Browsing Tag

luontomatkailu

Metsäjooga hellii mieltä ja kehoa

Yhteistyössä JoogaTaival

 

Metsäjooga on loistava tapa huoltaa kehoa patikoinnin päätteeksi. Osallistuin Vuokatissa järjestettyyn Halti Outdoor Weekendiin, jossa pääsee liikkumaan syksyisessä luonnossa eri lajeissa. Hurjimmat ajoivat fatbikeilla tai polkujuoksivat maratonin. Itse nautin astetta rennommasta menosta ja kävelin 20 kilometrin lenkin Vuokatin Vaelluksella. Sunnuntaina pääsin huoltamaan kehoa ja mieltä metsäjoogassa.

Vuokatin Vaelluksella oli upeat vaaramaisemat. Reitti kulki ylös alas vaarojen rinteitä. Lähdin retkelle ilman mitään valmistautumista enkä muutenkaan ole himourheilija, joten useamman tunnin liikuntasuoritus tuntui seuraavana aamuna lihaksissa. Reidet ja pohkeet olivat jumissa.

Reippaan patikoinnin jälkeiselle päivälle sopi vastapainoksi rauhoittava ja rentouttava metsäjooga.

 

 

Kokoontuminen oli Vuokatin Urheiluopistolla ja siitä siirryimme lyhyen kävelymatkan viereisen järven rantaan. Kaunis järvimaisema ja aurinkoinen syyspäivä sopivat loistaviksi puitteiksi joogalle! Tunnin ohjasi Saija Taivalmäki, joka tarjoaa niitä JoogaTaival-yrityksensä kautta.

Teimme joogaliikkeitä, venyttelimme, hengittelimme, rauhoituimme. Otimme kukin lähimmän viereisen puun kaveriksi antamaan tukea ja voimaa.

Mielestäni parasta metsäjoogassa on ulkona oleminen. Aistit terästäytyvät. Ylös katsoessa avautuu puiden välistä sininen taivas. Pää alaspäin venytellessä silmiin osuu pienet yksityiskohdat puun rungossa tai maassa. Katse tarkentaa ja keskittyy niihin. Saijan ohjaustyyli on myös mukavan tyyni ja selkeä. Saavutin täydellisen zen-fiiliksen.

 

 

Käyn joogassa silloin tällöin, mutta en harrasta aktiivisesti enkä tunne joogalajeja tarkemmin. Nautin joogasta, mutta joskus olen kiireisen arjen keskellä miettinyt sen järjettömyyttä. Olen saanut lisää kiireettä ja stressiä siitä, että on pitänyt ehtiä ajoissa joogatunnille.

Ensin olen kiirehtinyt kauhealla vauhdilla töistä kotiin käyttämään koira pikaisesti ulkona, jotta ehdin samantien taas ryntäämään joogatunnille. Haukkaan matkalla jääkaapista jotain ja vaihdan vaatteet lennossa. Nopean kotona pyrähdyksen jälkeen koira on jäänyt ihmeissään ulko-ovelle katsomaan, että mihin se emäntä taas porhalsi.

Siellä sitten makaan liikuntasalin lattialla, tuijotan katon loisteputkia ja tasailen hengitystä. Samaan aikaan olisin voinut tehdä kaikessa rauhassa kävelylenkin metsässä koiran kanssa. Koko tilanne tuntuu ihan hullulta. Olen itse saanut aikaan sen stressin ja kiireen, josta joogassa puolestaan koitetaan päästä eroon.

Metsäjoogassa sen sijaan tätä tunnetta ei minulle tullut. Jooga sopii luontoon ja saa siitä lisävoimaa. Jooga saa ympäristöstä tavallaan yhden rauhoittavan ja inspiroivan ulottuvuuden lisää. Samaa fiilistä on puistojumpassa. Kävin kesällä pari kertaa ulkona nurmikolla joogaamassa ja raikas ulkoilma vihreine puineen tekee kokemuksesta erilaisen verrattuna joogaan sisätiloissa. Puistojumppaan verrattuna metsässä järven rannalla jooga on vielä piirun verran elämyksellisempi.

 

 

Vuokatissa pidettyyn metsäjoogaan ei oikeastaan tarvittu mitään erityisiä varusteita. Juomapullo on kiva olla mukana, vaikka mitään kovaa hikiliikuntaa tämä ei ollut. Alustaa ei käytetty, sillä liikkeet tehtiin pystyasennossa tai puuta vasten.

Tällä kertaa uskomattominta oli, että syyskuussa pystyi olemaan ulkona pelkässä t-paidassa!

Nyt tapahtuman aikaan Saija veti joogaa Vuokatissa, mutta yrityksen tukikohta on Hossassa, missä hän vetää jooga- ja hyvinvointiohjelmia. Erityisesti Saijan tarjonnasta kiinnostaisi Korpikylpy, jossa 2,5 tuntiin sisältyy jooga- ja mindfullness-harjoituksia luonnossa liikkuen ja lopuksi tuokio saunajoogaa. Tämä toimisi viileämmälläkin kelillä, kun lopulta pääsee lämmittelemään.

 

 

 

Hossan avajaiset

 

 

Hossan kansallispuisto on nyt virallisesti avattu! Tässä tuoreita tunnelmia Suomi100-juhlavuoden kunniaksi perustetun kansallispuiston avajaispäivästä.

Juhlaohjelmaa oli monenmoista ja se oli levittäytynyt pääosin luontokeskukselle ja lähimaastoon. Taide oli tuotu metsään, joten poluilla kävellessä törmäsimme moniin yllättäviin asioihin: seepraan, lumiveistokseen, kummallisiin patsaisiin, musiikkiin… Juhlapäivä oli pääosin poutainen, mutta pieniä kuuroja ropsautteli päivän aikana.  

Yle Areenassa on kuukauden ajan katsottavissa hieno taltiointi Hossan avajaisista, johon on myös koottu mielenkiintoisia väläyksiä alueen erityispiirteistä. Hossa on tunnettu kirkkaista kalaisista vesistä, kumpuilevasta maastosta ja kalliomaalauksista.

 

 

Itse skippasin virallisen seremonian ja painelin suoraan metsään. Myös tapahtumatori tuli katsastettua vain pintapuolisesti, sillä myyntikojuja on joka tapahtumassa. Mielenkiintoisempaa on lähteä aistit avoinna tutkimaan mitä metsässä tulee vastaan.

Pääsin kokeilemaan Korpi Escape -peliä eli metsäversiota suositusta Escape Room -pakopelistä. Peli-idea ja toteutus oli tehty osana Kajaanin ammattikorkeakoulun elämysaktiviteetit-opintoja. Tämä oli hauska toiminnallinen tehtävä, jossa pääsi käyttämään omia aivonystyröitään. Peli oli myös sopiva lisä ohjelmaan, jossa yleisö on useimmiten seuraajan ja katselijan roolissa.

 

Meidän tiimillä oli tietysti yksi päivän nopeimmista suorituksista! Siitäkin huolimatta, että joukkueemme vahvistuksen Vilho-koiran vainusta ei tällä kertaa ollut etua.

Jännän pakopelin äärellä.

