Browsing Tag

Pohjanmaa

Neljä kesäviikonloppua kotimaassa

 

Viime kesänä lanseerasin itselleni minikesäloma-konseptin. Kun olin ensin alkukesästä ”tuhlannut” kaksi viikkoa kallisarvoisista lomapäivistäni roadtrippailuun Tadzikistanissa ja Kirgisiassa, päätin ripotella jäljelle jääneet lomapäivät neljälle pitkälle viikonlopulle ja viettää Keski-Aasian roadtripin lisäksi neljä minikesälomaa kotimaassa!

Kotimaan matkailu on kyllä kesällä kaikkein parasta matkailua! Suosittelen lämpimästi näitä omia minilomakohteitani niinkuin myös muita Suomen aurinkoisia kesäkaupunkeja ja luontokohteita! Ja lähimatkaillahan voi vaikka omassa kotikaupungissaan – minun kesäiset vinkkini kotikaupunkiini Tampereelle löydät täältä.

 

Juhannus Tammisaaressa

Juhannusviikonlopun vietimme kauniissa Tammisaaressa. Alkuun suunnittelin lomaa pitkistä hiekkarannoistaan ja pitsihuviloistaan tunnetussa Hangossa, mutta olin lopulta oikein tyytyväinen siihen, että päädyimmekin tänne hiljaisempaan Tammisaareen. Tammisaari oli söpö kuin karkki! Nautimme pikkukaupungin rauhallisesta ja merellisestä tunnelmasta ja löysimme eriväristen puutalojen sokkelosta muun muassa kivoja pihakirppiksiä ja kahviloita.

Tämä seutu valikoitui kesän ensimmäisen miniloman kohteeksi myös siksi, että Hangon ja Tammisaaren lisäksi matkan varrella on paljon nähtävää: muun muassa Liesjärven kansallispuisto (josta kirjoitin täällä), Lohjansaari (juttuni täällä), Fiskarsin Ruukki ja Mustion Linna. Ja myös siksi, että halusin vihdoinkin päästä käymään Bengtskärin majakalla, jonne pääsee veneellä Hangosta.

 

tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä

 

Suomen pienin kaupunki Kaskinen

Seuraavan kesäviikonlopun vietimme Kaskisissa, Suomen pienimmässä kaupungissa Pohjanmaan rannikolla. Kaskinen on kaupunki, johon en olisi varmaan koskaan eksynyt jollei Hollannista Suomeen paluumuuttanut ja sattuman oikusta Kaskisiin asettunut ystäväni olisi pyytänyt minua kylään – ja onneksi pyysi, nimittäin Kaskinen on ihan helmi!

Myönnetään, että ystäväni lisäksi Kaskinen kyllä houkutteli minua myös Sälgrundin majakalla. Jos ette ennen tätä vielä ole huomanneet, niin sydämeni sykkii aika kovasti majakoille (jos haluat lukea aiemmista majakkaseikkailuistani, niin tsekkaa jutut Yö Tankarin majakkasaarella, Utön majakka Saaristomeren syleilyssä ja Lumoavan kaunis Hailuoto)!

Sälgrundin majakan lisäksi ystäväni esitteli minulle muun muassa kaupungin suloisia pieniä käsityöläisten putiikkeja sekä paikallisten keskuudessa suurta suosiota nauttivan kalansavustamon. Tuore savukala on sen verran suosittua, että jos sitä halajaa päästä maistamaan, kannattaa paikalla olla savustuspäivinä heti aamusta!

Niin ja kaiken muun hyvän lisäksi me bongattiin kaupungilta myös Kaskisten oma kuuluisuus Krista Siegfrids, joka oli kuvaamassa samana viikonloppuna tätä Visit Kaskinen -videota.

 

kaskinenkaskinen kaskinen sälgrund majakka

 

Synkempiä kohteita Turussa

Turku valikoitui seuraavan kesäviikonlopun kohteeksi kahdesta erityisestä syystä. Huomasin, että viime kesänä oli viimeinen mahdollisuus päästä tutustumaan vanhaan Kakolan vankilaan ennenkuin Kakolanmäki rakennetaan täyteen trendiasuntoja, ja lisäksi olin halunnut jo pitkään käydä Seilin saarella, jonne pääsee kesäisin laivalla suoraan Aurajoesta. Ja oli oikeastaan vielä kolmaskin syy: edellisellä kerralla Turussa käydessäni vierailin upeassa Forum Marinum -museossa ja sen yhteyteen Aurajoen partaalle ankkuroidulla vanhalla Bore-risteilyaluksella. Pistin silloin merkille, että laivassa voi myös majoittua ja koska tykkään yöpyä kaikenlaisissa erikoisissa majapaikoissa, varasin tälle reissulle hytin hotellilaivasta!

Lue tästä juttuni Kakolan vankilasta ja Seilin saarelta.

 

kakola turku kakola turkuseililaivahostelli turku

 

Hääonnea Porvoossa

Neljännen minilomaviikonlopun vietimme Porvoossa. Porvoo on kaupunki, joka on aina tähän saakka jäänyt minulta jostain syystä käymättä, joten kun sain kutsun Kaisan häihin Porvoon kupeeseen Laukkoskelle, päätin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutustua samalla kesäiseen Porvooseen.

Porvoon vanha kaupunki on syötävän suloinen! Ei ole mikään ihme, että Porvoo on niin suosittu päiväretkikohde ulkomaistenkin matkailijoiden keskuudessa! Ja sen pastellivärisiä vanhoja puutaloja ja jokivarren ranta-aittoja kierrellessä kuluu kyllä mukavasti kokonainen viikonloppukin. Porvoossa kannattaa nauttia myös hyvistä ravintoloista ja kahviloista. Porvoon ravintolakesä huipentuu elokuussa järjestettävään SMAKU Porvoo -tapahtumaan, jonka aikana huippuravintoloiden maisteluannoksia pääsee kokeilemaan pieneen hintaan. Katso myös ideat Porvoon suklaakierrokselle tästä jutustani –  sieltä saa muun muassa Euroopan kolmanneksi parasta suklaata!

Kotiinpäin ajellessa pysähdyimme vielä sympaattisella Postimäen museoalueella, jossa pääsi tutustumaan vanhoihin käsityöläisten aittoihin ja tupiin ja mikä parasta silittämään villaisen pehmoisia lampaita.

 

porvoo vanha porvoo vanha porvoolammas postimäki lammas postimäki

 

Kyllä Suomi on vaan täynnä upeita paikkoja! Onneksi tällekin kesälle on jo tiedossa paljon kotimaanmatkailua: ainakin juhannus Vaasassa, viikonloppuloma Tampereen kylpylässä omassa kotikaupungissani sekä kaunis Naantalin kaupunki yhdistettynä Finnlinesin risteilyyn Kapellskäriin. Lisäksi haaveilen muun muassa uusintareissusta huiman kauniiseen Hailuotoon.

 

 

Rokua – hitaan matkailun luontokeidas

 

Vuoden retkikohteeksi valittu Rokua tarjoaa hienot sienimaastot ja hiihtoladut. Illalla pääsee ravintolan kautta hotellin lakanoihin.

