisin tai fried plantainien kylkeen pieni kikkare, niin johan riittää makua.

15.4.2014 019

Ja plantain chipsejä! Oijoi! Plantainista eli keittobanaanista ohueksi leikattuja siivuja, jotka on uppopaistettu palmuöljyssä. Perunalastuista en niinkään välitä, mutta nämä ovat ihania – ja niitä on ollut ikävä. Ghanassahan näitä saa kaikkialta: trotron pysähtyessä risteykseen vinkkaa vain tien varressa odottaville myyjille ja pian saa rouskuttaa herkkuja. Samalla metodilla saa toki ostettua oikeastaan aivan mitä tahansa: edellä mainittuja spongeja, lihapiirakoita, vesipusseja, hedelmiä, vaatteita, purukumia, puhelimia – taatusti vaikka aviopuolison!

15.4.2014 014

Ampulle hiusjuttuja: värikkäitä kumilenksuja (mietimme näiden englanninkielistä nimeä, anyone?) sekä helmiä lettien päihin pujotettaviksi. Mahtavaa! Nyt täytyy enää opetella käyttämään näitä

15.4.2014 025.Robb on sikäläinen lääkevoide, joka tuoksuu vahvan eukalyptuksiselta/mentholilta ja jota käytetään vaikkapa nuhaan nenän alle levitettynä tai vaihtoehtoisesti lihaskipuun.

Kuvasta puuttuvat ainakin maapähkinät, jotka jaettiin jo aikoja sitten parempiin suihin. Kylläpä nekin vain maistuvat paremmilta suoraan tuontialueelta/viljelijältä ostettaessa.

Ja sitten se laukku:

15.4.2014 007 15.4.2014 105 15.4.2014 265 15.4.2014 328

Ei tuonne ihan järkkäriä ahdeta, mutta muuten tärkein omaisuus sujahtaakin helposti sisään. povaan tästä keväästä ja kesästä värikästä!

Kiitos Hanna! ♥

Rambona Ruissalossa -muistelma

Amilan synttäreiden jäljiltä minulle jäi päälle suuremman luokan herkuttelukierre: ei ole päivääkään kulunut ilman pullaa tai kahtatoista. Sinällään tuo ei haittaa, sillä sen lisäksi, että pulla päivässä pitää luut piilossa, pitää se myös mielen leppoisana.

Kunnes huomaa housujen kiristävän.

Hoi hoi, ryhtiliike hakusessa! Tänään vietin lukupäivää kotona, kun Nana teki lähtöä salille. Hmm, jospa pitäisin pienen breikin ja painuisin pyöräilyseuraksi saattaakseni tämän sinne haisevaan rautaröykkiöiden ja lihaskimppujen onkaloon. Siinä vauhdin (myötätuulen) hurmassa päähäni ilmaantui uusi ajatus: poljenpas samalla Ruissaloon! Eikös se olekin ihan tässä lähellä?

Navigaattori ilmoitti etäisyydeksi lähes 20 kilometriä, mutta hei, onhan minulla myötätuuli! (Tätä ei kannattanut ajatella yhtään tämän pidemmälle – ei edes paluumatkaan ja 180 asteen suunnanvaihdokseen asti) Meinasin hieman ahdistua Aninkaistensillalla (tiedättehän, se linja-autoaseman vieressä, rautatien ylittävä iso silta), sillä sotkotin siellä valehtelematta 10 minuuttia ympäriinsä käyden läpi takuulla jok’ikisen mahdollisen seuojatien ja risteyksen: olin joka hemmetin kerralla joko väärällä puolen tietä, väärällä puolen siltaa, väärällä puolen rautatietä tai sitten sijaintini koostui näiden kaikkien yhdistelmistä. Myös Ratapihankadun miljoonat liikennevalot ja kohdalleni sattunut, ilmeinen punainen aalto sai ajatuksen kotiin kääntymisestä tuntumaan varsin hyvältä vaihtoehdolta. Satamassa aloin ahdistua kaikista niistä nostokurjista, rekka-autoista ja toinen toisiinsa hitsautuneista teollisuusalueista – olin melkoisen varmasti eksynyt, sillä eipä juurikaan näyttänyt siltä, että seuraavan ruosteisen konttipataljoonan takana voisi paljastua kuulu luonnonsuojelualue.

Mutta paljastui! Yhtäkkiä teollisuushallien välistä tupsahdin pienelle sillalle ja sitten olinkin ilmiselvästi Ruissalossa. Minä, monen monta lenkkeilijää ja sadat valkoposkihanhet (myös yhden peipon ja muutaman naakan bongasin, mutta näitä saattaa olleen paikalla useampikin – uskoisin).