 

Illalla kuuntelimme Pekko Käpin ja bändin keikkaa peilityynen lammen rannalla. Katsomo oli rinteessä ja lampi bändin takana. Aurinko pilkahteli sadekuuron jälkeen pilvien takaa. Tunnelma oli hieno.

Kontrasti bändin kovaäänisen soiton ja luonnon hiljaisuuden välillä oli selvästi aistittavissa. Kun bändi piti pientä taukoa biisien välillä, ympäröivä hiljaisuus tuntui tavallista voimakkaammalta. En ole ihan varma, mitä mieltä olen kansallispuistossa pidettävistä konserteista, joissa on äänentoisto. Tuntuu vähän rikolliselta rikkoa kauniin kesäillan rauha. Toisaalta tämä on harvinainen tilaisuus, joka ei ihan heti toistu.

 

 

Avajaispäivä on hieno erityispäivä, joka houkuttelee ihmisiä paikalle, tarjoaa kulttuurielämyksiä luonnossa ja antaa pienen maistiaisen kansallispuistosta. Tämä maistiainen toimi myös minulle nälän herättelijänä. Seuraavalla kerralla tulen Hossaan kiireettömällä aikataululla ja lähden syvemmälle metsään nauttimaan kansallispuistosta parhaimmillaan. Sen luonnosta ja rauhasta.

 

Seipiniemessä oli tarjolla kainuulainen pitopöytä, jossa muun muassa piirakoita ja pettuleipää.

 

Hossa on monipuolinen kohde ja tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden. Avajaisissa oli aurinkoista juhlahumua, joten tunnelma oli kovin erilainen verrattuna edelliseen käyntiini pääsiäisenä. Silloin koko paikka tuntui uinuvan vielä talviunta.

 

Tässä näkyy hyvin mikä on vanhaa ja uutta rakennelmaa ja miten esteettömyyttä on parannettu kansallispuistoa varten.

Ystäväni Satu Lesonen on taiteillut sarjan upeita eläinaiheisia kortteja, jotka olivat myynnissä avajaisissa. Toivottavasti ne tulevat myyntiin myös avajaisten jälkeen.

Ah Hossa, palaan näille poluille varmasti takaisin!

 

 

Hossa valmistautuu avajaisiin

 

Suomussalmen turisti-infossa pääsee jo Hossa-fiilikseen.

 

Hossan kansallispuiston avajaisia vietetään kesäkuussa 2017. Miltä siellä näyttää nyt, kun avajaisiin on enää pari kuukautta?

Uusi Hossan kansallispuisto avataan juhlistamaan 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja sen avajaiset on yksi Suomi100 -juhlavuoden päätapahtumista. Avajaisten ohjelma on jo julkaistu ja siitä löytyy tarkempaa tietoa osoitteessa www.hossanjuhlat.com.

Hossa sijaitsee Suomussalmella Kainuun pohjoisimmassa kolkassa ja ulottuu osittain myös Kuusamon kunnan puolelle. Hossan retkeilyalue on perustettu jo 1979 ja se on yksi Suomen vanhimpia, joten reitistöjä on paljon jo valmiina ja palvelujakin löytyy. Puitteita kuitenkin kohennetaan kansallispuistoa varten. Kävin katsomassa miltä ensi kesänä huomioon keskipisteessä oleva Hossa näyttää nyt ja mitä kaikkea uutta on luvassa luontomatkailijoiden iloksi.

 

Julma-Ölkyn kanjonijärvi on yli kolme kilometriä pitkä ja kapeimmasta kohdasta vain 10 metriä leveä.

Julma-Ölkylle lähtevälle reitille ”Ölkyn ähkäsylle” on rakennettu uusi silta.

 

Retkeilyreiteille on rakennettu uutta infrastruktuuria. Näin uusia siltoja, opasteita, uudistettuja grillauspaikkoja ja oletan, että lumen alla on myös uusittuja pitkospuita. Uusia reittejä on kuulemma tehty ainakin maastopyöräilijöille ja esteettömiin tarpeisiin.

Hossan tärkein yksittäinen nähtävyys on 4 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset. Niiden eteen on rakennettu kokonaan uusi laituri, jolta rantakallion maalauksia voi katsella kesällä. Nyt talvella maalauksien viereen pääsee kävelemään jäätä pitkin.

Todella kätevää muuten, että vesi on edelleen ihan samalla korkeudella kuin tuhansia vuosia sitten. Vertailukohtana esimerkiksi Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset on samanlaisessa järven rannalla olevassa pystysuorassa kalliossa, mutta siellä veden pinta on monta metriä alempana kuin aikaan, jolloin maalaukset on tehty.

 

 

Parin sadan metrin päähän kalliomaalauksilta eli Värikalliolta on rakennettu uusi katos, johon mahtuu isompikin ryhmä pitämään taukoa ja grillailemaan. Vanha kota on purettu ja nyt täällä tuoksuu tuore puu ja tulisija hohtaa uutuuttaan – siinä ei vielä monia makkaroita ole käristetty!

 

Värikallion lenkki on 8 km pitkä ja sen lähtöpaikka on Lihapyörre.

 

Retkeilyreittien lisäksi myös Hossan luontokeskusta on ehostettu. Varsinainen remontti on jo valmistunut, mutta näyttelyn rakentaminen on vielä kesken. Luontokeskukseen tulee esille näyttely uskoista ja uskomuksista näillä perukoilla.

Terassikalusteet ovat vielä lumen peitossa ja nekin odottavat kesän tuloa!

 

Ilahdun aina kun murteita käytetään – että kiitos van ittellenne!

 

Luontokeskuksessa minulle kerrottiin, että pääsiäinen oli vilkas ja kaikki majoituspaikat olivat täynnä. Kiinnostus Hossaa kohtaan on herännyt kansallispuistoprojektin ansiosta ennen virallisia avajaisiakin. Suomi100 -statuksen ansiosta Hossaa on hehkutettu Lonely Planetia myöten. Niinpä uutta majoituskapasiteettiakin tarvitaan.

Majoitusta ja aktiviteetteja tarjoava Hossan Lomakeskus rakentaa parhaillaan uutta hotellitasoista majoitusta. Huoneet ovat kuitenkin rivarityyppisesti järven rannalla, niin että niistä on suuret ikkunat järvelle. Vaikuttaa kivalta ratkaisulta ja ulkonäöllisesti ne sopivat mäntykankaiseen maastoon. Myös ravintola uusitaan kesäksi ja uusi suurempi sauna valmistuu kesäsesongiksi.

 

Rakennustyöt ovat vielä kesken ja oli siellä joku pääsiäismaanantainakin paikalla touhuamassa. Mökkien takana avautuu Hossanjärvi.

Hossan Lomakeskuksen vahtikoira saa hetken vielä lepuuttaa ennen kuin kesän hulinat alkaa näissä korpimaisemissa!