Pääsiäinen helli tänä vuonna ulkoilijoita upeilla keleillä! Me suuntasimme keväthangille Rokualle, joka sijaitsee Oulun ja Kajaanin puolivälissä.

Rokuanvaara valittiin GoExpo-messujen järjestämässä yleisöäänestyksessä vuoden 2018 retkikohteeksi. Teemana oli tänä vuonna geologiset kohteet, joten mikäs sopisikaan paremmin kuin Rokua, joka on ainutlaatuisen geologisen perintönsä takia saanut UNESCOn Global Geopark -statuksen ainoana Suomessa. Seudun erikoisuutena on jääkauden aikaiset vaikutukset maaperään ja maan muodostumiin.

Rokua Geopark on iso 60 kilometriä pitkä alue kolmen kunnan (Utajärven, Vaalan ja Muhoksen) alueella. Rokua puolestaan on pienempi keskittymä, josta löytyy retkeilyreittejä ja muita matkailupalveluita. Vuoden retkeilykohteeksi valitulla Rokuanvaaralla kulkee yksi alueen suosituimmista kävelyreiteistä, jolla pääsee tutustumaan geologiseen perintöön eli Suomen syvimpään suppaan ja kiipeämään näköalatorniin, josta avautuu upeat maisemat silmän kantamattomiin. Osa Rokuan reiteistä kulkee Rokuan kansallispuiston kautta. Reitistön alueella on myös muita suojeltuja metsäkaistaistaleita.

Rokuan maasto on soraharjuilla kumpuilevaa mäntykangasta. Olen kerran ollut syksyllä sieniaikaan Rokualla ja sain sillon elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä suurimman herkkutattisaaliin. Hyvien sieniapajien lisäksi Rokualla on upeat hiihtomaastot, joihin tällä kertaa tutustuttiin. Ladut oli huippukunnossa ja lunta metrin verran!

 

 

Rokua ei ole kovin tunnettu Etelä-Suomessa ja oma mutu-tuntumani onkin, että matkailijat tulevat lähialueilta. Rokualla on kuitenkin hyvät palvelut. Rokua Health & Spa kylpylähotelli tarjoaa kaiken tarvittavan: hotellimajoituksen, ruoan, pienen kylpyläosaston ja saunat sekä illalla live-musiikkia. Päiväohjelmaksi on ulkoilua. Paikka toimii myös kuntoutuskeskuksena monenlaisille ryhmille. Joka päivä on tarjolla lounas ja päivällinen buffet-pöydästä. Pääsiäisen erikoismenu oli tosi maukas ja monipuolinen. Päällimmäisenä kylpylähotellin puitteista tuli mieleen ruotsinlaiva – siis kaikella hyvällä enkä viittaa kännisekoiluun. Tilat on siistit, väkeä on lapsiperheistä vanhuksiin ja kaikki viihdyke löytyy yhden katon alta keskeltä ei mitään.

Itse yövyimme erämäähotelli Rokuanhovissa, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kylpylähotellista. Molemmilta majoituksilta pääsee samoille laduille ja reiteille.

 

 

Meillä tämän reissun päätarkoitus oli päästä maastohiihtämään. Hoidettuja latuja Rokualla on 70 kilometriä ja ne kulkevat kauniissa kumpuilevissa maastoissa. Päiväretkeksi minun kunnolle ja hiihtotaidoille (en ole himohiihtäjä) sopi hyvin 20 kilometrin lenkki sinistä eli helppoa latua Rokuanjärven (alla kuvassa) kautta. Siniselläkin reitillä tuli ihan tarpeeksi haastavia laskuja ja nousuja harjujen rinteillä. Mukavan vaihtelevaa ja kaunista maastoa mäntymetsässä. Harjuisen maaston lisäksi tuli osuus tasaisempaa menoa avarilla soilla. Metsätyyppi on kuitenkin koko matkan mäntymetsää. Vaikka on pääsiäinen ja kelit mitä parhaimmat, muita hiihtäjiä tuli vain harvakseltaan vastaan.

Matkan varrella on kotia, joissa voi pitää evästaukoa ja paistaa makkarat. Latukahviloita ei ole.

 

 

Näissä upeissa maisemissa kun hiihti, tuli mieleen hiljattain julkaistu kansainvälinen onnellisuustutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Tulosta ovat monet ihmetelleet. Miten pimeässä ja ankeassa maassa voi muka olla onnellisimmat ihmiset? Mutta ehkä salaisuus piileekin juuri siinä. Kun pitkästä pimeästä talvesta on selvitty ja kevätaurinko helottaa valkoisilla hangilla, ihmiset osaavat sitä todella arvostaa. Neljä vuodenaikaa, puhdas luonto, luonnonrauha ja ulkoilu raikkaassa säässä ovat mitä parasta onnellisuuslääkettä.

 

 

Alueen geologiset ihmeet on näin maallikolle vaikeita hahmottaa. Maan muodot toki näkyvät, mutta sen ymmärtäminen mikä mistäkin johtuu, vaatii vähän perehtyneisyyttä. Maaperä on täällä Suomen vanhinta ja historia on niin pitkä – miljardeja vuosia – että se ylittää käsityskyvyn. Opastuskeskus Suppa pyrkii avaamaan taustoja ja alueen erikoisuuksia kävijöille. Supassa on pieni näyttely ja kahvila. Infossa on töissä myös avulias mies, joka auliisti kertoi meille retkeilymahdollisuuksista ja mielenkiintoisimmista kohdista reittien varrella.

 

 

Oma majoituksemma Rokuanhovi on yhdistelmä hotellia ja mökkifiilistä. Palvelut on kuin hotellissa (aamiainen, ravintola, sauna), mutta hirsinen rakennus tuo mökin tunnelmaa. Paikka on myös pääsiäisen sesongin aikaan rauhallinen. Illalla kuitenkin viereisen karavaanari-alueen väki tuli laulamaan karaokea hotellin ravintolaan. Vaikka tunnelma on muuten vähän uinuva ja talo vanha, paikoista on pidetty huolta ja kaikki on siistiä. Aamupala on monipuolinen – se tosin alkaa vasta klo 9, mikä oli meille hyvä aika, mutta innokkaimmille hiihtäjille voi olla myöhäinen.

Ravintola-annokset ovat hyviä perusruokia – kalaa, lihaa, burgeria. Suppilovahverokeitto ja kasvisrösti toimivat myös mainiosti ulkoilupäivän päätteeksi.

 

 

Kirjoitin jo aikaisemmassa postauksessani Miksi bloggaan? Vastaus toimittajan kysymykseen ajatuksia lähimatkailusta ja syistä miksi valitsimme Rokuan kohteeksi ja erämaahotellin majoitukseksi. Kotimaassa matkaillessa on joskus yllättävänkin vaikeaa löytää laadukasta majoitusta mukavuuksilla, sillä monet kohteet ovat kuin piilotettuja helmiä.

