Browsing Category

Venäjä

Kostamus – suomalainen lähiö Venäjällä

 

 

Missä Venäjällä voi löytää Kekkosen patsaan? Vastaus on itseoikeutetusti Kostamus! Pieni kaupunki sijaitsee Venäjän Karjalassa vain 35 kilometrin päässä Suomen rajasta. Kekkonen sai Neuvostojohdolta ison diilin ja suomalaiset rakensivat koko Kostamuksen kaupungin 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Ja sen myös huomaa! Kaupunki näyttää vantaalaiselta lähiöltä.

Kostamus oli vain pieni kylä 70-luvulle asti, jolloin suomalaiset rakennusyhtiöt alkoivat rakentaa Kostamuksen kaupunkia ja rautamalmikaivosta. Alueen malmiesiintymää oli päätetty alkaa hyödyntämään ja malmikaivoksen työntekijöille tarvittiin asuntoja ja palveluja. Projekti oli todella iso ja toi töitä varsinkin työttömyydestä kärsineeseen Kainuuseen. Parhaimmillaan Kostamuksessa oli 3700 suomalaista työntekijää.

Asukkaat Kostamukseen tuli ympäri Neuvostoliittoa. Työntekijöille luvattiin modernit ja tilavat asunnot. Kaupunkiin muuttikin pääasiassa nuoria perheitä. Kostamuksen väkiluku on siitä lähtien ollut noin 30 000.

 

 

Tein päiväseltään työmatkan Kajaanista Kostamukseen. Matka taittui autolla ja tein reissun yhdessä Kostamuksesta kotoisin olevan työkaverini kanssa. Matkaa yhteen suuntaan Kajaanista Kostamukseen tulee 160 kilometriä ja raja ylitettiin Vartiuksen raja-asemalla. Varasimme rajan ylitykseen ja ajomatkaan vähän ylimääräistä aikaa, joten ehdimme kiertää keskustan kävellen ennen sovittua tapaamista. Keskustan näkemiseen ei mene kovin pitkään!

Työkaverini esitteli paikkoja ja olin hämmentynyt. Kostamuksessa tuntuu kuin olisi suomalaisessa lähiössä. Kerrostalot näyttävät samalta, mutta myös liikennejärjestelyt ja kaupunkisuunnittelu on samanlaista kuin Suomessa. Tosin sillä erotuksella, että talot ovat rupsahtaneita eikä niitä ole korjattu kuten suomalaisia 70-luvun kerrostaloja. Suomalaisten talojen välissä on neuvostotyylin kerrostaloja ja uusia venäläisiä taloja. Suomalaisten kunniaksi on sanottava, että suomalaiset talot on rakennettu paremmin ja ne ovat kestäneet paremmin, joten asunnot niissä on arvokkaampia kuin venäläisissä vastaavissa.

 

Kostamuksen terveyskeskus. Eikös näytäkin tutulta? Alla kuvassa on portaikko suomalaisten rakentamasta koulusta. Samannäköisiä portaita on moni suomalainen peruskoulussa kuluttanut.

Monitoimitalo (kuva yllä) ja Imatran Konepajan tuotantoa kadulla (kuva alla).

 

Rakennusprojekti kesti monta vuotta, joten suomalaisille työntekijöille tarvittiin myös asuntoja. Heille rakennettiin ensin rivitaloasuntoja keskustan kupeeseen. Niiden piti olla vain väliaikaisia, mutta osa kämpistä on edelleen asuinkäytössä. Joitain asuntoja on myös remontoitu, mutta suurin osa on alkuperäiskunnossaan ja niitä voi ostaa edulliseen hintaan.

Suomalaisilla oli aikoinaan myös omat palvelut kuten kaupat, kirjasto, pankki, posti ja terveysasema. Varsinainen suomalaisten yhteisö siis.

 

 

Mutta näkyy Kostamuksessa venäläisyyskin! Samoja neukkutyylisiä kerrostaloja löytyy kuin muistakin venäläisistä kaupungeista. Uusia hirsirakennuksia on myös rakennettu ja niistä turkoosin värinen hirsinen ortodoksikirkko on taatusti jotain mitä ei Suomesta löydä.

Muualta Venäjältä Kostamuksessa käymään tulevat venäläiset yleensä kuulemma pitävät Kostamusta siistinä kaupunkina. Se on edelleen kaupunkina nuori eikä infra ole päässyt pahasti rapistumaan.

