Browsing Tag

Kajaani

Miksi bloggaan? Vastaus toimittajan kysymykseen

 

 

Olin Yle Kajaanin haastateltavana ja toimittaja kysyi minulta miksi kirjoitan matkablogia. Hyvä kysymys! Se sai minut miettimään asiaa vähän tarkemmin.

Haastattelun aiheena oli kestävä matkailu ja lähimatkailu. Juttu tulee ulos tiistaina 6.2.2018 Pohjois-Suomen alueuutisiin (nähtävissä TV 1:llä ja Yle Areenassa) sekä nettiuutisena. Sovimme kuvauspaikaksi Akkovaaran, joka on vain 10 kilometrin päässä Kajaanin keskustasta, mutta jota harvat kajaanilaisetkaan tuntevat. Se on harmi, sillä paikka on upea maisemiltaan, retkeilypuitteiltaan ja historialtaan.

 

Akkovaara kuvaa osuvasti bloggaamistani

Paikallinen kyläyhdistys on kunnostanut alueelle retkeilyreitit ja huolehtii nuotiopaikoista ja muusta ylläpidosta. Vaaran laki on lähes puuton ja sieltä avautuu avarat näkymät moneen suuntaan. Yhdellä suunnalla näkyy Oulujärvi, jonka selkä on Suomen suurin sisävesiselkä. Muissa suunnissa näkyy metsää silmänkantamattomiin. Täällä silmä lepää.

Vaara on myös lappalaisten vanha riittipaikka, johon liittyy paljon uskomuksia. Vaaran reunalla on luola ja pirunpelloksi kutsuttu kivikko. Vanhat tarinat muun muassa kertovat, että paikalla on nähty aarnivalkeita. Nykypäivän tutkimukset ovat osoittaneet ne todeksi. Outoja valoilmiöitä syntyy syksyisin, kun kivikkoon tippuneet lehdet mätänevät ja synnyttävät metaanikaasuja, jotka ilmaan noustessa välkehtivät. Tämän tiedon jälkeen vanhoihin uskomuksiin on vaikea suhtautua pelkkinä satuina. Ehkä muissakin alueen tarinoissa on perää? Aikaisemmassa postauksessani Akkovaaralta löytyy kuvia syysretkeltä.

Paikka sopi kuvauspaikaksi täydellisesti, sillä juuri tällaisia kohteita haluan nostaa blogissa esiin. Paikka on tuntematon, mutta tarjoaa elämyksiä, jotka perustuvat luontoon ja paikallishistoriaan. Lisäksi kyläaktiivit tekevät tärkeää työtä sen eteen, että ihmiset pääsisivat siitä nauttimaan.

Haluan myös nostaa esiin ajatusta lähimatkailusta. Akkovaaran tapaisia piilotettuja helmiä löytyy jokaisen suomalaisen lähialueilta. Niihin ei tule helposti lähdettyä eikä niitä tule edes ajatelleeksi vaihtoehtona. Lähiseudut koetaan usein tylsiksi ja tutuiksi, vaikka todellisuudessa voisi löytyä vielä paljon yllätyksiä.

 

 

Kestävä matkailu bloggaamisen punaisena lankana

Lähimatkat ovat myös kestävämpiä vaihtoehtoja, koska niitä varten ei tarvitse lentää. On toki hyvä asia, jos kohteessa valitsee energiaa ja vettä säästävän hotellin tai syö lähiruokaa, mutta näillä teoilla on todella pieni ilmastovaikutus verrattuna lentämisen tuottamiin päästöihin.

Lähimatkoihin ei tarvitse myöskään varata niin paljon aikaa kuin kauas matkustamiseen. Lyhyemmässä ajassa voi päästä irti arjesta ja rentoutua. Olen ollut itsekin pitkän paluumatkan ja useamman lennon jälkeen maanantaina aamulla töissä aivan väsyneenä ja riutuneena. Loman rentouttava vaikutus on jo kadonnut.

Meidän blogissa ei kuitenkaan kestävistä valinnoista saarnata. Kirjoitamme sujuvasti sekaisin kaukomatkoista ja lähikohteista. Mieluummin nostan esiin positiivisia ja innostavia esimerkkejä kuin rajoitteita tai mitä ei saisi tehdä. Matkustamisella on kuitenkin myös paljon positiivisia puolia negatiivisten ympäristövaikutusten vastapainona.

Kiinnostuin itse matkailun kestävyydestä opiskeluaikoina. Opiskelin ympäristöekonomiaa ja tein gradun maaseutumatkailun kestävyydestä. Bloggaamisessa voin yhdistää ammatillisen kiinnostukseni kestävään matkailuun ja sen kehittämiseen sekä oman vapaa-ajan matkailuni.

Samalla tulee seurattua matkailualaa, muita blogeja ja yhdisteltyä tietoa eri lähteistä. Blogatessa voin jäsennellä ajatuksia kokemastani ja näkemästäni kirjalliseen muotoon. Sillä tavalla omia ajatuksia tulee työstettyä ja ne jäävät paremmin talteen. Toivon, että postaukset voivat myös ilahduttaa, herättää ajatuksia tai olla hyödyksi muille.

Matkailun kestävyys on todella monitahoinen asia, jossa on itselläni riittänyt työstettävää ja pohdittavaa. En lähde termiä tässä tarkemmin avaamaan, se ansaitsee oman postauksensa!

 

 

Piilotetut helmet esille blogissa

Suomi on pullollaan helmiä, mutta monet niistä on vain hyvin piilotettu. Tämä tuli taas vastaan, kun etsin sopivaa kohdetta pidennetylle viikonlopulle hiihtolomalla. Tällä kertaa en halunnut laskettelukeskukseen tai vuokramökkiin, vaan maaseutumatkailumajoitukseen tai vastaavaan, jossa saisi hiihtää, lumikenkäillä ja illalla saunoa. Vaatimuksena on, että majoituspaikasta saa myös aamupalan ja ruokaa. Annan bonuspisteitä idyllisestä miljööstä sekä siitä, ettei tarvitsisi ajaa montaa tuntia Kajaanista.

Luulisi, että tällaisiä kohteita olisi paljonkin, sillä hiihtäminen ja saunominen kuuluu jokaisen kohteen perusvalikoimaan talvella. Mutta sopivan paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Googlettelin ja päädyin usean yrityksen nettisivuille. Monelta sivulta oli vaikea saada selvää, onko paikka ylipäänsä auki talvella, millaiset varustelut huoneissa on tai onko huoneita vapaina.

Joidenkin majoituspalveluita tarjoavien yritysten sivuilla kuvat eivät myöskään houkuttele tutkimaan näitä asioita tarkemmin. Kulahtanut ja 90-lukulainen sisustus ei houkuttele. Vanhaa ja tunnelmallista toki saa olla, mutta en jaksa soitella perään, jos kuvien ja nettisivujen perusteella mitään ei ole päivitetty vuosikausiin.

Missä ne idylliset maaseutumajoitukset nyt on kun niitä tarvitsisin?! Kun valittelin asiaa ääneen, joku ehdotti kohteeksi Rokuaa. Päädyin varaamaan huoneen erämaahotelli Rokuanhovista, joka sijaitsee Rokuan kansallispuiston ja jääkauden jäljistä kertovan UNESCO Geoparkin kupeessa. Rokua puolestaan sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Kajaanin ja Oulun välissä. En ole yöpynyt alueella aikaisemmin enkä ole käynyt talvella. Olen käynyt Rokualla kerran aikaisemmin syksyllä parhaaseen sieniaikaan ja löysimme paljon herkkutatteja. Maasto on kaunista ja helppokulkuista hiekkakangasta. Palaan sinne mielelläni kokemaan paikan eri vuodenaikaan.

