Browsing Tag

kansallispuisto

Päiväretki Tiilikkajärven kansallispuistoon

 

 

Tiilikkajärven kansallispuisto on etelän, pohjoisen, idän ja lännen rajalla. Se sijaitsee Rautavaaralla Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla. Tiilikkajärven läpi on kulkenut aikonaan Ruotsin ja Venäjän raja, jonka merkiksi hakattu rajakivi on säilynyt yli 400 vuotta.

Luontotyypeiltään Tiilikka on myös etelän ja pohjoisen rajalla. Alue on vyöhykettä, jossa pohjoisten ja eteläisten soiden piirteet sekoittuvat toisiinsa.  Tiilikkajärven alueella on isoja aapasoita, harjuja ja hiekkarantoja.

Tiilikkajärven kansallispuisto on pieni kansallispuisto kyseisen järven ympärillä. Merkittyjä reittejä on vain 20 kilometriä, joten omasta mielestäni se sopii parhaiten päiväretkikohteeksi. Tosin yhteysreittejä on muualle ja alueella on autiotupa ja vanha uittokämppä varaustupana, joten viikonlopunkin voi mukavasti viettää.

 

 

Teimme lokakuisen päiväretken pilvisenä lauantaina ja kiersimme 7 kilometrin pituisen Uiton lenkin. Poikkesimme reitiltä pitämään evästaukoa Venäjän Hiekka -nimiselle hiekkarannalle, joka on saanut nimensä läheltä kulkeneen rajan takia. Rajakivi on edelleen järvessä nähtävissä. Talvella sen luokse voi kävellä jäätä pitkin. Kiveen on hakattu kruunu ja risti.

Hiekkarannalla istuskellessa tuli tietysti mietittyä miten upea paikka se olisi aurinkoisena kesäpäivänä. Tämä kohde laitettiin ensi kesän retkilistalle.

 

 

Tiilikan maasto on mukavan vaihtelevaa. Metsä- ja suotyypit vähän vaihtelevat ja järven puolet ovat erilaiset. Uiton lenkki kulkee järveä ympäri. Lenkkiä myötäpäivään kävellessä ensin kuljetaan järven suuntaisesti harjua pitkin ja takastullessa pitkospuilla laajalla suoalueella, jonka keskellä on metsäkumpareita.

Ruska ei ollut enää parhaimmillaan, mutta maa oli silti punertava (ja meidän australianterrieri maastoutui siihen täydellisesti). Luonnossa on syksyisin muutenkin todella kauniita värisävyjä. Mietin mielessäni, että kun metsän vihreän sanotaan olevan virkistävä ja rauhoittava väri, niin eniten inspiraatiota saa varmasti syksyn sävyistä.

Meillä oli mukava ja rentouttava päiväretki raikkaassa ilmassa. Jo päiväretki pelkästään on todella hyvä tauko pois arkisesta tohinasta. Se on myös helppo toteuttaa kun ei tarvitse sen kummempia valmisteluita tai pakkaamista. Retkeilyä entisestään helpottaa kansallispuistojen hienot fasiliteetit. Tiilikkajärvelläkin oli kaikki hyvin hoidettu: nuotiopaikkoja, valmiiksi tehtyjä polttopuita katoksessa, siistit vessat ja hyvät opasteet.

 

 

Tällä postauksella osallistuin Kohteena Maailma -blogin haasteeseen, jossa Suomi100-juhlavuoden hengessä käydään tutustumassa johonkin kansallispuistoon, jossa ei ole aikaisemmin käynyt. Samalla retkeilykokemuksista jaetaan tietoa ja vinkkejä sekä innostetaan muitakin nauttimaan meidän upeasta puhtaasta luonnosta.

Kansallispuistoja on nyt Suomessa 40, joten kierrettävää ja nähtävää riittää.

 

 

Hossan avajaiset

 

 

Hossan kansallispuisto on nyt virallisesti avattu! Tässä tuoreita tunnelmia Suomi100-juhlavuoden kunniaksi perustetun kansallispuiston avajaispäivästä.

Juhlaohjelmaa oli monenmoista ja se oli levittäytynyt pääosin luontokeskukselle ja lähimaastoon. Taide oli tuotu metsään, joten poluilla kävellessä törmäsimme moniin yllättäviin asioihin: seepraan, lumiveistokseen, kummallisiin patsaisiin, musiikkiin… Juhlapäivä oli pääosin poutainen, mutta pieniä kuuroja ropsautteli päivän aikana.  