 

 

Rokualta on turha pääsiäisen hiihtosesonginkaan aikaan etsiä after ski -riehaa ja kaljaterasseja. Täällä nautiskellaan luonnon rauhasta ja rentoudutaan ulkoilun merkeissä. Olen myös kuullut kokemuksia, että joillain on Rokualla hotellissa käynyt aika pitkäksi: mitä sen jälkeen kun on jo aamulla tehnyt hiihtolenkin?

Rokua onkin mielestäni loistava kohde hitaan matkailun ideologialle. Otetaan eväät reppuun ja lähdetään luontoon. Talvella suksilla tai lumikengillä, kesällä patikoiden. Ja toki vauhtiakin saa, jos ottaa alle moottorikelkan tai maastopyörän (molemmille löytyy omat merkityt reitit). Mutta kiire täällä ei ole mihinkään. Mikä järki ylipäänsä olisi kiirehtiä, jotta pääsee vain illaksi mökkiin tai hotellihuoneeseen?

Kiire on läsnä niin usein arkipäivissä. Suomessa se tuntuu olevan vielä erityispiirre. Joskus luin Helsingissä työskentelevän eteläeurooppalaisen haastattelun lehdestä ja eniten häntä ihmetytti miksi ihmisillä on niin kiire kotiin, mitä siellä on? Ensin aamulla on kova kiire töihin ja viedä lapset matkalla päiväkotiin, lounaalla on kova kiire ja töistä lähtiessä on taas kova kiire – tekemään mitä? Missään vaiheessa päivää ei ole esimerkiksi aikaa viettää rentoa hetkeä kollegoiden kanssa. Koko päivä kiirehditään. Lomalla tähän rytmiin saa onneksi tauon.

Luonto pysäyttää ajantajun ja kiireen tehokkaasti. Miljardia vuosia sitten muodostunut kallioperä antaa vielä sopivaa perspektiiviä asiaan.

 

 

Lähtöpäivänä aurinko paistoi edelleen kirkkaasti siniseltä taivaalta ja harmitti lähteä. Mutta tullaan toistekin ja silloin ei hoppuilla!

 

 

 

Ähtärin pandoilla tehdään pörröistä politiikkaa ja bisnestä

 

ähtäri pandat

 

Viime aikojen puhutuin kotimaan matkailun uutinen on varmasti ollut kiinalaisen pandapariskunnan Lumin ja Pyryn saapuminen Ähtärin eläintarhaan. Pandoilla on takuulla piristävä vaikutus Ähtärin alueen matkailulle ja muullekin elinkeinoelämälle, ja erityisen hienoa olisi jos pandojen avulla saataisin houkuteltua kotimaan matkailijoiden lisäksi myös ulkomaalaisia turisteja erityisesti Helsingin ja Lapin ulkopuolelle. Helsingin Sanomien uutisen mukaan pandat voivat tuoda Ähtäriin miljoonia euroja ja satoja uusia työpaikkoja. Ähtärin eläinpuistossa ennustetaan, että pandat tuovat jatkossa alueelle vuosittain yli 100 000 uutta matkailijaa. Toivottavasti pandatietoisuus johtaa myös kasvaneeseen tietoisuuteen eläinsuojelusta ja uhanalaisten lajien suojelusta ylipäätään.

Pandojen suojelu ja erityisesti Kiinan sen varjolla tekemä pandapolitiikka on kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista. Perehdyin pandakysymykseen enemmän pari vuotta sitten kun matkustin Kiinan pandapääkaupungiksikin kutsuttuun Chengduun ja päätin olla käymättä kaupungin kuuluisassa pandakeskuksessa. Voit lukea juttuni noista mietteistä täältä. Myös Suomen pandapariskunta saapui muuten Chengdun kupeesta Dujiangyanin pandakeskuksesta. Parin vuoden takaisessa jutussani kritisoin Chengdun pandojen tutkimuskeskusta muun muassa siitä, että turistit saavat siellä (suurehkoa) korvausta vastaan pitää pandaa sylissään ja ottaa kuvia sen kanssa. Mielestäni tällaisen toiminnan ei tulisi kuulua eläinsuojelua harjoittavan organisaation rahoitusmenetelmiin. Ja kas, löysin sittemmin saman ”Taking a Picture with a Panda” -mahdollisuuden myös Dujiangyanin pandakeskuksen sivuilta (”the training base has a donation program allowing visitors to take a picture with a 2-year-old panda after donating 1 800 yuan”). Miten paljon toivonkaan, että Ähtärissä pandat eivät päädy turistien syliin.

 

Pörröistä pandapolitiikkaa

En tuomitse kaikkia eläintarhoja eikä juttuni tarkoitus ole syyllistää ketään, joka nyt suuntaa Ähtäriin pandoja katsomaan. Mutta nimenomaan pandojen kohdalla minua kiinnostaa se, mitä kulisseissa tapahtuu (ja soisin että se kiinnostaisi myös kaikkia niitä, jotka aikovat pandoja katsomaan).

 

ähtäri panda

 

Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen on kuvannut Kiinan pandadiplomatiaa osuvasti:

 

Pandat ovat keino, jolla Kiina tekee imagotyötä ja käyttää niin sanottua pehmeää valtaa. Kiina haluaa, että sitä ajatellessaan ihmisten mieleen pullahtavat pörröiset pandat eikä kukaan muista enää vangittuja toisinajattelijoita. Kiina on perinteisesti antanut pandoja lainaan maihin, joiden kanssa sen suhteet ovat kunnossa. Nämä maat ovat sellaisia, jotka eivät liiaksi asetu Kiinan tielle tai uhmaa sen pyrkimyksiä esittää omaa totuuttaan vaikkapa ihmisoikeuksista.

 

Artikkelissaan Yle kertoo myös, että tutkijat ovat analysoineet Kiinan vuokraavan pandojaan maihin, joiden kanssa sillä on joko vapaakauppasopimus tai jotka voivat toimittaa Kiinalle tärkeitä raaka-aineita tai huipputeknologiaa. Ähtäriin tullut pandapariskunta ei siis todellakaan tullut tänne vain ystävällisyyden eleenä tai suojeltavaksi.

 

Pandoilla tehdään rahaa

Pandoja elää luonnossa, tarkemmin sanottuna vuorilla Kiinan keskiosissa, noin 2 000 yksilöä. Kiinan suojelukeskuksissa asuu noin 400 pandaa, ja 50 pörröistä pandakarhua on lainassa maailmalla eläintarhoissa. Suomeen tulleet pandat on vuokrattu tänne 15 vuoden sopimuksella, jonka arvioidaan* maksavan Ähtärille kaikkiaan noin 14 miljoonaa euroa (*tarkkoja vuokrasummia ei kerrota julkisuuteen). Tämän summan lisäksi Ähtärille tulee noin 100 000 euron vuosikustannukset pandojen ruuasta, bambusta, jota tuodaan Keski-Euroopasta.

 

ähtäri panda pandapolitiikka

 

Pandojen kustannukset huomioiden on ihan ymmärrettävää, että Ähtärin eläintarhan on pakko pyytää pandalipuistakin huomattava summa. Vertailun vuoksi esimerkiksi pääsylippu Korkeasaareen maksaa 12 euroa (sillä näkee muuten mm. pienemmän kultapandan) ja Ähtärin eläintarhan sisäänpääsymaksu on tähän asti ollut 11 euroa. Pandatalon avaamisen myötä Ähtärin peruslippu (ilman pandoja) nousee 20 euroon, pelkkiä pandoja pääsee katsomaan 30 eurolla ja yhdistelmälippu tulee maksamaan 36 euroa.