 

Kaikesta päätellen puitteet ainakin tulevat olemaan kunnossa retkeilijöitä varten. Avajaispäivän ja koko avajaisviikon ohjelmakin näyttää mielenkiintoiselta. Erilaiset taide-elämykset, tarinankerronta ja toiminalliset aktiviteetit levittäytyvät kansallispuiston alueelle. Ohjelmassa erikseen mainitaan, että kellonajat on suuntaa-antavia eikä avajaiskävijöiden pitäisi kiirehtiä paikasta toiseen tai stressata aikatauluista vaan nauttia luonnosta ja ohjelmasta.

Omat suosikkipoimintani ohjelmasta on korpijooga, etninen musiikki ja Jukka Takalon Kajakkiorkesteri, jonka konserttia kuvaillaan näin: ”Järvenselän kantavuutta ja rantojen kaikupintoja hyödyntävässä akustisessa konsertissa mennään ikiaikaisille laulupaikoille. Katsomona rantatörmät, istuimena sammal.”

Suomussalmella on ennenkin viety taidetta luontoon. Sieltä löytyvät niin pellolla seisova Hiljainen Kansa -tilataideteos kuin suurikokoisten soitinten Soiva Metsä. Tapahtumasta tulee siis varmasti hieno kokonaisuus.

Paljon on jo valmisteltu uutta kansallispuistoa varten. Nyt vain odotetaan, että luontokin herää talviuniltaan!

 

 

Matkailu kilpailee luonnon käytöstä muiden tarpeiden kanssa

 

kajaani_nokipannu_web

 

Kun muutin Kainuuseen reilu kolme vuotta sitten, ajattelin että se on vähän syrjässä kaikesta. Ja niinhän se onkin. Mutta olen ollut yllättynyt, miten paljon täällä koko ajan tapahtuu omiin mielenkiinnon kohteisiini liittyen. Minua kiinnostaa kestävä kehitys monelta eri kantilta, mutta erityisesti matkailu sen osana.

Matkailu perustuu pitkälti luontoon. Erityisesti Suomessa ja vielä erityisemmin Kainuussa. Samalla matkailu tasapainoilee muiden tarpeiden kanssa luonnon hyödyntämisestä. Matkailun kanssa samoista alueista kilpailevat muut käyttötarkoitukset kuten kaivosteollisuus, metsätalous, energiantuotanto ja pohjoisemmassa vaikkapa poronhoito.  Tuntuu, että tästä tasapainoilusta on jatkuvalla syötöllä esimerkkejä Kainuussa. Osa niistä on noussut valtakunnan uutisiin ja osa paikallisiin. Käyn läpi muutamia mielenkiintoisia tapauksia.

 

Tapaus 1: Talvivaara

Kainuun eniten uutisoitu aihe viime vuosina on tietysti ollut Talvivaaran eli nykyisen Terrafamen kaivos Sotkamossa. Se on lähellä Vuokatin matkailukeskusta, mutta muutaman vuoden takaiset isot päästöt vesistöihin eivät onneksi valuneet Vuokatin suuntaan. Sen sijaan Terrafamella on nyt lupa päästää käsiteltyjä jätevesiä purkuputken kautta Nuasjärveen. Järven rannalla on Vuokatin lomamökkejä. Veden laatu ei ole merkittävästi heikentynyt ainakaan vielä. Joka tapauksessa matkailukeskuksen imagolle ei huonomaineisen kaivoksen purkuputki tee hyvää. Toivotaan, että vaikutukset jäävät vain imagohaittoihin eikä järven ekosysteemiin.

 

Tapaus 2: Tuulivoima

Hyrynsalmella oli viime keväänä mielenkiintoinen ristiriita matkailun ja tuulivoiman välillä. Olin kuvitellut, että puhdas tuulivoima sopisi matkailun kanssa hyvin sopusoinnussa samalle alueelle. Luontomatkailu ja tuulivoima perustuvat kuitenkin molemmat puhtaan luonnon kestävään käyttöön. Kuvittelisin, että kainuulaisesta luonnosta nauttiva matkailija arvostaisi myös paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa.

Hyrynsalmen kunta kuitenkin päätti torpata tuulivoimapuiston sen matkailulle aiheuttaman maisemahaitan vuoksi. Tuulimyllyt olisivat selvästi näkyneet laskettelukeskus Ukko-Hallan rinteistä. Kirjoitin omasta näkemyksestäni blogiin. Sain Twitterissä kommenttina linkin tutkimukseen, jonka mukaan tuulivoimaloiden näkyminen erämaassa häiritsee ulkomaalaisia matkailijoita enemmän kuin kotimaisia matkailijoita.

Samaan aikaan kunta hyväksyi kuitenkin muita tuulipuistohankkeita, joten tästä ei syntynyt sen laajempaa keskustelua.

 

Tapaus 3: Ärjänsaari

Valtakunnan uutisiin nousi vuosi sitten Ärjänsaaren hakkuut. Ärjänsaari on Oulujärven helmi, jolla on upeat hiekkarannat ja mielenkiintoinen historia (siellä ovat majailleet mm. Suomen ainoat sisävesien ”merirosvot”). Saaren omistaja metsäyhtiö UPM oli tekemässä hakkuita siellä, kun paikalle tulivat niin paikalliset luonnonsuojelijat kuin valtakunnalliset Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hakkuut lopetettiin alkuvaiheessa. Lue taustat ja tarinan eri vaiheet postauksestani.

Tällä viikolla julkistettiin, että ympäristöministeriö on ostanut saaren ja se tulee kokonaisuudessaan suojelualueeksi. Nyt on jännittävää seurata, miten saaren palvelut kuten mökkivuokraus, kahvilatoiminta ja venekyydit jatkossa järjestetään ja miten palveluja ja kulahtaneita puitteita nyt parannetaan. Ja kun Ärjänsaari on osa metsähallituksen retkeilykohteita, löytävätkö paikan muutkin kuin kajaanilaiset ja Oulujärven kesäasukkaat?

 

Tapaus 4: Hossan kansallispuisto

Suuri ilonaihe Kainuun luontomatkailulle on ensi kesänä avattava Hossan kansallispuisto. Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa kerrottiin valmistautumisprojektista ja suunnitelmat kuulostavat todella hyvälle. Hossan retkeilyalue on perustettu jo 70-luvulla, joten se on ihan ensimmäisiä valtion retkeilyalueita ja siellä on jo paljon reitistöä ja muita puitteita valmiina. Kansallispuistoa varten myönnetyllä 2,5 miljoonan euron rahoituksella saadaan kuitenkin paljon uutta ja ehompaa aikaan.

Avajaiset 17.6.2017 kuulostavat myös upealta kokonaisuudelta. Teemana on satumetsä ja ohjelmaa sekä taidetta on ympäri aluetta, mm. veneestä esitettävä konsertti, jota voi kuunnella järven rannalla. Illalla nuotiopaikkojen nuotiot sytytetään ja voin vain kuvitella kuinka hienoa on nauttia ohjelmasta valoisassa kesäillassa.

Koska kansallispuisto on osa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa, se on saanut paljon näkyvyyttä kansaivälisestikin Lonely Planetia ja National Geographicia myöten. Ensi kesänä majoituskapasiteetti tulee jo vastaan, mutta toivotaan että alueen toimijat yhteistyöllään saavat tämän huomion käännettyä pitkäaikaiseksi hyödyksi.