Yle Areenassa on kuukauden ajan katsottavissa hieno taltiointi Hossan avajaisista, johon on myös koottu mielenkiintoisia väläyksiä alueen erityispiirteistä. Hossa on tunnettu kirkkaista kalaisista vesistä, kumpuilevasta maastosta ja kalliomaalauksista.

 

 

Itse skippasin virallisen seremonian ja painelin suoraan metsään. Myös tapahtumatori tuli katsastettua vain pintapuolisesti, sillä myyntikojuja on joka tapahtumassa. Mielenkiintoisempaa on lähteä aistit avoinna tutkimaan mitä metsässä tulee vastaan.

Pääsin kokeilemaan Korpi Escape -peliä eli metsäversiota suositusta Escape Room -pakopelistä. Peli-idea ja toteutus oli tehty osana Kajaanin ammattikorkeakoulun elämysaktiviteetit-opintoja. Tämä oli hauska toiminnallinen tehtävä, jossa pääsi käyttämään omia aivonystyröitään. Peli oli myös sopiva lisä ohjelmaan, jossa yleisö on useimmiten seuraajan ja katselijan roolissa.

 

Meidän tiimillä oli tietysti yksi päivän nopeimmista suorituksista! Siitäkin huolimatta, että joukkueemme vahvistuksen Vilho-koiran vainusta ei tällä kertaa ollut etua.

Jännän pakopelin äärellä.

 

Illalla kuuntelimme Pekko Käpin ja bändin keikkaa peilityynen lammen rannalla. Katsomo oli rinteessä ja lampi bändin takana. Aurinko pilkahteli sadekuuron jälkeen pilvien takaa. Tunnelma oli hieno.

Kontrasti bändin kovaäänisen soiton ja luonnon hiljaisuuden välillä oli selvästi aistittavissa. Kun bändi piti pientä taukoa biisien välillä, ympäröivä hiljaisuus tuntui tavallista voimakkaammalta. En ole ihan varma, mitä mieltä olen kansallispuistossa pidettävistä konserteista, joissa on äänentoisto. Tuntuu vähän rikolliselta rikkoa kauniin kesäillan rauha. Toisaalta tämä on harvinainen tilaisuus, joka ei ihan heti toistu.

 

 

Avajaispäivä on hieno erityispäivä, joka houkuttelee ihmisiä paikalle, tarjoaa kulttuurielämyksiä luonnossa ja antaa pienen maistiaisen kansallispuistosta. Tämä maistiainen toimi myös minulle nälän herättelijänä. Seuraavalla kerralla tulen Hossaan kiireettömällä aikataululla ja lähden syvemmälle metsään nauttimaan kansallispuistosta parhaimmillaan. Sen luonnosta ja rauhasta.

 

Seipiniemessä oli tarjolla kainuulainen pitopöytä, jossa muun muassa piirakoita ja pettuleipää.

 

Hossa on monipuolinen kohde ja tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden. Avajaisissa oli aurinkoista juhlahumua, joten tunnelma oli kovin erilainen verrattuna edelliseen käyntiini pääsiäisenä. Silloin koko paikka tuntui uinuvan vielä talviunta.

 

Tässä näkyy hyvin mikä on vanhaa ja uutta rakennelmaa ja miten esteettömyyttä on parannettu kansallispuistoa varten.

Ystäväni Satu Lesonen on taiteillut sarjan upeita eläinaiheisia kortteja, jotka olivat myynnissä avajaisissa. Toivottavasti ne tulevat myyntiin myös avajaisten jälkeen.

Ah Hossa, palaan näille poluille varmasti takaisin!

 

 

Aikamatka sadan vuoden taakse Korteniemen perinnetilalla

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

 

Liesjärven kansallispuistossa Forssan liepeillä pääsee aikamatkalle 1910-luvun maalaiselämään metsänvartijan tilalle. Korteniemen perinnetilalla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valmistuneet alkuperäiset rakennukset ovat edelleen samoilla sijoillaan ja peltoja viljellään perinteisin menetelmin. Alkuperäisrotujen lehmiä ja lampaita laiduntaa niityillä, kukko ja kanat käyskentelevät pihapiirissä vapaina.

