Browsing Tag

Helsinki

Koko viikonlopun polttarit

 

 

Mun polttarit oli koko viikonlopun reissu, joka oli täynnä yllätyksiä ja ystäviä!

Polttarit pysyivät minulle loppuun asti täysin yllätyksenä. Sen takia tämäkin blogipostaus piti kirjoittaa kokonaan uusiksi. Minulla oli blogissa jo luonnosteltu kirjoitus siitä miten malttamattomana odotan vuoden jännittävintä reissua – omia polttareitani. Olin saanut jo ennen pääsiäistä kirjeen, jossa sain varustelistan ja ohjeen pakata kassin valmiiksi sillä polttarit saattaisivat tulla yllättäen minä hetkenä hyvänsä. Kassi oli nököttänyt eteisen nurkassa jo yli kuukauden.

Olimme lähdössä kesäkuun ekana viikonloppuna vanhempiemme luokse Espooseen. Tarkoituksena oli tehdä hääjärjestelyjä: oli sovittu tapaaminen kukkakaupan kanssa ja hääkakkujen maistelu pitopalvelun kanssa. Tai niinhän minä luulin.

Pyysin miestäni vielä perjantaina aamulla ottamaan minusta blogia varten kuvan, jossa istun tympääntyneenä odottamassa polttarivarusteissani. Halusin kuvan ehdottomasti aamulla vielä ennen töihin lähtöä, jotta saisin postauksen kirjoitettua ajomatkalla heti töitten jälkeen. Loistavasti miehelläni pokka piti, vaikka hyvin tiesi mitä tuleman piti.

Kuvaa ei siis tarvittu. Olin vielä töissä kolmen aikaan viimeistelemässä hommia, kun käytävästä alkoi kuulua Pharrel Williamsin Happy-biisi. Yhtäkkiä ystäväni Anni ja Anastasia paukkasivat työhuoneeseeni paukkuserpentiinin kanssa ja nappasivat mukaansa. Olin kuin puulla päähän lyöty.

Korkattiin skumppa, käytiin hakemassa tavarani kotoa ja sen jälkeen kyyti vei Kajaanin lentokentälle, mistä oli lento Helsinkiin.

 

 

Perjantai-ilta otettiin rennosti kaasoni Niinan luona. Ruokaa, juomaa, kuulumisten vaihtamista ja saunomista. Olin jo yöpuvussa menossa nukkumaan, kun ovisummeri soi. Espanjalainen ystäväni Prado oli ovella. Kyyneleet kihahtivat silmiini. Olin salaa toivonut, että kaksi Erasmus-vaihtokaveriani pääsisivät polttareihin, mutta samalla ajatellut sen olevan aika epätodennäköistä kun he kuitenkin järjestävät jo yhden reissun tänä kesänä Suomeen häitä varten. Myös ruotsalainen ystäväni liittyi seuraavana aamuna seuraan.

Lauantai oli täynnä ohjelmaa mutta sopivan rennosti silti. Helsinki näytti aurinkoisena viikonloppuna parastaan. Ohjelmassa oli pesäpallon pelaamista (mikä oli yllättävän hauskaa, vaikka kaikki eivät olleet pelanneet ennen ja sikäli harvinainen tilaisuus, että kerrankin oli tarpeeksi iso porukka sen pelaamiseen), piknik, pieniä tehtäviä, charleston-tanssitunti, ravintolassa syöminen, morsiussauna ja yökerhossa biletystä. Seuraavana päivänä koko jengi vielä kokoontui brunssille ja iltapäivä nautisteltiin kaikessa rauhassa auringosta.

 

 

Ohjelma oli hauskaa yhdessä tekemistä ja mun mielestä suomalaiset morsiussaunan perinteet on todella hauskoja. Meitä ahtautui iso lauma naisia saunaan vieri viereen. Istuin oksista tehtyyn morsiamen ”istuimeen”. Sain hiuksiini jauhoja, hunajaa, raa’an kananmunan ja suolaa. Kaikilla on oma merkityksensa: ne tuovat avioliittoon leipää ja varallisuutta, rakkautta, hedelmällisyyttä ja pitävät vanhan suolan loitolla. Saunaperinteet tuovat polttareihin vähän seremoniallisuutta ja jotain perinteikästä ja erityistä juuri polttareihin, verrattuna tavalliseen tyttöjen bileviikonloppuun.

 

 

Kaasoni kysyivät minulta aiemmin toiveita polttareihin ja minulla oli vain yksi toive:  en halua tehdä jotain extreme-suoritusta (kuten benji-hyppyä tai liitovarjolentoa) yksin sillä aikaa kun tiedän, että kaikki muut odotellessa juovat skumppaa yhdessä. Haluan viettää rennosti aikaa ystävieni kanssa, silloin harvoin kun kaikki ovat koolla. Ja tämä toive toteutui.

