Browsing Tag

Varsinais-Suomi

Neljä kesäviikonloppua kotimaassa

 

Viime kesänä lanseerasin itselleni minikesäloma-konseptin. Kun olin ensin alkukesästä ”tuhlannut” kaksi viikkoa kallisarvoisista lomapäivistäni roadtrippailuun Tadzikistanissa ja Kirgisiassa, päätin ripotella jäljelle jääneet lomapäivät neljälle pitkälle viikonlopulle ja viettää Keski-Aasian roadtripin lisäksi neljä minikesälomaa kotimaassa!

Kotimaan matkailu on kyllä kesällä kaikkein parasta matkailua! Suosittelen lämpimästi näitä omia minilomakohteitani niinkuin myös muita Suomen aurinkoisia kesäkaupunkeja ja luontokohteita! Ja lähimatkaillahan voi vaikka omassa kotikaupungissaan – minun kesäiset vinkkini kotikaupunkiini Tampereelle löydät täältä.

 

Juhannus Tammisaaressa

Juhannusviikonlopun vietimme kauniissa Tammisaaressa. Alkuun suunnittelin lomaa pitkistä hiekkarannoistaan ja pitsihuviloistaan tunnetussa Hangossa, mutta olin lopulta oikein tyytyväinen siihen, että päädyimmekin tänne hiljaisempaan Tammisaareen. Tammisaari oli söpö kuin karkki! Nautimme pikkukaupungin rauhallisesta ja merellisestä tunnelmasta ja löysimme eriväristen puutalojen sokkelosta muun muassa kivoja pihakirppiksiä ja kahviloita.

Tämä seutu valikoitui kesän ensimmäisen miniloman kohteeksi myös siksi, että Hangon ja Tammisaaren lisäksi matkan varrella on paljon nähtävää: muun muassa Liesjärven kansallispuisto (josta kirjoitin täällä), Lohjansaari (juttuni täällä), Fiskarsin Ruukki ja Mustion Linna. Ja myös siksi, että halusin vihdoinkin päästä käymään Bengtskärin majakalla, jonne pääsee veneellä Hangosta.

 

tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä

 

Suomen pienin kaupunki Kaskinen

Seuraavan kesäviikonlopun vietimme Kaskisissa, Suomen pienimmässä kaupungissa Pohjanmaan rannikolla. Kaskinen on kaupunki, johon en olisi varmaan koskaan eksynyt jollei Hollannista Suomeen paluumuuttanut ja sattuman oikusta Kaskisiin asettunut ystäväni olisi pyytänyt minua kylään – ja onneksi pyysi, nimittäin Kaskinen on ihan helmi!

Myönnetään, että ystäväni lisäksi Kaskinen kyllä houkutteli minua myös Sälgrundin majakalla. Jos ette ennen tätä vielä ole huomanneet, niin sydämeni sykkii aika kovasti majakoille (jos haluat lukea aiemmista majakkaseikkailuistani, niin tsekkaa jutut Yö Tankarin majakkasaarella, Utön majakka Saaristomeren syleilyssä ja Lumoavan kaunis Hailuoto)!

Sälgrundin majakan lisäksi ystäväni esitteli minulle muun muassa kaupungin suloisia pieniä käsityöläisten putiikkeja sekä paikallisten keskuudessa suurta suosiota nauttivan kalansavustamon. Tuore savukala on sen verran suosittua, että jos sitä halajaa päästä maistamaan, kannattaa paikalla olla savustuspäivinä heti aamusta!

Niin ja kaiken muun hyvän lisäksi me bongattiin kaupungilta myös Kaskisten oma kuuluisuus Krista Siegfrids, joka oli kuvaamassa samana viikonloppuna tätä Visit Kaskinen -videota.