Paikallisten toimijoiden yksimielisyys alueen luonnonsuojelusta oli yksi esitetyistä perusteista Hossan valitsemiseksi kansallispuistoksi. Ja tästä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Sen verran hienoja tuloksia se on jo tähän mennessä tuonut.

 

kajaani_jätkänkynttilä

 

Niin sitä kuvittelisi, että Kainuussa metsää riittää kaikkien käyttöön ja tarpeisiin. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, kun käyttötarpeita on erilaisia. Vastaavia esimerkkejä matkailun ja muiden käyttötarpeiden yhteensovittamisesta on varmasti muillakin alueilla. Tuleeko sinulle joku tapaus mieleen Suomesta tai ulkomailta?

PS. Hossa-aiheisia postauksia on tulossa tänä vuonna lisää. Suunnitelmissa on käydä testaamassa ainakin joogan vaikutusta kansallispuiston maisemissa.

 

 

 

Luonnon päivä ja uusia lajeja

 

kite_erwan_4

Viime talven leijalautailukurssi päättyi näin upeaan keliin pääsiäisenä. Minä kuvassa 🙂

 

Sesonkiruoka on nyt trendikästä. Niin pitäisi olla sesonkiliikunnankin!

En ole himourheilija enkä jaksa treenata mitään lajia tosissaan. Ihan hiljattain tapasin uuden ihmisen, joka kysyi minulta että mitä liikuntaa harrastan. Ööh… En osannut vastata. En mitään säännöllisesti.

Kokeilen mielelläni uusia lajeja, mutta en ole koskaan löytänyt mitään yhtä omaa suosikkilajia. En jaksaisi hinkata lähilatua joka päivä ympäri vuoden. Eikä minua huvita lähteä salille kauniina kesäpäivänä.

Sen sijaan vannon sesonkiliikunnan nimeen. Tähän aikaan vuodesta tuntuu ihan luksukselta, että pääsen illalla hiihtolenkille ja sen jälkeen saunaan. Ensimmäinen hiihtolenkki on kaikista mukavin. Syksyllä taas ruskan aikaan on ihana käydä ihan vain kävelyllä metsässä.

 

kajaani_ärjä

Ärjänsaaren pitkällä hiekkabiitsillä kelpaa grillailla.

Paluu lautalle perinteisellä sammakko-lauta-tyylillä.

Vuokatin Wakeparkissa pääsi aloittelijakin hyvin vauhdin hurmaan.

kajaanijoki_syksyllä

Kajaanijoki heräilee syksyllä pakkasyön jälkeisenä aamuna.

 

Tulevana lauantaina juhlitaan Luonnon päivää. Se on osa Suomen 100-vuotisjuhlia ja Luonnon päiviä on vuoden aikana yhteensä neljä. Yksi jokaiselle vuodenajalle.

Luonnon päivien innostamana mietin miten olen viimeisen vuoden aikana nauttinut eri vuodenaikojen tarjoamista elämyksistä. Onneksi on blogi, josta voi tarkistaa asian! Löytyisikö tästä listasta sinulle jokin uusi laji, jota et ole vielä kokeillut:

  • Viime talvena otin haasteksi opetella leijalautailemaan. Kuulostaa extreme-lajilta, mutta vaatii todellisuudessa harrastajaltaan kärsivällisyyttä. Harjoittelu palkittiin kevätauringossa.
  • Kesällä kävin testaamassa  SUP Balancea. Oli erittäin rentouttavaa tehdä SUP-laudalla venytyksiä ja samalla kuunnella järven liplatusta sekä katsella taivaalla liikkuvia pilviä.
  • Sain oppitunnin perhokalastukseen Kuhmon koskilla.
  • Loppukesästä kokeilin ensimmäistä kertaa wakeboardia. Vaijerirata Wakeparkissa oli paljon helpompi aloittelijalle kuin esimerkiksi vesihiihto veneen perässä.
  • Syksyisissä maisemissa oli mukavaa käydä retkeilemässä läheisellä Akkovaaralla. Ja syömässä eväitä tietysti 🙂

Näiden lisäksi olen lumilautaillut, veneillyt, hiihtänyt, moottorikelkkaillut ja lumikenkäillyt. Ja kokenut elämyksiä kuten huskysafari ja karhunkatseluretki. Kaikki täällä Kainuussa.

Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa! Kainuussa asumisessa parasta on se, että täällä voi edelleen luottaa siihen, että tulee oikea talvi.

 

IMG_20160228_190952

Koiraa ulkoiluttamassa Oulujärvellä.

kuhmo_perhokalastus_koski

Aloittelijat tutustumassa perhokalastukseen koskella, jossa on kätevä laituri kalastusta varten.

Retken paras hetki on evästauko.

Retken paras hetki on evästauko.

 

Miten itse nautit Suomen luonnosta? Jätä kommentti ja kerro oma tapasi.

Luonnon päivän ”Sukella talveen” -tapahtumia on ympäri Suomen. Niissä pääsee kokeilemaan monia uusia lajeja. Hyvää Luonnon päivää kaikille!

 

 

 

Lähimatkailu on luksusta

 

kajaani_kaisa_web

 

Matkustaminen on ihanaa, mutta todellista luksusta on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään! En muista aiemmin ajatelleeni näin, joten tämä taitaa olla jotain kolmekymppistymisen oireita 🙂

Viime viikonloppuna olin todella tyytyväinen, että sain olla vain rauhassa kotona. Meille Kajaaniin tuli uusi lumi. Viikonlopuksi ei ollut mitään etukäteen lukkoon lyötyjä menoja, joten nautimme vain talvisesta säästä ja laitoimme kotiin vähän joulufiilistä.

Olen loistava aikatauluttamaan elämäni niin, että aina on jotakin ohjelmaa. Reissuja riittää ja usein viikonloppuna lähdetään johonkin. Asun Kajaanissa ja kun perhe sekä monet ystävät asuvat ruuhka-Suomessa, niin etelän suuntaan tulee vähän väliä menoa. Kajaanissa kaikki on lähellä ja pyörällä pääsee joka paikkaan, mutta auta armias, kun Kajaanista pitää lähteä johonkin – aina on pitkä matka.

Tykkään matkustaa varsinkin junalla. Siinä matkustusajan saa hyvin käytettyä hyödyksi. Vaikkapa lukemiseen tai bloggaamiseen. Tai lepäämiseen: viikko sitten lähdin työpaikan pikkujoulujen jälkeisenä lauantai-aamuna junalla Tampereelle toisiin pikkujouluihin. Ehdin matkan aikana nukkua ja syödä ja muutenkin toipua edellisen illan rasituksesta ja Tampereelle saapuessa olin taas valmiina uusiin bileisiin 😀

Sen sijaan viimeeksi kun palasin matkalta lentäen, ajattelin, että lentomatkustamisesta on luksus kaukana. Paluumatkalla oli vain yksi vaihto, mutta menin silti jo sekaisin laskuissa montako kertaa piti jonottaa, odottaa tai mennä jonkun tarkastuksen läpi. Nykyään jo lentokentälle päästäkseen pitää mennä ensin yhden turvatarkastuksen läpi. Kaikki tämä jotenkin turruttaa. Ei mitään järkeä koko hommassa, kun ympäristökin vielä kärsii.