Viikonlopussa parasta oli se, että ystävät eri kaveripiireistä kokoontuivat yhteen ja tutustuivat myös toisiinsa. On mahtavaa, että vaikka olen muuttanut eri paikkakunnille enkä näe kaikkia kavereitani usein, ystävyys on monien kanssa silti säilynyt. Polttareissa muisteltiin vanhoja hauskoja yhteisiä muistoja, mutta olen varma, että tätä viikonloppua muistellaan vielä myös. Kun palattiin Annin ja Anastasian kanssa Kajaaniin sunnuntai-iltana, tuntui että reissuun oli mahtunut todella paljon asioita, joiden sulattelu vie aikansa.

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat minulle ikimuistoiseen viikonloppuun. Kiitos kaikista järjestelyistä ja vaivannäöstä erityisesti Heinille ja Niinalle!

 

 

 

 

Kiinalaisen uudenvuoden juhla Helsingissä

 

Kiinalainen uusivuosi on iso juhla ympäri maailmaa, ja sitä juhlitaan myös Helsingissä tänä viikonloppuna! Apinan vuoden vaihtumista kukon vuoteen juhlistettiin perinteisesti leijonien, lohikäärmeiden, musiikin, ruuan ja ilotulituksen saattelemana.

Leijonatanssi tuo perinteiden mukaan hyvää onnea tulevalle vuodelle. Leijonia voi tilata toki muihinkin tilaisuuksiin, kuten vaikkapa uuden liiketilan avajaisiin, onnea tuomaan. Myös pitkät (mitä pidempi sen parempi) lohikäärmeet tanssivat kiinalaisissa juhlissa. Ne symboloivat viisautta, voimaa ja rikkautta, ja tuovat leijonien tapaan onnea.

 

Kiinalainen uusivuosi leijona Helsinki Kiinalainen uusivuosi leijonatanssi Kiinalainen uusivuosi lohikäärme Kiinalainen uusivuosi lohikäärmetanssi

 

Illan aikana nähtiin myös upeita ohjelmanumeroita lavalla: tanssia, musiikkia, kungfu- ja taiji-esityksiä sekä kiinaksi laulavat muumit. Myös leijonien tanssia pääsi seuraamaan lavalla tarkemmin.

 

Kiinalainen uusivuosi leijonat

 

Kiinalaisen uudenvuoden juhlinta täytti koko Keskuskadun. Stockmannin päässä kojuissa myytiin kiinalaista ruokaa ja taidetta sekä askarreltiin. Kojuissa pääsi tutustumaan myös erilaisiin kiinalaisiin harrastuskerhoihin, kiinalaiseen lääketieteeseen ja vaikkapa feng shuihin.

 

Kiinalainen uusivuosi ruokakoju

Kuva: Helsingin Kiinalainen Uusivuosi 2016

Kiinalainen uusivuosi Helsinki Kiinalainen uusivuosi kojut

 

Alkavan kukon vuoden kunniaksi veistettiin jäästä tietysti kukko. Pienemmän ja pehmeämmän kukon saattoi ostaa myös kotiin maskotiksi ja onnea tuomaan.

 

Kiinalainen uusivuosi jääkukko

Kiinalainen uusivuosi pehmokukko Kiinalainen uusivuosi kukko

 

Juhla huipentui ilotulitukseen Töölönlahdella. Ilotulitteet ovat tärkeä osa kiinalaisen uudenvuoden perinteitä: kovilla äänillä pelotellaan pahat henget pois, mutta kauniilla ilotulitteilla myös kutsutaan hyvää onnea sekä esi-isiä mukaan juhlaan.

Ostin markkinoilta itselleni myös onnenkeksin. Kiinalaisethan perinteisesti mm. ennustuksissa keskittyvät enemmän niihin ”huonoihin” asioihin ja siihen mitä seuraavana vuonna tulee esimerkiksi välttää tai varoa eivätkä niinkään niihin hyviin (hyvät asiat kyllä tulevat jos ovat tullakseen!). Joten tulkitsen tämän niin, että kun vaan en anna periksi, niin kyllä tänä vuonna on mukaviakin asioita tiedossa! 🙂

 

onnenkeksi

 

Kiinalaista uutta vuotta vietetään Helsingissä taas 15.2.2018. Katso tarkemmat tiedot ja ohjelma täältä! Ennustukset Koiran vuodelle 2018 löydät täältä.

 

 

 

Musaa ja maistelua Hietalahden kauppahallissa

 

hietalahden halli

 

Kävin historian ensimmäisessä Musaa ja maistelua -ruokatapahtumassa Hietalahden hallissa marraskuussa 2015. Musaa ja maistelua -illoissa kauppahallin yrittäjät yhdessä We Love Helsingin kanssa tarjoavat musiikkia ja muutaman euron hintaisia pieniä maisteluannoksia (myös normaaleilta listoilta saa tilata).

