Browsing Category

Suomi

Hemmottelua ja herkuttelua Tampereen Kylpylässä

*Yhteistyössä Holiday Club Tampereen Kylpylä

 

Kotimaanmatkailu on ihanan stressitöntä: ei lähtöselvityksiä, turvatarkastuksia, passijonoja, tuntien ruuhkassa istumista tai huonoa omatuntoa lentopäästöistä. Ja kaikkein rentouttavinta on miniloma ihan lähellä, vaikka omassa kotikaupungissa! Kun matkaa lomakohteeseen on vain kivenheitto, mukaan ei tarvitse pakata matkalaukullista tavaraa eikä ole kiire näkemään ja kokemaan kaikkea mahdollista, vaan voi vaan olla ja nauttia. Näin tein ainakin itse, kun pääsin vuorokaudeksi lomailemaan Tampereen Kylpylään: nautin spassa hieronnasta, loikoilin kylpylän porealtaissa, söin hyvin ja pitkän kaavan kautta ja poistuin hotellista ainoastaan iltakävelylle Rauhaniemen maisemiin. Ei sillä etteikö Tampereelta löytyisi paljon muutakin kesätekemistä kaupunkilomalle – kerron myös kotikaupunkini parhaat tärpit tässä jutussa!

 

Oma parveke kruunaa hotellihuoneen

Tampereen Kylpylä on rakennettu yli 100 vuotta vanhan Lapinniemen puuvillakehräämön tunnelmalliseen punatiilirakennukseen. Päärakennuksessa sijaitsevat kylpylä ja hoitola, ravintolat sekä lomahuoneistot. Hotellihuoneisiin kuljetaan katettua ulkokäytävää pitkin viereiseen uudempaan 11-kerroksiseen rakennukseen. Me majoituimme hotellirakennuksen 10. kerroksessa 2 hengen standard-huoneessa. Hotellihuoneet ovat valoisia ja mukavia, vaikka toki sisustuksesta jo hiukan huokuu 2000-luvun alku. Se mikä kuitenkin tekee huoneista ihan erityisiä on niiden huikea koko (28 neliötä on todella tilava kahdelle hengelle) ja iso parveke!

 

holiday club tampere kylpylä holiday club tampere kylpylä holiday club tampere kylpylä holiday club tampere kylpylä

 

Parveke on etenkin kesäaikaan kuin yksi huone lisää! Olisin voinut istua tuntikausia katselemassa veneitä Näsijärvellä ja myöhemmin illalla auringon laskemista horisontin taakse. Aika mahtavat puitteet muuten romanttisellekin lomalle! ”Tää on vähän kuin oltais ulkomailla”, sanoo mieheni, kun kuuntelemme lokkien kirkunaa lämpimässä kesäillassa.

 

holiday club tampere kylpyläholiday club tampere kylpylä

 

Rentoutumista kylpylässä

Kylpylän allasosasto on rauhallinen: hurjat vesiliukumäet ja aaltokoneet loistavat poissaolollaan. Teinit ehkä kaipaavat enemmän menoa, mutta aikuiset ja pienemmät lapset nauttivat kiireettömästä tunnelmasta. Allasosastolla on lämpimän pääaltaan lisäksi kaksi poreallasta, mineraalivesiallas, kylmäallas, kahluuallas sekä useita hierontapisteitä ja vesiputouksia. Allasbaarista saa juomaa ja ruokaa. Arkisin kylpylälipun hinnalla voi osallistua myös vesijumppiin.

Kylpylän yhteydessä toimii myös pieni spa-osasto, josta voi varata hemmotteluhoitoja kasvohoidoista hierontoihin. Kaikkein ihanimman rentoutumiskokemuksen saat, jos käyt ennen tai jälkeen hoidon kylpemässä – hoitolaan on nimittäin suora pääsy kylpylästä ja sinne voi hyvin tulla kylpytakki päällä. Minä kävin kokeilemassa kiinalaista päähierontaa, jossa käsitellään pään, niskan ja kasvojen alueen akupisteitä ja jonka tavoitteena on aktivoida elimistöä, verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Kertahoidon vaikutus onkin yhtä aikaa rentouttava ja virkistävä, tätä voisin koittaa toistekin!

 

holiday club tampere kylpyläholiday club tampere kylpylä

holiday club tampere kylpylä

Kuva: Holiday Club Tampereen Kylpylä

 

Illallinen uudessa Ravintola Cottonissa

Illallista pääsimme nauttimaan Tampereen Kylpylän upouuteen Cotton-ravintolaan, jonka nimi ja teema viittaavat tietysti alueen historiaan ja kylpylähotellin vanhaan puuvillankehräämörakennukseen. Cottonin ravintolapäällikkö Ulla Ainassaari-Vuorinen kertoo, että myös ravintolan ruokalistaa laadittaessa on huomioitu kehräämön historia: listalla näkyvät puuvillatehtaan perustajien ruokamieltymykset ja suomalainen lähiruoka, jota on tarjottu jo aikoinaan kehräämönkin arvovieraille. Se, että taustalla on tarina ja sadan vuoden historia tekee ravintolasta heti jotenkin sympaattisemman ja helposti lähestyttävämmän!

Ravintolan sisustus on samaan aikaan modernin raikas ja lämpimän kodikas ja puuvillanoksat pöydissä yhdistävät historian nykypäivään. Vaikka ravintola on käydessämme ehtinyt olla auki vasta noin kuukauden, niin ainakin lähipöytien loma-osakkaiden kommenttien mukaan se on jo ehtinyt tulla hyvin suosituksi ja tykätyksi.

 

holiday club tampere kylpylä

 

Illallisemme alkaa päivittäin paikan päällä leivottavalla keskieurooppalaistyyppisellä hedelmäleivällä. Sen jälkeen meille molemmille löytyy listalta helposti mieleiset alkuruuat: minulle jokirapusalaattia (ei tarvitse mainita kuin jokirapu ja minä tilaan sitä minkä ikinä lisukkeen kanssa se tuleekaan, nam!) ja miehelleni härkäpastramia.

 

holiday club tampere kylpylä holiday club tampere kylpylä

 

Pääruuissa mennään samalla linjalla: minä kaikkien kala- ja mereneläväruokien ystävänä valitsen kuhaa ja mieheni tilaa entrecote-pihvin. Tarjoilija osaa myös suositella pääruuille erinomaiset viinit: kalalle ranskalaista rieslingiä ja lihalle täyteläistä, espanjalaista punaviiniä. 

 

holiday club tampere kylpylä holiday club tampere kylpylä

 

Jälkiruokien suhteen olemme mieheni kanssa yksimielisiä: molemmille maistuu makea melkein kaikissa muodoissa! Jotta päättäminen helpottuu, tilaamme listalta kaksi jälkkäriä jaettavaksi: talon suklaakakun ja ihanan raikkaan raparperisorbetin. Vaihtoehtoisesti ruuan jälkeen voisi istahtaa myös drinkeille coctailbaariin.

 

holiday club tampere kylpylä holiday club tampere kylpylä

 

Yllättäen annan ruuista kaikkein parhaat pisteet pihville (syön harvoin lihaa, mutta tottakai kärkyin hetimiten itselleni maistiaisia mieheni annoksesta). Pihvi on grillattu ravintolan puuhiiligrillissä, joka toi siihen aivan mahtavan aromin! Lihalle oli myös uskallettu laittaa kaveriksi vahvoja makuja: voimakkaan valkosipulista maustevoita ja kapris-tryffelimajoneesia, todella herkullista! Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan erityisesti puuhiiligrillissä tehtyjä annoksia. 

Ravintola Cotton tarjoilee à la carten lisäksi maanantaista lauantaihin lounasta noutopöydästä, kesäaikaan joka päivä iltabuffetin ja sunnuntaipäivisin kalapainotteista brunssia. Tuli siinä täydellisen hemmottelun hurmassa mieleen sellainenkin vaihtoehto, että jos ei jaksaisi nousta sunnuntaiaamuna aamupalalle (jolloin kyllä missaisi muun muassa tuoreet vohvelit!), niin sitähän voisi kömpiä kauneusunilta suoraan brunssille! Kätevää!

Tampereen Kylpylän asiakkaita palvelee Cottonin lisäksi myös Classic Pizza Restaurant, jonka listalla näytti olevan tosi mielenkiintoisia makuja (esimerkiksi raastettua punajuurta, seesamikastiketta, thaicurrya ja korianteria) ja kesäterassi, jolle voi tilata ruokaa kummastakin ravintolasta. Hotellin aulasta löytyy lisäksi R-kioski, josta saa nopeasti mukaan välipalaa vaikka piknikille tai eväät läheiselle Rauhaniemen uimarannalle sekä tietysti jätskiä, juomia, kahvia, lehtiä jne.

Täältä löydät kaikkien Tampereen kylpylän ravintoloiden tiedot ja ruokalistat.

 

holiday club tampere kylpylä

 

 

Aamiaiseksi vasta paistettuja vohveleita

Aamiaisella on tarjolla kaikki kunnon hotelliaamupalalle kuuluvat herkut: karjalanpiirakat munavoilla, pekonia ja munakokkelia, jugurttia, muroja, hedelmiä ja vihanneksia, hyvää kahvia ja mehuja. Lämpimissä ruuissa on perinteisten tarjottavien lisäksi paikallisvärinä myös mustaamakkaraa ja kasvisyöjille falafeleja. Ja makeaksi lopuksi vielä mehevää marjapiirakkaa, pieniä korvapuusteja ja ah ihanaa – vohvelinpaistopiste ja vohveleille hilloa ja kermavaahtoa. Että tuore rapsakka vohveli maistuukin hyvältä aamukahvin kanssa! Gluteenittomat tuotteet ovat näkyvästi esillä omalla pöydällään, ja siltä löytyy tietenkin myös gluteeniton vohvelitaikina ja sille oma vohvelirauta. 

 

holiday club tampere kylpylä

 

Lapinniemen alue ja ulkoilumaastot 

Tampereen Kylpylä sijaitsee rauhallisella, luonnonkauniilla Lapinniemen ja Rauhaniemen alueella. Edes kesälauantai-iltana missään ei möykätä ja iltakävelylläkin tulee vastaan vain muutamia muita ihmisiä.  Rannassa on parissa kohdassa vanhoja uimakoppeja ja pieniä uimarantoja. Lemmikkien kanssa matkustavat voisivat hyvin kesällä uittaa täällä myös koiria silloin kun ihmisiä ei ole uimassa. Kävelen Rauhaniemen uimarannalle asti, missä vielä iltakymmeneltä viimeiset uimarit kuivailevat itseään ja osa ihmisistä valokuvaa laillani auringonlaskua.

 

rauhaniemi lapinniemi tampere rauhaniemi lapinniemi tampere rauhaniemi lapinniemi tampere rauhaniemi lapinniemi tampere rauhaniemi lapinniemi tampere

 

Kesälomavinkit Tampereelle

Tampereen Kylpylä on uniikki hotellilomakohde lähellä niin luontoa kuin keskustaakin. Perhelomailijoiden ykköskohde Särkänniemikin on vain kivenheiton päässä, mutta toki Tampereella kannattaa käydä huvipuiston lisäksi muuallakin! Tsekkaa ainakin:

  • Viikinsaari: laivareissu ja kaunis saari uimarantoineen ja ravintoloineen on elämys niin lapsille kuin aikuisillekin
  • Tampereen historiaan pääsee tutustumaan parhaiten Finlaysonin vanhassa tehdasmiljöössä ja Tallipihalla (Tallipihalta löytää myös kivoja tuliaisia!)
  • Kauppahallista tai torilta saa herkullisimman kesälounaan
  • Kivat kesätapahtumat kuten Kukkaisviikot, Tammerkosken Sillalla, Tammerfest, Teatterikesä ja Pintxoviikko
  • Ja Tampereen monista museoista kannattaa katsastaa ainakin Muumimuseo ja Vapriikki!

 

Kaikki Tampereen kesävinkkini löydät tästä jutusta, Holiday Club Tampereen Kylpylästä voit lukea lisää täältä.

 

 

Kesäretki majakalle – näille pääset ilman omaa venettä!

 

Majakkafani tässä moi!

Suunnittelen tässä juuri omia kesän majakkamatkojani (tulossa on muuten mahdollisten kotimaan majakkareissujen lisäksi huikea majakkamatka Skotlantiin!) ja tein samalla pienen koosteen niistä majakoista, jonne muutkin veneettömät pääsevät tänä kesänä yleisökuljetuksilla tai risteillen käymään. Omalla veneellä pääsee tietysti vielä useammalle majakalle – katso kaikki Suomen majakat Majakkaseuran sivuilta.

