Browsing Tag

Saimaa

Sahanlahti Resort: lähiruokaa, tv-kokki ja Saimaan paras terassi

Yhteistyössä Sahanlahti Resort

 

Vierailu Sahanlahti Resortissa Puumalassa oli yksi kuherruskuukautemme kohokohtia. Rentouduimme kauniissa Saimaan maisemissa, yövyimme hotellin sviitissä ja nautimme hyvästä ruoasta.

Söimme illallista Sahanlahden Koskivahti-ravintolan á la carte listalta. Ruoka oli suussasulavaa, mutta kaksi asiaa tekee elämyksen erityisen hienoksi: terassi, jolta aukeaa upea järvimaisema Saimaalle sekä paikalliset raaka-aineet. Sahanlahden ravintoloissa käytetyistä raaka-aineista 90 prosenttia on lähiruokaa. Eli kaikki mikä on mahdollista, hankitaan alueen tuottajilta (valitettavasti sitruunaa, kahvia tai mausteita ei vielä tuoteta Savossa).

TV:n ruokaohjelmista tuttu Markus Maulavirta on kesäkokkina Sahanlahdessa ja loihtii menut yhdessä nuoremman keittiömestarin kanssa. Törmäsimme Maulavirtaan keittiön ulkopuolella, kun hän oli lähdössä ajelulle tyylikkäällä menopelillään.

 

 

Sahanlahti on saanut nimensä paikalla sijainneesta sahasta ja vanha kartanomainen rakennus, jossa Koskivahti-ravintola sijaitsee, on ollut sahan omistajan virka-asunto. Kirjoitin enemmän paikasta ja kokemuksistamme Hääparin pakomatka Sahanlahti Resortiin Saimaalla -postaukseen.

Sahanlahden luonnonkaunis ja idyllinen miljöö sopii loistavasti kuherruskuukauden viettoon. Ilta oli tyyni vaikkakaan ei aurinkoinen. Isolla sadan hengen terassilla oli rauhallista, sillä muut vieraat tuntuivat olevan eteläeurooppalaisia ja saapuvan illalliselle meitä myöhemmin. Aloitimme illallisen raikkailla ja tilanteeseen sopivilla juomilla. Koivunlehtimojito ja Saimaan juomatehtaan olut istuvat tähän maisemaan.

 

 

Mieheni valitsi listalta valmiin kokonaisuuden, D.O. Saimaa menun. Menun nimi viittaa designation of origin -laatumerkkiin. Se osoittaa, että ruoka on puhdasta, korkealaatuista ja vastuullisesti lähialueella tuotettua. Oman menuni koostin listalta löytyneistä kasvisvaihtoehdoista. Annokset olivat sopivan kokoisia kun söimme koko menun.

Alla kuvissa graavattua kalaa Puumalasta, spelttirisottoa ja nokkosta, karitsaa sekä ohrasta valmistettua pannacottaa. Olimme tyytyväisiä heti alkupaloista lähtien. Mieheni maistoi graavikalaa ja totesi: ”Tämä on erittäin lähellä parasta kalaa mitä olen koskaan syönyt.”

Menussa oli ilmoitettu kalaksi lohi, mutta sitä ei ollut saatavilla, vaan tilalle oli sen sijaan otettu valkoista kalaa. Tämä ei selvästikään maussa haitannut. Ja näin kuuluukin toimia: sitä otetaan mitä tuoreena paikallisilta kalastajilta saa, eikä korvata sitä norjalaisella pussikirjolohella.

 

 

Oli kiva huomata, miten ruoan alkuperästä ja siihen liittyvistä yksityiskohdista kerrottiin meille asiakkaille. Ruoan arvostus kasvaa, kun sen valmistuksesta saa tietää ja ruokaan liittyvät tarinat parantavat ruokaelämystä. Toisaalta on myös hienoa tietää, että samalla kun syö, tukee paikallisia pienyrittäjiä ja kohteeseen käytetty raha todella jää alueelle eikä valu muualle. Näin kauniissa ja rauhallisessa paikassa voi myös luottavaisin mielin olla ruoan puhtauden suhteen. Ja kun tavara tulee läheltä, se on mahdollista saada tuoreena ilman tukkuliikkeessä seisottamista.

