Browsing Category

Yleinen

Testissä Finnlinesin Naantali–Kapellskär-reitti

Kaupallinen yhteistyö Finnlines ja Rantapallo

 

Rahtilaivoissa on minulle jotain erityistä hohtoa. Olin aikoinaan useita vuosia vientialalla töissä: hoidin erilaisten koneiden ja laitteiden kuljetuksia Suomesta maailmalle, ja monenlaisia härveleitä onkin kulkenut myös Finnlinesin kyydissä Ruotsiin ja Saksaan. En silti itse ole päässyt matkustamaan Finnlinesin laivoilla ennen tätä kesää, vaikka ne ovatkin perinteisesti kuljettaneet rahdin lisäksi myös matkustajia.

Monelle muulle suomalaiselle autolautat Saksaan ja Ruotsiin ovat varmasti tuttuja jo vuosikymmenten ajalta. Näissä laivoissa on sitä vanhanajan reissuromantiikkaa ja seikkailun tuntua, kun laivamatkan päätteeksi on ollut tiedossa vielä autoloma tai interrail Euroopassa. Näillä laivoilla pääosassa onkin kiireetön matkanteko mukavuuksin. Kaikkien Finnlinesin laivojen hyttien ja yleisten tilojen ilmettä on viime aikoina uudistettu (ja osin työ jatkuu edelleen), mutta itse tykkään siitä että tietty ajan ja muistojen patinakin edelleen näkyy näillä laivoilla.

Finnlines kutsui minut tutustumaan Naantali–Kapellskär-reitin uuteen aamulähtöön M/S Finnswanilla. Iltalähdöillä Naantalista reitillä liikennöi matkustajakapasiteetiltaan hieman pienempi Finnfellow. Molemmilla laivoilla on tällä reitillä käytössä uniikki konsepti, jossa reittimatkan hintaan sisältyy ihan kaikki ruokailuista saunan ja poreammeen käyttöön.

 

Laivaan omalla autolla

Naantali–Kapellskär-reitillä auto (tai matkailuauto, moottoripyörä tai polkupyörä) on pakollinen ja sen kuljetus kuuluu hintaan. Reitillä ei siis voi varsinaisesti tehdä risteilyä vaan matkat myydään reittimatkoina. Autokansia onkin laivassa useita ja henkilöautojen lisäksi niillä kulkee muun muassa rekkoja, traktoreita, maatalouskoneita ja vaikkapa veneitä trailereilla.

 

Finnlines laiva Naantali Kapellskär

Ylimmällä autokannella on vielä tilaa!

 

Perheystävällinen laivamatka

Finnswanilla lapsiperheiden ilona on perinteinen pallomeri ja sen yhteydessä Family Lounge, jossa perheen aikuisetkin voivat viettää aikaa sillä välin kun lapset leikkivät. Family & Kids Lounge -konsepti löytyy kaikista Finnlinesin laivoista ja lisäksi joillakin reiteillä siihen on liitetty nuorille oma Teens’ Lounge, jossa voi pelata vaikkapa pöytäfutista.

Perheen kanssa matkustamista helpottaa myös matkan hintaan sisältyvät ruuat ja laivojen rauhallisuus. Täältä loistavat poissaolollaan hyttikäytävillä örveltävät oluenhakureissulaiset eikä keskellä yötä tarvitse kuunnella viereisen hytin jatkojakaan – laivoilta ei nimittäin löydy yökerhoa eikä edes karaokea!

Finnlinesin laivoille ovat tervetulleita myös lemmikit. Finnswanilta löytyy erikseen lemmikkihyttejä ja kannelta lemmikeille merkityt ulkoilutusalueet. Vastaavasti myös allergiahyttejä on tietysti tarjolla.

 

Finnlines laiva Naantali Kapellskär pallomeriFinnlines laiva Naantali Kapellskär

 

Finnswanin hytit

Hyteistä puheenollen, kaikissa Finnswanin hyteissä näkyy uuden merellisen teeman mukainen sisustus ja värit. Me pääsimme matkustamaan tilavassa Owner’s Suite -sviitissä, jossa olisi helposti viihtynyt vaikka pidempäänkin! Kahdelle hengelle tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti eli 38 neliötä. Parisängyn lisäksi hytin sohva olisi tarvittaessa auennut täysimittaiseksi vuoteeksi kahdelle ja sen lisäksi sviittiin olisi mahtunut helposti vielä vaikka vauvan matkasänky. Sviitissä on lisäksi muun muassa iso satelliitti-tv, jääkaappi, Finnlinesin omia kylpytuotteita ja tilava kylpyhuone. Owner’s Suiteissa on kaikkiaan kolme isoa ikkunaa ulos merelle ja ihan jo pelkästään maisemia olisi voinut jäädä oman hytin rauhasta katselemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Owner’s Suitejen lisäksi Finnswanilla on myös neljä Junior Suitea, joissa on neliöitä muutama vähemmän, mutta muuten samat mukavuudet kuin meidän sviitissä. Perushytit 2-4 henkilölle ovat 10-20 neliöisiä ja niitä on valinnan mukaan niin ikkunallisia kuin ikkunattomiakin. Suosittelen kyllä lämpimästi ikkunallista hyttiä tällä kauniiden maisemien reitillä!

Katso tarkemmat tiedot hyteistä täältä.

 

Finnlines laiva Naantali Kapellskär hytti Finnlines laiva Naantali Kapellskär hyttiFinnlines laiva Naantali Kapellskär hytti

 

Kotiruokabuffet sisältyy matkan hintaan

Naantali–Kapellskär-reitillä ruuat kuuluvat kaikkien hyttiluokkien hintaan. Naantalista lähtiessä tarjotaan brunssi kello 10 alkaen ja illallinen ennen saapumista Kapellskäriin; Kapellskäristä lähtiessä taas myöhäisillallinen kello 21 alkaen ja aamupala ennen saapumista Naantaliin. Myös Ahvenanmaan Långnäsiin jäävät tai sieltä kyytiin nousevat matkustajat ehtivät nauttia laivalla yhden aterian.

Aamiaisen ja brunssin tarjontaan kuuluvat muun muassa leivät lisukkeineen (sämpylöiden lisäksi aamiaisella karjalanpiirakat ja brunssilla croissantit), puuro, jugurtti, myslit ja murot, kananmunat sekä vaihtelevasti lämpimiä ruokia kuten nakkeja, lihapullia, ranskalaisia ja kananugetteja. Illallisbuffetissa oli ilahduttavan paljon erilaisia salaatteja, ja lämpiminä ruokina muun muassa kanaa, uunimakkaraa, nyhtöpossua ja silakoita sekä jälkiruuaksi jäätelöä. Finnlinesin noutopöydästä ei löydy ruotsinlaivoilta tuttuja katkarapuja tai runsaita kalapöytiä, mutta reilua kotiruokaa -konseptilla toteutetusta buffetista löytyy kyllä jokaiselle jotakin eikä täältä tarvitse takuulla lähteä nälkäisenä ajelemaan kohti seuraavaa etappia!

Muita ruokaravintoloita laivalla ei ole, mutta jos kuitenkin vielä vähän hiukoo tai tekee mieli vaikka jätskiä tai kylmää juomaa, niin Bar & Bistro Navigaresta niitä löytyy. Baarista voit ostaa juotavaa vaikka isolla aurinkoterassilla nautittavaksi tai juoda tunnelmalliset yömyssyt.

 

Finnlines laiva Naantali Kapellskär ruoka Finnlines laiva Naantali Kapellskär ruokaFinnlines laiva Naantali Kapellskär ruoka Finnlines laiva Naantali Kapellskär ruoka

 

Laivan palvelut

Etenkin päivämatkalla on aikaa nauttia kaikista laivan palveluista ja upeista merimaisemista. Toki myös iltalähdöllä ehtii tehdä tax free -ostokset ja käydä saunassa ennen nukkumaanmenoa.

Finnswanin Sailor’s shop ei ole varsinaisesti koolla pilattu, mutta valikoimista löytyy silti kaikki perinteiset tax free -tuotteet: karkkia, kosmetiikkaa, alkoholia, tupakkaa ja jopa vaatteita ja sisustustuotteitakin. Etenkin alkoholijuomien osalta Finnlinesin hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset.

 

Finnlines laiva Naantali KapellskärFinnlines laiva Naantali Kapellskär tax freeFinnlines laiva Naantali Kapellskär tax freeFinnlines laiva Naantali Kapellskär tax free

 

Erilliset miesten ja naisten saunat ovat lämpiminä melkein koko päivän. Saunojen yhteydessä on myös pieni poreallas ja molemmista pääsee suoraan aurinkokannelle vilvoittelemaan.

 

Finnlines laiva Naantali KapellskärFinnlines laiva Naantali Kapellskär

 

Långnäsistä saaristoon tai Kapellskäristä Ruotsia kiertämään

Naantali–Kapellskär-reitin laivat pysähtyvät puolimatkassa Ahvenanmaan Långnäsissä. Finnlinesin kyydissä voi siis matkustaa paitsi Ruotsiin niin myös Ahvenanmaata tutkimaan – ja myös lyhyemmällä matkalla hintaan kuuluu niin auto, ruokailu kuin saunan käyttökin!

 

Finnlines laiva Naantali Kapellskär Ahvenanmaa

Långnäsin satamassa

Finnlines laiva Naantali Kapellskär

 

Ruotsin Kapellskär taas on hyvä vaihtoehto sille perinteiselle Tukholman ”keskustasatamalle”. Se sijaitsee noin 90 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen, joten sen etuna on paitsi Tukholman keskustan ruuhkien välttäminen niin myös kätevät yhteydet Pohjois-Ruotsiin. Mitä jos tekisit tänä kesänä Päivä Tukholmassa -risteilyn sijaan vaikka Päivä Uppsalassa -autoloman?

Meripäivä Finnswanilla huipentui Kapellskäristä takaisin Naantalia kohti lähdettyämme pastelliväreissä hehkuneeseen auringonlaskuun ihanissa saaristomaisemissa. Ja minulla ainakin alkoi uuden autoloman suunnittelu ihan saman tien!

 

Finnlines laiva Naantali KapellskärFinnlines laiva Naantali Kapellskär

 

Lue lisää Finnlinesin laivamatkoista ja katso viimeisimmät tarjoukset täältä!

 

Yö lentokentällä unimunassa

 

Oli aika, jolloin saatoin mennä yölennolta suoraan aamuksi töihin. Se oli niitä samoja aikoja, jolloin niillä kuuluisilla samoilla silmillä mentiin myös baarista jatkoille ja sieltä suoraan aamulla luennolle (ja myönnetään että joskus myös töihin). Mutta ne ajat oli 20 vuotta sitten. Tätä nykyä pelkkä ajatus aikaisesta aamulennosta saa pään särkemään, ja nykyään yritän aina varata myös yhden ylimääräisen päivän reissun jälkeen palautumiseen ennen töihin paluuta.

Muutama viikko sitten lentoni Zürichiin lähti Helsingistä kello 5.35. Lähdin kentälle kotoa Tampereelta 02.20 bussilla, mutta samalla mietin olisiko mitään muuta vaihtoehtoa olemassa sitä seuraavalle reissulle, jonka lento lähtisi taas aikaisin aamulla. Kun sitten koitti aika tehdä suunnitelmia Englannin reissua ja kello 8.00 Lontooseen lähtevää lentoa varten, tsekkasinkin ensimmäisenä eri lentokenttähotellit Helsinki-Vantaalla.

Huomaan iän myötä (paitsi olevani väsyneempi ja raihnaisempi niin myös) olevani valmis enenevässä määrin satsaamaan matkustamisen mukavuuteen ja asioiden sujuvuuteen. Mutta silti reilusti yli satanen lyhyistä unista lentokenttähotellissa tuntui vähän kalliilta satsaukselta.

Sitten muistin lentokentän unimunat. Ja kappas, yö unimunassa ei ollutkaan sen kalliimpi kuin 45 euroa! Se raha oli jo ihan helppo perustella itselleen, sillä sen vaihtoehtona lähtisin taas keskellä yötä kotoa Tampereelta taksilla linja-autoasemalle ja maksaisin pelkästään siitä taksista yli 30 euroa.

 

Unimunan voi vuokrata kolmeksi tunniksi tai koko yöksi

Unimunan voi vuokrata käyttöönsä koko yöksi, mutta myös lyhyemmäksi ajaksi. Kolmen tunnin vuokra mihin aikaan päivästä vaan, vaikka siis hetken lepäilyyn lentojen välillä, maksaa 22,50 ja tyynyn ja/tai peiton voi vuokrata lisähintaan. Viiden tunnin hinta (sisältäen peiton ja tyynyn) on 39,90 ja koko yön 49 euroa. Booking.comin kautta etukäteen varatessa sai koko yön vielä vähän halvemmalla eli 45 eurolla.

 

unimuna uniputki helsinki-vantaa lentokenttä nukkuminen hinta gosleep

Kuva: GoSleep

unimuna uniputki helsinki-vantaa lentokenttä nukkuminen hinta gosleep

Kuva: GoSleep

 

Unimunan varustelu

Munat sijaitsevat tätä nykyä T1-terminaalissa lähellä porttia 12 turvatarkastuksen jälkeen. Munanhoitaja (munavastaava, munavirkailija, munapalvelija, en kestä itseäni 😀 ) kirjasi minut sisään ihan niinkuin hotelliin, kävi puhdistamassa minulle munan ja tiedusteli haluaisinko pienen vai ison tyynyn. Valitsin pienen, koska iso oli kuulemma sellainen pullea ja pullea tyyny ei ole hyvä. Peiton virkaa toimitti fleecehuopa ja lisäksi diiliin kuului kertakäyttölakana ja korvatulpat.

Tyyny-peitto-lakana-osastosta tulee oikeastaan ainoat miinukseni unimunalle. Se valitsemani pieni tyyny osoittautui pian ihan liian pieneksi (eikä edes sen taittaminen kaksinkerroin auttanut) ja peitto oli sen verran ohut, että alkuyöstä vähän palelin. Ja kertakäyttölakana nyt oli ihan yhtä tyhjän kanssa liukkaan keinonahka-alustan päällä. Jos ja kun käytän unimunaa uudelleen pitää siis kuitenkin koittaa sitä isompaa tyynyä sekä pyytää kahta peittoa.

Unimunissa on USB-pistoke ja osassa myös perinteinen pistoke esimerkiksi kannettavan lataamista varten. Lukulamppua, jota joku naapurimunan asukki kuului kaipaavan, ei ole. Matkatavarat saa jalkopäässä olevaan lokeroon patjan alle ja ainakin minun käsimatkatavarakokoinen lentolaukkuni ja käsilaukkuni mahtuivat sinne hyvin. Munaa ei kuitenkaan saa lukkoon, eli jos lähdet vielä vaikka jonnekin lentoasemalle kahville, jätät tavarat munaan omalla vastuullasi.

Samassa tilassa munien kanssa on vessat.

 

unimuna uniputki helsinki-vantaa lentokenttä nukkuminen hinta gosleep

Mun muna! Näin kivasti on lakana paikallaan yön jälkeen. Tuosta lenkistä muuten avataan se matkatavaroiden säilytyslokero.

 

Mahtuuko unimunassa kääntymään? Tuleeko siellä ahtaanpaikankammo?

Unimunassa nukutti lopulta yllättävänkin hyvin. Jos minulla olisi ollut se ihan juuri oikean kokoinen tyyny ja sellainen ihanan paksu ja pehmeä peitto, olisin nukkunut varmaan kuin tukki. Munassa mahtui hyvin kääntymään, korvatulpat blokkasivat ylimääräiset äänet ja auringonnousuun asti oli mukavan hämärääkin. Koska unimunat eivät kuitenkaan ole missään suljetussa tilassa vaan toiselta seinältä auki lähimmälle portille ja toinen seinä on yhtä isoa ikkunaa, kannattaa pimeää nukkumatilaa kaipaavien ottaa mukaan omat silmälaput. Voin vaan kuvitella kuinka hauskoja Suomen valoisat kesäyöt on munassa nukkuvien transit-matkustajien mielestä!

Moni kyseli unimunayön jälkeen, että tuliko siellä ahtaanpaikankammo. Täytyy myöntää, että sitä mietin itsekin etukäteen. Kärsin ahtaanpaikankammosta nimittäin tosi helposti ja se tuntuu vaan pahenevan iän myötä. Mutta ei ahdistanut ensinkään! Siihen varmaan auttaa juuri se, että munaa ei saa lukkoon ja sen kansi on niin helppo ja kevyt vetää paikalleen, että missään kohtaa ei tule tunnetta, että munassa olisi jotenkin jumissa. Kansi ei myöskään mene ihan täysin kiinni, eli jalkopäähän jää aina vähintään noin 10 sentin rako, ja lisäksi munan katossa on useita pieniä aukkoja, joista sitä saa mistä tahansa asennosta liikuteltua ja avattua (ja jotka toimivat tietysti ilmastointireikinä myös).

Unimunaan kirjautuessani minulta kysyttiin haluanko herätyksen. Herätyspalvelu kuuluu siis hintaan ja henkilökuntaa on paikalla koko yön. Herätyksestä kävi tosin myös viereiseltä portilta kello 5.30 aikoihin kajahtanut ”Oikein hyvää huomenta hyvät matkustajat! Olemme hetken kuluttua valmiita aloittamaan koneeseennousun Lufthansan lennolle Frankfurtiin.”

Eikun siis kuoriutumaan ulos munasta, hampaiden pesulle, käsimatkatavara munasta mukaan ja aamukahville!

 

unimuna uniputki helsinki-vantaa lentokenttä nukkuminen hinta gosleep

Yöt ovat huhtikuussa vielä mukavan pimeitä

 

Unimunayöni oli ihan omalla rahalla maksettu kokemus, mutta ei minua yhtään haittaa samalla vähän hehkuttaa niitä, sillä nämä munat ovat kuulkaa suomalainen keksintö! Niitä valmistaa pieksämäkeläinen GoSleep-yritys, joka on myynyt munia Helsinki-Vantaan lisäksi jo 14 muullekin lentokentälle maailmassa! Muniin voit törmätä myös muun muassa Schipholissa, Pekingissä ja Moskovassa! Go unimuna!

 

Ukraine International Airlines – lennot Kiovaan 40 eurolla!

 

Viime keväänä bongasin Ukraine International Airlinesin mainoksen halvoista lennoista Kiovaan. Jutun ainoa mutta oli se, että ne kaikkein halvimmat lennot saa jos varaa ne minimissään 10 kuukauden päähän. No ei siinä mitään, olisipahan taas jotain mitä odottaa, joten ostin lennot 40 eurolla Helsingistä Kiovaan tämän vuoden helmikuulle!

 

Ukraine International Airlines lennot kokemuksia

 

En ollut ennen lentänyt UIA:lla, vaikkakin kyllä monesti aiemmin jo pannut merkille, että Kiovan kautta lentämällä saisi ihan edullisesti esimerkiksi Aasian lentoja. Minun, kuten varmaan monen muunkin, yleistä kiinnostusta lentää Kiovan kautta, saati sitten vierailla kaupungissa, ovat luonnollisesti varjostaneet vuoden 2014 tapahtumat: Ukrainan vallankumous, Krimin venäläismiehitys ja sitä seurannut Itä-Ukrainan sota, sekä Malaysian Airlinesin matkustajalentokoneen alasampuminen Ukrainan ilmatilassa. Nyt neljä vuotta myöhemmin Venäjä miehittää edelleen laittomasti Krimin aluetta, mutta Kiovassa on rauhallista eikä kriisi näy arjessa mitenkään.

Minulla ei myöskään etukäteen ollut tietoa siitä onko UIA varsinainen halpalentoyhtiö vai ei ja mitä lippujen hintaan kuuluu. No, ne halvimmat 40 euron liput ovat luonnollisesti muutoskelvottomat eivätkä sisällä ruumamatkatavaraa. Jos mukaan haluaisi käsimatkatavaran lisäksi matkalaukun ruumaan, nousisi lentojen hinta helposti kolminkertaiseksi. 

 

Ukraine International Airlines: check-in

Check-inin sai tehtyä etukäteen netissä (ja se kannattaakin tehdä – nettisivuilla ainakin uhkailtiin lisämaksulla jos checkaus jäisi lentokentälle), joskaan missään vaiheessa sitä minun ei tarvinnut syöttää passitietoja mihinkään, mikä aiheuttikin sitten myöhemmin vähän päänvaivaa. Helsingin päässä nimittäin huomattiin portilla, että varauksesta puuttuivat passini tiedot, mutta ne saatiin lisättyä sinne samantien kun virkailija näpytteli passini numeron koneeseen. Kiovassa paluulennolle mobiilissa chekatessani törmäsin taas samaan ongelmaan, mutta nyt en saanutkaan checkausta tehtyä loppuun puuttuvien tietojen takia. UIA:n asiakaspalvelu kuitenkin onneksi reagoi nopeasti sähköpostiini ja hoiti homman tunnin sisällä kuntoon. 

 

Ukraine International Airlines: lentokoneet ja tarjoilu

Lentokone, jolla Kiovaan lennettiin, oli uudehko (vaikkakin kulumisen huomasi muun muassa nahkapenkkien päällysteistä) Boeing 737. UIA käyttää myös pienempiä Embraer-190-koneita Helsinki – Kiova-välillä. Lennon hintaan ei kuulunut tarjoilua, ei edes vettä, ja esimerkiksi kahvi olisi maksanut 2 euroa. Mutta koska lentoaika Helsingistä Kiovaan on ihanan lyhyt (noin 2 tuntia), ei tarjoilulle nyt ole varsinaisesti tarvettakaan.

Palvelua lennolla en kuvailisi UIA:n mainoksen tapaan sanoilla ”Ukrainian hospitality”, lähinnä lentoemäntiä näytti ärsyttävän asiakkaiden palveleminen.

 

Ukraine International Airlines lennot kokemuksiaUkraine International Airlines lennot kokemuksia

 

Ukraine International Airlines: matkatavarat

Helsingistä lähtiessäni matkatavaroiden kokoon ei kiinnitetty mitään huomiota, mutta Kiovassa portilla kaikkien käsimatkatavarat mitattiin ja tarvittaessa punnittiin (täältä löydät käsimatkatavan sallitut mitat). Joten vaikka kaikki onkin Kiovassa halpaa, niin älä sorru shoppailemaan liikaa jos matkustat pelkillä käsimatkatavaroilla!

 

Ukraine International Airlines lennot kokemuksia

 

Kiovan lentokenttä

Kiovan kansainvälinen lentokenttä on moderni ja kompaktin kokoinen. Sieltä löytyy shoppailumahdollisuuksia, muutama kahvila ja ilmainen wifi. Kiovan keskustasta lentokentälle ajaa ajankohdasta ja ruuhkista riippuen 20-60 minuuttia. Otin itse taksin hotellini kautta, koska julkinen liikenne ei kentältä toimi saumattomasti keskustaan asti ja toisaalta lentokentän takseista ja niiden hinnoittelusta varoiteltiin etukäteen. Hotellin kautta tilattu kyyti maksoi noin 14 euroa / suunta. Varaa aikaa kentällä lisäksi läpivalaisuun ulko-ovilla, passin ja boarding cardin tarkastukseen ennen turvatarkastusta, turvatarkastukseen ja varsinaiseen passintarkastukseen. 

 

***

 

Sain mielestäni rahoilleni mainiota vastinetta ja juuri sen palvelun mistä maksoinkin. Toki jos olisin maksanut lipustani enemmän tai matkustaisin Ukraine International Airlinesilla Kiovasta edelleen pidemmälle, toivoisin ehkä vähän enemmän.

Ainakin tällä hetkellä UIA:n Helsinki-Kiova-lentojen aikataulut ovat joka tapauksessa harvinaisen hyvät: Tampereeltakin ehti ihan normaalien yöunien jälkeen kyytiin ja kotiinpäin tullessa olin takaisin Tampereella iltapäivällä.

PS. Täältä löydät niitä Ukraine International Airlinesin neljänkympin lentoja Kiovaan ja täältä voit lukea mitä tekemistä minä siellä Kiovassa oikein keksin!

 

Ukraine International Airlines lennot kokemuksia

 

 

Ne pienet jutut – ajatuksia asiakaspalvelusta

 

Vietimme viime viikonloppuna mieheni 40-vuotissynttäreitä Cumulus Resort Aulangolla. Viikonloppu sujui ihan loistavasti ja juuri synttärisankarin toiveiden mukaan: kylpylää, saunomista, rentoutumista, kuntosalia, herkullisia hotelliaamiaisia sekä hyvät hiihtoladut ja ulkoilumahdollisuudet heti hotellin ovelta. Hotellissakin kaikki oli ihan niinkuin pitikin: hyvä huone, hyvä palvelu, ei kerrassaan mitään valittamista. Synttärireissu onnistui oikein upeasti ja voisin hyvin viettää jatkossakin viikonloppulomaa Aulangolla.

Aloin kuitenkin miettiä sitä, mitä hotelli ei tarjonnut. Tai mitä se menetti lisämyynnissä. Silmiini sattui eräänä iltana siinä kylpylähotellin pehmeässä sängyssä köllötellessäni ja somea selatessani Maarika Mauryn LinkedInissä julkaisema hyvä kirjoitus Voiko kylpylässä kylpeä? Juttu kuvaa hyvin sitä mitä myynti ja kokonaisvaltainen asiakaskokemus pahimmillaan Suomessa matkailualalla voi olla: kylpylässä ei pääse kylpemään eikä asiakkaalle missään kohtaa mainosteta että hierontaakin olisi saatavilla.

Cumulus Resort Aulangolla nämä eivät olleet ongelmia: kylpylän ja kuntosalin vapaa käyttö sisältyi huonehintaan ja kylpyläosasto oli auki aamusta iltaan! Oli mahtavaa kun ei tarvinnut suunnitella päivän muuta ohjelmaa sen mukaan mihin aikaan pääsisi saunaan! Ja hierontoja ja hoitoja olisi voinut varata nettisivulta jo samaan aikaan kun tein huonevarauksen. Mutta se kohta missä Cumuluksen myyntipalvelu olisi voinut hoitaa homman lopullisesti kotiin meidän kohdallamme oli tämä. Varasin huoneen hyvissä ajoin (pari kuukautta ennen majoittumista) Cumuluksen omilta sivuilta ja kirjoitin Erikoistoiveet-kohtaan, että olemme tulossa viettämään 40-vuotissynttäreitä. Ajattelin ihan uteliaisuuttani katsoa reagoisiko hotelli tähän mitenkään. Kuten arvaatte, ei reagoinut.

En kalastellut jättämälläni kommentilla ilmaisia kuohuviinipulloja, ruusunterälehtiä sänkyyn tai upgradea sviittiin. Annoin hotellille mahdollisuuden huomioida asiakkaan valitsemallaan tavalla, esimerkiksi MYYMÄLLÄ minulle lisäpalveluja.  Äärimmäisen pienellä panostuksella hotellista olisi lähtenyt tyytyväisen asiakkaan sijaan erittäin tyytyväinen asiakas. Myyntipalvelu olisi esimerkiksi voinut:

  • lähettää minulle etukäteen sähköpostia vaikkapa tyyliin ”Onpa ihanaa, että valitsitte meidän hotellimme tärkeän juhlapäivänne viettoon! Jos voimme olla avuksi viikonlopun suunnittelussa, niin olettehan meihin yhteydessä.”
  • lähettää minulle kohdennetun tarjouksen vaikka siitä kuohuviinipullosta tai huoneluokan upgradesta
  • tai vaikka kysyä olisimmeko kiinnostuneita tekemään pöytävarauksen hotellin ravintolaan syntymäpäiväillalliselle.

Tai sikäli jos viestini koskaan tavoitti hotellin vastaanoton, olisi heiltä ollut todella mukava ele jos meidät olisi heti vastaanotossa esimerkiksi ihan vaan toivotettu tervetulleeksi viettämään syntymäpäiväviikonloppua. Tai jos huoneessa olisi odottanut vaikkapa käsin kirjoitettu tervetulotoivotus synttärisankarille. Ei mitään sen kummallisempaa.

Cumulus-hotellien (tulevien Scandic-hotellien) kilpailija Sokos Hotels on esimerkiksi lanseerannut asiakaspalvelussaan #onnellistaminen-käsitteen. Telkkarissakin parhaillaan pyörivässä mainoksessa sitä selitetään näin: ”Tärkeintä on ylittää asiakkaan odotukset, myös silloin kun he sitä vähiten odottavat. Yllättää hänet positiivisesti ja ennakoida hänen toiveensa ennenkuin hän itse osaa edes niitä ajatella. Parhaimmillaan tämä pieni kohtaaminen jättää huikean muistijäljen.”

Tässä muutamia Instagramista poimimiani Sokos Hotellien esimerkkejä todella pienellä rahalla ja vaivalla toteutetusta asiakkaan huomioimisesta, joka kuitenkin taatusti on tehnyt yöpyjään suuren vaikutuksen:

 

 

Myyntihaluttomuus ja asiakaslähtöisyyden takkuisuus tuntuu Suomessa olevan monen pienen ja isommankin matkailuyrityksen ongelma. Meidän tapauksessamme olisimme olleet Cumulus Resort Aulangolle todella helppoja lisämyynnin kohteita. Toistan silti vielä tähän loppuun, että meidän viikonloppumme oli joka tapauksessa erinomaisen onnistunut ja Cumulus-hotelli Aulangolla oli ihan loistovalinta tälle synttärisankarille. Menisin ehdottomasti toistekin Aulangolle lomailemaan – mutta ensi kerralla toivon että muistatte ottaa minusta kaiken hyödyn irti! 😉

 

 

Koiran vuosi 2018

 

Aina kiinalaisen uudenvuoden vaihtuessa sallin itselleni vähän taikauskoa ja tähtipölyä. Kaikki ne tanssivat leijonat ja lohikäärmeet sekoittavat pääni ja ajattelen aina hetken, että ehkä tähtien asennolla sittenkin on vaikutusta kohtaloomme. No, uskoo ken tahtoo, mutta tässä tulee taas perinteinen katsaus siihen mitä alkanut vuosi kiinalaisen astrologian mukaan meille lupaa!

Kiinassa on 12 horoskooppieläintä, jotka hallitsevat tähtikarttaa kukin kokonaisen vuoden kerrallaan vuoron perään. Kukon vuosi päättyi viime viikolla ja nyt eletään ensimmäisiä Koiran vuoden päiviä. Tätä vuotta hallinnoi Koiran lisäksi pääelementeistä Maa, eli tarkalleen ottaen nyt eletään Maakoiran vuotta.

 

Koiran vuosi on tasapainoinen

Hyvä uutinen on se, että Koira on luonteeltaan rauhallinen, huolehtivainen, uskollinen ja rehellinen ja nämä sen ominaisuudet heijastuvat koko vuoteen: luvassa on siis tänä vuonna tasapainoisempi ja rauhallisempi vuosi kuin 2017. Tänä vuonna ei hötkyillä eikä ole kaikkein utopistisimpien suunnitelmien aika, vaan nyt on hyvä pitää jalat maassa. Opettele löytämään iloa siitä tutusta ja turvallisesta, osoita empatiaa ja suvaitsevaisuutta ja vältä tarpeettomia konflikteja. Varmin tie menestykseen Koiran vuonna on epäitsekkyys ja hyvän tekeminen. Voit tehdä hyviä tekoja läheisillesi tai tukea vaikkapa luonnonsuojelua tai pyrkiä vaikuttamaan positiivisesti yhteiskunnallisiin asioihin.

Jotta Koiran vuonna olisi onnea raha-asioissa tai rakkaudessa, täytyy muistaa edetä rauhallisesti ja rehellisellä pelillä. Koiran vuonna solmitut avioliitot ovat luotuja kestämään. Rahat kannattaa tänä vuonna sijoittaa turvallisesti ja harkiten eikä riskillä suuria voittoja tavoitellen. Sijoituksiaan ei myöskään kannata tänä vuonna kotiuttaa vaan antaa niiden kasvaa.

 

koiran vuosi horoskooppi

Tässä rauhallinen, huolehtivainen, uskollinen ja rehellinen Arvi-koira.

 

Koira-ihminen on avarakatseinen laiskuri

Oletko sinä tai lapsesi syntynyt Koiran vuonna (1934, 1946, 1958, 1970, 1982, 1994, 2006 ja tietysti 2018)? Tunnistatko Koiraihmisen tästä kuvauksesta: Koira on uskollinen ja rehellinen, ja ihmiset luottavat häneen, koska hän osaa säilyttää salaisuuksia. Koiraihmiset ovat hieman itsekkäitä, itsepäisiä ja itsekeskeisiä. Suorasukaiset Koirat ovat teeskentelemättömiä ja avarakatseisia, mutta toisaalta myös ärhäköitä laiskimuksia. He eivät paljoa perusta rikkauksista ja kuitenkin heillä tuntuu aina olevan rahaa. He saattavat olla emotionaalisesti kylmiä ja etäisiä sosiaalisissa tilanteissa. Koirat ovat myös tunnettuja terävästä kielestään ja hyviä johtajia.

 

koiran vuosi kiinalainen horoskooppi

Ja tässä Arvi ilmentämässä avarakatseista laiskuria.

 

2018 on positiivisten elämänmuutosten vuosi. Älä lykkää enää elämäntaparemonttia, liikunnan aloittamista, alan vaihtoa, tai vaikka asuinpaikan muuttoa, vaan tee se nyt. Tähdet ovat tänä vuonna suotuisia sille, joka tavoittelee rohkeasti muutosta!

 

Oikein suotuisaa Koiran vuotta sinulle!