Suosittelen lämpimästi myös yöpymistä majakalla, ei ole meinaan mitään niin upeaa kuin katsella auringonlaskua keskellä aavaa merta tai herätä suolaiseen tuuleen ja luonnon ääniin Suomen upeassa saaristoluonnossa!

 

Bengtskärin majakka

Bengtskär on matkailijoiden keskuudessa varmaan se Suomen majakoista kaikkein tunnetuin – se on ollut avoinna yleisölle jo vuodesta 1995. Bengtskärin majakka on rakennettu vuonna 1906 Helsingfors-laivan haaksirikon jälkeen ja se on tällä hetkellä Pohjoismaiden korkein majakka.

Bengtskäriin pääsee kesäisin laivalla Hangosta (19.6.-25.8.) ja Kasnäsistä (2.6.-26.8.). Majakalla voi myös yöpyä ja ruokailla ja sieltä löytyy pieni museo, matkamuistomyymälä ja kappeli.

Lisää luettavaa: Maailman äärellä -blogin juttu Bengtskäriltä.

 

bengtskär majakka

 

Gustavsvärnin majakka ja linnoitus

Gustavsvärnin linnoitus on peräisin 1700-luvulta, majakka on rakennettu saarelle vuonna 1951. Gustavsvärnin majakalla ei ole vakituisia matkailupalveluita, mutta sinne pääsee risteilemään Hangosta tiistaisin ja lauantaisin ajalla 30.6.-13.8.2018, ja lähes koko kesän Suomen Majakkaseuran talkoolaiset ovat paikalla remontointi- ja rakennuspuuhien lisäksi opastamassa matkailijoita ja myymässä matkamuistoja ja kahvia.

Lisää luettavaa: Meriharakka-blogin juttu Gustavsvärnistä.

 

Gustavsvärn majakka

Kuva: © Hangon matkailutoimisto

 

Isonkarin majakka

Isonkarin vuonna 1833 rakennettu majakka sijaitsee Uudenkaupungin ulkosaaristossa. Majakkasaarelta löytyy kattava valikoima matkailupalveluita: siellä voi majoittua, kahvitella ja ruokailla, saunoa ja uida sekä pitää vaikka kokouksen. Kesäisin on varattavissa myös lammaspaimenviikkoja. Isoonkariin pääsee laivalla Uudestakaupungista 6.6.–12.8.2018.

Lisää luettavaa: Matkalla lähelle tai kauas -blogin juttu Isokarilta.

 

isokari majakka

Kuva: Isokari.fi

 

Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlajan majakka Rauman edustalla on valmistunut 1953 ja se on edelleen toiminnassa. Majakalla voi yöpyä mukavissa huoneissa majakan tornissa ja sieltä löytyy myös ravintola, kesäkahvila, sauna ja kylpytynnyri sekä kappeli, jossa voi järjestää vaikka häät! Kylmäpihlajalle pääsee risteilemään Raumalta kesäaikaan 1.6.-16.9.2018.

Lisää luettavaa: Live now dream later -blogin juttu Kylmäpihlajalta.

 

kylmäpihlaja majakka kylmäpihlaja majakka

 

Marjaniemen majakka

Marjaniemen majakka tunnetaan ehkä paremmin Hailuodon nimellä. Hailuoto on erikoinen, maankohoamisen seurauksena merestä Oulun edustalle aikoinaan noussut saari. Koko saari on aivan uskomattoman hieno luonto- ja matkakohde, jossa viihtyy taatusti koko perhe!

Hailuodon saaren itäpuolelle kulkee lossi Oulusta ympäri vuoden, Marjaniemen majakka on saaren länsirannalla. Marjaniemessä voi yöpyä Luotsihotellissa tai Ravintola Luodon yläkerrassa, ja saarella riittää majakan lisäksi paljon muutakin nähtävää.

Lisää luettavaa: juttuni lumoavan kauniilta Hailuodon saarelta.

 

marjaniemi hailuoto majakka marjaniemi hailuoto majakka

 

Russarön majakka

Russarö on Puolustusvoimien hallussa oleva linnakesaari Hangon edustalla. Se on avoinna yleisölle rajoitetusti ja risteilyjä tehdään Hangosta käsin vain ennakkoon määriteltyinä päivinä. Katso risteilypäivät Marine Linesin sivuilta. Risteilemään pääsevät vain Suomen kansalaiset. Saaren päänähtävyys on tietysti viisikerroksinen majakka, Hangon Silmä, joka on valmistunut vuona 1863.

Lisää luettavaa: Archie Gone Lebanon -blogin juttu Russaröltä.

 

russarö majakka

Kuva: Suomen Majakkaseura

 

Säpin majakka

Säpin saari sijaitsee Selkämeren kansallispuistossa Luvian ulkosaaristossa. Saarella on vuonna 1873 valmistuneen majakan lisäksi Porin lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema ja niittyjä parturoimassa muflonilampaita. Säppiin pääsee heinäkuussa sunnuntaisin Luvialta.

Lisää luettavaa: Duunireissaaja-blogin juttu Säpistä.

 

säppi majakka

Kuva: kallerna [CC BY-SA 3.0] from Wikimedia Commons

 

Sälgrundin majakka

Sälgrundin saari sijaitsee Suomen pienimmän kaupungin, Kaskisen, edustalla. Majakkapihan vanhalle luotsiasemalle on kunnostettu myös majoitustiloja. Sälgrundin majakkaan pääsee tutustumaan muun muassa Kaskisten Musiikkikesä -tapahtuman yhteydessä 19.-22.7.2018, jolloin majakalla kuullaan konsertteja, sooloesityksiä ja järjestetään myös musikaalinen luontopolku. Venekuljetuksia järjestetään myös sunnuntaina 15.7.  ja kansainvälisenä majakkaviikonloppuna 18.-19.8.2018.

Lisää luettavaa: Retkipaikan juttu Sälgrundilta.

 

sälgrund majakka

 

Söderskärin majakka

Söderskärin majakka sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa ja se on osa luonnonsuojelualuetta. Maihinnousu majakkasaarelle yksityisveneillä on kielletty ajalla 1.5.-31.7., mutta risteilyjä järjestetään poikkeusluvalla. Risteilemään pääsee Helsingistä ja Sipoosta 1.5.-30.9.2018.

Lisää luettavaa: Oi mutsi mutsi -blogin juttu Söderskäriltä.

 

söderskär majakka

Kuva: Pöllö [CC BY 3.0 ] from Wikimedia Commons

 

Tankarin majakka

Tankarin kaunis majakka Kokkolan edustalla on valmistunut vuonna 1889. Se on edelleen toiminnassa ja yksi Suomen valovoimaisimmista majakoista. Tankarin saarella on paljon mielenkiintoista nähtävää: pieni kirkko, hylkeenpyyntimuseo, luontopolku, vanhoja majakkamestarin, luotsien ja majakanvartijan rakennuksia sekä kesäkahvila. Majakalla voi myös yöpyä ja saunoa. M/S Jenny risteilee Tankariin Kokkolasta 6.6.-31.8.2018.

Lisää luettavaa: juttuni kesäyöstä Tankarilla.

 

tankar majakka tankar majakka

 

Utön majakka

Utö ei ole pelkkä majakkasaari vaan noin 50 asukkaan kotipaikka, jossa toimii ympärivuotisesti muun muassa kauppa ja koulu. Se sijaitsee Saaristomeren eteläosassa, noin 90 kilometriä Hangosta länteen. Utö on myös Suomen vanhin majakkapaikka: sinne on pystytetty ensimmäinen majakka jo vuonna 1753. Majakan lisäksi saarelle tullaan bongailemaan lintuja: Utöllä riittää sen eteläisen sijainnin takia seurattavaa läpi vuoden keskitalvea lukuunottamatta. Utölle pääsee ympäri vuoden ilmaisella yhteysaluksella Pärnäisistä ja lisäksi kesäisin keskiviikkoisin ja lauantaisin Turusta risteilyalus M/S Kökarilla. Yöpyä voi Utö Havshotellissa tai Hannas Horisont -aamiaismajoituksessa.

Lisää luettavaa: juttuni talviselta Utön saarelta.

 

utö majakka utö majakka

 

 

Neljä kesäviikonloppua kotimaassa

 

Viime kesänä lanseerasin itselleni minikesäloma-konseptin. Kun olin ensin alkukesästä ”tuhlannut” kaksi viikkoa kallisarvoisista lomapäivistäni roadtrippailuun Tadzikistanissa ja Kirgisiassa, päätin ripotella jäljelle jääneet lomapäivät neljälle pitkälle viikonlopulle ja viettää Keski-Aasian roadtripin lisäksi neljä minikesälomaa kotimaassa!

Kotimaan matkailu on kyllä kesällä kaikkein parasta matkailua! Suosittelen lämpimästi näitä omia minilomakohteitani niinkuin myös muita Suomen aurinkoisia kesäkaupunkeja ja luontokohteita! Ja lähimatkaillahan voi vaikka omassa kotikaupungissaan – minun kesäiset vinkkini kotikaupunkiini Tampereelle löydät täältä.

 

Juhannus Tammisaaressa

Juhannusviikonlopun vietimme kauniissa Tammisaaressa. Alkuun suunnittelin lomaa pitkistä hiekkarannoistaan ja pitsihuviloistaan tunnetussa Hangossa, mutta olin lopulta oikein tyytyväinen siihen, että päädyimmekin tänne hiljaisempaan Tammisaareen. Tammisaari oli söpö kuin karkki! Nautimme pikkukaupungin rauhallisesta ja merellisestä tunnelmasta ja löysimme eriväristen puutalojen sokkelosta muun muassa kivoja pihakirppiksiä ja kahviloita.

Tämä seutu valikoitui kesän ensimmäisen miniloman kohteeksi myös siksi, että Hangon ja Tammisaaren lisäksi matkan varrella on paljon nähtävää: muun muassa Liesjärven kansallispuisto (josta kirjoitin täällä), Lohjansaari (juttuni täällä), Fiskarsin Ruukki ja Mustion Linna. Ja myös siksi, että halusin vihdoinkin päästä käymään Bengtskärin majakalla, jonne pääsee veneellä Hangosta.

 

tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä tammisaari kesä

 

Suomen pienin kaupunki Kaskinen

Seuraavan kesäviikonlopun vietimme Kaskisissa, Suomen pienimmässä kaupungissa Pohjanmaan rannikolla. Kaskinen on kaupunki, johon en olisi varmaan koskaan eksynyt jollei Hollannista Suomeen paluumuuttanut ja sattuman oikusta Kaskisiin asettunut ystäväni olisi pyytänyt minua kylään – ja onneksi pyysi, nimittäin Kaskinen on ihan helmi!

Myönnetään, että ystäväni lisäksi Kaskinen kyllä houkutteli minua myös Sälgrundin majakalla. Jos ette ennen tätä vielä ole huomanneet, niin sydämeni sykkii aika kovasti majakoille (jos haluat lukea aiemmista majakkaseikkailuistani, niin tsekkaa jutut Yö Tankarin majakkasaarella, Utön majakka Saaristomeren syleilyssä ja Lumoavan kaunis Hailuoto)!

Sälgrundin majakan lisäksi ystäväni esitteli minulle muun muassa kaupungin suloisia pieniä käsityöläisten putiikkeja sekä paikallisten keskuudessa suurta suosiota nauttivan kalansavustamon. Tuore savukala on sen verran suosittua, että jos sitä halajaa päästä maistamaan, kannattaa paikalla olla savustuspäivinä heti aamusta!

Niin ja kaiken muun hyvän lisäksi me bongattiin kaupungilta myös Kaskisten oma kuuluisuus Krista Siegfrids, joka oli kuvaamassa samana viikonloppuna tätä Visit Kaskinen -videota.

 

kaskinenkaskinen kaskinen sälgrund majakka

 

Synkempiä kohteita Turussa

Turku valikoitui seuraavan kesäviikonlopun kohteeksi kahdesta erityisestä syystä. Huomasin, että viime kesänä oli viimeinen mahdollisuus päästä tutustumaan vanhaan Kakolan vankilaan ennenkuin Kakolanmäki rakennetaan täyteen trendiasuntoja, ja lisäksi olin halunnut jo pitkään käydä Seilin saarella, jonne pääsee kesäisin laivalla suoraan Aurajoesta. Ja oli oikeastaan vielä kolmaskin syy: edellisellä kerralla Turussa käydessäni vierailin upeassa Forum Marinum -museossa ja sen yhteyteen Aurajoen partaalle ankkuroidulla vanhalla Bore-risteilyaluksella. Pistin silloin merkille, että laivassa voi myös majoittua ja koska tykkään yöpyä kaikenlaisissa erikoisissa majapaikoissa, varasin tälle reissulle hytin hotellilaivasta!