 

 

Seuraavana aamuna aamiaispöydässä jatkui sama tyyli. Muikut olivat herkullisia ja ohrapuuroa oli haudutettu pitkään. Laatuun oli panostettu enemmän kuin määrään. Siinä käy kuitenkin aina niin, että kun seisovassa pöydässä on paljon eri sortteja, tulee kaikkea mahdollista ladottua lautaselle yhteen läjään ja lautasella on iso sekamelska. Ja ähky on taattu. Kun ruokalajeja on vähän vähemmän, tulee niitä maisteltua antaumuksella. Kuten tässäkin tapauksessa.

Tutustu myös muiden bloggaajien tuoreisiin tarinoihin Sahanlahden elämyksistä:

Kohteena Maailma: Makumatka Saimaalla – lähiruokaa ja järvimaisemia
Matkakuumme.net: Sahanlahti on Saimaan Riviera

Kesällä lomasesongin aikaan on ruokaa ja teematapahtumia tarjolla myös Sahanlahden Rantamakasiinissa. Emme päässeet sitä tällä kertaa testaamaan, mutta siellä voi nauttia burgeria ja muuta grilliruokaa vähän rennommassa ympäristössä.

 

 

 

Hääparin pakomatka Sahanlahti Resortiin Saimaalla

Yhteistyössä Sahanlahti Resort

 

 

Aina ei tarvitse lähteä kauas, jotta löytyy upea kohde kuherruskuukauttaan viettävälle hääparille!

Häitämme vietettiin elokuun alussa ja kun häähulinat oli onnellisesti ohi, halusimme tehdä pienen pakomatkan kahdestaan. Etsimme luonnonkaunista paikkaa, jossa olisi maukasta ruokaa, jotain mielenkiintoista nähtävää, omaa rauhaa ja pientä luksusta. Ja sellainenhan löytyi venematkan päässä kesämökiltä.

Suuntasimme veneen keulan kohti Sahanlahti Resortia, joka sijaitsee Saimaan rannalla Puumalassa. Perille saavuttaessa rannassa oli vastassa idyllinen rantamakasiini, joka toimii kesäravintolana. Varsinainen wau-elämys tuli kuitenkin päärakennuksen sisäänkäynnille saavuttaessa. Etuovelta näkee suoraan talon läpi terassille, josta on upea maisema kauas järven selälle! Illalla söimme terassilla, jota voisin väittää yhdeksi Saimaan upeimmista. Täällä silmä lepää.

 

 

Sahanlahdella on mielenkiintoinen tarina. Siellä on nimensä mukaisesti ollut ennen saha, jonka ympärillä on asunut sahayhdyskunta eli sahan työntekijät perheineen. Vanhan ajan elämään kosken ja järvien risteyskohdassa pääsee tutustumaan museorakennuksessa, jossa on aikoinaan asunut kaksi sahatyöläisperhettä. Kosken viertä kulkee edelleen vanha tukkien uittoränni.

Nykyään alueella on kolme ravintolaa, kesäteatteri, majoitusta, vierassatama ja useampia saunoja.

 

 

Yövyimme yhden yön Sahanlahden pienessä hotellissa ja saimme ihastuttavan sviitin, jossa oli oma parveke ja sauna. Sviitti oli tyylikkäästi sisustettu ja varsinkin saunaosasto viimeisen päälle laitettu. Sviitin ainoa huono puoli oli, että emme käyneet testaamassa puulämmitteistä rantasaunaa, jonka löylyistä kuulimme kehuja.