 

kajaani_vilho_web

Meidän Vilho-koira on jo yli 10-vuotias, mutta niin innoissaan aina lumesta, että painelee menemään kuin mikäkin pieni pentu.

 

Moni tietää tunteen, joka tulee kun rentouttavan loman jälkeen matkustaa kellon ympäri, saapuu kotiin yöllä ja aamulla pitäisi olla taas töissä. Tai ajaa ihanan Lapin hiihtoloman jälkeen kotiin pimeässä lumisateessa 800 kilometriä. Lomalla hankittu virkeys on tipotiessään ja kadonneet silmäpussit on ilmaantuneet takaisin. Lomareissun jälkeen tarvitsisi vielä muutaman päivän loman reissusta toipumiseen ja pyykin pesemiseen.

Rentouttavinta onkin lähimatkailu. Silloin itse matkustaminen ei syö matkan kohteessa käytettävää aikaa. Todellista rentoutumista ja akkujen lataamista voi tapahtua lyhyessäkin ajassa. Varsinkin, jos siihen ei liity rasittavaa matkantekoa.

Itselläni arjen ajatuksista irrottautumiseen toimii parhaiten pieni maisemanvaihdos – mieluiten kauniiseen luontoon. Mutta sitä parempi mitä lähempänä se on!

Viime jouluna kirjoitin Joutilas matkailija -kirjasta, joka pisti omat joululoman suunnitelmani uusiksi.

 

Lapin fiilistä Kajaanin Akkovaaralla

 

akkovaara_järvi_web

 

Akkovaara on vanha riittipaikka Kajaanissa. Alueelle valmistui retkeilyreitit tänä kesänä ja siitä on heti tullut suosittu päiväretkikohde.  Paljaslakinen vaara muistuttaa Lapin tuntureita ja sen nimikin juontaa saamen kielestä.

 

akkovaara_jättiläisenluola_web

 

Akkovaaralla on retkeilyreittejä 18 kilometriä, mutta jo reilun kilometrin lenkillä pääsee mielenkiintoisiin paikkoihin kuten aukealle vaaran huipulle, jättiläisenluolalle ja pirunpellolle. Alueella ovat muinoin asuneet lappalaiset, jotka ovat pitäneet vaaraa riittipaikkana ja siihen liittyy paljon myyttiperinnettä.

Satumaarit Myllyniemen kirja Maaginen Aarrekartta kertoo, että vanhojen kertomusten mukaan Akkovaara on pirujen  vuori, jonka sisässä asuu piru isossa pirtissä. Sen syyksi laitettiin kaikki mitä kylällä tapahtui. Ihmiset ovat myös nähneet virvatulia ja aarnivalkeita Akkovaarassa ja sen takia kartelleet paikkaa. Opastekylttien mukaan nykytutkimus on löytänyt selityksen oudoille valoille. Se on sähkökemiallinen ilmiö, joka syntyy kun syksyn lehdet tippuvat kivikkoon ja mädäntyessään synnyttävät metaanikaasua. Kaasu välkehtii neonvalon tavoin pimeydessä. Kuka olisi uskonut, ettei vanhat höpinät ole mielikuvituksen tuotetta?

 

akkovaara_horisontti_web

Kainuun vaarat siintävät horisontissa.

akkovaara_jäkälä_web

akkovaara_huippu_web

Akonvaaran laelta on näkymät Oulujärven Ärjänselälle, joka on Suomen suurin sisävesiselkä.

 

Maasto on helppokulkuista, koska aluskasvillisuutta on vähän. Polut olivat kuitenkin kosteita ja liejuuntuneita monin paikoin, joten kunnon kengät kannattaa laittaa jalkaan. Maastossa on paljon kaunista jäkälää, joten polulta ei kannata poiketa, vaikka se mutainen olisikin. Nyt pystyi selvästi näkemään kengänjälkien muotoiset kohdat, joista kaunis pallojäkälä oli talloontunut.

 

akkovaara_kivikko_web

 

Tämä retki oli samalla minulle hyvää harjoitusta uuteen kameraan tutustumiseen. Täytin hiljattain pyöreitä ja sain synttärilahjaksi Canon EOS M3 minijärkkärin. Vehje joutui melkein heti maahantuojalle huoltoon, mutta sain sen nyt takaisin. Vielä en osaa käyttää kuin automaattiasetuksia, mutta vähitellen toivottavasti pääsen sen saloihin. Laatu on kuitenkin ihan eri kuin kännykällä räpsimissäni! Vai huomaako eron? 🙂

 

akkovaara_pirunpeltokyltti_web

Retken paras hetki on evästauko.

Retken paras hetki on evästauko.

akkovaara_puro_web

 

Retkeilyreitit on rakentanut Koutaniemi-Vuoreslahden kyläyhdistys, joten kiitos kuuluu sinne. Reitistä löytyy lisätietoa yhdistyksen sivuilta. Paikalle on kolme lähtöpistettä noin 10 km päässä Kajaanin keskustasta. Syksyisenä lauantaina yhdellä lähtöpisteistä oli kymmenisen autoa parkissa – se on paljon näillä leveyksillä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole kansallispuisto tai vastaava isompi kohde. Hienoa, että uusi reitistö on löydetty.

Erityisesti suosittelen lapsiperheille: nuotiopaikalle oli Heinirannantien lähtöpisteelta vain pari sataa metriä, joten sinne jaksaa pienimmätkin kävellä tai kantaa 😀

Lisäys 6.2.2018: Palasin Akkovaaralle Ylen toimittajan kanssa lumikengät jalassa. Katso talviset kuvat ja aurinkoiset tunnelmat postauksestani. Haastettelusta tehdyn jutun pääset lukemaan Ylen sivuilta.

 

 

Ruskaretki Kylmäluomalla

 

taivalkoski_ruskavarpuja_web

 

Kylmäluoman retkeilyalueella on kirkkaat vedet ja komeat harjumaisemat. Syksyn ruska loi lisäksi hienot puitteet päiväpatikoinnille Taivalkosken maisemissa.

Teimme 9 kilometrin Kivikkovaaran kauniin ja vaihtelevamaastoisen lenkin. Ensin reitti kulki soilla pitkospuita pitkin ja sitten lampien rannoilla. Takaisin tullessa polku kulki korkean harjun päällä.

Olin yllättynyt siitä, että Kylmäluoman retkikeskus vaikutti näin syksylläkin vilkkaalta. Kalastaminen on ilmeisen suosittu harrastus alueella ja asuntoautoilijoitakin oli paljon.

Tässä pieniä kuvamaistiaisia raikkaasta syyskelistä Pohjois-Pohjanmaalta!