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Kukkoa oli kuulemma viikko sitten päässyt puraisemaan kyykäärme. Nyt oli ensimmäinen päivä tuon onnettomuuden jälkeen kun kukko tepasteli normaalisti ulkona, tähän asti se oli kuulemma parannellut itseään aitan alla.

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Kuva: Hämeen Heimoliitto, Anne Huhta

 

Korteniemen perinnetila on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Perinnetilan tarkoituksena onkin kulttuurimaiseman, vanhan rakennuskannan ja kulttuurista riippuvaisten lajien suojelu sekä vanhan perinnetiedon ylläpitäminen.

Perinnetilalla voi vierailla kesäaikaan maksutta. Kesäkuukausina täällä voi myös seurata tilan arkiaskareita ja päästä niihin vaikka osallistumaankin! Vesi nostetaan kaivosta, vilja leikataan viikatteella ja sirpillä ja puidaan riihessä, ruoka valmistuu vanhassa leivinuunissa.

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Metsänvartijan perhepotretti ja ihana vanha tapetti

 

Lampaita pääsee silittämään, lehmät taas ovat kuulemma arkoja ja tulevat harvoin kosketusetäisyydelle. Päärakennusta (jossa on mm. vanha keittiö ja alkuperäiseen tapaan sisustettu olohuone) ja aittoja pääsee vapaasti kiertämään ja kurkistelemaan ihania yksityiskohtia. Meidän vieraillessamme Korteniemessä oli myynnissä myös kahvia ja pullaa ja savusauna oli lämpimänä.

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

 

Korteniemessä voi vierailla kesäkuussa keskiviikosta sunnuntaihin ja heinäkuussa päivittäin klo 11-17 . Lisäksi kannattaa tarkastaa tulevat tapahtumat (mm. kaikille avoimet talkoo- ja heinäntekopäivät) Metsähallituksen tapahtumakalenterista. Liesjärven kansallispuiston retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

 

 

Hossa valmistautuu avajaisiin

 

Suomussalmen turisti-infossa pääsee jo Hossa-fiilikseen.

 

Hossan kansallispuiston avajaisia vietetään kesäkuussa 2017. Miltä siellä näyttää nyt, kun avajaisiin on enää pari kuukautta?

Uusi Hossan kansallispuisto avataan juhlistamaan 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja sen avajaiset on yksi Suomi100 -juhlavuoden päätapahtumista. Avajaisten ohjelma on jo julkaistu ja siitä löytyy tarkempaa tietoa osoitteessa www.hossanjuhlat.com.

Hossa sijaitsee Suomussalmella Kainuun pohjoisimmassa kolkassa ja ulottuu osittain myös Kuusamon kunnan puolelle. Hossan retkeilyalue on perustettu jo 1979 ja se on yksi Suomen vanhimpia, joten reitistöjä on paljon jo valmiina ja palvelujakin löytyy. Puitteita kuitenkin kohennetaan kansallispuistoa varten. Kävin katsomassa miltä ensi kesänä huomioon keskipisteessä oleva Hossa näyttää nyt ja mitä kaikkea uutta on luvassa luontomatkailijoiden iloksi.

 

Julma-Ölkyn kanjonijärvi on yli kolme kilometriä pitkä ja kapeimmasta kohdasta vain 10 metriä leveä.

Julma-Ölkylle lähtevälle reitille ”Ölkyn ähkäsylle” on rakennettu uusi silta.

 

Retkeilyreiteille on rakennettu uutta infrastruktuuria. Näin uusia siltoja, opasteita, uudistettuja grillauspaikkoja ja oletan, että lumen alla on myös uusittuja pitkospuita. Uusia reittejä on kuulemma tehty ainakin maastopyöräilijöille ja esteettömiin tarpeisiin.

Hossan tärkein yksittäinen nähtävyys on 4 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset. Niiden eteen on rakennettu kokonaan uusi laituri, jolta rantakallion maalauksia voi katsella kesällä. Nyt talvella maalauksien viereen pääsee kävelemään jäätä pitkin.