 

 

Alueella kierrellessä tuli mieleeni, että Sahanlahti olisi myös ihana paikka viettää häitä. Miljöö on kaunis ja puitteet olisivat kohdallaan. Kuulinkin emännältä, että Sahanlahti on suosittu häidenviettopaikka. Voin kuvitella, että täällä homma hoituu. Päärakennukseen mahtuu 130 vierasta ja juhlaa voi myöhemmin illasta jatkaa rennommin Rantamakasiinilla, missä on lava bändiä varten ja hyvin tilaa tanssimiseen. Talvihäissä on otettu päärakennuksen vinttikerros käyttöön tanssia varten.

Vieraille löytyy majoitus paikan päältä niin että yöllä juhlien päätteeksi on helppo hipsiä nukkumaan. Sahanlahti tarjoaa majoitusta hotellihuoneissa, aitoissa ja rantavilloissa.

Lisäksi hääpotrettien ottamiseen on hienoja paikkoja pihapiirissä ja photobooth-koppikin löytyy vanhasta piharakennuksesta. Moni yksityiskohta, joita itse häitä järjestäessä pähkäilin, tuntuu olevan Sahanlahdessa jo valmiina.

 

 

Sahanlahdessa olisi ollut monenlaista aktiviteettiakin tarjolla, mutta meillä aika hurahti jo siihen että kaikessa rauhassa kierreltiin pihapiiriä ja tutkittiin paikkoja. Muuta ohjelmaa ei nyt tarvittu. Viikonloppuisin ja kesäsesongin aikaan tuntuu Sahanlahdella kuitenkin olevan monenlaista häppeninkiä. Täytyy tulla ensi kesänä uudestaan käymään ja ajoittaa tulo tapahtumakalenterin mukaan.

Visiittimme oli elokuun puolen välin jälkeen eli suomalaisten lomasesongin jo hiljennyttyä. Meidän lisäksi samaan aikaana vieraina oli kielen perusteella ainakin italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja venäläisiä.

 

 

Kun huone oli luovutettu pois, palasimme veneelle, mutta emme millään olisi malttaneet vielä lähteä. Niinpä avasimme shamppanja-pullon ja nautiskelimme venelaiturissa vielä hyvän tovin. Saimaa liplattaa, aurinko pilkahtaa kumpupilvien takaa eikä kiirettä mihinkään. Täydellistä!

Sahanlahti oli juuri sitä mitä nyt etsimme.

Ps. Sahanlahden Koskivahti-ravintolan ruoka oli niin hyvää, että se ansaitsee oman postauksen! Ruokaelämyksestä kerron lisää täällä.

 

 

 

Honeymoon with friends

 

 

Miksi lähteä viettämään kuherruskuukautta kahdestaan johonkin tropiikkiin kun sen voi viettää ystävien kanssa maailman parhaassa paikassa eli mökillä Saimaalla?

Juhlimme häitä elokuun alussa ja moni kysyi mihin menemme häämatkalle. Meidän kuherruskuukausi ei kuitenkaan ollut ihan se perinteisin, sillä juhlien jälkeen suuntasimme omalle mökille ulkomaalaisten ystävien kanssa.

Tähän on mielestäni hyvin perusteltu syy. Olimme niin onnekkaita, että meidän molempien Erasmus-kavereita pääsi paikalle juhlistamaan tärkeää päiväämme. He ovat siis ystäviä, joihin olemme tutustuneet ollessamme ulkomailla opiskelijavaihdossa ja heidän kumppaneitaan. Kaukaisimmat vieraat matkustivat häihin Intiasta asti.

Kun niin moni ihminen matkusti Suomeen juhlia varten, olisi tuntunut todella oudolta lähteä itse juuri silloin matkoille. Se ei tullut mieleenkään vaan halusimme viettää aikaa ystävien kanssa, joita harvoin näemme.

 

 

Ennen häitä meillä oli harmillisen vähän aikaa juhliin saapuvien ystävien tapaamiseen. Vaikka kaikkia ei ehditty nähdä ennen häitä, oli toisaalta tunteikasta nähdä alttarille kävellessä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa.