 

 

Noh, mitäs Kostamuksessa kannattaisi tehdä? Jonkun verran kainuulaisia käy Kostamuksessa pelkän halvan bensan takia. Kajaanissa asuvia tuttujani on myös käynyt nautiskelemassa edullisista palveluista kuten kampaajasta tai kauneushoidoista. Mutta itse kaupungissa ei yhden museon (ja Kekkosen patsaan!) lisäksi ole kovin paljon näkemistä.

Jos kuitenkin päädyt Kostamukseen syystä tai toisesta, tässä pari vinkkiä mitä syödä. Minulle oli yllättävää, että menut löytyy myös suomeksi ja tarjoilijat osaavat auttavaa suomea. Keskustan Okey-nimisessä ravintolassa on päiväsaikaan lounaslinjastolla tyypillistä venäläistä ruokaa ja illalla tilataan listalta. Ruoka on maittavaa ja tuhtia!

 

 

Vähän keskustan laidalta tylsästä rakennuksesta löytyy viihtyisä kahvila Счастье eli ”Happiness”. Rauhallinen, seesteinen tunnelma, ilmainen wifi, hyvä tee ja monipuolinen menu suolaista ja makeaa syötävää toimii hyvin reissupäivän taukona.

 

 

Sushi on Kostamuksessa suosittua ja suomalaisiin hintoihin verrattuna edullista. Sushi-ravintoloita on jopa useampi mikä on näin pieneen kaupunkiin käsittämätöntä.

 

 

Kostamuksessa on suomalaisille jotain nostalgista ja mielenkiintoista, onhan se tavallaan elävä esimerkki Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista kylmän sodan aikana. En voi olla vertaamatta sitä Viipuriin, mikä on suomalaisen historiansa takia myös erittäin kiinnostava. Viipuri on kuitenkin kaupunki, jossa suomalaiset ovat itse asuneet ja jonka ovat joutuneet sodan jaloissa jättämään. Sen arkkitehtuuri on vanhaa ja arvokasta. Viipurissa on Alvar Aallon rakentama kirjasto, Monrepos’n kartano ja puisto, Viipurin linna ja muitakin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Itse en ainakaan pystynyt Viipurissa kiertämään ajattelematta koko ajan, että miltä Viipuri nyt voisikaan näyttää, jos se edelleen kuuluisi Suomelle. Kaupunkikuvan rapistuminen pisti harmittamaan.

Samat arkkitehdit ovat suunnitelleet Helsingin keskustaa ja Viipurin keskustaa. Viipurissa näkee yhtymäkohtia Helsingin vanhoihin rakennuksiin ja patsaisiin, Kostamuksessa puolestaan näkee yhtymäkohtia 70-luvun lähiöihin. Omalla tavalla aikansa kuvia molemmat!

 

Upea ruska reunusti tietä matkalla. Ja tankin kautta ennen Suomen puolelle saapumista!

 

Rakennetaan Kostamukseen edelleenkin. Uudella omakotitaloalueella nousi talopaketteja, jotka designiltaan näyttivät kovasti suomalaisilta puutaloilta… eli Kostamus edustaa jatkossakin suomalaista käytännöllistä jokamiehen rakennustyyliä!

 

 

Millaista on arki Pietarissa?

 

Pietari on todella lähellä, mutta silti monelle tuntematon. Uutiskuvissa näkyy politiikka, matkaoppaissa hieno historia. Mutta millaista siellä on ihan tavallinen elämä? Kysyin tätä siskoltani, joka on asunut Pietarissa useamman vuoden.

Ulkomailla matkustaessa on aina mielenkiintoista pohtia, millaista paikallisten arki on ja millaista olisi itse asua kohteessa vähän pidempään. Matkoilla näkee usein vain pinnan, sillä arki paljastuu vasta pidemmän aikaa oleillessa. Arkiset eroavaisuudet, paikallinen kulttuuri ja erilaiset tavat ovat kuitenkin kaikista antoisinta opittavaa matkoilla. Miksi me edes matkustaisimme mihinkään jos kaikkialla olisi samanlaista kuin Suomessa?

Olen käynyt siskoni luona Pietarissa muutamia kertoja ja kuullut häneltä, miltä arki Pietarissa näyttää suomalaisen silmin. Pitkälti arki on samaa venäläisessä metropolissa kuin kaikkialla muuallakin: ihmiset  käyvät töissä ja koulussa. Iltaisin mennään kotiin ja laitetaan ruokaa.