Todella kätevää muuten, että vesi on edelleen ihan samalla korkeudella kuin tuhansia vuosia sitten. Vertailukohtana esimerkiksi Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset on samanlaisessa järven rannalla olevassa pystysuorassa kalliossa, mutta siellä veden pinta on monta metriä alempana kuin aikaan, jolloin maalaukset on tehty.

 

 

Parin sadan metrin päähän kalliomaalauksilta eli Värikalliolta on rakennettu uusi katos, johon mahtuu isompikin ryhmä pitämään taukoa ja grillailemaan. Vanha kota on purettu ja nyt täällä tuoksuu tuore puu ja tulisija hohtaa uutuuttaan – siinä ei vielä monia makkaroita ole käristetty!

 

Värikallion lenkki on 8 km pitkä ja sen lähtöpaikka on Lihapyörre.

 

Retkeilyreittien lisäksi myös Hossan luontokeskusta on ehostettu. Varsinainen remontti on jo valmistunut, mutta näyttelyn rakentaminen on vielä kesken. Luontokeskukseen tulee esille näyttely uskoista ja uskomuksista näillä perukoilla.

Terassikalusteet ovat vielä lumen peitossa ja nekin odottavat kesän tuloa!

 

Ilahdun aina kun murteita käytetään – että kiitos van ittellenne!

 

Luontokeskuksessa minulle kerrottiin, että pääsiäinen oli vilkas ja kaikki majoituspaikat olivat täynnä. Kiinnostus Hossaa kohtaan on herännyt kansallispuistoprojektin ansiosta ennen virallisia avajaisiakin. Suomi100 -statuksen ansiosta Hossaa on hehkutettu Lonely Planetia myöten. Niinpä uutta majoituskapasiteettiakin tarvitaan.

Majoitusta ja aktiviteetteja tarjoava Hossan Lomakeskus rakentaa parhaillaan uutta hotellitasoista majoitusta. Huoneet ovat kuitenkin rivarityyppisesti järven rannalla, niin että niistä on suuret ikkunat järvelle. Vaikuttaa kivalta ratkaisulta ja ulkonäöllisesti ne sopivat mäntykankaiseen maastoon. Myös ravintola uusitaan kesäksi ja uusi suurempi sauna valmistuu kesäsesongiksi.

 

Rakennustyöt ovat vielä kesken ja oli siellä joku pääsiäismaanantainakin paikalla touhuamassa. Mökkien takana avautuu Hossanjärvi.

Hossan Lomakeskuksen vahtikoira saa hetken vielä lepuuttaa ennen kuin kesän hulinat alkaa näissä korpimaisemissa!

 

Kaikesta päätellen puitteet ainakin tulevat olemaan kunnossa retkeilijöitä varten. Avajaispäivän ja koko avajaisviikon ohjelmakin näyttää mielenkiintoiselta. Erilaiset taide-elämykset, tarinankerronta ja toiminalliset aktiviteetit levittäytyvät kansallispuiston alueelle. Ohjelmassa erikseen mainitaan, että kellonajat on suuntaa-antavia eikä avajaiskävijöiden pitäisi kiirehtiä paikasta toiseen tai stressata aikatauluista vaan nauttia luonnosta ja ohjelmasta.

Omat suosikkipoimintani ohjelmasta on korpijooga, etninen musiikki ja Jukka Takalon Kajakkiorkesteri, jonka konserttia kuvaillaan näin: ”Järvenselän kantavuutta ja rantojen kaikupintoja hyödyntävässä akustisessa konsertissa mennään ikiaikaisille laulupaikoille. Katsomona rantatörmät, istuimena sammal.”

Suomussalmella on ennenkin viety taidetta luontoon. Sieltä löytyvät niin pellolla seisova Hiljainen Kansa -tilataideteos kuin suurikokoisten soitinten Soiva Metsä. Tapahtumasta tulee siis varmasti hieno kokonaisuus.

Paljon on jo valmisteltu uutta kansallispuistoa varten. Nyt vain odotetaan, että luontokin herää talviuniltaan!

 

 

Matkailu kilpailee luonnon käytöstä muiden tarpeiden kanssa

 

kajaani_nokipannu_web

 

Kun muutin Kainuuseen reilu kolme vuotta sitten, ajattelin että se on vähän syrjässä kaikesta. Ja niinhän se onkin. Mutta olen ollut yllättynyt, miten paljon täällä koko ajan tapahtuu omiin mielenkiinnon kohteisiini liittyen. Minua kiinnostaa kestävä kehitys monelta eri kantilta, mutta erityisesti matkailu sen osana.