Niinpä häiden jälkeisenä maanantaina lähdimme isolla porukalla mökille Saimaalle Ristiinaan (joka on nykyisin osa Mikkeliä). Mökkisaari on meille tärkeä kesänviettopaikka, joten mielellämme viemme myös kavereita sinne.

 

Kalat menossa savustuspönttöön. Alla kuvassa savustustarpeet.

 

Parhaimmillaan meitä oli mökillä kolme ranskalaista, yksi belgialainen, yksi espanjalainen, yksi brasilialainen, yksi saksalainen ja neljä suomalaista. Vietimme viikon mökillä erikokoisilla kokoonpanoilla.

Viikon ohjelmaan kuului perinteistä mökkipuuhaa eli veneilyä, saunomista, kalastusta, mustikoiden poimintaa ja grillaamista. Moni meille tuttu asia on eksoottista ulkomaalaisille: vihtominen, veneellä ajaminen, soutaminen ja koko ajatus pienestä mökistä saaressa keskellä ei mitään.

Samalla verukkeella myös monet mökkiaskareet oli helppo myydä vieraillemme. Tiskaaminen järvimaisemassa on itse asiassa aika rentouttavaa eikä puiden pilkkominen tai veden kantaminen tunnu työltä.

 

 

Vieraat vietiin veneretkille meidän jokakesäisiin vakiokohteisiin: Astuvansalmen kalliomaalauksille, Kallioniemen rantabaariin, Neitvuoren luontopolulle ja Kenkäveron vanhan pappilan putiikkeihin ja kahvilaan.

 

Astuvansalmen kalliomaalaukset on tehty tuhansia vuosia sitten pyhälle paikalle kallioon, josta voi tunnistaa ihmisen sivuprofiilin. Paikalle pääsee veneellä tai polkua pitkin parkkipaikalta.

Astuvansalmen kallion päältä avautuu upeat maisemat Saimaalle.

Kenkävero Mikkelissä on kiva paikka lounastaa, tehdä tuliaisostoksia tai kahvitella vanhan pappilan kauniissa puutarhassa veden äärellä.

Tuoreen avioparin kelpaa Neitvuoren upeissa maisemissa viettää kuherruskuukauttaan.

 

Itsellekin uusi elämys oli kun kävimme veneellä ostoksilla Mikkelin Prismassa. Supermarkettikeskittymän rantaan on juuri valmistunut uusi laituri, johon pääsee työntämään ostoskärrytkin. Eipä ole tullut käytyä aikaisemmin veneellä supermarketissa!

 

 

Yhteenvetona voi vain sanoa, että hauskaa oli! Parasta mökkeilyssä kaveriporukalla on, että ajantaju ja arjen rutiinit katoavat täysin. Mökillä eletään sen mukaan mitä huvittaa tehdä, millainen sää on ja milloin on nälkä.

Aamupalaa saa syödä kaikessa rauhassa. Kahvia keitetään lisää sitä mukaa kun porukka heräilee. Aamiaisella voi syödä vaikkapa muurikkalettuja ja savukalaa, keskellä päivää voi lämmittää saunan ja iltaa voi istua niin pitkään kuin jaksaa. Tai ihan miltä tuntuu!

Eräänä iltana kun vihdoin kahdeksan aikaan päätettiin porukalla ryhtyä illallisen tekoon, osa porukasta lähti tarkistamaan katiskoja ja yksi alkoi ensin keittämään kahvia ”kun kuitenkin menee vielä niin pitkä aika ruokaan”. Mutta ei hätää, ainahan ehtii kahvit juoda. Samalla ehtii jutella niitä näitä ja vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa. Mikäs kiire mökillä olisi.