2014-04-14 11.40.32 2014-04-14 11.41.41 2014-04-14 11.43.09 2014-04-14 11.40.56 2014-04-14 11.46.12

Oioi, kuinka kaunis paikka tuo onkaan! En malta odottaa kevään etenevän vielä pidemmälle ja toisaalta myös kesää ja vähän jo syksyn ruskaakin. Ruissaloon täytyy tehdä vielä monta retkeä ja ottaa seuraavilla kerroilla myös Nana, Amppu sekä eväät mukaan – niin ja kunnon kamera, kiikarit sekä armas lintuoppaani!

Oli kyllä todella tervetullutta tutustua Ruissaloon uudelleen, sillä olenhan minä siellä aiemminkin ollut: kesinä 2003 ja 2004. Ruisrock, oh my. Ensimmäisenä vuotena olimme telttaillen liikkeellä: kolme hyvin nuorta tyttöä, kolme aivan liian isoa pulloa liian väkevää juotavaa, kolme hyytävän kylmää vesisateen kyllästämää päivää ja kirsikkana kakun päällä kolminkertaiset dramaattiset teiniporut, kun emme jossain vaiheessa enää päässeetkään festarialueelle (pellonlaidassa sijainneelta juomakätköltämme, joka lopulta oli vulgaaristi ryöstetty) käytettyjen lippujemme kanssa – kunnes kiltti järjestyksenvalvoja päästi meidät, sateen ja kyyneleiden hukuttamat surkuolennot, aidan alitse. Kiitos hänelle, yhä lämmöllä muistelen.

Seuraavana vuonna meni jo hieman vahvemmin, mutta kyllä silläkin kertaa muistan juosseeni kaverini kanssa pitkin metsiä järjestyksenvalvojia pakoon. Meidät oli kutsuttu kolmannen kaverin huvilalle, mutta meillä ei ollut tarvittavia lupalappuja kulkeaksemme teitä pitkin. Niinpä kuin rambosoturit konsanaan piileksimme varvuissa ja etenimme ryömien läpi mätästen. Ja lopulta saavutimmekin määränpäämme! Söimme siellä ainakin kylmää makkaraa. Se taitaa muuten edelleen olla yksi elämäni jännittävimmistä kokemuksista!

Onneksi molemmista on jo vähintään kymmenen vuotta aikaa.

Ei terveellinen resepti

Mikä voi olla niin taivaallista herkkua, että ruokapöydässä nähdään tällaisia naamoja?

13.4.2014 013

Oikeastihan kyseinen virne irtosi tällä(kin) kertaa pyytämällä kauniisti ”Hymyile”, mutta ainakin teoriassa se olisi myös voinut liittyä hernekeittoa seuraavaan jälkkäriherkkuun: pannariin!

Nana halusi jälleen tehdä ”jotain kivaa yhdessä” ja nyt minäkin olen jo oppinut, että nuo taikasanat viittaavat aina massiivisena jomottavaan makeannälkään. Harva ehkä pitää pannaria minään ultimaattisena lempiherkkuna, vaan ennemminkin kyseessä on melko arkinen jälkkäri – pehmeä alusta hillolle, jota tähtien ollessa suotuisassa asennossa täydentää myös kermavaahto. Suunnittelin itse kokeilevani tänään jotain uudenlaista pannukakkua ja niinpä googlailinkin jostain syystä hakusanoilla ”terveellinen pannari”. Ja vaikka suositulta vaikuttava, banaanipohjainen versio kuulostaakin kieltämättä hyvältä, ei se siltikään tuntunut sellaiselta jälkiruokatasoiselta herkulta, jota tänään kaivattiin – ennemminkin ehkä aamu- tai välipalalta. (Eikä meiltä sitä paitsi löydy mitään proteiinijauheita.)

13.4.2014 002

Niinpä palasin tutun ja herkulliseksi jo moneen kertaan testatun lempipannarini pariin ja nyt haluaisin jakaa ohjeen teillekin. Tässä pannari, joka ei missään nimessä ole terveellinen, mutta joka on niin taivaallisen makuinen, ettei se tarvitse edes hilloa seurakseen:

  • 4 dl jauhoja
  • 1 ½ dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl suolaa
  • 8 dl maitoa
  • 2 munaa
  • 75 g voita sulatettuna
  • (Extraa eli minun tapauksessani yleensä aina kardemummaa ja usein myös yksi raastettu omena sekä kanelia. Myös banaani sekä pähkinät on testattu toimiviksi – ensi kerralla kokeillaan maapähkinävoita.)

Kuivat ainekset ensin sekaisin, sitten vain maito, munat ja voi perään. Anna turvota puolisen tuntia ja paista uunissa 200-225 asteessa, kunnes väri vastaa omia mieltymyksiäsi.

13.4.2014 008

Niin ja vaikka tuo herkku menee loistavasti sellaisenaankin, ei se missään nimessä huonone, vaikka kylkeen lapioisikin hieman jätskiä. Oh ja nam. Sanonta ”Vain hetki huulilla, mutta ikuisuus vyötäröllä” saattaa pitää paikkansa, mutta oh lord tuo kyseinen hetki on koko ikuisuuden arvoinen!