Mutta pieniä erojakin löytyy. Keräsin tähän havaintoja asumisesta, liikkumisesta, syömisestä ja vapaa-ajasta Pietarissa suomalaisen silmin.

 

 

Asuminen

Pietarilaiset asuvat kerrostaloissa. Taloissa on yleensä keskuslämmitys, jota ei voi itse säätää, vaan lämmitys menee syksyllä päälle ja keväällä pois. Lämpöpatterit on kytketty siten, että jos oman asunnon patterin vivusta vääntää, yläkerta saattaa jäädä ilman lämpöä. Hanavesi ei ole juotavaa. Siskollani on kätevä kannu, johon kaadetaan hanavettä ja joka suodattaa sen juomakelpoiseksi. Eli pullovettä ei tarvitse kuitenkaan kantaa kotiin.

Siskoni asuu vanhassa talossa, jossa suihkusta saa valuttaa vettä pitkään, ennen kuin lämmintä vettä alkaa tulla. Aamulla kun herätään, laitetaan ensimmäisenä suihkussa vesi valumaan. Sillä aikaa kun vesi lorisee suihkukopissa, tehdään muita aamutoimia. Mietin mielessäni, moniko pietarilainen tekee aamuisin samoin ja kuinka paljon vettä valuu hukkaan. Tämä asunto on kuitenkin parempi kuin edellinen, jossa ei voinut olla ihan varma tuleeko lämmintä vettä ollenkaan. Silloin ei suihkua uskaltanut jättää aamuun.

 

 

Pietarissa voi asua edullisestikin, mutta keskustassa vuokrat ovat lähes Helsingin hinnoissa. Uuden asunnon saa kuitenkin ostettua edullisemmin kuin Helsingissä. Elintasoja on monenlaisia: toisaalla kaupungissa on todella niukkaa elämää ja toisaalla luksusta.

Vuokra maksetaan käteisellä. Vuokranantaja tulee hakemaan sen kerran kuukaudessa ja samalla vaihdetaan kuulumiset. Muutenkin tilisiirtoja käytetään vähemmän, sillä puhelimissa on prepaid-liittymät, joihin ladataan rahaa siihen tarkoitetulla automaatilla ja laskuja käydään edelleen maksamassa pankissa.

Myöskään samanlaista käytäntöä taloyhtiöistä ei ole, vaan asukkaat huolehtivat lähinnä omista asunnoistaan ja tapauskohtaisesti voivat sopia yhteisistä kunnostustöistä. Asukkaat ovat yhdessä kuitenkin voineet palkata talonmiehen tai siivoojan huolehtimaan yleisestä siisteydestä.

 

 

Liikkuminen

Työpäivä alkaa ja loppuu vähän myöhemmin mihin Suomessa on totuttu. Matkoihin pitää miljoonametropolissa varata myös aikaa. Työmatkapyöräilijöitä ei kaoottisessa liikenteessä juuri näy.

Metroverkko on Pietarissa laaja ja hyvin toimiva. Julkisessa liikenteessä on käytössä samanlainen matkakortti kuin suomalaisten kaupunkien joukkoliikenteessä.

Pietarissa on käytössä useita taksi-sovelluksia, jotka on helppoja ja käteviä. Uber-taksin tapaan niillä voi kutsua lähimmän vapaan taksin tai tehdä varauksen jo etukäteen. Taksilla kulkeminen on myös halpaa. Keskustan alueella saa kyydin noin 2-3 eurolla. Applikaatioista esimerkiksi Yandex ja Rutax ovat suosittuja.

Koska autoja on paljon, on pysäköintikin joskus kaoottista. Tosin viime aikoina pysäköintikulttuuri on vähän parantunut valvonnan takia. Liikenteessä ollaan kuitenkin joskus todella itsekkäitä ja ajatellaan, että ”minä nyt jätän auton juuri tähän suojatielle, vaikka tiedän että se hankaloittaa kaikkien muiden tästä kulkevien elämää”.  Ehkä tätä ei tapahdu niin usein Suomessa, missä sääntöjä kunnioitetaan paremmin?