Lue tästä juttuni Kakolan vankilasta ja Seilin saarelta.

 

kakola turku kakola turkuseililaivahostelli turku

 

Hääonnea Porvoossa

Neljännen minilomaviikonlopun vietimme Porvoossa. Porvoo on kaupunki, joka on aina tähän saakka jäänyt minulta jostain syystä käymättä, joten kun sain kutsun Kaisan häihin Porvoon kupeeseen Laukkoskelle, päätin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutustua samalla kesäiseen Porvooseen.

Porvoon vanha kaupunki on syötävän suloinen! Ei ole mikään ihme, että Porvoo on niin suosittu päiväretkikohde ulkomaistenkin matkailijoiden keskuudessa! Ja sen pastellivärisiä vanhoja puutaloja ja jokivarren ranta-aittoja kierrellessä kuluu kyllä mukavasti kokonainen viikonloppukin. Porvoossa kannattaa nauttia myös hyvistä ravintoloista ja kahviloista. Porvoon ravintolakesä huipentuu elokuussa järjestettävään SMAKU Porvoo -tapahtumaan, jonka aikana huippuravintoloiden maisteluannoksia pääsee kokeilemaan pieneen hintaan. Katso myös ideat Porvoon suklaakierrokselle tästä jutustani –  sieltä saa muun muassa Euroopan kolmanneksi parasta suklaata!

Kotiinpäin ajellessa pysähdyimme vielä sympaattisella Postimäen museoalueella, jossa pääsi tutustumaan vanhoihin käsityöläisten aittoihin ja tupiin ja mikä parasta silittämään villaisen pehmoisia lampaita.

 

porvoo vanha porvoo vanha porvoolammas postimäki lammas postimäki

 

Kyllä Suomi on vaan täynnä upeita paikkoja! Onneksi tällekin kesälle on jo tiedossa paljon kotimaanmatkailua: ainakin juhannus Vaasassa, viikonloppuloma Tampereen kylpylässä omassa kotikaupungissani sekä kaunis Naantalin kaupunki yhdistettynä Finnlinesin risteilyyn Kapellskäriin. Lisäksi haaveilen muun muassa uusintareissusta huiman kauniiseen Hailuotoon.

 

 

Kesävinkit Tampereelle

 

Maailmaa kiertäessä ja toinen toistaan eksoottisempia ja ihmeellisempiä paikkoja kohdatessaan sitä välillä unohtaa miten upeita kohteita meillä on kotimaassa. Saati miten monipuolinen ja hieno on oma kotikaupunkini!

Sain tästä hyvän muistutuksen, kun emännöin toukokuussa Tampereella kollegoita eri puolilta Eurooppaa. Illanviettomme Viikinsaaressa oli ikimuistoinen, samoin kuin köysilaskeutuminen Pyynikin näkötörnista. Ehdimme käydä myös muun muassa Tallipihalla suklaaostoksilla, Pispalassa kävelemässä ja Laukontorin ravintolalaivoilla kesäilloista nauttimassa. Vieraat olivat aivan haltioissaan Tampereesta! Ja niinpä, inspiroituneena kaikista heidän kehuistaan ja ylistyksestään, päätinkin koota yhteen parhaat vinkkini kesä-Tampereelle.

 

1. Aloita aamu torikahveilla

Aloita kiireetön kesäaamu torikahveilla Tammelantorilla tai Laukontorilla. Laukontorilla saat kaupan päälle maisemat Ratinansuvantoon, Tammelantorilta taas löydät perinteisten torikojujen lisäksi kesäviikonloppuisin vilkkaan ulkoilmakirpputorin. Molemmilta toreilta voit ostaa aamupalaksi myös vaikka pötkön kuuluisaa Tapolan mustaamakkaraa!

 

tekemistä Tampereella kesä tori

Laukontori. Kuva: Visit Tampere / Laura Vanzo

 

2. Tee laivaretki Viikinsaareen

Laukontorin rannasta voit hypätä Viikinsaaren laivaan. Jo lyhyt laivamatka kauniissa maisemissa on elämys ja paikan päällä saaressa voi tehdä monenlaista: uida, saunoa, pelata ulkopelejä, grillata makkaraa, syödä tasokkaassa ravintolassa, istahtaa terassille tai vaikka kiertää koko saaren luontopolkua pitkin tai katsoa kesäteatteria. Laivat kulkevat 1.6.–12.8.2018 tunnin välein, sauna lämpiää yleisillä saunavuoroilla sunnuntai-iltapäivisin.

Lisätietoja Viikinsaaresta löydät Hopealinjojen ja Visit Tampereen sivuilta.

 

tekemistä Tampereella kesä viikinsaari tekemistä Tampereella kesä viikinsaaritekemistä Tampereella kesä viikinsaari

 

3. Sauno sydämesi kyllyydestä

Viikinsaaren perinteisen puusaunan lisäksi voit kokeilla myös muita Tampereen (joka on muuten juuri julistettu maailman saunapääkaupungiksi!) yleisiä saunoja. Tampereella on yli 20 kaikille avointa saunaa, joista suosituimpia ovat Rajaportin sauna Pispalassa ja Rauhaniemen kansankylpylä Lapinniemessä. Kesäkuun lopussa avautuu myös Tampereen uusin saunatulokas Saunaravintola Kuuma Laukontorille.

>> Lue Ylen juttu Tampereesta maailman saunapääkaupunki.

 

tekemistä Tampereella kesä rajaportti

Rajaportin sauna. Kuva: Visit Tampere / Laura Vanzo

 

4. Ihastu vanhaan puutaloidylliin

Lähde kävelykierrokselle Pispalan eriparisten puutalojen idylliin. Aloita nousemalla harjulle joko Pispalan valtatien puolelta tai alhaalta Tahmelasta. Parhaat näkymät löytyvät Pyykkimettänpuistosta ja siitä on hyvä lähteä seikkailemaan eteenpäin Pispalan kapeille kujille. Haluatko saada samalla hien pintaan? Ota aikaa ja juokse kaikki 310 Pispalan porrasta alas ja takaisin ylös!

 

tekemistä Tampereella kesä pispala

Näkymä Pyykkimettänpuistosta Pyhäjärvelle

tekemistä Tampereella kesä pispala

tekemistä Tampereella kesä pispala

Pispalan portaissa syksyllä

 

5. Nauti viikonloppubrunssia

Nauti viikonloppuaamupäivästä (osa brunsseista on tarjolla aina klo 16 saakka) jollakin Tampereen lähes kolmestakymmenestä brunssista. Pispalan kävelykierrokseen kannattaa yhdistää Cafe Pispalan tuhti ja herkullinen pannukakkubrunssi, keskustassa taas suosittelen esimerkiksi Cafe Aitoleivän tai Fazer Cafén brunssia tai uutta Sandroa Ratinan kauppakeskuksessa, jossa brunssin voi nauttia myös isolla, aurinkoisella terassilla.

Kaikkien Tampereen brunssien arviot löydät jutuistani 15 herkullista brunssivaihtoehtoa ja 12 uutta brunssisuosikkia.

 

tekemistä Tampereella kesä brunssi

Sandron brunssiherkkuja

 

6. Kiipeä näkötorniin ja maista maankuuluja munkkeja

Pyynikin näkötorni maisemineen ja kahviloineen on ihan must! Itse näkötorni on vain 26 metriä korkea, mutta kun se sijaitsee Tampereen keskustan korkeimmalla kohdalla Pyynikinharjulla, avautuu sen laelta huikeat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Ai että Tampere on kaunis! Lisänä näkötornin kahvilasta saa Suomen parhaita munkkeja – niitä kannattaa ostaa mukaan vaikka kotiinviemisiksikin! Keskiviikkoiltaisin näkötörnissa voi koittaa myös köysilaskeutumista 25 euron hintaan.

Lue lisää Pyynikin näkötornista.

 

tekemistä Tampereella kesä pyynikin näkötorni tekemistä Tampereella kesä pyynikin näkötorni

 

7. Ihastu maisemiin

Pyynikin näkötörnin lisäksi voit ihailla Tampereen kauniita maisemia Näsinneulasta (tornissa on näköalojen lisäksi Euroopan korkein jäätelökahvila sekä todella hyvä ruokaravintola) tai Torni-hotellin Moro Sky Barista (se on nimensä mukaisesta baari, ja sinne voi mennä drinkkien lisäksi myös vaikka kahville). Kokeile myös uuden Periscope-ravintolan kattoterassia, jolta on näkymät Ratinan suvantoon ja Laukontorin suuntaan.

 

tekemistä Tampereella kesä näsinneula särkänniemi

Näkymät Näsinneulasta

 

8. Paijaa pupuja

Eläinrakkaan matkailijan kannattaa suunnata Tampereella Suomen ainoaan pupukahvilaan. Pupukahvila löytyy jo sinällään erikoisen 3D-tulostinkahvilan sisältä läheltä Sorsapuistoa. Puput viettävät kahvilassa hyvää elämää, ja ovat yleensä oikein vastaanottavaisia kahvilassa myytäville pupunherkuille ja kiipeävät syliin asti syömään. Ja löytyy Tampereelta toki kissakahvilakin!

>> Lue juttuni pupukahvilasta.

tekemistä Tampereella kesä pupukahvila

 

9. Tutustu 1800-luvun tunnelmalliseen Tallipihaan

Tallipihan puutalokorttelissa on säilynyt 1800-luvulta asti Finlaysonin puuvillatehtaan patruunan hevostallit sekä muun muassa tallimestarin ja hevoskuskin asunnot. Tätä nykyä tunnelmallisessa korttelissa sijaitsee yksi Tampereen suloisimmista kahviloista, käsityöläisten liikkeitä sekä suklaakauppa. Tallipihalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Tallipihalta pääsee helposti käymään myös upeassa Finlaysonin palatsissa (se toimii nykyään ravintolana), Näsinpuistossa sekä Näsilinnassa, jossa toimii nykyään Museo Milavida.

 

tekemistä Tampereella kesä tallipiha tekemistä Tampereella kesä tallipihatekemistä Tampereella kesä tallipiha

 

10. Helposti lähestyttävää taidetta Finlayson Art Arealla

Koko vanha Finlaysonin tehdasmiljöö Tammerkosken rannalla lähellä Tallipihaa on kiertelemisen arvoinen. Mutta kesällä siellä kuljeskelu on erityisen antoisaa! Vuosittainen Finlayson Art Area -tapahtuma tuo tehdashalleihin ja sisäpihoille hauskaa ja värikästä tilataidetta, katumaalauksia ja avaa ovia ilmaisiin näyttelyihin ja gallerioihin. Tätä helposti lähestyttävää taidetapahtumaa suosittelen sellaisillekin, joita perinteiset taidemuseot eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Finlayson Art Area järjestetään 9.6.-27.8.2018. Lisätietoja tapahtuman sivuilta.

 

tekemistä Tampereella kesä kulttuuritekemistä Tampereella kesä finlayson art area

 

11. Ota katu-uskottavimmat kuvat Tulitikkutehtaalla

Vieraile vanhalla Tulitikkutehtaalla vielä kun se on mahdollista, rakennuksia odottaa lähitulevaisuudessa purku ja/tai kunnostaminen liiketiloiksi ja uudeksi asuinalueeksi. Täällä otat myös ehdottomasti instagrammattavimmat ja katu-uskottavimmat valokuvat!

>> Lue Ylen juttu Tulitikkutehtaasta ja sen tulevaisuuden suunnitelmista.

 

tekemistä Tampereella kesä tulitikkutehdas tekemistä Tampereella kesä tulitikkutehdas tekemistä Tampereella kesä tulitikkutehdas

 

12. Maatila keskellä kaupunkia

Harva tietää tai muistaa, että keskellä Tamperetta, kivenheiton päässä ydinkeskustasta on toimiva maatila. Ahlmanin ammattiopiston ihania lehmiä ovat tervetulleita ihailemaan ja rapsuttelemaan kaikki, ja kampusalueella toimii myös laadukas opetusravintola (josta saa kesälauantaisin brunssia!), tilapuoti, josta löytyy ihania lähiruokatuotteita vaikka Tampereen tuliaisiksi, sekä hotelli.