Rokua näytti täyttävän kriteerimme ja mielenkiinnolla odotan täyttääkö se odotuksemme myös. Halusin rentouttavan lähimatkan, jonne matkustamiseen ei kuluisi lyhyestä lomasta isoa osuutta eikä paikan päällä tarvitsisi säätää turhia. En ole ennen ollut Suomessa hiihtolomalla muussa kuin mökkimajoituksessa, jossa tehdään itse ruoat ja lämmitetään itse sauna ja takka, mutta en usko, että aika käy pitkäksi. Toiveena kun on täydellinen breikki arjen rutiineista.

 

 

Bloggaamisen filosofiani

Rokuan matka noudattaa myös oman bloggaamisen filosofiaani. Elämykset syntyvät luonnosta, paikallisuudesta ja paikan omista vahvuuksista – ei keinotekoisesti rakennetuista viihdekeskuksista. Kohde ei ole suurten massojen suosiossa ja hotellin omistaa paikallinen pienyrittäjä. Paikka ei myöskään ole niin kaukana, että sinne tarvitsisi lentää. Pääsen irtautumaan arjesta jo pelkän neljän päivän lähiloman aikana.

Reissun jälkeen jaan mielelläni kokemukset blogissa. Toivottavasti ne olisivat täyttyneet tai jopa ylittyneet, sillä positiivisia kokemuksia on mukavampi jakaa. Lisäksi palvelujen tarjoajat saisivat ansaitsemaansa arvostusta ja mahdollisesti blogipostauksen innoittamia uusia asiakkaita. Silloin kaikki voittavat!

 

 

 

Anorak-ravintola on tuoreesti kainuulainen

 

 

Tätä on Kajaanissa odotettu kuin kuuta nousevaa. Kajaanin toiseksi vanhin rakennus on ollut remontissa kolme vuotta. Nyt siihen on avattu ravintola Anorak ja pian avataan myös R-Collection vaatemerkin uuden konseptin myymälä.

Vanha hirsitalo sijaitsee Kajaanin parhaimmalla paikalla: rinteessä Kajaani-joen rannalla. Sen uudelta terassilta on näkymät rantapuistoon, joelle ja Kajaanin linnan raunioille. Rakennuksella on pitkä historia. Sen vanhin osa on rakennettu jo 1820-luvulla ja taloa on käytetty ainakin sairaalana, kansakouluna, kirjastona ja taidekouluna.

 

 

Nyt rakennus on saanut täysin uuden elämän. Remontti on mitä ilmeisemmin ollut pitkä ja mutkikas, sillä työtä on tehty vanhaa kunnioittaen. Talon ostaneilla R-Collection vaatemerkin omistajilla oli kuitenkin vahva visio, joka kantoi yllätysten yli.

Nyt taloon on tulossa lifestyle-myymälä, jossa on esillä parhaat palat R-Collectionin uusimmasta mallistosta sekä muita kotimaisia sisustus- ja lifestyle-tuotteita. R-Collection on kajaanilainen vaatemerkki, jolla on kaupungissa myös tehtaanmyymälä alerekkeineen ja vanhojen mallistojen hajakokoineen, mutta tämä liike on enemmänkin showroom, jossa uudet tuotteet on tyylikkäästi näytillä. Kävin kurkkaamassa keskeneräiseen myymälään, jota kovaa vauhtia laitettiin kuntoon.

 

 

Samalla kun käy ostoksilla myymälässä, voi poiketa lounaalle tai cocktaileille ravintolan puolelle. Anorak-ravintolan slogan on ”tuoreesti kainuulainen”, mikä tuntuu toteutuvan hyvin. Nuoret yrittäjät ovat tehneet vanhasta hirsitalosta raikkaan ja nuorekkaan oleskelupaikan. Ruoka on paikallisista raaka-aineista ja se myös tuodaan esiin.

Leipä on paikallisesta Pekka Heikkisen leipomosta, kala on viereisestä Oulujärvestä, perunat läheiseltä luomutilalta. Juomalistalla on kuopiolaisen RPS-panimon oluita, jotka ovat minulle uusi tuttavuus.

Kävin testaamassa ravintolan lauantai-iltana. Uusi ravintola on selkeästi herättänyt kiinnostusta, sillä pöydän sai varattua vasta puoli kymmeneksi. Otimme alkudrinksut, alkuruoan ja pääruoan. Jälkiruoalle ei enää jäänyt tilaa. Alkuruokani kurpitsakeitto sekä pääruokani punajuuri-pähkinämureke lehtikaalihumuksella ja kainuulaisilla herkkutateilla ovat molemmat vegaanisia. Ja herkullisia! Mieheni otti alkupalaksi hölskyhaukea ja mätiä sekä pääruoaksi päivän kalaa, joka oli kuhaa. Kaikki Oulujärvestä.

 

 

Ravintolailta oli kaiken kaikkiaan todella mukava kokemus. Kaikki tuntuu toimivan, vaikka ravintolaa onkin pykätty kasaan kovalla kiireellä pikkujoulukauteen. Näin alkuvaiheessa on tosin ollut jotain epäselvyyksiä aukioloaikojen kanssa, mutta ne varmaankin vähenevät, kun toiminta vakiintuu ja alkuhäslinki on ohi. Hienoa kuitenkin on, että perjantaisin ja lauantaisin Anorak on auki klo 02 asti.

 

Sisustuksessa näkyy aikakausien kerrostumat. Kattomaalaus löytyi kerrosten alta lautakatosta ja vanhaa maalia on jätetty rouheasti näkyviin.

 

Yle kirjoitti projektista uutisessaan: ”Hanke on taitavaa brändityötä. Yritys pyrkii paraikaa kansainvälisille markkinoille ja historiallisen rakennuksen kunnostaminen tukikohdaksi tukee kiinnostavia mielikuvia nuorekkaasta, perinteitä kunnioittavasta yrityksestä.”

Itse arvostan todella paljon, että joku ottaa näin ison urakan vanhan talon remontteineen. Anorak on kaivattu lisä Kajaanin ravintolatarjontaan!

 

 

Ensi kesää varten on kovia odotuksia terassin suhteen, sillä siltä on upeat maisemat Kajaani-joen ja linnanraunion suuntaan. Talvella maisema on melko pysähtynyt, mutta kesällä puistossa on elämää ja kesätapahtumia. Silloin terassi on aitiopaikalla!

 

 

Mitä ulkomaalainen kysyy suomalaisesta saunasta?

 

 

Suomalainen sauna on ihmetyksen aihe kaikille ulkomaalaisille. Vaikka saunassa olisi käynyt jossain muualla, se ei ole sama kuin sauna Suomessa. Mitä ulkomaalaiset sitten ihmettelevät? Keräsin listan minulta kysyttyjä asioita, joita olen saanut selittää joko ennen saunaa tai saunan lauteilla.

Inspiraation tähän aiheeseen sain hiljattain, kun Kajaanin nuorkauppakamari järjesti International Multitwinning -tapahtuman, johon tuli vieraita ystäväkamareista Tanskasta, Hollannista, Belgiasta, Saksasta ja Ranskasta. Osallistuin tapahtumaan ja majoitin kotonani myös yhden vieraan. Ohjelmaan kuului saunailta Pyörteen tilalla, joka on vanha maatila Kajaanijoen varressa.