Miljoonakaupunki ei nuku koskaan ja siinä on hyväkin puolensa. Kaduilla ei pelota illallakaan, kun ihmisiä on aina liikenteessä. Jos joku hullu hyökkäisi kimppuuni ja huutaisin apua, ohikulkijat varmasti kuulisivat sen. Turvallisuusasioissa maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Omaisuudestaan pitää huolehtia eikä yksin liikkeellä olevan naisen kannata ottaa pimeää taksia tien varresta.

 

Metroasemalla lippua ostamassa. Metroasemat ovat erilaisia ja jo itsessään kiertelemisen arvoisia.

 

Syöminen

Ruoka ja ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa. Ylipäätänsäkin kaikki palvelut ovat halpoja (kampaajat, suutarit, putkimiehet). Toisaalta ulkomaalaiset vaatemerkit voivat olla jopa kalliimpia kuin Suomessa. Tämä siis toisaalta kertoo siitä, että työntekijöiden palkat ovat matalia.

Silti on paljon niitä, joilla on varaa syödä ravintoloissa. Pietarissa on todella monipuolinen ravintolatarjonta ja kahvilakulttuuri on kasvanut viime vuosina kohisten. Pietarissa ei herkuttelija tylsisty.

 

Georgialainen ruoka on Pietarissa suosittua (yllä). Alla: Teremok-on pikaruokaketju, josta saa venäläistä kotiruokaa kuten blinejä, keittoja ja piirakoita. Kyytijuomaksi puolukkamehua ja teetä. Menu maksaa noin 4 euroa.

 

Ruokakaupoissa valikoimissa on eroja ja arjessa oppii ne lähistön kaupat, joissa on hyvät valikoimat ja tuoretavarat. Suomalaisille tilanne on hyvä, sillä vaikka kaikkia suomalaisten rakastamia kevyttuotteita, kilojuustoa (pelkkiä valmiita siivuja) tai tuorekaloja ei lähikaupasta löydy, on siellä silti Valion tuotteita ja Fazerin leipää. Reissumies tosin ei ole aivan samanlainen kuin Suomessa! Prismasta saa myös näkkileipää ja hapankorppua koti-ikävään.

Pietarissa arvostetaan suomalaista laatua. Suomalaiset yritykset käyttävät suomalaisuutta markkinoinnissaan, mutta myös venäläiset yritykset saattavat hyödyntää Suomea markkinointikikkana. Suomi-brändillä myydään makkaroita ja esimerkiksi juustoa, jonka nimi on Tuhat Järveä, ja jonka pakkauksen kuvassa on sinivalkoinen järvimaisema. Tuotteilla tuskin on mitään tekemistä Suomen kanssa.

 

Kuohuvaa, vodkaa ja kakkuja on aina pietarilaisissa ruokakaupoissa laajat valikoimat.

 

Vapaa-aika

Pietarissa harrastetaan samanlaisia asioita vapaa-ajalla kuin Suomessakin. Eri lajeille ja harrastuksille on omia kerhoja ja studioitaan. Lenkkeilyyn ei kylläkään ole niin luonnonläheisiä reittejä ja polkuja isossa kaupungissa kuin pienemmissä suomalaiskaupungeissa. Puistoissa käydään kävelemässä ja partiolaisia näkyy viikonloppuna rinkkojensa kanssa metrossa.

Yhdessä suhteessa pietarilaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset. Pietarilaisilla on paljon datsoja eli mökkejä ja he käyvät niillä mielellään kesäisin ja viikonloppuisin. Lapsiperheet nauttivat rauhallisesta elämästä mökillä, missä lapset saavat juosta ja leikkiä vapaasti ulkona. Kaupungissa lapsia ei voi päästää ulos keskenään leikkimään. Ihmiset harrastavat myös paljon marjastamista ja sienestämistä kaupungin ulkopuolella.

 

Ozerkin metroaseman vieressä on yllättävä kolmen järven viheralue, jossa pietarilaiset käyvät vapaapäivänä ulkoilemassa, piknikillä ja ottamassa aurinkoa.

Ozerkista löytyy myös vanhoja puutaloja eli datsoja.

Udelnayan kirpputorilla aarteiden etsiminen on hauskaa ajanvietettä. Ulkoilmakirppiksellä on viikonloppuisin paljon turhaa krääsää, mutta myös vanhaa antiikkia. Samovaarista voi ostaa kupin kuumaa teetä. Paikalle pääsee metrolla, aseman nimi on Udelnaya.