 

kaskinenkaskinen kaskinen sälgrund majakka

 

Synkempiä kohteita Turussa

Turku valikoitui seuraavan kesäviikonlopun kohteeksi kahdesta erityisestä syystä. Huomasin, että viime kesänä oli viimeinen mahdollisuus päästä tutustumaan vanhaan Kakolan vankilaan ennenkuin Kakolanmäki rakennetaan täyteen trendiasuntoja, ja lisäksi olin halunnut jo pitkään käydä Seilin saarella, jonne pääsee kesäisin laivalla suoraan Aurajoesta. Ja oli oikeastaan vielä kolmaskin syy: edellisellä kerralla Turussa käydessäni vierailin upeassa Forum Marinum -museossa ja sen yhteyteen Aurajoen partaalle ankkuroidulla vanhalla Bore-risteilyaluksella. Pistin silloin merkille, että laivassa voi myös majoittua ja koska tykkään yöpyä kaikenlaisissa erikoisissa majapaikoissa, varasin tälle reissulle hytin hotellilaivasta!

Lue tästä juttuni Kakolan vankilasta ja Seilin saarelta.

 

kakola turku kakola turkuseililaivahostelli turku

 

Hääonnea Porvoossa

Neljännen minilomaviikonlopun vietimme Porvoossa. Porvoo on kaupunki, joka on aina tähän saakka jäänyt minulta jostain syystä käymättä, joten kun sain kutsun Kaisan häihin Porvoon kupeeseen Laukkoskelle, päätin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutustua samalla kesäiseen Porvooseen.

Porvoon vanha kaupunki on syötävän suloinen! Ei ole mikään ihme, että Porvoo on niin suosittu päiväretkikohde ulkomaistenkin matkailijoiden keskuudessa! Ja sen pastellivärisiä vanhoja puutaloja ja jokivarren ranta-aittoja kierrellessä kuluu kyllä mukavasti kokonainen viikonloppukin. Porvoossa kannattaa nauttia myös hyvistä ravintoloista ja kahviloista. Porvoon ravintolakesä huipentuu elokuussa järjestettävään SMAKU Porvoo -tapahtumaan, jonka aikana huippuravintoloiden maisteluannoksia pääsee kokeilemaan pieneen hintaan. Katso myös ideat Porvoon suklaakierrokselle tästä jutustani –  sieltä saa muun muassa Euroopan kolmanneksi parasta suklaata!

Kotiinpäin ajellessa pysähdyimme vielä sympaattisella Postimäen museoalueella, jossa pääsi tutustumaan vanhoihin käsityöläisten aittoihin ja tupiin ja mikä parasta silittämään villaisen pehmoisia lampaita.

 

porvoo vanha porvoo vanha porvoolammas postimäki lammas postimäki

 

Kyllä Suomi on vaan täynnä upeita paikkoja! Onneksi tällekin kesälle on jo tiedossa paljon kotimaanmatkailua: ainakin juhannus Vaasassa, viikonloppuloma Tampereen kylpylässä omassa kotikaupungissani sekä kaunis Naantalin kaupunki yhdistettynä Finnlinesin risteilyyn Kapellskäriin. Lisäksi haaveilen muun muassa uusintareissusta huiman kauniiseen Hailuotoon.

 

 

Seili, kaunis ja surullinen

Seilin saaren synkkä historia on kiehtonut minua jo kauan. Seili tunnetaan kadotettujen sielujen saarena: sinne on lähetetty mielisairaita, spitaalisia, hysteerikkoja ja murhaajia, ja heille kaikille se on lopulta ollut maallisen tien pää. Tarina kertoo, että kaikkien Seiliin lähetettyjen piti tuoda mukanaan laudat omaa ruumisarkkuaan varten.

Viime kesänä päätin viettää vähän makaaberimman teemaviikonlopun Turussa: kävin ensin opastetulla kierroksella Kakolan vankilassa ja seuraavana päivänä risteilin Aurajoelta Seiliin. Tänäkin kesänä Seiliin pääsee kätevästi suoraan Turun keskustasta M/S Fannyllä (ja Nauvostahan kulkee Seiliin lisäksi lähes ympärivuotinen yhteysalus).