Sauna oli perinteinen puusauna, johon pakkauduimme isolla porukalla vieri viereen. Löylyttelimme pitkään, vihdoimme ja uskaliaimmat kävivät uimassa kylmässä vedessä. Saunan jälkeen paistettiin makkaraa kodassa ja ihmeteltiin valoisaa yötä. Elämys oli varmasti mieleenpainuva.

Seuraava iltana kun varsinainen tapahtuman ohjelma oli ohi, saunoimme pienemmällä porukalla ystäväni kotona. Nyt saunakokemus oli varsin erilainen. Sauna oli sisällä asunnossa, kiuas toimi sähköllä, löyly ja tunnelma oli erilainen. Kävimme parvekkeella pyyhkeet päällä viilentelemässä ja juomassa. Tanskalaiset vieraat nauroivat, että ei olisi ikinä mahdollista kutsua kavereita kotiin, ottaa vaatteet pois makuuhuoneessa ja mennä yhdessä alasti saunaan.

Molempina iltoina vierailla tuntui riittävän kysyttävää ja ihmeteltävää. Ensimmäinen saunakokemus vastasi enemmän suomalaista mökkisaunaa ja toinen arkisaunaa. Parhaamme mukaan selvitimme saunatapoja, merkityksiä ja saunan terveysvaikutuksia. Olen ennenkin saunonut ulkomaalaisten kanssa ja törmännyt samoihin kysymyksiin. Tässä koottuna oman kokemukseni perusteella yleisimmät.

 

 

Yleisimmät kysymykset

Alastomuus. Etukäteen on tärkeää aina selventää ollaanko saunassa alasti vai käytetäänkö pyyhkeitä tai uikkareita. Tämä on varmaankin eniten epävarmuutta ja hämmennystä aiheuttava asia, jonka takia joku saattaa jättää saunan väliin. Tässä on tärkeää käyttää tilannetajua. Olen saunonut omassa kerrostalon sähkösaunassani uikkarit päällä, koska se teki ulkomaalaisille vieraille heidän olonsa mukavammaksi.

Kuinka kauan saunassa pitää tai saa olla. Olen kuullut, että saksankielisissä maissa saunoissa saattaa olla kello, joka kertoo kuinka kauan saunassa pitää olla. Siis saunasta ei saa lähteä ennen kuin tietty aika on kulunut. Tämä kuulostaa ahdistavalta. Siksi on hyvä selventää, että saunassa saa olla juuri niin kauan kuin haluaa, ja ulos viilentelemään kannattaa lähteä juuri silloin kun itsestä siltä tuntuu. Ja saunaan saa tulla takaisin niin monta kertaa kuin haluaa.

Saunan eri merkitykset. Sauna on rauhoittumista, meditaatiota ja mindfulnessia. Samalla se voi olla sosiaalinen tilanne, jossa vaihdetaan perheen ja ystävien kuulumiset. Sauna antaa tilanteen myös vaikeista asioista ja tunteista puhumiseen. Sauna voi olla myös kaveriporukan bilesauna ennen baariin lähtöä. Ja sauna on ollut ennen aikaan se paikka missä synnyttiin ja paikka jossa kuolleiden ruumiit pestiin. Se on ollut tärkeä puhdistautumispaikka. Kerroin vieraille myös morsiussaunan perinteistä – ja kappas heti seuraavana viikonloppuna sain kokea sen itse! Päähäni kaadettiin jauhoja, hunajaa, kananmuna ja suolaa tuomaan hyviä asioita avioliittoon.

Vihtominen. Niinpä – mitä ihmettä! 😀

Seksuaalisuus. On hyvä painottaa, että Suomessa sauna on edelleen ns. pyhä paikka. Kaikenlaiset aloitteet tai lähentelyt kannattaa yleensä jättää muualle.

Terveellisyys. Saunalla on paljon terveysvaikutuksia – rauhoittuminen ja stressinpoisto on varmaankin tärkeimmät asiat hyvinvoinnin kannalta. Sitten on joitain sääntöjä, jotka kannattaa muistaa: avantoon ei hypätä niin että pää menee veden alle ja kuumasta saunasta ei saa suoraan hypätä jääkylmään veteen.

 

Saunan jälkeen raikkaana ja rentoutuneena. Seurassani uudet tuttavuudet Hollannista, Ranskasta ja Tanskasta ihastuneena valoisaan kesäyöhön.

 

Kaikkien näiden omien oppieni jälkeen olen myös oppinut yhden tärkeän saunomistaidon ranskalaiselta ystävältäni: jos ottaa tölkin saunaan, se pitää juoda siellä loppuun. Jos tölkki jää kesken ja saunan ulkopuolella koittaa sitä vielä maistaa, juoma on jo ihan lämmintä ja väljähtynyttä. AIkoinani tämä hänen tekemä havainto ja opastus huvitti minua, mutta tottahan se on!

Oletko sinä saunonut ulkomaalaisten kanssa? Oletko opastanut heitä saunan saloihin? Mitä muita kysymyksiä tai outoja tilanteita on tullut vastaan?

 

 

 

Matkabloggaaja joulufiiliksissä

 

karolineburg_ulkoa_web

 

Sade ropisee kattoon jouluaaton aamuna Espoossa. Palaan mielessäni Kainuun lumisiin maisemiin ja Kartanohotelli Karolineburgin joulumyyjäisiin. Imin siellä itseeni joulufiilistä jo aiemmin joulukuussa.

Vanha kartano luo tunnelmalliset puitteet pienelle joulutapahtumalle. Paikalla oli käsitöiden myyjiä, pihalla poniajelua, kartanon salissa oli tarjolla glögiä ja hotellihuoneita pääsi katsomaan. Tällaisessa vanhassa talossa, joka on rakennettu alunperin muuhun kuin hotellikäyttöön, on kiva päästä näkemään huoneita, sillä jokainen niistä on erilainen. Jos haluaa yöpymiseltä jotain ketjuhotelleista poikkeavaa, Karolineburg on mun suositus majoitukseen Kajaanissa!

 

karolineburg_pihalla_web

karolineburg_sali_web

 

Nyt joulun alla on tullut palattua meidän viimevuotisiin jouluaiheisiin postauksiin. Aloitettiin Emman kanssa tämä blogi lokakuussa 2015, joten viime vuoden marraskuussa ja joulukuussa kirjoitetut postaukset olivat ihan alkuvaiheen tekeleitä. Ja ilokseni voin huomata, että meissä on tapahtunut kehitystä vuoden aikana! Bloggaamisessa on hienoa, että kynnys aloittaa blogi on suhteellisen matala – blogin saa pystyyn ilmaiseksi ja teknisesti aika helposti. Mutta toisaalta kehittyä, parantaa ja hifistellä voi ihan loputtomiin 😀

Paras tapa kehittyä on tietysti harjoittelu. Ollaan reilun vuoden aikana kirjoitettu paljon (tähän mennessä julkaistu yhteensä 134 postausta). Tärkeää on myös ollut kaikki kommentit, vinkit ja palaute, mitä ollaan saatu. Suuri kiitos niistä!

Yksi asia matkabloggaamisessa on yllättänyt minut. Se on matkabloggaajien yhteisö. Ollaan Emman kanssa päästy osaksi aktiivista ja toisiaan kannustavaa porukkaa. Keskustelut käy facebook-ryhmissä vilkkaana niin että kysymyksiä ja vastauksia sinkoilee kaikenlaisiin pulmiin. Hienoa, että avoimesti keskustellaan myös yhteistyökumppanuuksista ja millä pelisäännöillä niitä tehdään. Ollaan opittu muilta bloggaajilta paljon – kiitos!