 

Ähtärin pandoilla tehdään pörröistä politiikkaa ja bisnestä

 

ähtäri pandat

 

Viime aikojen puhutuin kotimaan matkailun uutinen on varmasti ollut kiinalaisen pandapariskunnan Lumin ja Pyryn saapuminen Ähtärin eläintarhaan. Pandoilla on takuulla piristävä vaikutus Ähtärin alueen matkailulle ja muullekin elinkeinoelämälle, ja erityisen hienoa olisi jos pandojen avulla saataisin houkuteltua kotimaan matkailijoiden lisäksi myös ulkomaalaisia turisteja erityisesti Helsingin ja Lapin ulkopuolelle. Helsingin Sanomien uutisen mukaan pandat voivat tuoda Ähtäriin miljoonia euroja ja satoja uusia työpaikkoja. Ähtärin eläinpuistossa ennustetaan, että pandat tuovat jatkossa alueelle vuosittain yli 100 000 uutta matkailijaa. Toivottavasti pandatietoisuus johtaa myös kasvaneeseen tietoisuuteen eläinsuojelusta ja uhanalaisten lajien suojelusta ylipäätään.

Pandojen suojelu ja erityisesti Kiinan sen varjolla tekemä pandapolitiikka on kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista. Perehdyin pandakysymykseen enemmän pari vuotta sitten kun matkustin Kiinan pandapääkaupungiksikin kutsuttuun Chengduun ja päätin olla käymättä kaupungin kuuluisassa pandakeskuksessa. Voit lukea juttuni noista mietteistä täältä. Myös Suomen pandapariskunta saapui muuten Chengdun kupeesta Dujiangyanin pandakeskuksesta. Parin vuoden takaisessa jutussani kritisoin Chengdun pandojen tutkimuskeskusta muun muassa siitä, että turistit saavat siellä (suurehkoa) korvausta vastaan pitää pandaa sylissään ja ottaa kuvia sen kanssa. Mielestäni tällaisen toiminnan ei tulisi kuulua eläinsuojelua harjoittavan organisaation rahoitusmenetelmiin. Ja kas, löysin sittemmin saman ”Taking a Picture with a Panda” -mahdollisuuden myös Dujiangyanin pandakeskuksen sivuilta (”the training base has a donation program allowing visitors to take a picture with a 2-year-old panda after donating 1 800 yuan”). Miten paljon toivonkaan, että Ähtärissä pandat eivät päädy turistien syliin.

 

Pörröistä pandapolitiikkaa

En tuomitse kaikkia eläintarhoja eikä juttuni tarkoitus ole syyllistää ketään, joka nyt suuntaa Ähtäriin pandoja katsomaan. Mutta nimenomaan pandojen kohdalla minua kiinnostaa se, mitä kulisseissa tapahtuu (ja soisin että se kiinnostaisi myös kaikkia niitä, jotka aikovat pandoja katsomaan).

 

ähtäri panda

 

Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen on kuvannut Kiinan pandadiplomatiaa osuvasti:

 

Pandat ovat keino, jolla Kiina tekee imagotyötä ja käyttää niin sanottua pehmeää valtaa. Kiina haluaa, että sitä ajatellessaan ihmisten mieleen pullahtavat pörröiset pandat eikä kukaan muista enää vangittuja toisinajattelijoita. Kiina on perinteisesti antanut pandoja lainaan maihin, joiden kanssa sen suhteet ovat kunnossa. Nämä maat ovat sellaisia, jotka eivät liiaksi asetu Kiinan tielle tai uhmaa sen pyrkimyksiä esittää omaa totuuttaan vaikkapa ihmisoikeuksista.

 

Artikkelissaan Yle kertoo myös, että tutkijat ovat analysoineet Kiinan vuokraavan pandojaan maihin, joiden kanssa sillä on joko vapaakauppasopimus tai jotka voivat toimittaa Kiinalle tärkeitä raaka-aineita tai huipputeknologiaa. Ähtäriin tullut pandapariskunta ei siis todellakaan tullut tänne vain ystävällisyyden eleenä tai suojeltavaksi.

 

Pandoilla tehdään rahaa

Pandoja elää luonnossa, tarkemmin sanottuna vuorilla Kiinan keskiosissa, noin 2 000 yksilöä. Kiinan suojelukeskuksissa asuu noin 400 pandaa, ja 50 pörröistä pandakarhua on lainassa maailmalla eläintarhoissa. Suomeen tulleet pandat on vuokrattu tänne 15 vuoden sopimuksella, jonka arvioidaan* maksavan Ähtärille kaikkiaan noin 14 miljoonaa euroa (*tarkkoja vuokrasummia ei kerrota julkisuuteen). Tämän summan lisäksi Ähtärille tulee noin 100 000 euron vuosikustannukset pandojen ruuasta, bambusta, jota tuodaan Keski-Euroopasta.

 

ähtäri panda pandapolitiikka

 

Pandojen kustannukset huomioiden on ihan ymmärrettävää, että Ähtärin eläintarhan on pakko pyytää pandalipuistakin huomattava summa. Vertailun vuoksi esimerkiksi pääsylippu Korkeasaareen maksaa 12 euroa (sillä näkee muuten mm. pienemmän kultapandan) ja Ähtärin eläintarhan sisäänpääsymaksu on tähän asti ollut 11 euroa. Pandatalon avaamisen myötä Ähtärin peruslippu (ilman pandoja) nousee 20 euroon, pelkkiä pandoja pääsee katsomaan 30 eurolla ja yhdistelmälippu tulee maksamaan 36 euroa.

 

Pandojen suojelua vai bisnestä?

Mielestäni kaikkein merkityksellisin kysymys onkin se, onko pandojen rahtaaminen eläintarhoihin ympäri maailmaa pandojen suojelua vai pelkkää bisnestä. On väärin ratsastaa ja rahastaa uhanalaisen lajin suojelun leimalla jos ja kun siitä ei ole kysymys. Animalian artikkelissa kiinalainen tutkija sanoo seuraavaa:

 

Villieläimet kuuluvat luontoon, eläintarhat eivät ole niille kunnollisia elinympäristöjä. Elinympäristöjen sirpaloituminen on suurin ongelma, mutta Kiina keskittyy vain pandojen lisääntymiseen. Mikäli elinympäristöistä ei huolehdita, pandoilla ei ole enää paikkaa minne mennä. Vankeudesta niitä on muutenkin erittäin hankalaa palauttaa luontoon.

 

ähtäri panda maksu

 

Jos Kiina olisi oikeasti kiinnostunut pandojen suojelutyöstä, se käyttäisi varoja niiden luontaisten elinalueiden säilyttämiseen ja ylläpitämiseen. Nyt resursseja käytetään tarhattujen pandojen tutkimukseen ja vuokraamiseen maailman eläintarhoihin. Pelastetaanko pandat siis pandapolitiikan avulla sukupuutolta, mutta sillä kustannuksella, että ne elävät tulevaisuudessa vain sisäsiittoisena lajina eläintarhoissa ja poseeraavat ihmisten selfieissä?

 

 

If the Chinese were serious about supporting the wild panda population, they would restore and properly protect wild panda habitats and keep humans as far away from them as possible.
– Dr Kati Loeffler, International Fund for Animal Welfare

 

 

Jutun pandakuvat: Pixabay

 

 

Tänä vuonna matkustan Euroopassa

 

Tästä vuodesta on tulossa minulle sikäli erikoinen matkailuvuosi, että tiedossa ei ole yhtään matkaa Aasiaan. Eurooppaa sen sijaan pääsen koluamaan senkin edestä! Nyt helmikuussa on jo takana työmatka Bruggeen ja Brysseliin sekä viikonloppu Kiovassa. Viikon päästä lennän viikonloppulomalle Riikaan, pääsiäistä vietän näillä näkymin Zürichissä, ja huhtikuussa on vuorossa reissu Isle of Wightille Englantiin.

 

Brugge Belgia

Manneken Pis Bryssel nähtävyydet

Kiova nähtävyydet

 

Eikä siinä vielä kaikki – nämä olivat vasta vuoden ensimmäiset matkasuunnitelmat! Sain nimittäin jokin aika sitten mahtavia uutisia: toimin airBalticin Ambassadorina seuraavan vuoden ajan, ja sehän tarkoittaa sitä, että tulen lentämään vuoden aikana moniin airBalticin uutuuskohteisiin ja myös perinteisiin suosikkikaupunkeihin Euroopassa! Blogiin on tulossa siis tänä vuonna paljon uutta luettavaa ja katseltavaa ympäri Eurooppaa. Olen ihan superinnoissani tästä ja kaikista niistä kohteista, joihin tämä vuosi minut vie! Mutta älkää peljätkö, kyllä blogiin tulee varmasti mahtumaan paljon muutakin kuin Eurooppaa: ainakin upeita kotimaan kohteita sekä lisää Tampereen brunsseja!

Ensimmäisen ambassador-reissuni teen Riikaan – mistäpä muualtakaan airBalticin lähettiläs raportointinsa aloittaisi! Testaan samalla ylimääräisten lomapäivien puutteessa mitä miniviikonlopussa ehtii: lennän Riikaan perjantaina työpäivän jälkeen ja palaan sunnuntaina illalla. Suunnitelman hyvä puoli on se, että tähän viikonloppulomaan ei tosiaan tarvi ottaa yhtään vapaata töistä, mutta huono puoli se, että tiedän jo nyt, että Riika ansaitsisi pidemmänkin ajan. Kävin Riiassa viimeksi melkein 15 vuotta sitten, joten päivitettävää olisi paljon. No, nyt täytyy käydä poimimassa rusinat pullasta ja palata sinne toisen kerran paremmalla ajalla. Ehkä kesällä voisi yhdistää Riian kaupunkilomaan rantaloman Jurmalassa. Se on minulle vielä ihan tuntematon paikka, onko sinulla kokemusta tai vinkkejä Latvian rannikosta?

 

Riika

Koska olen hukannut omat 15 vuoden takaiset kuvani Riiasta jonnekin albumien kätköihin, on tämä kuva Pixabaystä.

 

PS. Olenko muuten ainoa, jolle Riika-sanan taivuttaminen tuottaa jostain syystä merkittäviä haasteita? Oli pakko taas käydä tarkastamassa Kielitoimiston ohjepankista että miten se menikään – eli siis Riian, Riikaa, Riiassa, Riiasta, Riikaan… 😀

 

 

Miksi bloggaan? Vastaus toimittajan kysymykseen

 

 

Olin Yle Kajaanin haastateltavana ja toimittaja kysyi minulta miksi kirjoitan matkablogia. Hyvä kysymys! Se sai minut miettimään asiaa vähän tarkemmin.

Haastattelun aiheena oli kestävä matkailu ja lähimatkailu. Juttu tulee ulos tiistaina 6.2.2018 Pohjois-Suomen alueuutisiin (nähtävissä TV 1:llä ja Yle Areenassa) sekä nettiuutisena. Sovimme kuvauspaikaksi Akkovaaran, joka on vain 10 kilometrin päässä Kajaanin keskustasta, mutta jota harvat kajaanilaisetkaan tuntevat. Se on harmi, sillä paikka on upea maisemiltaan, retkeilypuitteiltaan ja historialtaan.

 

Akkovaara kuvaa osuvasti bloggaamistani

Paikallinen kyläyhdistys on kunnostanut alueelle retkeilyreitit ja huolehtii nuotiopaikoista ja muusta ylläpidosta. Vaaran laki on lähes puuton ja sieltä avautuu avarat näkymät moneen suuntaan. Yhdellä suunnalla näkyy Oulujärvi, jonka selkä on Suomen suurin sisävesiselkä. Muissa suunnissa näkyy metsää silmänkantamattomiin. Täällä silmä lepää.

Vaara on myös lappalaisten vanha riittipaikka, johon liittyy paljon uskomuksia. Vaaran reunalla on luola ja pirunpelloksi kutsuttu kivikko. Vanhat tarinat muun muassa kertovat, että paikalla on nähty aarnivalkeita. Nykypäivän tutkimukset ovat osoittaneet ne todeksi. Outoja valoilmiöitä syntyy syksyisin, kun kivikkoon tippuneet lehdet mätänevät ja synnyttävät metaanikaasuja, jotka ilmaan noustessa välkehtivät. Tämän tiedon jälkeen vanhoihin uskomuksiin on vaikea suhtautua pelkkinä satuina. Ehkä muissakin alueen tarinoissa on perää? Aikaisemmassa postauksessani Akkovaaralta löytyy kuvia syysretkeltä.

Paikka sopi kuvauspaikaksi täydellisesti, sillä juuri tällaisia kohteita haluan nostaa blogissa esiin. Paikka on tuntematon, mutta tarjoaa elämyksiä, jotka perustuvat luontoon ja paikallishistoriaan. Lisäksi kyläaktiivit tekevät tärkeää työtä sen eteen, että ihmiset pääsisivat siitä nauttimaan.

Haluan myös nostaa esiin ajatusta lähimatkailusta. Akkovaaran tapaisia piilotettuja helmiä löytyy jokaisen suomalaisen lähialueilta. Niihin ei tule helposti lähdettyä eikä niitä tule edes ajatelleeksi vaihtoehtona. Lähiseudut koetaan usein tylsiksi ja tutuiksi, vaikka todellisuudessa voisi löytyä vielä paljon yllätyksiä.

 

 

Kestävä matkailu bloggaamisen punaisena lankana

Lähimatkat ovat myös kestävämpiä vaihtoehtoja, koska niitä varten ei tarvitse lentää. On toki hyvä asia, jos kohteessa valitsee energiaa ja vettä säästävän hotellin tai syö lähiruokaa, mutta näillä teoilla on todella pieni ilmastovaikutus verrattuna lentämisen tuottamiin päästöihin.

Lähimatkoihin ei tarvitse myöskään varata niin paljon aikaa kuin kauas matkustamiseen. Lyhyemmässä ajassa voi päästä irti arjesta ja rentoutua. Olen ollut itsekin pitkän paluumatkan ja useamman lennon jälkeen maanantaina aamulla töissä aivan väsyneenä ja riutuneena. Loman rentouttava vaikutus on jo kadonnut.

Meidän blogissa ei kuitenkaan kestävistä valinnoista saarnata. Kirjoitamme sujuvasti sekaisin kaukomatkoista ja lähikohteista. Mieluummin nostan esiin positiivisia ja innostavia esimerkkejä kuin rajoitteita tai mitä ei saisi tehdä. Matkustamisella on kuitenkin myös paljon positiivisia puolia negatiivisten ympäristövaikutusten vastapainona.

Kiinnostuin itse matkailun kestävyydestä opiskeluaikoina. Opiskelin ympäristöekonomiaa ja tein gradun maaseutumatkailun kestävyydestä. Bloggaamisessa voin yhdistää ammatillisen kiinnostukseni kestävään matkailuun ja sen kehittämiseen sekä oman vapaa-ajan matkailuni.

Samalla tulee seurattua matkailualaa, muita blogeja ja yhdisteltyä tietoa eri lähteistä. Blogatessa voin jäsennellä ajatuksia kokemastani ja näkemästäni kirjalliseen muotoon. Sillä tavalla omia ajatuksia tulee työstettyä ja ne jäävät paremmin talteen. Toivon, että postaukset voivat myös ilahduttaa, herättää ajatuksia tai olla hyödyksi muille.

Matkailun kestävyys on todella monitahoinen asia, jossa on itselläni riittänyt työstettävää ja pohdittavaa. En lähde termiä tässä tarkemmin avaamaan, se ansaitsee oman postauksensa!

 

 

Piilotetut helmet esille blogissa

Suomi on pullollaan helmiä, mutta monet niistä on vain hyvin piilotettu. Tämä tuli taas vastaan, kun etsin sopivaa kohdetta pidennetylle viikonlopulle hiihtolomalla. Tällä kertaa en halunnut laskettelukeskukseen tai vuokramökkiin, vaan maaseutumatkailumajoitukseen tai vastaavaan, jossa saisi hiihtää, lumikenkäillä ja illalla saunoa. Vaatimuksena on, että majoituspaikasta saa myös aamupalan ja ruokaa. Annan bonuspisteitä idyllisestä miljööstä sekä siitä, ettei tarvitsisi ajaa montaa tuntia Kajaanista.

Luulisi, että tällaisiä kohteita olisi paljonkin, sillä hiihtäminen ja saunominen kuuluu jokaisen kohteen perusvalikoimaan talvella. Mutta sopivan paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Googlettelin ja päädyin usean yrityksen nettisivuille. Monelta sivulta oli vaikea saada selvää, onko paikka ylipäänsä auki talvella, millaiset varustelut huoneissa on tai onko huoneita vapaina.

Joidenkin majoituspalveluita tarjoavien yritysten sivuilla kuvat eivät myöskään houkuttele tutkimaan näitä asioita tarkemmin. Kulahtanut ja 90-lukulainen sisustus ei houkuttele. Vanhaa ja tunnelmallista toki saa olla, mutta en jaksa soitella perään, jos kuvien ja nettisivujen perusteella mitään ei ole päivitetty vuosikausiin.

Missä ne idylliset maaseutumajoitukset nyt on kun niitä tarvitsisin?! Kun valittelin asiaa ääneen, joku ehdotti kohteeksi Rokuaa. Päädyin varaamaan huoneen erämaahotelli Rokuanhovista, joka sijaitsee Rokuan kansallispuiston ja jääkauden jäljistä kertovan UNESCO Geoparkin kupeessa. Rokua puolestaan sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Kajaanin ja Oulun välissä. En ole yöpynyt alueella aikaisemmin enkä ole käynyt talvella. Olen käynyt Rokualla kerran aikaisemmin syksyllä parhaaseen sieniaikaan ja löysimme paljon herkkutatteja. Maasto on kaunista ja helppokulkuista hiekkakangasta. Palaan sinne mielelläni kokemaan paikan eri vuodenaikaan.

Rokua näytti täyttävän kriteerimme ja mielenkiinnolla odotan täyttääkö se odotuksemme myös. Halusin rentouttavan lähimatkan, jonne matkustamiseen ei kuluisi lyhyestä lomasta isoa osuutta eikä paikan päällä tarvitsisi säätää turhia. En ole ennen ollut Suomessa hiihtolomalla muussa kuin mökkimajoituksessa, jossa tehdään itse ruoat ja lämmitetään itse sauna ja takka, mutta en usko, että aika käy pitkäksi. Toiveena kun on täydellinen breikki arjen rutiineista.

 

 

Bloggaamisen filosofiani

Rokuan matka noudattaa myös oman bloggaamisen filosofiaani. Elämykset syntyvät luonnosta, paikallisuudesta ja paikan omista vahvuuksista – ei keinotekoisesti rakennetuista viihdekeskuksista. Kohde ei ole suurten massojen suosiossa ja hotellin omistaa paikallinen pienyrittäjä. Paikka ei myöskään ole niin kaukana, että sinne tarvitsisi lentää. Pääsen irtautumaan arjesta jo pelkän neljän päivän lähiloman aikana.

Reissun jälkeen jaan mielelläni kokemukset blogissa. Toivottavasti ne olisivat täyttyneet tai jopa ylittyneet, sillä positiivisia kokemuksia on mukavampi jakaa. Lisäksi palvelujen tarjoajat saisivat ansaitsemaansa arvostusta ja mahdollisesti blogipostauksen innoittamia uusia asiakkaita. Silloin kaikki voittavat!

 

 

 

Instagramin suosituimmat kuvat 2017

 

Vuoden 2017 reissut on nyt tehty ja on perinteisen Instagram-katsauksen aika. Matkustimme viime vuonna yhteensä 17 maassa: Azerbaidzanissa, Englannissa, Espanjassa, Islannissa, Italiassa, Itävallassa, Kiinassa, Kirgisiassa, Maltalla, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Tadzikistanissa, Thaimaassa, Tsekeissä, Venäjällä ja Vietnamissa (klikkaamalla linkkejä pääset juttuihin ko. maista). Huhheijaa mikä matkavuosi!

 

kartta

Vuoden 2017 matkakohteet

 

Blogin Instagramiin on tietysti ladattu miljoona (eli 277) kuvaa näiltä meidän reissuilta – sisältäen toki myös liudan kotimaan reissuja. Näin vuoden matkatilinpäätöstä tehdessä on aina mielenkiintoista katsoa myös, että mitkä olivat vuoden varrella ne kuvat, joista nimenomaan Instagramissa tykättiin eniten. Laskimme siis Instagramin sydämet yhteen (kaikkiaan 74 870!) ja keräsimme 12 suosituimman kuvan listan viime vuoden matkoilta.

Edellisvuonna tykätyimmissä kuvissa oli selkeä sinisävyisyyden trendi, nyt oli hankalampi löytää yhteisiä tekijöitä. Vuoden 2017 suosituimmissa kuvissa ei taida olla edes yhtään palmua ja auringonlaskujakin vain yksi. No majakat sentään tuntuvat olleen vahvoilla! 😀

 

Vuoden 2017 tykätyimmät kuvat

 

Tammikuun 2017 kuvassa on Lux Helsinki -valofestivaalin valaisema Tuomiokirkko. Helsingin keskustan kohteet on muuten valaistu taas 6.-10.1.2018, käy ihastelemassa jos vaan suinkin pääset!

 

 

Helmikuussa kuvasin Helsingin rautatieaseman Kivimiehet käydessäni Kiinalaisen uudenvuoden juhlassa. Jännä miten harvoin tulee itse asiassa kuvattua kotimaassa mitään kauniita yksityiskohtia – tai edes huomattua sellaisia joiden ohi usein kävelee!

 

 

Maaliskuun suosituin kuva on Le Negresco -hotellista Nizzan rantabulevardilta. Sisältä hotellista löytyy muuten ihanan erikoinen ja värikäs La Rotonde Brasserie ravintola ja kahvila, jota lämpimästi suosittelen!

 

 

Huhtikuun kuva on minulle ehkä koko vuoden kuvista se kaikkein rakkain. Olin odottanut kauan matkaa Beachy Headin majakalle Englannin etelärannikolla ja nämä maisemat olivat kyllä kaiken odotuksen arvoinen! Kirjoitin reissun jälkeen blogiin jutun muun muassa siitä, miten maisema voi tehdä onnelliseksi. Ja suuret lammaslaumat.

 

 

Toukokuun kuva on ehdottomia lemppareitani myös! Vietnamin Hanoita halkova junarata oli jotain ihan mahtavaa – olin aivan lapsellisen innostunut päästessäni kuvaamaan junia jotka kulkivat keskellä kerrostaloja ja pysäyttivät aina hetkeksi radanavarren asukkaiden arjen.

 

 

Kesäkuussa kävin sumuisella säällä Bengtskärin majakalla. Rakastan käydä majakoilla, mutta Bengtskär ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin esimerkiksi Utö tai Tankar.

 

Rainy day on the lighthouse island 🌧☔

A post shared by MUTKIA MATKASSA ✈️ (@mutkia_matkassa) on

 

Heinäkuun kuva on Tadzikistanista pieneltä äärimmäisen kirkkaalta pyhältä järveltä, jolle pysähdyimme roadtripillämme jaloittelemaan.

 

 

Elokuussa oli vuorossa matkavuoteni kolmas majakka, tällä kertaa Sälgrundissa Kaskisissa, ja kappas, sekin pääsi suosituimpien Instagram-kuvien joukkoon!

 

 

Syyskuun kuva on tällä listalla ainoa kuva, joka on aiemmalta matkaltani. Kokosin syksyllä blogiin jutun vinkeistä välilaskulle Hongkongissa ja postasin samalla Instagramiin tämän kuvan yli 10 vuoden takaa ensimmäiseltä Hongkongin reissultani.

 

Hong Kong ❤ Vinkkejä välilaskulle blogissa!

A post shared by MUTKIA MATKASSA ✈️ (@mutkia_matkassa) on

 

Lokakuussa rakastuin Prahaan. Kuvan värikkään kadunpätkän Prahan linnan kulmilla tunnistaa varmaan moni kaupungissa kävijä.

 

Kun jokainen katu on valokuvan arvoinen 💖

A post shared by MUTKIA MATKASSA ✈️ (@mutkia_matkassa) on

 

Ja marraskuunkin suosituin kuva on Prahasta – ilmeisesti siis moni muukin minun lisäkseni on ihastunut tuohon kaupunkiin!

 

 

Joulukuussa matkustin synttäreitä pakoon Maltalle ja tämä sieltä postaamani kuva nousi vuoden viimeisen kuukauden tykätyimmäksi.

 

 

***

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä.

 

Instagram travel thursday

 

Sykähdyttävimmät hetket vuoden 2017 reissuilla

 

 

Vuosi on lopuillaan ja on aika tehdä yhteenvetoa mikä jäi päällimmäisenä mieleen vuodesta 2017. Vuoteen mahtuu niin itsensä haastamista kuin onnellisuuden hetkiä. Joskus mieleen painuneet ja vaikuttavat hetket on sellaisia, jotka ovat toisilta jääneet täysin huomaamatta!

 

Uuden vuoden aloitus Ranskassa maaseudulla

Heräsin vuoden 2017 ensimmäiseen päivään Ranskassa. Olin viettämässä uutta vuotta ystävälläni, johon olen tutustunut ollessani vaihto-opiskelijana Etelä-Ranskassa. Hän oli kutsunut minut ja pari muutakin vaihtarikaveriamme perheensä mökille maaseudulle lähellä Toulousea.

Olin ollut samaisella mökillä kerran aikaisemmin. Olin siellä vaihtoni aikana viettämässä yhden viikonlopun. Tuntui käsittämättömältä ajatella, että olin siellä taas. Uuden vuoden aamu oli kirkas ja oikein herkistyin kun kömmin ulos ja katsoin terassilta avautuvaa peltomaisemaa. Oli liikuttavaa ajatella, että vaikka vuodet olivat vierähtäneet välissä, joidenkin ihmisten kanssa yhteys oli säilynyt ja sen ansiosta olin taas päässyt tänne samaan paikkaan.

Vaihtoaikana tutustuin moniin ihmisiin ja päädyin monenlaisiin bileisiin, mutta aina oli kuitenkin tunne, että nämä kohtaamiset ja paikat olivat jotain ohimenevää.  Kun vaihtojakso päättyi, monien kanssa luvattiin pitää yhteyttä, mutta ajattelin jo silloin hiljaa mielessäni, että tuskin moniakaan heistä tapaisin uudestaan.

Palaaminen vaihtokaupunkiini Toulouseen ja varsinkin paluu tälle mökille keskellä-ei-mitään herätti paljon nostalgisia muistoja ja kiitollisuutta.

 

 

Islanti

Olin maaliskuussa työmatkalla Islannissa. Tuossa maassa on jotain maagista. Islanti on karu ja sen luonnonvoimat mahtavat. Samaan aikaan luonto on herkkä ja todella erityislaatuinen.

Koin täydellisen Islanti-fiilikseni, kun  ajelin paikallisen kollegan kyydissä illansuussa sisämaasta takaisin Reykjavikiin. Aurinko oli laskemassa ja maisema oli tyypillinen Islannille: avaraa puutonta maastoa silmänkantamattomiin. Samaan aikaan radiosta alkoi soida islantilais-italialaisen Emilia Torrinin kappale. Pidän hänen musiikistaan ja se sopi hetkeen täydellisesti! Lämmin tunne läikähti ylitseni kun fiilistelin biisiä ja katselin maisemaa – tätä on Islanti!

Tiedätkö tunteen? Sellainen pysäyttävä täydellinen hetki! Sitä on etukäteen mahdoton aavistaa ja käsittämätöntä tietää mistä se tulee. Tälläkin kertaa kukaan muu samassa autossa tuskin oli vaikuttunut. Muut saattoivat räplätä kännykkää tai tylsistyneenä tuijottaa samana jatkuvaa maisemaa. Hetki oli vain minun.

 

 

 

Vaellus Alppien yli

Heinäkuussa haastoin itseni vaeltamalla Alppien yli 100 kilometrin matkan Saksasta Itävallan kautta Italian puolelle. Korkein kohta nousi yli 3000 metriin. Matkaseurani oli paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä, mutta selvisin porukan mukana. Maisemat oli reitin varrella henkeä salpaavat ja sikäläinen vaelluskulttuuri alppimajoineen ihastutti. Ylitin itseni ja neljän hengen porukkamme oli vielä puheväleissä vaelluksen jälkeen, vaikka välillä väsytti ja kiukutti. Se on mielestäni saavutus. 🙂

 

 

Italian eteläisin ja pohjoisin kolkka

Alppivaellus päättyi Italian puolelle Etelä-Tiroliin. Yövyimme vaelluksen jälkeen Meranissa (tai kuten Italiaksi kutsutaan Meranossa). Alue ei edes tuntunut Italialta, sillä rakennustyyli oli edelleen alppihenkinen ja ympärillä puhuttiin saksaa. Kahviloista tosin sai italialaista kahvia ja vuorten rinteillä levittäytyi viiniviljelmät, joita ei Itävallan puolella vaellusreitillä näkynyt.

Olin vain kuukautta aikaisemmin ollut Sisilian pääkaupungissa Palermossa. En olisi osannut kuvitella Merania ja Palermoa samaksi maaksi. Palermossa oli aistittavissa etelän hidas tunnelma ja vaikutteet arabimaista. Arkkitehtuuri oli myöskin aivan erilaista. Oli mielenkiintoista havaita, miten pitkä maa Italia on ja miten monenlaisia piirteitä eri alueilla on.

 

 

Avioliiton auvoisaan satamaan

Kun puhutaan vuoden 2017 sykähdyttävämmistä hetkistä, en voi ohittaa omia häitäni, vaikka se nyt ei tyypillisiä reissumuistoja olekaan. Häät ja polttarit olivat tietysti yksittäisinä päivinä upeita, mutta niihin liittyi paljon hienoja hetkiä muutenkin vuoden mittaan: valmistelut, yllätykset, jälkikäteen fiilistelyt ja yhdessä talkoilla tekeminen. Joihinkin sukulaisiin yhteydenpito alkoi uudestaan häiden ansiosta. Häihin saapui ystäviä ja sukulaisia ulkomaita myöten – kauimmat Intiasta. Häät onkin harvinainen tilaisuus saada paljon lähipiiriä koolle samaan aikaan. Olen todella kiitollinen koko hääkesästä ja kaikista ihmisistä, jotka siihen osallistuivat tavalla tai toisella.

Blogipostaukseni hääkesään liittyen:

>> Koko viikonlopun polttarit
>> Täällä me mennään naimisiin: Laukkosken kylä
>> Häähuumaa
>> Honeymoon ulkomaalaisten kavereiden kanssa
>> Hääparin pakomatka – Sahanlahti Resort Saimaalla

 

Kuvat häistä: Lars Kastilan

 

Näillä hyvillä tunnelmilla on hienoa kääntää katse tulevaan ja toivoa onnellisia hetkiä seuraavalle vuodelle! Hyvää uutta vuotta 2018!

Jäikö sinulla mieleen jotain reissumuistoja tai muita hetkiä ylitse muiden vuodesta 2017?

 

 

Parhaat ruokamatkakohteet

 

Matkamessujen vuonna 2016 toteuttaman kyselyn mukaan peräti joka kolmas suomalainen valitsee ulkomaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella. Mahtavaa! Tutkimuksessa suomalaiset nimesivät hyviksi ruokamatkailukohteiksi muun muassa Barcelonan, Berliinin, Prahan, Budapestin, Lontoon, Tallinnan ja Pekingin. Kotimaan kohteista erinomaisiksi ruokamatkavaihtoehdoiksi mainittiin Helsinki, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Naantali, Rovaniemi ja Porvoo.

Sain itse kunnian osallistua tämän vuoden Matkamessuilla Ruokamatkailu-aiheiseen keskustelupaneeliin. Kokosin tähän juttuun messujen jälkeen mietteitäni ruokamatkailusta sekä vinkkejä hyviin ruokamatkakohteisiin!

 

viinimatka viinitila Barcelona

Viininmaistelua Alta Alellan viinitilalla Barcelonassa

Malta ruoka

Vastapyydettyä mustekalaa Marsaxlokkin kalastajakylässä Maltalla

Espanja ruokamatka

Avotulella valmistettua katalonialaista jänis-etana-paellaa 

 

Mitä ruokamatkailu oikein on?

Itse kutsun itseäni ruokamatkailijaksi, koska yksinkertaisesti rakastan sekä ruokaa että matkailua. Erityisesti matkoilla haluan myös hemmotella itseäni vähän paremmilla tai vähän erikoisemmilla ruokaelämyksillä. Ruoka on mielestäni myös helpoin tapa tutustua uusiin kulttuureihin: jo erilaiset raaka-aineet kertovat paljon paikan historiasta ja perinteistä, ja jos vaan annat paikallisille mahdollisuuden, niin yleensä saat kuulla kotiseudustaan ylpeiltä kokeilta, tarjoilijoilta, kauppiailta tai ihan vaan tavallisilta ruokailijoilta ruokakulttuuriiin liittyviä perinteitä ja paikallisia tarinoita niin paljon kuin vain jaksat kuunnella.

Eikä ruokamatkailu suinkaan tarkoita vain kalliissa Michelin-ravintoloissa syömistä. Minä ainakin rakastan ihan yhtä lailla syödä katuruokaa ja yleensä aina kun olen menossa uuteen kohteeseen selvitänkin etukäteen muun muassa katuruokakohteet, kauppahallit ja mahdolliset opastetut ruokakierrokset.

 

Ruokatapahtumia ja -kierroksia

Erilaisia ruokatapahtumia ja maistelukierroksia voi harrastaa helposti niin matkoilla kuin kotimaassakin! Tampereella olen esimerkiksi jo useana syksynä kiertänyt maistelemassa pintxoja ja osallistunut Kauppahallin Tamperrada-tapahtumaan, Turussa kävin kokeilemassa ravintolakierrosta Turku Food Walk -kortilla jne.

Myös etenkin uusiin paikkoihin matkustaessani tykkään aloittaa tutustumisen syömällä – jos mahdollista niin paikallisten kanssa! Viimeksi Kiovassa varasin heti reissun ensimmäiselle illalle ruokakierroksen Kyiv Tasty Toursilta ja paitsi että pääsin maistelemaan kaikkia paikallisia erikoisuuksia, niin oli mahtavaa päästä juttelemaan ja kyselemään oppaanani toimineelta paikalliselta nuorelta naiselta kaikkea Kiovasta. Balilla kiersin maistelemassa katuruokaa withlocals-palvelun kautta, ja viimeksi Pekingissä käydessäni osallistuin tosi kivalle illalliselle 10 muun toisilleen ennestään tuntemattoman matkailijan kanssa.