 

 

Osa tästä porukasta on ollut meidän kanssa mökillä jo aikaisemmin, osa ensimmäistä kertaa. Koko mökkikonseptin selittäminen etukäteen on aina vähän hankalaa, sillä kesähuvilat tai loma-asunnot ovat muualla tosi erilaisia. Alussa yleensä ulkkarit ovat vähän hämmennyksessä että mihinkä sitä on jouduttu loputtoman pitkän metsätaipaleen ja soutumatkan jälkeen. Samoin sauna ja huussi saattavat herättää epäilyksiä. Mutta lopulta kaikki vieraamme ovat aina näyttäneet nauttineen järvimaisemasta, luonnonrauhasta ja eristäytyneisyyden tunteesta. Ranskalainen vieraamme kirjoitti mökin vieraskirjaan seuraavasti: ”Honeymoon with friends is the best!! (when it’s not yours)”.

 

 

Kun Erasmus-kaverit olivat lähteneet, vietimme mökillä vielä pari yötä perheen ja hurmaavan 1-vuotiaan kummipoikamme kanssa. Sen jälkeen saimme ihanan pienen pakomatkan Sahanlahti Resortiin aivan kahdestaan.

Tunnelmia ja kuvia hääjuhlista löydät Häähuumaa-postauksesta.

 

Neitvuoren valloitus Saimaalla

 

Neitvuorelta katsottuna avautuu upea maisema Luonterin selän suuntaan.

Neitvuorelta katsottuna avautuu upea maisema Luonterin selän suuntaan.

 

Kesän veneilyjen kohokohta on ollut yöretki Saimaalla Luonterin selällä. Luonteri on vesiretkeilyalue Juvan, Anttolan ja Puumalan alueella. Siellä on paljon pieniä kallioisia saaria ja luotoja ja se on suurelta osin suojelualuetta. Luonteri on saimaannorpan esiintymisaluetta. Mökkejäkin on kuitenkin rannoilla.

Luonterin korkein kohta on Neitvuori, joka kohoaa 184 metrin korkeuteen rannan lähellä. Se on myös suojeltu ja ylhäältä on hienot maisemat.  Neitvuoren juurelta lähteville ulkoilureiteille pääsee autotietä tai vesitse.

 

Muita veneitä ei näkynyt Neitvuoren laiturissa, vaikka sää oli upea ja lomakausi parhaimmillaan.

Muita veneitä ei näkynyt Neitvuoren laiturissa, vaikka sää oli upea ja lomakausi parhaimmillaan.

 

Veneellä saavuttaessa opastus oli vähän puutteellinen. Laiturin ilmoitustaulussa ei ollut mitään ohjeistusta reitille ja lähdimmekin ensin väärään suuntaan. Käännyimme ympäri ja löysimme parkkipaikan, jossa tosin sielläkin oli vain tyhjä ilmoitustaulu. Reittimerkinnät alkoivat parkkipaikalta ja olivat selkeät koko matkan, mutta ensimmäisen kerran kunnollisen reittikartan näimme vasta Neitvuoren polkua jo parista risteyksestä käveltyämme.

Etukäteen emme myöskään olleet löytäneet netistä kunnollista karttaa reiteistä, jotka yhtyvät Neitvuoren polulle. Etukäteen reittiä oli siis vaikea suunnitella.

 

Tässä opasteet parkkipaikalla reitin lähtopisteessä :)

Tässä oli kaikki opasteet parkkipaikalla reitin lähtopisteessä 🙂

 

Maasto on monipuolista, kumpuilevaa ja kaunista. Neitvuoren polku lähtee Hiidenmaan perinnemaisematilan vierestä. Se on Metsähallituksen vuokratupa ja kesällä sinne pääsee lammaspaimeneksi. Näimmekin lampaat ja paimenet puuhissaan ohi kulkiessamme.

Metsähallituksen ylläpitämä Hiijje silimukka -reitti on 3,2 kilometriä pitkä ja se kulkee Neitvuoren kautta. Siltä pääsee Hiidenmaan poluille, joissa reittejä löytyy yhteensä 55 kilometriä. Niiden ylläpidosta vastaa Hiidenmaan retket ry. Teimme noin 11 kilometrin lenkin, jossa kiersimme Hiijje silimukan ja kävimme Hiidenmaan polkuja pitkin Hiiden kodalla. Ehkä reittiopasteiden puutteellisuus johtuu siitäkin, että reiteillä on eri tahot huolehtimassa kunnossapidosta.