 

Pandojen suojelua vai bisnestä?

Mielestäni kaikkein merkityksellisin kysymys onkin se, onko pandojen rahtaaminen eläintarhoihin ympäri maailmaa pandojen suojelua vai pelkkää bisnestä. On väärin ratsastaa ja rahastaa uhanalaisen lajin suojelun leimalla jos ja kun siitä ei ole kysymys. Animalian artikkelissa kiinalainen tutkija sanoo seuraavaa:

 

Villieläimet kuuluvat luontoon, eläintarhat eivät ole niille kunnollisia elinympäristöjä. Elinympäristöjen sirpaloituminen on suurin ongelma, mutta Kiina keskittyy vain pandojen lisääntymiseen. Mikäli elinympäristöistä ei huolehdita, pandoilla ei ole enää paikkaa minne mennä. Vankeudesta niitä on muutenkin erittäin hankalaa palauttaa luontoon.

 

ähtäri panda maksu

 

Jos Kiina olisi oikeasti kiinnostunut pandojen suojelutyöstä, se käyttäisi varoja niiden luontaisten elinalueiden säilyttämiseen ja ylläpitämiseen. Nyt resursseja käytetään tarhattujen pandojen tutkimukseen ja vuokraamiseen maailman eläintarhoihin. Pelastetaanko pandat siis pandapolitiikan avulla sukupuutolta, mutta sillä kustannuksella, että ne elävät tulevaisuudessa vain sisäsiittoisena lajina eläintarhoissa ja poseeraavat ihmisten selfieissä?

 

 

If the Chinese were serious about supporting the wild panda population, they would restore and properly protect wild panda habitats and keep humans as far away from them as possible.
– Dr Kati Loeffler, International Fund for Animal Welfare

 

 

Jutun pandakuvat: Pixabay

 

 

Kesäyö vanhassa höyryjunassa

 

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

 

Rakastan omalaatuisia, erikoisia ja elämyksellisiä majoituksia matkoillani! On mahtavaa päästä yöpymään vaikkapa majakassa, vanhassa kartanossa tai esimerkiksi puumajassa niinkuin Kaisa Ranskassa. Olinkin ihan innoissani kun löysin meidän Pohjanmaan retkireitille sopivan junamajoituksen Töysästä!

Majoituspaikkana toimii kaksi vanhaa höyryjunanvaunua, jotka sijaitsevat Tuurin vanhan, käytöstä poistetun aseman pihassa. Vierestä kulkee ihan toiminnassakin olevia junia – Tuurin seisakkeelta pääsee edelleen taajamajunalla mm. Seinäjoen ja Jyväskylän suuntiin.

 

Junamajoitus Tuurin asema

 

Vaunuihin on tehty makuuhyttejä, joihin mahtuu 2-4 henkilöä kuhunkin. Hintaan kuuluu petivaatteet, vessat ja suihku ovat käytävällä. Myös junan keittiötä ja sen yhteydessä olevaa pientä oleskelualuetta voi käyttää – siellä on muuten ihanan nostalgiset vihreät samettipenkit, kuka muu muistaa vielä sellaiset vanhoissa junissa?

 

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

 

Vanhan aseman pihalla on ilmasta pysäköintitilaa ja täältä on lyhyt kävelymatka myös Tuurin kyläkaupalle – kannattaa siis napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä samalla myös shoppailemassa! Junamajoitus on auki toukokuusta syyskuuhun, yhteystiedot löytyvät täältä.

Onko sinulla suosituksia erikoisista tai yksilöllisistä majoituspaikoista Suomessa tai maailmalla? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan! Jos sinäkin tykkäät majoittua matkalla hyvin, niin lue myös vinkkini siihen miten varataan täydellinen hotelli.

 

 

 

Toivosen talonpojanmuseo

 

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

 

Viime kesänä Kokkolassa retkeillessämme poikkesimme (tai no voiko sitä sanoa poikkeamiseksi, kun täällä kului ainakin puoli päivää?) myös Kälviän puolella Toivosen talonpojanmuseossa ja eläinpuistossa.

Talonpojanmuseo on ulkoilmamuseo, jossa pääsee kurkistamaan 50 erilaiseen vanhaan rakennukseen ja tutustumaan niiden alkuperäiseen esineistöön ja sitä kautta vanhoihin elämäntapoihin ja elinkeinoihin. Rakennusten lisäksi alueella pääsee tutkimaan vanhoja koneita, traktoreita ja autoja.

 

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Kesällä 2016 alueella oli myös Lasten asuntomessut ja suloisesti sisustettuja leikkimökkejä

 

Museoalue antaa kattavan kuvan keskipohjalaisen maalaiskylän elämänmenosta viime vuosisadan alkupuolella, ja se tekee sen todella mielenkiintoisesti! Kaikkia esineitä ja yksityiskohtia tutkiessa ja ihmetellessä meiltä kului siis helposti useampi tunti, pidempäänkin oltaisiin oltu ellei olisi ollut kiire päästä uimaan Vattajanniemen hiekkarannoille.

Museoalueen yhteydessä on myös pieni kotieläinpuisto. Kivaa oli se, että muun muassa suloiset pienet kissanpennut kulkivat vapaana koko alueella, mutta osa eläimistä oli kyllä ikävän pienissä aitauksissa.

 

Toivosen talonpojanmuseo eläinpuisto Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä eläinpuisto

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

 

Kaiken kaikkiaan museoalue on arvokas ja hieno kokonaisuus ja ehdottomasti käymisen arvoinen kesäkohde! Katso aukioloajat ja tarkemmat tiedot museon sivuilta.

 

 

Ruskaretki Kylmäluomalla

 

taivalkoski_ruskavarpuja_web

 

Kylmäluoman retkeilyalueella on kirkkaat vedet ja komeat harjumaisemat. Syksyn ruska loi lisäksi hienot puitteet päiväpatikoinnille Taivalkosken maisemissa.

Teimme 9 kilometrin Kivikkovaaran kauniin ja vaihtelevamaastoisen lenkin. Ensin reitti kulki soilla pitkospuita pitkin ja sitten lampien rannoilla. Takaisin tullessa polku kulki korkean harjun päällä.

Olin yllättynyt siitä, että Kylmäluoman retkikeskus vaikutti näin syksylläkin vilkkaalta. Kalastaminen on ilmeisen suosittu harrastus alueella ja asuntoautoilijoitakin oli paljon.

Tässä pieniä kuvamaistiaisia raikkaasta syyskelistä Pohjois-Pohjanmaalta!