Marraskuussa 2015 ideana oli, että näitä iltoja järjestettäisiin muutaman kuukauden ajan. Heti ensimmäisenä tapahtumalauantaina kauppahalli oli täpötäynnä kaltaisiani herkkusuita, eli uudenlaiselle ruokatapahtumalle oli todellakin ollut tilausta! Yleisömenestyksen miinuspuolena jo seitsemän jälkeen illalla tungos kauppahallin käytävillä alkoi olla melkoinen ja maisteluannoksia joutui jonottamaan tosi pitkään. Osa myyjistä ei selkeästi ollut varautunut näin isoon ihmismäärään tai siihen vauhtiin, jolla annoksia tilattiin.

Me maistoimme tuolloin mm. näitä herkkuja:

 

Kimchi Wagon Hietalahden kauppahalli

Kimchi Wagonin gochujang sesam hot pot, jossa maistui herkullinen kimchin kirpeys ja gochujang-tahnan tulisuus

Kimchi Wagon Hietalahden kauppahalli

Trattoria Corretto Hietalahden kauppahalli

Trattoria Corretton tatti-tryffelirisotto, jossa todella maistui sekä tatti että tryffeli

stadin herkku hietalahden halli

Stadin Herkun kasvismezelajitelma (taboulehia, viininlehtikääryle, tsatsikia ja falafeleja), jossa tabouleh oli vähän kuivahkoa mutta falafelit melkeinpä parhaita missään maistamiani.

roslund hampurilainen hietalahden halli

Roslundin miniburgeri, josta myöskin on pakko sanoa että se oli varmaan paras (neljännes)burgeri, jonka olen koskaan syönyt.

 

Menestyksekäs tapahtuma sai heti jatkoa ja Musaa ja maistelua onkin pyörinyt muutaman kuukauden sijaan sittemmin lähes joka lauantai. Tammikuussa 2017 kävin vierailemassa hallissa tapahtumalauantaina uudestaan ja olin yllättynyt. Käytävät kaikuivat tyhjyyttään ja puolet myymälöistäkin oli kokonaan kiinni (en tiedä oliko loppiaisviikonlopulla tähän osuutta). Muita asiakkaita oli kourallinen – heistäkin suurin osa Roslundilla, jolla ei ollut tällä kertaa edes maisteluannosta tarjolla.

Jäin kuitenkin syömään ja valitsin illan teemaksi aasialaisen ruuan (joka onkin kiitettävästi edustettuna hallin ravintoloiden joukossa). Maistoin kolmea maisteluannosta (5-6 euroa / annos):

 

fat ramen hietalahden halli

Fat Ramenin vegesämpylässä oli rapeaksi paistettua chilitofua, hapatettua kaalia ja norimajoneesia.

Super Bowl poke bowl hietalahden halli

Super Bowlin supertrendikkäässä vegekulhossa oli couscousia, edamamepapuja, marinoitua munakoisoa, hummusta, kurkkua, chili-paprikakastiketta, ituja ja seesaminsiemeniä.

Tokyo Street hietalahden halli

Tokyo Streetin maisteluannos sisälsi käsintehtyjä nuudeleita ja teriyakikanaa

hietalahden halli

 

Ruoka oli tällakin kertaa hyvää ja tarjolla oli monipuolisesti erilaisia maisteluannoksia. Tykkään konseptista edelleen todella paljon – ja toivoisin sen leviävän muihinkin Suomen upeisiin kauppahalleihin. Mutta miksi suosittu ja palkittukin tapahtuma on kuivunut kokoon? Hietalahden halli on edelleen joka lauantai iltakymmeneen asti auki, mikä on ihan loistavaa, mutta Musaa ja Maistelua -tapahtumia ei toistaiseksi järjestetä.

 

Tältä näytti Lux Helsinki 2017

 

Huh, onneksi ne alkuvuoden hirmupakkaset lauhtuivat lopulta! Uskaltauduin siis leppeämmässä talvikelissä viisuminhakureissullani Helsingissä kiertämään Lux Helsinki -valofestivaalin reitin. Jossain kohtaa tungoksessa kyllä joku takanani kommentoi, että eilen (perjantaina, kun pakkasta oli vielä lähemmäs 20 astetta) sai kiertää ihan rauhassa 🙂

Sivuhuomautuksena: löysin halvat lennot ja säästin, laitoin sitten viisuminhakureissuun satasen – pettämätön logiikka!

 

Lux Helsinki kauppatori

Kauppatorin julkisivut eli Kaupungintalon, Ruotsin suurlähetystön, Korkeimman oikeuden palatsin, Presidentinlinnan, Lampan ja Goviniuksen talon fasadit loistavat merelle päin.