 

tekemistä Tampereella kesä lehmä ahlman maatilatekemistä Tampereella kesä lehmä ahlman maatila tekemistä Tampereella kesä ahlman puutarha

 

13. Pulahda uimaan

Tampereelta löytyy ihan keskustan kupeestakin hienoja uimarantoja. Tsekkaa vaikka Rosendahlin ranta Pyynikillä ja Rauhaniemen ranta, josta löytyy myös aiemmin mainittu yleinen sauna. Rauhaniemen rannasta löytyy myös kesäkahvila ja jäätelökioski, Rosendahlin rannastakin jäätelökioski.

Ja jos suppailu kiinnostaa niin Suppaa Tampere vuokraa lautoja ja antaa opastusta Pyynikillä, Rauhaniemessä toimivat Sup Tampere ja GetSUP.

 

Rauhaniemen ranta ilta-auringossa

tekemistä Tampereella kesä uimaranta suppailu

Suppailua Pyynikin rannassa

 

14. Parhaat piknikpaikat

Tampereen keskusta löytyy monta kivaa, vehreää piknikpaikkaa! Rauhallisin ja kaunein niistä on ehkä Hatanpään Arboretumin kartanopuisto, jossa voi samalla ihailla istutuksia ja josta löytyy myös kaksi kahvilaa. Ydinkeskustan suosituin piknik- ja päivänpaistattelupaikka on Koskipuisto (kosken itäpuolen puisto on kauniina päivinä aivan tukossa, vähän enemmän omaa tilaa löytyy länsipuolen Kirjastonpuistosta). Mukava piknikpaikka löytyy myös Sorsapuistosta, jonne on kätevä hakea piknikeväät läheltä Tammelantorilta.

 

tekemistä Tampereella kesä hatanpää arboretum kartano puutarha

Hatanpään kartano

 

15. Syö lounasta Kauppahallissa

Vaihtoehtona pikniklounaalle voit poiketa syömään myös yli satavuotiaaseen, tunnelmalliseen Tampereen Kauppahalliin. Kauppahallista löytyy useita kahviloita ja ravintoloita, muun muassa Tampereen parhaaksi lounaspaikaksi valittu ranskalainen 4 vuodenaikaa ja Tampereen parhaita hampurilaisia tarjoileva Ohana Grille.

>> Lue juttuni Tampereen parhaasta lounaasta ja Tampereen parhaista burgereista.

 

kauppahalli tampere tekemistä kesä

 

16. Nauti kaupunkikulttuurista Hiedanrannassa

Tampereen Hiedanrantaan rakentuu parhaillaan ihan uusi ja uudenlainen kaupunginosa, jossa on tarkoitus kokeilla ja ottaa käyttöön erilaisia moderneja kiertotalouden, ravinnontuotannon ja kestävän kaupunkikulttuurin ratkaisuja. Alue on mielenkiintoisimmillaan ja käymisen arvoinen juuri nyt: siellä voi muun muassa kierrellä ihailemassa upeita muraaleja ja vanhaa tehdasmiljöötä ja poiketa kahville joko työvalmennettavien ylläpitämään Kartanokahvilaan tai pitkät perinteet Tampereella omaavaan Makutuotteen kahvilaan. Jos satut paikalle kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, käy tutustumassa alueella myös Nottbeckien pieneen sukuhautausmaahan.

>> Lue juttuni Hiedanrannasta.

 

tekemistä Tampereella kesä hiedanrantatekemistä Tampereella kesä hiedanrantatekemistä Tampereella kesä hiedanranta

 

17. Tampereen parhaat museot

Kivaa tekemistä sateen sattuessa – mutta ehdottomasti muutenkin – löytyy monista Tampereen museoista. Omasta mielestäni mielenkiintoisimmat ovat uusi Muumimuseo Tampere-talossa, Amurin työläismuseokortteli, Museo Milavida Näsilinnassa (kuvat alla) sekä Museokeskus Vapriikki.

 

tekemistä Tampereella kesä museo milavida tekemistä Tampereella kesä museo milavida

 

 

Tässä olivat omat Tampere-suosikkini! Listalle voisi nostaa vielä paljon, paljon muutakin: kesätapahtumia, kivoja terasseja, minigolfia, kirkkoja… Ja jos aikaa on enemmän kannattaa lähteä Tampereen keskustasta kauemmaksikin ja etsiä lähialueiden upeat retkeily- ja luontokohteet, viinitilat, suklaatehdas, kartanot ja vaikka kuinka paljon muuta nähtävää.  Mutta niistä lisää sitten ihan toisessa jutussa!

 

Seili, kaunis ja surullinen

Seilin saaren synkkä historia on kiehtonut minua jo kauan. Seili tunnetaan kadotettujen sielujen saarena: sinne on lähetetty mielisairaita, spitaalisia, hysteerikkoja ja murhaajia, ja heille kaikille se on lopulta ollut maallisen tien pää. Tarina kertoo, että kaikkien Seiliin lähetettyjen piti tuoda mukanaan laudat omaa ruumisarkkuaan varten.

Viime kesänä päätin viettää vähän makaaberimman teemaviikonlopun Turussa: kävin ensin opastetulla kierroksella Kakolan vankilassa ja seuraavana päivänä risteilin Aurajoelta Seiliin. Tänäkin kesänä Seiliin pääsee kätevästi suoraan Turun keskustasta M/S Fannyllä (ja Nauvostahan kulkee Seiliin lisäksi lähes ympärivuotinen yhteysalus).

 

Seilin synkkää historiaa etsimässä

Laivamatka Aurajoelta Seiliin kestää pari tuntia. Fanny kyntää saaristomeren aaltoja tasaisesti läpi kauniiden maisemien ja ankkuroituu lopulta vehreän saaren laituriin. Aurinko paistaa, kukat kukkivat, perhoset lentelevät – missä synkkyys ja menneisyyden kummitukset? Kävelen maalaismaisemien halki laiturilta päärakennukselle eikä mikään näytä edelleenkään yhtään pelottavalta. Päinvastoin.

 

Seili Seili Seili

 

Päärakennuksessa, entisessä mielisairaalassa, toimii kesäravintola ja jään sinne lounaalle. Päärakennukseen ja siellä sijaitsevaan entiselleen jätettyyn mielisairaalan potilashuoneeseen on vapaa pääsy. Ravintolan tiskillä mainostetaan myös opastettua kävelyä saarella ja päätän varata sellaisenkin. Aion kysellä oppaalta niistä kummituksista jos eivät kerran itse aio minulle näyttäytyä!

 

Seili Seili

 

Lähdemme kierrokselle ja opas kertoo, että Seilin sairaalan historian ensimmäisessä vaiheessa, 1600-luvun alkupuolella, tälle syrjäiselle saarelle tuotiin spitaalisia. Potilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa, vaan hoitokeinoihin kuuluivat lähinnä paloviina ja Jumalan sana. Lepraa eli spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena ja spitaalisia siten syystä rangaistuina. Saaren ”puhtaat” potilaat tai hoitajat eivät halunneet olla heidän kanssaan tekemisissä taudin ja synnin tarttumisen pelossa.

Viimeinen spitaalitautipotilas menehtyi Seilin saarella vuonna 1775. Jo sitä ennen saarelle oli tuotu spitaalisten lisäksi mielisairaita houruinhuoneelle. Ajan kuluessa Seilin saaren mielisairaala muutettiin naiskroonikkojen sairaalaksi. Päärakennuksen yläkerrassa asuivat muun muassa tuhopolttajat ja lapsimurhaajat, alhaalla niin sanotut vapaakävelijät, vähemmän kriminaalit potilaat, jotka saivat tai joutuivat osallistumaan saaren töihin. Potilaiden diagnoosit vaihtelivat imbesilleistä epileptikkoihin ja hyperseksuaaleista hysteerikkoihin.

 

Uudenaikainen työterapia perustuu potilaiden houkuttelemiseen työhön, niin monen potilaan kuin suinkin voi. Potilaita jotka joutilaina katsovat työntekoa ei saa ajaa työmaalta pois. Potilas voi joutilaana seurata työntekoa viikkokausia ja kuukausiamääriä ennenkuin työhalu hänessä herää. Jos potilas suorastaan haittaa työntekoa häneltä täytyy kieltää työnteko, mutta ainoastaan lyhyeksi ajaksi, ja silloin on potilaalle nimenomaan sanottava, että häntä valitettavasti täytyy poistaa työstä. – Seilin sairaalassa 27.4.1944

 

Lopulta opas myös vahvistaa sen, että päärakennuksessa todellakin kummittelee. Henkilökunta on muun muassa kuullut askelia ja nähnyt ovien aukeavan.

 

Seili Seili

 

Seilin surulliset tarinat

Psykiatriaa ei Seilin mielisairaalan toimintavuosien aikana vielä ollut lääketieteen alana olemassakaan. Vielä 1940-luvulla Suomessa oli lääkäreiden joukossa vallalla käsitys, että mielisairautta ei voitu parantaa sen perinnöllisyyden vuoksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen.

Seilin saaren mielisairaalan potilaita hoidettiin pitkälti samoilla keinoilla kuin spitaalisiakin: viinalla ja Jumalan sanalla. Lisäksi suosittiin muun muassa kylmiä kylpyjä ja rauhoittavia värejä ja kuvioita.

Naispotilaiden yleisin syy Seiliin joutumiselle vielä 1900-luvullakin oli traaginen. Seilillä työskennellyt ja asunut Keijo Alastalo kertoo: ”Moni joutui sinne tapettuaan lapsensa. He olivat piikoja, jotka isäntä oli tehnyt raskaaksi ja hylännyt. Naiset olivat seonneet siitä.”

Studio55:n haastattelussa Keijo muistelee kesätöissä kohtaamiaan potilaita: ”Yksi karkasi heinäpellolta heinähangon kanssa. Häntä sitten yritettiin saada kiinni ja varoa ettei saa osumaa. Toinen osasi kaksinkertaisen kertotaulun, ja hänet lähetettiin aina kauppaveneelle, koska veneen kauppias saattoi laskea loppusumman tahallaan väärin. Kolmas saattoi puhua yhtenä päivänä vain ruotsia, toisena venäjää ja kolmantena saksaa”.

 

”Kerran kysyin eräältä potilaalta, että oletko hakenut pois täältä. Hän vastasi mulle, että Keijo en mä nyt niin hullu ole”

 

Lisää Seilin ihmiskohtaloita löydät esimerkiksi näistä artikkeleista:

Kirkko ja kaupunki -lehden juttu Katja Kallion tositapahtumiin perustuvasta romaanista Seilin saarelle loppuelämäkseen passitetusta irtolaisnaisesta Amanda Aaltosesta.

Seuran juttu Seilin viimeisestä leprapotilaasta Maalina Matintyttärestä.

 

Seilin kirkko on saaren kaunein nähtävyys

Seilin puinen museokirkko on saaren yksittäisistä kohteista kaunein ja vaikuttavin. Sen sisätiloihin kannattaa tutustua ja sisäänpääsystä maksaa erillinen pääsymaksu (3,50), vaikka sen takana sijaitsevalle pienelle hautausmaalle pääseekin ilmaiseksi.

Seilin kadotettujen sielujen viimeisellä leposijallakaan ei tunnu mitenkään synkältä enkä kohtaa täälläkään niitä kummituksia. Hautausmaan tunnelma on lähinnä surullinen – muistaako kukaan enää näiden ihmisten tarinoita, tai onko niillä koskaan ollut kenellekään mitään väliäkään?

 

Seili Seili SeiliSeili

Osa kirkosta on rajattu ”tarttuvien tautien vaivaamille” eli spitaalisille. Tälle puolelle on oma sisäänkäyntinsä ja alttarinsa.



 

Tullin sauna – urbaani korttelisauna Tampereella

Yhteistyössä Tullin Saunan kanssa

 

Tullin sauna tuo hirsisaunan tyylikkäästi Tampereen keskustaan. Tunnelmassa yhdistyy industrial-tyylinen sisustus ja puun tuoksu.

Tampereella avattiin aprillipäivänä 2018 uusi urbaani korttelisauna Tullin sauna ja sen yhteyteen bistrohenkinen ravintola. Kävimme ystäväporukalla nauttimassa hitaasta sunnuntaista Tullin saunalla. Söimme ensin brunssin ja siirryimme sen jälkeen saunan puolelle. Emma kirjoitti oman brunssiarvionsa Tampereen herkullisimpien brunssien vertailuun.