 

Pietarilaiset nauttivat varmasti kotikaupunkinsa kanaaleista, puistoista, historiallisesta keskustasta ja kulttuuritarjonnasta. Ja niin nautimme me turistitkin!

Entä sinä, oletko huomannut muita eroja tai samankaltaisuuksia arjessa Suomessa ja Venäjällä?

 

 

 

Pietarin salatut sisäpihat kuhisevat elämää

 

 

Pietarin keskustassa on upeita historiallisia katuja ja kauniita fasadeja. Viiden miljoonan asukkaan metropoli kuhisee elämää myös niiden takana. Monta mielenkiintoista paikkaa löytyy vasta kun astuu porttikongista sisään sisäpihalle! Keräsin tähän postaukseen minua yllättäneitä ja ihastuttaneita sisäpihoja, joihin Pietarissa asuva siskoni on minut vienyt.

 

Shoppailua sisäpihoilla

Pietarin keskustassa tuntuu olevan suosittuja  muuttaa vanhoja asuintaloja tai teollisuusrakennuksia uuteen käyttöön.  Vanhoihin taloihin on perustettu pikkuputiikkeja, taidetiloja, baareja ja ravintoloita. Aikaisemmassa Pietari on hipsterien mekka -postauksessa esittelin jo yhden tällaisen sisäpihalta löytyvän kohteen. Tässä on kaksi lisää:

Cultural Cener Golitsyn Loft (osoite: Fontanka 20) on aivan keskustassa Fontanka-kanaalin varressa. Kun kanaalin varresta poikkeaa sisäpihalle, ensin huomaa sisäpihan lautalattian. Hauska idea, joka tekee pihasta heti kotoisamman! Kun astuu sisään taloon, löytää kaikenlaista mielenkiintoista useassa eri kerroksessa. Itse ihastuin herkkukauppaan, joka on niin ihastuttavasti sisustettu ja myytävät niin kauniisti aseteltu, ettei sitä uskoisi kaupaksi ollenkaan.

 

 

Loft Project Etagi on entinen leipomo, joka on muutettu kulttuurikeskukseksi, jossa on taidenäyttelyitä, pieniä kauppoja ja food court -alue. Sisäpihalle on sijoitettu lasisia kontteja, joissa on myöskin kauppoja, tatuointiliikkeitä ja kaikenlaista siltä väliltä. Parasta on kuitenkin kattoterassi, jonne pääsee pientä sisäänmaksua vastaan. Katolta aukeaa upeat näkymät pitkälle yli ympäröivien kattojen. Osuimme sinne sopivasti juuri ennen auringonlaskua. Ilta-auringon valo ja tunnelma oli todella hieno.

Näissä loft-kohteissa kun kiertää, ei ikinä tiedä mitä oven tai nurkan takaa löytyy. Pelkästään kiertely on elämys!

 

Tästä astutaan kadulta sisään Loft Project Etagiin.

Kattoterassilla.  ”Tyttö voi lähteä Pietarista, mutta Pietari ei tytöstä”.

Parfyymikauppa.

 

Baareja ja pubeja

Baareja ja pubeja löytyy edellämainituista kohteistakin, mutta sen lisäksi on paikkoja, jotka herääävät vasta illalla. Näille kahdelle baarialueelle ei tulisi sattumalta päädyttyä:

Lähellä rautatieasemaa, josta lähtevät junat Moskovaan, ja samalla kadulla Loft Project Etagin kanssa sijaitsee vanha varastoalue, johon on syntynyt baarikeskittymä. Osoite on Ligovskiy prospect 50. Pistäydyimme muutamassa baarissa sisällä ja kaikille tuntuu löytyvän jotakin: on salsa-tanssiravintola, jytkettä välkkyvillä strobo-valoilla sekä rentoja istuskelupaikkoja. Dunes eli Dyynit-nimisessä baarissa pihalle on levitetty hiekkaa ja tuotu kalusteilla rantafiilistä.

 

Dyynit-niminen baari ulkoapäin.

 

Aivan Verikirkkoa vastapäätä kanavan toisella puolella on sisäpiha, jolla on neljä yökerhoa. Löydät sen osoitteesta Nab. Kanala Griboedova 7 tai seuraamalla yöaikaan paikalle soljuvaa juhlaväkeä. Täällä riittää juhlijoita aamuun asti.

 

Vasemmalla puolella katua on portti, josta pääsee sisäpihalle.

Astu tästä sisään!