Ja nyt kaikki herkulliset ja terveellisetkin (sekä että?) pannarireseptit jakoon! :)

Mom’s night in

Tälle päivälle oli ladattu läjäpäin odotuksia, muun muassa kolmet treffit kolmen hurmaavan naisen kanssa. Näistä kahdet tosin peruuntuivat enkä edes herännyt suunnitelmieni mukaisesti auringoinpaisteen viettelevään tanssiin poskillani. Jälkimmäisellä ei silti ole mitään tekemistä aamuisen pilvisyyden kanssa, vaan pääpiruna toimi Amppu, joka ponkaisi pirteänä uuteen päivään kello 4.30. ”Huomenta äiti! Saisinko piirtää?” (Tässä vaiheessa äiti ei ehkä vastannut vielä a: kovinkaan kiltisti b: riittävän selvästi muristen, jotta kohdalla a olisi sen suurempää merkitystä.)

Mutta sattuuhan näitä! En ole ihan varma, oliko kyseessä suihku, johon vaivoin sain raatoni raahattua vai hiljalleen esiin astunut aurinko, mutta kylläpä se fiilis vain lopulta saatiin nousuun! Nanallahan on tänään ”omaa aikaa”, sillä näillä oli ohjelmassa ensin harjoituspeli, josta jatkettiin suoraan joukkueen saunailtaan. Siellä Fanta kuulemma virtaa.

Niinpä me vietimme Ampun kanssa tyttöjen iltaa, joka sisälsi paljon ulkoilua, tanssia, muovailuvahaa ja keitettyjä kananmunia (neidin viimeisin intohimo – ei syöminen niinkään, mutta kuoriminen se vasta on mahtavaa!) Nyt tyyppi koisii omassa sängyssään ja minä yritän epätoivoisesti keksiä, mitä katsoisin telkkarista. Tarvitsevathan nämä eväät jotain oheistoimintaakin:

31.1.2014 080 12.4.2014 043 12.4.2014 074

Ah, pinaatti-vuohenjuustopiiras. ♥ Ehkäpä lähden Yle Teeman pulkkaan ja New Yorkiin. (Koska siellä näyttää rakastavan myös Bradley Cooper.)

Rakastamisesta tulikin mieleen, että vietin koko eilisen sadepäivän katsellen Youtubesta kaikkea mahdollista, jota vain löysin hakusanoilla ”Amazing proposal” tai ”Most beautiful wedding” – ja olen yhä melko siirappisella tuulella. Mutta joskus on ihan kiva olla.

Ihanaista lauantai-iltaa!

Pieni jauhopeukalo

Yhdessä tekeminen on sellainen arjen voimavara ja ilon tuottaja, jonka arvon jokainen taatusti ymmärtää, mutta jota tulee ainakin itse melko valikoiden harrastettua. Esimerkiksi keittiöön en mielelläni ota apulaisia, vaan suoriudun erinäisistä kokkailuista itse nopeasti ja siististi voidakseni sitten keskittyä johonkin aivan muuhun – vaikkapa yhteiseen ulkoiluun, se on hauskaa!

Mutta eihän sitä aina voi toista kieltääkään, kun tämä niin innokkaasti haluaa tulla apukokiksi. Täytyy vain itse etukäteen asennoitua hieman suurempaan sotkuun ja usein myös moninkertaisesti tavallista hauskempaan leivontahetkeen, niin lopulta kaikille jää sokeria suupieleen - sekä niitä kultaisia muistoja! Eilen minulta pyydettiin toiveikkain silmin ”Saisinko tehdä pullaa?”, joten eihän siinä sitten auttanut muu kuin painua kauppaan hakemaan hiivaa ja täysmaitoa. Itse asiassa Nana onkin jo tyhjentänyt pakastimet (jep, niitä on kaksi) edellisistä puusteista, joten leivontasessio olisi kaikin puolin perusteltu.

Tein taikinan nousemaan hyvissä ajoin ennen Amilan hakua päiväkodista, jonka jälkeen pieni leipurini saikin lyödä kätensä kardemummaiseen pullamassaan. Leikiksihän se hyvin pitkälti meni, jauhoja lensi kaikkialle ja raakaa taikinaa katosi odotetusti suuhun enemmän kuin päätyi itse pulliksi, mutta katsokaahan nyt tuota riemastunutta (ja ajoittain myös keskittynyttä) ilmettä, it was all worth the mess!10.4.2014 058

10.4.2014 037 10.4.2014 042 10.4.2014 048 10.4.2014 053 10.4.2014 062

Heh, Nana tosiaan tiedusteli eilen aamulla, josko tekisimme iltapäivällä jotain yhdessä. No mieluusti! Mitähän herra toivoisi meidän puuhaavan?

”Can we please bake some pulla? I wanna try.”

Hyvin meni!

P.S. Sai Amilakin leipoa.

10.4.2014 013