 

kylmäluoma_etäisyyksiä_web

Kelkkareittien etäisyydet antavat vähän kuvaa, missä Kylmäluoma sijaitsee. Pitkät reitit kelkkailua varten!

kylmäluoma_lähilampi2_web

Pienellä lammella luontokeskuksen vieressä oli porukaa ulkoilemassa ja kalastamassa.

kylmäluoma_suoheinää_web

Polun varrella oli erilaisia opasteita, jotka kertoivat ihmisten jäljistä metsässä ja vanhoista tavoista. Tässä on suoheinää kuivattu karjan rehuksi.

kylmäluoma_vilho_web

Vilho-koira maastoutuu hyvin 🙂

taivalkoski_mänty_varpuja_web

kylmäluoma_nuotio_web

”Saisko täältä makkaraa?”

kylmäluoma_harju_web

suomussalmi_auringonlasku

Kotimatkalla nähtiin ensin yksi poro (siitä tietää, että on pohjoisessa!) ja Suomussalmen kohdilla tämä hieno auringonlasku.

 

 

Jalavan kauppa on Suomen vanhin

 

jalavan_kauppa_web

 

Jalavan kauppa on toiminut vuodesta 1883 ja myymälässä on edelleen muun muassa alkuperäiset tapetit. ”Kun kerran on laitettu kunnolla”, toteaa vanha kauppias.

Jalavan kauppa on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva yksityinen kauppa. Se sijaitsee Taivalkoskella Pohjois-Pohjanmaalla. Liike on ollut koko ajan samalla suvulla ja vanhan ajan tunnelma on säilytetty upeasti.

Tänä päivänä kaupassa on myynnissä vaatteita ja kenkiä. Ihastuttavia ovat varsinkin vanhaan malliin tehdyt vaatteet kuten flanellipaidat, jatsari-saappaat, villahousut ja yöpuvut. Kotimaisten tuotteiden lisäksi myynnissä on myös tyyliin sopivia ulkomaisia merkkejä.

Myymälän lisäksi vanhassa talossa on kahvila ja lounasravintola, jossa järjestetään myös tapahtumia.

 

jalava_kauppias_web

”Tässä yömyssyssä ei tule pää kipeäksi”, kertoo pitkäaikainen kauppias, joka on nyt jättänyt kaupan nuorelle polvelle.

 

Kauppiaina toimii nyt viides sukupolvi. Vanha kauppias Ari Jalava kertoi meille edelleen eläkkeellä viettävänsä 7 päivää viikossa kaupalla. Hänellä olikin aikaa kertoa talon historiasta. Kaupankäynti on muuttunut paljon siitä kun hänen isoisoisänsä kaupan perusti.

Myymälänä toimi tuolloin yksi huone. Talon muut huoneet (jotka nyt on muutettu kaikki myymäläkäyttöön) olivat konttori, kauppiasperheen asunto ja matkalaisten pirtti. Kauppaan tultiin pitkän matkan takaa ja matkalaiset saivat ilmaiseksi nukkua kaupalla. Pihapiirissä oli myös talli asiakkaiden hevosille. Ovet olivat aina auki, sillä matkalaiset saattoivat saapua vaikka keskellä yötä, käydä nukkumaan ja tehdä aamulla kaupan auetessa ostokset.

 

jalava_kassa_web

jalava_sisällä_web

 

Tällaisissa paikoissa ostosten tekemisestä tulee kiva mieli. Tuotteet ovat hyvälaatuisia ja paikalla on tarina, jota haluaa tukea. Itselle en tosin löytänyt mitään, koska monista kivoista vaatteista ja kengistä oli jäljellä vain isoja kokoja. Yhden lahjan kuitenkin ostin.

 

jalava_sovituskoppi_web

Sovituskoppi on sisustettu myös ajatuksella.

jalava_kahvila_web

jalava_tapahtuma_web

Nuoren kauppiasparin jälki näkyy kaupalla järjestettävissä tapahtumissa. Tämä keikka herätti mielenkiinnon! Pirtissä on varmasti tunnelmaa.

jalava_ulkoa_web

 

Kaupassa ovat esillä sulassa sovussa vanhat museotavarat ja uudet myynnissä olevat tuotteet. Koko talo onkin niin täynnä silmänruokaa, että minun piti kiertää huoneet kahteen kertaan. Tuntui, että ensimmäisellä kerralla ei pystynyt edes havainnoimaan kaikkea. Kun istuimme kahvilla, ohi kulkenut vanha mummo alkoi meille juttelemaan silminnähden liikuttuneena. Hän katseli vanhoja esineitä ja muistot lapsuudesta nousivat pintaan. Vakuuttelimme hänelle, että paikka on elämys myös nuoremmille.

 

Kimppakyyti – miksi en käytä useammin?

 

Sanottiin moikat huoltoasemalla Tiinan ja Timon kanssa.

Yhteinen kyyti Tiinan ja Timon kanssa päättyi huoltoasemalle, missä sanottiin moikat ja otettiin tietysti asiaankuuluva selfie!

 

Olipa rattoisa kimppakyyti Kajaanista Ouluun ja takaisin! Sain kaksi entuudestaan tuntematonta kyytiläistä autooni Facebook-ilmoituksen kautta. Kun oli seuraa, matka taittui nopeasti ja sain bensakulut jaettua kyytiläisten kanssa.

Ehdimme jo mukavasti tutustua parin tunnin ajomatkan aikana. Juttelimme kaikenlaista ja kuuntelimme auton kätköistä löytynyttä itsepoltettua Paskaa 11 -kokoelmalevyä (matkustajat olivat innokkaita kuulemaan mitä on ne biisit, jotka eivät ole mahtuneet levyille Paskaa 1 – Paskaa 10 :D). Varsinkin Ranskassa asuvan Tiinan kanssa tuli paljon vertailtua Ranska-kokemuksia ja tunnelmia Ranskassa nyt järkyttävien terroristi-iskujen jälkeen.

Mutta vaikka juttua ei koko ajan syntyisikään, se ei autossa ole kiusaannuttavaa. Aina voi katsella maisemia, kuunnella radiota tai kyydissä olija vaikka lukea. Omien kokemusteni perusteella kimppakyytiä käyttävät ihmiset tuntuvat yleisesti olevan mutkattomia ja sosiaalisia.

 

Oulusta matka jatkui Hailuotoon vähän erityyppisellä kimppakyydillä :)

Oulusta matka jatkui Hailuotoon vähän erityyppisellä kimppakyydillä 🙂

 

Kun matka meni niin mukavasti, mietinkin että kimppakyytejä pitäisi harrastaa useammin. Mutta miksi sitä ei tule tehtyä?

Pääsyy varmasti on, että Suomessa ei ole kunnollista nettipalvelua, jossa kyytejä voisi tarjota ja etsiä. Joitakin sivustoja on, mutta missään niistä ei ole tarpeeksi käyttäjiä, jotta se olisi noussut suureen suosioon. Sivulla pitäisi olla tarpeeksi suuri massa käyttäjiä, jotta se toimisi hyvin. Ja jos se ei toimi hyvin, miksi kukaan käyttäisi sitä? Kierre on valmis.

Nyt kimppakyytejä tarjotaan erilaisissa Facebook-ryhmissä. Tämäkin kyyti sovittiin Kainuun kimppakyyti -Facebook ryhmän kautta. Lisäksi olen saanut kyytiläisiä tarjoamalla kyytiä opiskelijoiden ryhmässä, mikä ei kuitenkaan ole avoin kaikille.