Live-tapaamisiakin on ja seuraava isompi yhteinen ponnistus on Blogipaviljonki-osaston kokoaminen Matkamessuille tammikuussa.  Siitä tulee varmasti lisää hehkutusta lähempänä tapahtumaa! Eli kaikkea kivaa on tiedossa heti vuoden alussa, mutta nyt on aika rauhottua joulun viettoon.

 

karolineburg_sisustus_web

karolineburg_kaisajapukki_web

 

Meidän jouluaiheiset postaukset löytyy täältä. Olemme kirjoittaneet mm. joulutoreista, Loviisan Wanhan Ajan Joulukodeista ja joutilaasta joulusta.

Kiitollisena kuluneesta blogivuodesta haluamme toivottaa kaikille oikein rentouttavaa joulua!

 

Lähimatkailu on luksusta

 

kajaani_kaisa_web

 

Matkustaminen on ihanaa, mutta todellista luksusta on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään! En muista aiemmin ajatelleeni näin, joten tämä taitaa olla jotain kolmekymppistymisen oireita 🙂

Viime viikonloppuna olin todella tyytyväinen, että sain olla vain rauhassa kotona. Meille Kajaaniin tuli uusi lumi. Viikonlopuksi ei ollut mitään etukäteen lukkoon lyötyjä menoja, joten nautimme vain talvisesta säästä ja laitoimme kotiin vähän joulufiilistä.

Olen loistava aikatauluttamaan elämäni niin, että aina on jotakin ohjelmaa. Reissuja riittää ja usein viikonloppuna lähdetään johonkin. Asun Kajaanissa ja kun perhe sekä monet ystävät asuvat ruuhka-Suomessa, niin etelän suuntaan tulee vähän väliä menoa. Kajaanissa kaikki on lähellä ja pyörällä pääsee joka paikkaan, mutta auta armias, kun Kajaanista pitää lähteä johonkin – aina on pitkä matka.

Tykkään matkustaa varsinkin junalla. Siinä matkustusajan saa hyvin käytettyä hyödyksi. Vaikkapa lukemiseen tai bloggaamiseen. Tai lepäämiseen: viikko sitten lähdin työpaikan pikkujoulujen jälkeisenä lauantai-aamuna junalla Tampereelle toisiin pikkujouluihin. Ehdin matkan aikana nukkua ja syödä ja muutenkin toipua edellisen illan rasituksesta ja Tampereelle saapuessa olin taas valmiina uusiin bileisiin 😀

Sen sijaan viimeeksi kun palasin matkalta lentäen, ajattelin, että lentomatkustamisesta on luksus kaukana. Paluumatkalla oli vain yksi vaihto, mutta menin silti jo sekaisin laskuissa montako kertaa piti jonottaa, odottaa tai mennä jonkun tarkastuksen läpi. Nykyään jo lentokentälle päästäkseen pitää mennä ensin yhden turvatarkastuksen läpi. Kaikki tämä jotenkin turruttaa. Ei mitään järkeä koko hommassa, kun ympäristökin vielä kärsii.

 

kajaani_vilho_web

Meidän Vilho-koira on jo yli 10-vuotias, mutta niin innoissaan aina lumesta, että painelee menemään kuin mikäkin pieni pentu.

 

Moni tietää tunteen, joka tulee kun rentouttavan loman jälkeen matkustaa kellon ympäri, saapuu kotiin yöllä ja aamulla pitäisi olla taas töissä. Tai ajaa ihanan Lapin hiihtoloman jälkeen kotiin pimeässä lumisateessa 800 kilometriä. Lomalla hankittu virkeys on tipotiessään ja kadonneet silmäpussit on ilmaantuneet takaisin. Lomareissun jälkeen tarvitsisi vielä muutaman päivän loman reissusta toipumiseen ja pyykin pesemiseen.

Rentouttavinta onkin lähimatkailu. Silloin itse matkustaminen ei syö matkan kohteessa käytettävää aikaa. Todellista rentoutumista ja akkujen lataamista voi tapahtua lyhyessäkin ajassa. Varsinkin, jos siihen ei liity rasittavaa matkantekoa.

Itselläni arjen ajatuksista irrottautumiseen toimii parhaiten pieni maisemanvaihdos – mieluiten kauniiseen luontoon. Mutta sitä parempi mitä lähempänä se on!

Viime jouluna kirjoitin Joutilas matkailija -kirjasta, joka pisti omat joululoman suunnitelmani uusiksi.

 

Lapin fiilistä Kajaanin Akkovaaralla

 

akkovaara_järvi_web

 

Akkovaara on vanha riittipaikka Kajaanissa. Alueelle valmistui retkeilyreitit tänä kesänä ja siitä on heti tullut suosittu päiväretkikohde.  Paljaslakinen vaara muistuttaa Lapin tuntureita ja sen nimikin juontaa saamen kielestä.

 

akkovaara_jättiläisenluola_web

 

Akkovaaralla on retkeilyreittejä 18 kilometriä, mutta jo reilun kilometrin lenkillä pääsee mielenkiintoisiin paikkoihin kuten aukealle vaaran huipulle, jättiläisenluolalle ja pirunpellolle. Alueella ovat muinoin asuneet lappalaiset, jotka ovat pitäneet vaaraa riittipaikkana ja siihen liittyy paljon myyttiperinnettä.

Satumaarit Myllyniemen kirja Maaginen Aarrekartta kertoo, että vanhojen kertomusten mukaan Akkovaara on pirujen  vuori, jonka sisässä asuu piru isossa pirtissä. Sen syyksi laitettiin kaikki mitä kylällä tapahtui. Ihmiset ovat myös nähneet virvatulia ja aarnivalkeita Akkovaarassa ja sen takia kartelleet paikkaa. Opastekylttien mukaan nykytutkimus on löytänyt selityksen oudoille valoille. Se on sähkökemiallinen ilmiö, joka syntyy kun syksyn lehdet tippuvat kivikkoon ja mädäntyessään synnyttävät metaanikaasua. Kaasu välkehtii neonvalon tavoin pimeydessä. Kuka olisi uskonut, ettei vanhat höpinät ole mielikuvituksen tuotetta?

 

akkovaara_horisontti_web

Kainuun vaarat siintävät horisontissa.

akkovaara_jäkälä_web

akkovaara_huippu_web

Akonvaaran laelta on näkymät Oulujärven Ärjänselälle, joka on Suomen suurin sisävesiselkä.

 

Maasto on helppokulkuista, koska aluskasvillisuutta on vähän. Polut olivat kuitenkin kosteita ja liejuuntuneita monin paikoin, joten kunnon kengät kannattaa laittaa jalkaan. Maastossa on paljon kaunista jäkälää, joten polulta ei kannata poiketa, vaikka se mutainen olisikin. Nyt pystyi selvästi näkemään kengänjälkien muotoiset kohdat, joista kaunis pallojäkälä oli talloontunut.

 

akkovaara_kivikko_web

 

Tämä retki oli samalla minulle hyvää harjoitusta uuteen kameraan tutustumiseen. Täytin hiljattain pyöreitä ja sain synttärilahjaksi Canon EOS M3 minijärkkärin. Vehje joutui melkein heti maahantuojalle huoltoon, mutta sain sen nyt takaisin. Vielä en osaa käyttää kuin automaattiasetuksia, mutta vähitellen toivottavasti pääsen sen saloihin. Laatu on kuitenkin ihan eri kuin kännykällä räpsimissäni! Vai huomaako eron? 🙂

 

akkovaara_pirunpeltokyltti_web

Retken paras hetki on evästauko.