Tullin saunalla voi mukavasti yhdistää saunomisen ja ruokailun. Saunat on päällä joka päivä: arkena iltaisin ja viikonloppuisin koko päivän. Ruokaa saa aamiaisesta illalliseen. A la carte -listalta voi tilata annoksia isompaan nälkään ja saunapurtavaa pienempään nälkään. Aamiainen alkaa klo 7:30, arkena päivällä saa lounasta ja viikonloppuisin brunssia.

 

 

 

Saunan taustalla on Dream Hostel & Hotelin yrittäjäpariskunta Eveliina ja Ville Virkki. Ravintola ja sauna palvelevat myös kadun toisella puolella sijaitsevan hostellin ja hotellin asiakkaita. Respa on siirretty ravintolan tiskille, samoin asukkaiden aamupala tarjoillaan siellä.

Hirrestä rakennettuja saunoja on kaksi ja ne tuoksuvat edelleen tuoreelle puulle. Saunoja ei voi varata yksityiskäyttöön, mutta saunatilojen yhteyteen on tulossa vielä erillinen huone, jonka voi jatkossa varata ryhmille oleskelutilaksi omaan käyttöön. Myös vilvoittelutila ulos on vielä rakenteilla. Nykyinen lastauslaituri on tarkoitus muuttaa terassiksi, jonne tulee tyylikäs versio tyypillisestä mökkipaljusta.

 

 

 

Uusi käsite: saunaämpäri

Saunalla on käytössä kätevä ämpärisysteemi. Jokainen saunoja saa mukaansa oman saunaämpärin, jossa on pyyhe, laudeliina ja metallimuki hanaveden juontia varten. Lisäksi ämpäriin sopii saunajuomat, joita voi ostaa ravintolan tiskiltä. Henkilökunta käy myös tarkistamassa juomatarpeen saunalla ja jos kylpijöitä on alkanut janottaa, tuo tilatut juomat saunalle niin, ettei niitä tarvitse käydä itse ravintolan puolelta hakemassa.

Saunat ovat sekasaunoja, joten saunatiloissa ollaan uimapuvut päällä. Muuta ei oikeastaan tarvitsekaan mukaan. Myös ulkomaalaisten matkailijoiden kannalta uikkareiden käyttäminen voi olla miellyttävämpää, sillä ulkomaalaiset eivät ole yleensä yhtä tottuneita alastomuuteen kuin suomalaiset. Saunakerran hinta on 14 euroa.

Olen tosi iloinen, että uusia matkailijoille sopivia saunoja on syntynyt viime aikoina. Sauna on perisuomalainen juttu, jonka monet ulkomaalaiset turistit haluavat kokea ja laadukkaille matalan kynnyksen saunoille on tilausta. Vanhat julkiset korttelisaunat esimerkiksi Helsingin Kalliossa tai Tampereen Pispalassa ovat omanlaisiaan elämyksiä (myös suomalaisille), mutta eivät vastaa kaikkien matkailijoiden käsitystä korkeatasoisesta elämyksestä tai laadusta. Sauna voi olla jopa pelottava paikka, jos ei oikein tiedä mitä odottaa tai miten käyttäytyä. Niinpä on loistavaa, että tarjonta laajenee ja tulee tällaisia uusia, valoisia ja tyylikkäitä saunoja, joihin on helppo mennä ja joista löytyy koko paketti tarvikkeineen ja ruokineen.

 

 

Kohtaamisia löylyissä

Ja kuinkas sattuikaan, paikan omistaja Ville sattui meidän kanssa löylyihin samaan aikaan. Hän oli viettämässä vapaapäiväänsä samoissa merkeissä kuin mekin 😀 Juttelimme saunaprojektista, joka oli ollut heillä ajatuksissa jo useamman vuoden ajan. Sopivan tilan löytäminen ja konseptin kehittäminen oli kuitenkin vienyt aikaa. Ja työ jatkuu edelleen. Nyt kun respa ja aamupala on siirretty pois hostellin puolelta, sinne jäi tilaa kehittää uusia toimintoja palvelemaan hostellin asukkaita. Ja saunan yhteydessä on vielä rakentamattomia tiloja, joihin voi kehitellä kaikenlaista uutta.

Minusta tuntuu, että tämä yrittäjäpariskunta ei yksinkertaisesti osaa olla aloittamatta aina uutta projektia 😀 Ensin he avasivat hostellin, ja kun hostelli pyöri hyvin, he laajensivat ja avasivat viereen hotellin. Kun se oli saatu valmiiksi, oli jo aika suunnata katseet saunahaaveen toteuttamiseen. Jään vain odottamaan mikä on seuraava aluevaltaus, kunhan sauna ja bistro -konsepti on löytänyt paikkansa ja homma vakiintunut.

Nyt heidän toiveenaan on, että saunan löytävät sekä ulkomaalaiset ja kotimaiset matkailijat että Tampereella asuvat. Näin saunasta syntyy rento kohtaamispaikka, jonka paikalliset voivat kokea omakseen ja jossa ulkomaalaiset pääsevät kokemaan aidon suomalaisen saunaelämyksen.

 

 

Rokua – hitaan matkailun luontokeidas

 

Vuoden retkikohteeksi valittu Rokua tarjoaa hienot sienimaastot ja hiihtoladut. Illalla pääsee ravintolan kautta hotellin lakanoihin.

Pääsiäinen helli tänä vuonna ulkoilijoita upeilla keleillä! Me suuntasimme keväthangille Rokualle, joka sijaitsee Oulun ja Kajaanin puolivälissä.

Rokuanvaara valittiin GoExpo-messujen järjestämässä yleisöäänestyksessä vuoden 2018 retkikohteeksi. Teemana oli tänä vuonna geologiset kohteet, joten mikäs sopisikaan paremmin kuin Rokua, joka on ainutlaatuisen geologisen perintönsä takia saanut UNESCOn Global Geopark -statuksen ainoana Suomessa. Seudun erikoisuutena on jääkauden aikaiset vaikutukset maaperään ja maan muodostumiin.

Rokua Geopark on iso 60 kilometriä pitkä alue kolmen kunnan (Utajärven, Vaalan ja Muhoksen) alueella. Rokua puolestaan on pienempi keskittymä, josta löytyy retkeilyreittejä ja muita matkailupalveluita. Vuoden retkeilykohteeksi valitulla Rokuanvaaralla kulkee yksi alueen suosituimmista kävelyreiteistä, jolla pääsee tutustumaan geologiseen perintöön eli Suomen syvimpään suppaan ja kiipeämään näköalatorniin, josta avautuu upeat maisemat silmän kantamattomiin. Osa Rokuan reiteistä kulkee Rokuan kansallispuiston kautta. Reitistön alueella on myös muita suojeltuja metsäkaistaistaleita.

Rokuan maasto on soraharjuilla kumpuilevaa mäntykangasta. Olen kerran ollut syksyllä sieniaikaan Rokualla ja sain sillon elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä suurimman herkkutattisaaliin. Hyvien sieniapajien lisäksi Rokualla on upeat hiihtomaastot, joihin tällä kertaa tutustuttiin. Ladut oli huippukunnossa ja lunta metrin verran!

 

 

Rokua ei ole kovin tunnettu Etelä-Suomessa ja oma mutu-tuntumani onkin, että matkailijat tulevat lähialueilta. Rokualla on kuitenkin hyvät palvelut. Rokua Health & Spa kylpylähotelli tarjoaa kaiken tarvittavan: hotellimajoituksen, ruoan, pienen kylpyläosaston ja saunat sekä illalla live-musiikkia. Päiväohjelmaksi on ulkoilua. Paikka toimii myös kuntoutuskeskuksena monenlaisille ryhmille. Joka päivä on tarjolla lounas ja päivällinen buffet-pöydästä. Pääsiäisen erikoismenu oli tosi maukas ja monipuolinen. Päällimmäisenä kylpylähotellin puitteista tuli mieleen ruotsinlaiva – siis kaikella hyvällä enkä viittaa kännisekoiluun. Tilat on siistit, väkeä on lapsiperheistä vanhuksiin ja kaikki viihdyke löytyy yhden katon alta keskeltä ei mitään.

Itse yövyimme erämäähotelli Rokuanhovissa, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kylpylähotellista. Molemmilta majoituksilta pääsee samoille laduille ja reiteille.

 

 

Meillä tämän reissun päätarkoitus oli päästä maastohiihtämään. Hoidettuja latuja Rokualla on 70 kilometriä ja ne kulkevat kauniissa kumpuilevissa maastoissa. Päiväretkeksi minun kunnolle ja hiihtotaidoille (en ole himohiihtäjä) sopi hyvin 20 kilometrin lenkki sinistä eli helppoa latua Rokuanjärven (alla kuvassa) kautta. Siniselläkin reitillä tuli ihan tarpeeksi haastavia laskuja ja nousuja harjujen rinteillä. Mukavan vaihtelevaa ja kaunista maastoa mäntymetsässä. Harjuisen maaston lisäksi tuli osuus tasaisempaa menoa avarilla soilla. Metsätyyppi on kuitenkin koko matkan mäntymetsää. Vaikka on pääsiäinen ja kelit mitä parhaimmat, muita hiihtäjiä tuli vain harvakseltaan vastaan.

Matkan varrella on kotia, joissa voi pitää evästaukoa ja paistaa makkarat. Latukahviloita ei ole.

 

 

Näissä upeissa maisemissa kun hiihti, tuli mieleen hiljattain julkaistu kansainvälinen onnellisuustutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Tulosta ovat monet ihmetelleet. Miten pimeässä ja ankeassa maassa voi muka olla onnellisimmat ihmiset? Mutta ehkä salaisuus piileekin juuri siinä. Kun pitkästä pimeästä talvesta on selvitty ja kevätaurinko helottaa valkoisilla hangilla, ihmiset osaavat sitä todella arvostaa. Neljä vuodenaikaa, puhdas luonto, luonnonrauha ja ulkoilu raikkaassa säässä ovat mitä parasta onnellisuuslääkettä.

 

 

Alueen geologiset ihmeet on näin maallikolle vaikeita hahmottaa. Maan muodot toki näkyvät, mutta sen ymmärtäminen mikä mistäkin johtuu, vaatii vähän perehtyneisyyttä. Maaperä on täällä Suomen vanhinta ja historia on niin pitkä – miljardeja vuosia – että se ylittää käsityskyvyn. Opastuskeskus Suppa pyrkii avaamaan taustoja ja alueen erikoisuuksia kävijöille. Supassa on pieni näyttely ja kahvila. Infossa on töissä myös avulias mies, joka auliisti kertoi meille retkeilymahdollisuuksista ja mielenkiintoisimmista kohdista reittien varrella.

 

 

Oma majoituksemma Rokuanhovi on yhdistelmä hotellia ja mökkifiilistä. Palvelut on kuin hotellissa (aamiainen, ravintola, sauna), mutta hirsinen rakennus tuo mökin tunnelmaa. Paikka on myös pääsiäisen sesongin aikaan rauhallinen. Illalla kuitenkin viereisen karavaanari-alueen väki tuli laulamaan karaokea hotellin ravintolaan. Vaikka tunnelma on muuten vähän uinuva ja talo vanha, paikoista on pidetty huolta ja kaikki on siistiä. Aamupala on monipuolinen – se tosin alkaa vasta klo 9, mikä oli meille hyvä aika, mutta innokkaimmille hiihtäjille voi olla myöhäinen.

Ravintola-annokset ovat hyviä perusruokia – kalaa, lihaa, burgeria. Suppilovahverokeitto ja kasvisrösti toimivat myös mainiosti ulkoilupäivän päätteeksi.

 

 

Kirjoitin jo aikaisemmassa postauksessani Miksi bloggaan? Vastaus toimittajan kysymykseen ajatuksia lähimatkailusta ja syistä miksi valitsimme Rokuan kohteeksi ja erämaahotellin majoitukseksi. Kotimaassa matkaillessa on joskus yllättävänkin vaikeaa löytää laadukasta majoitusta mukavuuksilla, sillä monet kohteet ovat kuin piilotettuja helmiä.

 

 

Rokualta on turha pääsiäisen hiihtosesonginkaan aikaan etsiä after ski -riehaa ja kaljaterasseja. Täällä nautiskellaan luonnon rauhasta ja rentoudutaan ulkoilun merkeissä. Olen myös kuullut kokemuksia, että joillain on Rokualla hotellissa käynyt aika pitkäksi: mitä sen jälkeen kun on jo aamulla tehnyt hiihtolenkin?