 

Hiidenmaan perinnetila on idyllinen aloitus Hiijje Silimukalle.

Hiidenmaan perinnetila on idyllinen aloitus Hiijje Silimukalle.

Reitti oli pääosin helppokulkuista, vaikkakin kumpuilevaa mäntykangasta. Hiidenreiteillä huomasi paikoin, että polkua ei kovin ahkeraan käytetä.

Reitti oli pääosin helppokulkuista, vaikkakin kumpuilevaa mäntykangasta. Hiidenmaan poluilla tosin huomasi paikoin, että polkua ei kovin ahkeraan käytetä.

Silloin huomaa, että koira on väsynyt, kun se ei jaksa edes kiinnostua grillimakkaroista! Tauko Hiidentuvalla.

Silloin huomaa, että koira on väsynyt, kun se ei jaksa kiinnostua edes grillimakkaroista! Tauko Hiidentuvalla.

Neitvuorella ihastelemassa maisemaa pitkälle Saimaalle.

Neitvuorella ihastelemassa maisemaa pitkälle Saimaalle.

 

Päivä oli lämmin ja hiki virtasi kun kapusimme Neitvuorelle. Maisema kuitenkin palkitsi vaivan. Kun päästiin takaisin veneelle, palkintona oli pulahdus järveen uimaan. Mun mielestä vesi oli ollut siihen asti kylmää, mutta nyt se olikin yhtäkkiä vain sopivan raikasta!

Yöpymispaikaksi veneelle löytyi Makutsaari, johon on veneilykartassa merkitty luonnon retkisatama. Se olikin hieno ja suojainen paikka yöpymiseen.

 

Löytyi hauska poukama yöpaikaksi, kyllä tässä kelpasi aamulla herätä ja juoda aamukaffeet!

Illalla otettu kuva hauskasta poukamasta, jossa yövyimme. Kyllä tässä kelpasi aamulla herätä ja juoda aamukaffeet!

 

Tietoa alueen reiteistä löytyy täältä: http://www.luontoon.fi/neitvuori-luonteri/reitit

PS. Tämä pikkupatikka oli vain harjoitusta ja kenkien sisäänajoa varsinaista vuoristovaellusta varten. Siitä tulossa lisää pian!

 

Kahvitauko Gränna-talossa

 

grännantalo_ristiina

 

Gränna-talo on yksi niistä paikoista, jotka pitää jostain tietää, sillä niihin ei sattumalta osu. Se sijaitsee vähän syrjässä eteläsavolaisen Ristiinan kylän keskustasta. Jos osaa etsiä, Ristiinan matkailusivulla lukee pari lausetta itse rakennuksesta ja maininta talon kahvilasta, joka on ”auki kesäisin”. Itse näin Facebookissa kaverin ottaman kuvan täältä ja ihmettelin, etten ole koko paikasta kuullut, vaikka olen Ristiinassa käynyt kymmenenä kesänä.

Talo on suloinen 1700-luvun lopun hirsirakennus, joka on siirretty Mikkelin keskustasta. Kahvilaa pitävä vanha rouva kertoo, että talon rakentamisen aikaan Mikkelissä asui 50-60 ihmistä. Tieto antaa pientä perspektiiviä rakennuksen iästä. Talo siirrettiin, koska tilalle oltiin rakentamassa elementtikerrostalo. Kuinka hienoa, että talo haluttiin silloin säilyttää ja nähtiin vaivaa sen siirtämiseksi!

 

grännantalo_sisältä

 

Lattiat ovat vinot, hirret natisevat, kahvia saa pienistä posliinikupeista itse leivottujen pullien kera. Ihastuttava tunnelma siis!