Retken paras hetki on evästauko.

akkovaara_puro_web

 

Retkeilyreitit on rakentanut Koutaniemi-Vuoreslahden kyläyhdistys, joten kiitos kuuluu sinne. Reitistä löytyy lisätietoa yhdistyksen sivuilta. Paikalle on kolme lähtöpistettä noin 10 km päässä Kajaanin keskustasta. Syksyisenä lauantaina yhdellä lähtöpisteistä oli kymmenisen autoa parkissa – se on paljon näillä leveyksillä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole kansallispuisto tai vastaava isompi kohde. Hienoa, että uusi reitistö on löydetty.

Erityisesti suosittelen lapsiperheille: nuotiopaikalle oli Heinirannantien lähtöpisteelta vain pari sataa metriä, joten sinne jaksaa pienimmätkin kävellä tai kantaa 😀

Lisäys 6.2.2018: Palasin Akkovaaralle Ylen toimittajan kanssa lumikengät jalassa. Katso talviset kuvat ja aurinkoiset tunnelmat postauksestani. Haastettelusta tehdyn jutun pääset lukemaan Ylen sivuilta.

 

 

SUP Balance tekee hyvää mielelle ja keholle

 

13840466_10153979599329125_1522821180_o

 

Kokeilin ensimmäistä kertaa SUP Balancea. Osallistuin Kajaaninjoella ohjatulle tunnille, joka lähti Kauppatorin rannasta ja kesti 1,5 h.

SUP Balance on SUP-laudan päällä tehtäviä kehonhallinta-, tasapaino- ja liikkuvuusharjoituksia. Tavoitteena on ymmärtääkseni myös rentoutua ja vähentää stressiä.

Laudalla ei ole varsinaista kaatumisen vaaraa, joten varusteeksi käyvät normaalit säänmukaiset liikuntavaatteet. Laudalla ollaan paljain varpain ja siihen saa mukaan vaikkapa juomapullon verkolla kiinni.

Aloittelijoiden tunti kun oli kyseessä, teimme aika perusvenytyksiä ja tasapainoa ja lihaskuntoa kehittäviä liikkeitä. On kuitenkin ihan eri fiilis tehdä liikkeitä, kun vesi liplattaa rauhottavasti ympärillä, voi katsella taivaalle ja saa olla ulkoilmassa. Eikä esimerkiksi tuijottaa jumppasalin kattoa.

Kaikista vaikeinta olivat liikkeet, joissa piti ottaa tasapainoa vaativa asento ja kääntää katse taivaalle. Tasapaino säilyi niin kauan kun katseen sai suunnattua alas veteen tai kauas horisonttiin, mutta ylöspäin katsoessa tasapainon löytäminen vaati erityistä keskittymistä. Selällään makaaminen ja taivaalle tuijottelu oli asia erikseen.

 

sup_taivas_web

 

Ohjaaja Ronja ohjasi kivaan ja rauhalliseen tyyliin, joten uuteen lajiin pääsi hyvin kärryille. Kovin suurta ryhmää tähän lajiin ei kerrallaan sovi, koska ryhmä helposti leviää kukin mihinkin suuntaaan. Nytkin joki oli melko tyyni ja valitsimme saarien takaa suojaisen paikan, mutta jokaisen liikesarjan jälkeen sai meloa itsensä takaisin lähtöpaikkaan.

Myös ohikulkijoita tuntui kiinnostavan homma ja meidän pyllistelyä laudoilla jäätiin oikein rannoilta seuraamaan. Harmi, että itse en saanut otettua kuvia tunnin aikana, sillä ryhmä sup-laudan päällä venyttelijöitä on jo itsessään rauhoittava ja hieno näky!

 

Keli oli tyyni Kajaani-joella.

Keli oli tyyni Kajaaninjoella.

Sup balanceen tarkoitetut laudat on leveämpiä kuin sup-laudalla melomiseen tarkoitetut. Ne on todella leveät ja tukevat, joten kaatumista ei tarvitse pelätä.

Sup balanceen tarkoitetut laudat on leveämpiä kuin sup-laudalla melomiseen tarkoitetut. Ne on todella leveät ja tukevat, joten kaatumista ei tarvitse pelätä.

 

Siinä laudalla venytellessä ja sinistä taivasta katsellessa tuli mieleen, että tässä on laji, joka sopii Suomen matkailubrändiin. Suomea halutaan tuoda esiin hyvinvointimatkailun ja wellbeing-matkailun kohteena. Ja kun Suomea markkinoidaan matkailukohteena, usein korostetaan luontoa ihmisen hyvinvoinnin lähteenä.

Löytöretki Hyvinvointimatkailuun -raportissa kuvataan, että ”Wellbeing sisältää rauhoittumisen ja rentoutumisen lisäksi myös omaan aktiivisuuteen pohjautuvia kunto-, liikunta- ja terveyselementtejä.” Sup balance sopii tähän kuvaukseen loistavasti.

Ovatkohan Visit Finlandin tämän kesän Tour de Relax -markkinointikampanjan osallistujat käyneet suppailemassa?

 

Tämä on näkymä sup-laudalla selällä maatessa.

Tämä on näkymä sup-laudalla selällä maatessa. Mielenrauhaa!

 

Facebookista löytyy lisätietoja SUP-melonnasta Kajaanissa.

 

 

Teatteri saapui asemaravintolaan

 

asema_ikkuna

 

Olin tosi ilahtunut kuullessani, että Kajaanin rautatieasemalla esitetään näytelmää. Asema on rakennuksena upea – Suomen kauneimmaksikin asemaksi tituleerattu – mutta ei mielestäni täysin hyödynnetty.

Lipunmyynti loppui asemalta pari vuotta sitten ja viimeiset Kajaanin konduktöörit saivat kenkää VR:ltä hiljattain, joten oletan, että henkilöstön tilojen käyttökin on vähentynyt. Onneksi positiivisiakin uutisia tuli tällä viikolla, kun VR ilmoitti aloittavansa nopeamman yhteyden Helsingin ja Kajaanin välille. Aseman kahvila edelleen pyörii ja sen tiloissa näytelmäkin esitettiin.

 

asema_odotussali

Upeat on takat odotussalissa.

 

Esitys myös sopi erittäin hyvin miljööseen. Se oli kajaanilaisen Vaara-kollektiivin Läpilyönti-näytelmä, joka käsittelee pienten paikkakuntien identiteettiä, kotiseuturakkautta, lähtemistä ja jäämistä. Yleisö näki ikkunasta ratapihan ja siellä seisovat tavaravaunut. Se toi jännän aitouden tunteen näytelmään verrattuna siihen, että yleisö olisi istunut pimeässä teatterisalissa.

 

asema_yleisö

 

Teatteriesitys tuo kaivattua eloa vanhaan rakennukseen, josta yleensä vain pyyhälletään läpi – jos edes käydään sisällä. Tämä kokemus pistää miettimään, että mihin kaikkeen muuhunkin asemarakennusta voisi käyttää? Ja vastaavassa tilanteessa olevia asemia on varmasti ympäri Suomen!

 

asema

Kajaanin rautatieasema valmistui 1905. Kuvassa se on lämpimässä vappukelissä.

 

Näytelmässä oli hauskoja ja tragikoomisia oivalluksia pienten paikakkuntien elämästä. Jäin myös miettimään omaa espoolaista identiteettiäni. Espoolaisilla ei ole vahvaa omaa identiteettiä (esimerkiksi jääkiekkojoukkue meni juuri konkurssiin), mutta silti korjaan aina, jos joku sanoo minua helsinkiläiseksi – vaikka suurimmalle osalle suomalaisista se on ihan sama asia.