 

Seilin synkkää historiaa etsimässä

Laivamatka Aurajoelta Seiliin kestää pari tuntia. Fanny kyntää saaristomeren aaltoja tasaisesti läpi kauniiden maisemien ja ankkuroituu lopulta vehreän saaren laituriin. Aurinko paistaa, kukat kukkivat, perhoset lentelevät – missä synkkyys ja menneisyyden kummitukset? Kävelen maalaismaisemien halki laiturilta päärakennukselle eikä mikään näytä edelleenkään yhtään pelottavalta. Päinvastoin.

 

Seili Seili Seili

 

Päärakennuksessa, entisessä mielisairaalassa, toimii kesäravintola ja jään sinne lounaalle. Päärakennukseen ja siellä sijaitsevaan entiselleen jätettyyn mielisairaalan potilashuoneeseen on vapaa pääsy. Ravintolan tiskillä mainostetaan myös opastettua kävelyä saarella ja päätän varata sellaisenkin. Aion kysellä oppaalta niistä kummituksista jos eivät kerran itse aio minulle näyttäytyä!

 

Seili Seili

 

Lähdemme kierrokselle ja opas kertoo, että Seilin sairaalan historian ensimmäisessä vaiheessa, 1600-luvun alkupuolella, tälle syrjäiselle saarelle tuotiin spitaalisia. Potilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa, vaan hoitokeinoihin kuuluivat lähinnä paloviina ja Jumalan sana. Lepraa eli spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena ja spitaalisia siten syystä rangaistuina. Saaren ”puhtaat” potilaat tai hoitajat eivät halunneet olla heidän kanssaan tekemisissä taudin ja synnin tarttumisen pelossa.

Viimeinen spitaalitautipotilas menehtyi Seilin saarella vuonna 1775. Jo sitä ennen saarelle oli tuotu spitaalisten lisäksi mielisairaita houruinhuoneelle. Ajan kuluessa Seilin saaren mielisairaala muutettiin naiskroonikkojen sairaalaksi. Päärakennuksen yläkerrassa asuivat muun muassa tuhopolttajat ja lapsimurhaajat, alhaalla niin sanotut vapaakävelijät, vähemmän kriminaalit potilaat, jotka saivat tai joutuivat osallistumaan saaren töihin. Potilaiden diagnoosit vaihtelivat imbesilleistä epileptikkoihin ja hyperseksuaaleista hysteerikkoihin.

 

Uudenaikainen työterapia perustuu potilaiden houkuttelemiseen työhön, niin monen potilaan kuin suinkin voi. Potilaita jotka joutilaina katsovat työntekoa ei saa ajaa työmaalta pois. Potilas voi joutilaana seurata työntekoa viikkokausia ja kuukausiamääriä ennenkuin työhalu hänessä herää. Jos potilas suorastaan haittaa työntekoa häneltä täytyy kieltää työnteko, mutta ainoastaan lyhyeksi ajaksi, ja silloin on potilaalle nimenomaan sanottava, että häntä valitettavasti täytyy poistaa työstä. – Seilin sairaalassa 27.4.1944

 

Lopulta opas myös vahvistaa sen, että päärakennuksessa todellakin kummittelee. Henkilökunta on muun muassa kuullut askelia ja nähnyt ovien aukeavan.

 

Seili Seili

 

Seilin surulliset tarinat

Psykiatriaa ei Seilin mielisairaalan toimintavuosien aikana vielä ollut lääketieteen alana olemassakaan. Vielä 1940-luvulla Suomessa oli lääkäreiden joukossa vallalla käsitys, että mielisairautta ei voitu parantaa sen perinnöllisyyden vuoksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen.

Seilin saaren mielisairaalan potilaita hoidettiin pitkälti samoilla keinoilla kuin spitaalisiakin: viinalla ja Jumalan sanalla. Lisäksi suosittiin muun muassa kylmiä kylpyjä ja rauhoittavia värejä ja kuvioita.