Jos haluan kyytiläisiä Kajaani-Helsinki -välille, mukaan voisi hypätä vaikka Kuopiosta, Jyväskylästä tai Mikkelistä. Voisin siis jakaa ilmoituksen eri alueiden ryhmissä, mutta niitä on ihan liikaa! Esim. pelkästään Jyväskylästä löytyy Facebook-ryhmät ”Kimppakyyti Jyväskylä-Helsinki”, ”Kimppakyyti Jyväskylä-Kuopio” jne.

Joskus taannoin sain kyytiläisen Lappeenranta-Vantaa välille kimppa.net sivun kautta, mikä on kuitenkin sovelluksena jo auttamattoman vanhanaikainen. Muita sivustoja ovat muun muassa www.kimppakyyti.fiwww.kyydit.net ja www.greenriders.fi.

Jotta suosio lisääntyisi, kyytejä pitäisi olla tarjolla yhdessä paikassa ja niiden tarjoaminen ja hakeminen pitäisi olla kätevää. Tällä kertaa sain kyytitarjoukseen kolmen kiinnostunutta vastausta ja kyytien, bensarahan, aikataulujen sekä noutopaikkojen sumplimiseen meni yhden työpäivän lounastauko ja kahvitauko. Ainahan kimppakyydeissä on varauduttava aikataulujen ja suunnitelmien muutoksiin joustavasti (tästä minulla on yksi hyvä tarina Barcelonasta, johon liittyy auton hinaus, murtovarkaat, kuljettajan oven teippaaminen kiiinni ja paljon säätöä kimppakyytiläisten kanssa, mutta siitä toisella kertaa…)

Aikaisemmin olen käyttänyt Ranskassa Covoiturage-palvelua ja siitä on hyviä kokemuksia. Nykyään se on osa BlaBlaCaria, joka on koko Keski-Euroopassa suosituin. Se osti pahimman kilpailijansa saksalaisen carpooling.comin ja laajenee agressiivisesti. Silläkin on ajatuksena taustalla, että mitä enemmän palvelulla on käyttäjiä, sitä paremmin kyydit järjestyvät ja sitä enemmän se houkuttelee lisää käyttäjiä. Vaan mahtaakohan Suomen käyttäjäkunta riittää yhtiölle?

Millaisia kokemuksia sinulla on kimppakyydeistä?

 

Automatkan tunnelmaa Hailuodosta.

Automatkan tunnelmaa Hailuodosta.

 

Varsinaisesta reissun kohteesta eli viikonlopusta Hailuodossa voit lukea täällä.

 

 

Yö Tankarin majakkasaarella

 

Tankar majakka Kokkola

 

Majakkasaari! Myrskyävä meri, suolainen, ulvova kallioita pieksevä tuuli, lokkien viiltävä kirkuna, ja majakan valo opastamassa karikkoisten vesien kulkijoita. Onko mitään romanttisempaa? No ei muuten ole! Näitä kaikkia löytyy Tankarilta.

Majakat ja majakkasaaret ovat kiehtovia paikkoja. Niissä on aistittavissa niin monenlaisia kauniita ja surullisia tunteita ja kokemuksia – yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, surua, mutta myös kauniita aurinkoisia lapsuuden kesiä, sisukkuutta ja seikkailua. Meri on antanut ja meri on ottanut. Harvassa paikassa on niin helppo antaa mielikuvitukselle valta ja niin helppo kuvitella maisemaan entisaikain majakanvartija, merikarhut, luotsit, ja kalastajat.

 

Tankar mökki majakka

Tankar mökki majakkasaari

 

Tankarin majakkasaarella Kokkolan edustalla on asunut paitsi majakanvartija ja luotsiyhteisö, niin myös ihan hyvän kokoinen kalastajakunta perheineen. Tältä saarelta löytyi siis karun luotomaiseman lisäksi koko joukko pieniä, nykyisin kesämökkeinä toimivia, kalastajatupia. Lisäksi saarella on kaunis puinen kappeli ja hylkeenpyyntimuseo.

 

Tankar Kokkola

Tankar kirkkoTankar kappeli Tankar satama

Tankar luotsit

Tankarilla asuneita ja työskennelleitä luotseja

 

Yöpyminen Tankarilla

Tankarin majakkasaari on yksi niistä harvoista Suomessa, jossa pääsee myös yöpymään. Petipaikkoja löytyy retkeilymajasta, ja kahden hengen vaatimattomia huoneita voi vuokrata luotsimestarin, majakanvartijan ja luotsiaseman vanhoihin rakennuksiin muokatuista tiloista. Me yövyimme luotsiasemalla, jonka kaikissa huoneissa on kaksi yhden hengen vuodetta, työpöytä ja kaapit. Vessa sekä erillinen suihku- ja saunatila ovat käytävällä. Huonehintaan kuuluu oma saunavuoro (se varataan saavuttaessa) sekä muiden yhteisten tilojen (mukava olohuone, täysin varusteltu keittiö ja iso jääkaappi) käyttö. Hanavettä ei voi saarella juoda, mutta pullotettua lähdevettä oli tarjolla talon puolesta.

Saarella toimii myös kiva kahvila. Lämpimiä ruokavaihtoehtoja siellä tosin on tasan yksi ja sitä varten kannattaa tehdä tilaus jo laivamatkoja ja/tai yöpymistä varatessa ettei jää ilman. Kermainen lohikeitto, saaristolaisleipä ja omenapiirakka maksavat yhteensä 15 euroa. Varsin kohtuullista – ja hyvää! Halutessaan kahvilasta saa myös aamupalan (kannattaa myös varata etukäteen!): mm. kaurapuuroa, marjakeittoa ja vastaleivottuja sämpylöitä lisukkeineen 10 eurolla.

 

Tankar majakkasaari majoitus Tankar saari satama

 

Vuorokausi majakkasaarella kului nopeasti. Kävimme kiertämässä pienen luontopolun, kiipesimme vaatimattomaan lintutorniin, istuimme hetken kappelissa ja pohdimme kaikkia niitä ihmiskohtaloita joita se on nähnyt, kävimme uimassa ja saunomassa. Oli mielenkiintoista nähdä saari, sen luonto ja asumukset myös eri vuorokauden aikojen valaistuksessa ja majakka näytti aina erilaiselta eri kulmasta. Olin majakkasaaresta niin innoissani, että vuorokausi kului kuin siivillä ja kameran muistikortille tallentui varmaan tuhansia kuvia. Tällaiseen paikkaan olisi joskus kiva jäädä useammaksikin päiväksi. Silloin ehtisi nauttia myös siitä että ei ole mitään tekemistä – ottaa vaikka päiväunet rantakalliolla tai unohtua laiturille koko aamupäiväksi lukemaan kirjaa.

 

Tankar Tankar

 

PS. Lue myös juttuni Utön majakalta ja Marjaniemen majakasta Oulun Hailuodossa.