 

Hailuoto hotelli

Supisuomalaisia herkkuja aamiaisella Hailuodossa

Nizza kahvila

Yksi lempikahviloistani Nizzassa

Kiina katuruoka

Pekingiläistä katuruokaa

La Boqueria kauppahalli

Maistiaisia La Boqueria -kauppahallissa Barcelonassa

Azerbaidzan

Azerbaidzanilaisia alkupaloja

Inez Tampere

Tampereen pintxo-viikon herkkupaloja

Tadzikistan Kirgisia ruoka

Tadzikistanilaisia dumplingeja

Suomalainen Klubi brunssi Tampere

Yksi Tampereen parhaista brunsseista

Sitges

Simpukkapataa Välimeren rannalla Sitgesissä

 

Kaikki kohteet ovat hyviä ruokamatkakohteita

Matkamessujen paneelissa minulta kysyttiin muun muassa, että mikä olisi unelmien ruokamatkakohteeni. No, niitä on kaksi ylitse muiden: New York ja San Sebastian. Molemmat ovat vielä haaveiluasteella. Mutta itse asiassa melkein kaupunki kuin kaupunki voi olla hyvä ruokamatkakohde – olen itse saanut siitä muistutuksen jo useammassa paikassa, missä olen alkuvuonna matkustanut!

Tammikuussa ehdin työmatkani päätteeksi viettää yhden iltapäivän ja illan Brysselissä ja huomasin jo siinä ajassa kaupunkia kierrellessäni että sehän on varsinainen ruokamekka! Ihan Euroopan New York! Olin sopinut kaupungissa asuvan ystäväni kanssa illaksi treffit etiopialaiseen ravintolaan (nam mikä elämys!) ja sen lisäksi bongailin kaupungista muun muassa houkuttelevan näköisiä marokkolaisia, krekkalaisia, japanilaisia, iranilaisia ja vietnamilaisia ravintoloita sekä hyvän näköisiä gastropubeja, kahviloita ja ruokahallin. Tänne teen takuulla pian ruokamatkan!

Yllätyin positiivisesti myös Ukrainan pääkaupungista Kiovasta. Ennakkoluuloni venäläistyylistä keittiötä kohtaan karisivat kaikki pois pitkän viikonlopun aikana! Ai että niitä borschkeittoja, pelmenejä ja pikkelöityjä kasviksia! Ja ukrainalaisen ruuan lisäksi ehdin syödä mm. georgialaisessa ravintolassa sekä kiinalaisessa fine dining -ravintolassa. Ja kaikki tämä vielä ihan järjettömän halvalla! Niinpä suunnittelen Kiovaankin uutta ruokamatkaa: haluan syödä lisää paitsi paikallista ruokaa niin myös erityisesti Keski-Aasian makuja Georgiasta, Uzbekistanista, Azerbaidzhanista jne.

Myös viimeisimmällä viikonloppumatkallani Riiassa onnistuin kerrankin kaikissa etukäteissuunnitelmissani ja pöytävarauksissani ihan nappiin! Enkä ollut tajunnutkaan miten paljon loistavia ravintoloita ja ihania kahviloita Riiasta löytyy! 

Suosittelen siis heittämään ennakkoluulot romukoppaan, tekemään vähän etukäteistutkimusta matkakohteesta ja nauttimaan kaikista erikoisistakin herkuista, joita reissaaminen tarjoaa!

 

 

Matkamessut ruokamatka

 Matkamessuliput on arvottu! Kiitos kaikille kommentoijille!

 

 

 

Näitä juttuja ei lukenut kukaan

 

Kahden blogivuotemme aikana olemme julkaisseet 226 juttua. Niiden joukossa on ollut monia hittejä, ja sitten myös niitä, jotka eivät löytäneet kuin kourallisen lukijoita. Osa ehkä ihan syystäkin, mutta osan puolesta olen kovin pahoillani. Ne on mielenkiintoisia juttuja, ne haluaa tulla luetuiksi!!

Koska jo meidän 1-vuotissynttäreiden kunniaksi viime vuoden lokakuussa kerroimme luetuimmista jutuistamme, avaamme nyt 2-vuotisjuhlan kunniaksi teille nolot salaiset kansiomme ja kerromme niistä epäonnistuneista. Bloggaaminen on nimittäin tätäkin: vuodatat sydänveresi ja käytät monta tuntia juuri oikeiden sanojen löytämiseen, kuvien käsittelyyn ja faktojen tarkastamiseen ja lopulta jutun lukee about 10 ihmistä.

 

1. Historiamme säälittävin juttu: Teehuoneella Chengdussa

Emma matkusti tammikuussa 2016 Chongqingissa ja Chengdussa. Liekö syynä näiden kohteiden tuntemattomuus Suomessa ja sitä myöten olematon potentiaalisten matkailijoiden kiinnostus vai vaan tylsät jutut, mutta tälle listalle ovat päätyneet kaikki – eli kaksi – Chengdusta kertovat jutut.

PS. Chengdu on ihana kaupunki – läpeensä kiinalaisen omalaatuinen, mutta paljon helpommin lähestyttävä kuin moni muu. Tänä syksynä uutisoitiin, että kiinalainen lentoyhtiö Lucky Air aloittaa tammikuussa lennot Helsingistä Chengduun (ja sieltä edelleen Kunmingiin), joten tänne on jatkossa yhtä helppoa matkustaa kuin vaikka Pekingiin tai Shanghaihin!

 

Teetä kiinalaisen temppelin puutarhassa

 

2. Olutpanimoiden Itävalta

Häpeälistan hopean vie juttu itävaltalaisesta oluesta toukokuulta 2016. Myönnetään, että tälläkin jutulla lieni jo alunperin suhteellisen marginaalinen lukijakunta eikä vinkki pienen itävaltalaisen Leobenin kylässä sijaitsevan panimon tutustumiskierroksesta herättänyt meidän lukijoissa kovin suurta innostusta. Ei ihme!

 

Olutpanimoiden Itävalta

 

3. Hongkongin häkkilintumarkkinat

Monista Hongkongin jutuista kaksi on päätynyt tälle listalle. Jännää on, että osa Hongkongin jutuista, kuten vinkit välilaskulle, ovat olleet kovinkin suosittuja, mutta osa on sitten jäänyt vallan ilman huomiota. Häkkilintumarkkinat ovat kuitenkin mielestäni ihan ehdoton vierailukohde tässä upeassa kaupungissa – ja laululintujen pito tärkeä osa kiinalaista kulttuuria ja sen ymmärtämistä. No, totta sekin, että enää en varmaan kirjoittaisi blogijuttuja yksittäisistä markkinoista vaan olisin vaikka koonnut kaikki Hongkongin värikkäät markkinat yhdeksi jutuksi, jonka olisi sitten helpompi tavoittaa Hongkongin vinkkejä etsivät lukijat.

 

Hongkongin lintumarkkinat

 

4. Metsän vihreä matto

Kaisa kirjoitti lyhyen tunnelmapalan retkestä lähimetsään. Mitään varsinaista sisältöähän jutussa ei ollut, eli emme varsinaisesti ihmettele sen päätymistä tälle listalle 😀

 

Vihreä matto

 

5. Venäläinen sirkus ja intialainen tee

Olemme kahden vuoden aikana ottaneet kaikkiaan kolmella jutulla osaa matkabloggaajien #ReilutBlogit -vastuullisen matkailun kampanjaan. Kaisan ensimmäinen kampanjapostaus helmikuulta 2016 käsitteli kampanjan teeman mukaisesti muistoja matkalta, joka jälkikäteen näyttää epäeettiseltä sekä sittemmin tehdyistä vastuullisista valinnoista. Tämä juttu ei kuitenkaan saanut yhtä paljon lukijoita kuin juttumme Kiinan pandojen ”suojelusta” ja maailman merien pelastamisesta.

 

#Reilutblogit-haaste: venäläinen sirkus ja intialainen tee

 

6. Uusi kansallispuisto perustetaan Hossaan

Tämän jutun päätyminen listalle on varsin mystistä. Kaisa on kirjoittanut Hossan kansallispuistosta kahden vuoden aikana kaikkiaan kolme juttua, joista yksi oli varsinainen megahitti ja sitten oli tämä joka ei löytänyt lukijoita ensinkään. Ainoa vika taisi olla siinä, että juttu julkaistiin ”liian aikaisin” eli jo tammikuussa 2016 heti kun uutinen uudesta kansallispuistosta oli julkaistu, mutta suuri yleisö ei ollut vielä ehtinyt innostua siitä.

 

Uusi kansallispuisto perustetaan Suomussalmen Hossaan

 

7. Hotpotin huumaa

Ja tässä se toinen juttu Chengdusta. Missä lukijat? Eivätkö kaikki muka rakasta kiinalaista ruokaa? Tulista sichuanilaista hotpotia sen oikeilla syntysijoilla, mikä voisi olla parempaa? No, näin jälkikäteen se mitä ainakin olisin tehnyt toisin tämän jutun osalta on, että olisin otsikoinut sen erilailla, sillä juttu sisältää niin paljon muutakin kuin vain hotpotia ja siinä on itse asiassa mielestäni vallan mainioita vinkkejä syömiseen Kiinassa yleensäkin.

 

Hotpotia ja muita herkkuja Kiinassa

 

8. Päristelemässä vaaralla

Kaisa kokeili ensimmäistä kertaa moottorikelkkailua joulukuussa 2015 ja kirjoitti siitä blogijutun. Ainakin jutun lumisten Kainuun maisemien olisi luullut puhuttelevan sateisen Etelä-Suomen asukkeja, mutta lukukerrat jäivät silti vähäisiksi.

 

Päristelemässä vaaralla

 

9. Hongkongin kukkamarkkinat

No niin, viimeistään tässä kohtaa on tullut hyvin selväksi se, että Kiina- ja Hongkong-jutut eivät ole mitään lukijamagneetteja: sijalla yhdeksän on jo listan neljäs juttu noista maista! Mutta minäpä en vähästä lannistu, joten juttuja noista maailmankolkista on taatusti luvassa jatkossakin vaikkei niille lukijoita löytyisikään!

 

Hongkongin kukkamarkkinat

 

10. Hyvää Apinan vuotta!

Vuoden 2016 alussa toivotin lukijoillemme kiinalaisen kalenterin mukaisesti Hyvää Apinan vuotta. Kiinalaiselle horoskooppikatselmukselleni ei tuolloin vielä lämmennyt kovinkaan moni lukijamme – mutta onneksi sentään seuraavalle vuodelle (eli nyt kuluvalle Kukon vuodelle) kokoamani höpöennustuspaketti oli jo vähän menestyksekkäämpi eikä joutunut tälle listalle!

 

Hyvää Apinan vuotta!

 

Omia juttujani tältä listalta lukiessa nolottaa monessa kohtaa ja monestakin syystä. Suuri osa näistä jutuista on ihan blogiaikojemme alusta, ja onkin mielenkiintoista huomata kuinka paljon oma bloggaamistyyli on muuttunut vain kahdessa vuodessa. Tätä nykyä ottaisin ihan erilaisia valokuvia, koittaisin löytää tekstille ehkä jonkun mielenkiintoisemman näkökulman ja miettisin tarkemmin otsikointia. Huomaan myös nykyään kiinnittäväni enemmän huomiota juttujen yleiseen ulkoasuun: haluan että jutut näyttävät selkeiltä ja jäsennellyiltä eli ovat helpompia ja miellyttävämpiä lukea. Lieneekin siis lopulta vain positiivinen ongelma huomata että kehitystä tapahtuu!

Onnea siis tämän myötä kahdelle blogivuodellemme ja tulkoon näitä vielä ainakin 20 lisää! Kiitos että olette seuranneet ja kommentoineet juttujamme – tai ainakin osaa niistä! 😀

Cheers! 

 

 

Improvisoiden vai suunnitellen matkaan?

 

Isäni matkusti juuri vaimonsa kanssa Sloveniassa. He olivat varanneet etukäteen majoituksen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi Bledin läheltä ja vuokranneet auton. Muita käyntikohteita tai majoituksia he eivät olleet lyöneet etukäteen lukkoon. Reissun jälkeen isäni kuvaili matkaansa facebook-päivityksessään termillä, joka puhutteli minua. Improvisaatiomatkailua!

 

”Improvisaatiomatkailusta” näyttää muodostuneen meidän tapamme kulkea maailmalla. Toisin sanoen useimmilla viime vuosien matkoillamme olemme improvisoineet ohjelman ja/tai majoituksen suurelta osin vasta paikan päällä. Näin on toteutunut monta yllättävänkin onnistunutta reissua. Samalla periaatteella myös viimeisimmästä Slovenian matkastamme muodostui varsin monipuolinen ja kiva kokemus sisältäen mm. patikkaretkiä vuorilla, pittoreskien kylien ja maalaismaisemien ihailua pikkuteitä pitkin autoillessa, fine diningia linnaympäristössä, nautiskelua kylpylöiden saunamaailmoissa ja kaupunkikulttuuria kauniissa Ljubljanassa. Ja tietenkin muutama kirkkokin korkattiin. Vielä jäi paljon ensi reissulle nähtävää, mm. paljon kehutut merenrantamaisemat. Upea maa, jonne palataan vielä.
– Isäni luvalla julkaistu facebook-päivitys

 

Improvisaatiomatkailu! Miten vapauttavalta se kuulostaakaan! Isäni matkustustapaa miettiessäni muistin miten monesti olen itsekin ajatellut, että joskus pitäisi vaan mennä uuteen kohteeseen tutustumatta siihen sen tarkemmin ja antaa fiiliksen määritellä minne mennään. Eksyä kaduille ja kujille, kysellä neuvoa paikallisilta ja valita ravintola sen mukaan mitä ruokaa milloinkin tekee mieli eikä sen millä ravintolalla on Michelin-tähti tai mitä on jossain blogissa kehuttu. Olen monesti myös miettinyt, että haluaisin tehdä arkimatkan. Sellaisen, jolla eläisin matkalla ihan arkisesti enkä kävisi katsomassa yhtäkään TOP 10 -listan nähtävyyttä. Söisin edullisissa lounaskuppiloissa, vaeltelisin betonilähiöissä tai maalaiskylien nimettömillä pikkuteillä, istuisin puistonpenkillä, lukisin lehteä ja jättäisin kaiken erikoisen etsimisen.

Se, että varaa matkakohteesta etukäteen vain ensimmäisiksi pariksi yöksi majapaikan ja suunnittelee sitten lisää paikan päällä on varmaan monelle muullekin kuin isälleni tuttua. Ja jopa ne villit tarinat ihmisistä, jotka eivät varaa edes sitä ensimmäisen yön majoitusta kuin vasta paikan päältä ovat kaiketi totta. Mutta minulle sellainen ajatuskin on ihan kauhistus ja käsityskyvyn tuolla puolen!

 

Apua, olen pakkomielteinen suunnittelija!

Olen suunnittelufriikki. Ahmin opaskirjoja, ravintola-arvosteluja, blogijuttuja, Instagram-kuvia ja Tripadvisoria ennen jokaista matkaani. Haluan varmistaa sen, että reissusta ei puutu elämyksiä. Ei niiden aina mitenkään ihmeellisiä tarvitse olla, mutta kun tiedän että jossain siellä on löydettävissä se kaupungin kaunein näkymä tai se ihanan erikoinen ravintola, niin täytyyhän niihin päästä. Enkä oikeastaan ole myöskään mikään halvimmissa hostelleissa viihtyvä reppureissaaja vaan pikemminkin panostan matkalla pieneen luksukseen. Nauttisinko siis reissusta jos se ei oikeastaan eroaisi arjestani ollenkaan? Ja kuka tätä blogiakin lukisi jos kirjoittaisin päämäärättömästä kuljeskelusta ja rumista maisemista ja ihan tavallisista kahviloista, joissa juodaan ihan vaan tavallista suodatinkahvia?

 

Matkalla osaan kyllä kiinnittää arkisiin yksityiskohtiiin paremmin huomiota kuin kotona. Pekingissä ilahduttivat onnellisen näköiset kaivonkannet.

Random-kuva arkisesta Varsovasta

 

Toisaalta matkablogeja monesti syytetään nimenomaan kiiltokuvamaisuudesta ja pinnallisuudesta. Kaikki on kivaa ja ihanaa, aina paistaa aurinko ja jutun kuvituksena on vain täydellisiksi käsiteltyjä mainoskuvia. Mutta haluaisinko sitten itsekään lukea blogista jostain astioiden tiskaamisesta ja biojäteroskiksen tyhjentämisestä ja katsoa kuvia harmaasta asfaltista?  Jostain näiden ääripäiden väliltä löytyy kai se suunnittelemattomuus ja arkisuus, jota huomaan silloin tällöin kaipaavani matkoillani ja josta tykkään muistakin blogeista lukea.

Mutta takaisin niihin suunnitelmiin. Seuraava reissuni tulee suuntautumaan Espanjan Zaragozaan, jonka sanotaan olevan sellainen ”ihan tavallinen espanjalainen kaupunki”. Ei mikään turistikohde, ei mitään erityistä nähtävää vaan ihan vain tavallinen espanjalainen kaupunki. Olisiko tässä mahdollisuuteni? Päivät kuluvat tällä matkalla töissä Zaragozan yliopistolla, mutta mitä jos en tekisikään varausta siihen suositeltuun Michelin-ravintolaan illaksi tai en valmistelisikaan itselleni Google-karttaa miljoonine etukäteen merkattuine potentiaalisine kohteineen? Jos en tutkisikaan etukäteen mitä museoita kaupungista löytyy tai tarkastaisi mitä nähtävyyksiä Tripadvisor suosittelee? Lukisitko sinä juttua arkisesta Zaragozasta?

Kuinka paljon aikaa sinä käytät matkojen suunnitteluun etukäteen? Oletko tehnyt isäni sanoin ”improvisaatiomatkoja” vai oletko kaltaiseni suunnittelufriikki?

 

 

Ystävät, matkat, muistot

 

 

Häitämme vietettiin elokuussa. Häissä myös muisteltiin yhteisiä hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Yllätyin siitä, että todella moniin muistoihin liittyi matkustaminen tavalla tai toisella.

Häät on hyvä tilaisuus koota sukua ja ystäviä kokoon ja samalla se on merkkipaalu, johon sopii yhteisten muistojen jakaminen. Vieraat toivat häihimme mukanaan valokuvia mukavista hetkistä vuosien varrelta. Sekä valokuvissa että ohjelmanumeroissa tuli esiin matkat tavalla tai toisella.

Tärkein matka on tietysti mieheni ja minun yhteinen taival, joka nyt jatkuu avioparina.

 

Tunisian tuliaisia vuodelta 1991, kuva kummitätini arkistoista

 

Opiskelijakaverini olivat valmistelleet juhlaan yllätysohjelman. Ohjelmanumeron juonnossa tyttöporukka kertoi laskeneensa, että olen matkustanut heidän kanssaan 17 eri maassa. Siis seitsemässätoista! Jälkikäteen piti laskea, että miten ihmeessä he olivat saaneet tämän luvun kasaan. Mutta samaan lukuun pääsin itsekin.

Toinen yllätysohjelmista oli leikkimielinen tietovisa, jossa juhlavieraat yrittivät tunnistaa karttaohjelman streetview-kuvista yhteiselon aikaisia kotejamme. Samalla vieraat saivat kertoa muistoja kyseisistä kodeista. Koska olemme muuttaneet eri kaupunkeihin ja eri maihinkin, monet näistä muistoista olivat reissumuistoja kyläilyistä meidän luokse.

 

 

Vaihto-opiskelukaverini olivat keränneet yhteisistä hetkistämme valokuva-albumin. Se koostui kuvista eri kohteista, joihin olemme yhdessä matkustaneet. Matkat ovat vuosien varrella suuntautuneet toistemme koteihin eri maissa ja muutamiin muihinkin Euroopan kolkkiin.

Häissä vierailla oli myös mahdollisuus jättää treffivinkkejä meille hääparille tarkoitettuun ”treffitonkkaan” eli maitotonkkaan, jonka vieressä oli pieniä paperilappuja. Näissäkin vinkeissä oli paljon ideoita ja tehtäviä erilasille matkoille ja retkille. Kohteet vaihtelivat Berliinistä Kajaani-jokeen ja lähimetsään. Saimme lahjaksi myös sydänlukon, jossa on meidän nimet. Sen vieminen johonkin kivaan paikkaan on myös hyvä syy pieneen tai isompaan reissuun.

 

 

Ja varsinainen häämatka on meillä vielä kokonaan suunnittelematta! Haaste taitaa olla lähinnä valinnan vaikeus. Kerrankin olisi mahdollisuus valita kohde aivan oman mielemme mukaan.

Kun aloin tarkemmin miettiä asiaa, huomasin, että yleensä teen lomamatkani ystävien kanssa tai ystävien luokse. Todella harvoin olen valinnut itse matkakohdetta vain sen perusteella, että haluan mennä käymään kyseisessä paikassa muuten vain kiinnostuksesta. Oikeastaan viimeksi tällainen täysin vapaavalintaisesti valittu matka on ollut vappuna 2014, kun menimme mieheni kanssa Tukholmaan pitkäksi viikonlopuksi. Eli silloinkaan ei kovin kauas lähdetty vaikka olisi voinut revitellä kunnolla!

Muuten matkakohteet on määräytyneet sen mukaan, missä tuttuja asuu tai mihin ystävien kanssa on yhdessä päätetty mennä.

 

 

Viime vuosina meillä on kaveriporukan perinteeksi muodostunut pikkujouluristeily Tukholmaan. En ole kovin suuri Ruotsin risteilyjen fani, mutta pakko myöntää, että konsepti on kätevä varsinkin nyt kun kaveripiiriin on siunaantunut lapsia. Laivalla on helppo olla lasten kanssa isollakin porukalla ja lastenhoitovuoroja voi vaihdella niin, että kaikki pääsevät rentoutumaan myös aikuisten kesken. Tähän on tultu! Tärkeintä tälläkin reissulla on matkaseura ja mahdollisuus viettää aikaa porukalla yhdessä koko viikonloppu.

En ole siis itsenäinen solomatkailija, vaikka sitäkin on tullut kokeiltua. Pienissä määrissä pidän siitä, että saan hetkeksi lähteä omin päin pyörimään reissussa. Pieni hetki omaa aikaa voi tehdä hyvää, jos matkan päällä muuten eletään tiiviisti yhdessä. Mutta minulle tärkeintä on seura ja matkatoverit, joiden kanssa jakaa reissussa koetut elämykset sekä kurjemmat ja hurjemmatkin hetket. Ja reissut on hyvä tapa viettää aikaa ihmisten kanssa, joita ei arjen kiireisissä aikatauluissa ehdi näkemään.

Hääjuhla oli hieno päivä, joka pysäytti huomaamaan miten kivoja ihmisiä on ympärillä ja miten paljosta voin olla kiitollinen. Ja toivon, että reissuja ja reissukavereita riittää jatkossakin!

 

Ystävät! Opiskelukaverit esittivät ihanan yllätysohjelman häissä. Kuva: Lars Kastilan

 

 

Minne synttärimatkalle?

 

synttärit ulkomailla

 

Sikäli kun kaltaiseni reissuhullu nyt on koskaan mitään tekosyitä matkustaa tarvinnut, niin nyt olisi tarjolla aika hyvä! Täytän joulukuussa 40 vuotta (aivan, miten se on mahdollista, minähän en näytä päivääkään yli kaksikymppiseltä!?) ja sitähän pitää ehdottomasti päästä juhlimaan jonnekin maailmalle! Mutta minne mennä synttärimatkalle?

 

Matkakohteen valintaan tarvitaan nyt teidän apuja!

 

Olen päätynyt olosuhteiden pakosta siihen, että parin viikon reissuun ei riitä lomapäiviä, joten ykköskriteerinä on kohde, johon kannattaa matkustaa noin viikoksi. Tämä rajaa kohteen käytännössä Eurooppaan.

Muita kriteereitä:

  • Mielellään suora lento
  • Ei tarvi olla hellettä, mutta toisaalta ei ole mikään talviextremekohdekaan nyt haussa
  • Haluan kohteelta etenkin rentoutumista, ehkä pientä luksusta, kauniita maisemia ja hyvää ruokaa
  • Ei sikakallis (eli ei Sveitsi eikä Norja)
  • Itä-Eurooppa ei nyt nappaa
  • Mielellään kohde, jossa olisi myös luontoa tai jotakin muutakin tekemistä kuin vain pelkkää betoniviidakossa vaeltamista. Vaikka sekin on kyllä kivaa.

 

Lisäpisteitä kohde saa näistä:

  • Majakka ♥
  • Merenranta, vuorovesi, saaristo
  • Erikoiset majapaikat
  • Mahdollisuus päiväpatikointiin tai muihin luontoretkiin
  • Kauniit pikkukaupungit

 

Näistä kohteista olisin erityisesti kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä. Onko sinulla kokemusta jostakin näistä – erityisesti talviseen aikaan:

  • Välimeren risteily – en ole koskaan ollut mikään risteilijätyyppi, mutta tämä voisi toimia nyt vähän erikoisempana juhlakohteena. Vinkkejä, suosituksia, onko joulukuussa myrskyjä, mitä risteilyensikertalaisen tulisi huomioida?
  • Brugge, Gent tai joku muu kaunis kohde Belgiassa
  • Annecy, Alsace tai joku muu kaunis kohde Ranskassa
  • Marokko (erityisesti Marrakech, koska Norwegianin uusi reitti)
  • Sisilia
  • Amalfin rannikko (on tuttu kesäkohde, mutta entäs talvella?)
  • Venetsia talvella, uhka vai mahdollisuus?
  • Kroatia – millainen talvikohde on esimerkiksi Split tai Dubrovnik?
  • Kreikka – millainen talvikohde on esimerkiksi Ateena tai Thessaloniki?
  • Madeira
  • Palma

Mikä näistä olisi sinun suosikkisi? Mihin et ainakaan menisi? Tuleeko listan ulkopuolelta mieleen mustaa hevosta? Kaikki kokemukset otetaan ilolla vastaan!

 

** SYNTTÄRIEN JÄLKEINEN EDIT: matkalotossa voitti lopulta Malta! Lue juttu siitä minkälainen Malta oli talvikohteena! **

 

 

 

Neljä hyödyllistä vinkkiä Helsinki-Vantaalle

 

Helsinki-Vantaan lentoasemaa uudistetaan ja laajennetaan parhaillaan kovaa vauhtia. Viimeksi avattiin uusi terminaalin eteläsiipi nykyisen portin 38 jatkeeksi. Ja näin hienolta on sisäänkäynnin tarkoitus näyttää muutaman vuoden kuluttua:

 

helsinki-vantaa lentokenttä

Kuva: Finavia

 

Mutta lentokentällä on tarjolla jo nyt palveluita, joista et ehkä ole vielä tiennyt! Tässä minun neljä vinkkiäni:

 

Book Swap -kirjanvaihtopiste

Lentokentän Kainuu-lounge on kaikille avoin oleskelutila, jossa voi levähtää tai viettää aikaa lentoja odotellessa tai vaan käydä ihailemassa näkymiä suoraan kiitoradalle. Sen paras puoli on mielestäni Book Swap -kirjanvaihtopiste, jonne voit tullessasi tuoda luetun pokkarin ja ottaa mukaasi uutta lomalukemista. Kainuu Lounge sijaitsee lähellä porttia 31 ennen passintarkastustusta.

 

helsinki-vantaa lentokenttä lounge kirjanvaihtopiste

helsinki-vantaa lentokenttä lounge kirjanvaihtopiste

Kuva: Finavia

 

Unimunat yöpymiseen tai lepäämiseen

GoSleep-unimunat löytyvät tätä nykyä läheltä porttia 11. Unimunan suojiin voi sulkeutua nukkumaan jos kentällä on tarve viettää yö tai pidempi vaihto lentojen välissä: munan voi vuokrata kolmeksi tunniksi, viideksi tunniksi tai koko yöksi. Koko yön hintakaan (noin 45 euroa) ei päätä huimaa verrattuna lentokentän hotelleihin. Lue minun kokemukseni unimunista täältä!

 

helsinki-vantaa lentokenttä yöpyminen unimuna

Kuva: Finavia

 

Lounget

Entä tiesitkö, että lentokenttäloungeihin on mahdollista päästä myös ilman minkään lentoyhtiön tasokorttia tai businessluokan lippua? Ihan kuka tahansa voi maksaa rahalla loungen sisäänpääsymaksun ja odotella lentoaan loungen antimien äärellä. Normaali sisäänpääsy esim. [email protected] ovelta ostettuna on 48 euroa, mutta jos sinulla on Priority Pass (lue täältä juttuni siitä) tai Diners Club -kortti, pääset sisään parillakympillä. Se on jo mielestäni hyvä hinta loungesta, sillä siihen sisältyy loungesta riippuen kevyt ruoka, rajoittamattomat juomat, snacksit ja yleisesti rauhallisempi ja rennompi tila lennon odottamiseen. Viimeksi kun lensin Helsingistä enkä ehtinyt kuin nopeasti ostaa kahvilasta mukaan patongin, kahvin ja vesipullon, maksoin jo niistä lähes parikymppiä.

 

helsinki-vantaa lentokenttä lounge almost home priority pass diners club

[email protected] Kuva: Finavia

helsinki-vantaa lentokenttä lounge aspire priority pass diners club

Aspire-lounge. Kuva: Finavia

 

Sekä Priority Passilla että Dinersilla pääsee Helsingissä [email protected] portilla 32 ja Aspire-loungeen portilla 27. Molemmat kortit tarjoavat myös maailmalla lähes kaikilla lentokentillä alennetun lounge accessin.

 

Alennusta ravintoloista

Jos kuitenkin syöt tai kahvittelet jossakin kentän ravintoloista ja kahviloista (ja itse asiassa niitä on viime aikoina tullut ilahduttavasti lisää, joten valinnanvaraa on!), niin lataa puhelimeesi ilmainen Flio app. Flio on lentokenttäsovellus, jonka kautta voit tarkastella haluamasi lentokentän aikatauluja, karttoja ja muita ajankohtaisia tietoja ja saada hyviä alennuksia. Appin tarjousta näyttämällä saat 20 % alennusta useista lentokentän kahviloista ja ravintoloista. Homma toimii siis myös muualla kuin Helsinki-Vantaalla, mutta jostain syystä näin hyviä tarjouksia on tullut eteeni vain Helsingin kohdalla.

 

flio app

 

 

 

Koko viikonlopun polttarit

 

 

Mun polttarit oli koko viikonlopun reissu, joka oli täynnä yllätyksiä ja ystäviä!

Polttarit pysyivät minulle loppuun asti täysin yllätyksenä. Sen takia tämäkin blogipostaus piti kirjoittaa kokonaan uusiksi. Minulla oli blogissa jo luonnosteltu kirjoitus siitä miten malttamattomana odotan vuoden jännittävintä reissua – omia polttareitani. Olin saanut jo ennen pääsiäistä kirjeen, jossa sain varustelistan ja ohjeen pakata kassin valmiiksi sillä polttarit saattaisivat tulla yllättäen minä hetkenä hyvänsä. Kassi oli nököttänyt eteisen nurkassa jo yli kuukauden.

Olimme lähdössä kesäkuun ekana viikonloppuna vanhempiemme luokse Espooseen. Tarkoituksena oli tehdä hääjärjestelyjä: oli sovittu tapaaminen kukkakaupan kanssa ja hääkakkujen maistelu pitopalvelun kanssa. Tai niinhän minä luulin.

Pyysin miestäni vielä perjantaina aamulla ottamaan minusta blogia varten kuvan, jossa istun tympääntyneenä odottamassa polttarivarusteissani. Halusin kuvan ehdottomasti aamulla vielä ennen töihin lähtöä, jotta saisin postauksen kirjoitettua ajomatkalla heti töitten jälkeen. Loistavasti miehelläni pokka piti, vaikka hyvin tiesi mitä tuleman piti.

Kuvaa ei siis tarvittu. Olin vielä töissä kolmen aikaan viimeistelemässä hommia, kun käytävästä alkoi kuulua Pharrel Williamsin Happy-biisi. Yhtäkkiä ystäväni Anni ja Anastasia paukkasivat työhuoneeseeni paukkuserpentiinin kanssa ja nappasivat mukaansa. Olin kuin puulla päähän lyöty.

Korkattiin skumppa, käytiin hakemassa tavarani kotoa ja sen jälkeen kyyti vei Kajaanin lentokentälle, mistä oli lento Helsinkiin.

 

 

Perjantai-ilta otettiin rennosti kaasoni Niinan luona. Ruokaa, juomaa, kuulumisten vaihtamista ja saunomista. Olin jo yöpuvussa menossa nukkumaan, kun ovisummeri soi. Espanjalainen ystäväni Prado oli ovella. Kyyneleet kihahtivat silmiini. Olin salaa toivonut, että kaksi Erasmus-vaihtokaveriani pääsisivät polttareihin, mutta samalla ajatellut sen olevan aika epätodennäköistä kun he kuitenkin järjestävät jo yhden reissun tänä kesänä Suomeen häitä varten. Myös ruotsalainen ystäväni liittyi seuraavana aamuna seuraan.

Lauantai oli täynnä ohjelmaa mutta sopivan rennosti silti. Helsinki näytti aurinkoisena viikonloppuna parastaan. Ohjelmassa oli pesäpallon pelaamista (mikä oli yllättävän hauskaa, vaikka kaikki eivät olleet pelanneet ennen ja sikäli harvinainen tilaisuus, että kerrankin oli tarpeeksi iso porukka sen pelaamiseen), piknik, pieniä tehtäviä, charleston-tanssitunti, ravintolassa syöminen, morsiussauna ja yökerhossa biletystä. Seuraavana päivänä koko jengi vielä kokoontui brunssille ja iltapäivä nautisteltiin kaikessa rauhassa auringosta.