Lux Helsinki kauppatori

Fotoni: ”Fotoni on valo-olento, kuvitteellinen hahmo, valon persoona. Fotonin läsnäolo on välttämätön elämän synnylle. Fotoni kantaa mukanaan turvaa, lämpöä ja energiaa. Sillä on matkassaan valohippuja, joita se sirottaa ympärilleen. Ilman Fotonia maapallomme olisi kylmä ja väritön planeetta. Ilman sitä ei ole elämää”.

Lux Helsinki ritarihuone

Videoteos Maa jalkojemme alla pohtii ihmisen suhdetta maaperään. ”Jos voisimme pikakelata aikaa ja geologisia aikakausia, huomaisimme, että mannerlaatat ja maanpinnan muodostumat ovat jatkuvassa, elävässä liikkeessä.”

Lux Helsinki tuomiokirkko

Domus 360° – Neljä kotia. Tuomiokirkon kaikki neljä seinää valaistuina.

Lux Helsinki tuomiokirkko

Lux Helsinki Senaatintori

Light Pipes -teos syntyy vuorovaikutuksesta: kaksitoista katsojaa pääsee kerrallaan säätämään venttiilejä. Yhteistyötä tekemällä he voivat pimentää kaupungin tai saada sen loistamaan täydellä kirkkaudella.

Lux Helsinki tell me how do I feel

TellmehowdoIfeel -teos hyödyntää valomainosten räiskyvää estetiikkaa: karnevalistinen ulkoasu törmää melankoliseen sisältöön.

Lux Helsinki ronda

Ronda – espanjalainen kaupunki, jossa teoksen tekijä on huumaantunut kevään tulosta ja mantelipuiden puhkeamisesta kukkaan, ja se näkyy väreissä.

Lux Helsinki

Veljekset-animaatio, joka pohjautuu Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemaan kuosiin, joka juhlistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta.

Lux Helsinki Flowers of life

Flowers of Life ammentaa ”pyhästä geometriasta”, luonnon ja kosmoksen symmetriasta ja mittasuhteista.

Lux Helsinki flowers of life

Tästä teoksesta tuli mieleen Sauronin silmä ja.. sitten joku ihan muu…

 

 

 

Kaisaniemen eksoottinen kasvitieteellinen puutarha

 

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha lumpeet

 

Kävelin viime kesänä Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ohi. En ollut koskaan ennen huomannut sitä tai oikeastaan edes tiennyt sen olemassaolosta. Sillä kertaa en siellä kuitenkaan ehtinyt pistäytyä, mutta mieleeni jäi itämään pienenpieni kaihertava ajatus siitä mahtaisiko sieltä löytyä vaikkapa jättiläislumpeita..

Lähdin tarkastamaan asiaa lopulta syyskuussa. Ulkopuutarhatkin (jotka ovat muuten auki päivittäin ympäri vuoden ja joihin pääsee maksutta) ovat tarkemman tutustumisen arvoisia, mutta tällä kertaa kaiken huomioni veivät kasvihuoneet.

Kauniissa, lasisissa kasvihuoneissa on yhteensä kymmenen eri huonetta. Kukin huoneista esittelee tietyn ilmaston kasveja: täällä pääsee tutustumaan muun muassa savannin, sademetsän ja aavikon kasveihin. Ilmankosteus ja lämpötila vaihtelevat myös huoneesta toiseen.

 

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kasvihuone

Kaisaniemen kasvitieteellinen

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kaakao

Kaakao!

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha saint paulia

Saintpaulioilla oli oma huoneensa. Punaiset nimilaput merkkaavat uhanalaisia kasvilajeja.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha patsas

 

Kasvihuoneet ovat todellinen keidas keskellä kaupunkia. Tänne tullessaan astuu kiehtovaan maailmaan, joka välillä todella tuntuu siltä kuin olisi päässyt pakenemaan arkea toiseen ulottuvuuteen. Tänne olisi varmaan mahtavaa tulla keskellä kylmintä talvea retkelle tropiikkiin!

Niin, ja vielä se kaikkein hienoin kymmenestä huoneesta, lummehuone:

 

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha jättilumpeet

 

Lumpeet ovat saaneet ehdottomasti upeimman rakennuksen: pyöreän lasitalon, johon tulvii joka suunnasta lämmintä luonnonvaloa. Oi miten kauniita vihreän ja tumman sinisen veden sävyjä, oi miten romanttista!