Naispotilaiden yleisin syy Seiliin joutumiselle vielä 1900-luvullakin oli traaginen. Seilillä työskennellyt ja asunut Keijo Alastalo kertoo: ”Moni joutui sinne tapettuaan lapsensa. He olivat piikoja, jotka isäntä oli tehnyt raskaaksi ja hylännyt. Naiset olivat seonneet siitä.”

Studio55:n haastattelussa Keijo muistelee kesätöissä kohtaamiaan potilaita: ”Yksi karkasi heinäpellolta heinähangon kanssa. Häntä sitten yritettiin saada kiinni ja varoa ettei saa osumaa. Toinen osasi kaksinkertaisen kertotaulun, ja hänet lähetettiin aina kauppaveneelle, koska veneen kauppias saattoi laskea loppusumman tahallaan väärin. Kolmas saattoi puhua yhtenä päivänä vain ruotsia, toisena venäjää ja kolmantena saksaa”.

 

”Kerran kysyin eräältä potilaalta, että oletko hakenut pois täältä. Hän vastasi mulle, että Keijo en mä nyt niin hullu ole”

 

Lisää Seilin ihmiskohtaloita löydät esimerkiksi näistä artikkeleista:

Kirkko ja kaupunki -lehden juttu Katja Kallion tositapahtumiin perustuvasta romaanista Seilin saarelle loppuelämäkseen passitetusta irtolaisnaisesta Amanda Aaltosesta.

Seuran juttu Seilin viimeisestä leprapotilaasta Maalina Matintyttärestä.

 

Seilin kirkko on saaren kaunein nähtävyys

Seilin puinen museokirkko on saaren yksittäisistä kohteista kaunein ja vaikuttavin. Sen sisätiloihin kannattaa tutustua ja sisäänpääsystä maksaa erillinen pääsymaksu (3,50), vaikka sen takana sijaitsevalle pienelle hautausmaalle pääseekin ilmaiseksi.

Seilin kadotettujen sielujen viimeisellä leposijallakaan ei tunnu mitenkään synkältä enkä kohtaa täälläkään niitä kummituksia. Hautausmaan tunnelma on lähinnä surullinen – muistaako kukaan enää näiden ihmisten tarinoita, tai onko niillä koskaan ollut kenellekään mitään väliäkään?

 

Seili Seili SeiliSeili

Osa kirkosta on rajattu ”tarttuvien tautien vaivaamille” eli spitaalisille. Tälle puolelle on oma sisäänkäyntinsä ja alttarinsa.



 

Kierros Kakolassa ja Turun Lääninvankilassa

 

Kakola vankila

 

Turun Kakolanmäelle rakennetaan parhaillaan uusia asuntoja entisiin vankilatiloihin. Tänä kesänä onkin viimeinen mahdollisuus päästä näkemään Suomen kuuluisin vankila, Kakolan keskusvankila, ja sen vieressä sijaitseva Turun lääninvankila sisältä sellaisessa kunnossa, mihin ne ovat 10 vuotta sitten vankien siirryttyä muualle jääneet. Kesällä 2018 pääsee vielä kierrokselle Lääninvankilaan.

Kierrämme ensin Lääninvankilaa. Se on toiminut tutkintavankilana, josta vangit on sitten lyhyemmän tai pidemmän ajan jälkeen lähetetty käräjäoikeuteen, siirretty jollekin vankilan varsinaisista osastoista tai toiseen vankilaan. Joku toki on saattanut päästä syyttömänäkin pois. Tästä syystä vankilan vaihtuvuus on ollut suurta ja seinät ovat täynnä tuherruksia ja terveisiä molempiin suuntiin: niissä kerrotaan kuka on tullut milloinkin selliin ja minkä tuomion sittemmin saanut. Turun Sanomissa entinen vankilakundi kertoo:

”Jos oli ihan perusvankilakundi, rikoksen uusija, väkivaltarikollinen tai muu keskikastin normaalitapaus, pääsi jonnekin muualle ja toivottavasti päivätöihin. Liskojen osastolla (vaarallisten väkivaltarikollisten ja seksuaalirikollisten osasto) oli alinta pohjasakkaa, ihmissaastaa. Niiden joukkoon joutui rundiin, usein kolmen päivän visiitille, jos rikkoi sääntöjä kuten kävi kauppaa tai teki kiljua.”