Rokua onkin mielestäni loistava kohde hitaan matkailun ideologialle. Otetaan eväät reppuun ja lähdetään luontoon. Talvella suksilla tai lumikengillä, kesällä patikoiden. Ja toki vauhtiakin saa, jos ottaa alle moottorikelkan tai maastopyörän (molemmille löytyy omat merkityt reitit). Mutta kiire täällä ei ole mihinkään. Mikä järki ylipäänsä olisi kiirehtiä, jotta pääsee vain illaksi mökkiin tai hotellihuoneeseen?

Kiire on läsnä niin usein arkipäivissä. Suomessa se tuntuu olevan vielä erityispiirre. Joskus luin Helsingissä työskentelevän eteläeurooppalaisen haastattelun lehdestä ja eniten häntä ihmetytti miksi ihmisillä on niin kiire kotiin, mitä siellä on? Ensin aamulla on kova kiire töihin ja viedä lapset matkalla päiväkotiin, lounaalla on kova kiire ja töistä lähtiessä on taas kova kiire – tekemään mitä? Missään vaiheessa päivää ei ole esimerkiksi aikaa viettää rentoa hetkeä kollegoiden kanssa. Koko päivä kiirehditään. Lomalla tähän rytmiin saa onneksi tauon.

Luonto pysäyttää ajantajun ja kiireen tehokkaasti. Miljardia vuosia sitten muodostunut kallioperä antaa vielä sopivaa perspektiiviä asiaan.

 

 

Lähtöpäivänä aurinko paistoi edelleen kirkkaasti siniseltä taivaalta ja harmitti lähteä. Mutta tullaan toistekin ja silloin ei hoppuilla!

 

 

 

Tampereen herkullisimmat brunssit – 13 uutta suosikkia!

 

Tämä brunssiarvio on jatkoa aiemmin julkaistulle Suurelle Brunssiarvostelulle, jossa lautaselleni päätyivät Café Aitoleivän, Bistro 14:n, Cafe Pispalan, Fazer Cafén, Pella’s Cafen, Suomalaisen Klubin, Frans&Marien, Malabadin, Pyymäen Oman, Sokos Herkun, Henriksin, Café Siilinkarin, Masun, Piemonten ja Muusan brunssit. Tässä osassa arvostellaan Sandron, Puiston, Poron, Tammerin, Cafe Mimosan, Caffettan, Spoon Brasserien, Viilan, Lillanin, Klubin, Oksan, Tullin Saunan ja Ahlmanin brunssit.

Brunssitarjonta lisääntyy tällä hetkellä Tampereella niin kovaa vauhtia, että perässä ei meinaa pysyä: nyt viikonloppubrunssittelija pääsee valitsemaan jo yli 25 erilaisesta ja eri hintaisesta brunssista! Se on tietysti positiivista, mutta toisaalta kilpailun kiristyessä osa ravintoloista on jo huomannut, että brunssi ei sitten syystä tai toisesta ollutkaan se heidän juttunsa ja lopettanut brunssitarjoilun lyhyeen. Näin kävi esim. Guru’s Kitchenin kohdalla, joka aloitti ja lopetti brunssin tarjoilemisen vuodenvaihteessa ennenkuin koskaan ehdin sitä kokeilemaan. Myös edellisessä osassa kokeilemani Frans&Marien brunssi näyttää ikävä kyllä lopettaneen lyhyeen.

Uusin suuri brunssiavaus Tampereella on Sandron saapuminen Kauppakeskus Ratinaan, Helsingissähän Sandro on jo pitkään kuulunut kaupungin kehutuimpien brunssien joukkoon. Kävinkin heti avajaisviikolla Ratinassa maistelemassa uusimman tulokkaan ja se löytyy nyt heti tämän jutun alusta.

Hyviä brunssihetkiä, ystävät!

 

Sandron brunssi

Sandro avasi ensimmäisen ravintolansa Helsingin ulkopuolelle Tampereen uuteen Ratinan ostoskeskukseen toukokuussa. Se onkin raikas uusi tuulahdus niin tarjonnaltaan kuin tiloiltaankin: ravintolasaliin tulee koko seinän laajuisista ikkunoista hurjasti valoa ja ravintola levittäytyy kesäaikaan myös ulos terassille. Ihanan välimerellistä ja kesäistä!

Sandron Välimeri/Lähi-Itä-teema näkyy tietysti brunssissakin. Marrakech Madness Brunch -nimellä kulkeva kattaus tarjoilee noutopöydästä salaatteja ja tahnoja, lämpimiä ruokia sekä makeita jälkkäreitä. Niiden lisäksi on tarjolla marjaisaa smoothieta, minttuteetä ja kahvia.

Alkuruokapöydän kaikki salaatit ovat lihattomia, mutta ruokaisiakin vaihtoehtoja löytyy. Tahnoista ja kastikkeista etenkin tsatsiki on mahtavan maukasta. Lämpimissä ruuissa on tarjolla lammastajinea, lohta sahramikastikkeessa, falafeleja, couscousia, linssejä ja vihanneksia. Lämpimät ruuat ovat kuitenkin yllättävän miedosti maustettuja, lämpötilaltaan kovin haaleita ja falafelit ikävän sitkeitä.

Jälkkärit nostavat brunssin kokonaistason taas ylös. Tarjonta on huikea: tarjolla on kuutta kakkua, baklavaa, keksejä, croissantteja, marenkia ja hedelmiä. Mauista löytyy niin perinteisempiä (esimerkiksi oma lempparini mangojuustokakku) kuin erikoisempia Lähi-Idän makujakin toistavia leivonnaisia (kakuista löytyy muun muassa halvaa, manteleita ja mausteita).

Ravintola Sandro
Brunssi tarjolla la ja su, kattaukset 12 ja 14
Hinta 29,90

 

Sandro brunssi Sandro brunssi Sandro brunssi Sandro brunssi

 

Ravintola Poron brunssi

En ole tullut aiemmin käyneeksi Koskikeskuksen Porossa, koska brunssi on vaikuttanut mielestäni turhan kalliilta ennakko-odotuksiini nähden. Brunssin hinta kuitenkin tippui roimasti vuodenvaihteen aikaan (28,90 eurosta 19,90 euroon), joten oli aika käydä testaamassa tämä itseään Tampereen parhaaksi kutsuva brunssi.

Poron brunssi on lihansyöjän unelma: lämpimissä ruuissa on tarjolla poronkäristystä, lihapataa, kanaa, lihapullia, nakkeja ja lenkkimakkaraa paistettujen perunoiden, muusin ja puolukkahillon kanssa. Sääli, että kasvissyöjille tai kaltaisilleni kasvispainotteisille sekasyöjille ei ole näiden lisäksi tarjolla muuta lämmintä ruokaa – tähän olisi hyvin sopinut lisäksi vaikka kasvispiirakka tai munakas. Liharuuista pisteitä saavat erityisesti lihapullat: ne ovat itsetehtyjä ja herkullisia, eivät einespullia niinkuin monella muulla brunssilla.

Alkupalapöydässä on tarjolla muun muassa tuoreita kasviksia, kanapastasalaattia, perunasalaattia, sienisalaattia, keitettyjä kananmunia ja pieniä rieskarullia. Leipien kanssa on tarjolla juustoja ja leikkeleitä. Jälkiruuaksi on tarjolla kolmea erilaista kakkua ja piirakkaa.

Ravintola Poro
Brunssi tarjolla la ja su 12-16
Hinta 19,90

 

tampere_brunssi_poro tampere_brunssi_poro tampere_brunssi_poro

 

Puiston brunssi

Puisto avattiin vanhan Koskipuiston Rosson paikalle viime syksynä. Ravintola sai alkuun melko tyrmäävää kritiikkiä mm. Aamulehdeltä, mutta tamperelaiset tuntuvat lopulta tykästyneen paikkaan. Ja Puiston brunssi oli ainakin todella positiivinen yllätys! Tykkäsin niin ruuasta, tiloista kuin ystävällisestä asiakaspalvelustakin. Itse brunssipöytä oli ihanan värikäs: tarjolla on monenlaisia smoothieita, syötävillä kukilla koristeltuja kakunpaloja, kauniisti aseteltuja leikkeleitä, juustoja ja paljon muuta. Plussaa Puiston brunssi saa myös uniikeista tarjottavista, joita ei ole tullut muilla brunsseilla vastaan: täällä brunssiin kuuluvat mm. uuniperunat lohi- ja katkaraputäytteellä sekä kivasti lasipurkeista annoksina tarjoillut chiahyytelö ja tuorepuuro. Edellä mainittujen lisäksi tarjolla on oliiveja, perunasalaattia, mysliä, jugurttia, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kananmunia, leipävalikoima, croissantteja ja hilloja. Kahvissa oli valittavana vaalea- ja tummapaahtoista ja kahvikupit ihanan isot! Puiston brunssille ei oteta pöytävarauksia.

Puisto
Brunssi tarjolla la ja su 10-16
Hinta 22,50
EDIT: Puiston brunssi on tauolla!

 

puisto brunssi puisto brunssi puisto brunssi

 

Ravintola Tammerin brunssi

Tammerin brunssi on selkeästi Tampereen kallein, ja ruuan laadun lisäksi täällä maksetaankin myös upeista puitteista ja sellaisesta luksustunnelmasta, jollaista ei muilla brunsseilla ole tarjolla. Tälle brunssille kehtaa todellakin tuoda arvokkaammatkin vieraat tai tulla juhlistamaan vaikka merkkipäiviä.

Brunssi alkaa hintaan kuuluvalla kuohuviinilasillisella (tarjolla on toki myös alkoholiton vaihtoehto). Brunssin tarjonta on muutoin melko perinteinen. Leipäpöydässä on mm. herkullisia croissantteja, kylmissä ruuissa kaloja, linssisalaattia, perunasalaattia, caesarsalaattia, katkarapuja, savumuikkuja, leikkeleitä, jugurttia, mysliä, muroja ja tuoreita hedelmiä. Lämpimässä pöydässä on paistettuja perunoita, makkaroita, sienimunakasta, kalkkunapiirakkaa, vohveleita ja hilloa. Kahvia on tumma- ja vaaleapaahtoisena, vihreää teetä saamme pyynnöstä pannullisen pöytään tarjoiltuna. Jälkiruuaksi on tarjolla juustoja (munajuustoa ja Luostaria), hilloa ja hedelmiä sekä porkkanamuffinsseja, kanelipäärynäkakkua, rahkakermakakkua tuoreilla mustikoilla ja mansikoilla sekä suklaakonvehteja.

Tykkäsin Tammerin brunssista todella paljon, mutta hinta on kyllä niin suolainen, että tällä rahalla olisi ehkä toivonut saavansa vielä vähän lisää: vaikka vähän uniikimpia lämpimiä ruokia, erikseen paistetun vohvelin tai munakkaan, tai vaikka tuoreen smoothien.

Tammerin brunssi on tarjolla 28.4. asti, jonka jälkeen se jää kesäksi tauolle.

Ravintola Tammer
Brunssi tarjolla la 12-14
Hinta 36,00 (S-etukortilla 34,00)

 

tampere_brunssi_tammer tampere_brunssi_tammer tampere_brunssi_tammer

 

Cafe Mimosan brunssi

Melkein brunssin kuin brunssin tarjontaan kuuluu tätä nykyä ainakin jonkun verran vegaanisia tuotteita, mutta Cafe Mimosa on varmasti ainoa kokonaan vegaani brunssi Tampereella. Erityisesti paikan päällä leivottuja vihiksiä (”vegaanisia lihiksiä”) on hehkutettu jo monessa blogissa ja lehtijutussa, joten niitähän oli pakko päästä maistamaan!

Ja vihikset olivatkin ihan loistavia, ehkä parasta koko Mimosan brunssissa! Ne maistuvat hyvälle, sopivan mausteiselle, niiden koostumus on juuri oikea ja lisukkeet (kurkkusalaatti, kuivattu sipuli ym.) hyvät. Vihisten lisäksi brunssilla on tarjolla kaurajugurttia, täysjyväcroissantteja, leipää, puuroa, salaattia, hedelmiä, vaihtuva leivonnainen, mehua ja kahvia/teetä. Mimosan brunssista jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen se, että tarjolla oli tosi paljon vehnää: vihiksiä, leipää, croissantteja, leivonnaisia. Olisin kaivannut vähän enemmän esimerkiksi tuoreita hedelmiä ja vihanneksia – ehkä vielä erityisesti koska kyseessä oli nimenomaan vegaanibrunssi. Hinta-laatusuhde oli joka tapauksessa mainio tässä Tampereen edullisimpiin kuuluvassa brunssissa.