Matkailu perustuu pitkälti luontoon. Erityisesti Suomessa ja vielä erityisemmin Kainuussa. Samalla matkailu tasapainoilee muiden tarpeiden kanssa luonnon hyödyntämisestä. Matkailun kanssa samoista alueista kilpailevat muut käyttötarkoitukset kuten kaivosteollisuus, metsätalous, energiantuotanto ja pohjoisemmassa vaikkapa poronhoito.  Tuntuu, että tästä tasapainoilusta on jatkuvalla syötöllä esimerkkejä Kainuussa. Osa niistä on noussut valtakunnan uutisiin ja osa paikallisiin. Käyn läpi muutamia mielenkiintoisia tapauksia.

 

Tapaus 1: Talvivaara

Kainuun eniten uutisoitu aihe viime vuosina on tietysti ollut Talvivaaran eli nykyisen Terrafamen kaivos Sotkamossa. Se on lähellä Vuokatin matkailukeskusta, mutta muutaman vuoden takaiset isot päästöt vesistöihin eivät onneksi valuneet Vuokatin suuntaan. Sen sijaan Terrafamella on nyt lupa päästää käsiteltyjä jätevesiä purkuputken kautta Nuasjärveen. Järven rannalla on Vuokatin lomamökkejä. Veden laatu ei ole merkittävästi heikentynyt ainakaan vielä. Joka tapauksessa matkailukeskuksen imagolle ei huonomaineisen kaivoksen purkuputki tee hyvää. Toivotaan, että vaikutukset jäävät vain imagohaittoihin eikä järven ekosysteemiin.

 

Tapaus 2: Tuulivoima

Hyrynsalmella oli viime keväänä mielenkiintoinen ristiriita matkailun ja tuulivoiman välillä. Olin kuvitellut, että puhdas tuulivoima sopisi matkailun kanssa hyvin sopusoinnussa samalle alueelle. Luontomatkailu ja tuulivoima perustuvat kuitenkin molemmat puhtaan luonnon kestävään käyttöön. Kuvittelisin, että kainuulaisesta luonnosta nauttiva matkailija arvostaisi myös paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa.

Hyrynsalmen kunta kuitenkin päätti torpata tuulivoimapuiston sen matkailulle aiheuttaman maisemahaitan vuoksi. Tuulimyllyt olisivat selvästi näkyneet laskettelukeskus Ukko-Hallan rinteistä. Kirjoitin omasta näkemyksestäni blogiin. Sain Twitterissä kommenttina linkin tutkimukseen, jonka mukaan tuulivoimaloiden näkyminen erämaassa häiritsee ulkomaalaisia matkailijoita enemmän kuin kotimaisia matkailijoita.

Samaan aikaan kunta hyväksyi kuitenkin muita tuulipuistohankkeita, joten tästä ei syntynyt sen laajempaa keskustelua.

 

Tapaus 3: Ärjänsaari

Valtakunnan uutisiin nousi vuosi sitten Ärjänsaaren hakkuut. Ärjänsaari on Oulujärven helmi, jolla on upeat hiekkarannat ja mielenkiintoinen historia (siellä ovat majailleet mm. Suomen ainoat sisävesien ”merirosvot”). Saaren omistaja metsäyhtiö UPM oli tekemässä hakkuita siellä, kun paikalle tulivat niin paikalliset luonnonsuojelijat kuin valtakunnalliset Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hakkuut lopetettiin alkuvaiheessa. Lue taustat ja tarinan eri vaiheet postauksestani.

Tällä viikolla julkistettiin, että ympäristöministeriö on ostanut saaren ja se tulee kokonaisuudessaan suojelualueeksi. Nyt on jännittävää seurata, miten saaren palvelut kuten mökkivuokraus, kahvilatoiminta ja venekyydit jatkossa järjestetään ja miten palveluja ja kulahtaneita puitteita nyt parannetaan. Ja kun Ärjänsaari on osa metsähallituksen retkeilykohteita, löytävätkö paikan muutkin kuin kajaanilaiset ja Oulujärven kesäasukkaat?