 

 

Ohjelma oli hauskaa yhdessä tekemistä ja mun mielestä suomalaiset morsiussaunan perinteet on todella hauskoja. Meitä ahtautui iso lauma naisia saunaan vieri viereen. Istuin oksista tehtyyn morsiamen ”istuimeen”. Sain hiuksiini jauhoja, hunajaa, raa’an kananmunan ja suolaa. Kaikilla on oma merkityksensa: ne tuovat avioliittoon leipää ja varallisuutta, rakkautta, hedelmällisyyttä ja pitävät vanhan suolan loitolla. Saunaperinteet tuovat polttareihin vähän seremoniallisuutta ja jotain perinteikästä ja erityistä juuri polttareihin, verrattuna tavalliseen tyttöjen bileviikonloppuun.

 

 

Kaasoni kysyivät minulta aiemmin toiveita polttareihin ja minulla oli vain yksi toive:  en halua tehdä jotain extreme-suoritusta (kuten benji-hyppyä tai liitovarjolentoa) yksin sillä aikaa kun tiedän, että kaikki muut odotellessa juovat skumppaa yhdessä. Haluan viettää rennosti aikaa ystävieni kanssa, silloin harvoin kun kaikki ovat koolla. Ja tämä toive toteutui.

Viikonlopussa parasta oli se, että ystävät eri kaveripiireistä kokoontuivat yhteen ja tutustuivat myös toisiinsa. On mahtavaa, että vaikka olen muuttanut eri paikkakunnille enkä näe kaikkia kavereitani usein, ystävyys on monien kanssa silti säilynyt. Polttareissa muisteltiin vanhoja hauskoja yhteisiä muistoja, mutta olen varma, että tätä viikonloppua muistellaan vielä myös. Kun palattiin Annin ja Anastasian kanssa Kajaaniin sunnuntai-iltana, tuntui että reissuun oli mahtunut todella paljon asioita, joiden sulattelu vie aikansa.

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat minulle ikimuistoiseen viikonloppuun. Kiitos kaikista järjestelyistä ja vaivannäöstä erityisesti Heinille ja Niinalle!

 

 

 

 

Profiilikuvat ja nostalgiset reissumuistot 10 vuoden ajalta

 

 

Blogeissa kiertää Mamma rimpulee -bloggaajan käynnistämä profiilikuvahaaste. Matkabloggaajia on lähtenyt siihen mukaan omilla matka-aiheisilla profiilikuvillaan ja kun näin Lähdetään Taas -blogin Teijan postauksen, innostuin itsekin! Kävin läpi vanhat Facebook-profiilikuvat ja pääsin heti nostalgisiin tunnelmiin.

On Facebookista mitä mieltä tahansa, sinne on kuitenkin kertynyt 10 vuoden aikana paljon muistoja, kuvia ja keskusteluja, jotka kertoo paljon näiden vuosien tapahtumista. Olen käytännössä käyttänyt naamakirjaa koko 10 vuoden ajan päivittäin. Se on minulle tärkeä yhteydenpitokanava.

Profiilikuvia on kertynyt vain 42 (mikä on mun mielestä aika vähän) enkä muistaakseni ole yhtäkään kuvaa piilottanut tai poistanut. Viime vuosina tahti on vielä hidastunut, sillä mulla on edelleen profiilikuva vuodelta 2015. Ehkä olisi aika päivittää?!

Profiilikuvista suurin osa on otettu matkoilla ja matkoilla otetuista kuvista suurin osa on Ranskasta.

Profiilikuvat näkyvät kaikille, joten olen aina valinnut sellaisia kuvia, jotka kuka tahansa saa minusta nähdä eikä minua haittaa. Ihan kaikista vanhoista kuvista en tosin enää ole aivan varma… mutta kertovat ne silti jotain eletystä elämästä.

 

Vuosi 2007: Suomenlinna

 

 

Tämä oli ihkaensimmäinen profiilikuvani! En muista enää miksi, mutta meillä majoittui kaksi kansainvälisen nuorten tanssiryhmän jäsentä. Toinen tytöistä oli saksalainen ja toinen yhdysvaltalainen. Veimme heidät Suomenlinnaan retkelle. Tämä kuva muistuttaa siitä, että meillä on aina ollut ovet avoinna kaiken maailman yöpyjille. On ollut omien kavereiden lisäksi sohvasurffareita ja muitakin tuntemattomia. Tänään aamulla lähti yökylästä kaveri ja hänen kaksi kaveriaan, jotka tarvitsivat Kajaanista yöpaikkaa ja ensi viikolla tulee jo seuraava vieras: tanskalaisnainen kolmeksi yöksi. Se pitää elämän mielenkiintoisena vaikka itse ei matkustaisi mihinkään!

 

Vuosi 2008: Ilosaarirock

 

 

Tämä kuva ei selittelyjä kaipaa! Selittelyt taitaa vain pahentaa asiaa… Ihanat kesäfestarifiilikset herää joka tapauksessa!

 

Vuosi 2009: Singapore

 

 

Vuoden 2009 vaihteessa tein viiden viikon reppureissun Thaimaassa, Malesiassa ja Singaporessa opiskelukavereideni Elinan ja Tuijan kanssa. Tämä on viimeinen päivä Singaporessa, josta seuraavana päivänä oli paluulento kotiin.  Halusimme viettää viimeiset hetket rennosti auringosta nauttien ja suuntasimme kaupungin edustalle Sentosan saarelle. Olimme tosi onnellisia onnistuneesta reissustamme emmekä olisi millään halunneet lähteä kotiin. Tuona päivänä oli vähän epätodellinenkin olo, että huomennako tosiaan olisimme takaisin Helsingin talvessa. Singaporen kentältä oli lentoja moneen eksoottiseen kohteeseen ja mietimme ihan viime hetkeen asti, että pitäisikö ottaa joku muu kone kuin paluu Suomeen.

 

Vuosi 2010: Lyon, Ranska

 

 

Vaihtoon lähtö vuonna 2010 on elämääni ehdottomasti eniten vaikuttanut matka. Siltä ajalta on eniten profiilikuviakin. Tämä kuva ei ole saanut yhtään (!) tykkäystä, mutta mun mielestä siinä tulee loistavasti vaihtarielämän ydin esiin. Iltaa istutaan sekalaisella porukalla, joista monia en ole tuon illan jälkeen toiste nähnyt. Kuva on sekava ja epätarkka, mutta fiilis on hyvä – kuten Erasmus-vaihdossa yleensäkin. Tämä kuva on otettu Lyonista, jonne tehtiin Toulousesta viikonloppureissu valofestivaalien aikaan.

 

Vuosi 2011: Repoveden kansallispuisto

 

 

Tämä kuva on otettu alkusyksystä 2011, kun asustelimme vähän aikaa Lappeenrannassa. Siskoni Heini tuli käymään ja teimme päiväretken Repoveden kansallispuistoon. Upea paikka ja tuo alkusyksy on ihanaa aikaa ulkoilla. Mun mielestä näyttää, että Vilho-koira ei ollut kovin innokas poseeraamaan kameralle ja se on jouduttu nöyryyttävästi ottamaan syliin, että pysyy paikallaan…

 

Vuosi 2012: Näsijärvi, Tampere

 

 

Nämä kuvat on oikeastaan loistava pari! Molemmat on otettu Näsijärveltä, mutta eri vuodenaikoina. Vuonna 2012 asuimme Tampereella ja hankimme veneen. Innostusta riitti ja kävimme usein illalla töidenkin jälkeen pienellä ajelulla. Samoin talvella tuli hyödynnettyä läheisen järven mahdollisuuksia lenkkeillen koiran kanssa jäällä ja kokeillen ensimmäistä kertaa retkiluistelua. En ollut koskaan aiemmin asunut niin lähellä mitään vesistöä enkä ollut aiemmin tajunnut miten paljon se tarjoaa viihdykettä ja miten eri tavalla sitä voi käyttää eri vuodenaikoina. Aamulla meidän taloyhtiön pihalta oli kiva aina katsoa millainen keli on järvellä.

 

Vuosi 2013: Pietari

 

 

Pietari on yksi niistä ulkomaankohteista, joihin olen matkustanut useiten. Tärkein syy on se, että siskoni asuu siellä. Mutta Pietari on myös kätevästi saavutettavissa Allegro-junallla ja se tarjoaa loputtomasti elämyksiä. Kulttuuria, museoita ja palatseja riittää, mutta myös uusia ravintoloita ja baareja ilmestyy koko ajan. Viime kerralla kirjoitin Pietari on hipsterien mekka -postauksen piilossa olevista trendipaikoista. Tämä kuva on otettu uutena vuonna 2013.

 

Vuosi 2015: Oulu

 

 

Kuva on otettu viikonloppureissulta, jonka tein Kajaanista Ouluun. Kuva on näppäisty Kulttuurikeskus Valveessa, jossa oli valokuvanäyttely. En tiedä miksi, mutta tämä Kölnin festareilta napattu hetki jotenkin pysäytti. Tässä on jotain samaa traagisuutta kuin surullisissa klovneissa.

Vuodelta 2015 on myös tämän postauksen ylin kuva ja nykyinen profiilikuvani, joka on otettu Ranskan Mont Saint Michelissä. Se oli Kajaanista startanneen roadtripin päätepiste.

Löytyykö omista Facebook-profiilikuvistasi suloisia muistoja? Profiilikuvissa on se hyvä puoli, että niihin harvemmin on tallentunut niitä ikävämpiä muistoja.

 

 

Unelmahommissa bloggaajana

 

 

Luin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät. Kirjoittajat ovat Lähiömutsi-blogin takana oleva Hanne ja Salamatkustaja-blogin Satu, jotka molemmat ovat tehneet omista kiinnostuksen kohteistaan elannon. Näiden naisten työnkuvat koostuvat monenlaisista eri ammateista, mutta käytännössä kirjassa keskitytään eniten bloggaajien ja erilaisten muiden kirjoittajien ja luovaa työtä tekevien mahdollisuuteen muuttaa osaamisensa omaksi yritystoiminnaksi.

Kirjoittajat kertovat omien tarinoidensa kautta, miten menestystä voi mitata rahan tai aseman sijaan myös sillä, että saa tehdä työkseen mielekkäitä asioita tai sillä, että voi itsenäisenä yrittäjänä päättää omasta ajankäytöstään. Ja siten esimerkiksi yhdistää perheen, harrastukset ja työelämän joustavammin.

 

Itsensä toteuttamista vai oikeaa työtä?

Kirjassa kerrotaan uudenlaisista työnkuvista, esimerkkinä miten norjalainen nainen kutsuu itseään ruokataiteilijaksi, mutta käytännössä elättää itsensä leikkimällä ruoalla ja ottamalla siitä kuvia Instagramiin. Matkabloggaajat saavat palkkaa siitä, että matkustavat perheen kanssa lomalle. Omaan mieleeni hiipii hiljattain kuulemani väittämä, jonka mukaan maastamme on tulossa ”Lifestyle-Suomi”, jossa emme enää tavoittele loistavia tuloksia tai mainetta ja kunniaa vaan hyvää fiilistä. Ja sen takia yhteiskunnastamme ei nouse samanlaisia huippuja kuin ennen ja taloutemme on kuralla.

Unelmahommissa-kirjoittajien tavoitteena työelämässä ei kuitenkaan ole se, miten pystyy tekemään mahdollisimman nopeasti rahaa ja mahdollisimman vähän töitä vaan se, miten pystyy tekemään mahdollisimman kiinnostavia töitä ja myös kehittämään omaa osaamistaan. Ja kun kuulee näiden yksityisyrittäjinä toimivien naisten työmäärän ja työtehtävien pirstaleisuuden sekä epävarmuuden, kateuden rippeet karisee. Leipänsä voisi tienata kyllä helpommallakin.

 

Bloggaamisen harrastamisesta ammatiksi..

Meidän Mutkia Matkassa -blogi on nyt ollut olemassa puolitoista vuotta. Tänä aikana olemme jo hyvin ehtineet harjoitella bloggaamista, oppineet miten blogit toimivat ja lukijoita on myös kertynyt ilahduttavasti. Nyt olisi mahdollista ottaa seuraava askel kohti entistä ammattimaisempaa työskentelytapaa, olla suunnitelmallisempi ja hankkia enemmän yhteistyökumppanuuksia.

Mutta hyppääminen seuraavalle tasolle ei olekaan ihan helppoa. Jotta blogia voisi tehdä ammattimaisemmin (ja siis myös hyötyä taloudellisesti), sen pitkäjänteiseen kehittämiseen pitäisi ensin olla paukkuja.

Ammattibloggaajat kertovat kirjassa julkaisevansa viisi postausta viikossa. Näistä 1-2 on yhteistyöpostauksia, joista bloggaaja saa taloudellista hyötyä. Jo tällä kokemuksellani tiedän, että se vaatii paljon. Varsinaisen kirjoittamisen lisäksi aikaa vie kaikki valmisteleva työ, tiedon hankinta, kuvaaminen, editoiminen, sosiaalisen median päivittäminen, kommentteihin vastaaaminen jne. Sisältöyhteistyössä vaaditaan vielä enemmän suunnittelua ja palaverointia. Ja elämässä pitää olla myös jotain mistä blogata! Suomessa pelkkä bloggaaminen harvoin lyö leiville: rinnalla pitää olla myös erilaisia muita laskutettavia töitä kuten lehtijuttuja, kursseja, kuvausta tai mikä kunkin osaaminen onkaan.

Pelkkä blogin pitäminen päivätyön ohessa on aikaa vievä harrastus eikä sitä voi täysin ammattimaisesti tehdä, vaikka taidot olisivatkin ammattikirjoittajan ja -kuvaajan luokkaa. Jos haluaa blogata tavoitteellisesti ajatuksena, että sillä joskus haluaa tienata, aikaa ja panoksia on uhrattava. Mutta blogilla voi toki olla monia muitakin tavoitteita kuin tehdä siitä täysipäiväinen elanto.

 

..mutta miten se toimisi oikeassa elämässä?

Unelmahommissa-kirja antaa eniten varmaankin juuri bloggaajille. Minusta oli mielenkiintoista kuulla toisten uratarinoita ja epävarmoja tilanteita, joissa valintoja on joutunut tekemään. Toinen hieno juttu on, että kun puhutaan yrittämisestä, kirjassa on myös konkreettisia lukuja. Kuinka paljon laskuttaa mistäkin, kuinka paljon pitää olla myyntiä tai miten paljon erilaiset yhteistyömallit tuovat hyötyä bloggarille.

Jokaisen kappaleen jälkeen oli myös pieniä pohdintatehtäviä lukijalle. Niitä en kirjaa ahmiessani jäänyt erikseen kirjoittamaan ylös, mutta nämä asiat jäivät kyllä takaraivoon mietityttämään. Olin juuri lukenut Unelmahommissa-kirjaa koko aamun, kun lounasaikaan tapasin ystäväni Annin. Hän on tehnyt omasta harrastuksestaan ja kiinnostuksen kohteistaan perhokalastuksesta ja digitaalisesta liiketoiminnasta työn perustamansa yrityksen Kajanaclubin kautta.

Pulputin kirjan herättämiä ajatuksia Annille, joka tuntee aiheen hyvin. Samalla hän kertoi kuulumisiaan ja aikovansa tänä kesänä viettää kolme kuukautta kuvaamalla kalastusvideoita. Anni on mulle elävä esimerkki siitä miten Unelmahommissa-kirjan ajatukset käytännössä voi toimia!

Oletko itse pohtinut joskus voisiko omasta harrastuksestasi tehdä ammattia? Tai miten voisit paremmin hyödyntää omia kiinnostuksen kohteita työssäsi?

 

*****

Kevät on saapunut Kajaaniinkiin – tässä todiste meidän pihalta. Toivotan aurinkoista kevättä sinulle!

 

 

Diagnoosina reissuväsymys

 

Luin tänään aamukahvilla Palmuasema-blogin Sannan jutun lähtöväsymyksestä ja tajusin, että minähän poden tällä hetkellä ihan samaaa angstia, lähtöväsymystä ja reissuväsymystä. 

Olen ollut viime syyskuusta lähtien opintovapaalla työstäni, ja tänä aikana olen paitsi opiskellut, niin myös käyttänyt kattavasti hyväkseni mahdollisuutta ylimääräiseen reissaamiseen. Matkustin ensin syksyllä ystäväni häihin Indonesiaan, sitten joulun alla Malediiveille, helmikuussa Pekingiin, maaliskuussa Nizzaan, huhtikuussa Englantiin ja nyt toukokuussa on vielä vuorossa ”viimeinen rutistus” Thaimaahan ja Vietnamiin.

 

nusa lembongan bali

Ja vaikka tiedossa on rakkain kaupunkini maailmalla (Bangkok) ja ihan uuden maan leima passiin (Vietnam), niin en ole vielä oikein ehtinyt innostua koko matkasta ensinkään. Yleensä käytän matkojen suunnitteluun paljon aikaa ja se suunnitteluosuus on mielestäni melkein yhtä kivaa kuin matka itse. Nyt lähtö on edessä huomenna enkä oikeastaan ole vielä miettinyt yhtään mitä haluan Vietnamissa nähdä – Bangkokin sentään tunnen sen verran hyvin, ettei suunnitelmien puute ole niin hälyyttävää, keksin siellä kyllä tekemistä ilmankin.

Englannista palattuani olen ollut huhtikuussa tosi kiireinen koulujuttujen kanssa. Olen kirjoittanut esseitä ja palauttanut gradun tutkimussuunnitelman. Siksikin matkasuunnitelmien tekeminen on jäänyt viime tippaan. Itse asiassa matkalaukkukin on jäänyt Englannin reissun jäljiltä olohuoneen nurkkaan osittain purkamatta ja tänään pitäisi siis jo pakata se huomista lähtöä varten uudestaan.

 

malediivit maafushi

Niistä suunnitelmista puheen ollen. Luin vähän aikaa sitten artikkelin siitä miten valmismatkojen suosio nousee, kun kiireiset ja stressaantuneet ihmiset haluavat lomallaan siirtää vastuun suunnitelmien ja varausten tekemisestä muille. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä, suuri suunnittelija, tunnistan tuosta itseni. Pitäisiköhän ottaa yhteyttä johonkin vietnamilaiseen matkatoimistoon ja pyytää heitä järjestämään meille viikoksi ohjelmaa? Kaikki ruokailut ja kuljetukset myös ja ihan kaikki kiitos jos voisitte suunnitella puolestani. 

Myös toukokuun lopussa siintävä töihinpaluu alkaa jo mietityttää. Vaikka mieheni juuri eilen muistutti, että minullahan on vielä kokonaisen kesäloman verran opintovapaata jäljellä, niin tuntuu kuin tässä jo polteltaisi viimeisiä päiviä ja kohta alkavat taas kello 06.45 aamuherätykset. Töihin sinänsä on ihan mukavaakin palata, mutta kun sen gradun olisi syytä edetä jatkossa työnkin ohella, niin hyvin pian olenkin taas jo lomaa vaille valmis..

Kun matkustaa paljon lyhyen ajan sisällä, matkustamisesta häviää myös tietty hohto. Ei se ilo eikä uuden kokemisen hauskuus, mutta sellainen tietty keijupöly, joka on joskus tehnyt jokaisen matkan odotuksesta ja matkalle lähdöstä ainutkertaista. Esimerkiksi lentäminen on minulle tällä hetkellä ihan yhtä spesiaalia kuin Tampereen paikallisbussissa istuminen. 

Mietin myös, että voisivatko nämä fiilikset johtua siitä, että viimeisin reissuni oli niin täydellinen, että en ole ehkä vielä toipunut sen aiheuttamasta maisemaonnellisuudesta? En haluaisi ehkä vielä päästää irti edellisen reissun muistoista, tai ehkä pelkään, että seuraava reissu ei yllä sen tasolle ja että tulen pettymään. Että mä teen elämästä välillä itselleni hankalaa. 

 

englannin rannikko majakka

Ehkä olen vaan ahnehtinut liikaa matkoja kuluneelle lukuvuodelle? Olen siis ihan itse syypää siihen, että mikään ei riitä ja että reissuun lähdöstä on kadonnut hohto. Mutta mikä neuvoksi?

Pitääkö ryhtyä matkapaastolle?

 

 

Täydellisiä onnen hetkiä

 

Joka reissulla niitä yleensä tulee ainakin yksi, oikein hyvillä useita. Sellaisia täydellisiä onnen hetkiä, jolloin et olisi missään muualla mieluummin ja kaikki ympärilläsi universumissa tuntuu hetken olevan juuri niinkuin pitääkin. Se voi iskeä ihan yllättävässäkin tilanteessa: vaikka liikennevaloissa sitä tajuaa olevansa yhtäkkiä huikaisevan kiitollinen ja onnellinen.

Sitten on sellaisia reissuja kuin viime viikon Etelä-Englannin kierrokseni. Uskalsin odottaa korkeaa maisemaonnellisuuden tasoa ainakin yhdelle päivälle. Nimittäin aina siitä lähtien kun olin joskus vuosia sitten nähnyt kuvia Beachy Headin majakasta olin halunnut päästä näkemään sen omin silmin. Se ei voisi mitenkään olla pettymys!

Mutta sitten sainkin vielä paljon enemmän kuin olin toivonut. Koko reissuni ajan tuntui siltä, että tästä ei voi enää parantaa, näin upeiden kokemusten ilotulitusta ei vaan voi jatkua koko viikkoa. Mutta sitä jatkui ja täydellisiä onnen hetkiä vaan tuli koko ajan lisää jokaisen kulman takaa.

Alkureissusta toivoin itsekseni, että näkisinpä lampaita. Näin niitä bussin ja junan ikkunasta ja sen jälkeen toivoin, että näkisinpä oikein tosi paljon lampaita. Kun näin oikein tosi paljon lampaita, uskalsin vielä toivoa että näkisinpä tosi tosi paljon lampaita tosi läheltä tai jopa että näkisin ihan pieniä vauvalampaita (okei okei, karitsojahan vauvalampaat kai virallisesti ovat). Ja arvatkaa näinkö! Sain patikoida nummilla lampaiden kanssa! Sen jälkeen aloin jo melkein pelätä toivomuksieni voimaa ja sitä että jos vielä jatkaisin, niin kohta olisi varmaan hervoton lammaslauma määkimässä hotellihuoneessani sinne palatessani!

 

Englanti maaseutu rannikko lampaat

Englanti maaseutu rannikko lampaat

Tajuavatkohan nämä lampaat miten upeissa maisemissa ne saavat tallustella?

 

Suurimman osan viikkoa säät suosivat minua: keli oli ajankohtaan nähden jopa epätavallisen lämmin ja aurinkoinen. Alkuviikon muutamana sumuisena ja tihkusateisena aamuna kahlasin laskuveden paljastamassa merenpohjassa. Eräällä tällaisella retkellä iloinen, mutta hyvin kurainen, koira juoksi kaukaa riemuissaan minua kohti. Seurasi tietysti pitkällinen silityssessio. Ja kohtaamisemme oli niin täynnä riemua yhteisestä merenpohjaseikkailusta, ettei minua edes haitannut yhtään se, että olin itsekin hyvin kurainen tapaamisemme jäljiltä. Sitä paitsi, olen ihan varma, että se sumu kuului universumin suunnitelmaan! Aurinkoisella säällä paljas merenpohja, värikkäät kalastusveneet tai pulleat lokit eivät olisi näyttäytyneet niin kauniina, sadunomaisina ja romanttisina.

 

Englannin rannikko merenranta

Täältä tullaan!

Englannin rannikko merenranta

 

Ja sinä päivänä kun vaihdoin majapaikkaani Hastingsista Eastbourneen ja pääsin vihdoin tekemään odottamani retken majakalle pilvet väistyivät ja mitä täydellisin lämmin kevätaurinko tuli esiin. Tietysti, juuri näinhän sen piti mennäkin! Olin niin innoissani ajaessani bussilla kohti majakkaa, etten tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. Bussin ikkunasta katselin pieniä villejä pupuja valkoisten lampaiden täplittämillä nummilla. Elämä oli täydellistä.

Ja sitten pienen patikoinnin jälkeen lopulta näin sen, Beachy Headin majakan. Ja valkoiset kalkkikivikalliot, jotka jatkuivat kauas horisonttiin. Onko tyhmää liikuttua maiseman kauneudesta?

 

Englannin rannikko merenranta majakka

Englannin rannikko merenranta majakka

 

Reissuuni mahtui kaikenlaisia pieniä tuntemuksia siitä, että tähdet olivat nyt vaan jotenkin oikeilla paikoillaan. Välillä se tuntui melkein yliluonnolliselta, tai ainakin epätodennäköiseltä. Kun luulin myöhästyneeni bussista, se tulikin pysäkille juuri samaan aikaan kuin minäkin. Kävelylläni keskellä maaseutua osuin sattumalta pienelle juna-asemalle juuri erityisen museohöyryjunan lähdön aikaan (lähtöjä ei ole edes joka päivä, joten olisi ollut todennäköisempää että en olisi koskaan nähnyt junasta vilaustakaan) ja sain kuvitella astuneeni vanhaan mustavalkoelokuvaan junan soittaessa pilliään ja veturinkuljettajan nostaessaan koppalakkiaan tervehdykseksi. Juuri siinä päivänä ja sinä aamuna kun patikoin majakalle sattui lähikylässä, johon menin majakalta lounaalle, olemaan myös viikottainen Farmers Market. Yhtenä päivänä viikossa parin tunnin ajan ja se osuu sattumalta yksiin minun aikatauluni kanssa. Ja sainkin muuten markkinoilta mm. ihania hilloja tuliaisiksi!

Oih.

Oletko sinä kokenut täydellisiä onnen hetkiä reissuillasi? Vinkkaa minulle paikat, joissa sinä olet maisemaonnellisimmillasi!

 

 

Maailman merien pelastaminen ei ole monimutkaista

 

ranska_normandia_ranta_web

Ranskan Normandia. Kuvituksena on viime vuosien matkoiltani merenrantoja, joissa näkyy ihmisen käden jälki.

 

Tämän vuoden Reilut blogit -kampanjassa pohditaan, miten matkailu vaikuttaa meriin ja miten me reissaajat voimme omalta osaltamme parantaa merien ja niiden asukkaiden hyvinvointia.

Tämä on tärkeä teema, mutta itse näen sen laajemmin kuin pelkästään päätöksinä, jotka teemme matkoillamme. Tärkeää ovat myös arjessa tehdyt valinnat, ja samat pelisäännöt pätevät niin kotikonnuilla kuin matkoillakin. Ympäristöongelmat  myös kytkeytyvät toisiinsa.

Olen usein kuullut väitteen, että ympäristöongelmat ovat niin monimutkaisia, että tavallisen tallaajan on mahdotonta tietää miten valita oikein. Tämä etenkin sen takia, että ympäristöongelmia on niin monenlaisia: ilmastonmuutos, Itämeren saastuminen, eläinlajien katoaminen ja niin edelleen. Miten kuluttaja voi tietää kaiken ja osata ottaa huomioon kaikki mahdolliset näkökulmat?

Väitän, että asioita ei tarvitse ajatella näin vaikeasti. Luonnon ekosysteemit ovat monimutkaisia, mutta perimmäinen syy ongelmien takana on yksinkertainen: ihmiset kuluttavat liikaa.

Ihmisten kulutus voidaan jakaa kolmeen keskeiseen osa-alueeseen: asuminen, liikkuminen ja ruoka. Vaikutuksemme ympäristöön pienenee, kun pienennämme näiden kulutusta. Asumisessa tärkeintä on valita sähkö ja lämpö uusiutuvista energianlähteistä. Liikkumisessa tulisi suosia julkisia kulkuvälineitä yksityisautoilun ja lentämisen siijaan. Ympäristölle ystävällinen ruokavalio on kasvispainotteinen.

 

merikarvia_satama_web

Merikarvian satama Satakunnassa (yllä ja alla).

merikarvia_satama_1_web

 

Tietokirjailija Risto Isomäki kirjoittaa ympäristöongelmista ja niiden ratkaisuista kiihkottomasti tieteen pohjalta. Olen hänen kolumniensa vakiolukija ja arvostan hänen näkemyksiään. Isomäki vieraili hiljattain Noin Viikon Uutiset -ohjelmassa. Jakson aiheena oli lihantuotanto, josta Isomäki sanoo: ”Pidän lihantuotantoa maailman suurimpana ongelmana”. Hän vetää syvään henkeä ja jatkaa: ”Lihantuotanto on suurin yksittäinen tekijä meidän antibioottiresistenttiongelmaan, vesipulaan, maailman nälkään, se tuottaa vähintään 20% (mahdollisesti paljon enemmän) kaikista kasvihuonekaasuista, se on tärkein pohjavesiä, pintavesiä ja matalia merialueita saastuttava tekijä, tärkein syy luonnon monimuotoisuuden häviämiseen… haluatko sä että mä jatkan tätä listaa?” Hän itse jatkaa: ”Puolet mannerten pinta-alasta palvelee tällä hetkellä lihansyöntiä. Merien ekosysteemit ovat ylikalastuksen takia todellisessa romahduspisteessä.”

Risto Isomäen mielipide on, että ”jos me saadaan lihantuotanto vähenemään murto-osaan, meille vapautuisi miljardeja hehtaareja maata muita käyttöjä varten”.  Hänen mukaansa maapallolla on edelleen jäljellä kaksi nisäkkäiden hallitseman aikakauden suurista spektaakkeleista: afrikkalainen megafauna ja valtamerten megafauna, joista lajeja ei vielä ole hävinnyt. ”Mutta ne on ihan pieninä riekaleina ja pieninä muruina. Me voitaisiin palauttaa ne entiseen loistoonsa.” (toim.huom. megafauna tarkoittaa suurikokoisia eläimiä kuten norsuja, valaita, isoja kissoja jne.)

 

malta_rannansiivous_web

Osallistuin Maltalla hyväntekeväisyystempaukseen keräämällä roskia rannalta.

 

Kun kuulee uutisia ilmastonmuutoksesta tai kalakantojen häviämisestä, tulee helposti toivoton olo. Mitä minä voin tehdä? Onko minun valinnoillani mitään merkitystä? Ja mitä voin enää ostaa?

Oma näkemykseni on, että tärkeintä on suurten linjojen valinnat. Ahdistusta ei kannata hankkia pienistä asioista. Paljon puhutaan muovipussien käytön vähentämisestä. Okei, sekin on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on mitä sinne muovikassiin kaupan kassalla lastaa. Vihannestiskillä voi myös loputtomasti arpoa ostaako suomalaisia kasvihuonetomaatteja vai espanjalaisia luomutomaatteja, mutta tärkeintä on, että ostaa kasvisperäisiä tuotteita. Loppu on hienosäätöä sen mukaan arvostatko hintaa, kotimaisuutta, kivijalkakauppiaan tukemista, makua, sesongin tuotteita tai jotain muuta.

Samat periaatteet pätevät sekä kotona että matkalla.

Olen omassa kulutusajattelussa vetänyt joitain mutkia suoriksi. En väitä, että pystyn kokonaan syömään vegaanista ruokaa tai käyttämään pelkästään julkisia kulkuvälineitä. Mutta en pode huonoa omaatuntoa juuston syömisestä, jos ruokavalio on pääosin kasvisperäinen.

Voisin itse omassa ruokavaliossani suosia enemmän suomalaista järvikalaa. Sitä on riittämiin ja kalastaminen samalla poistaa ravinteita rehevöityneistä vesistöistä.  Suomalainen järvikala on parempi vaihtoehto kuin kasvatettu tai valtamerista troolattu kala.

 

islanti_reykjavik_satama_web

Satama Islannin pääkaupungissa Reykjavikissa

 

Tiedämme syyt merien saastumiseen ja kalakantojen romahtamiseen. Itämeren saastumiseen vaikuttavat voimakkaasti maatalouden päästöt ja liikenteen pakokaasut, jotka päätyvät lopulta mereen.

Kun tiedämme syyt, osaamme ratkaista myös ongelmat. Ei tämä niin vaikeaa ole. Eihän?

 

ruotsi_malmo_satama_web

Malmö on Juutinrauman rannalla.

 

Tämä kirjoitus on osa Reilut blogit -kampanjaa, jonka teemana tänä vuonna on maailman meret. Kampanjan idean takana on Tarinoita Maailmalta -blogin Annika ja Matkakuume-blogin Gia ja Miika.

Miten varataan täydellinen hotelli

 

Huomaan taas käyttäneeni tänään hetken jos toisenkin yhteen lempipuuhistani eli tulevien matkojen suunnitteluun! Erityisen kivaa on mielestäni täydellisen hotellin metsästys, mutta olen kuullut monien sanovan, että nimenomaan se hotellin etsiminen satojen joukosta on omatoimimatkojen suunnittelun hankalinta ja turhauttavinta puuhaa. Vaan eipä hätää, kerron teille nyt oman metodini juuri sen oikean hotellin valitsemiseen!

Oma lempivaraussivustoni ylitse muiden on jo vuosia ollut Booking.com. Shortlistaan ensin siellä kriteereihini ja hintakattooni sopivat hotellit ja tarkastan vielä sen jälkeen esimerkiksi TripAdvisorin arviot niistä. Sekä eri hotellivaraussivustojen että TripAdvisorin arvioista kuulee nykyään paljon kritiikkiä (esim. maksetuista kehuista), mutta suodattamalla ne kaikkein epäuskottavimmat ylistykset ja toisaalta myös älyttömimmät haukut löytyy varmasti se kunkin hotellin aitoa tasoa kuvaava idea. Ennenkuin varaan ja maksan hotellin, tarkastan sen hinnan myös hotellin omilta sivuilta. Nykyään nimittäin monet hotellit tarjoavat edullisempia hintoja tai ylimääräisiä ekstrapalveluja tai lisäetuja kun varauksen tekee suoraan hotellin sivuilla.

Oma hakuni alkaa järjestämällä tarjolla olevat hotellit asiakasarviopisteiden mukaan (joskus tärkein kriteeri ja hakuperuste voi tosin olla myös halpa hinta). Hotellien tähtiluokitus on niin turha systeemi, että niitä ei kannata tuijottaa, luotan enemmän asiakkaiden yöpymisen jälkeen antamiin pisteisiin (vaikka niiden joukossa joku maksettu kehu olisikin). Tämän jälkeen rajaan vaihtoehdot hyvät pisteet (enemmän kuin 8-8,5/10) saaneisiin hotelleihin oman hintakattoni sekä alla mainittujen kriteerieni mukaan. Matkan tyypistä, matkaseurasta ja kohteesta riippuen kriteetit myös vaihtelevat, ainakin minulla: on matkaseuraa jonka kanssa on PAKKO saada aamiainen hotellilla, matkaseuraa jolle hotellissa on OLTAVA hissi jne.