Jättiläislumpeen lehti voi kasvaa halkaisijaltaan jopa kaksimetriseksi – ja sellainen lehti kykenee kannattelemaan jopa aikuisen ihmisen painon! Nyt näkemäni lumpeet olivat ehkä metrisiä ja ne ovat yksivuotisen elämänsä loppupuolella. Kannattaa siis huomioida, että lumpeet yleensä kuihtuvat joulun lähestyessä pois ja uusia lumpeita pääsee ihailemaan vasta keväämmällä.

 

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kannukasvi

Lummehuoneessa kasvaa myös mm. erikoisia kannukasveja ja vaniljaa!

 

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan tarkemmat tiedot ja mm. aukioloajat löytyvät täältä.

 

Illallinen Lonnan saarella

 

Lonna saari

 

Kävin Lonnan saarella Helsingissä ensimmäistä kertaa viime keväänä. Lähdin matkaan sen enempiä suunnittelematta (Lonnaanhan pääsee Kauppatorita 10 minuutissa) ja tajusin vasta paikan päällä miten pieni saari Lonna on ja että sen ravintolaan olisi pitänyt tehdä pöytävaraus. Ja toukokuussa en päässyt edes kävelemään piskuista saarta ympäri vihaisten, pesivien hanhien vahtiessa kaikkia kulkuväyliä!

 

Lonna hanhi

Ei tästä!

Lonna hanhet

Älä kuvittelekaan!

 

Jotain mieleenpainuvaa tässä saaressa kuitenkin oli, koska se tuli taas ensimmäisenä mieleeni kun mietin seuraavallakin Helsingin reissulla jotain kivaa tekemistä illaksi. Niinpä tein nyt sen pöytävarauksen etukäteen ja lähdin uudelle yritykselle.

Saari oli edelleen yhtä pieni: sen kävelee ympäri viidessä minuutissa. Mutta loppukesästä siellä pystyi jopa kävelemään! Oli myös epätavallisen lämmin ilta ja istuskelin rauhassa pitkän tovin saaren pohjoislaiturilla auringossa katsellen laivoja. Ei hanhen hanhea – paitsi ravintolan ruokalistalla, lieneekö sattumaa 😉

 

Lonna saari

 

Ja se ravintola. Pelkkää kehuttavaa! Palvelu oli tosi miellyttävää (vaikka tarjoilija vaihtuikin joka ruokalajin kohdalla), sain todella kattavan esittelyn listalla olevista vaihtoehdoista ja tarjoilijan suosituksen perusteella uskalsin valita vähän epäilyttävältä kuullostaneen kasvispääruuankin. Kannatti!

Lonnan ravintolan teemana on kesäistä saaristoruokaa modernilla otteella. Ruokalista elää sesongin ja lähiruuan saatavuuden mukaan ja se on nähtävillä vain ravintolan seinällä. Tarjolla on aina myös kasvisruokavaihtoehto.

 

Lonna ravintola

Lonna ravintola ruokalista menu

Lonna ravintola pääruoka kasvisruoka

Polenta-tyyppinen mannapuuro parsakaalilla, mustavalkosipulilla ja pinjansiemenillä. Lisukkeina tattaria, kermaista kaalia ja salaatinlehtiä.

Lonna ravintola jälkiruoka

Kirsikkajäätelöä, hillottuja kirsikoita, tummaa suklaata ja maitosuklaata.

 

Lonnan palveluihin kuuluu tämän kesän uutuutena muuten myös upouusi yleinen sauna: naisten ja miesten saunoihin voi varata paikan tiistaista lauantaihin kello 14-19!

 

Lonna Suomenlinna

Lonnan laiturilta näkyy Suomenlinnaan

 

Mikä Lonna? Lonna on entinen miinanraivaussaari Helsingin edustalla Suomenlinnan päälaituria vastapäätä. JT-Linen vesibussi pysähtyy Lonnan laiturissa matkalla Suomenlinnaan, katso aikataulut tästä. Kesäaikaan voit saarihypellä JT-Linen laivoilla myös Vallisaareen, lue siitä lisää tästä:

 

Kesäpäivä Vallisaaressa

 

 

Kesäpäivä Vallisaaressa

 

Vallisaari polku

 

Tänä keväänä ensimmäistä kertaa yleisölle avatun Vallisaaren historia on kiehtova. Se alkaa 1600-luvulta, jolloin saaren ensimmäisten linnoitusten tiedetään rakennetun. 1700-luvulla Vallisaari on palvellut Suomenlinnan Viapori-linnoituksen huoltosaarena sekä luotsien asuinpaikkana. Luotsit elivät välillä railakastakin elämää: saarelaisia epäiltiin viinanpoltosta, salakuljetuksesta ja laittomasta anniskelusta.