 

kylmäluoma_etäisyyksiä_web

Kelkkareittien etäisyydet antavat vähän kuvaa, missä Kylmäluoma sijaitsee. Pitkät reitit kelkkailua varten!

kylmäluoma_lähilampi2_web

Pienellä lammella luontokeskuksen vieressä oli porukaa ulkoilemassa ja kalastamassa.

kylmäluoma_suoheinää_web

Polun varrella oli erilaisia opasteita, jotka kertoivat ihmisten jäljistä metsässä ja vanhoista tavoista. Tässä on suoheinää kuivattu karjan rehuksi.

kylmäluoma_vilho_web

Vilho-koira maastoutuu hyvin 🙂

taivalkoski_mänty_varpuja_web

kylmäluoma_nuotio_web

”Saisko täältä makkaraa?”

kylmäluoma_harju_web

suomussalmi_auringonlasku

Kotimatkalla nähtiin ensin yksi poro (siitä tietää, että on pohjoisessa!) ja Suomussalmen kohdilla tämä hieno auringonlasku.

 

 

Koskibongausta ja perhokalastusta Kuhmossa

 

Vuonteenkoski

 

Olimme ensimmäistä kertaa perhokalastamassa ja heti osallistuimme kilpailuun -> auta meitä ja käy äänestämässä tiimiämme tässä linkissä. Valitse joukkueista ”Vilho ja vasta-alkajat”. Tiimimme kisasivulta löytyy kuvausta kalastusretkestä.

Onneksi kilpailussa ei ole kyse kalasaaliista. Idea on käydä kolmella kuhmolaisella koskella ja ottaa todistusaineistoksi kuva joukkueesta joka koskella. Eniten ääniä saanut voittaa palkinnoksi muhkean lahjakortin.

Sanotaan, että Kuhmossa on yli 100 koskea. Kuulin, että väitteen tueksi on käynnissä projekti laskea kaikki Kuhmon kosket. Laskut ovat vielä kesken, mutta tähän mennessä on jo kirjattu 150 koskea Kuhmon alueelta.

Meidän kalastusretkemme kohteeksi valikoitui idyllinen Nivan kylä, jossa on kolme erilaista koskea kätevästi lähekkäin. Kävimme illan aikana Vuonteenkoskella, Kaarneenkoskella ja Isovirralla. Kalastusluvan sai kätevästi tilattua kännykkään tekstiviestinä ja se maksoi kuudelta tunnilta 12,27 euroa.

Saimme ystäviltämme varusteet lainaan ja opastusta, joten päästiin hyvin alkuun. Heittoa kuivaharjoiteltiin jo parkkipaikalla.

 

Minä kuivaharjoittelemassa perhon heittoa.

Minä kuivaharjoittelemassa perhon heittoa.

Perhon kiinnittämiseen on omat solmunsa ja niksinsä.

Perhon kiinnittämiseen on omat solmunsa ja niksinsä. Perhon valitseminen on jo ihan oma taiteenlajinsa…

Koskea kohti, mars!

Koskea kohti, mars!

 

Vuonteenkoskelta oli helppo aloittaa, sillä sen reunassa menee laiturirakennelma, jolta pääsee heittelemään ilman kahlaamista. Kalaa ei tullut. Tällä koskella jännitystä tarjosi eräs paikallinen vanha isäntä, joka laski kosken soutuveneessä seisten.

Kaarneenkoskella päästiin veteen kahlaamaan. Kaloja polski jatkuvalla syötöllä, mutta saalis jäi pariin nykäisyyn ja sinttiin. Tosin tarina kertoo, että samaan aikaan ihan vieressä nostettiin iso taimen. Vai olikohan se niitä kuuluisia kalajuttuja…

 

Myös eka kerta kahluuhousuissa. Vähän nauratti, vaikka tekniikka vaatiikin hiomista.

 

Ilta tyyntyi ja aurinko laski, kun saavuimme Isovirralle. Keli helli aloittelijoita, sillä ilta oli edelleen kesäisen lämmin eikä hyttysiäkään ollut kiusaksi asti.

Maskottimme Vilho ei ole mikään eräkoira, mutta jaksoi silti hyvin odotella kalastajia. Taisi sekin oikeasti nauttia kalastuksen rauhoittavasta vaikutuksesta.

Kisan idea on hauska ja innostaa toivottavasti muitakin bongailemaan Kuhmon koskia.

 

Kalalla_Kuhmossa_web

Konkarit vasemmalla ja vasta-alkajat oikealla. Keskellä Vilho-maskotti tarkkailee tilannetta rannalta. Kuva: Anni Yli-Lonttinen

 

Vinkkinä vielä, että jos kiinnostaa perhokalastus tai sen opettelu niin kannattaa tutustua Kajanaclubiin ja sen Fly School with Anni -verkkokurssiin.

 

 

Neitvuoren valloitus Saimaalla

 

Neitvuorelta katsottuna avautuu upea maisema Luonterin selän suuntaan.

Neitvuorelta katsottuna avautuu upea maisema Luonterin selän suuntaan.

 

Kesän veneilyjen kohokohta on ollut yöretki Saimaalla Luonterin selällä. Luonteri on vesiretkeilyalue Juvan, Anttolan ja Puumalan alueella. Siellä on paljon pieniä kallioisia saaria ja luotoja ja se on suurelta osin suojelualuetta. Luonteri on saimaannorpan esiintymisaluetta. Mökkejäkin on kuitenkin rannoilla.

Luonterin korkein kohta on Neitvuori, joka kohoaa 184 metrin korkeuteen rannan lähellä. Se on myös suojeltu ja ylhäältä on hienot maisemat.  Neitvuoren juurelta lähteville ulkoilureiteille pääsee autotietä tai vesitse.

 

Muita veneitä ei näkynyt Neitvuoren laiturissa, vaikka sää oli upea ja lomakausi parhaimmillaan.

Muita veneitä ei näkynyt Neitvuoren laiturissa, vaikka sää oli upea ja lomakausi parhaimmillaan.

 

Veneellä saavuttaessa opastus oli vähän puutteellinen. Laiturin ilmoitustaulussa ei ollut mitään ohjeistusta reitille ja lähdimmekin ensin väärään suuntaan. Käännyimme ympäri ja löysimme parkkipaikan, jossa tosin sielläkin oli vain tyhjä ilmoitustaulu. Reittimerkinnät alkoivat parkkipaikalta ja olivat selkeät koko matkan, mutta ensimmäisen kerran kunnollisen reittikartan näimme vasta Neitvuoren polkua jo parista risteyksestä käveltyämme.

Etukäteen emme myöskään olleet löytäneet netistä kunnollista karttaa reiteistä, jotka yhtyvät Neitvuoren polulle. Etukäteen reittiä oli siis vaikea suunnitella.

 

Tässä opasteet parkkipaikalla reitin lähtopisteessä :)

Tässä oli kaikki opasteet parkkipaikalla reitin lähtopisteessä 🙂

 

Maasto on monipuolista, kumpuilevaa ja kaunista. Neitvuoren polku lähtee Hiidenmaan perinnemaisematilan vierestä. Se on Metsähallituksen vuokratupa ja kesällä sinne pääsee lammaspaimeneksi. Näimmekin lampaat ja paimenet puuhissaan ohi kulkiessamme.