Cafe Mimosa
Brunssi tarjolla la 11-15
Hinta 12,00

 

tampere_brunssi_mimosa tampere_brunssi_mimosa tampere_brunssi_mimosatampere_brunssi_mimosatampere_brunssi_mimosa

 

Caffettan brunssi

Caffetta on viihtyisä, pieni kahvila Tammelantorin laidalla. Sen brunssivalikoima on hyvällä tavalla aamiaismainen: selkeitä makuja, ei liian laajaa ja rönsyilevää valikoimaa vaan rehellistä lähiruokaa. Hintakin on kohdallaan eli täydet pisteet Caffettan brunssille!

Tarjolla on lämpimiä karjalanpiirakoita, lähileipomon leipää, minicroissantteja, leikkeleitä, juustoja, vihanneksia ja keitettyjä lähitilan kananmunia. Niiden lisäksi mahan voi täyttää puurolla tai jugurtilla ja vielä jälkiruuaksi herkutella kakulla tai letuilla hillon ja kermavaahdon kanssa (minä olen aina ihan myyty kun lettujen tai pannukakun kanssa tarjotaan hillon lisäksi kermavaahtoa, ah!). Caffettan brunssilla oli myös hyvä teevalikoima.

Caffetta
Brunssi tarjolla la 10-14
Hinta 12,90

 

tampere_brunssi_caffetta tampere_brunssi_caffetta tampere_brunssi_caffetta

 

Spoon Brasserien brunssi

Spoon Brasserie on yksi Tampereen harvoista ei-keskustassa sijaitsevista brunssiravintoloista, mutta bussi numero 21 tuo kuitenkin ruokailijan kätevästi ihan oven eteen. Spoonin brunssi kootaan neljästä omavalintaisesta listan annoksesta, ja niiden kanssa tarjoillaan lasillinen mehua sekä kahvia ja teetä. En ole ihan varma onko tämä listalta valitsemissysteemi se kaikkein ideaalein – toisaalta listalta pystyy valitsemaan juuri oman maun mukaan ja vaikka pelkästään suolaista tai makeaa jos ei toisesta tykkää, mutta myös lopputuloksen epäonnistumisen riski on korkeampi kuin jos voisi maistella buffet-pöydästä vaikka kymmentä erilaista ruokalajia. Ruokia joutui myös odottelemaan välillä pidemmänkin aikaa kun ne tuotiin annos kerrallaan pöytään eikä tämä ole kiireisen brunssittelijan valinta: alle 1,5 tunnin ei Spoonin brunssista selviä.

Kaiken kaikkiaan Spoon Brasserien brunssista jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Monet ovat kehuneet sitä (ja ravintola itse kutsuu brunssiaan luksusbrunssiksi) ja olisin kauhesti halunnut tykätä siitä enemmänkin, mutta kokonaisuutena jäi vähän vaisu fiilis. Yksittäisistä tarjottavista eniten floppasi croque madame -leipä, jonka kuuluisi olla grillattu leipä, mutta Spoonin versio ei ollut edes niin lämmin että paahtoleipien välissä ollut juustoraaste olisi sulanut. Listan makeat tarjottavat onneksi pelastivat paljon: sekä crepesit banaanilla ja suklaalla että tryffelikakku olivat suussasulavia.

Spoon Brasserie
Brunssi tarjolla su 12-15
Hinta 23,00

 

tampere_brunssi_spoon tampere_brunssi_spoon spoon brasserie spoon brasserie

 

Viilan brunssi

Viila on uusi korttelibistro Tampellan alueella. Sen lauantaibrunssi erottuu Tampereen brunssien joukossa edukseen erityisesti laajalla tuoreiden hedelmien ja vihannesten tarjonnallaan. Esimerkiksi tuoreet smoothiet ovat ihanan paksuja ja hedelmäisiä, niissä ei varmasti ole mitään muuta kuin aitoa hedelmää. Salaateissa on lisukkeena mozzarellaa, halloumia, falafelia ja pekonicaesaria, ja lisäksi lautaselleen voi poimia muun muassa herkullisia marinoituja munakoisoja tai paahdettuja tomaatteja. Jugurtin voi maustaa marjoilla, siemenillä ja pähkinöillä, ja leivän tai croissantin väliin laittaa vaikka vegaanijuustoa tai aiolia. Karjalanpiirakoitakin löytyy, nam! Lämpimissä ruuissa on tarjolla kasviskeittoa, yrttimakkaroita ja munakasta. Makeina vaihtoehtoina on pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla, brownieita, keksejä ja vielä juustojakin. Kaiken kaikkiaan ihanan tuore ja herkullinen kokonaisuus!

Viila
Brunssi tarjolla la 11-15
Hinta 26,00 (etukäteen maksettuna 24,00)

 

tampere_brunssi_viila tampere_brunssi_viila tampere_brunssi_viila tampere_brunssi_viila

 

Lillan Cafén brunssi

Lillan Café voittaa ihan ehdottomasti vähintäänkin sarjassa Tampereen brunssien ihanimmat puitteet, ja kyllä brunssin mautkin ovat aika lähellä täydellistä! Lillan on pieni hotelli, kahvila ja putiikki Viinikan kirkon kupeessa kauniilla, rauhallisella alueella vanhassa puutalossa. Sisustus on vanhan talon henkeen sointuva: rustiikkiset puiset huonekalut, sinivalkoiset astiat, luonnonkukat – kaikki sopivat kauniisti yhteen. Ainoa miinus tulee tilan ahtaudesta, tosin käydessämme toinen ruokasali oli poissa käytöstä, joten ehkä brunssilla oli normaalia ahtaampaa. Kesällä käytössä on lisäksi puutarha ja terassi.

Listalta saa Spoon Brasserien tapaan valita neljä pientä brunssiannosta hintaan 19,90 tai vaihtoehtoisesti annoksen itsetehtyä chorizoa, riisiä ja paistettua munaa sekä kaksi brunssiannosta hintaan 22,90. Kaikki annokset ovat aika pieniä, joten tosi kovassa nälässä kannattaa ehkä valita joku muu brunssi. Valitsin listalta vihersmoothien (koska vielä herkullisemmalta kuulostanut smoothie bowl oli loppunut), kesäkurpitsa-herkkusieniomeletin, saaristolaisleivän savulohimoussella sekä juustokakun. Kaikki annokset olivat todella herkullisia, mutta kuten sanottua melko pieniä – etenkin saaristolaisleipää olisin mielelläni syönyt vähän isommankin palan. Annosten kanssa tarjotaan lasillinen luomuomena- tai appelsiinimehua sekä kahvia tai teetä.

Lillanin brunssia ehtii syömään vielä kevään ajan, kesäksi se jää tauolle ja palaa syksyllä päivitetyllä listalla.

Lillan Café
Brunssi tarjolla la 11 ja 13
Hinta 19,90-22,90

 

tampere_brunssi_lillan tampere_brunssi_lillan tampere_brunssi_lillan tampere_brunssi_lillan

 

Klubin brunssi

Tullikamarin Klubin brunssi on Tampereen edullisimpien brunssien joukossa. Hintaansa nähden se onkin mukavan monipuolinen, joskin vähän aamiaismainen. Tarjolla on leipää, croissantteja, karjalanpiirakoita munavoilla, leikkeleitä, juustoja, kananmunia ja kahta salaattia. Lämpimissä ruuissa tarjolla on falafeleja, nakkeja, vege”kebabia”, mustaamakkaraa (pisteet paikallisuudesta!) puolukkahillolla sekä banaanipannukakkua. Myös jugurtti, murot, marjat ja tuoreet hedelmät kuuluvat hintaan. Vegaanivaihtoehtoja on laajasti tarjolla.

Klubin erikoisuutena brunssilla tarjoillaan myös musiikkia vaihtuvien dj:iden soittamana. Volyymi pysyy onneksi tarpeeksi matalana, niin ettei musiikki häiritse esimerkiksi keskustelua. Tilana Klubi on todellakin klubi: edellisen illan juhlijat on vasta vähän ennen brunssia siivottu nurkista pois ja mustanpuhuva sisustus tuoksuu miedosti vanhalta viinalta. Toimii ehkä parhaiten vähän itseäni rock-henkisemmälle brunssittelijalle.

Klubi
Brunssi tarjolla la (ei joka viikko, tarkista tiedot netistä!) klo 11-14
Hinta 11,90 (opiskelijakortilla 9,50)

 

tampere_brunssi_klubi tampere_brunssi_klubi

 

Osuusravintola Oksan brunssi

Kalevan Prisman Oksa-ravintolan sunnuntaibrunssi oli yksi positiivinen yllätys lisää Tampereen brussitarjonnassa! Brunssipöydät notkuivat syötävää ja kaikki oli ihanan tuoretta: tarjolla oli monenlaisia leikkeleitä, juustoja, salaatteja, kasviksia ja hedelmiä, jugurttisia smoothieita, savulohta ja mysliä. Croissantit olivat juuri sopivan ilmavia mutta täyteläisiä, ja kaiken kruunasi vohvelinpaistopiste. Lämmin vohveli hillon ja kermavaahdon kanssa – ihan parasta! Niin ja toki tarjolla oli myös perinteinen kattaus lämpimiä ruokia eli lihapullia, munakasta ja pekonia.

Osuusravintola Oksa Kaleva
Brunssi tarjolla su 11-16
Hinta 18,90 (S-etukortilla 15,90)

 

tampere_brunssi_oksa prisma tampere_brunssi_oksa prisma tampere_brunssi_oksa prisma tampere_brunssi_oksa prisma

 

Tullin Saunan brunssi

Tullin Sauna on sekä naapurinsa Dream Hostel & Hotelin uusi olohuone (siellä sijaitsee vastaanotto sekä tarjoillaan aamiainen) että ihan kaikille avoinna oleva ravintola ja korttelisauna. Aamiaista, joka on tarjolla joka päivä klo 7.30-10.30 (viikonloppuisin 11.00 asti), voivat tulla syömään muutkin kuin hotellin asukkaat, ja lauantaisin ja sunnuntaisin buffetpöytä tuunataan klo 11.00 alkaen brunssiksi.

Tullin Saunan brunssilla on tarjolla kaikki perusaamiaistarpeet (leivät, murot, jugurtit, kaurapuuro ym.) ja niiden lisäksi kahta salaattia, kylmäsavu- ja lämminsavulohta sekä silliä. Lämpiminä ruokina on talon bratvursteja, mustaamakkaraa, linssi-perunapaistosta ja tosi herkullisia pinaattiminimunakkaita. Makea osasto sisälsi tattari-banaanituorepuuroa, lakritsivaahtoa, banaani-suklaakakkua ja tuoreita hedelmiä. Jotain oikein ylimakeaa jäin kuitenkin kaipaamaan, kun banaani-suklaakakkukin oli enemmän banaaninen kuin suklainen.

Tullin Saunan brunssin ehdoton vahvuus on ainutlaatuinen ja erikoinen mahdollisuus yhdistää brunssi ja saunavuoro! Täällä voisi viettää vaikka kaveriporukan kanssa kivan päivän ensin syöden rauhassa ja sitten saunoen. Voit lukea lisää saunasta Kaisan jutusta.

Tullin Sauna
Brunssi tarjolla la ja su klo 11-15
Hinta 18,00

 

tullin sauna brunssi tullin sauna brunssi tullin sauna brunssi tullin sauna brunssi

 

Ahlmanin brunssi

Ahlmanin opetusravintola Anna on tarjoillut tänä kesänä lauantaisin lähiruokabrunssia – ja toivottavasti brunssilauantait saavat jatkoa myös syksyllä! Ahlman on miljöönä kesäbrunssille ihan täysi kymppi: puutarhamainen pihapiiri, perinnepihan värikkäinä kukkivat ruusut ja pionit, söpöt lehmät – ja vielä Tilapuodista tuoreita lähiruokatuliaisia mukaan. Mikä idylli!