Vuonna 1808 venäläiset saivat Vallisaaren kautta haltuunsa Viaporin ja Suomen ajauduttua osaksi Venäjän keisarikuntaa alettiin saarta kutsua Aleksanterinsaareksi. Venäläiset vahvistivat 1800-luvulla niin Viaporin kuin Vallisaarenkin linnoituksia ja pattereita. Luotsitalo valmistui 1878 ja luotseja asui Vallisaaressa aina 1920-luvulle asti.

Vallisaaren käyttö armeijan tarpeisiin jatkui myös Suomen itsenäistyttyä: Puolustusvoimat varastoi siellä aseita viime vuosiin saakka. Vallisaaressa on myös ladattu ja huollettu ampumatarvikkeita, torpedoja ja miinoja, tehty säähavaintoja sekä korjattu kaasunaamareita. Viereisessä Kuninkaansaaressa toimi merivartioasema.

Vallisaaressa on ollut myös siviiliasutusta, vilkkaimmillaan 1950-luvulla pienellä saarella asui yli 300 ihmistä. Tähän aikaan saarella toimi myös oma kansakoulu, kauppa ja nuorisoseura. Saarelaiset viljelivät kasvimaita ja pitivät kotieläimiä, ja saaren lammesta saatiin käyttövettä. Viimeiset asukkaat muuttivat pois 1996.

Vallisaari on muuten myös koko pääkaupunkiseudun saariston monimuotoisin luontokohde: saarella elää esimerkiksi yli 1000 perhoslajia ja kuusi lepakkolajia!

 

Vallisaari rakennus

 

Vallisaaren ympäri Aleksanterin kierroksella

Kiersimme saarella kolmen kilometrin pituisen Aleksanterin kierroksen, joka alkaa heti laivalaiturista. Kierroksella kävellään vanhaa kylänraittia ohi lammen ”Pohjolan Gibraltarille” eli Kustaanmiekan salmelle. Siitä reitti jatkuu niitylle, josta löytyvät kivoimmat piknik-paikat, ja Aleksanterinpatterille, josta on huikeat näköalat Helsingin keskustaan asti. Lopulta reitti kiertää vanhaa lehmuskujaa pitkin Kuolemanlaakson ja Torpedolahden kautta takaisin lähtölaiturille.

 

Vallisaari Kustaanmiekka

Vallisaari Kustaanmiekka piknik

Kustaanmiekan piknik-paikalta on vain kivenheitto Suomenlinnaan

Vallisaari lampi

Lepakkojen asuinpaikka

 

Vallisaaren lammesta on haettu juomavettä jo keskiajalla. Myöhemmin saaren ollessa asutettuna, lammessa pestiin pyykkiä ja uitiin, talvella sen jäällä luisteltiin. Tätä nykyä lammella viihtyvät erityisesti saaren lepakot, ja lammen mahdollista tulevaa virkistyskäyttöä suunnitellaankin lepakoiden ehdoilla.

 

Vallisaari Aleksanterinpatteri

Aleksanterinpatteri

 

Saarella myös tarinoiden mukaan kummittelee! Legenda kertoo, että Päätön Eversti on Aleksanterinpatterin edustalla olevaan lehmuspuuhun hirtetyn sotilaan haamu. Kauniina päivänä Aleksanterinpatterilla ei ikävä kyllä näkynyt kummituksia, vain mahtavat maisemat aina Helsingin keskustaan saakka!

Seuraavana kävelyreitin varrella olevan Kuolemanlaakson nimi taas ei viittaa kummituksiin, vaan saarella vuonna 1937 tapahtuneeseen tuhoisaan räjähdykseen, jossa kuoli 12 ihmistä. Saaren maaperässä saattaa edelleen olla räjähtämättömiä räjähteitä, joten reiteillä pysyminen on siitäkin syystä erittäin tärkeää!

Alkukesästä Torpedolahdessa oli ankkuroituna purjevene Linden, jossa toimi vohvelibaari. Nyt vohvelitarjoilu on päässyt muuttamaan laiturille kiinteisiin tiloihin, siitä en ole varma pääseekö Lindenille edelleen pistäytymään.

Me emme lopulta jääneet retkellämme vohveleille niiden kiskurihintojen takia: 12 euroa yhdestä suolaisesta tai makeasta vohvelista. Ymmärrän kyllä, että hintaa nostaa sijainti, raaka-aineiden kuljetus tänne jne. mutta silti tuossa hinnassa oli kyllä puolet liikaa. Söimme sen sijaan paikallisen metsästysseuran pop-up-kahvilassa itse tehtyjä munkkeja ja saaren luumuista tehtyä mehua muutamalla eurolla.

 

Vallisaari laiva

Vallisaari kahvila

 

Torpedolahdelta lähtee myös kävelyreitti Kuninkaansaareen, jossa voi tehdä erillisen 2,5 km kierroksen. Meillä Kuninkaansaari jäi seuraavaan kertaan ja omaksi seikkailukseen!