Sisäänkäynnit yökerhoihin.

 

Sisäpihoilla saunotaan

Venäläisten sauna on nimeltään banja. Kävimme kylpemässä Mytninskie Bani -nimisessä banjassa, joka löytyy osoitteesta Ul. Mytninskaya 17-19. Kadulle on kyltti, mutta sisäänkäynti on terassin kautta sisäpihalta. Saunassa on eri osastoja ja me kävimme naisten yleisellä puolella. Tarjolla on myös varaussauna, josta nettisivun spa-tasoisten kuvien on oltava, sillä emme yleisen saunan puolella nähneet mitään kuvien luksussaunojen kaltaista.

 

Sisäänkäynti banjaan. Alla on lipunmyynti ja narikka.

 

Yleinen sauna oli silti kokemisen arvoinen elämys. Sauna on vanha ja henkii menneitä neukkuaikoja. Kaakelit ovat vähän kliiniset ja tuovat mieleen vanhan sairaalan. Saunassa kiivetään portaita isolle parvelle, jolla on penkit. Sauna lämpiää valtavilla puuhaloilla. Löyly on mukavan kostea ja sopivan kuuma. Löyly on kuin suomalaisissa saunoissa!

Fasiliteetit ovat aikaa nähneet, mutta perussiistit kuitenkin. Omia jalkineita kuten flipflopeja suosittelen, samoin omaa pyyhettä ja peflettiä. Vuokrasimme pyyhkeet, jotka muistuttivat lähinnä valkoista sairaalan lakanaa. Saunassa ja pesutiloissa oli naisilla ja miehillä omat puolet ja niissä liikuttiin alasti ilman uimapukuja.

 

 

Pietari on tunnettu upeista palatseista, kirkoista ja museoista. Suosittelen kuitenkin rohkeasti tutustumaan historiallisten rakennusten lisäksi myös tämän päivän ihmisten suosikkipaikkoihin, joihin pietarilaiset kokoontuvat viettämään vapaa-aikaansa.

Näin suomalaisena on virkistävää nähdä, miten uutta voi tehdä nopeasti ja luovasti vanhoihinkin rakennuksiin! Kaikki loft-talojen ratkaisut eivät varmasti menisi läpi suomalaiselta rakennus- tai terveystarkastajalta. Saatikka palo- ja turvallisuustarkastajalta. Ja mitäköhän muita tarkastajia ja säädöksiä vielä mahtaa olla. Mutta on kiva nähdä, että asiat voi tehdä myös eri tavalla ja monesti myös rohkeammin kuin meillä on totuttu.

 

 

 

Pietari on hipsterien mekka

 

pietari_drinkkibaari

 

Pietarissa riittää paikkoja, jotka löytää vain muiden antamien vinkkien perusteella. Uusia baareja, ravintoloita, kahviloita ja kauppoja nousee kuin sieniä sateella. Mielenkiintoisimmat niistä ovat monesti sisäpihoilla tai muissa sellaisissa paikoissa, ettei niihin sattumalta kadulta löydä. Kirjoitin keväällä anticafeista, joihin ei ole mitään opasteita kadulta.

Olin työreissussa Pietarissa viime viikonloppuna ja kaupungissa asuva siskoni vei minut sellaisiin paikkoihin, jotka oli itse vasta bongannut – tuttujen suosituksista. Kierrokseen kuului putiikkeja, pizzeria ja baareja.

Näissä paikoissa oli nuoria ihania työntekijöitä, jotka ainakin auttavasti puhuivat myös englantia. Vanhasta neukkutyylisestä ”asiakaspalvelusta” ei tänä iltana näkynyt merkkiäkään! Sen sijaan bongattiin monta metsuripartaa, miesponnaria, 80-luvun farkkuja ja muita pettämättömiä hipsterin tunnusmerkkejä.

Yksi yllättävistä sisäpihoista on osoitteessa Ulitsa Vosstaniya 24. Kadulle tai ensimmäiselle sisäpihalle tätä ei tunnistaisi menomestaksi. Vasta kun ekan sisäpihan läpi on kävellyt, selviää, että takimmaiselta pihalta pääsee baareihin ja putiikkeihin. Liikkeet olivat auki lauantaina vielä iltakymmenen aikaan. Kiertelimme putiikkeja ja kävimme kurkkimassa rappukäytävässä mitä minkäkin oven takaa löytyy.