 

Kakola vankila

Kakola vankila Kakola vankila Kakola vankilaKakola vankila

 

Lääninvankilan kirkko on vaikuttava paitsi puitteiltaan niin myös tunnelmaltaan. Kaikki tässä huoneessa on vankien itsensä vuosien saatossa rakentamaa ja tekemää puisista penkeistä alttarin lasimaalauksiin ja kattokruunuihin. Kirkon tunnelma on hyvin lohdullinen ja kaunis. Ehkä tämä oli se ainoa pala kauneutta ja ihmisyyttä monelle vangille sinä aikana, jonka he täällä viettivät. Kukaties ensimmäistä kertaa heidän koko elämänsä aikana.

 

Kakola vankila

Kakola vankila

Kakola vankila

 

Siinä missä Lääninvankila on toiminut kaikenlaisten pikkurikollisten ensimmäisenä sisäänottokohteena, on Kakolalla aivan erilaiset perinteet. Ne vangit, jotka ovat Kakolan ovista astuneet sisään, ovat tienneet tulevansa suorittamaan pitkää tuomiota. Kakola oli Suomen väkivaltaisin vankila, jossa tuomiotaan suorittivat ne kaikkein pahamaineisimmat rikolliset. Rikollisten keskuudessa Kakolaa kutsuttiin myös vankiloiden korkeakouluksi.

 

Kakola vankila

Kakola vankila Kakola vankila

Kakola vankila

 

Kakolan kirkko on Lääninvankilan kirkkoa huomattavasti pelkistetympi ja tunnelmaltaankin arkisempi. Molemmat kirkot olivat pitkään niin sanottuja pakkokirkkoja eli kaikkien vankien tuli osallistua sunnuntaisin jumalanpalveluksiin. Kun osallistumisen pakollisuus 1960-luvulla poistettiin, väheni kirkossa kävijöiden määrä vain kouralliseen vankeja.

Sekä Lääninvankilan että Kakolan kirkot tullaan suojelemaan ja säilyttämään uusissa asuintaloissa. Myös pienenpienet yösellit (näissä asuneet vangit ovat käyneet päivät töissä ja viettäneet selleissä vain yöt) säilyvät ja niistä tulee uusien asuntojen varastokoppeja. Nämä alkuperäisessä kunnossaan säilyneet Auburnilaisen ideologian mukaiset sellit ovat kuulemma kansainvälisestikin merkittävää vankilahistoriaa.

 

Kakola vankila

Kakola vankila

Auburnilaiset yösellit

Kakola vankila

Philadelphialainen osasto

 

Auburnilaisten pikkusellien vastakohtana Kakolassakin on philadelphialaisen mallin mukaan rakennettu päiväselliosasto. Auburnilaisen ideologian mukaan vangit työskentelivät päivät ryhmissä, mutta nukkuivat yönsä omissa selleissään. Philadelphialaisessa järjestelmässä taas vangit niin nukkuivat, työskentelivät kuin ulkoilivatkin yksin: tavoitteena oli johdattaa vanki työn ja eristyksen kautta uskonnolliseen pohdiskeluun ja parantamaan tapansa.

 

Kakola vankila

Kakola vankila

 

Lääninvankilassa järjestetään vankilakierroksia vielä kesällä 2018. Kakolaa muutetaan asuinhuoneistoiksi, joten monia näistä yllä olevista huoneista ei enää ole sellaisenaan olemassa. Lisätiedot ja liput kierroksille löytyvät Kakola Yhtiöiden sivuilta.