 

Vallisaari Kuninkaansaari

Reitti kuninkaansaarelle

 

Vallisaareen pääsee kesäaikaan laivalla Kauppatorilta kerran tunnissa. JT-Linen laivoilla pääset myös yhdellä reissulla saarihyppelemään Vallisaaren lisäksi Suomenlinnaan ja Lonnaan. Laivat kulkevat taas 1.5.2018 lähtien.

Lonnan saaresta voit lukea lisää tästä jutusta:

Illallinen Lonnan saarella

 

 

Turistina entisillä kotikulmilla Helsingissä

 

tuomiokirkko_uusivuosi_angela_web

Tuomiokirkko ennen uuden vuoden ilotulituksia. Kuva: Angela Bartel

 

Olen tuntenut itseni viime aikoina aika turistiksi Helsingissä. Olen asunut pääkaupunkiseudulla pienen ikäni ja muuttanut sieltä pois viitisen vuotta sitten. En ole koskaan ollut ”stadilainen”, mutta kuitenkin pitänyt Helsinkiä omina kotinurkkinani.

Ennen joulua olin Helsingissä työmatkalla ja se vasta outoa olikin. Lensin Helsinkiin ja tulin lentokentältä junalla keskustaan. Siis mitä – junalla? Kukaan ei olekaan minua vastassa kentällä ja viemässä kotiin. Ja siis mitä – junalla? Uuden lentokenttäjunan ansiosta Helsinki tuntuu ihan Tukholmalta tai Kööpenhaminalta. (Sen verran vakuuttavasti osasin kuitenkin toimia lentokentän juna-asemalla, että jostain vielä Kainuutakin kauempaa saapunut turisti kysyi minulta apua.)

Kun juna saapui rautatieasemalle, suuntasin suoraan hotelliin Elielinaukiolle. Siis hetkonen – onko Elielinaukiolla joku hotelli? Olen kävellyt arviolta tuhat kertaa aikaisemmin ohi enkä ole sitä ikinä varsinaisesti noteerannut.  Olin elämäni ensimmäistä kertaa Helsingissä hotellissa yötä. Illalla en nähnyt ketään omia kavereitani vaan istuin hotellin aulabaarissa lasillisilla tamperelaisten kollegoiden kanssa. Hotellin ikkunoiden läpi katselin kaupungin vilinää jotenkin ulkopuolisen silmin.

 

turistit_tuomikirkko_web

Asiaankuuluva turisti-selfie

 

Toisen kerran vahva turistifiilis tuli uuden vuoden jälkeen, kun olin vanhempieni luona joululomalla ja ruotsalainen kaverini tuli muutamaksi päiväksi käymään. Piti miettiä ohjelmaa. Mitä tehdä Helsingissä tai lähistöllä? Mikä on kiva aamiaispaikka arkena? Mikä on hyvä suomalaista ruokaa tarjoava ravintola? Mitkä on ne kivat uudet paikat, joissa ihmiset nykyään käy? Olen selvästi pudonnut kärryiltä 🙂

Sen ainakin opin, että Suomen talviolosuhteissa ohjelmaa on hyvä suunnitella vähän eteenpäin. Sightseeing-kävelykierroksella täytyisi aina välillä löytää joku lämmin sisätila. Myöskään etelän rantalomilta tuttu ”lähdetään nyt vaan kävelemään ja etsitään joku kiva ruokapaikka” ei toimi 20 asteen pakkasella, kun viima puhaltaa mereltä.

Ehkä seuraavan kerran koitan Helsinkiä kesäturistina!

 

helsinki_verkkokaupankatolta_web

Vinkki: Verkkokaupan kattotasanteella Jätkäsaaressa on kivat näkymät. Toiseen suuntaan tosin näkyy lähinnä rakennustyömaata.

 

 

Kakkubuffetin jouluherkut

 

Joulun sokeriövereitä varten kannattaa aloittaa treeni viimeistään nyt! Muuten voi tulla itku ja pettymys sitten kun konvehtirasiat laulavat seireenilaulujaan, mutta sinä et enää vaan millään jaksa syödä niitä tyhjiksi. Tämän treenin suoritin Kakkugalleriassa, jonka Fredrikinkadun ja Itäkeskuksen liikkeissä on tarjolla kakkubuffet hintaan 12,50.

 

kakkubuffet

 

Kakkubuffetissa on siis tarjolla (ilmeisesti vähän päivittäin vaihtuva) valikoima kakkuja ja leivoksia, joita saa hakea aina enintään kolmea kerrallaan. Niin monta kertaa kuin kykenee. Eli siis monta.