 

Leijalautailun talvikausi ja haaste päättyivät – katso kuvat!

 

kite_erwan_1

 

Kaikki hauska loppuu aikanaan – niin myös haasteeni opetella leijalautailemaan talven aikana. Hyppiminen jäi ensi kauteen, mutta muuten tuli jo hetkiä, jolloin pystyin nauttimaan leijan kyydistä ja jopa vähän”kruisimaan”.

Ystäväni Erwan otti tämän postauksen kuvat yhdellä kevään viimeisistä leijailukerroista. Näistä kuvista välittyy hienosti fiilis ja näkyy ammattikuvaajan kädenjälki.

 

kite_erwan_3

Lähdossä leijailemaan Oulujärvellä

 

Leijailu tai kajaanilaisittain ”kitteily” on siitä hauska laji, että juuri kun kuvittelen hallitsevani tilannetta ja otan rennommin, olenkin hetken päästä ihan pulassa ilman mitään kontrollia leijaan.

Myöskään säätä ei pysty hallitsemaan. Juuri kun olen luullut, että tuuli on tyyntynyt ja olen päättänyt lopettaa ja saanut kaikki tavarat pakattua, tuuli yltyykin jälleen.

 

kite_erwan_4

Aurinko vasemmalla, minä oikealla

 

Leijalautailun opettelussa vaiheet menivät näin:

  1. Tutustuin lajiin, varusteisiin ja turvallisuuteen teoriatunnilla.
  2. Opettelin leijan ohjaamista (lähinnä selällään jäällä maaten).
  3. Kuivaharjoittelin lähtöä ilman lautaa (alkuasento on istuen ja leija pitää saada nykäisemään liikkeelle).
  4. Opettelin leijalla ajamista (yhteen suuntaan).
  5. Opettelin kääntymistä ja toiseen suuntaan ajamista.
  6. Opettelin palaamista samaan paikkaan mistä olin lähtenyt – ei muuten ihan helppoa!

Nyt olen päässyt hyvin alkuun, mutta kehittyä voi loputtomasti. Kun leija on vielä paremmin hallinnassa, voi lisää haastetta hakea kovemmista tuulista.

 

kite_erwan_5

Kurssin vetäjä Jyrki ohjaa alkuun, kun kokeilen eri leijaa.

kite_erwan_2

 

Tämä kausi on nyt taputeltu. Kesäkaudella leijailua voi jatkaa avovedessä. Kesällä on kuitenkin niin paljon muitakin harrasteita, joten voi olla, että laji jää minun osaltani talvilajiksi. Toisaalta olen kuullut, että leijalautailu on hauskempaa vedessä kuin jäällä, joten saa nähdä innostuisinko kuitenkin kokeilemaan… Se kuitenkin vaatisi taas oman treeninsä, sillä vesi on ihan erilainen elementti.

Täältä löytyvät aikaisemmat leijalautailun opetteluun liittyvät blogikirjoitukseni:
>> Leijalautailu – kevään haaste
>> Leijalautailu – jäällä tositoimissa
>> Laudalla leijan vietävänä

 

kite_erwan_6

 

 

Lomavieraat ja parhaat hiihtokelit tulossa Kainuuseen

 

IMG_20160228_190952

Laiska koiranulkoiluttaja 🙂

 

Etelä-Suomessa taitaa olla monella jo kevätfiilikset, mutta täällä Kainuussa on vasta käsillä parhaat kelit moneen talvilajiin.

Erityisen innoissani olen siksi, että saamme tällä ja ensi viikolla ystäviä kylään ja suunnitelmissa on harrastaa monenlaista talviurheilua. Ainakin hiihtoa, laskettelua ja huskysafari on tiedossa. Kaverien joukossa on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, joten osalle nämä ovat melko eksoottisia kokemuksia. Itsekin saa enemmän irti ja on paljon hauskempaa, kun tehdään juttuja porukalla.

Nyt vain toivotaan, että voidaan järjestää vieraiden toiveiden mukaiset selkeä sää niin että päivällä paistaa aurinko ja yöllä leiskuu revontulet!

 

jäätie_web

Oulujärven yli menee jäätie.

kaisa_hiihtää_web

Olin tänään hiihtelemässä Nuasjärvellä, joka on Kajaanin ja Vuokatin välissä. Nuasjärvi on viime aikoina tullut tunnetuksi siitä, että sinne laskee Talvivaaran purkuputki.

jää_web

 

Tässä silmä lepää. Mieleen tulee Hellaakosken aforismi:

”Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.”

 

Laudalla leijan vietävänä

 

IMG_20160305_200138

 

Uuden lajin opettelussa on nyt takana kolme kertaa leijailua lauta jaloissa. Polvet on mustelmilla, mutta olen alkanut vähän päästä jyvälle leijalautailusta.

Olen saanut jokaisella kerralla jokusen mukavan ”ajon”, vaikka olen myös roikkunut vatsallani leijan perässä. Alussa homma oli aika pelottavaa, mutta olen harjoitellut sen verran heikossa tuulessa, että hetkittäin on jopa tullut tunne, että pystyn hallitsemaan leijaa!

 

IMG_20160305_195038

Kuva: Maija Autio

 

Olen tullut siihen tulokseen, että extreme-lajien (johon tässä luen mukaan myös leijalautailun) harrastajien tulee olla luonteeltaan rauhallisia eikä äkkipikaisia rämäpäitä niinkuin voisi kuvitella. Leijalautailussa kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä ainakin oman kokemukseni perusteella iso osa harrastukseen käytetystä ajasta menee säätilojen tarkkailuun, varusteiden huoltoon ja pakkaamiseen, purkamiseen, narujen selvittelyyn, muuhun säätöön ja odotteluun. Sitä upeampi on varmasti se fiilis kun homma luistaa!

Leijailuun ei sovi myöskään kireät aikataulut. Sopivat sääolosuhteet ei kuitenkaan noudata suunnittelemiani aikatauluja..

 

IMG_20160305_195857

Leija ylös ja sitten menoksi!

 

Harjoituskerrat ovat tähän asti olleet aika lyhyitä, parisen tuntia kerrallaan. Jokainen kerta on pitänyt aloittaa muistelemalla, että mites tämä menikään ja mistäs narusta mitäkin taas tapahtuikaan. Seuraavaksi toivon saavani pitemmän leijailupäivän niin että hommaan tulee enemmän toistoja ja se menee selkäytimeen asti.

Lisäksi toiveena paljon puuterilunta, aurinkoa ja sopivaa tuulta!

 

IMG_20160305_194611

Oltiin Maijan kanssa ensimmäistä kertaa leijailemassa ilman kurssin vetäjää, mutta saatiin pähkäilyn jälkeen narut järjestykseen ja päästiin liikkeelle, hyvä me!

 

Lue myös aikaisemmat juttuni ensimmäisestä leijalautailun teoriatunnista ja ekasta kerrasta jäällä!

 

 

 

 

Ärjänsaareen yleisöryntäys ensi kesänä?

 

ärjä_biitsi_toukokuussa_web

Toukokuisena arki-iltana oli rantahietikoilla hiljaista.

 

Metsähakkuut ja siihen liittynyt kohu ovat luoneet Ärjänsaarelle uuden kiinnostavan tarinan. Moni on kuullut Ärjänsaaresta ensimmäistä kertaa hakkuisiin liittyen (kirjoitin aikaisemmin blogiin postauksen ko. tapahtumaketjusta). Saaren luontoarvoja on ylistetty ja kulttuurihistoriallista merkitystä on maalailtu monissa kirjoituksissa.