 

SIJAINTI

 

Minulle kaikkein tärkein valintaperuste on lähes aina sijainti. Jollain reissulla se on sijainti suhteessa ydinkeskustaan, jollain toisella vaikka biitsille, ja AINA niiden lisäksi kulkuyhteyksiin (eli ideaalisti max. 10 minuutin kävelymatka lähimmälle metro/bussi/muulle pysäkille). Etenkin suurkaupungeissa tärkeintä on sijoittua lisäksi nimenomaan lähelle sellaista metropysäkkiä, josta pääsee suoraan tai järkevästi vaihtamalla useampaan linjaan.

 

hotellin varaaminen etelä-korea

Beach hutissa Muuidon saarella Etelä-Koreassa

 

OMA VESSA JA SUIHKU

 

Näistä en tingi. Hotellin tason ei todellakaan tarvitse olla luksus, mutta oma rauha ja yksityisyys on ehdottomasti minulle sijainnin jälkeen tärkeintä.

 

hotellin varaaminen Kotimajoitus azerbaidzan

Kotimajoituksessa Shekissä, Azerbaidzhanissa (en päässyt itse vaikuttamaan valintaan, joten ei omaa vessaa eikä suihkua…)

 

TOIMIVA JA ILMAINEN WIFI

 

Ilmainen wifi alkaa olla tätä nykyä lähes itsestäänselvyys (mutta varmistu siitä silti!), mutta se toimiiko se ylimmässä kerroksessa tai muulloin kuin keskiyöllä on monesti eri asia. Tsekkaa siis yöpyjien kommentit jos wifi on sinulle tärkeä.

 

hotellin varaaminen kiina

Majatalo Nanxi Jiangissa, Kiinassa

 

AAMIAINEN

 

Vaikka rakastankin hotelliaamiaisia, voin valita myös muuten erityisen kivan hotellin ilman aamiaista ja nauttia sen erikseen jossain kahvilassa. Tämän kriteerin painoarvo riippuukin yleensä siitä kenen kanssa ja minkä tyyppisellä matkalla olen. Lisäksi kannattaa taas kurkata kävijöiden kommentteja jos hotellin aamiainen mietityttää: jos aamiainen on esim. vain kahvi ja paahtoleipä tai se tarjoillaan viereisessä hotellissa, niin kannattaako siitä ainakaan maksaa extraa?

 

hotellin varaaminen slovenia ptuj viinitynnyri yöpyminen

Yö vanhassa viinitynnyrissä Ptujssa, Sloveniassa

 

HUONETYYPPI

 

Tähänkin kannattaa kiinnittää huomiota seuran mukaan: haluatko nukkua romanttisella matkalla erillisissä sängyissä tai haittaako nukkua vaikka äidin kanssa parivuoteessa? Ja hostellimajoitus erillisine sänkypaikkoineen on sitten ihan oma lukunsa (eikä ole mun juttu, lue täältä tarina mun ensimmäisestä ja viimeisestä hostelliyöstä).

 

hotellin varaaminen etelä-korea

Perinteistä majoitusta ondol-lämmitteisellä lattialla Jeonjussa, Etelä-Koreassa

 

MAKSUEHDOT

 

En yleensä koskaan varaa huonetta, joka on maksettava etukäteen tai jota ei voi peruuttaa kuluitta. Tämä siksi, että aina voi sattua ja tapahtua ja matkavakuutuksestakin huolimatta maksetun, mutta syystä tai toisesta käyttämättä jääneen huoneen kulut voivat jäädä omaan piikkiin. Vielä suurempi syy on se, että saatan helposti keksiä varauksen jälkeen että vietänkin matkastani pari yötä jossain toisessa kohteessa tai yksinkertaisesti vaan satun löytämään jonkun vielä kivemman hotellin varauksen jälkeen.

 

Tankar majakka yöpyminen hotellin varaaminen

Yö Tankarin majakalla (koko jutun majakkaretkestä voit lukea tästä)

 

MUUTA

 

Nyt mennään jo hienosäätöön, mutta reissusta riippuen tsekkaan mahdollisesti myös esim. huoneen koon, sen hissin olemassaolon, respan aukiolon (24h auki oleva sisäänkirjautuminen ei ole mikään itsestäänselvyys pienissä hotelleissa ja sitä ei ole kiva huomata myöhäiseltä lennolta hotellin ovea kolkuttelemaan saapuessa), kuntosalin, uima-altaan, ilmastoinnin/lämmityksen jne. Olen myös valmis maksamaan vähän ylimääräistä siitä, että yöpyminen olisi myös elämys itsessään – kuten oli esim. majapaikoissa, joista tässä postauksesssa on kuvat!

 

***

 

PS. Jos haluat käyttää hyväksesi Booking.comin 15 € alennuksen seuraavasta varauksestasi, käytä varaukseen tätä suosittelulinkkiä.

 

 

Otanko valokuvan vai nautinko hetkestä?

 

Minulla on vielä paljon oppimista bloggaajana. Yksi on kuvien ottaminen. Enkä nyt tarkoita vain teknisesti kuvien laatua vaan myös sitä, että ylipäätänsä tulisi ottaneeksi valokuvia tarpeeksi ja oikeissa tilanteissa.

En osaa luontevasti kuvata kaikkea mitä teen, vaan se tuntuu usein häiritsevältä. Koen esimerkiksi vaivaannuttavaksi kuvien ottamisen ruokapöydässä muiden seurassa. Vaikka tiedän, että annoskuvien ottaminen on ihan tavallista eikä siihen ravintolassa kukaan kiinnitä huomiota.

 

kajaani_luminenmetsa_aurinko_web

 

Viime viikolla luin uutisen, että helsinkiläinen ravintola Grön on valittu vuoden ravintolaksi. Innostuin, sillä olen käynyt viime syksynä kyseisessä ravintolassa ja pidin sen konseptista. Ajattelin, että voisin tehdä aiheesta hyvän ajankohtaisen postauksen. Aloin kaivaa kuvia ja ainoa mikä löytyi oli yksi kännykkäkameralla otettu suttuinen räpsäisy.

Silloin muistin tilanteen. Olin illallisella kahdestaan ystäväni kanssa. Ravintola on niin pieni, että pöydät ovat aivan vierekkäin. Ravintolan isoista ikkunoista näkee suoraan kadulta sisään. Muistan, että ruokailun aikana kävi mielessä ottaa annoksista kuvia, mutta en halunnut tehdä siitä numeroa vaan nauttia ruoasta ja siitä hetkestä, jonka ystäväni kanssa vietin. Tämä on huono bloggaajan piirre, mutta en halua häiritä mukavaa hetkeä ja tavallaan keskeyttää tilannetta kuvien takia. Haluan olla läsnä enkä keskittyä johonkin muuhun.

 

kajaani_naavaa_web

 

Yhden bloggaajapiirteen olen kuitenkin itsessäni huomannut. Se on instagram-hetkien bongaaminen. Katselen maailmaa ”blogilasien” läpi ja skannailen kaikkea ympärilläni sillä ajatuksella, että mikä sopisi blogiin tai someen.

Yksi tällainen hetki oli kun kävin teatterissa katsomassa Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta tehtyä näytelmää Kajaanin kaupunginteatterissa. Lavalla oli upeasti rakennettu asetelma teehuoneesta, johon valotkin oli vielä hienosti suunnattu. Ajattelin, että tästä saisi nyt upeat kuvat blogitarkoituksiin. Mutta silti en kehdannut alkaa räpsiä kuvia teatterissa ja häiritä muita vaan koitin rauhoittua ja keskittyä taide-elämyksestä nauttimiseen. Taas jäi hienot kuvat ottamatta!

 

kajaani_vilhopellossa_web

 

Sen sijaan uusissa paikoissa turistina kierrellessä tai vaikkapa luonnossa koiran kanssa lenkkeilessä tulee otettua kuvia paljonkin. Silloin kuvien ottaminen on osa elämystä. On hauska bongailla kivoja maisemia ja yksityiskohtia ja saada ne tallennettua muistoksi. Kuvaamista voi myös tehdä omaan tahtiin.

Eilen esimerkiksi lähdin koiran kanssa lähimetsään lenkille ja otin kameran mukaan. Fiilistelin aurinkoista säätä ja räpsin läjäpäin kuvia. Sää oli upea ja puhdas lumi kimalteli hangella ja puista leijuva kevyt lumi välkkyi ilmassa. Kuvaaminen oli tapa nauttia tuosta hetkestä.

 

kajaani_lumenpinta_web

 

Olemme bloggaajakollegani Emmankin kanssa keskustelleet tästä aiheesta ja huomanneet, että blogin myötä olemme alkaneet valikoimaan asioita sen mukaan hyödyttävätkö ne blogia. Kuvauksessa tämä näkyy siten, että jos on hieno kohde, mutta siitä ei esimerkiksi koe saavansa blogissa tai instassa toimivaa kuvaa saattaa se jäädä kokonaan ottamatta. Kun olimme Hailuodossa viime kesänä käymässä, Emma kertoi osuvan huomion tällaisesta tilanteesta. Kävimme museopihalla, jossa yksi rakennuksista oli vanha navetta. Emma sanoi kääntyneensä heti ovelta, sillä huomasi, että rakennus on liian pimeä hyviä kuvia varten. Eli tähän rakennukseen tutustuminen jäi väliin vaikka siellä olisi voinut olla jotain mielenkiintoista, vaikka kuvaa ei blogiin saanutkaan.

Bloggaaminen on kannustanut minua tekemään ja kokeilemaan monia asioita, jotka muuten olisivat varmaankiin jääneet väliin. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä miksi bloggaan. Mutta nyt olen huomannut myös toisinpäin: jätän joitain asioita tekemättä, koska ne eivät hyödytä bloggaamista.

Tähän aion kiinnittää jatkossa huomiota. Bloggaaminen ei saa estää minua olemasta läsnä tai keskittymästä hetkeen ja muuttaa minua vain asioiden raportoijaksi.

 

kajaani_lapikkaat_web

 

Onko sinulla vinkkejä, miten nauttia hetkestä, mutta samalla myös jakaa ihanat kokemukset muille? Onko valokuvaus niin luonteva tapa sinulle, ettet häiriinny koko asiasta?

 

Kiinalaisen uudenvuoden juhla Helsingissä

 

Kiinalainen uusivuosi on iso juhla ympäri maailmaa, ja sitä juhlitaan myös Helsingissä tänä viikonloppuna! Apinan vuoden vaihtumista kukon vuoteen juhlistettiin perinteisesti leijonien, lohikäärmeiden, musiikin, ruuan ja ilotulituksen saattelemana.

Leijonatanssi tuo perinteiden mukaan hyvää onnea tulevalle vuodelle. Leijonia voi tilata toki muihinkin tilaisuuksiin, kuten vaikkapa uuden liiketilan avajaisiin, onnea tuomaan. Myös pitkät (mitä pidempi sen parempi) lohikäärmeet tanssivat kiinalaisissa juhlissa. Ne symboloivat viisautta, voimaa ja rikkautta, ja tuovat leijonien tapaan onnea.

 

Kiinalainen uusivuosi leijona Helsinki Kiinalainen uusivuosi leijonatanssi Kiinalainen uusivuosi lohikäärme Kiinalainen uusivuosi lohikäärmetanssi

 

Illan aikana nähtiin myös upeita ohjelmanumeroita lavalla: tanssia, musiikkia, kungfu- ja taiji-esityksiä sekä kiinaksi laulavat muumit. Myös leijonien tanssia pääsi seuraamaan lavalla tarkemmin.

 

Kiinalainen uusivuosi leijonat

 

Kiinalaisen uudenvuoden juhlinta täytti koko Keskuskadun. Stockmannin päässä kojuissa myytiin kiinalaista ruokaa ja taidetta sekä askarreltiin. Kojuissa pääsi tutustumaan myös erilaisiin kiinalaisiin harrastuskerhoihin, kiinalaiseen lääketieteeseen ja vaikkapa feng shuihin.

 

Kiinalainen uusivuosi ruokakoju

Kuva: Helsingin Kiinalainen Uusivuosi 2016

Kiinalainen uusivuosi Helsinki Kiinalainen uusivuosi kojut

 

Alkavan kukon vuoden kunniaksi veistettiin jäästä tietysti kukko. Pienemmän ja pehmeämmän kukon saattoi ostaa myös kotiin maskotiksi ja onnea tuomaan.

 

Kiinalainen uusivuosi jääkukko

Kiinalainen uusivuosi pehmokukko Kiinalainen uusivuosi kukko

 

Juhla huipentui ilotulitukseen Töölönlahdella. Ilotulitteet ovat tärkeä osa kiinalaisen uudenvuoden perinteitä: kovilla äänillä pelotellaan pahat henget pois, mutta kauniilla ilotulitteilla myös kutsutaan hyvää onnea sekä esi-isiä mukaan juhlaan.

Ostin markkinoilta itselleni myös onnenkeksin. Kiinalaisethan perinteisesti mm. ennustuksissa keskittyvät enemmän niihin ”huonoihin” asioihin ja siihen mitä seuraavana vuonna tulee esimerkiksi välttää tai varoa eivätkä niinkään niihin hyviin (hyvät asiat kyllä tulevat jos ovat tullakseen!). Joten tulkitsen tämän niin, että kun vaan en anna periksi, niin kyllä tänä vuonna on mukaviakin asioita tiedossa! 🙂

 

onnenkeksi

 

Kiinalaista uutta vuotta vietetään Helsingissä taas 15.2.2018. Katso tarkemmat tiedot ja ohjelma täältä! Ennustukset Koiran vuodelle 2018 löydät täältä.

 

 

 

10 vinkkiä halpojen lentojen metsästykseen

 

Halvat lennot

Kuva: NY nyphotographic.com, CC BY-SA 3.0

 

Miten löytää halvat lennot? Siinä ehkä yksi googlatuimpia ja yleisimpiä matkustamiseen liittyviä kysymyksiä. Lentojen hinnat ovat tippuneet kautta linjan muutaman viime vuoden aikana ja nykyään melkein kohteeseen kuin kohteeseen on tarjolla edullisia lentoja kun vain tietää mistä ja koska etsiä.

Kokosin 10 vinkkiä halpojen lentojen metsästykseen – ja niiden lisäksi kerron jutun lopussa miten halvalla minä lensin viime keväänä Pekingiin, Nizzaan ja Bangkokiin ja mistä nuo halvat hinnat löytyivät!

 

VINKKI 1: KÄYTÄ HAKUKONEITA

 

Halpoja lentoja kannattaa alkaa etsimään erilaisilta hakusivustoilta. Oma lempparini tällä hetkellä on Skyscanner. Hakukone etsii sinulle kaikki mahdolliset vaihtoehdot, yhdistelmät ja hinnat, joilla valitsemaasi kohteeseen on valitseminasi päivinä (vertaile myös vaihtoehtoisia päiviä!) mahdollista lentää. Näet vaihtoehdoista hyvin esimerkiksi mihin hintaan kohteeseesi on tarjolla suoria lentoja tai minkä lentokenttien kautta on mahdollista vaihtaa konetta. Kun olet löytänyt haluamasi lennot, voit siirtyä varaamaan ne sille sivulle, josta hakukone on löytänyt edullisimman hinnan. Itse käyn aina tässä vaiheessa myös katsomassa samoja lentoja suoraan lentoyhtiön sivuilla – ja myös varaan ne suoraan lentoyhtiöltä jos hinta on sama tai vain aavistuksen kalliimpi. Miksi? Koska kaikissa mahdollisissa muutosasioissa, kanta-asiakkuuteen liittyvissä asioissa ym. on helpompi ja halvempi asioida suoraan lentoyhtiön kanssa. Olen esimerkiksi ollut lähiaikoina muutaman kerran tilanteessa, jossa harkitsin lennon muuttamista ja tällöin olisin joutunut maksamaan paitsi muutoskulut lentoyhtiölle niin myös matkatoimiston omat muutoskulut ellen olisi varannut lentoja suoraan lentoyhtiöltä. Lentoyhtiöiden omilla sivuilla näet kätevästi myös hintakalenterit ja saatat huomata, että muuttamalla matkustusaikaa vaikka vain yhdellä päivällä saatkin lennot paljon halvemmalla.

 

VINKKI 2: JOUSTA

 

Ole valmis joustamaan aikatauluissa. Suosituimmille päiville, loma-ajoille ja high seasoneille ei löydy halpoja lentoja. Piste. Ne halvimmat lennot saattavat myös lähteä aikaisin aamulla, keskellä yötä tai niihin saattaa sisältyä pitkä vaihtoaika – jos pystyt joustamaan niin säästät. Joskus, esimerkiksi lyhyemmällä lomalla, on tietysti järkevämpää maksaa lennoista vähän enemmän ja saada pidempi aika kohteessa kuin käyttää aika odotteluun välilaskukentällä tai lentää muuten ihan kummallisina vuorokaudenaikoina.

 

mistä löytää halvat lennot

Kuva: Max Pixel CC0

 

VINKKI 3: VÄLILASKEUDU

 

Aina kannattaa punnita tarkasti haluaako säästää aikaa, rahaa vai hermoja (vai luontoa). Jos säästetty raha on sinulle tärkeämpää kuin säästetty aika, ole valmis yhteen tai useampaan välilaskuun. Yritän itse välttää useampaa kuin yhtä välilaskua viimeiseen asti, koska etenkin pitkillä lennoilla ne ovat täyttä tuskaa (viime syksyn reissulla Indonesiaan lensin reitin Helsinki – Lontoo – Hongkong – Bali koska sain halvalla, mutta vannoin sen jälkeen että ei enää koskaan) ja aiheuttavat turhia lentopäästöjä. Toisaalta, joskus pitkä välilasku on melkein kuin kaksi lomaa yhden hinnalla. Itse esimerkiksi varasin tarkoituksella vuorokauden mittaisen välilaskun Dohassa, Qatarissa, matkalla kotiin Malediiveilta. Lue täältä mitä kaikkea Dohassa ehti vuorokaudessa tehdä.

 

VINKKI 4: MATKUSTA KÄSIMATKATAVAROILLA

 

Harkitse matkustamista käsimatkatavaroilla. Paitsi että säästät monilla lennoilla erillisen matkatavaramaksun, selviät nopeammin lähtöselvityksessä ja kentältä pois. Välilaskullisissa lennoissa on aina myös se riski, että ruumassa kulkeva matkatavara ei ehdi jatkolennolle mukaan tai hukkuu matkalla muuten vaan, käsimatkatavarat taas kulkevat aina mukanasi.

 

VINKKI 5: OSTA AJOISSA JA TIISTAINA

 

Perinteisesti on sanottu, että lennot kannattaa ostaa hyvissä ajoin, jopa useita kuukausia etukäteen. Uusimmat aiheesta näkemäni tilastot sanovat, että paras aika ostaa liput on 56-47 päivää etukäteen. Liian ajoissakaan ei siis kannata olla!

Sanotaan myös, että lennot kannattaisi ostaa tiistaina, jolloin kuuleman mukaan lipputiedot päivittyvät varausjärjestelmiin ja hakukoneisiin. Halvimmat päivät lentää taas ovat joidenkin lähteiden mukaan tiistai, keskiviikko ja lauantai.

 

Halvat lennot

Kuva: Vladimir Yaitskiy [CC BY-SA 2.0]

 

VINKKI 6: LIITY KANTA-ASIAKKAAKSI

 

Liity lentoyhtiöiden kanta-asiakasohjelmiin. Ne ovat ilmaisia ja vaikket koskaan keräisi tarvittavaa määrää pisteitä ilmaisiin lentoihin tai tasokorttiin, voit käyttää pieniäkin määriä pisteitä osana seuraavien lentojen maksua, pääset ensimmäisenä varaamaan kanta-asiakashintaisia tarjouslentoja jne.

 

VINKKI 7: TYKKÄÄ FACEBOOKISSA

 

Seuraa lentoyhtiöitä myös esim. facebookissa, niin bongaat tarjoukset heti. Myös Lentodiilit-sivu kannattaa pistää seurantaan, sitä kautta olen itse huomannut mm. SASin torstaitarjoukset ja ostannut lennot Hongkongiin ja Pekingiin (ks. lisää jutun lopusta).

 

Miten löytää halvat lennot

Kuva: Pexels CC0

 

VINKKI 8: TARJOUSKAMPANJAT

 

Muista tarjouskampanjat ja käytä niitä hyödyksesi. Esimerkiksi joka vuosi tammikuussa kaikilla lentoyhtiöillä on tarjouksia vaihtelevin ehdoin. Ehdottomasti parhaat ja laajimmat tarjoukset oli tänä vuonna mielestäni Qatar Airwaysillä (minäkin tein niistä heräteostoja – kurkkaapa taas jutun loppuun), Finnairillakin oli ihan ok hintoja suorille lennoille, ja Turkish Airwaysiltä sai Matkamessuviikonlopun ajan lentoja Istanbuliin 99 eurolla. Muulloinkin, ympäri vuoden, kannattaa pitää silmällä kampanjoita. Seuraavaksi on tulossa varmasti viime vuosien tapaan esim. kesähintakampanjoita toukokuussa.

 

VINKKI 9: ÄLÄ MAKSA TURHASTA

 

Älä maksa lisäpalveluista kuten vakuutuksista (sinullahan on joka tapauksessa henkilökohtainen matkavakuutus kunnossa, eikö olekin?!) tai istumapaikan varauksesta.

 

VINKKI 10: SELAA SALAA

 

Jos olet etsinyt jo useamman päivän tai vaikka viikonkin ajan lentoja tiettyyn kohteeseen tietyille päiville, koita välillä tehdä haku selaimen incognito-tilassa. Tällöin hakukone ei muista vanhoja hakujasi eivätkä ne vaikuta hakutulosten hintaan. Joskus myös mobiiliselaimella on mahdollista saada eri hintoja kuin pöytäkoneella.

 

***

 

Minä en ole mikään varsinainen budjettimatkailija tai reppureissaaja (lue juttuni siitä miksi en tykkää yöpyä hosteillessa) enkä laske reissussa kovin tarkkaan esim. elämyksiin tai ruokaan kuluttamaani rahaa. Hotellin ei tarvitse olla luksusta, mutta maksan mieluusti extraa mm. hyvästä sijainnista (täältä löydät vinkkini täydellisen hotellin varaamiseen). – Koska lennot ovat yleensä aina suurimpia yksittäisiä kulueriä, on helpointa säästää niissä!

Viime kevään matkojen suhteen sanoisin onnistuneeni aika hyvin ja löytäneeni aika timanttisia tarjouksia! Vai mitä sanotte näistä tulevista reissuistani:

Helmikuussa lensin viikoksi Pekingiin: lennot ostin SASilta hintaan 280 euroa. SASilla on ollut nyt jo ainakin vuoden verran silloin tällöin ”torstaitarjouksia” eli alle 300 eurolla lentoja Pekingiin, Shanghaihin, Hongkongiin ja Tokioon (Tukholman, Kööpenhaminan tai Oslon kautta). Jujuna tässä on se, että lennot ovat varattavissa vain yhden torstaipäivän ajan, eli päätös on tehtävä nopeasti. Mikä ei ole matkojen suhteen koskaan ollut minulle ongelma! 😀

 

halvat lennot Peking

Peking vei sydämeni jo yli kymmenen vuotta sitten ja palaan sinne aina uudestaan!

 

Maaliskuussa vietin viikonlopun Nizzassa: (suorat) lennot sain Norwegianin marraskuisesta Black Friday -kampanjan alesta hintaan 38 euroa. Lentoja oli tähän hintaan tuolloin tarjolla useampaankin Euroopan kohteeseen ja melkein sekosin hamstraamaan niitä enemmänkin. Mutta lopulta en saanut alkuvuoden kalenteriin mahtumaan muiden matkojen (ja muun elämän) lisäksi kuin yhden viikonlopun Nizzassa.

 

halvat lennot Nizza

Nizza on minulle yhtä kuin hyvää ruokaa, Välimeren aurinkoa ja ihania värejä!

 

Toukokuussa pääsin muutaman vuoden tauon jälkeen minulle rakkaaseen Bangkokiin: lennot ostin tammikuun tarjouskampanjasta Qatar Airwaysiltä Dohan kautta hintaan 360 euroa.

 

halvat lennot bangkok

Bangkok on minulle kuin toinen kotikaupunki

 

Ja kun otin huomioon jo kaikkia lentoja ostessani, että kaikissa näissä kaupungeissa on löydettävissä myös edullisia (mutta hyvätasoisia) hotelleja, niin keväthän oli ihan silkkaa säästämisen juhlaa!

 

 

 

Virtuaalimatkailu – uusi tapa matkustaa?

 

matkamessut_virtuaalimatka_finnair_web

Finnairin osastolla pääsi Matkamessujen hulinasta lentokoneeseen.

 

Yksi asia oli muuttunut Matkamessuilla viime vuoteen verrattuna. Tämän vuoden messuilla puhuttiin virtuaalimatkailusta ja monilla osastoilla pääsi kokeilemaan virtuaalilaseja.

Itse kokeilin virtual reality -matkaa Hyvinkäälle! Lentelin lasit päässä katsomassa lintuperspektiivistä miltä näyttää uudet palvelut Sveitsin laskettelukeskuksella Hyvinkäällä. Hienolta näytti, mutta minulle tuli vähän paha olo. Tuntui samalta kuin lievä matkapahoinvointi joskus autossa.

Messujen ohjelmalavalla radiojuontaja Jaajo Linnonmaa kertoi uudesta Virtual Traveller -applikaatiostaan, jolla pääsee matkustamaan eri puolille maailmaa liikkumatta fyysisesti mihinkään.

Hän näkee virtuaalimatkailulla monenlaisia mahdollisuuksia. Kännykkäsovelluksella pääsee nojatuolimatkalle katsomaan 360 asteen kameralla kuvattuja videoita ympäri maailmaa. Tämä matkustustapa sopii niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty matkustamaan itse, eivät ehdi matkustamaan tai kenelle tahansa, joka haluaa vain fiilistellä hienoja ja vaikeasti saavutettavia paikkoja.

Jaajo kertoi, että monen mielestä virtuaalimatkailu tuntuu yksinäiseltä. Kun laittaa lasit päähän ja pölähtää vuoren huipulle katsomaan upea maisemaa, tuntuu että on vuorella yksin. Yksi ratkaisu tähän on matkaopas.  Opas voi olla vaikkapa kiipeilijä Veikka Gustafsson, joka selittää tarkemmin paikasta ja sen ominaispiirteistä.

Idea oppaasta kuulostaa jo vähän samalta kuin television matkaohjelmat. Ero on siinä, että tunnen itse olevani paikalla ja juontaja/toimittaja/opas kertoo tarinaa pelkästään minulle.

Jään miettimään, että voisiko perinteistä liikkumista vaativaa matkailua korvata kiireisessä elämäntahdissamme virtuaalimatkailulla? Voisiko tarve lentomatkustamiseen oikeasti vähentyä virtuaalimatkailun avulla? Ja samalla vähentyisivät lentämisestä syntyvät päästöt.

 

matkamessut_jaajo_web

Jaajo esittelee Virtual Traveller -kännykkäsovellusta. Takana näytöllä näkyy sovelluksesta löytyvä video Lapista.

 

Edellisen päivän Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa maantieteen professori Jaakko Saarinen kiteytti osuvasti kestävän matkailun ristiriidan. Kestävä matkailu on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi jopa YK:n tasolla. Toimenpiteet tehdään matkakohteissa, vaikka suurin vaikutus on lentoliikenteestä syntyvillä päästöillä.

Seychellien matkailun kestävyyttä koskevan tutkimuksen mukaan lento saarille ja takaisin muodostaa keskimäärin 97 prosenttia matkan ekologisesta jalanjäljestä. Niinpä Seychelleillä vain kolmeen prosenttiin voidaan vaikuttaa kohdealueen kestävän matkailun malleilla. – Jaakko Saarinen

Lento­liikenteen päästöt ovat lähes kaksinkertaistuneet vuodesta 1990. Jotain tarttis siis tehdä lentojen päästöjen vähentämiseksi. Muuten tuntuu turhalta näpertää pelkästään matkakohteiden kestävyyden edistämiseksi.

 

matkamessut_virtuaalimatka_hyvinkää_kaisa_web

Minä olen päässyt virtuaalilasit päässä Hyvinkäälle.

 

Mutta mutta… Virtuaalimatkailulla on monia sovellusmahdollisuuksia. Yksi niistä on matkakohteiden markkinointi. Aivan kuten messuständeilläkin sitä on käytetty: messuilla pääsi katsomaan miltä kohteet näyttävät paikan päältä kuvattuina.

Kun tuntematon matkakohde lisää upean videon virtuaalimatkailuun suunnattuun sovellukseen, se voi saada houkuteltua uusia kiinnostuneita asiakkaita tulemaan paikan päälle. Ja lisätä matkailua.

Erilaiset turisti-infot voivat käyttää sitä myös retkivaihtoehtojen esittelyyn. Suomen eksoottiset talviaktiviteetit voivat joskus olla vähän pelottavia tai hämmentäviä muualta tuleville. Kuinka pimeää ja hiljaista Suomessa oikeasti on? Millaista on moottorikelkkailu, saunominen tai avantouinti? Virtuaalimatka voi selventää mikä on näiden aktiviteettien hienous. Ja innostaa ostamaan matkan vaikka tuntemattomaan syrjäiseen kolkkaan kuten Kainuuseen.

Eli ehkä virtuaalimatkailu on ensisijaisesti kuitenkin markkinointiväline. Se herättää mielenkiinnon kuten television luonto- tai matkaohjelmat.

Matkustaminen on minulle ja varmasti monelle muullekin erityisesti uusien elämyksen etsimistä. Siihen kuuluu paikallisten ihmisten tapaaminen, ruokien maistaminen, sään kokeminen ja muu tavallisen elämän havainnointi mikä ainakin nykyisillä virtuaalimatkailun välineillä on mahdotonta.

Ehkä myöhemmin saamme muitakin aisteja käyttöön virtuaalimatkailuun. Siihen asti en pysty pitämään virtuaalimatkailua varteenotettavana haastajana perinteiselle matkailulle. Todella harmi, sillä toivoisin siitä lentopäästöjen vähentäjää.  Mutta siihen meidän pitää löytää muita keinoja.

 

matkamessut_kaisa_blogipaviljoki_web

Blogipaviljonki tarjosi paikan keskusteluille ja nojatuolimatkoille. Rekvisiittana on perinteisesti matkalaukkuja ja painettuja opaskirjoja.

 

Kuten matkailussa myös Matkamessuilla parasta olivat kohtaamiset ihmisten kanssa. Olin lauantaina matkabloggaajien osastolla Blogipaviljongissa. Tapasin siellä sekä muita bloggaajia että messukavijöitä. Levitimme  yhdessä blogien ilosanomaa ja keskustelimme matkailusta. Sain kuulla kivoja ja koskettaviakin matkakertomuksia sekä itselleni uusia vinkkejä.

Kun tavallisesti keskustelu matkailusta ja bloggaamisesta tapahtuu verkossa, on todella mukavaa nähdä ihmisiä oikeasti livenä!

 

matkamessut_arman_blogipaviljonki

Arman poikkesi myös Blogipaviljongissa ja sai lauman bloggaajia seurakseen.

 

Kiitos kaikille Blogipaviljongin ja Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempaukseen osallistuneille! Samoin kiitos kaikille tapaamillemme ihmisille antoisista keskusteluista. Niistä saa taas uutta virtaa uuteen blogivuoteen!

Laita hyvä kiertämään, osta upea matkakuva!

 

Matkabloggaajat tempaisevat Matkamessuilla Blogipaviljongin lisäksi toisellakin osastolla: Travel Bloggers Give Back on koonnut näyttelyn upeista bloggaajien matkakuvista, joita messukävijät voivat myös ostaa mukaansa ja tukea samalla hyvää tarkoitusta.

 

tbgb_logo_final11

 

TBGB on suomalaisten matkabloggaajien hyväntekeväisyystempaus joka näki päivänvalon viime vuoden Matkamessuilla. Ajatuksena oli antaa maailmalle takaisin edes ripaus siitä, mitä me paljon matkustavat bloggaajat saamme reissuillamme kokea ja nähdä.

– Kampanjan tavoitteena on laittaa maailmalta saatu hyvä kiertämään ojentamalla auttava käsi sitä tarvitseville. Lisäksi haluamme korostaa reilun matkailun tärkeyttä ja näyttää oman tekemisen kautta esimerkkiä siitä, kuinka pienilläkin teoilla voidaan saada aikaan isoja parannuksia toisella puolella maapalloa, kuvailee Travel Bloggers Give Back -tempauksen pääorganisoija Milla Himberg.

Vuoden 2016 Matkamessuilla tempaus toteutettiin hyväntekeväisyyskirpputorin muodossa ja keräyksen avulla valmistui Nepaliin Mahottarin piirikuntaan Autolla Nepaliin -projektin kymmenes koulu.

Tänä vuonna tempauksen tavoitteena on tukea köyhän Laosin syrjittyihin vähemmistöihin kuuluvien Bokeo-lasten koulunkäyntiä. Apu väittyy Plan Suomen kautta 109 paikalliselle koululle, joissa tuetaan opetusta ja oppimisympäristöjä niin, että kaikki lapset – etenkin syrjityt tytöt – voisivat osallistua opetukseen täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti.

Vuoden 2017 Travel Bloggers Give Back -tempauksen pääorganisoijina toimivat matkabloggaajat Milla Himberg, Inka Khanji, Elina Mälkiä, Maarit Hirvonen, Sanna Kanninen ja Heini Hirvonen.