 

Tapaus 4: Hossan kansallispuisto

Suuri ilonaihe Kainuun luontomatkailulle on ensi kesänä avattava Hossan kansallispuisto. Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa kerrottiin valmistautumisprojektista ja suunnitelmat kuulostavat todella hyvälle. Hossan retkeilyalue on perustettu jo 70-luvulla, joten se on ihan ensimmäisiä valtion retkeilyalueita ja siellä on jo paljon reitistöä ja muita puitteita valmiina. Kansallispuistoa varten myönnetyllä 2,5 miljoonan euron rahoituksella saadaan kuitenkin paljon uutta ja ehompaa aikaan.

Avajaiset 17.6.2017 kuulostavat myös upealta kokonaisuudelta. Teemana on satumetsä ja ohjelmaa sekä taidetta on ympäri aluetta, mm. veneestä esitettävä konsertti, jota voi kuunnella järven rannalla. Illalla nuotiopaikkojen nuotiot sytytetään ja voin vain kuvitella kuinka hienoa on nauttia ohjelmasta valoisassa kesäillassa.

Koska kansallispuisto on osa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa, se on saanut paljon näkyvyyttä kansaivälisestikin Lonely Planetia ja National Geographicia myöten. Ensi kesänä majoituskapasiteetti tulee jo vastaan, mutta toivotaan että alueen toimijat yhteistyöllään saavat tämän huomion käännettyä pitkäaikaiseksi hyödyksi.

Paikallisten toimijoiden yksimielisyys alueen luonnonsuojelusta oli yksi esitetyistä perusteista Hossan valitsemiseksi kansallispuistoksi. Ja tästä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Sen verran hienoja tuloksia se on jo tähän mennessä tuonut.

 

kajaani_jätkänkynttilä

 

Niin sitä kuvittelisi, että Kainuussa metsää riittää kaikkien käyttöön ja tarpeisiin. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, kun käyttötarpeita on erilaisia. Vastaavia esimerkkejä matkailun ja muiden käyttötarpeiden yhteensovittamisesta on varmasti muillakin alueilla. Tuleeko sinulle joku tapaus mieleen Suomesta tai ulkomailta?

PS. Hossa-aiheisia postauksia on tulossa tänä vuonna lisää. Suunnitelmissa on käydä testaamassa ainakin joogan vaikutusta kansallispuiston maisemissa.

 

 

 

Uusi kansallispuisto perustetaan Suomussalmen Hossaan

 

hossa_web

 

Ympäristöministeriö julkisti tänään, että Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi perustetaan uusi kansallispuisto Suomussalmen Hossaan. Hieno uutinen!

Kävin itse retkellä Hossassa toissakesänä ja siltä retkeltä tulee mieleeni ensimmäisenä kirkasvetiset lammet, kauniisti kumpuileva maasto, mäntykankaat ja auringonpaiste. Alueella on myös 3 500 vuotta vanhoja kalliomaalauksia ja hyvät kalavedet.

Kävin samalla reissulla tutustumassa Hossan luontokeskukseen. Sieltä olin tallentanut tämän hauskan kuvauksen vanhoista vienalaisista häistä:

 

IMG_0928

 

Juhlavuoden takia kansallispuiston valinnassa oli painotettu myös historiallisia arvoja. Ei olisi tullut heti mieleen, että Suomussalmella on ollut niin ratkaiseva merkitys Suomen itsenäisyydelle. Suomussalmella järjestettiin 1917 kansalaiskokous, jossa tiettävästi ensimmäisen kerran vaadittiin Suomelle itsenäisyyttä. Talvisodan aikana Suomussalmella käytiin merkittävät Raatteentien taistelut.

Kainuulaiset iloitsevat uudesta kansallispuistosta, johon investoidaan 2.5 miljoonaa euroa. Matkailijoiden määrän uskotaan lisääntyvän. Yle Kajaanin uutisen mukaan ainakin poropuiston yrittäjä oli mennyt ihan sekaisin 😀

Lisää tietoa Hossan retkeilyalueesta löytyy Metsähallituksen sivuilta.

Aion käydä Hossassa avajaisten aikoihin, joten tiedossa on postausta miltä uuden kansallispuiston parannellut puitteet näyttävät silloin!

 

hossa2_web