 

pietari_läpikulku

Ensin kävellään tämän sisäpihan läpi…

pietari_sisäpiha_graffitit

…ja sitten tämän!

pietari_baari

Ja niiden takaa löytyy näin viihtyisä ja suosittu baari.

Tätä voisi kutsua paikallistuotannoksi, kun tuotteet valmistetaan samassa huoneessa missä ne myydään.

Tätä voisi kutsua paikallistuotannoksi, kun tuotteet valmistetaan samassa huoneessa missä ne myydään.

Herkullisia värejä Fligelstore -vaatekaupassa.

Herkullisia värejä Fligelstore -liikkeessä, jossa  myydään nuorten suunnittelijoiden vaatteita.

pietari_sähkötupakkabaari_web

Tässä baarissa myydään pelkästään sähkötupakkaa. Makuvaihtoehtoja näyttää riittävän.

Miesten tyyliä kaupan.

Miesten tyyliä kaupan.

 

Siirrytään vielä sisäpihalta pariin muuhun lähikortteleiden kivaan paikkaan:

Cocktail-baarissa nimeltä 11/2 ei ole drinkkilistaa, vaan juoma tilataan kuvailemalla mitä haluaa. Tyyliin ”ginipohjaan jotain marjaisaa mutta ei liian makeaa”. Siskoni on kuulemma tilannut näillä samoilla sanoilla jo useamman kerran drinksun ja aina on tullut jotain erilaista. Niin tälläkin kertaa. Omani oli ”jotain vihreää ja raikasta” ja sain rucolasta tehdyn cocktailin! (sivuhuomio: kun seuraavana aamuna heräsin, suussa maistui rucola… joten vaikutus oli pitkäaikainen. Ja hyvä näin – parempi rucola kuin vanha viina :D). Cocktailit maksoivat noin 5 euroa kappale.

 

Drinkkibaarissa baarimikkoina ponnaripää ja metsuriparta.

Drinkkibaarissa baarimikkoina ponnaripää ja metsuriparta.

 

Pizzeria nimeltä Pizza 22cm tarjoilee pizzoja, joiden halkaisija on 22 cm. Eli ei kovin suuria, mutta todella herkullisia ja juuri sopivia illanviettoon. Liian suuresta tulisi ähky ja ilta saattaisi päättyä väsähtämiseen. Listalta löytyy perinteisiä makuja, moderneja ja kokeilevia versioita sekä makeita pizzoja. Lista oli vain venäjäksi, mutta henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja he selittivät listaa englanniksi.

 

pietari_pizzeria22

Pizzerian seinällä sisustuksena on asiakkaiden instagramissa jakamia kuvia ravintolasta.

 

Uskon, että Pietarissa voi aina löytää hämäriltä takapihoilta uusia mageita underground-paikkoja, joita oma tuttavapiiri ei vielä tunne. Joten kyseessä on ehdoton hipsterien paratiisi!

 

 

Pietarin antikahvilat ovat suosittuja, mutta turistilta piilossa

 

anticafe_terrace

FD-antikahvilan terassi ja näkymä Nevsky Prospektille. Kulman takana on Eremitaasi.

 

Anticafet ovat Pietarissa suosittuja.  Niiden idea on yksinkertainen: anticafessa ei makseta kahvista tai teestä vaan siellä vietetystä ajasta. Hintaan sisältyy juotavaa ja pientä syötävää, hengailutilaa, pelejä tai vaikka soittimia vapaaseen käyttöön.

Monissa anticafeissa asiakkaat järjestävät erilaisia tapahtumia, leffailtoja, tanssikursseja tai muita yhteisöllisiä tilaisuuksia. Osa on etukäteen suunniteltuja ja markkinoituja, osa taas ei.

 

anticafe_bar

Kahvilan tiski ja oikealla omatoimikeittiö. Vesipiipuista maksetaan erikseen, ne eivät kuulu tuntitaksaan.

 

Anticafeissa käy paljon teinejä, jotka hengailevat mielummin kavereiden kanssa siellä kuin kotona. Asiakaskunta on kuitenkin laaja – Pietarissa ei välttämättä kaikilla ole tilavia ja mukavia olohuoneita, jonne kutsua vieraita. Tai kodit ovat kaukana keskustasta. Ja anticafeseen voi myös tuoda omat ruoat ja juomat.