Metsähallituksen ylläpitämä Hiijje silimukka -reitti on 3,2 kilometriä pitkä ja se kulkee Neitvuoren kautta. Siltä pääsee Hiidenmaan poluille, joissa reittejä löytyy yhteensä 55 kilometriä. Niiden ylläpidosta vastaa Hiidenmaan retket ry. Teimme noin 11 kilometrin lenkin, jossa kiersimme Hiijje silimukan ja kävimme Hiidenmaan polkuja pitkin Hiiden kodalla. Ehkä reittiopasteiden puutteellisuus johtuu siitäkin, että reiteillä on eri tahot huolehtimassa kunnossapidosta.

 

Hiidenmaan perinnetila on idyllinen aloitus Hiijje Silimukalle.

Hiidenmaan perinnetila on idyllinen aloitus Hiijje Silimukalle.

Reitti oli pääosin helppokulkuista, vaikkakin kumpuilevaa mäntykangasta. Hiidenreiteillä huomasi paikoin, että polkua ei kovin ahkeraan käytetä.

Reitti oli pääosin helppokulkuista, vaikkakin kumpuilevaa mäntykangasta. Hiidenmaan poluilla tosin huomasi paikoin, että polkua ei kovin ahkeraan käytetä.

Silloin huomaa, että koira on väsynyt, kun se ei jaksa edes kiinnostua grillimakkaroista! Tauko Hiidentuvalla.

Silloin huomaa, että koira on väsynyt, kun se ei jaksa kiinnostua edes grillimakkaroista! Tauko Hiidentuvalla.

Neitvuorella ihastelemassa maisemaa pitkälle Saimaalle.

Neitvuorella ihastelemassa maisemaa pitkälle Saimaalle.

 

Päivä oli lämmin ja hiki virtasi kun kapusimme Neitvuorelle. Maisema kuitenkin palkitsi vaivan. Kun päästiin takaisin veneelle, palkintona oli pulahdus järveen uimaan. Mun mielestä vesi oli ollut siihen asti kylmää, mutta nyt se olikin yhtäkkiä vain sopivan raikasta!

Yöpymispaikaksi veneelle löytyi Makutsaari, johon on veneilykartassa merkitty luonnon retkisatama. Se olikin hieno ja suojainen paikka yöpymiseen.

 

Löytyi hauska poukama yöpaikaksi, kyllä tässä kelpasi aamulla herätä ja juoda aamukaffeet!

Illalla otettu kuva hauskasta poukamasta, jossa yövyimme. Kyllä tässä kelpasi aamulla herätä ja juoda aamukaffeet!

 

Tietoa alueen reiteistä löytyy täältä: http://www.luontoon.fi/neitvuori-luonteri/reitit

PS. Tämä pikkupatikka oli vain harjoitusta ja kenkien sisäänajoa varsinaista vuoristovaellusta varten. Siitä tulossa lisää pian!

 

Merikarvianjoki – kalastusta ja skumppaa

 

Holmankoskella saa kalastaa idyllisessä maisemassa.

Holmankoskella saa kalastaa idyllisessä maisemassa.

 

Minulla on mummola Merikarvialla ja olen käynyt siellä pienen ikäni, mutta en ole koskaan tutustunut Merikarvianjoen koskiin tarkemmin. Onneksi tällä kertaa Merikarvian reissulle lähti mukaan kaksi perhokalastavaa ystävää, joten tuli käytyä uusissa paikoissa.

Merikarvianjoki kiemurtelee ihan Merikarvian kirkonkylän kupeessa, missä on monia kalastukseen sopivia koski- ja virtapaikkoja,  ja laskee lähistöllä mereen.

Kierroksemme alkoi Eumer Fishing Centeriltä, josta ostettiin kalastuslupa ja mökille viemisiksi firman itse kehittämä spin tube -heittoperho. Keskuksen myymälässä on kaupan muitakin kalastustarvikkeita sekä ohjattuja kalastusretkiä ja pihapiirissä on tarjolla majoitusta.

 

Spintubet on merikarvialainen tuote. Ei olisi uskonut, että tällaisilla vappuhuiskilla saisi yhtään kalaa kiinni!

Spintubet on merikarvialainen tuote. Ei heti uskoisi, että tällaisilla vappuhuiskilla saa ainuttakaan kalaa kiinni!

 

Aloitamme Eumerin edestä Holmankoskelta ja neljän tunnin kalastusluvan aikana ehdimme vielä Salmelankoskelle ja Piinukoskelle. Välimatkat on lyhyitä, mutta siirrymme ne autolla. Itse en kalasta, mutta neljä tuntia hurahtaa mukavasti koskien ympäristöä kierrellen ja ihaillen. Samalla tyhjenee myös skumppapullo ja evästä grillataan Salmelankosken kodalla. Kun puitteet ja tarjoilut on kohdillaan, alan vähitellen ymmärtää kalastusta 😉

 

Piinukosken yli on hiljattain rakennettu riippusilta.

Piinukosken yli on hiljattain rakennettu riippusilta, jota pitkin pääsee retkeilypolulle.

 

Merikarvianjoella on hoidettu kalakantoja ja kunnostettu kalastusalueita. Merilohi ja meritaimen on jälleen saatu lisääntymään joessa. Se ei ole itsestäänselvyys, sillä kotimaan monet kalajoet on aikojen saatossa padottu.

”Kalastajalle on houkuttava ajatus, että kala elää oikeaa elämää ja pääsee joesta mereen kasvamaan ja nousemaan takaisin jokeen kutemaan. Tällaisia paikkoja ei ole liikaa Suomessa.” sanoo mukana ollut Anni Yli-Lonttinen, joka kirjoittaa ja pitää verkkokursseja perhokalastuksesta Kajanaclubissa.

 

Salmelankoski

Salmelankoski on kalastusalueista viimeinen ennen joen laskemista mereen, joten olisiko siellä parhaimmat mahdollisuudet saada merestä nousevaa kalaa?

Saalista ei tällä kertaa tullut, mutta onneksi saimme paikallista herkkua savusilakkaa.

Saalista ei tällä kertaa tullut, mutta onneksi saimme paikallista herkkua savusilakkaa.

 

 

Karhuja katsomassa kuvauskopissa

 

karhutappelu2_web

Samoilla ruoka-apajilla voi tulla nokkapokkaa, jos kaveri tulee liian lähelle.

 

Ilta oli täynnä toimintaa, kun olin karhunkatseluretkellä Martinselkosen eräkeskuksessa Suomussalmella Kainuussa. Näin muun muassa nuoren karhun kiipeävän puuhun ja kahden naaraskarhun keskinäisen rähinän. 

Istuimme kuusi tuntia kopissa suon laidalla kilometrin päässä Venäjän rajasta. Eteemme suolle oli levitetty 15 kiloa koiranruokaa, mikä houkutteli illan aikana yhteensä yli 20 karhua paikalle. Parhaimmillaan paikalla oli yhdeksän karhua, joista kaksi oli emoja viimevuotisten pentujensa kanssa. Tämän vuoden pentuja ei näkynyt.

Ensimmäinen karhu nähtiin jo kopille kävellessä (jännittävä alku!) ja viimeiset vilahtivat vielä metsatiellä, kun ajoimme autolla takaisin.