 

tbgb-2017-full-12

Kuva: Travel Bloggers Give Back

 

Näyttely on esillä osastolla 7m138 perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Huomioi kuitenkin, että kuvia voi ostaa mukaan vain lauantaina ja sunnuntaina. Voit myös katsoa kaikki kuvat jo etukäteen TBGB:n nettisivuilta. Jos haluat ostaa kuvan tai kuvia mukaasi, varaa käteistä seuraavasti:

10 x 15 cm, hinta 5 
21 x 30 cm, hinta 15 €
30 x 42 cm, hinta 25 €
valmiit esillä olevat taulut, 50 x 75 cm, hinta 150 €

Matkakuvansa näyttelyyn on lahjoittanut yhteensä 50 blogia. Meidän näyttelykuvaksi valikoitui kaikkien viime vuoden eksoottisten reissukuvien joukosta kuva kotimaasta, upealta Hailuodon saarelta:

 

Hailuoto majakka Travel Bloggers Give Back

 

Aion itsekin TBGB-näyttelyyn ostoksille, en vaan osaa päättää minkä tai mitkä kaikki kuvista haluaisin ostaa! Näähän sopisi paitsi kotiin niin myös vaikka työhuonetta piristämään! Olen pystynyt jo karsimaan omat lempparikuvani näihin viiteen (vaikka ihan jokainen 50:stä on sellainen jonka voisin ilomielin ottaa seinälleni!):

 

02_kenia-safari-seeprat-inka-khanji

Archie Gone Lebanon -blogin seeprat Keniassa. Tämän kuvan voi ostaa myös valmiina isona tauluna!

03_pingviini_falklandinsaaret_elina_mc3a4lkic3a4

Vaihda vapaalle -blogin pingviini Falklandinsaarilla. Tämän kuvan voi ostaa myös valmiina isona tauluna!

31_peggys-cove_pirkko_schildt

Meriharakka-blogin kuva Kanadan Peggy’s Covesta.

36_grand_teton_jenni_ojala

Globe Called Home -blogin kuva Grand Tetonin kansallispuistosta

49_laura-niittylc3a4_myanmar

My Passport Pages -blogin kuva Baganista, Myanmarista.

 

Löydätkö sinä lempikuvan viidenkymmenen upean otoksen joukosta? Kerro minkä kuvista ottaisit seinällesi!

 

Matkamessujen Blogipaviljonki 2017

 

Blogipaviljonki

Kuva: Roni Tamminen

 

Matkabloggaajat ovat aktiivista porukkaa. Miljan (Opas Roomaan) sekä Tiian ja Satun (Fangirl Quest) ideoima ja työstämä Blogipaviljonki pystytettiin Matkamessuille ensimmäistä kertaa viime vuonna. Mukaan kyseltiin bloggaajia, joita messuhommat ja matkablogien markkinoiminen yleisesti kiinnostaa, ja meillä oli ilo päästä vasta-alkajina mukaan. Tämän vuoden messuille halusimme myös ehdottomasti mukaan matkablogiskeneä markkinoimaan!

Blogipaviljongin idea on siis tehdä tutuiksi matkablogeja ja niiden antia yleisesti niin messukävijöille, blogien lukijoille kuin matkakohteille ja palveluiden tarjoajillekin. Matkabloggaajat ovat alansa ammattilaisia ja intohimoisia harrastajia, jotka kirjoittavat luotettavia ja omakohtaisia matkakertomuksia, kuvauksia ja arvioita. Matkablogeissa jaetaan valtavasti sellaisia vinkkejä, joita ei perinteisestä mediasta löydä. Kaikkein parasta antia on kuitenkin vuorovaikutus: meille bloggaajille kaikkein palkitsevin osuus bloggaamisessa ovat kommentit, keskustelut, kysymykset ja lukijoilta saatu palaute. Tulkaa siis juttelemaan myös ihan livenä Blogipaviljonkiin!

 

blogipaviljonki_ukkeli_bannerilla

 

Blogipaviljonki on auki koko messujen ajan ja paikalla päivystää mahtava joukko koko vuoden paviljonkia suunnitelleita matkabloggaajia. Tule juttelemaan joko tutun bloggaajan kanssa tai löytämään ihan uusia blogeja luettavaksi. Tässä kunakin messupäivänä paikalla olevat blogit:

Perjantaina 20.1. klo 10-15:
Opas Roomaan
Fangirl Quest
Stilettikorkokanta
Näkymiä vihreältä kukkulalta
Sarikoo
Kotona kaikkialla

Perjantaina 20.1. klo 15-20:
Opas Roomaan
Fangirl Quest
Metallia matkassa
Tuntematon turisti
Kohteena maailma
Mutkia matkassa
Tämä matka
Siveltimellä
Palmuasema

Lauantaina 21.1. klo 10-14:
Opas Roomaan
Fangirl Quest
Näkymiä vihreältä kukkulalta
Travellover
La Vida Loca 2.0
Lähtöportti
Tämä matka
Cocoa etsimässä
Matkakuume.net

Lauantaina 21.1. klo 14-18:
Opas Roomaan
Fangirl Quest
Metallia matkassa
Tuntematon turisti
La Vida Loca 2.0
Mutkia matkassa
Sarikoo
Kotona kaikkialla
Palmuasema
Matkakuume.net

Sunnuntaina 22.1. klo 10-14:
Opas Roomaan
Fangirl Quest
Stilettikorkokanta
Travellover
Palmuasema
Lähtöportti
Cocoa etsimässä

Sunnuntaina 22.1. klo 14-18:
Opas Roomaan
Fangirl Quest
Näkymiä vihreältä kukkulalta
Palmuasema

 

Matkalla Roomaan? Karibialle? Amerikan roadtripille?
Meiltä löytyy vinkit ihan kaikkialle!

 

Alla olevista linkeistä voit tutustua blogeihin jo ennakkoon tai katsoa keneltä kannattaa tulla vaikkapa kysymään vinkkejä seuraavalle matkallesi:

Opas Roomaan on Blogipaviljongin tehomimmin, Milja Köpsin, ylläpitämä kattava, suomenkielinen matkaopas Roomaan. Milja bloggaa myös Iltalehden Matkailu-sivuilla. Tule kysymään Miljalta vinkit mm. Rooman maksuttomiin nähtävyyksiin.

Fangirl Questin Tiia ja Satu, Blogipaviljongin ideoinnin ja visuaalisen ilmeen väsymättömät uurastajat, kiertävät maailmaa elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikoilla sekä muissa huikeissa seikkailuissa.

La Vida Loca 2.0 -blogin Sarilta saat vinkit Latinalaisen Amerikan ja Euroopan kohteiisin – erityisesti vinkkejä kannattaa kysellä luontokohteisiin ja road tripeille.

Metallia matkassa -blogi on erikoistunut (hevi)festarireissuihin, tuskaturismiin, sotahistoriallisiin kohteisiin, kaikenlaisiin kummallisiin nähtävyyksiin ja asuntoautoiluun. Anne ja Markus antavat vinkit myös erityisesti Puolaan!

Travelloverblogin Annika on matkustanut melkein missä vaan maailmassa! Vinkkejä kannattaa kysellä erityisesti Aasiaan, safareille, risteilyille, arabimaihin tai aikuisten Interrailille.

Tuntematon turisti Sanna antaa vinkit erityisesti pakettimatkoihin ja rantalomiin. Kohteista erityisesti Karibia, Miami, Arabiemiraatit, Italia, Kroatia ja kotimaa ovat Sannan reissuissa ajankohtaisia.

Stilettikorkokanta-blogin Ulla on erityisesti Pohjois-Amerikan asiantuntija. Tule kyselemään vaikka roadtripeistä tai muotiviikoista – tai sitten matkailualan opiskelusta.

Kohteena Maailma -blogin Rami reissaa lasten kanssa kotimaassa ja maailmalla. Lisäksi kannattaa kysellä vinkkejä urheilu- ja olutmatkoihin sekä tuoreita kuulumisia Karibialta.

Lähtöportin bloggaaja Mika on erikoistunut kolmen sukupolven matkoihin. Kohteista löytyy vinkkejä etenkin Madeiralle, Irlantiin ja Italiaan sekä lomatalojen vuokraamiseen.

Tämä matka -bloggaajapariskunnalta saa hyviä vinkkejä mm. vuokra-autoiluun Euroopassa ja Aasiassa. Anna ja Teppo osaavat antaa myös suosituksia niistä vähän hienommista hotelleista ja ruokapaikoista maailmalla.

Cocoa etsimässä vinkkailee mielellään mm. maailmanympärimatkoihin, ruokamatkailuun ja reppureissaamiseen liittyen. Kohteista erityisti Aasia, Australia, Barcelona ja Tallinna ovat Arnan ja Arton heiniä.

Siveltimellä -blogin Sanna kertoo vinkit aktiiviseen lomailuun – mm. surffaamiseen, sukeltamiseen ja purjehdukseen – maailman eri kolkissa.

Matkakuume.net-blogissa harrastetaan aktiivilomia, urheilua, luontoa, hyvää ruokaa ja viiniä. Kysy Gialta ja Miikalta vinkit myös maailmanympärimatkaan ja lasten kanssa reissaamiseen.

Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogin Roomassa asuva Heli osaa vinkata etenkin ikuisen kaupungin vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä ja hyviä ravintoloita.

Palmuaseman bloggaaja Sanna osaa neuvoa mitä pitää ottaa huomioon esteettömien matkojen suunnittelussa.

SariKoo -blogin Sari elää maailmalla paikkariippumattomana diginomadina – jos tämä elämäntapa kiinnostaa, tule jutuille! Lisäksi vinkit erityisesti Chiang Maihin sekä asunnon vuokraukseen ja asumiseen Thaimaassa.

Kotona kaikkialla -blogin Mirje on toinen Blogipaviljongin diginomadeista. Asiantuntevia vinkkejä saat siis mm. coworking-tiloihin maailmalla. Lisäksi vinkkejä Atlantin ylitysristeilyihin, Kaakkois-Aasiaan, Meksikoon, Karibialle ja matkustamiseen pelkillä käsimatkatavaroilla.

Ja meiltä Mutkia matkassa -blogin Emmalta ja Kaisalta saat tuoreita vinkkejä esim. budjettimatkalle Malediiveille, Balin ja Lombokin saarille, Hongkongiin, Kiinaan tai Azerbaidzaniin – ja kotimaan kohteista vaikkapa majakoille, Pirkanmaalle ja Kainuuseen. Tai tule vaikka kyselemään rohkaisua yksin reissaamiseen tai oman matkablogin aloittamiseen!

Blogipaviljonkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja kaikki messuosaston rakentamisesta nettisivuihin on tehty bloggaajavoimin. Tänä vuonna saimme lisäksi materiaaliapua messuosaston sisustukseen ja markkinointiin Vallilalta, Expomatolta, JYA Housing LKV:ltä, Yetitabletilta, Coprintilta ja ASUS Suomelta. Messuosaston tarjosi Messukeskus. Lämmin kiitos yhteistyökumppaneillemme!

Blogipaviljonki löytyy helposti ihan TUI Inspiration Stagen vierestä eli täältä:

 

Blogipaviljonki kartta

 

PS. Messuilta löytyy myös toinen matkabloggaajien tempaus: Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyysmatkakuvanäyttely! Niin meidän kuin 50 muunkin matkabloggaajan upeita reissukuvia voi ostaa mukaan vaikka omalle seinälle ja tukea samalla Laosin lasten koulunkäyntiä!

 

 

 

Parhaat reissukuvat 2016 + pari sanaa instagramista

 

Reissukarttta

 

Vuosi 2016 oli meille hyvä matkavuosi. Yhteensä pääsimme reissaamaan 13 eri maassa – tietysti mahtavien kotimaan kohteiden lisäksi! Ja miten hienoja kokemuksia vuosi olikaan taas täynnä!

Kuukausittaisen Instagram Travel Thursdayn hengessä muistelin viime vuoden reissuja instagramiin postaamiemme kuvien kautta. Julkaisimme viime vuonna instagramissa kaikkiaan lähes 400 kuvaa: hetkiä, tilannekuvia, maisemia ja värejä reissuiltamme. Paljon myös sellaisia kuvia, jotka eivät liittyneet mihinkään menneeseen tai tulevaan blogijuttuun. Tähän juttuun onkin koottu nyt niitä Instagramin suosituimpia kuvia – ei siis kuvia blogin suosituimmista jutuista eikä kuvia läheskään kaikilta viime vuoden matkoilta.

Ja tässähän oppii samalla itsekin lisää instagramista! On meinaan mielenkiintoista huomata, että tietynlaiset kuvat selkeästi puhuttelevat instagram-kansaa. Tietysti kuvan pitää olla lähtökohtaisesti laadukas ja kertoa yhdellä vilkaisulla tarina tai luoda mielikuva, mutta kaikista hienoista ja hyvälaatuisista kuvista eniten tykkäyksiä ja kommentteja saavat näköjään kuvat palmuista, auringonlaskuista ja -nousuista, sekä yleisesti sinisävyiset kuvat, mieluusti merestä. Tästä siis vinkkiä aloitteleville instaajille, jotka haluavat saada kuvilleen lisää tykkäyksiä, hahhah.

Ja vaikka instagramissa kaunis kuva on kaikkein tärkein, on kiinnostavilla kuvateksteilläkin merkitystä. Vielä kivempaa kuin saada kuvalleen paljon tykkäyksiä, on saada kommentteja muilta käyttäjiltä ja seuraajilta. Ihan niinkuin täällä blogissakin, vink vink 😉 Osa instagrammaajista käyttää automaatteja jakamaan tykkäyksiä ja kommentteja. Se on todella tylsää ja myös ah niin läpinäkyvää. Esimerkiksi Utön majakalta postasin tämän yökuvan ja harvinaisen pitkän kuvatekstin:

 

Estonia onnettomuus Utö instagram

”Mayday, mayday, Estonia please”. In 1994, in the middle of the night in a storm, car ferry M/S Estonia carrying 989 passengers sank about 35 kilometers southeast of Utö on its way from Tallinn to Stockholm. As this small island was the closest piece of land to the tragedy, it became the center of rescue operations. Helicopters kept bringing both survivors and victims to the island throughout the night and the following day. Sadly, only 137 passengers survived. May the victims rest in peace, and may we never see an accident that horrible on our seas again.

 

Yksi kuvaan tulleista kommenteista oli ”Wonderful!”. Tällaisia yhden sanan selkeästi automatisoituja kommentteja tulee kuviin useinkin, mutta tässä kohtaa harmitti todella. Wonderful ei nyt todellakaan ole se sana, joka minulle itselleni ainakaan tulisi mieleen tuosta kuvasta ja kuvatekstistä.

Jännää on myös, että joskus ihan satunnaiset räpsäisyt, joita ei meinaa edes kehdata instagramiin laittaa, nousevatkin tosi suosituiksi. Niinkuin nyt tämä meidän koko vuoden tykätyin kuva: räpsäisin sen eräänä harmaana joulukuun aamuna Tampereen Hämeenkadulla  matkalla hammaslääkärille.

 

Tampere jouluvalot hämeenkatu instagram

 

Malediivien reissulta postatut kuvat olivat hittejä kaikki. Ja onhan se nyt ihan selvä: näissä yhdistyvät palmut, turkoosi meri ja auringonlaskut! Tämä auringonlasku Maafushin saarella on viime vuoden toiseksi suosituin kuva – ja kaverinaan sillä on kaksi muuta vuoden TOP 15 -listalle yltänyttä kuvaa.

 

Malediivit auringonlasku instagram

Malediivit palmut instagram Maafushi ranta

 

Myös tässä kymmenen suosituimman joukkoon yltäneessä kuvassa, jonka otin Malediiveilta kotiin palatessani Dohaan tehdyllä välilaskulla, on tuttuja elementtejä: sininen väri ja meri.

 

Doha qatar instagram

 

Meidän kotimaan kohteidenkin kuvista on vuoden varrella tykätty. Kuka on yllättynyt näitä kuvia yhdistävästä värisävystä?

 

Moottorikelkkailu Kajaani instagram

Kaisa moottorikelkkailee Kajaanissa kauan ennenkuin lumi tuli meille eteläänkin

Risteily Viking Line instagram

Auringonnousu Itämerellä joulun alla

Toivolan vanha piha instagram

Toivolan Vanhalta Pihalta Jyväskylästä tein tänäkin vuonna jouluostoksia ja näpsäisin muistoksi siltä reissulta myös tämän kuvan

Utö instagram

Utön majakkasaari oli upea kokemus marraskuussa. Sieltä instagramiin postaamistani kuvista tämä oli suosituin ja taitaa edelleen olla kaikista meidän instaan koskaan laittamista kuvista TOP 5:ssä.

 

Viime syksyn Indonesian reissun kuvista nousi useita suosikkien listalle. Tässä kaksi tykätyintä, ensimmäinen Nusa Ceninganilta ja toinen Nusa Lembonganin edustan merileväviljelmiltä.

 

Secret Point Nusa Ceningan instagram Bali

Merileväviljelmä Bali Nusa Lembongan instagram

 

Ja vielä viime hetkillä, vuoden viimeisenä päivänä, tämä Kaisan Toulousesta postaama kuva ponkaisi suosituimpien joukkoon:

 

Toulouse instagram

 

Tule tänä vuonna sinäkin seuraamaan meitä instagramissa, löydät meidät nimellä @mutkia_matkassa!

 

***

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Skimbaco ja Muru Mou -matkablogi. Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Lue tempauksesta lisää täältä.

 

instagram travel thursday

 

 

Matkamessut 2017 – vinkit ja lippuarvonta!

 

Matkamessut

Kuva: Messukeskus

 

Taas lähestyy vuoden suurin ja mahtavin matkatapahtuma, 19.1.2017 alkavat Matkamessut! Itselleni messut on olleet joka tammikuun ohjelmassa jo varmaan ainakin kymmenen vuoden ajan. Välillä on meinannut olla tylsääkin, kun on tuntunut että messuilta ei löydy mitään uutta, mutta silti vaan sinnikkäästi sinne on pitänyt päästä. Viime messuista lähtien olenkin sitten löytänyt taas uutta puhtia ja näkökulmaa, nyt kun ollaan mukana semi-ammattilaisina eli matkabloggaajina. Tämä rooli avaa ovet jo torstain ammattilaispäivään ja sen mielenkiintoiseen ohjelmaan, sekä upean bloggaajayhteisön järjestämään messuohjelmaan.

Tänäkin vuonna matkabloggaajat ovat näkyvästi esillä meidän omalla Blogipaviljonki-osastolla sekä Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyysvalokuvanäyttelyn myötä. Pistä ihmeessä nämä omaankin messuohjelmaasi ja tule moikkaamaan!

 

Blogipaviljonki matkamessut

Viime vuoden Blogipaviljonki-osasto

 

Blogipaviljongissa tapaat joka päivä useita eri matkabloggaajia. Meiltä voit tulla vaikka kyselemään vinkkejä ja vertaistukea seuraavaan reissuusi tai juttelemaan yleisesti matkabloggaamisesta tai vaikka oman blogin perustamisesta. Minä olen paikalla perjantaina koko iltapäivän kello 15 alkaen ja lauantaina ollaan Kaisan kanssa molemmat osastolla kello 14-18.  Blogipaviljonki sijaitsee TUI Inspiration Stagen vieressä, eli on helppo löytää!

Muut bloggaajat, joita pääset blogipaviljongissa tapaamaan ovat Milja Köpsi / Opas Roomaan, Fangirl Quest, La Vida Loca 2.0, Metallia matkassa, Travelloverblogi, Tuntematon turisti, Stilettikorkokanta, Kohteena Maailma, Lähtöportti, Tämä matka, Cocoa etsimässä, Siveltimellä, Matkakuume, Näkymiä vihreältä kukkulalta, Palmuasema, Kotona kaikkialla ja SariKoo.

Travel Bloggers Give Back taas järjestää tänä vuonna matkakuvanäyttelyn, josta messukävijät voivat halutessaan myös ostaa haluamansa kuvan haluamassaan koossa kotiinsa. Kuvia voi ostaa koossa 10×15 hintaan 5 euroa, A4 15 euroa ja A3 25 euroa. Myös esillä olevat valmiiksi 50×75-kokoisiksi tauluiksi tulostetut kuvat myydään messujen lopussa. Jokainen ostettu kuva on myös arpalippu, jolla voi voittaa Matkapörssin lahjakortin. Ja mikä parasta: kaikki näyttelyn tuotot ohjataan lyhentämättöminä Plan Suomen kautta Laosin Bokeon läänin lasten koulutukseen. TBGB-osaston osoite on 7m138.

Meidän blogista näyttelyyn lähti tämä kuva Marjaniemen majakasta Hailuodossa – mitäs tykkäät, sopisiko sinun seinällesi:

 

Hailuoto majakka

 

Messuilla on toki paljon muutakin mielenkiintoista ohjelmaa. Omaan kalenteriini olen merkannut ainakin nämä bongaukset monipuolisesta ohjelmasta:

  • Pikavuoro maailman ympäri: mihin linja-auton matka seuraavaksi viekään? (Royal Caribbean stage pe 16.30-17, la 14.30-15 ja su 16.30-17)
  • Madventures ja Ulkoministeriö: suomalaisten yleisimmät ongelmat matkoilla ja miten niistä selvitään (Suomi Stage la 15-16)
  • Luonto- ja järvimatkailu: keskustelemassa mm. hotellinjohtaja Saimi Hoyer (Suomi Stage la 16.30-17)
  • Itsenäisen Suomen kiinnostavimmat lähimatkailukohteet: pikkuteiden varsilla piilottelevia matkailun helmiä (Suomi Stage la 11-11.30 ja su 16-16.30)
  • Maailmanympärimatkan ABC (Mondo Stage la 16.30-17): puheenvuoron pitävät Matkakuume-blogin Gia ja Miika, jotka tapaat myös Blogipaviljongissa!
  • Britteinsaarten menovinkit: Dublinin, Lontoon ja Skotlannin konkarit kertovat mitä Britteinsaarilla kannattaa nyt tehdä ja kokea (Mondo Stage su 11-11.30)
  • Etelämanner: seikkailija Pata Degerman kertomassa kokemuksistaan (Mondo Stage su 15.30-16)

Kaikki messujen ohjelma ja näytteilleasettajat löytyvät Messukeskuksen sivuilta.

 

Matka-8621

Kuva: Messukeskus

Matka 2016-4029

Kuva: Messukeskus

 

LIPPUARVONTA!

 

Koska me halutaan myös sut mukaan messuilemaan, on meillä nyt arvonnassa 2 x kahden pääsylipun paketti! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla mitä ohjelmaa tai näytteilleasettajaa itse aiot ehdottomasti mennä katsomaan tai millaisia reissusuunnitelmia sinulla on ensi vuodeksi. Voit kommentoida myös tätä postausta Facebook-sivullamme – jos kommentoit molempia sinulla on kaksinkertaiset mahdollisuudet voittaa!

Kommentoi viimeistään 6.1., liput pistetään voittajille postilla 9.1. mennessä!  *EDIT: Liput on nyt arvottu ja postitettu voittajille! Kiitos kaikille kommentoijille!*

 

Matkamessut

 

 

Matkabloggaaja joulufiiliksissä

 

karolineburg_ulkoa_web

 

Sade ropisee kattoon jouluaaton aamuna Espoossa. Palaan mielessäni Kainuun lumisiin maisemiin ja Kartanohotelli Karolineburgin joulumyyjäisiin. Imin siellä itseeni joulufiilistä jo aiemmin joulukuussa.

Vanha kartano luo tunnelmalliset puitteet pienelle joulutapahtumalle. Paikalla oli käsitöiden myyjiä, pihalla poniajelua, kartanon salissa oli tarjolla glögiä ja hotellihuoneita pääsi katsomaan. Tällaisessa vanhassa talossa, joka on rakennettu alunperin muuhun kuin hotellikäyttöön, on kiva päästä näkemään huoneita, sillä jokainen niistä on erilainen. Jos haluaa yöpymiseltä jotain ketjuhotelleista poikkeavaa, Karolineburg on mun suositus majoitukseen Kajaanissa!

 

karolineburg_pihalla_web

karolineburg_sali_web

 

Nyt joulun alla on tullut palattua meidän viimevuotisiin jouluaiheisiin postauksiin. Aloitettiin Emman kanssa tämä blogi lokakuussa 2015, joten viime vuoden marraskuussa ja joulukuussa kirjoitetut postaukset olivat ihan alkuvaiheen tekeleitä. Ja ilokseni voin huomata, että meissä on tapahtunut kehitystä vuoden aikana! Bloggaamisessa on hienoa, että kynnys aloittaa blogi on suhteellisen matala – blogin saa pystyyn ilmaiseksi ja teknisesti aika helposti. Mutta toisaalta kehittyä, parantaa ja hifistellä voi ihan loputtomiin 😀

Paras tapa kehittyä on tietysti harjoittelu. Ollaan reilun vuoden aikana kirjoitettu paljon (tähän mennessä julkaistu yhteensä 134 postausta). Tärkeää on myös ollut kaikki kommentit, vinkit ja palaute, mitä ollaan saatu. Suuri kiitos niistä!

Yksi asia matkabloggaamisessa on yllättänyt minut. Se on matkabloggaajien yhteisö. Ollaan Emman kanssa päästy osaksi aktiivista ja toisiaan kannustavaa porukkaa. Keskustelut käy facebook-ryhmissä vilkkaana niin että kysymyksiä ja vastauksia sinkoilee kaikenlaisiin pulmiin. Hienoa, että avoimesti keskustellaan myös yhteistyökumppanuuksista ja millä pelisäännöillä niitä tehdään. Ollaan opittu muilta bloggaajilta paljon – kiitos!

Live-tapaamisiakin on ja seuraava isompi yhteinen ponnistus on Blogipaviljonki-osaston kokoaminen Matkamessuille tammikuussa.  Siitä tulee varmasti lisää hehkutusta lähempänä tapahtumaa! Eli kaikkea kivaa on tiedossa heti vuoden alussa, mutta nyt on aika rauhottua joulun viettoon.

 

karolineburg_sisustus_web

karolineburg_kaisajapukki_web

 

Meidän jouluaiheiset postaukset löytyy täältä. Olemme kirjoittaneet mm. joulutoreista, Loviisan Wanhan Ajan Joulukodeista ja joutilaasta joulusta.

Kiitollisena kuluneesta blogivuodesta haluamme toivottaa kaikille oikein rentouttavaa joulua!

 

Autenttista vai laadukasta?

 

ranska_airbnb_web

Idyllinen pihapiiri AirBnB:n kautta varatussa majoituksessa Ranskan Normandiassa.

 

Haluan matkoillani kokea aina jotain paikallista ja mahdollisimman autenttista. Mutta voinko samaan aikaan vaatia myös laatua?

Olen törmännyt tähän kysymykseen muutaman kerran valitessani majoitusta matkalle. Minua kiinnostavat majoituspaikat, joissa pääsen tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Se voi olla historiallinen rakennus tai pihapiiri tai luonnonkaunis maisema. Kotimajoituksessa pääsee todella lähelle arkea ja AirBnB-asunnossakin näkee miten paikalliset asuvat.

Tavalliset hotellitkin ovat ihan kivoja, mutta ne ovat usein – noh tavallisia. Tietysti hotellien runsaat aamiaiset ovat ihania ja on mukava tietää, että wifi varmasti toimii ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Että perusasiat on kunnossa. Mutta mitään kovin mielenkiintoista niissä harvoin on.

Jos varta vasten etsin mahdollisimman paikallista kokemusta, niin voinko silloin vaatia näitä hotellien ”perusasioita”?

Mietin tätä muun muassa kun olimme Hailuodossa viime kesänä Emman kanssa ja yövyimme hotellissa, joka on rakennettu vanhalle luotsiasemalle. Rakennus on siis saaressa, se on vanha ja se on alunperin rakennettu muuhun tarkoitukseen. Ja siitä juuri syntyy sen viehätys, minkä takia halusimme yöpyä siellä. Mutta samalla pohdin mitä puutteita minun pitää näiden syiden takia katsoa läpi sormien ja mitä minulla on oikeus vaatia – ollaan nyt sitten missä tahansa majoituksessa, jossa olen maksava asiakas.

 

azerbaidzan_kotimajoitus_web

Istumassa iltaa azerbaidzanilaisen perheen luona kotimajoituksessa.

 

Erityisesti tämä ristiriita tuli vastaan kun olin parisen vuotta sitten Azerbaidzanin matkalla kotimajoituksessa. Matka liittyi hankkeeseen, jossa tuetaan maaseudun ihmisiä – erityisesti naisia – hankkimaan elantonsa matkailusta tarjoamalla kotimajoitusta ja myymällä omia käsitöitään. Elintaso on Azerbaidzanissa matala ja monet naiset eivät ole työelämässä.

Yövyimme reissussa maaseudulla kotimajoituksessa – eli juuri sellaisessa mitä halusimme tukea.  Ensimmäisenä yönä oli myrsky ja koko alueelta meni sähköt. Netti ja lämmitys katkesivat. Vessa oli reikä lattiassa eikä meille ollut mitään suihkuja tai muita peseytymistiloja. Pari lavuaaria oli. En ymmärrä, miten mitään peseytymismahdollisuutta ei ollut tarjolla. Talon väellähän oli pakko olla joku – vaikka edes pihalla, mutta sitä ei meille esitelty syystä tai toisesta.

 

azerbaidzan_kotimajoitus_iltapala_web

Iltateellä azeriperheen luona on tarjolla granaattiomenoita, leipää ja hilloja.

azerbaidzan_kotimajoitus_makuuhuone_web

Makuuhuone azerbaidzanilaiseen tyyliin.

 

Meille oli varattu majoitus kolmeksi yöksi, mutta lähdimme ensimmäisen yön jälkeen. Päätimme, että emme voi olla peseytymättä kolmea päivää. Meitä oli eri-ikäisiä ihmisiä ryhmässämme ja olimme kuitenkin työmatkalla. Emme millään vapaa-ajan seikkailulla. Ajoimme pikkukaupungin keskustaan hotelliin. Lähtömme hävetti minua todella paljon. Miten emme pysty asumaan azeriperheen talossa kolmea yötä, vaikka he elävät siellä aina! Toimintamme tuntui todella elitistiseltä.

Aikaistunut lähtömme selitettiin isäntäperheelle siten, että suunnitelmamme olivat sittenkin yhtäkkiä muuttuneet. Jälkeenpäin mietin, että olisiko kuitenkin kannattanut kertoa miten asia oli, jotta he ymmärtäisivät millaisia vaatimuksia länsimaalaisilla matkailijoilla on. Tarkoituksenamme oli kuitenkin tukea ja kehittää toimintaa.

Saimme joka tapauksessa autenttisen elämyksen. Minun mielestäni on aina tosi mielenkiintoista nähdä mitä tavallisessa kodissa tarjotaan ruoaksi. Ja azerien tarjoilut olivat todella vieraanvaraiset.

 

kajaani_koutalaiva_myyja_web

Kouta-laivalla olen saanut rehellistä kainuulaista asiakaspalvelua.

kajaani_koutalaiva_web

Höyrylaiva Kouta seilaa Oulujärvellä.

 

Autenttisuuden ja laadun ristiriita voi varustelun lisäksi liittyä myös asiakaspalveluun. Hyvä asiakaspalveluhan on luontevaa ja tilanteeseen sopivaa. Mutta esimerkiksi täällä Kainuussa missä nykyään asun, olen huomannut että asiakaspalvelu saattaa olla aika suorasukaista. Ihmiset ovat asiakaspalvelussakin rehellisesti omia itsejään – mikä on toisaalta ihailtavaa mutta joskus tuntuu myös ammattitaidottomuudelta, jos asioita töksäytellään. Eli miten säilyttää ne ihanat omat paikalliset erikoispiirteet ja aitous mutta samalla täyttää kansainvälisen matkailijan kriteerit?

 

viipuri_kauppahalli_web

Viipurissa olen kokenut autenttisen Neuvostoliiton ajoilta juontavan ”asiakaspalvelukulttuurin”, mikä on kyllä kaukana kansainvälisistä kriteereistä.

 

Oletko itse törmännyt tilanteisiin, jossa palvelu olisi ollut ”liian paikallista”?

 

 

Qatar Airways – kokemuksia uudesta reitistä maailmalle

 

Qatar Airways kokemuksia

Kuva: Julian Herzog CC BY 4.0 via Wikimedia Commons

 

Qatar Airways aloitti päivittäiset lennot Helsingistä Dohaan lokakuussa 2016. Bongasin heti ensimmäisenä syksynä avajaistarjouksista edulliset lennot Dohan kautta Malediiveille ja viime keväänä lensin Qatarilla Bangkokiin. Tässä arvioni Qatar Airwaysistä näiden lentojen perusteella.

Qatar Airways kutsuu itseään viiden tähden lentoyhtiöksi. Se on myös kerännyt kansainvälisiä tunnustuksia ja palkintoja: mm. Skytraxin tittelin maailman paras lentoyhtiö 2017 (ja kakkosija vuonna 2016) ja maailman paras businessluokka 2016. Kun yhtiö vielä lentää Helsingistä Dohaan kaksi kertaa päivässä ja kotikentältään Dohasta edelleen yli 150 kohteeseen ympäri maailmaa, on tämä uusi uusi yhteys enemmän kuin tervetullut lisä Helsinkiin! Qatar Airways kuuluu lisäksi Finnairin kanssa samaan Oneworld-allianssiin, joten Qatarin lennot kerryttävät Finnairin pisteitä. What’s not to like!

 

Qatar Airways reittikartta

 

Lentokoneet

Kaikki neljä lentoa, jotka olen lentänyt Helsinki-Doha-välillä lennettiin perinteisillä A320-koneilla, eli niillä perus  3+3-istuimellisilla Airbuseilla. Koneet olivat uusia ja siistejä, vaikkakin yllättävän pieniä näin pitkille lennoille, sekä molempiin suuntiin viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Tällä hetkellä  (alkaen syyskuusta 2017) Qatar Airwaysin aamulennot Helsingistä Dohaan lennetään isommilla Airbus A330-koneille (2+4+2 istuimet) ja puhetta on ollut myös Boeing 787 Dreamlinerien (istumet 3+3+3) tulosta reitille.