Matkailijallekin antikahvilat ovat oiva paikka rentoutua koko päivän nähtävyyksissä kiertelyn jälkeen. Turistin on kuitenkin vaikea löytää anticafeita, sillä niitä ei yleensä mainosteta kadulla. Pietarin pääkadulla Nevsky Prospektilla on monta anticafeta, mutta ne ovat rakennusten yläkerroksissa. Mainosten ripustamisesta Nevskylle pitää maksaa eikä antikahviloilla ole siihen varaa – tai tarvettakaan välttämättä.

 

anticafe_door

Tältä näytää FD-anticafen sisäänkäynti Nevsky Prospektilla.

 

Kävin Pietarin reissullani FD-nimisessä anticafessa. Se on aivan ytimessä, kivenheiton päässä Eremitaasilta, osoitteessa Nevsky Prospekt 11. Sen on hostellin yhteydessä, mikä on nerokas yhdistelmä: hostellin asiakkaille voidaan tarjota kaikki anticafen palvelut ja samalla hostelli saa lisätuloja, kun tilat ovat auki muillekin kuin hostellin asiakkaille.

Hinnasto on 2 ruplaa/minuutti ja 120 ruplaa/tunti (1,6 €/tunti tämänhetkisellä kurssilla). Minimimaksu on 150 ruplaa ja maksimi 450 rupaa (n. 6€) eli neljän tunnin hengailun jälkeen ei tarvitse enää maksaa (oletan, että maksu on päiväkohtainen).

 

anticafe_doortape

FD-anticafesta ei ole muuta mainosta kadulle kuin nämä teipit, joissa on puhelinnumero ja summerin numero, joilla pääsee sisään.

anticafe_door_inside

Kahvila on 5. kerroksessa. Sisälle rappukäytävästä pääsee ovikelloa soittamalla.

anticafe_gamecorner

FD-kahvilan nurkkaus konsolipeleille.

anticafe_openspace

Tämän tilan voi vapaasti ottaa käyttöön. Lisäksi FD:ssä on vielä neukkarin tapainen huone, johon voi mennä pitämään vaikkapa kokousta omalla porukalla.

 

Myös näitä antikahviloita pietarilainen tuttuni suositteli:
Ziferblat, osoite: Nevskiy Prospect 81
12 Rooms, lähellä Admiralteyskaya metroasemaa

Ja täältä voit lukea lisää konseptista ja linkkejä antikahviloihin.

 

Minä ja Mertaranta matkalla Pietariin

 

mertaranta

Allegro saapuu Lahden asemalle.

 

Olen junassa matkalla Pietariin. Juna on viimeistä paikkaa myöten täynnä, sillä kyydissä on kisaturisteja (ja selostajia!) menossa lätkän MM-kisoihin. Myös meillä on ohjelmassa Suomen matsi Valko-Venäjää vastaan.

Olen aikaisemmin ihmetellyt miksi jotkut ihmiset tekevät lomamatkan aina samaan paikkaan. Jotenkin tuntuu hassulta, että viettäisi loman aina samassa paikassa, kun maailmassa on niin paljon nähtävää.

Olen kuitenkin päätynyt käymään Pietarissa useamman kerran ja tajunnut mikä hienous on mennä sinne aina uudestaan.

Pietarissa on niin sanotut ”pakolliset nähtävyydet” kuten Eremitaasi, Pietarinhovi ja tunnetuimmat kirkot. Niiden lisäksi on suuri määrä palatseja, museoita, näyttelyitä ja kaikenlaista muuta kulttuuria ja tekemistä.

Jos koittaa nähdä kaiken yhdellä reissulla, tulee ahdistus. Ei palatsejakaan jaksa kiertää montaa päivää, kun ne jo kokee inflaation. Ja jalkoja särkee.

Miten rentouttavaa on mennä nyt, kun tärkeimmät nähtävyydet on joskus käynyt jo katsomassa ja niihin ei ole pakkoa palata (vaikka toki esimerkiksi Eremitaasissa riittäisi näkemistä moneksi kerraksi).

Nyt voi pidennetyn viikonlopun reissulle valita vaikkapa yhden museon tai näyttelyn ja jonkun muun ohjelmanumeron. Muuten voi vain nautiskella kaupungin vilinästä, rentoutua ja istua rauhassa kahvilassa tai viettää pitkän illan baarissa.

Ja jos joku kiinnostava paikka jää näkemättä, voi aina ajatella, että ”ens kerralla sitten!”