 

pentue_blogi

Emo ja 1,5-vuotiaat pennut.

 

Näinkin lyhyessä ajassa pystyi huomaamaan, miten kaikki karhut ovat erinäköisiä ja erilaisia. Kaikilla karhuilla oli omat piirteensä, niin että oli helppo heti tunnistaa, jos joku karhuista tuli paikalle uudestaan.

Lähistöllä oli myös pari muuta koppia ja toisaalla oli myös kalaa tarjolla alueen karhuille. Haaskoja ei käytetä, vaan ruoka levitetään niin että kaikki mahtuvat syömään samaan aikaan. Oppaamme mukaan haaskassa on ongelmallista se, että yksi uros helposti omii sen ja silloin tulee tappeluita.

Karhut ruokitaan joka päivä, vaikka ei olisi retkiäkään. Jos parikin päivää jää väliin, karhut lähtevät etsimään ruokaa muualta.

 

karhut_pystyssa_web

”Joku tulossa? Täytyy tarkistaa kuka.”

 

Karhuja katsellessa tuli jotenkin absurdi olo. On kiehtovaa seurata niitä läheltä ja rauhassa, mutta samalla se on luonnotonta. Siis se, että karhuja ruokitaan ja että ne ovat tottuneita ihmisten läsnäoloon. Ne eivät häiriintyneet hiljaisesta puheesta, mutta havahtuivat muihin kopista kuuluneisiin kolahduksiin tai ääniin. Karhut saattoivat vilkaista kopille ja pari karhua tuli lähemmäksikin tutkimaan. Syödessä karhut käänsivät takapuolen koppiin päin.

Oppaan mukaan karhut tulevat kesyksi tälle kyseiselle paikalle, mutta eivät ihmiselle yleisesti. Otsot tietävät tämän paikan turvalliseksi, mutta käyttäytyvät muualla eri lailla. Alueella kaadetaan syksyisin karhuja ja silloin usein uteliaimmat yksilöt tulevat ammutuiksi.

 

karhu_kopilla_web

Tämä yksilö tuli kopille tarkastelemaan ihmisiä.

 

Karhukanta Suomessa on noin 1 700 yksilöä tämän kevään pennut mukaanlukien ja Venäjältä vaeltavien kanssa 2 000. Näkemistämme karhuista suurin osa asustaa Venäjän puolella ja tulee vain syömään ruokintapaikalle ja palaa sitten takaisin.

Oppaamme sanoi, että monella karhuretkellä käyneellä on ollut monenlaisia ennakkokäsityksiä, jotka ovat sitten muuttuneet retken aikana. Mesikämmenet ovat rauhallisia eläimiä, niille pitää vain antaa tilaa ja kunnioitusta, niin pärjäämme hyvin sulassa sovussa.

 

karhutappelu_web

 

Martinselkosen eräkeskus on kuulemma ainoa paikka maailmassa, missä voi päästä näkemään saman talven ruskean karhun pentuja. Siellä käykin ympäri maailmaa ammattikuvaajia.

 

karhukoppi_web

Kopilta lähdössä, luukut laitettu jo kiinni.

lahjakortti_web

Kiitos hienosta elämyksestä lahjakortin antaneille ystäville!

 

 

 

Lomavieraat ja parhaat hiihtokelit tulossa Kainuuseen

 

IMG_20160228_190952

Laiska koiranulkoiluttaja 🙂

 

Etelä-Suomessa taitaa olla monella jo kevätfiilikset, mutta täällä Kainuussa on vasta käsillä parhaat kelit moneen talvilajiin.

Erityisen innoissani olen siksi, että saamme tällä ja ensi viikolla ystäviä kylään ja suunnitelmissa on harrastaa monenlaista talviurheilua. Ainakin hiihtoa, laskettelua ja huskysafari on tiedossa. Kaverien joukossa on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, joten osalle nämä ovat melko eksoottisia kokemuksia. Itsekin saa enemmän irti ja on paljon hauskempaa, kun tehdään juttuja porukalla.

Nyt vain toivotaan, että voidaan järjestää vieraiden toiveiden mukaiset selkeä sää niin että päivällä paistaa aurinko ja yöllä leiskuu revontulet!

 

jäätie_web

Oulujärven yli menee jäätie.

kaisa_hiihtää_web

Olin tänään hiihtelemässä Nuasjärvellä, joka on Kajaanin ja Vuokatin välissä. Nuasjärvi on viime aikoina tullut tunnetuksi siitä, että sinne laskee Talvivaaran purkuputki.

jää_web

 

Tässä silmä lepää. Mieleen tulee Hellaakosken aforismi:

”Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.”

 

Uusi kansallispuisto perustetaan Suomussalmen Hossaan

 

hossa_web

 

Ympäristöministeriö julkisti tänään, että Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi perustetaan uusi kansallispuisto Suomussalmen Hossaan. Hieno uutinen!

Kävin itse retkellä Hossassa toissakesänä ja siltä retkeltä tulee mieleeni ensimmäisenä kirkasvetiset lammet, kauniisti kumpuileva maasto, mäntykankaat ja auringonpaiste. Alueella on myös 3 500 vuotta vanhoja kalliomaalauksia ja hyvät kalavedet.

Kävin samalla reissulla tutustumassa Hossan luontokeskukseen. Sieltä olin tallentanut tämän hauskan kuvauksen vanhoista vienalaisista häistä:

 

IMG_0928

 

Juhlavuoden takia kansallispuiston valinnassa oli painotettu myös historiallisia arvoja. Ei olisi tullut heti mieleen, että Suomussalmella on ollut niin ratkaiseva merkitys Suomen itsenäisyydelle. Suomussalmella järjestettiin 1917 kansalaiskokous, jossa tiettävästi ensimmäisen kerran vaadittiin Suomelle itsenäisyyttä. Talvisodan aikana Suomussalmella käytiin merkittävät Raatteentien taistelut.

Kainuulaiset iloitsevat uudesta kansallispuistosta, johon investoidaan 2.5 miljoonaa euroa. Matkailijoiden määrän uskotaan lisääntyvän. Yle Kajaanin uutisen mukaan ainakin poropuiston yrittäjä oli mennyt ihan sekaisin 😀

Lisää tietoa Hossan retkeilyalueesta löytyy Metsähallituksen sivuilta.

Aion käydä Hossassa avajaisten aikoihin, joten tiedossa on postausta miltä uuden kansallispuiston parannellut puitteet näyttävät silloin!

 

hossa2_web

 

 

 

Vihreä matto

 

metsä

 

Sanotaan, että metsällä on rauhoittava vaikutus. Tutkimusten mukaan jo 20 minuuttia metsässä laskee verenpainetta.

Mutta voikohan metsien rauhoittavassa vaikutuksessakin olla eroja? Mietin tätä, kun olin ystävien mökillä Heinävedellä ja kävimme mökin lähimetsässä pienellä kävelyllä. Metsässä oli poikkeuksellisen rauhoittava tunnelma.

Maa näyttää siltä, että siihen voisi kellahtaa. Sammalpeite on kuin pehmeä vihreä matto. Vai mitä?

 

sammalmatto