 

 

Utön majakkasaari saaristomeren syleilyssä

 

Utö majakkasaari

 

Marraskuisena perjantai-iltana kello kuusi on jo säkkipimeää, kun saariston yhteysalus Eivor aloittaa nelituntisen matkansa Pärnäisistä kauas ulkosaaristoon. Perillä odottaa Utö ja sen maisemaa verkkaisesti pyyhkivä majakanvalo. Maassa on ohut, tuore lumipeite.

 

Säätiedotus merenkulkijoille. Odotettavissa huomiseen iltapäivään asti: Vähitellen heikkenevää etelätuulta, aluksi 10-14, illalla 7-11 m/s. Yöllä tuuli heikkenee edelleen, aamupäivällä 5-9 m/s. Enimmäkseen hyvä näkyvyys.

 

Seuraavana aamuna kun lähdemme tutkimaan saarta kylätie on hiljainen. Utöllä on asunut majakanvartijoita, luotseja ja tullimiehiä jo ainakin 1600-luvulta lähtien, mutta tätä nykyä saarella asuu vain viitisenkymmentä ihmistä. Kesäisin väkilukua kasvattavat matkailijat.

 

Utö saari majakka

Talvella kylätiellä on hiljaista

Utö majakka saari

 

Utö on saavutettavissa yhteysaluksella läpi vuoden. Suosittelen vierailemaan saarella myös muina vuodenaikoina kuin kesällä: saari näyttäytyy täysin erilaisena talvella lumipeitteessä tai kevään herätellessä luontoa. Kaukana ulkosaaristossa saari toimii esimerkiksi levähdyspaikkana monille muuttolinnuille. Toivoisin myös pääseväni joskus kokemaan majakkasaaren julmien syysmyrskyjen aikaan (joskaan laivassa en juuri silloin toivoisi olevani).

Myrskyt ovatkin isossa osassa saaren historiaa. Utön vesillä on tapahtunut vuosisatojen saatossa useita haaksirikkoja ja saaren karikkoja onkin joskus kutsuttu laivojen hautausmaaksi. Tunnetuin onnettomuus Utön lähivesillä on Estonian uppoaminen. Vaikka onnettomuuspaikka ei itse asiassa ihan vieressä ollutkaan, oli Utö kuitenkin lähin saari, jolta pelastustoimia pystyttiin järjestämään. Helikopterit lensivät Utölle läpi yön ja seuraavan aamun tuoden saarelle ensin selviytyneitä, mutta myöhemmin enää onnettomuuden uhreja. Saarelle lennätettiin myös pelastus- ja sairaanhoitohenkilökuntaa Turusta.

 

Utö majakka saari yö Estonia

Näin pimeää on marraskuussa yöllä. En voinut olla ajattelematta miten kamalaa on ollut pimeällä, myrskyävällä merellä Estonian upotessa.

Utö majakka saari yö Draken

Estonialle ei löydy (ainakaan vielä) muistomerkkiä. Tämä risti ja tähti on rakennettu kaljaasi Drakenin muistolle, joka haaksirikkoutui aivan Utön edustalla 1929. Pelastuneet pääsivät luodolle, josta myrskyssä kaksi ihmistä lähti uimalla yrittämään Utölle. Heistä toinen hukkui ja toinen selviytyi. Saarelaiset rakensivat puusta merkiksi ristin ja tähden, joilla he viestittivät luodolla värjötteleville miehille uimareiden kohtalon. Lopulta yhdestätoista miehistön jäsenistä pelastui kuusi.

 

Saaren majakka, itse asiassa Suomen ihkaensimmäinen valomajakka, rakennettiin vuonna 1753. Se tuhoutui sittemmin Suomen sodan aikana 1808-09 ja nykyinen majakka on vuodelta 1814. Majakkaan kannattaa ehdottomasti tilata opastus ja vierailla myös sisällä, sillä sieltä löytyy varsinainen erikoisuus: kirkko korkealla tornissa puisten portaiden päässä.