 

Qatar Airways lennot lentokoneet kokemuksia

 

Lähtöselvitys

Qatar Airwaysin check in / bag drop -tiskillä Helsingissä palvelu oli erittäin ystävällistä ja perusteellista. Kuuluu varmasti konseptiin. Käsimatkatavarat punnitaan, eli niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Ruumaan saakin sitten kaikilla lennoilla laittaa 30 kg matkatavaraa. Koska koneet ovat ainakin tällä hetkellä Helsingin lennoilla aivan täynnä, kannattaa online checkaus tehdä heti sen auettua. Me tehtiin tämä vasta reilua vuorokautta ennen lentoa eikä saatu enää vierekkäisiä paikkoja (peräkkäiset sentään löytyi).

 

Tarjoilu

Noin kuuden tunnin Helsinki-Doha-lennolla tarjottiin lämmin ruoka (2-3 eri vaihtoehtoa, vähän yllättäen mennessä ei ollut yhtään kala- tai kasvisvaihtoehtoa) sekä myöhemmin lisäksi lämmin pasteija (kana tai kasvis) ja muffinsi. Lennoilla tarjoillaan ihan normaaliin tapaan myös alkoholia, vaikka lennettäisiin muslimimaasta muslimimaahan. Alkoholittomissa vaihtoehdoissa ihastutti mangonektari!

Lyhyemmällä, noin neljän tunnin lennolla Dohasta Malediiveille tarjolla oli kaksi lämminruokavaihtoehtoa. Sen lisäksi ei tarjottu enää toista välipalaa.

Kaikki tarjoilut ovat Qatar Airwaysillä maksuttomia.

 

Viihde

Molemmilla lennoilla ja molemmissa konetyypeissä oli tarjolla perusviihdevalikoima ja omat kosketusnäytöt. Suomen lennoilla valikoimassa taisi olla myös yksi suomalainen elokuva. Lennoilla on käytössä myös wifi. Se on tarjolla ilmaiseksi 15 minuutin ajan, sen jälkeen jatkosta pitää maksaa. Mennessä sitä koittaessani se toimi huonosti, palatessa en viitsinyt vartin takia edes yrittää.

 

Qatar Airways viihdejärjestelmä lennot kokemuksia

Exit-paikan näyttöruutu

 

Välilasku Dohassa

Lennonvaihto Dohan kentällä sujui tehokkaasti: passintarkastus ja turvatarkastus oli nopeasti kävelty läpi. Hamad International on upouusi (avattu huhtikuussa 2014) ja mahtipontinen, mutta myös hyvin selkeä lentokenttä. Kaiken keskellä on jättimäinen Urs Fischerin tilataideteos Lamp/Bear ja kaikki suunnat kentällä annetaankin tyyliin ”nallen oikealla puolella” tai ”nallen takana”.

 

Doha Hamad International Airport lentokenttä lennonvaihto välilasku

 

Lelukaupassa (nallen takaoikealla) on muuten ihan upeita jättipehmoleluja sekä liikkuvia ja karjuvia isoja dinosauruksia – älä missaa näitä! 🙂 Ja kun  teet lähtöselvityksen netissä, saat automaattisesti -10 % alekupongin kauppoihin. Food court -alue löytyy lelukaupalta eteenpäin, transit-turvatarkastuksen alapuolelta.

Kentällä on hyvin toimiva wifi, johon kirjaudutaan omalla varaustunnuksella ja sukunimellä.

Testasimme paluumatkalla myös Al Maha -lentokenttäloungen, johon pääsee sisään mm. Priority Pass -kortilla. Loungessa oli aamuseitsemältä tarjolla perusaamiaistarpeet: jugurttia, hedelmiä, leipää, leivonnaisia, congee-puuroa, munakkaita ja lämpimiä juomia. Alkoholijuomia ei ollut ainakaan näkyvästi esillä, mutta jonkun bongasin kyllä olutta juovan. Ehkä sitä sai pyytämällä. Loungen anti ja oleskelutilat olivat aika pelkistetyt, eli onneksi pääsimme sisään Priority Passin myötä 24 eurolla, enempää tästä loungesta ei kannata maksaa. Kentällä on toki myös erillinen first class lounge, jonka palveluissa ei varmasti olisi valittamista – tokihan Qatarin palkintokaapissa on myös Skytraxin Best Business Class Airline Lounge 2016 -palkinto.

Jos sinulla on pidempi transit-aika lentojen välillä Dohassa, kannattaa lähteä käymään kaupungilla. Tarkasta viisumisäännöt, sillä ne muuttuvat aika ajoin. Tällä hetkellä Suomen kansalaiset eivät tarvitse viisumia Qatariin. Qatar Airwaysin lipulla matkustaville lennonvaihtajille on tarjolla ilmainen kaupunkikierros. Dohassa on paljon nähtävää – lue tästä jutusta tarkemmat vinkkini välilaskulle:

 

Välilasku Dohassa: kaupungin nähtävyydet lyhyessä ajassa

 

 

 

Lähimatkailu on luksusta

 

kajaani_kaisa_web

 

Matkustaminen on ihanaa, mutta todellista luksusta on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään! En muista aiemmin ajatelleeni näin, joten tämä taitaa olla jotain kolmekymppistymisen oireita 🙂

Viime viikonloppuna olin todella tyytyväinen, että sain olla vain rauhassa kotona. Meille Kajaaniin tuli uusi lumi. Viikonlopuksi ei ollut mitään etukäteen lukkoon lyötyjä menoja, joten nautimme vain talvisesta säästä ja laitoimme kotiin vähän joulufiilistä.

Olen loistava aikatauluttamaan elämäni niin, että aina on jotakin ohjelmaa. Reissuja riittää ja usein viikonloppuna lähdetään johonkin. Asun Kajaanissa ja kun perhe sekä monet ystävät asuvat ruuhka-Suomessa, niin etelän suuntaan tulee vähän väliä menoa. Kajaanissa kaikki on lähellä ja pyörällä pääsee joka paikkaan, mutta auta armias, kun Kajaanista pitää lähteä johonkin – aina on pitkä matka.

Tykkään matkustaa varsinkin junalla. Siinä matkustusajan saa hyvin käytettyä hyödyksi. Vaikkapa lukemiseen tai bloggaamiseen. Tai lepäämiseen: viikko sitten lähdin työpaikan pikkujoulujen jälkeisenä lauantai-aamuna junalla Tampereelle toisiin pikkujouluihin. Ehdin matkan aikana nukkua ja syödä ja muutenkin toipua edellisen illan rasituksesta ja Tampereelle saapuessa olin taas valmiina uusiin bileisiin 😀

Sen sijaan viimeeksi kun palasin matkalta lentäen, ajattelin, että lentomatkustamisesta on luksus kaukana. Paluumatkalla oli vain yksi vaihto, mutta menin silti jo sekaisin laskuissa montako kertaa piti jonottaa, odottaa tai mennä jonkun tarkastuksen läpi. Nykyään jo lentokentälle päästäkseen pitää mennä ensin yhden turvatarkastuksen läpi. Kaikki tämä jotenkin turruttaa. Ei mitään järkeä koko hommassa, kun ympäristökin vielä kärsii.

 

kajaani_vilho_web

Meidän Vilho-koira on jo yli 10-vuotias, mutta niin innoissaan aina lumesta, että painelee menemään kuin mikäkin pieni pentu.

 

Moni tietää tunteen, joka tulee kun rentouttavan loman jälkeen matkustaa kellon ympäri, saapuu kotiin yöllä ja aamulla pitäisi olla taas töissä. Tai ajaa ihanan Lapin hiihtoloman jälkeen kotiin pimeässä lumisateessa 800 kilometriä. Lomalla hankittu virkeys on tipotiessään ja kadonneet silmäpussit on ilmaantuneet takaisin. Lomareissun jälkeen tarvitsisi vielä muutaman päivän loman reissusta toipumiseen ja pyykin pesemiseen.

Rentouttavinta onkin lähimatkailu. Silloin itse matkustaminen ei syö matkan kohteessa käytettävää aikaa. Todellista rentoutumista ja akkujen lataamista voi tapahtua lyhyessäkin ajassa. Varsinkin, jos siihen ei liity rasittavaa matkantekoa.

Itselläni arjen ajatuksista irrottautumiseen toimii parhaiten pieni maisemanvaihdos – mieluiten kauniiseen luontoon. Mutta sitä parempi mitä lähempänä se on!

Viime jouluna kirjoitin Joutilas matkailija -kirjasta, joka pisti omat joululoman suunnitelmani uusiksi.

 

Lentokenttäloungeen ilman kultakorttia

 

Olen tullut matkustaneeksi tänä vuonna aika paljon. Laskin juuri käyttäneeni seitsemän eri lentoyhtiön palveluja tämän vuoden aikana, enkä todellakaan ole miettinyt varausten keskittämistä tietylle lentoyhtiölle tai allianssille. Ostan lennot silloin kun sopiva tarjous sattuu kohdalle tai tarpeen mukaan sieltä mistä edullisimmin saan. Tällä strategiallani en ole vaan vielä koskaan päässyt nauttimaan yhdenkään lentoyhtiön kulta/timantti/safiiri/mitänäitänyton-tason kanta-asiakaseduista kuten ilmaisesta pääsystä lentokenttäloungeen.

Mutta lentokenttäloungeihin sentään pääsee ilman kultakorttejakin! Vaihtoehtoja on ainakin kaksi ihan jokaisen ulottuvilla: Diners Club- ja Priority Pass-kortit! Olen kokeillut nyt molempia: käytin ensin Priority Passia vuoden verran ja nyt olen siirtynyt käyttämään Diners Clubia (sen maksukorttiosuudella kerään samalla Finnairin pisteitä).

 

Priority Passilla ja Diners Clubilla lentokenttäloungeihin

Sekä Priority Pass että Diners Club ovat vuosimaksullisia kortteja. Molemmista on kuitenkin saatavilla usein ensimmäinen vuosi ilmaiseksi -tarjouksia, ja itse kokeilin myös vuoden ajan ilmaista American Expressiä kun sen kylkiäisenä tarjottiin Priority Passia. Ensimmäisen vuoden jälkeen voit päättää haluatko maksaa kortista vuosimaksua (yleensä luokkaa 50 euroa).

Priority Passilla sai ensimmäisen vuoden aikana neljä ilmaista loungekäyntiä, jonka jälkeen ne maksavat 24 euroa. Diners Clubin kortilla loungekäynti maksaa 19 euroa. Normaalisti mukaan voi ottaa yhden seuralaisen, jolta veloitetaan sama hinta, mutta tästä on myös poikkeuksia.

 

Mitä lentokenttäloungessa saa?

Miksi loungeen sitten pitäisi päästä ja mitä sisäänpääsymaksulla saa? Itse ajattelen asian niin, että yleensä lentokentällä käyttäisin joka tapauksessa helposti parikymppiä ruokaan ja juomaan lentoa odotellessa, eli parinkympin sisäänpääsymaksu paikkaan jossa niitä saa nauttia rauhassa on siis kaikissa tapauksissa ihan kannattava sijoitus. Ilman tasokorttia, Priority Passia tai Dinersia loungejen sisäänpääsymaksut liikkuvat yleisesti jossain viidenkymmenen euron kieppeillä ja se taas on mielestäni yleensä aivan liikaa.

Priority Passilla ja Dinersilla ei tietenkään pääse ihan mihin vaan loungeen. Parhaisiin ja hienoimpiin loungeihin vaaditaan yleensä businessluokan lentolippu tai se lentoyhtiön oma kultakortti. Mutta melkein joka lentokentältä, jolta olen viime vuosina lentänyt on löytynyt ainakin yksi ellei useampikin loungevaihtoehto meille tavallisillekin matkustajille. Tarkasta täältä lounget, joihin pääsee sisään Diners Clubin kortilla ja/tai Priority Passilla (yleensä samat lounget).

 

SAS Lounge Tukholma lentokenttä lounge priority pass diners club

SAS Lounge Tukholmassa

SAS lounge Tukholma ruoka lentokenttä lounge priority pass diners club

SAS Loungen lounastarjoilu

 

Ruuhka-aikoja lukuunottamatta, jolloin lounget ovat monesti täynnä niinkuin kaikki muutkin paikat kentällä, saa loungessa yleensä odottaa lentoaan rauhassa ja hiljaisuudessa. Loungeista löytyy yleensä myös hyvä, ilmainen wifi (mikä ei ole vieläkään itsestäänselvyys kaikilla maailman lentokentillä) sekä latauspistokkeet. Näitä ominaisuuksia arvostan itse lopulta ehkä kaikkein eniten.

Ruoka ei ole vielä yhdessäkään kokeilemassani loungessa ollut kovin ihmeellistä, mutta vatsansa saa kyllä halutessaan täyteen. Tarjoiluissa on kyllä hurjasti eroja, eikä etukäteen oikein voi aavistaa mitä uudesta loungesta löytyy. Joissain on tarjolla laaja buffetkattaus, joissain taas ainoa lämmin ruoka voi olla keitto. Aamuisin tarjoillaan tietysti usein aamiaistyyppisiä ruokia (Aasiassa se voi tarkoittaa esim. congee-riisivelliä) ja päivemmällä yleensä vähän tukevampaa ruokaa. Myös juomatarjoiluissa on eroja: joissain loungeissa hintaan kuuluvat rajoituksetta myös kaikki alkoholijuomat, joissain ainoa maksuton alkoholi saattaa olla olut. Itse olen aina kuitenkin ollut tyytyväinen juomapuoleen – minut kun saa tyytyväiseksi jo rajattomalla cola- ja tomaattimehutarjonnalla!

 

Finnair non-schengen lounge helsinki vantaa lentokenttä priority pass diners club

Finnairin Non-Schengen Lounge Helsingissä

Finnair lounge juomat helsinki vantaa lentokenttä priority pass diners club

Finnair Loungen juomatarjontaan sisältyvät myös viinit ja väkevät alkoholit

Aspire Lounge Helsinki-Vantaalla

 

Loungessa on erityisen mukavaa viettää pitkää vaihtoa (monessa loungessa on sallittu max. 3 tunnin oleskelu, sen jälkeen saatat joutua maksamaan uudestaan seuraavista 3 tunnista). Joissakin loungeissa on myös suihkut (yleensä lisähinnasta) ja välillä löytyy iloisia yllätyksiä kuten hierovia tuoleja tai muuten mukavia päiväunipaikkoja. Lehtiä on myös aina löytynyt laaja valikoima: Hongkongin Plaza Premium -loungessa luin esim. tuoretta Dagens Nyheteriä.

 

Plaza Premium Lounge Hong Kong lentokenttä priority pass diners club

Plaza Premium Lounge Hongkongissa. Kuva: Haley 1029 [CC BY-SA 3.0] via Wikimedia Commons

Primeclass Business Lounge Riian lentokentällä

 

Omien loungekokemusteni perusteella en maksaisi normaalia sisäänpääsymaksua juuri missään tapauksessa (poikkeuksena ehkä yhdistelmä pitkä vaihto + erittäin hyväksi tietämäni lounge), mutta Priority Passia ja Diners Clubia taas voin lämpimästi suositella paljon matkustaville. Parikymmentä euroa on lopulta todella pieni raha siitä pienestä extrasta, jonka loungekäynti tuo matkaan.

 

PS. Myös näistä jutuista löydät loungearvostelut:
Businessluokassa Kiinaan (Finnairin lounge Helsingissä)
Matkustusluokan korotus SAS Go vs. SAS Plus (SASin lounge Arlandassa)

 

 

 

Meidän tärkeimmät paikat

 

Blogimme täytti vuoden ja huomasimme samalla, että emme ole tainneet koskaan varsinaisesti esitellä meitä blogin takana. Ketkä näitä tarinoita Mutkia Matkassa -blogiin kirjoittavat? Millaisia tyyppejä me oikein ollaan?

Faktat ovat tylsiä (ja vähän niitä jo löytyy blogin Meistä-sivulta uteliaille), joten ajattelimme esitellä itsemme teille kertomalla tärkeimmistä ja rakkaimmista paikoistamme kotona ja maailmalla.

 

Kaisan tärkeimmät paikat

Mökki Ristiinassa

Minulta kysyttiin joskus omaa sielunmaisemaani. Ensimmäisenä tuli mieleen mieheni perheen mökki Saimaalla saaressa. Näin itseni riippumatossa kauniina kesäpäivänä katselemassa järvelle. Sinne on ihana mennä rauhoittumaan tai kokoontua kavereiden kanssa. Mökkeilyssä parasta on se, että aikataulut katoaa ja päivän rytmi muodostuu grillaamisen ja saunomisen ympärille. Tänä kesänä mökillä meni näissä merkeissä kaksi viikkoa.

 

Kaisa merilahti saimaa ristiina

Mökkirannassa Saimaalla kelpaa nautiskella.

 

Toulouse

Opiskelijavaihto Ranskassa on vaikuttanut minuun monella tavalla. Se opetti näkemään, että elää voi myös eri tavalla. Se opetti asioita minusta itsestäni ja katsomaan Suomea eri silmin. Se opetti miltä tuntuu olla ulkopuolinen. Se on myös vaikuttanut työuraani ja olen voinut monesti ammentaa kokemuksista työhöni kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Ja Toulouse, la ville rose, vain on ihana kaupunki! Aion palata sinne vaihtarikavereiden kanssa tänä talvena.

 

toulouse

Toulouse syksyllä. Kuvan on ottanut ystäväni Erwan, joka menehtyi tänä kesänä. Se tekee kuvasta minulle entistä tärkeämmän muiston.

 

Merikarvia

Lapsuuden kesistä tulee ensimmäisenä mieleen mummola tai kuten meidän perheessä sanotaan “Fammulandia”. Rannikon maisemissa tulee edelleen käytyä parisen kertaa vuodessa.

 

Holmankoskella saa kalastaa idyllisessä maisemassa.

 

Nuuksio

Olen oppinut retkeilemään ja liikkumaan metsässä Nuuksion kansallispuistossa. Se on lähellä lapsuudenkotiani ja ensimmäiset omat retket olen tehnyt Nuuksiossa partiolaisten eräkämpälle.

 

Intia

Lähdin opiskeluaikoina kahden opiskelukaverini kanssa reppureissulle Intiaan. Se oli ensimmäinen kaukomatkani. Vaikka kuinka olimme varautuneet tulevaan, oli ensikosketus Intiaan järkytys. Toinen kulttuurishokki tuli paluun jälkeen Suomessa. Marraskuisessa aamubussissa mietin, että miten ihmiset kestävät tätä harmautta, ankeutta ja hiljaisuutta. Teki mieli huutaa, että haloo, herätkää ihmiset! Intia on todella ristiriitainen maa, jonne pitää vielä joskus päästä takaisin.

 

Intia kerala Peryar Tiger Reserve

Intian Keralassa oli kostea keli Peryar Tiger Reservessä käydessä.

 

Kajaani

Olen kotoisin Espoosta ja asunut nyt kolme vuotta Kajaanissa. Kun palaan reissuiltani Kainuuseen ja näen vaarojen siluetit horisontissa, lämmin tunne läikähtää minussa.

 

 

Emman rakkaimmat paikat

 

Bangkok

Kun mietin lempipaikkaani maailmalla, tai kaupunkia, johon olen milloin vain valmis palaamaan takaisin, vastaus on helppo. Se paikka on Bangkok. Asuin tuossa enkelten kaupungissa, Krung Thepissä, kuten paikalliset kotikaupunkiaan kutsuvat, vuonna 2005. Työskentelin siellä tanskalaisen työnantajani lähettämänä, ja tarkoitukseni oli jäädä maahan pysyvästi. No, suunnitelmat muuttuivat ja työnantajani tarvitsi minua jo muutaman kuukauden jälkeen pikaisesti kotimaassa, mutta *klisee* sydämeni jäi Bangkokiin. Olen palannut sinne sittemmin useasti, viimeksi kolme vuotta sitten. Ikävä alkaa jo olla kova.

 

Bangkok

Tämä kuva on Thaimaa-kansiossani tiedostonimeltään 0001. Se on siis ensimmäinen kuva, jonka olen Bangkokissa ottanut vuonna 2005 oman kotikatuni varrelta.

 

Kiina

Maista minulle rakkain taas on Kiina. En rakasta sitä samalla tavalla kuin Bangkokia – tai samalla tavalla kuin Suomea – mutta se kiehtoo minua, se on kutsuva ja samalla luotaantyöntävä. Olen lumoutunut vanhasta kiinalaisesta kulttuurista, feng shuista, runoudesta, eri maakuntien ruokakulttuureista, taikauskosta, puutarhoista… Olen matkustanut Kiinassa paljon, sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Shanghaissa olen asunut kolme kuukautta. Haaveilen siitä, että saisin viettää Kiinassa vuoden opiskellen mandariinikiinaa.

 

Kiina Chongqing Dazu

Sumuinen Dazu

 

Dinosauruskallio

Kaivelin mielestäni muistoja myös tietyistä paikoista – ei kokonaisista kaupungeista tai maista – paikoista, joissa olen tuntenut jotakin erityistä kuulumisen tunnetta tai erityisen hyvää oloa. Ensimmäisenä mieleeni tuli dinosauruskallioksi ristimäni paikka Etelä-Korean Busanissa. Opiskelin aikoinaan Soulissa yhden lukukauden opiskelijavaihdossa mm. kulttuurimatkailua ja -maantiedettä. Tuon kevään aikana matkustin myös Koreaa ristiin rastiin. Erityisesti ihastuin Busanin rannikkokaupunkiin. Aivan kaupungin mereen työntyvän eteläkärjen päässä on karunkaunis, laaja puistoalue. Sieltä löytyy myös minun dinosauruskallioni. Niin vaikuttava, koskettava, upea, sykähdyttävä paikka, että en osaa muilla kuin ylisanoilla kuvata tätä pelottavan jylhää kalliojyrkännettä. Näiltä kallioilta löytyy myös dinosaurusten jälkiä. Siis ihan oikeasti!

 

Busan Etelä-Korea

 

Majakat

Olen sisämaan tyttö, minulla ei ole mitään siteitä rannikolle eikä minkään meren äärelle. Mutta silti kaikista luonnonmaisemista rakastan eniten merta ja saaristoluontoa. Karua kauneutta. Suolaista ilmaa ja sen seikkailun tuntua. Aavistusta vaarasta ja myrskyä. Viimeisin tällainen paikka, jossa koin täydellisiä onnen hetkiä, oli Beachy Head Englannissa.

 

 

Tampere

Viimeisenä rakas kotikaupunkini Tampere. Olen aina kaihonnut muille maille, ja haaveilen edelleenkin siitä että voisin asua jossakin toisessa maassa niin kauan, etten olisi enää vain käymässä. Haluaisin päästä sisälle johonkin toiseenkin kulttuuriin ja kieleen. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä ihanammalta tuntuu myös jokainen kotiinpaluu. Tampereelle. Sillä tämä on minun kaupunkini. Tämä on osa minua. Täällä on aina se kodeista kodein, johon kuitenkin jokaiselta, pitkältäkin, reissulta palaan.

 

Pispalanharju Näsinneula Tampere pyynikki

 

 

Ja nyt me haluamme tutustua sinuun!
Kerro meille mikä on sinun rakkain paikkasi?

 

Ensimmäisen blogivuoden luetuimmat postaukset

 

Mutkia matkassa -blogin ensimmäinen postaus julkaistiin 18.10.2015. Ennen sitä olimme jo useamman viikon ajan synnyttäneet blogia ajatuksissamme, paperilla ja vielä julkaisemattomalla blogialustallamme. Bloggaaminen vei meidät molemmat mennessään ja kirjoituksia onkin nyt ensimmäisen vuoden aikana julkaistu jo 112!

Kokosimme Top 10 -listan vuoden aikana eniten luetuista postauksistamme. Erityisen hauskaa on huomata, että listalla on pysynyt ihan ensimmäisinä kuukausina kirjoittamiamme juttuja (ne saavat edelleen tasaisesti uusia lukukertoja) sekä uusia hittejä, jotka ovat ponkaisseet muutamassa päivässä tai viikossa monen muun jutun ohi lukukerroissa. Oli myös jännä huomata, että kymmenen kärkeen ei mahtunut yhtään juttua ulkomailta, eli kaikkein eniten teitä ovat tämän ensimmäisen vuotemme aikana kiinnostaneet kotimaan jutut ja yleiset vinkit mm. lentomatkustuksen suhteen.

Ylivoimaisesti suosituin juttumme tähän saakka on Lumoavan kaunis Hailuoto. Sitä luettiin heti ensimmäisen viikon aikana yli 1000 kertaa ja se on myös meidän ensimmäinen juttumme,  joka tuon tuhannen uniikin lukijan rajapyykin ylitti. Ja Hailuoto on kyllä kaiken ylistyksen ansainnut, se on aivan huikea paikka!

 

Lumoavan kaunis Hailuoto

 

Kaisan juttu Veneretki Saimaan Niinisaareen pääsee kakkossijalle. Se oli kirjoitettu jo edellisenä kesänä, kun blogia vasta suunniteltiin. Postaus kuitenkin julkaistiin vasta tänä vuonna juhannuksen aikaan, kun Saimaan vilkkain lomasesonki oli aluillaan.

 

Veneretki Saimaan Niinisaareen

 

Kolmanneksi suosituin on juttu Tampereen parhaasta burgerista. Oli ilo huomata, että myös ruokajutut ja ruokamatkailu kiinnostavat lukijoita, sillä ne todellakin kiinnostavat myös meitä molempia 🙂

 

Tampereen paras hampurilainen

 

Nelosena ja vitosena keikkuvat yhä Emman joulukuussa 2015 kirjoittamat Musaa ja maistelua Hietalahden kauppahallissa ja Wanhan Ajan Joulukodit. Musaa ja maistelua -ruokatapahtuma (jonka historian ihkaensimmäisessä tapahtumassa jutussa vierailtiin) jatkuu muuten edelleen lauantaisin. Kannattaa käydä! Samoin avaavat taas tänäkin vuonna joulun alla ovensa Loviisan Wanhan ajan joulukodit – iso suositus myös tälle tapahtumalle!

 

Musaa ja maistelua Hietalahden kauppahallissa

Wanhan Ajan Joulukodit

 

Kuudenneksi eniten teitä on kiinnostanut lukea Matkustusluokan korotuksesta SAS:n lennolla. Jutussa Emma vertailee pitkän lennon tarjoiluja ja mukavuuksia SAS Go ja SAS Plus -luokissa.

 

Matkustusluokan korotus SAS Go vs. SAS Plus

 

Kaisan kirjoittama juttu Suomen vanhimmasta kaupasta, Jalavan kaupasta, pitää tällä hetkellä seitsemättä sijaa. Siitä toivottavasti välittyy paikan fiilis: aitous ja huikea tarina.

 

Jalavan kauppa on Suomen vanhin

 

Toinen Emman kirjoittama lentoyhtiöjuttu ja matkustusluokan arvio on myös pysynyt julkaisustaan (tammikuussa 2016) lähtien luetuimpien listalla. Finnairin businessluokassa Kiinaan on tällä hetkellä blogin kahdeksanneksi luetuin juttu.

 

Finnairin businessluokassa Kiinaan

 

Yhdeksänneksi luetuimmaksi jutuksi kipusi Emman ensimmäinen ja viimeinen hostelliyö. Tässä jutussa pohdittiin sitä, miksi toiset tykkäävät asua matkoillaan hostelleissa ja toiset eivät. Oletko itse hostelli-ihminen? Lue myös hyvä keskustelu, joka virisi jutun kommenttiosiossa!

 

Ensimmäinen ja viimeinen yöni hostellissa

 

Kymmenenneksi luetuimmassa postauksessa Kaisa miettii miksi ei käytä kimppakyytejä useammin. Myös tämä juttu herätti mielenkiintoista keskustelua kommenteissa, kannattaa tsekata!

 

Kimppakyyti – miksi en käytä useammin?

 

*****

Kiitos teille jokaiselle lukijallemme kanssamme viettämästänne vuodesta! Aloitamme toisen blogivuotemme vähintään yhtä innostuneina kuin ensimmäisen! Ja toivottavasti myös ne ulkomaan juttumme herättävät kiinnostusta (vaikka niin paljon että vuoden päästä luetuimpien juttujen listalla on ainakin puolet ulkomailta!), lähitulevaisuudessa on nimittäin luvassa mm. Indonesiaa, Malediiveja, Qataria, Azerbaidzania, Ranskaa ja Pekingiä

 

 

Onko aika ajanut sohvasurffauksen ohi?

 

14646756_10154183850964125_528195832_o

Surffaaja Judithin kanssa sohvalla hauskan illan päätteeksi. Parasta sohvasurffaamisessa on uudet ihmiset!

 

Airbnb on kasvattanut hurjasti suosiotaan. Onko vieraanvaraisuuteen perustuva sohvasurffaus sen myötä jo kokonaan unohdettu?

Hiljattain luonani majoittui saksalainen sohvasurffaaja, joka oli ensimmäinen laatuaan pitkään aikaan. Pyyntöjä sohvalla nukkumiseen on kylläkin tullut, mutta ne eivät ole kovin usein meille sopineet. Eniten pyyntöjä tulee kesäviikonloppuina, jolloin harvoin olen kotona. Tai en ainakaan halua lukita suunnitelmiani sohvasurffaajan emännöinnin takia.

Ajastus sohvasurffaamisestahan on kaunis. Couchsurfing-sivulla kuka tahansa voi perustaa profiilin ja tarjota tai etsiä ilmaista majoitusta. Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen, jakamistalouteen, vieraanvaraisuuteen sekä uusien ihmisten ja kulttuurien kohtaamiseen. Matkailija pääsee varmasti kokemaan kotimajoituksessa jotain autenttisempaa kuin hotellissa. Ihmisten kodit ja arkinen elämä paljastavat matkakohteesta paljon.

Mutta omien kokemuksieni mukaan sohvasurffaus on epävarmempaa kuin Airbnb-majoitus. Ero on siinä, että Airbnb:ssä liikkuu raha. Konseptihan on muuten melko sama: myös Airbnb:ssä kuka tahansa voi tarjota huonetta tai asuntoa vuokralle. Kun palvelussa liikkuu raha, siihen suhtaudutaan vakavammin. Majoituksen tarjoaja vastaa nopeasti viesteihin ja majoittuja ei jätä tulematta, jos on yöpymisestä jotain maksanut.

Jännä ilmiö on myös se, että Airbnb:ssä ei tunnu olevan samanlaista velvoitetta vieraan viihdyttämiseen kuin sohvasurffaamisessa. Airbnb-isännältä toki odotetaan lähipalveluiden ja kulkuyhteyksien esittelyä, mutta sen voi hoitaa vaikka valmiilla ohjeistuksella keittiön pöydällä. Sohvasuffauksessa annetaan ensin ilmaiseksi majoitus ja sitten vielä oletuksena on, että isäntäväki on valmiina viettämään aikaa vieraiden kanssa. Aina toki näin ei ole, mutta siihen pitää olla henkisesti valmistaunut.

Lähtökohtaisesti sohvasurffaajat ovat olleet mukavaa porukkaa. Nyt vietimme myös mukavan illan saksalaisen Judithin kanssa. Hän saapui arki-iltana ja sattumalta samalle illalle oli ystäväpariskunta pyytänyt meidät kotiinsa syömään. Kysyin etukäteen, että sopiiko jos tuon random saksalaisen mukanamme ja sehän kävi isäntäväelle 😀

Vieraamme pääsi osallistumaan ”paikallisten” illanviettoon eikä meillekään tullut paineita järjestää mitään erityistä turistikierrosta tai muuta ohjelmaa. Uskon, että kaikki olivat erittäin tyytyväisiä illan jälkeen!

Mutta kun homma vaatii sitoutumista ja joustamista ilman, että rahaa liikkuu, voiko se toimia?

 

Missä matkailijavirrat ovat muuttuneet?

 

Islannin länsirannikolta avautuu Atlantin valtameri silmän kantamattomiin. Kuva otettu 2009.

Islannin länsirannikolta avautuu Atlantin valtameri silmän kantamattomiin. Kuva on otettu 2009 opintoihin liittyneellä kenttäkurssilla.

 

Matkailijoiden määrissä tapahtuu maailmalla hurjia nousuja ja laskuja. Mitä syitä on niiden takana?

Opetan tällä hetkellä matkailun perusteet -kurssilla Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Osana kurssia tutkimme opiskelijoiden kanssa kansainvälisiä matkailijatilastoja. Oli todella mielenkiintoista pohtia, mitä syitä voi löytyä suurten nousujen tai laskujen takaa.

Osa liittyy yleisesti tunnettuihin ilmiöihin maailmalla – terrorismiin, sairauksiin tai talouden muutoksiin. Osasta maista minulla ei ole mitään käsitystä yhteiskunnallisesta tilanteesta tai muista mahdollisista syistä. Käytimme lähteenä UNWTO:n Tourism Highlights 2016 -raporttia, jonka tilastot kertovat muutoksen vuosien 2014 ja 2015 välillä kansainvälisissä saapuvissa matkailijoissa.

Aasian maiden suurimmat muutokset on selkeästi selitettävissä. Tässä on listan kärki:
1. Myanmar +51,9%
2. Japani +47,1%
3. Nepali -29,8%

Vuonna 2015 kansainvälisiä matkailijoita saapui siis Myanmariin 52 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014. Kasvu on ymmärrettävää, sillä Myanmar on vasta avautumassa matkailijoille. Japaniin matkustaminen puolestaan on tullut halvemmaksi heikon jenin kurssin ja edullisempien lentojen takia. Nepalissa yhdeksi yksittäiseksi tekijäksi tulee heti mieleen maanjäristys huhtikuussa 2015.

Afrikan maiden suurimpiin muutoksiin löytyy myös selittävät tekijät, vaikkakin varsin ikävät sellaiset:
1. Sierra Leone -45,6%
2. Algeria -25,7%
3. Tunisia -25,2%

Ebolaa löydettiin Sierra Leonessa jo 2014 puolella, mutta se varmasti näkyy 2015 luvuissakin edelleen. Algerian ja Tunisian kansainvälisten matkailijoiden virrat ovat kärsineet terrorismin uhkasta.