 

Lumoavan kaunis Hailuoto

 

Hailuoto Marjaniemi majakka

 

Suomessa on aivan mielettömiä maisemia ja luontokohteita, muun muassa vasta viikko sitten olin aivan liekeissä Kokkolan seudusta. Mutta sitten tulin viikonlopuksi Hailuodon saarelle Oulun edustalle ja menin kerta kaikkiaan sekaisin kaikesta sen kauneudesta! Miten voi olla olemassa jotain näin upeaa, ja miten on mahdollista että Hailuoto ei ole Suomen suosituin matkakohde (no, onneksi ei ole, vaan täällä saa kokea myös luonnon rauhaa)?

 

”Täällä on niin kaunista! Tää on ihan liian upeeta, mä en kestä tätä!”

 

Hailuoto Marjaniemi kalastajatuvat Hailuoto Marjaniemi kävelypolku Hailuoto Marjaniemi laituri

 

Hailuotoon kulkee Oulunsalosta ilmainen lautta läpi vuoden ja talvikaudella sinne tehdään myös jäätie. Lauttamatka kestää puolisen tuntia, jonka jälkeen saavutaan Huikun satamaan saaren itäpuolelle. Jo heti tien varrella Huikusta saaren länsipuolen Marjaniemeen ajaessa tulee vastaan joka mutkan takana kaikenlaista kaunista, ja jatkuvasti pitää pysäyttää auto tien laitaan ihailemaan maisemia tai katsomaan jotakin yksityiskohtaa tarkemmin. Upea maalaismaisema – viljavat pellot, kauniit punaiset tuvat, siellä täällä laiduntavat lampaat – on kuin kauneimmasta Suomi-elokuvasta. Lisäksi täällä voi bongailla mm. vanhoja tuulimyllyjä ja tien varresta opastetaan esim. kirpputoreille, kahvilaan ja puutarhalle.

 

Hailuoto lato Hailuoto vene

 

Hailuodon palvelut

Saaren keskeltä kirkonkylältä löytyy mm. kaksi kauppaa, muutama pieni ravintola ja kahvila, käsityömyymälä ja museo. Saaren länsirannalla Marjaniemessä sijaitsee kuitenkin sen varsinainen helmi eli vanha kalastajakylä ja satama sekä tietysti majakka. Muun muassa Luotsihotelli ja Ravintola Luoto tarjoavat Marjaniemessä majoitusta sekä ruokaa, ja tämä paikka on vaan niin hillittömän kaunis, että suosittelen lämpimästi majoitusta majakan läheisyydessä. Muualtakin saarelta toki löytyy idyllistä maatilamajoitusta ja mökkejä, mutta ilman upeita majakkanäköaloja.

 

Hailuoto Ravintola Luoto aamiainen

Savumuikkuja ja tuoreita mustikoita Ravintola Luodon aamiaisella

Hailuoto majakka Marjaniemi

 

Hailuodossa riittää nähtävää koko viikonlopuksi. Tänne pääsee myös bussilla Oulusta, mutta saaren näkemiseen tarvitaan kyllä oma auto tai polkupyörä. Saari on yllättävän iso: tietä pitkin idästä länteen kolmisenkymmentä kilometriä ja pikkuteitä riittää lisäksi kilometritolkulla koluttaviksi. Ja vaikka Marjaniemen majakkamiljöö onkin saaren kauneimpia kohteita, niin kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan myös muihin osiin.

Meidän viikonloppuumme mahtui siis huima määrä majakan tuijottelua eri kulmista ja kaikkina vuorokauden aikoina. Vanhat kalastajatuvat yhdessä kauniin, majesteettisen majakan ja saaristoluonnon kanssa ovat vaan niin mahtava kokonaisuus, että sen ihastelemiseen ei yhdessä viikonlopussa kyllästy!

 

Hailuoto Marjaniemi majakka illalla

Hailuoto Marjaniemi ranta

 

Lisäksi kiersimme autolla mm. Ulkokarvossa (jossa sijaitsee tilataideteos Organum ja kaunis Petsamon laituri), Galleria Luodossa ja Luovon Puoji -käsityöläismyymälässä, lounaalla Sinisen Pyörän Kievarissa, Viinikanlahden lintutornissa, Kniivilän kotiseutumuseossa, lentokentällä (!), ja Sunikarin sekä Pöllän satamissa. Nähtävyyksien lisäksi saarella on myös mahtava retkeilyreitistö laavuine ja taukotupineen.

 

Hailuoto Kniivilän kotiseutumuseo

Kniivilän kotiseutumuseo

Hailuoto Sunikari

Valkohiekkaisia rantoja löytyy ympäri saarta, tämä löytyi Sunikarilta

 

Hailuodon arvokas luonto

Luotsihotellin yhteydessä olevassa pienessä luontonäyttelyssä kannattaa myös poiketa. Näyttelyssä saa mm. hyvän käsityksen siitä miten Hailuodon saari on muodostunut maankohoamisen myötä. On uskomatonta, että saari on alkanut nousta Perämerestä vasta muutama tuhat vuotta sitten! Vielä joitakin satoja vuosia sitten alueella on ollut kolme erillistä pientä saarta, jotka ovat nyt nousseet niin että ne muodostavat yhden yhtenäisen saaren. Saaren pinta-ala kasvaa koko ajan ja seuraavassa vaiheessa maa tulee kohoamaan niin, että Hailuoto tulee liittymään mantereeseen. Aika jännää!

Hailuodon arvokas luonto pyritään säilyttämään tuleville sukupolville erilaisten suojeluohjelmien avulla. Upea luonnonympäristö yhdessä hyvin säilyneen rakennetun talonpoikaisympäristön kanssa on myös nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista – ainoana kokonaisena kuntana!

 

Hailuoto ilta sumu

Auringon laskeuduttua taivas värjäytyi pastelliväreihin ja pelloille levittäytyi sumu – Hailuoto todellakin näytti meille kauneintaan!

Hailuoto Oulu

 

 

Betonipömpeli rikkoo Hailuodon harmonian

 

Tällaisia vanhoja latoja löytyy ympäri Hailuotoa.

Tällaisia vanhoja latoja löytyy ympäri Hailuotoa.

 

Emma ja minä olimme Hailuodolla viime viikonloppuna. Hailuoto on Oulun edustalla sijaitseva Suomen kolmanneksi suurin saari ja sinne on vain lauttayhteys mantereelta.

Ihastuimme molemmat saaren omalaatuisuuteen. Saarella huomaa, että se on aina ollut eristyksissä. Vanhat pihapiirit hirsirakennuksineen ovat säilyneet ja uutta tai modernia on rakennettu todella vähän. Hailuoto on Suomen ainoa kunta, joka on kokonaisuudessaan valittu kansallismaisemaksi.

Inspiroiduimme ympäristöstä ja mietimme miten tämän kaiken voisi pukea sanoiksi. Emma kertoi harjoituksesta, jonka he olivat tehneet kulttuurintutkimuksen opinnoissa. Päätimme kokeilla sitä. Menisimme sopivaan kohteeseen luonnon helmaan ja kirjoittaisimme molemmat ylös kaikki erilaiset aistihavainnot, jotka se meissä herättää. Jälkeenpäin olisi kiva myös vertailla, mitä eri asioita olimme havainneet.