Tässä on meidän ensimmäinen kierros eli mangojuustokakkua, appelsiini-suklaakakkua, passionmoussekakkua, mango-limekakkua, sacheria ja marjajuustokakkua:

 

kakkubuffet

 

Tämän jälkeen tuli myös muun muassa mustikkatartalettia, kaneli-päärynäkakkua ja mustaherukka-suklaakakkua:

 

kakkubuffet

 

joita seurasi sitruuna-marenkipiirakkaa, vadelma-mansikka-valkosuklaakakkua ja vanilja-punaherukkaleivos:

 

kakkubuffet

 

…ja tämän jälkeen multa on vissiin jotakuinkin lähtenyt taju enkä muista tuliko niitä vielä lisää, ainakaan enempää kuvia ei löytynyt kamerasta.

Kakkubuffet oli todellakin hintansa väärti, mutta täytyy sanoa että ihan heti ei tarvi mennä toista kertaa. Paitsi for the obvious reasons (överit) niin myös siksi että kaikki kakut oli lopulta kovin samantyyppisiä eli to-del-la makeita moussekakkuja. Jostain blogista luin että tarjolla on ollut myös sesonkituotteita kuten laskiaispullia ja runebergintorttuja, mutta ilmeisesti me osuttiin nyt sesongittomaan aikaan tai juuri ennen joulusesonkia ja juuri tuollainen tekstuurien ja tyylien vaihtelu jäi puuttumaan.

Mutta kuten sanottua, hyvästä jouluherkuttelutreenistä se kävi!

 

TeeMaa – vihreän teen lumoissa Helsingissä

 

Teetä on juotu Kiinassa tuhansia vuosia ja se on edelleen kiinteä osa kiinalaista kulttuuria ja arkipäivää. Teetä on aikain saatossa käytetty etenkin sen terveydellisten vaikutusten takia. Kiinalaisesta teestä 700-luvulla kirjoittanut Lu Yu sanoi teen tyynnyttävän sielun ja harmonisoivan mielen, karkottavan uupumuksen ja virkistävän ruumista. Tee oli taivaan makeinta kastetta. Teenjuonti oli myös seremoniallinen ajanviete, jonka katsottiin kehittävän ja jalostavan sitä harjoittavan henkilön luonnetta. Tätä nykyä teen terveysvaikutuksista löytyy jo tutkittuakin tietoa, mutta ainakin yhtä tärkeä syy teen juontiin on yksinkertaisesti sen hyvä maku.

Itsehän olen täysin hurahtanut kaikkeen kiinalaiseen, ja teekulttuuriinkiin olen päässyt tutustumaan paikan päällä niin Kiinassa kuin muuallakin Aasiassa.

 

etelä korea tee

Boseongin teeviljelmillä Etelä-Koreassa

peking kiina tee

Teeostoksilla Pekingissä

 

Teehuoneella Helsingissä

Suomestakin saa onneksi hyvää kiinalaista teetä – esimerkiksi Helsingistä löytyy useampikin hyvä teehuone. Viime reissulla valitsimme kohteeksi TeeMaan Annankadun designkorttelissa. Kylmästä ja tuulisesta marraskuun iltapäivästä astuimme sisään kodikkaaseen ja lämpimän kutsuvaan  kahden pienen huoneen teehuoneeseen. Seinillä on taidetta ja tietysti hyllyittäin teetä. Kukoistavia viherkasveja on kaikkialla.

 

teemaa tee helsinki

teemaa tee helsinki

 

Teetä on tarjolla kymmeniä laatuja: vihreää, valkoista, oolongia, pu’eria… Me valitsimme maisteltavaksemme yhden vihreän teen, Hunanin maakunnassa pienellä tilalla viljellyn teen, jota vain TeeMaa tuo Suomeen, sekä yhden oolongin, Mi Hua Xiang Dan Congin (eli Hunajakukan).

Näistä kahdesta TeeMaan oma ”nimikkotee” oli oma suosikkini. Se oli lähes väritön, mutta täyteläisen pehmeä, lähes makea tee.

 

teemaa tee helsinki

 

Vaikka tämä ”nimetön nimikkotee” tekeekin poikkeuksen sääntöön, nimetään teelaadut Kiinassa yleensä esimerkiksi niiden ominaisuuksia tai viljelyspaikkaa kuvaavilla nimillä. Maailmankuuluja teelajeja ovat mm. Lohikäärmeenkaivo ja Rautainen armon jumalatar.

Meidän mukaamme Tampereelle pakattiin TeeMaasta tällä kertaa muun muassa Ankan kakan tuoksu -nimistä teetä, teetä joka tarinan mukaan on itse asiassa niin hyvän tuoksuista että viljelijä on nimennyt sen näin jottei hänen satoaan ryöstettäisi!

PS. Lue kokemukseni kiinalaisesta ulkoilmateehuoneesta Chengdussa:

Teetä kiinalaisen temppelin puutarhassa