Ärjänsaaren tarinaan ovat aikaisemmin kuuluneet kertomukset Suomen ainoiden sisävesimerirosvojen piilopaikasta ja lappalaisten muinaisesta pyhästä Porokirkosta. Ärjän tarinaan kietoutuvat myös monet paperitehtaan työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä muistot kesäpäivien vietosta saarella.

 

ärjä_hylky_web

Mikäköhän tämän hylyn tarina on? Mielikuvituksen voi antaa lähteä lentämään 🙂

 

Nyt tarinaan tulee uusi dramaattinen käänne, kun saaren metsät oltiin vähällä hakata ja metsäkoneet olivat jo töissään, kun luonnonsuojelijat ne viime hetkellä pysäyttivät.

Matkailussa oleellista on tarinat. Uskon, että aikaisempaa useampaa kiinnostaa käydä nyt katsomassa miltä näyttää hakkuun jäljet ja millainen on saari, jonka luonnon puolesta on taisteltu.

Miten matkailullinen hype nyt saataisiin hyödynnettyä?

 

Ärjänsaaren hakkuut loppuivat – mitä nyt?

 

ärjä_biitsi_web

 

Viime viikkoina on käyty vilkasta keskustelua Ärjansaaren metsähakkuista. Ärjänsaari upeine hiekkarantoineen ja -töyräineen on Oulujärven helmi.

Lyhyesti kerrottuna tapahtumavaiheet ovat menneet näin: Saaren omistaja UPM teki Ärjässä metsähakkuita, joita ympäristöjärjestöt vastustivat. Kainuun ELY-keskus kuitenkin hylkäsi ympäristöjärjestöjen vireillepanon hakkuiden keskeyttämiseksi. Sen jälkeen järjestöt valittivat hallinto-oikeuteen ja luonnonsuojelijoita meni paikan päälle estämään metsäkoneiden työt. UPM ilmoitti lopettavansa hakkuut kesken.

Olen käynyt Ärjänsaaressa kesällä veneellä ja talvella hiihtänyt saarella sekä ajanut mönkijällä jäätä pitkin ympäri. Kun minulle tulee vieraita muualta, on Ärjänsaari yksi ykköskohteista, jonka haluan näyttää heille.

 

ärjä_mönkkäri_web

 

Saari kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja rantojensuojeluohjelmaan. Ärjän erikoispiirteitä on hiekkarannat ja jopa 30 metriä korkeat hiekkatöyräät. Saaren sisäosat ovat pääosin talousmetsäkäytössä olevaa mäntykangasta. Männikkö on helppokulkuista ja tasakasvuista talousmetsää. Virkistyskäytön kannalta tärkeää on, että maisema pysyy yhtenäisenä.

 

ärjä_metsä_web

 

Ärjänsaaressa on potentiaalia nykyistä paljon merkittävämpäänkin matkailulliseen hyödyntämiseen. Suuri parannus oli, kun viime kesänä UPM hankki uuden laiturin veneilijöille. Nyt isommatkin veneet ja Oulujärvellä seilaavat höyrylaivat pääsevät rantautumaan.

 

ärjä_laivat_web

 

UPM on tehnyt vuonna 2014 Ärjänsaaren hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt. Kajaanin ammattikorkeakoulu on tehnyt UPM:n toimeksiantona kehittämissuunnitelman saaren infrastruktuurille ja virkistyspalveluille.

Saari on ennen ollut paperitehtaalaisten ja heidän perheidensä kesänviettopaikkana. Siellä on järjestetty kesäleirejä ja juhlia. Siltä ajalta on edelleen mökkejä, leirikeskus ja muita rakennuksia, joiden kunto on päässyt huonoksi.

Saaressa on ollut kesällä kahvila, mökkivuokrausta ja venekyytipalvelua. Sitä on kuitenkin ollut vaikea saada kannattavaksi. Perusongelma on mielestäni omistajuus. Matkailu ei ole maanomistaja UPM:n ydintoimintaa ja se on siksi vuokrattu ulkopuoliselle yrittäjälle. Vuokralla olevalla yrittäjällä taas ei ole tarpeeksi kannustinta investoida infraan, jota ei itse omista.

Mutta jos saarella matkailua pyörittäisi sellainen toimija, joka hyötyisi matkailun kehittämisestä, sillä olisi myös intressi panostaa infrastruktuuriin ja huolehtia luontoarvoista sekä maisemasta.

UPM on aikaisemmin ehdottanut valtiolle että voisi myydä sen, mutta kauppoja ei ole tullut. Toissa viikolla ryhmä Kajaanin kaupunginvaltuutettuja teki aloitteen kaupungille käynnistää neuvottelut omistusjärjestelyistä. Ekometsätalouden liitto ehdotti kansalaiskeräystä Ärjänsaaren ostamiseksi. En kuitenkaan usko, että kansanliike on paras taho ostamaan saatikka kykenevä huolehtimaan tällaisesta kohteesta.

Nyt kun häly hakkuista on laantunut, ei saa unohtaa Ärjän virkistyskäytön kehittämistä. Suunnitelmia on tehty ja seuraavaksi ne pitää toteuttaa.

 

ärjä_beachvolley_web

 

Ärjänsaareen liittyviä muita postauksiani:
>> Ärjänsaareen yleisöryntäys ensi kesänä?
>> Matkailu kilpailee luonnon käytöstä muiden tarpeiden kanssa

 

 

Leijalautailu – jäällä tositoimissa

 

late_jäällä_web

 

Takana on ensimmäiset treenit leijalautailua Oulujärven jäällä. Järven poikki kulkee jäätie, joten keskelle järveä pääsi kätevästi tietä pitkin.

Harjoittelin leijan hallintaa kahtena päivänä parisen tuntia kerrallaan. Aloitin pienestä leijasta ja siirryin vähitellen suurempiin.

Vielä ei ollut lautaa jaloissa, vaan koitin saada leijaan tuntumaa pääasiassa istuen ja selällään jäällä maaten. Se oli turvallisinta varsinkin isompien leijojen kanssa, kun kroppa toimi painona suurempia nykäisyjä vastaan. Vaikka tuulta oli vain 4 m/s, leijassa oli aika paljon voimaa tuulenpuuskan osuessa kohdalle. Ja kun leija nykäisi, niin tietysti paniikissa tein joka kerta päinvastoin kuin oli neuvottu. Tästä seurasi, että leija sai vain enemmän potkua ja minä roikuin perässä.

 

kaisa_jäällä_web

 

Kun leijan sai haltuun, selällään lumihangessa makaaminen ja leijan lennättely sieltä käsin oli itse asiassa aika rauhoittavaa.

Mutta seuraava kerta jännittää, sillä silloin laitetaan lauta jalkaan. Nyt jo kuivaharjoittelin laudalla lähtöä. Lähtöasento on istuallaan maassa ja leija pitää saada nykäisemään pystyasentoon. Mutta ei liikaa niin, että sitten kippaa suoraan nokalleen. Suksilla lähdön pitäisi olla helpompaa.

Vähän pelottaa, että olen täysi matkustaja lautani kanssa kun leija lähtee vetämään…

 

kaisa_puomi_web

Maisemat selällään jäällä maatessa.

laskiaispulla_web

Laskiaissunnuntaina ulkoilijat tietysti palkitsevat itsensä laskiaispullalla!

 

Lue kaikki leijalautailujuttuni:
>> Leijalautailu – kevään haaste
>> Laudalla leijan vietävänä
>> Leijalautailuhaaste päättyi!