Herää ajatus siitä, miten haavoittuvaista joillekin maille matkailusta saatu elanto on. Kun maassa tapahtuu jotain ikävää, matkailijat rahoineen kaikkoavat ja tilanne entisestään vaikeutuu paikallisille. Matkailijat hylkäävät paikan ensimmäisenä.

 

malesia_kualalumpur

Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa riittää vilinää.

 

Koko maailmanlaajuisen tilaston suurimmat prosentuaaliset muutokset saapuvissa kansainvälisissä matkailijoissa oli tapahtunut Tadzikistanissa (94 % nousu) ja Paraguayssa (87 % nousu). Mitä ihmettä näissä maissa on tapahtunut?

Pienellä googlettelulla löytyy ainakin tieto, että Tadzikistanissa on helpotettu turistiviisumilla saapuvien rajamuodollisuuksia. Ehkä valtio on tehnyt muitakin toimenpiteitä matkailun edistämiseksi maassa? Kasvuprosentti ei myöskään kerro koko totuutta. Tadzikistanissa kansainvälinen matkailu on melko pienimuotoista, joten kovin suurta matkailijaryntäystä ei tarvitse olla, kun se jo näkyy kasvuna tilastoissa.

Etelä-Amerikan Paraguayssa on ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan turvallisuus kohentunut, mutta se ei silti tiedotteen perusteella kuulosta kovin rauhalliselta lomakohteelta. Opiskelijoiden löytämien tietojen perusteella Paraguay onkin lähinnä omatoimimatkailijoiden ja reppureissaajien suosiossa.

Euroopassa prosentuaalisesti eniten matkailijoiden määriä on kasvattanut Islanti (29%). Sen kasvuprosentti on ollut yli 20 useampana vuonna peräkkäin. Matkailu on kasvanut kohisten. Olen kuullut, että matkailun kehittämiseen on siellä pankkikriisin jälkeen panostettu ja myös stop over -lentojen kävijät lisääntyneet. Mutta onko luonnon kestokyvyn ja pienen väestön rajat jo tulossa vastaan?

Kaiken kaikkiaan matkailu on kasvussa. Jälleen viime vuonna tehtiin ennätys, kun 1,2 miljardia matkailijaa matkusti ulkomaille. Aivan käsittämättömän hurja määrä!

Oletko joskus itse reissun päällä huomannut muutoksia matkalijoiden määrissä – vaikkapa aikaisempaan kertaan verrattuna?

 

Ahkerasti opiskelemassa matkailun perusteita!

Tältä näyttää, kun opiskellaan ahkerasti matkailun perusteita!

 

Ensimmäinen ja viimeinen yöni hostellissa

 

Hostelli

Kuva: Pixabay

 

Moni matkailija vannoo hostellien nimeen. Suuri osa kai taloudellisista syistä, mutta moni myös ihan vaan yhteisöllisen kokemuksen takia. Minä olen aina tähän asti valinnut hotellin hostellin sijaan, kunnes nyt kypsässä 38 vuoden iässä päätin vihdoin antaa hostellin kerrossängylle mahdollisuuden.

Don’t get me wrong: olen minäkin jos jonkinlaisissa majapaikoissa öitäni matkoilla viettänyt. Ja totuuden nimessä useammankin kerran hostelli-nimisissä paikoissa, mutta omassa huoneessa. Olen myös vanha partiolainen, joten tuttuja ovat myös teltat ja eräkämpät. Että en kai minä nyt ihan pilalle hemmoteltukaan ole. Jäin siis pohtimaan sitä, miksi minä en ole yhtään hostelli-ihminen ja miksi joku toinen on.

 

Hostelli olohuone

Kuva: Flickr (Barnacles Budget Accommodation)

 

Mukavuudenhalu

Kyllä, myönnän että olen mukavuudenhaluinen. Jos maksan majoituksesta, haluan saada vastineeksi tietyn tasoiset puitteet. En vaadi (enkä siitä siis yleensä ole valmis maksamaankaan) luksusta, mutta kylläkin vähintään perussiisteyttä, mukavaa sänkyä, omaa vessaa ja lämmintä suihkua. Sekä toimivaa wifiä. Hostellikin voi tietysti olla siisti ja mukava, ja varmasti se petipaikka on parinkymmenen euron väärti. Itse maksan silti mieluummin lisää siitä, että saan nauttia noista mukavuuksista omassa rauhassani ilman kymmentä muuta jakamassa samaa tilaa.

Kaikissa liemissä keitetyt reppureissaajat varmaankin pitää minua nyt tämän tunnustukseni jälkeen ihan nolona turistina. Enkä ole koskaan edes reilannut enkä asunut minkään heimon vieraana keskellä tundraa. Tykkään seikkailla reissuillani, mutta iltaisin palaan mieluiten perusmukavuuksien äärelle jos se vaan on mahdollista.

 

Hostelli kerrossänky

Kuva: Pixabay

 

Oma rauha ja tila

Oma rauha ja tila on minulle ehkä vielä tärkeämpiä kuin mukavuudet. Valitsisin mieluummin vaatimattoman oman hotellihuoneen (sikäli kun se siis kuitenkin sisältäisi yllä mainitsemani mukavuudet) kuin luksushostellin petipaikan. Päivät matkakohdetta koluttuani haluan tulla illalla omaan huoneeseen, jossa saan vaikka tanssia alasti niin halutessani ja jossa minun ei tarvitse jonottaa suihkuun.

Asialla on myös toinen puoli. Huolehdin muutenkin kuin matkoilla (ehkä liian) paljon siitä, että kaikilla muillakin on mahdollisimman kivaa. Niinpä pyöriessäni koko yön hostellin natisevassa yläpedissä, koin hirveätä syyllisyyttä ja tuskaa siitä että mitä jos joku muu nyt ei saa sen takia unta kun minä pyörin ja narisutan sänkyä. Ja miettikää nyt jos sieltä yläpediltä pitää lähteä yöllä vessaan joka on käytävällä! Kaikkihan siinä herää ja omatunto soimaa ainakin viikon!

 

hostelli yhteissuihku

Kuva: By secretlondon123 – Flickr: The showers, CC BY-SA 2.0

 

Yksityisyys vs. sosiaalisuus

Matkustan aika paljon yksin, mutta on tietysti erityisen kivaa matkustaa oman puolison, ystävän tai vaikka puolitutun kaverinkin kanssa. Jaan mielihyvin huoneen tutun ihmisen kanssa – pystyn siis kyllä myös kompromisseihin suihkuvuorojen tai vaikka valojen sammutusajankohdan suhteen. Tykkään myös tutustua uusiin ihmisiin, mikäs sen kivempaa reissun päällä, mutta en koe tarvetta, en oikeastaan kertakaikkiaan halua, tutustua vieraisiin ihmisiin nukkumapaikassani. Siellä haluan nukkua ja ehkä viettää tunnin tai pari rauhassa ennen sitä.

Myönnetään, että joskus yksin matkustaessa olisi kiva saada seuraa esimerkiksi retkeilemään jonnekin kauemmas. Varmaan omista ennakkoluuloistani johtuu, ettei tulisi ehkä mieleen kysellä seuraa hostellityypeistä. Helposti sitä nimittäin myös ajattelee, että hostelliyöpyjät ovat varmaan sitä porukkaa joka on lähdössä enintään pubiryömintään eikä vaikkapa luontoretkelle.

 

hostelli Pub Crawl

Kuva: Party in Ljubljana

 

Uni

Osaan tätä nykyä varautua aina, myös kaikkein hienoimmissa hotelleissa majoittuessani, varmuuden vuoksi korvatulpilla. Olen ymmärtänyt, että silmäsuoja kuuluu lisäksi hostellieläjän perusvarustukseen (sellaisen kanssa en ole itse tosin onnistunut koskaan nukahtamaan, en edes lentokoneessa). Apukeinoista huolimatta nukahdan ja nukun todella huonosti jos nukkumapaikassani kolistellaan, rapistellaan, pidetään valoja päällä tai tehdään muuta äänekästä/häiritsevää pitkin yötä.

 

hostelli nukkuminen

Kuva: Per Meistrup, CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons

 

Käytöstavat

Äänekkäistä ja häiritsevistä tavoista päästäänkin viimeiseen kohtaan listallani: käytöstapoihin. Hostelleissa yöpyminen olisi kummasti kivempaa, jos voisi olettaa että kaikilla asujilla olisi yhteinen ymmärrys peruskäytöstavoista. Siitä että siivotaan omat jäljet edes suurinpiirtein, sammutetaan ne valot ennen puoltayötä jos joku muu haluaa nukkua, ei lukittauduta ainoaan vessaan tai suihkuun aamun kiireisimpään aikaan 45 minuutiksi jne. Mutta onko niin, että keskivertohostelliasukas on niin nuori, että asuu esim. vielä kotona jossa äiti siivoaa jäljet ja herättää kouluun? Vai miksi tuntuu olevan niin yleistä, että hostelleissa ei osata huomioida muita asukkaita?

 

Hostelli keittiö

Kuva: Geograph, Jeremy Bolwell

 

Pahinta tässä on tietysti se, että vain yksi yö hostellissa nosti minussa pintaan tämän kiukkuisen keski-ikäisen tädin, joka haluaa kieltää nuorisolta kaiken hauskanpidon ja on valmis lyömään karttakepillä sormille kaikkia jotka eivät noudata sääntöjä.

Oletko sinä hostelli-ihminen?

 

 

 

Matkustusluokan korotus SAS Go vs. SAS Plus

 

SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia

 

Monet lentoyhtiöt tarjoavat nykyään edullisia mahdollisuuksia matkustusluokan korotukseen. Tartuin itsekin uteliaisuudesta tarjoukseen, jonka sain SAS:in lennolla Arlandasta Hongkongiin ja lensin välin SAS Plus -luokassa. Palatessa lensin saman välin SAS Go:ssa.

SAS Plus sijoittuu siis SAS Go -turistiluokan ja SAS Business-luokan väliin. Mutta mitä eroja oikeastaan on Go- ja Plus-luokilla ja kannattaako korotuksesta maksaa?

 

Matkustusluokan korotusmahdollisuudet

Monet lentoyhtiöt tarjoavat lennon varanneille mahdollisuutta tarjouskauppaan eli ennen lentoa voi netissä tehdä haluamansa suuruisen tarjouksen matkustusluokan korotuksesta. SAS:n alin mahdollinen tarjous menolennolleni HEL-ARN-HKG olisi ollut useampi sata euroa enkä ollut valmis jättämään niin suurta tarjousta etukäteen. Arlandassa lentoa vaihtaessani huomasin kuitenkin SASin tiskillä mainoksen korotuksesta rahalla tai pisteillä ja ostinkin lopulta korotuksen kentältä edullisemmin kuin alin tarjous olisi ollut. Korotus SAS Plus -luokkaan mannertenvälisellä lennoilla maksoi tiskillä 999 kruunua (eli noin 110 euroa) tai 15 000 pistettä.

Paluulennolle HKG-ARN taas pystyi netissä etukäteen tarjoamaan pienemmänkin summan, joten koitin onneani ja jätin alimman mahdollisen tarjouksen eli 10 000 eurobonuspistettä (arvoltaan noin 90 euroa). Noin vuorokautta ennen lentoa sain kuitenkin sähköpostiviestin, että tarjoustani ei hyväksytty.

Kannattaa huomioida, että tietyt edut (esimerkiksi Fast Track check-in ja suurempi matkatavaramäärä) saa käyttöönsä tietysti vain jos matkustusluokan korotus on ostettu ennen lentoa eikä vasta lentokentällä. Huomioitavaa on myös, että korotukset ovat aina lentokohtaisia, eli minäkin korotin siis vain Arlanda-Hongkong-välin, en ensimmäistä lentoani Helsingistä Arlandaan.

Viime aikoina olen usein saanut sähköpostiini lentoyhtiöiltä tarjouksia matkustusluokan korotuksesta tietyllä summalla paria päivää ennen lentoa. Nämä tarjoukset ovat koskeneet Euroopan lentoja enkä näe lyhyiden lentojen korotuksessa kyllä monenkaan euron arvoista etua, joten näihin tarjouksiin en ole tarttunut.

 

Edut lentokentällä

Lentokentällä SAS Plussan etuihin kuuluvat siis nopeampi Fast Track check-in ja turvatarkastus (näillä voi hyvänä päivänä säästää jonkin verran aikaa kentällä), boarding ensimmäisenä sekä suurempi sallittu matkatavaramäärä eli 2 x 23 kg ruumaan.

 

SAS Lounge

SAS Plus -matkustajana pääset myös ennen lentoa loungeen. Arlandan Terminaali 5:n loungessa oli ihan mukava odotella seuraavaa lentoa rauhallisissa tiloissa, mutta tarjoilut ovat aika vaatimattomat. Tarjolla on vaihtuva keitto sekä salaatti- ja leipäpöytä, pientä purtavaa kuten perunalastuja ja keksejä, sekä juomina olutta, valkoviiniä, punaviiniä ja limsoja hanasta sekä kuumat juomat automaatista. Vahvempia alkoholeja ei ole tarjolla. Lisäksi luettavaksi on lehtiä sekä käytössä wifi.

Lue muuten täältä juttuni siitä, miten lentokenttäloungejen palveluja pääsee käyttämään ilman matkustusluokan korotusta tai lentoyhtiön kultakorttia.

 

SAS lounge arlanda SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia

SAS lounge arlanda SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia

 

Istuin ja tilat lennolla

Airbus A330-300-koneen Go-luokassa istuimet ovat 2-4-2-muodostelmassa ja Plus-luokassa 2-3-2. Plussan penkit ovat käytännössä 2 cm leveämpiä ja niissä on 16-18 cm enemmän jalkatilaa. Lisäksi penkeissä on jalkatuki, sellainen junista ja busseista tuttu malli. Huono puoli näissä istuimissa on se, että niiden käsinojat eivät ole nostettavissa eli esim. kahdesta vierekkäisestä istuimesta ei ole käytännössä mitään hyötyä.

Istuimissa on 12 tuuman näyttö (Go-luokassa 9 tuumaa), viihdetarjonta oli sama molemmissa luokissa (eli ei kovin kummoinen). Se mistä tykkäsin eniten oli oikea tyyny ja peitto, ne turistiluokan sähköistyvät keinokuitupeitonlipareet on nimittäin ihan järkyttäviä! Plus-matkustajat saavat myös SAS:n kosmetiikkapussin, joka sisältää hammasharjan ja -tahnan, silmäsuojan ja korvatulpat.

Plus-luokassa on matkustajille myös ilmainen wifi (joka toimi noin puolet ajasta), Go-luokassa se on mahdollista ottaa käyttöön hintaan 15 euroa.

 

SAS Plus istuin matkustusluokka korotus kokemuksia

Plus-luokan istuimet

SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia

Go-luokan istuimet

 

Tarjoilu lennolla

Plussan tarjoilun erot Go-luokkaan ovat lähinnä ilmaiset juomat ja snacksit. Plussassa lento alkaa pähkinöillä ja juomilla ennen varsinaista ateriaa. Aterian voi valita kahdesta vaihtoehdosta (Go-luokassa tarjolla on vain yhtä ruokaa). Lisäksi läpi koko lennon käydään tarjoamassa pientä syötävää (pähkinöitä, sipsejä, karkkia ja suklaata) sekä juomia.

Go-luokassa juomatarjoilu on karsittu todella minimiin: koko lennon aikana tarjoillaan ilmaiseksi vain YKSI juoma (alkoholiton) sekä vettä, kahvia ja teetä. Kaikki muut juomat ovat maksullisia.

 

SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia tarjoilu

Plus-luokan pääateria

SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia tarjoilu

Go-luokan pääateria

SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia tarjoilu

Plus-luokan aamiainen

SAS Plus matkustusluokka korotus kokemuksia tarjoilu

Go-luokan kevyt lounas (itseasiassa aika kelvollinen katkarapusalaatti)

 

Kannattiko matkustusluokan korotus?

Jos saan jatkossa korotuksen SAS Plussaan noin sadalla eurolla, niin harkitsen sitä ainakin yölennoilla. Päivälennoilla en ehkä maksaisi tästä ilosta satasta (koska en silloin yritäkään nukkua eli esim. jalkatilalla ei ole niin väliä).

Lounge-etu on aina ihan kiva, etenkin koska kentällä menee kuitenkin aina rahaa johonkin syömiseen ja kahviin, ja etenkin silloin jos odotusaikaa on reilusti. Toisaalta pelkän pääsyn loungeenkin voi ostaa Arlandassa edullisesti vaikka matkustaisi Go-luokassa.

SAS Plus on lopulta vain aavistuksen paranneltu turistiluokka eikä sitä pidä missään nimessä sekoittaa bisnesluokkaan ja sen tarjoamiin todellisiin etuihin.

 

PS. Lue myös juttuni Finnairin businessluokasta ja lentokenttäloungejen ovet avaavasta Priority Pass -kortista.

 

 

#Reilutblogit-haaste: venäläinen sirkus ja intialainen tee

 

teeplantaasi_web

Naiset töissä teeplantaasilla Intian Keralassa.

 

Matkabloggaajien keskuudessa kiertää hieno #reilutblogit-haaste. Otan siihen itsekin osaa vastaamalla kahteen kysymykseen eettisistä valinnoista, joita matkailija voi reissuillaan tehdä.

1. Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.

Emman kirjoitus Chengdun pandoista sai minut pohtimaan omia vastaavia kokemuksiani. Olen käynyt katsomassa sirkusta Pietarissa, mutta jälkikäteen ajateltuna en sitä enää tekisi. Sirkuksessa esiintyi paljon eläimiä, jotka tekivät uskomattomia temppuja: karhut ajoivat moottoripyörää samalla kun ohjaaja pamautteli maneesissa pitkällä piiskalla. En usko, että eläimillä voi sirkuksessa olla millään muotoa lajille ominaiset olosuhteet.

Eläinten lisäksi sirkuksessa esiintyi todella taitavia ihmisiä. Kävipä mielessä myös näiden ihmisten vaativat harjoitusohjelmat ja kurinalainen elämä, minkä on täytynyt alkaa jo pienenä lapsena. Millaista lapsuutta on nuori akrobaatti voinut elää?

 

Kuvakaappaus Pietarin sirkuksessa kuvatusta Youtube-videosta.

 

2. Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.

Kulutusvalinnat on tietysti hyvä tehdä lomalla matkakohteessa harkiten, mutta vaikuttavuuden kannalta tärkeintä on kuitenkin arjen jokapäiväiset valinnat.

Yksi konkreettinen tapaus matkoilla, joka on muuttanut sen jälkeen kulutustottumuksiani kotona, on ollut teen tuotannon näkeminen Intiassa. Pientä feministiä sisälläni pisti vihaksi, sillä työt olivat selvästi jakautuneet naisten ja lasten sekä miesten töihin. Mäkisten teeplantaasien rinteillä teetä keräsivät naiset, joilla oli pieniä lapsia mukana. Miehiä ei jyrkillä rinteillä näkynyt. Sen sijaan miehet istuivat teetehtaassa koneiden vieressä tuotantoa valvomassa. Oletan, että vaikka teelehtien poimiminen on fyysisesti raskaampaa ja vaarallisempaa, siitä varmasti maksetaan vähemmän.

Silloin päätin, että tästedes ostan reilun kaupan teetä. Toki olen tästä joskus lipsunut, mutta reilun kaupan tuotannolla on edes pyrkimys taata säälliset työolot. Vaikka tapauksesta on jo lähes vuosikymmen aikaa, edelleen marketin teehyllyllä mielessäni välähtää kuva Intian teeviljelyksiltä.

 

teeplantaasi2_web

 

Matkailu voi auttaa meitä näkemään niitä yhteyksiä, joita on tuottajan, lähimarketista ostetun tuotteen ja ympäristövaikutusten välillä. Ilmiö on mielestäni verrattavissa siihen, että lasten on hyvä nähdä elävä lehmä ja ymmärtää, että maito tulee lehmästä eikä maitopurkista.

 

 

 

Finnairin businessluokassa Kiinaan

Businessluokassa matkustaminen ei ole ihan jokapäiväistä hupia kaltaiselleni perusmatkailijalle. Muutaman kerran olen businekseen päätynyt Euroopan ja Keski-Aasian sisäisillä lennoilla, mutta nyt oli aika päästä kokemaan ”se oikea” businessluokka Finnairin pitkällä lennolla.

Miten tähän päädyttiin? Varattuani viime syksynä Finnairin lennot Chongqingiin, sain sähköpostia jossa mainostettiin erilaisia mahdollisuuksia matkustusluokan korotukseen.  Päätin koittaa tarjouskauppaa ja tarjosin minimisumman eli 100 euroa yhdensuuntaisesta lennosta. Ehdin jo oikeastaan sittemmin unohtaakin koko asian kun lopulta neljä päivää ennen lentoa sain vahvistuksen, että tarjoukseni on hyväksytty. Maksoin siis korotuksen ja sain uuden businessluokan e-lipun sähköpostiini. Sama kuvio toistui paluulennon kohdalla ja ostin korotuksen myös välille Chongqing-Helsinki.

 

finnair bisnesluokka businessluokka

 

Sata euroa on naurettavan pieni summa matkustusluokan korotuksesta, eikä tällä hinnalla varmasti moneen kohteeseen tule sellaista saamaankaan. Luulen että minulle sattui oikeaan kohteeseen oikeaan aikaan -tilanne, mutta varmasti kokeilen onneani tulevaisuudessa muillakin Finnairin (pitkillä) lennoilla. Hintoja ja businessluokan lippujen arvoa voi verrata vaikka käyttäen apuna Finnairin tämän hetkistä tarjousta (!): turistilippu Chongqingiin 409 euroa ja businesslippu 1399 euroa.

Mistä businessluokassa siis on oikein kysymys ja mistä siinä oikein maksetaan? Tästä:

 

Priority check in ja turvatarkastus

Eli oma check in -tiski sekä oma kaista turvatarkastukseen. Lähtöpäivänäni Helsinki-Vantaalla oli aikamoinen ruuhka, joten näitä käyttämällä säästin hyvinkin puoli tuntia, mutta hiljaisempana päivänä tämä etu olisi aikalailla turha. Ruumaan menevät matkatavarat myös puretaan kohteessa hihnalle ensimmäisinä, mikä myös säästää jonkun hetken – tämän edun hyödyn huomasin takaisin tullessa kun ehdin sen ansiosta aiempaan bussiin kotiin Tampereelle.

Matkatavaraa olisin businessmatkustajana saanut ottaa kaikkiaan 3 laukkua ruumaan ja 2 käsimatkatavaraa koneeseen.

 

Koneeseennousu ensimmäisenä

Businessluokan matkustajat boordataan koneeseen ensimmäisenä ja he myös pääsevät sieltä ensimmäisenä pois. Käytännössä siis sillä aikaa kun rahvas tönii ja sulloo itsensä penkkeihin turistiluokassa tarjoillaan businessluokassa jo shamppanjaa.

 

Pääsy loungeen

Finnairilla on Helsingissä kaksi businessloungea, yksi Schengen- ja yksi ei-Schengenalueella. Molemmat ovat suurin piirtein saman kokoisia ja niissä on samat palvelut. Palvelut tarkoittavat käytännössä ilmaista ruokaa ja juomaa, lehtiä ja suihkumahdollisuutta.

 

finnair bisnesluokka businessluokka lounge helsinki

 

Kaikki Finnairin Aasian lennot lähtevät illansuussa muutaman tunnin sisään ja lounge täyttyikin ennen noita lentoja melkein viimeistä paikkaa myöten. Tunnelma pysyi kuitenkin aika hiljaisena ja rauhallisena: tunnelmaa edesauttoi myös muun muassa tilan onnistunut valaistus.

Tähän aikaan päivästä ruokatarjoilu tarkoitti lämmintä ateriaa (tomaattivuohenjuusto-kanakastike ja riisi sekä paprikatomaattikeitto), salaattibuffettia (eli aika niukkaa valikoimaa perussalaattiaineksia), leipävalikoimaa, marjapiirakkaa ja hedelmäsalaattia. Näiden lisäksi tarjolla oli myös chilipähkinöitä. Juomavalikoima oli kattava: mehua, limsoja, olutta, siideriä, lonkeroa, useita valko- ja punaviinejä ja proseccoa sekä konjakkia, viskejä, vodkaa, rommia, giniä ja liköörejä. Tietysti myös valikoima erikoiskahveja ja teelaatuja löytyi.

 

finnair bisnesluokka businessluokka lounge

 

Loungen sisäänpääsy erikseen ostettuna maksaa Finnairilla 48 euroa, mikä on aika paljon tuosta ilosta. Tietysti helposti kentällä ravintolassa syödessä ja juodessakin kuluttaa jo parikymmentä euroa. Tilana lounge on kuitenkin selkeästi mukavampi ja rauhallisempi odottaa vaikka parikin tuntia kuin joku kentän muista ravintoloista. Loungevierailu on siis ihan varteenotettava vaihtoehto etenkin pidemmillä välilaskuilla – ja se onnistuu useimmilla kentillä ihan edullisestikin jos lompakosta löytyy Diners Club tai Priority Pass -kortti.

Ruualta ei Finnairin loungessa kannata odottaa mitään Michelin-tasoa vaan pikemminkin sitä samaa mitä lentokoneessa tulee saamaan. Veikkaanpa että siitä on vastuussa ihan sama cateringfirma. Ruokavalikoima oli myös yllättävän suppea, olisin itse mieluusti syönyt lämpimän ruuan sijaan tai lisäksi esimerkiksi jotain valmiiksi täytettyjä leipiä tai muita pieniä suolapaloja.

 

finnair bisnesluokka businessluokka lounge helsinki

 

Koska lensin busineksessa myös takaisin päin pääsin loungeen myös Chongqingissa. Lounge oli siellä huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi.

 

lentokenttä lounge kiina

 

Aamulla tarjolla oli lämmin aamiainen eli nuudeleita, congee-puuroa, possutäytteisiä baozi-pullia ja kanamakkaroita. Lisäksi tarjolla oli croissantteja, makeita piirakoita, kinkkukolmioleipiä, muroja, jugurttia, kuppinuudeleita, kiinalaisia makeisia, viiniä, olutta ja limsoja. Loungen parasta antia olivat hierovat tuolit, joihin olin tosin ehkä vähän liian pitkä ja joiden kaikkiin hienouksiin en osannut tutustua (koska kaukosäädin oli kiinaksi), mutta jotka todella toimivat ja hieroivat hyvin.

 

lentokenttä lounge kiina

lentokenttä lounge kiina

 

Makuuasentoon laskeutuva istuin ja lisätila lennolla

Tästähän tässä on siis kyse. Oma istuin, jossa on tilaa pituus- ja leveyssuunnassa ja joka laskeutuu joko mukavaan puoli-istuvaan elokuvienkatsomisasentoon tai täydelliseen lie flat -makuuasentoon. Ainakin 170-senttinen ihminen mahtui makaamaan istuimessa täysin suorana. Istuimessa on myös erillinen ristiselän tuen säätö sekä hierova toiminto. Lisäksi palveluun kuuluu ihan oikea tyyny ja ihan oikea peitto. Jokaisessa istuimessa on myös sivupöytä sekä oma pistorasia.

 

finnair bisnesluokka businessluokka

 

Ruoka- ja juomatarjoilu lennolla

Ruuat tarjoillaan valkoisilta pöytäliinoilta ja syödään oikeilla ruokailuvälineillä oikeilta lautasilta. Juomat tarjoillaan oikeissa laseissa. Ruuista löytyy myös jonkin verran valinnanvaraa. Lennoilla Suomesta Aasiaan maistellaan pohjoisen makuja. Minä valitsin alkuruuaksi kermaista rapukeittoa (tosin sen lisänä luvattu lipstikalla mehustettu rapusalaatti oli kyllä ihan tavallinen vihreä salaatti) ja pääruuaksi kanaa kiinalaisessa mustapippurikastikkeessa. Ne pohjoisten makujen vaihtoehdot olisivat olleet poroa ja nieriää. Väliruokana tarjottiin suomalaisten pientuottajien juustoja ja jälkiruuan sai taas valita mm. jäätelöstä, macaroneista ja mustikkabriossista. Ruuan kanssa maistoin menolennolla toista Finnairin valkoviineistä sekä shamppanjaa. Hyviä olivat.

Ennen laskeutumista tarjoiltiin vielä aamiainen, jonka pääosassa oli savulohimunakas ja röstiperunaa pinaattipedillä.

 

finnair bisnesluokka businessluokka ruoka

 

Paluulennoilla Aasiasta Helsinkiin Finnairin teemana on aasialainen ruoka. Minun valintani ruuista kohdistui näihin: alkuruokana savustettua lohta ja härkäsalaattia, pääruokana paistettua merianturaa ja jälkiruuaksi mansikkamousseleivos. Juustoja jouduin paluulennolla erikseen pyytämään vaikka ne listalla mainittiin ihan kuten mennessäkin. Juustojen kanssa maistoin toista Finnairin punaviineistä. Ja taas ennen laskeutumista tarjottiin vielä yksi ruoka, hapanimeläkanaa minulle kiitos!

 

finnair bisnesluokka businessluokka tarjoilu

 

Molempiin suuntiin lentäessä oli mahdollista pyytää myös erilaisia pieniä ruokia pitkin lentoa: pähkinöitä, sipsejä, suklaakonvehteja, nuudeleita jne. Paluulennolla tilasinkin siis vielä – ihan tutkimuksen takia vaan – erikseen pienen hedelmälautasen sekä lämpimän pekonivoileivän.

 

Krääsä

Lennon alussa matkustajille jaettiin Marimekko-kuvioiset aamutossut sekä Marimekko-kuvioinen toilettilaukku, joka sisälsi minikokoiset Clarinsin kasvovoiteen ja huulirasvan, hammasharjan, korvatulpat ja silmäsuojan.

Businessluokassa käyttöönsä saa myös laadukkaat kuulokkeet, jotka toimivat samalla vastamelukuulokkeina.

 

finnair bisnesluokka businessluokka

 

Palvelu

Mennessä meitä businessluokan matkustajia oli kaikkiaan yhdeksän (sen jälkeen kun kaikkien kiinalaisten liput oli tarkastettu ja neljä lähetetty takaisin turistiluokkaan) ja lentoemäntiä viisi. Palvelu oli siis todella henkilökohtaista ja minusta tuntui että sain vielä erikoiskohtelua ainoana suomalaisena. Jotenkin jännää oli huomata, että me kaikki matkustajat olimme kuitenkin ihan tavallisen näköisiä, kukaan ei näyttänyt mitenkään erityisen äveriäältä tai ollut esim. edes puku päällä. Tullessakaan businessluokka ei ollut edes puolillaan, matkustajia oli 13 (joista minä taas ainoa suomalainen) ja lentoemäntiä neljä.

***

Lentoaika (8,5 tuntia mennessä ja 9,5 tuntia palatessa) kului ihan nopeasti ja mukavasti kun sen sai viettää tilavasti ja palvelun pelatessa. Lentokoneessa nukkujaa minusta ei tehnyt tosin businessluokkakaan. Kaikki lisäpalvelut, jotka on suunniteltu nopeuttamaan ja helpottamaan liikematkustamista, ovat ihan kivoja, mutta tilastahan tässä oikeasti maksetaan, eikö? Ja hinnan toki ymmärtääkin kun miettii asiaa siltä kantilta, että viehän se valtava businessluokan istuin ainakin kolmen turistipaikan verran tilaa.

Voin kuitenkin myös helposti nähdä sen, ettei bisnesluokka ekan parin kerran jälkeen ole mitään ihmeellistä enkä siitä jaksaisi näin paljon enää innostua. Se tilan tuoma luksuskin pääsee oikeuksiinsa oikeastaan vain pitkillä lennoilla, joilla jatkossakin olisin valmis maksamaan muutaman satasen ekstraa. Lyhyemmillä lennoilla en kyllä välttämättä edes sitä satasta. Lentomatka on lopulta kuitenkin vain se välttämätön paha – ei mikään pääasia itsessään – joka vaaditaan varsinaiseen kohteeseen pääsyyn.

PS. Lue myös juttu matkustusluokan korotuksesta SASin lennolla sekä miten lentokenttäloungeen pääsee ilman businessluokan lippuakin.

 

 

Joutilasta Joulua!

 

Edessä on lähes parin viikon vapaa ja olen huomannut täyttäneeni sen jo monenlaisilla suunnitelmilla. Lomalle on helppo siirtää kaikkea sitä mitä ei arkena ole ehtinyt tehdä.

Olen kasannut läjän kirjoja, jotka haluaisin lukea. Olen sopinut ystävien ja sukulaisten kanssa, että tulen käymään joululomalla. Olen jättänyt avoimen yliopiston kurssin tehtävät loma-ajan murheeksi. Olen luvannut hoitaa yhden työasian. Hmmh, ei kuulostakaan enää niin rentouttavalta…

 

joutilas_matkailija_web

 

Luin Dan Kieranin kirjaa Joutilas Matkailija – hitaan matkustamisen taito. Siinä kirjailija kirjoittaa niin viisaasti, että tunsin piston sydämessä lomasuunnitelmistani, jotka kuulostavat lähinnä tehtävälistalta.

Kieran kertoo rauhallisista junamatkoistaan ja lomista, joilla on aikaa rentoutua, virkistäytyä ja ajatella. Hänen mukaansa suurin osa nykyaikaisesta matkailusta on suunniteltu nimenomaan ajattelua estämään. Esimerkkinä tästä Kieran käyttää turruttavia lentokenttiä, ostoskeskuksia sekä matkaopaskirjoja, jotka ohjaavat mitä meidän kuuluu tehdä. Kuitenkin lomassa parasta on se, että saa uusia ajatuksia ja vaikutteita.

Kieranin mielestä kävely vapauttaa ajatukset ja on siksi paras tapa matkustaa. Kulkuvälineistä hänen suosikkinsa on juna, jossa uuteen paikkaan siirtymiseen pystyy orientoitumaan paremmin kuin lentokoneella matkustaessa.

 

villasukat_web1

 

Työnnän tehtävälistani syrjään ja päätän tarttua siihen vasta kun aika käy pitkäksi. Toivotan kaikille joutilasta joulua!