 

Utö saari majakka

Utö saari majakka kirkko

Utö saari majakka linssi

Majakan linssihuone on 40 metriä merenpinnan yläpuolella

 

Utöllä on elämää ympäri vuoden. Täällä toimii muun muassa koulu, jota käy tällä hetkellä viisi oppilasta. Saaren pieni K-kauppa Utö Handel on auki tunnin tai kaksi joka päivä. Majoitusta on tarjolla kesäisin Utö Havshotellissa, Puolustusvoimilta ostetulla vanhalla kasarmialueella toimivassa hotellissa, sekä ympäri vuoden aamiaismajoitusta mm. Hannas Horisontin kautta. Hannalta voi tilata myös saaren ja majakan opastusta sekä käydä hänen kahvilassaan syömässä ja matkamuisto-ostoksilla.

Utön kaunis saari on täynnä tarinoita, historiaa ja karua luontoa. Siellä voi ymmärtää, miltä tuntuu todellinen yksinäisyys, miltä tuntuu olla äärettömän meren armoilla kun ulapalta puhaltaa kylmä pohjoistuuli. Elämä saarella ei ole ollut helppoa ja merelle lähtijöiden puolesta on alati pelätty. Majakka valaisee kuitenkin lohdullisesti yöllä: se on edelleen tärkeä Saaristomeren merenkulun turvallisuuden varmistaja.

 

Utö saari majakka laituriUtö saari majakka venevajat

Utö majakka saari veneUtö saari majakka venevaja

 

Kiinnostavatko majakat? Lue myös jutut Tankarin majakkasaarelta ja Oulun Hailuodosta. Tai tule mukaan Suomen majakkaseuran toimintaan!

 

 

Herkullinen Turku Food Walk

 

turku food walk

 

Turku Food Walk on ruokakävely Aurajoen rannoilla ja Turun keskustassa. Food Walk -kortti (jonka voi ostaa Visit Turun neuvonnasta tai etukäteen verkkokaupasta) oikeuttaa makumatkaan viiteen turkulaiseen ravintolaan, jotka voit itse valita yhdeksän osallistuvan ravintolan joukosta.

Turku Food Walk -kortti on voimassa kolme päivää, eli sillä voi nauttia vaikka kolmesta illallispaikasta (kortti ei tarjoa välttämättä illallista, mutta esim. alkuruuan tai jälkiruuan) ja täydentää niitä kahviloilla tai pienillä välipaloilla. Tai sitten mahansa voi venyttää äärimmilleen ja käyttää kortin yhden illan ja yhden aamupäivän aikana kuten minä, mahdollista sekin, todistettu on!

Saavuin siis Turkuun illansuussa sopivan nälän kurniessa vatsassa. Kävin lunastamassa Food Walk -korttini ja suuntasin ensimmäiseksi Aurajoen varteen tunnelmalliseen laivaravintola Svarte Rudolfiin. Tykkäsin laivasta jo viime kesänä, jolloin kävimme täällä lounaalla, mutta nyt talvi-illan hämärässä se oli vieläkin kutsuvampi. Tämä voisi olla vaikka romanttisten treffien paikkana mainio.

 

Svarte Rudolf turku food walk ravintola

Svarte Rudolf kanaleipä turku food walk

Leipä on piilossa rucolakasan alla

 

Svarte Rudolfin Food Walk -annos on kanaleipä aurajuustokastikkeella ja hedelmäinen salaatti. Leipä oli hyvää perustasoa (tosin vaikkapa juustokuorrutus olisi vielä kruunannut sen), salaatti todella raikas ja positiivinen yllätys.