 

Leijalautailu – kevään haaste

 

kite1_web

 

Olen jo parina talvena ihaillut leijalautailijoita ja -hiihtäjiä, jotka Oulujärven jäällä painelevat kovaa vauhtia ja tekevät näyttäviä hyppyjä.

Tästä innostuneena ilmoittauduin Leijakoulu Lappiksen kurssille. Nyt takana on ensimmäinen leijalautailun teoriatunti, jossa käytiin läpi varusteita, lajin perusperiaatteita ja turvallisuutta.

Ensimmäinen aihe oli turvallisuus, jonka kurssin kouluttaja Jyrki Vahlamo aloitti kertomalla lajissa sattuneista kuolemantapauksista. Tämähän käydään siis läpi sen takia, että riski tunnistettaisiin ja turvallisuudesta huolehdittaisiin, mutta silti vähän säväytti…

Noh, välineisiinkin tutustuttiin. Meille esiteltiin narujen kiinnityksiä ja tarkastuksia. Iso leija pumpattiin malliksi, mutta harjoittelu aloitetaan pienellä purjeella. Seuraavalla kerralla mennään jäälle ja treenataan leijan käyttöä ilman suksia tai lautoja. Kun leijan ohjaus on hallussa, otetaan laudat/sukset mukaan. Lasketteluun tarkoitetut välineet käyvät tähän hommaan. Lisäksi suositellaan polvisuojia.

 

kite2_web

Tällä pikkupurjeella sitä sitten aluksi treenataan

 

Kokeneen ”kiteilijän” mielipide oli, että laji on parhaimmillaan kesällä vedessä ja siihen se on alunperin kehitettykin. Meillä nämä olosuhteet ovat kuitenkin mitä ovat ja itseasiassa leijailun opettelu on jäällä helpompaa ja turvallisempaa kuin vedessä.

Kainuussa kiteilyyn on loistavat mahdollisuudet, koska isoja selkiä ja hienoja rantoja löytyy omasta takaa.

Nyt vain odotellaan sopivia kelejä. Aloittelijoille tuulta pitää olla, muttei liikaa. Tässä lajissa seuraavaa kertaa ei voi vain katsoa kalenterista ja sopia kuukauden päähän, vaan hommassa ollaan säiden varassa.

Purjelautaliiton sivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa, mm. leijalautailusanasto, johon minun täytyy itsekin perehtyä.

Lohdullista tässä on se, että kurssilla on takuu, että niin kauan jatketaan kunnes kaikki pärjäävät itsenäisesti. Kurssin ohjaajalla on siis suuri luotto meidän kykyihin! Tästä kuulette vielä pitkin kevättä…

Lue jatkoa leijalautailulajikokeilulle:
>> Leijalautailu – jäällä toisitoimissa
>> Laudalla leijan vietävänä
>> Leijalautailuhaaste päättyi!

 

 

Päristelemässä vaaralla

 

kaisa_kelkkailee_web

 

Kainuussa tulla tupsautti uutta lunta, joten oli hyvä hetki lähteä kokeilemaan moottorikelkkailua.

Kainuussa on laajat kelkkareitistöt ja meilläkin Kajaanissa kivenheiton päästä kotoa menee reitti. Tällä kertaa käytössä ollut kelkka oli Ristijärven Saukkovaaralla, joten retki tehtiin siellä.

Kelkkauraa ei oltu vielä ajettu ja uusi lumi oli upottavan pehmeää. Kaaduimme heti ensimmäiseen kinokseen ja minä kyytiläisenä muksahdin hankeen! 🙂 Päätimme vaihtaa kelkkareitiltä hiihtoreitille, jota ei myöskään oltu vielä huollettu hiihtokuntoon. Ladun kunnossapitäjä oli sanonut, että helpottaa ladun tekoa, jos pohjaa ensin tampataan moottorikelkoilla. Eli tällä kertaa luvan kanssa ajettiin kelkoilta kielletyllä reitillä.

 

Luminen kelkkareitti_web

Sininen hetki.

 

Itse kelkalla ajaminen on yllättävän fyysistä. Sarvia sai vääntää ihan tosissaan ja kroppaa jännittää. Kelkan työntäminen tai lumesta kaivaminen käyvät myös varmasti urheilusta – onneksi sitä ei nyt tarvinnut kokeilla. Kädet tärräsivät vielä illalla. Ei siis ollut sellainen rauhoittunut raukea fiilis kuin yleensä metsässä ulkoilun jälkeen talvella.

Nyt meno oli aika töyssyistä. Voin kuvitella, että hankikannolla järven jäällä meno on tasaisempaa ja nautinnollisempaa. Varsinkin keväisessä auringonpaisteessa!

Oli ihan hauska kokeilu, mutta ohi viliseviä kauniita maisemia olisi ollut mukava pysähtyä rauhassa ihastelemaan. Ja metsän rauhasta ei tässä yhteydessä voi puhua, päinvastoin, me rikoimme sen.

Tärkeää onkin huomioida kelkkailussa:

  • Vapaa-ajan kelkkailuun tarvitsee uraluvan. Niitä myy reittien ylläpitäjät Metsähallitus, kunnat ja kelkkailuyhdistykset.
  • Reiteiltä voi poiketa ainoastaan jääpeitteisellä vesistöalueella.
  • Moottorikelkkailu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan edellyttää maanomistajan luvan.
  • Lunta on oltava tarpeeksi, jotta kasvit ja maaperä ei vaurioidu.
  • Luontoa on kunnioitettava ja häiriötä pyrittävä minimoimaan.

 

kelkkailukielletty_web

Ei näin.

 

Tämä retki ei saanut minusta vielä innostunutta moottorikelkkailun harrastajaa. Jos johonkin vauhtikyytiin menisin metsässä mielelläni, voisi se olla husky-ajelu. Sen kokeilun voisinkin ottaa tämän talven tavoitteeksi!

 

 

Paikallisia tuotteita Kainuulaiselta Joulutorilta

 

Joulu lähestyy ja joulutoreilta voi jo innokkaimmat käydä hakemassa joulufiilistä. Joulutoreilta on myös kiva hankkia joululahjoja ja viemisiä. Näin ne tulee hankittua hyvissä ajoin ilman stressiä ja voi vieläpä löytyä kivoja paikallisia ja ekologisia tuotteita, joita ei marketeista saa.

Kainuulainen joulutori järjestettiin tänä viikonloppuna Kajaanihallissa ja löysin sieltä kivoja ideoita jouluun.

 

20151129_140821

Impilinnan  Osuuskunnan kyytönmaitosaippuaa oli tarjolla pihlajanmarjalla ja kehäkukalla hajustettuna.

20151129_134736

Taito Kainuun pöydällä oli myynnissä kierrätystekstiileistä tehtyä huopaa. Levyinä myytävää huopaa ja vinkkejä sen käyttöön löytyy Taito shopeista ympäri Suomen.

20151129_135904

Ninnimoi:n hauskoja kortteja, tarroja ja julisteita löytyy myös nettikaupasta www.ninnimoi.fi  

20151129_140203

Itselle lahjaksi lähti kuhmolaisen Ville Heikkisen tekemät puiset korvakorut 🙂

 

Kainuulainen joulutori on siitä mukava toritapahtuma, että se järjestetään sisätiloissa. Tunnelma on siis lämmin verrattuna marraskuiseen keliin! Kuulin, että viikonlopun aikana torilla oli lähes 8000 kävijää. Tapahtuman järjesti Kajaanin ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijat osana opintojaan. Kiitos järjestäjille!