Ulkokarvon rannassa sijaitseva Hailuoto Organum -soiva tilataideteos kuulosti sopivalta tähän. Se varmasti herättäisi monenlaisia tuntemuksia, sillä se sijaitsee meren rannassa ja sen akustiikkaan on panostettu. Polku ja itse taideteoksen ympäristö on pahasti pusikoitunut ja itse teos on betoninen, harvinaisen ruma rakennelma. Itselleni tuli tunne kuin rakennelma olisi jäänyt kesken ja sen jälkeen unohdettu pusikoitumaan.

 

Emma painelee kohti Hailuoto Organum -teosta.

Emma painelee kohti Hailuoto Organum -teosta.

Tilataideteos koostuu kolmesta kupolista, joissa kaikissa on erilainen äänimaailma.

Tilataideteos koostuu kolmesta kupolista, joissa kaikissa on erilainen äänimaailma.

 

Mielessä heräsi vain kysymys, että miksi ihmeessä saarelle, joka on tunnettu yhtenäisestä vanhasta puisesta rakennuskannastaan, on haluttu tuoda betoninen rakennelma?

Ei tullut mieleenkään jäädä paikalle nauttimaan maisemasta tai tekemään aistihavaintoja. Huhuilimme pari kertaa teoksen sisällä ja totesimme akustiikan hienoksi, mutta lähdimme saman tien takaisin. Nokkoset polttivat sääret paluumatkalla.

Jatkoimme viereiselle vanhalle Petsamon laiturille ja istuimme sen päähän. Teimme havaintoja kaikessa hiljaisuudessa ja olimme molemmat ihan fiiliksissä paikasta, jossa Hailuodon tunnelman pystyi hienosti aistimaan.

Paikka tuntui ajattomalta ja rauhoittavalta. Laituri koostuu kivistä rakennetusta aallonmurtajasta ja sen päässä olevasta puisesta sillasta, joka johtaa tuhoutuneelle laiturille. Silta ei näytä enää kestävän ihmistä ja laiturista on jäljellä vain kivijalka ja pystyyn jääneet tukipuut. Tuntuu, että aika on pysähtynyt ja rakennelma on ollut siinä pitkään. Ja luultavasti saa edelleen olla, sillä sen korjaaminen tuskin on merkityksellistä.

 

Kivistä rakennettu Petsamon laituri puskee mereen säällä kuin säällä.

Kivistä rakennettu Petsamon laituri puskee mereen säällä kuin säällä.

Emme uskaltaneet laiturin päähän asti, vaan jäimme istumaan ja katsomaan tätä maisemaa.

Emme uskaltaneet laiturin päähän asti, vaan jäimme näille kohdin istumaan ja katsomaan maisemaa.

 

Täällä katoavainen on kaunista ja se tuntuu kuuluvan normaaliin kiertoon. Luonnonvoimat muokkaavat ympäristöä. Jäät hakkaavat ja tuuli syö, dyynit muodostuvat erilaisiksi joka vuosi. Maannousun takia ranta vetäytyy kauemmas. Joskus laituri tulee olemaan kadonnut ja lahonnut, eikä kukaan tule muistamaan, että siinä kohtaa edes oli jotain.

Tuleekohan se betonipömpeli koskaan katoamaan? Muut talot saarella ovat luonnonmateriaalia, jossa näkyy rapistuminen ja joita pitää huoltaa. Mutta ei betoni. Se ei sovi saarelle, joka on itsessään yksi suuri tilataideteos. Onneksi pömpeli on syrjässä pusikossa.

Oletko itse ollut koskaan paikassa, joka ei ollenkaan tunnu sopivan ympäristöön?

 

Hailuodolla ihmisen ja luonnon rakennelmat ovat sopusoinnussa.

Hailuodolla ihmisen ja luonnon rakennelmat ovat sopusoinnussa.

 

Hailuodon reissustamme voit lukea myös täältä:

Lumoavan kaunis Hailuoto

Vattajan upeat hiekkarannat ja Ohtakarin kalastajakylä

 

Ohtakari Kokkola

 

Onko noloa myöntää etten ennen tätä kesää tiennyt, että länsirannikolta Yyterin ja Kalajoen hiekkasärkkien välistä löytyy kolmaskin samassa sarjassa painiva dyynimaisema? Tällaiset huikeat maisemat avautuvat nimittäin Vattajanniemessä, noin 40 kilometriä Kokkolan keskustasta pohjoiseen:

 

Vattajanniemi Kokkola hiekkaranta dyynit

Vattaja Kokkola hiekkaranta dyynit

Vattaja hiekkaranta dyynit Vattaja uimaranta hiekkaranta dyynit

 

Vattajanniemen dyynialue

Näiltä dyyneiltä löytyy melko varmasti jokaiselle oma suojainen pyyhkeenpaikka, eikä esimerkiksi Yyterin kaltaista hälinää ja vilinää näkynyt lainkaan. Kesällä hiekkarannalta löytyy kioski ja vessat, Ohtakarin saarelta myös pieni baari.

Vattajanniemi ei ole kuitenkaan pelkästään uimaranta. Täällä on mm. luontopolkuja ympärivuotiseen käyttöön, latureittejä, lintutorneja, joista on hyvä seurata kevät- ja syysmuuttoja, sekä laavuja. Vattajanniemessä on myös Puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueita, mikä tuntuu vähän hassulta näin kauniilla ja suojellulla alueella, mutta sille on syynsä. Lukemani mukaan tämä on ainoa alue Suomessa, jossa Puolustusvoimat pääsee harjoittelemaan tietynlaisissa olosuhteissa ja lähes kaikilla asejärjestelmillä. Harjoitusten haittavaikutuksia vähennetään mm. suorittamalla niitä vähemmän herkillä luontoalueilla. Luonnossa liikkujan tulee joka tapauksessa huomioida harjoitusten aikataulut ja varomääräykset luontopolkujen ja uimarantojen ulkopuolella.

 

Ohtakarin kalastajasaari

Vattajalla kävijän kannattaa ehdottomasti poiketa samalla kertaa myös pengertiellä niemeen yhteydessä olevalla Ohtakarin vanhalla kalastajasaarella. Ohtakarinkin voi kiertää luontopolkua pitkin, tai ainakin kannattaa käydä ihailemassa sen pientä satamaa ja rannan venevajoja sekä vanhoja kalastajien mökkejä. Mökit ovat tätä nykyä yksityiskäytössä, joten ihan pihoihin asti ei kuitenkaan kannata mennä tepastelemaan. Ja löytyy rannan harmaantuneesta vajasta pieni kalastusmuseokin, se ei meidän reissullamme tosin ikävä kyllä ollut auki.

 

Ohtakari mökit

Ohtakari leirintäalue Ohtakari satama

 

Ohtakarilla on pieni alue asuntovaunuille, telttailijan taas kannattaa etsiä mieleinen paikka dyyneiltä vaikkapa metsän rajasta. Mökkivuokraajien yhteystietoja löytyy Visit Kokkolan sivuilta.

Vattajanniemi on upea kesäkohde, mutta tarjoaa varmasti myös upeat talviretkeilymaisemat! Tänne täytyy siis tulla pian uudestaan!