Seuraavaksi vaihdoin välijälkkärille sillan toiselle puolelle Café Art -taidekahvilaan. Kahvila on valittu useana vuonna Turun parhaaksi, joten sitä oli mielenkiintoista mennä koittamaan. Tämä oli myös Food Walk -kohteista ainoa, jossa sai itse valita annoksensa. Korttiin sisältyi omavalintainen suodatin- tai erikoiskahvi ja kakkupala. Vitriinissä komeili ainakin porkkanakakkua, kinuskipiirakkaa, baileysmoussekakkua, limoncellopiirakkaa ja toscakakkua. Niin ja ihanan makeaa vadelma-valkosuklaakakkua, johon minä päädyin.

 

Cafe Art Turku Food Walk Turku Food Walk Cafe Art

 

Päätin ensimmäisen illan kierrokseni viini- ja tapasbaari di Treviin, jossa Food Walk -annoksena tarjoiltiin tapaslankku. Lankulla oli tarpeeksi naposteltavaa viinilasin ääreen vaikka kahdellekin ihmiselle. Viereiseen pöytään tuodut yksittäiset tapakset listalta näyttivät myös tosi houkuttelevilta, ja tarjoilijat osaavat varmasti suositella viiniä jokaiseen makuun. Tänne voisin tulla toistekin istumaan iltaa.

 

di Trevi Turku Food Walk

Tomaattibruschetta, manteleita, oliiveja, patatas bravas ja aiolia

 

Seuraavana aamuna lähdin etsimään kortissa mainittua Yliopistonkadun Cafe Brahea saadakseni aamiaiseksi maankuuluksi kehutun korvapuustin ja kahvin. Mutta kahvilaapa ei löytynytkään millään. Kiersin ja ihmettelin, kunnes oli nöyrryttävä kysymään paikalliselta joka tiesi, että Yliopistonkadun kahvila on lopettanut ja ohjasi turistin ystävällisesti – onneksi ihan vieressä sijainneeseen – Kauppakeskus Hansaan ja sen Cafe Braheen.

 

Cafe Brahe korvapuusti Turku Food Walk

 

Kahvilan sijainti aivan ostoskeskuksen sisäänkäynnin tuntumassa käytävän varrella ei ole kovin idyllinen. Sijaintinsa vuoksi tämä ei olisi paikka, johon välttämättä tulisin uudestaan. Mutta se kuuluisa, hillittömän iso korvapuusti oli kuitenkin etsimisen arvoinen, tuore ja pehmeä. Jättipuustin voimalla jaksoinkin viettää seuraavat tunnit merellisissä tunnelmissa Forum Marinumin laivoja ja näyttelyjä kierrellen.

 

Suomen Joutsen

Suomen Joutsenta saa talviaikaan ihailla vain ulkoapäin

Museolaiva Bore

Bore-laivaan pääsee tutustumaan myös sisältä, ihan komentosillalle asti!

 

Viidennen ja viimeisen annokseni söin museokierroksen jälkeen Grill it! Marinassa. Food Walk -annos eli pulled pork burger olikin oiva valinta myöhäiseksi lounaaksi, sillä se oli selkeästi valinnoistani ruokaisin ja täyttävin. Se piti minut kylläisenä pitkälle iltaan asti niinkuin olin suunnitellutkin, sillä ruokakierroksen jälkeen aloitin matkan Nauvon ja Pärnäisen kautta viikonlopuksi Utön majakkasaarelle.

 

Grill it! Marina Turku Food Walk

 

Lisätietoja Turku Food Walk -kortista löytyy Visit Turun sivuilta. Kortti on muuten myös oiva joululahjaidea kulinaristeille ja kotimaan matkaajille! Ja jos joulupukki ei tuo mulle omaa korttia ensi vuodeksi, niin jemmaan ainakin vielä tuon käytetyn kortin, sillä meinaan saa vielä 15 % alennusta yhdessä kortin ravintoloista!

 

Turku Food Walk -kortin tarjosi Visit Turku.

 

PS. Tunnetko muuten Tampereen ruokatapahtumat? Lue juttuni Tamperradasta ja pintxo-viikosta ja pistä jo syksyn kalenteriin muistutus!