Naapurissa on muitakin muualta siirrettyjä rakennuksia. Lähellä on myös Ristiinan kirkko, Brahenlinnan rauniot ja kesäteatteri, joten ympäristö on kiva pienelle kävelylle. Gränna-talon osoite on Linnantie 3, Ristiina.

Tuleeko sinulle mieleen joku kiva kesäkohde Suomessa, jonka olet itse sattumalta löytänyt tai joka saattaa jäädä lomailijoilta huomaamatta?

 

grännantalo_ristiina_kahvila

 

 

Veneretki Saimaan Niinisaareen

 

Liehtalanniemen museotilan rantaan pääsee veneellä tai tietä pitkin autolla.

Liehtalanniemen museotilalle pääsee rantaan veneellä tai tietä pitkin autolla.

 

Niinisaari Puumalassa Saimaalla on ihana kesäinen retkikohde päiväksi tai viikonlopuksi. Sieltä löytyy vanhaa kulttuurimaisemaa, hyvää ruokaa ja paikallisia tuotteita kuten viiniä ja käsitöitä.

Paikalle pääsee vesitse tai saaristotietä pitkin. Me teimme retken viime kesänä veneellä, mutta saaristotiekin on varmasti kiva kokemus. Se puikkelehtii siltoja ja rantoja pitkin ja viimeinen pätkä Niinisaareen tullaan lossilla.

Meidän kesäretkemme alkoi Liehtalannimen museotilalta, missä näkee viime vuosisadan alun pienviljelijäperheen pihapiirin. Tilaa ei ole pelkästään säilytetty, vaan pyritty pitämään mahdollisimman elävänä. Pihassa tepastelee kanoja ja lampaita. Opas on paikalla kesäisin joka päivä. Pihasta lähtee myös kiva luontopolku.

 

Liehtalanniemen tilan pihapiiri

Liehtalanniemen tilan pihapiiri

 

Sitten iski nälkä ja suuntasimme Ravintola Niinipuuhun syömään! Tarjolla navettaravintolassa oli monenlaista paikallista herkkua, mm. Saimaan kalaa ja sesongin kanttarellipiirakkaa. Ruokajuomaksi oli tarjolla myös viinimarjanlehdistä tehtyä mehua, Marskin juomaa, jota suosittelen maistamaan.

 

Niinipuun ravintola on tehty vanhaan aittaan ja ruokailla voi sekä sisällä että pihalla.

Niinipuun ravintola on tehty vanhaan aittaan ja ruokailla voi sekä sisällä että pihalla.

 

Aivan Niinipuun takana on Temolan viinitila. Paikan päällä maistelimme paria eri sorttia kuohuviiniä puutarhassa. Myymälästä ostettiin vielä tuliaisia.

Shoppailemaan pääsin myös kesän ajaksi avattuun vintage-aittaan. Myyjä kertoi, että oli ostanut lakkautetun kenkäkaupan jäämistön ja myi nyt nahkaisia 70-luvun käyttämättömiä kenkiä 10€/pari! Siis pakkohan oli ostaa heti kahdet!

 

kuoharit_temolan_marjatila_web

 

Jos vielä jaksaa kiertää niin saaresta löytyy myös Hanhiniityn paja, posliiniateljee Honeymoon ja Korpigalleria. Tai vaihtoehtoisesti voi vuokrata Okkolan lomamökeiltä majoituksen ja jatkaa seuraavana päivänä. Hienoa, että kaikki nämä ovat kompaktisti samalla saarella.

Niinisaaressa käynnin jälkeen jäi tunne, että ihmiset ovat mukavia, matkailu on sovussa ympäristön kanssa ja paikallisuutta hyödynnetään hienosti. Tästä tykkään, kiitos!

Tämä oli viime kesän veneretkiemme kohokohta. Nyt olisi aika suunnata uusille retkille, mikäköhän olisi seuraava kohde Saimaalla Ristiina-Anttola-Puumala -akselilla?

 

liehtalanniemi.web