Brunssitarjonta muuttuu vähän viikoittain omalta tilalta ja lähituottajilta saatavien raaka-aineiden mukaan. Meidän käydessämme tarjolla oli erilaisia salaatteja, savulohi-parsapiirakkaa, maatiaisnaudan paistia, tuorepuuroa, tilameijerin jugurttia, itsetehtyä mysliä ja hilloja sekä oman leipomon leipiä. Lämpiminä ruokina tarjolla oli hevosenlihapullia, maatiaisnaudan makkaraa, porsaankylkeä, nokkosmunakasta ja varhaisperunoita, ja jälkkärinä punajuuribrownieita ja porkkanakakkua. Kaikki ruoka oli herkullista, mutta maut tosin aika hentoisia, eli erityisesti kasviksia olisi saanut minuun makuuni korostaa mausteilla lisääkin. Hinta on myös aika kova tarjonnan määrään nähden, mutta toisaalta laatu on täällä niin korkealla tasolla ja tuotteet 100 % lähiruokaa, että kyllä siitä mielellään maksaakin.

Ravintola Anna
Brunssi tarjolla kesälauantaisin klo 10-14
Hinta 25,00

 

 

***

 

Siinä missä edellisen osan 15 brunssia olivat melkein kaikki tasoltaan perushyviä ja niistä tuotti vaikeuksia nostaa yhtä ylitse muiden, niin taas tästä kymmeniköstä erottuivat jyvät akanoista paljon selkeämmin. Oli pari kunnon pettymystä, mutta toisaalta useampi todella loistava brunssi! Näistä kymmenestä Caffetta voittaa ihan ehdottomasti parhaan hinta-laatusuhteen palkinnon ja lisäksi Viila, Lillan ja Oksa saavat erikoisherkullisuusmaininnan!

Herkullisia brunssiviikonloppuja tamperelaiset!

 

Ähtärin pandoilla tehdään pörröistä politiikkaa ja bisnestä

 

ähtäri pandat

 

Viime aikojen puhutuin kotimaan matkailun uutinen on varmasti ollut kiinalaisen pandapariskunnan Lumin ja Pyryn saapuminen Ähtärin eläintarhaan. Pandoilla on takuulla piristävä vaikutus Ähtärin alueen matkailulle ja muullekin elinkeinoelämälle, ja erityisen hienoa olisi jos pandojen avulla saataisin houkuteltua kotimaan matkailijoiden lisäksi myös ulkomaalaisia turisteja erityisesti Helsingin ja Lapin ulkopuolelle. Helsingin Sanomien uutisen mukaan pandat voivat tuoda Ähtäriin miljoonia euroja ja satoja uusia työpaikkoja. Ähtärin eläinpuistossa ennustetaan, että pandat tuovat jatkossa alueelle vuosittain yli 100 000 uutta matkailijaa. Toivottavasti pandatietoisuus johtaa myös kasvaneeseen tietoisuuteen eläinsuojelusta ja uhanalaisten lajien suojelusta ylipäätään.

Pandojen suojelu ja erityisesti Kiinan sen varjolla tekemä pandapolitiikka on kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista. Perehdyin pandakysymykseen enemmän pari vuotta sitten kun matkustin Kiinan pandapääkaupungiksikin kutsuttuun Chengduun ja päätin olla käymättä kaupungin kuuluisassa pandakeskuksessa. Voit lukea juttuni noista mietteistä täältä. Myös Suomen pandapariskunta saapui muuten Chengdun kupeesta Dujiangyanin pandakeskuksesta. Parin vuoden takaisessa jutussani kritisoin Chengdun pandojen tutkimuskeskusta muun muassa siitä, että turistit saavat siellä (suurehkoa) korvausta vastaan pitää pandaa sylissään ja ottaa kuvia sen kanssa. Mielestäni tällaisen toiminnan ei tulisi kuulua eläinsuojelua harjoittavan organisaation rahoitusmenetelmiin. Ja kas, löysin sittemmin saman ”Taking a Picture with a Panda” -mahdollisuuden myös Dujiangyanin pandakeskuksen sivuilta (”the training base has a donation program allowing visitors to take a picture with a 2-year-old panda after donating 1 800 yuan”). Miten paljon toivonkaan, että Ähtärissä pandat eivät päädy turistien syliin.

 

Pörröistä pandapolitiikkaa

En tuomitse kaikkia eläintarhoja eikä juttuni tarkoitus ole syyllistää ketään, joka nyt suuntaa Ähtäriin pandoja katsomaan. Mutta nimenomaan pandojen kohdalla minua kiinnostaa se, mitä kulisseissa tapahtuu (ja soisin että se kiinnostaisi myös kaikkia niitä, jotka aikovat pandoja katsomaan).

 

ähtäri panda

 

Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen on kuvannut Kiinan pandadiplomatiaa osuvasti:

 

Pandat ovat keino, jolla Kiina tekee imagotyötä ja käyttää niin sanottua pehmeää valtaa. Kiina haluaa, että sitä ajatellessaan ihmisten mieleen pullahtavat pörröiset pandat eikä kukaan muista enää vangittuja toisinajattelijoita. Kiina on perinteisesti antanut pandoja lainaan maihin, joiden kanssa sen suhteet ovat kunnossa. Nämä maat ovat sellaisia, jotka eivät liiaksi asetu Kiinan tielle tai uhmaa sen pyrkimyksiä esittää omaa totuuttaan vaikkapa ihmisoikeuksista.

 

Artikkelissaan Yle kertoo myös, että tutkijat ovat analysoineet Kiinan vuokraavan pandojaan maihin, joiden kanssa sillä on joko vapaakauppasopimus tai jotka voivat toimittaa Kiinalle tärkeitä raaka-aineita tai huipputeknologiaa. Ähtäriin tullut pandapariskunta ei siis todellakaan tullut tänne vain ystävällisyyden eleenä tai suojeltavaksi.

 

Pandoilla tehdään rahaa

Pandoja elää luonnossa, tarkemmin sanottuna vuorilla Kiinan keskiosissa, noin 2 000 yksilöä. Kiinan suojelukeskuksissa asuu noin 400 pandaa, ja 50 pörröistä pandakarhua on lainassa maailmalla eläintarhoissa. Suomeen tulleet pandat on vuokrattu tänne 15 vuoden sopimuksella, jonka arvioidaan* maksavan Ähtärille kaikkiaan noin 14 miljoonaa euroa (*tarkkoja vuokrasummia ei kerrota julkisuuteen). Tämän summan lisäksi Ähtärille tulee noin 100 000 euron vuosikustannukset pandojen ruuasta, bambusta, jota tuodaan Keski-Euroopasta.

 

ähtäri panda pandapolitiikka

 

Pandojen kustannukset huomioiden on ihan ymmärrettävää, että Ähtärin eläintarhan on pakko pyytää pandalipuistakin huomattava summa. Vertailun vuoksi esimerkiksi pääsylippu Korkeasaareen maksaa 12 euroa (sillä näkee muuten mm. pienemmän kultapandan) ja Ähtärin eläintarhan sisäänpääsymaksu on tähän asti ollut 11 euroa. Pandatalon avaamisen myötä Ähtärin peruslippu (ilman pandoja) nousee 20 euroon, pelkkiä pandoja pääsee katsomaan 30 eurolla ja yhdistelmälippu tulee maksamaan 36 euroa.

 

Pandojen suojelua vai bisnestä?

Mielestäni kaikkein merkityksellisin kysymys onkin se, onko pandojen rahtaaminen eläintarhoihin ympäri maailmaa pandojen suojelua vai pelkkää bisnestä. On väärin ratsastaa ja rahastaa uhanalaisen lajin suojelun leimalla jos ja kun siitä ei ole kysymys. Animalian artikkelissa kiinalainen tutkija sanoo seuraavaa:

 

Villieläimet kuuluvat luontoon, eläintarhat eivät ole niille kunnollisia elinympäristöjä. Elinympäristöjen sirpaloituminen on suurin ongelma, mutta Kiina keskittyy vain pandojen lisääntymiseen. Mikäli elinympäristöistä ei huolehdita, pandoilla ei ole enää paikkaa minne mennä. Vankeudesta niitä on muutenkin erittäin hankalaa palauttaa luontoon.

 

ähtäri panda maksu

 

Jos Kiina olisi oikeasti kiinnostunut pandojen suojelutyöstä, se käyttäisi varoja niiden luontaisten elinalueiden säilyttämiseen ja ylläpitämiseen. Nyt resursseja käytetään tarhattujen pandojen tutkimukseen ja vuokraamiseen maailman eläintarhoihin. Pelastetaanko pandat siis pandapolitiikan avulla sukupuutolta, mutta sillä kustannuksella, että ne elävät tulevaisuudessa vain sisäsiittoisena lajina eläintarhoissa ja poseeraavat ihmisten selfieissä?

 

 

If the Chinese were serious about supporting the wild panda population, they would restore and properly protect wild panda habitats and keep humans as far away from them as possible.
– Dr Kati Loeffler, International Fund for Animal Welfare

 

 

Jutun pandakuvat: Pixabay

 

 

Miksi bloggaan? Vastaus toimittajan kysymykseen

 

 

Olin Yle Kajaanin haastateltavana ja toimittaja kysyi minulta miksi kirjoitan matkablogia. Hyvä kysymys! Se sai minut miettimään asiaa vähän tarkemmin.

Haastattelun aiheena oli kestävä matkailu ja lähimatkailu. Juttu tulee ulos tiistaina 6.2.2018 Pohjois-Suomen alueuutisiin (nähtävissä TV 1:llä ja Yle Areenassa) sekä nettiuutisena. Sovimme kuvauspaikaksi Akkovaaran, joka on vain 10 kilometrin päässä Kajaanin keskustasta, mutta jota harvat kajaanilaisetkaan tuntevat. Se on harmi, sillä paikka on upea maisemiltaan, retkeilypuitteiltaan ja historialtaan.

 

Akkovaara kuvaa osuvasti bloggaamistani

Paikallinen kyläyhdistys on kunnostanut alueelle retkeilyreitit ja huolehtii nuotiopaikoista ja muusta ylläpidosta. Vaaran laki on lähes puuton ja sieltä avautuu avarat näkymät moneen suuntaan. Yhdellä suunnalla näkyy Oulujärvi, jonka selkä on Suomen suurin sisävesiselkä. Muissa suunnissa näkyy metsää silmänkantamattomiin. Täällä silmä lepää.

Vaara on myös lappalaisten vanha riittipaikka, johon liittyy paljon uskomuksia. Vaaran reunalla on luola ja pirunpelloksi kutsuttu kivikko. Vanhat tarinat muun muassa kertovat, että paikalla on nähty aarnivalkeita. Nykypäivän tutkimukset ovat osoittaneet ne todeksi. Outoja valoilmiöitä syntyy syksyisin, kun kivikkoon tippuneet lehdet mätänevät ja synnyttävät metaanikaasuja, jotka ilmaan noustessa välkehtivät. Tämän tiedon jälkeen vanhoihin uskomuksiin on vaikea suhtautua pelkkinä satuina. Ehkä muissakin alueen tarinoissa on perää? Aikaisemmassa postauksessani Akkovaaralta löytyy kuvia syysretkeltä.

Paikka sopi kuvauspaikaksi täydellisesti, sillä juuri tällaisia kohteita haluan nostaa blogissa esiin. Paikka on tuntematon, mutta tarjoaa elämyksiä, jotka perustuvat luontoon ja paikallishistoriaan. Lisäksi kyläaktiivit tekevät tärkeää työtä sen eteen, että ihmiset pääsisivat siitä nauttimaan.

Haluan myös nostaa esiin ajatusta lähimatkailusta. Akkovaaran tapaisia piilotettuja helmiä löytyy jokaisen suomalaisen lähialueilta. Niihin ei tule helposti lähdettyä eikä niitä tule edes ajatelleeksi vaihtoehtona. Lähiseudut koetaan usein tylsiksi ja tutuiksi, vaikka todellisuudessa voisi löytyä vielä paljon yllätyksiä.

 

 

Kestävä matkailu bloggaamisen punaisena lankana

Lähimatkat ovat myös kestävämpiä vaihtoehtoja, koska niitä varten ei tarvitse lentää. On toki hyvä asia, jos kohteessa valitsee energiaa ja vettä säästävän hotellin tai syö lähiruokaa, mutta näillä teoilla on todella pieni ilmastovaikutus verrattuna lentämisen tuottamiin päästöihin.

Lähimatkoihin ei tarvitse myöskään varata niin paljon aikaa kuin kauas matkustamiseen. Lyhyemmässä ajassa voi päästä irti arjesta ja rentoutua. Olen ollut itsekin pitkän paluumatkan ja useamman lennon jälkeen maanantaina aamulla töissä aivan väsyneenä ja riutuneena. Loman rentouttava vaikutus on jo kadonnut.

Meidän blogissa ei kuitenkaan kestävistä valinnoista saarnata. Kirjoitamme sujuvasti sekaisin kaukomatkoista ja lähikohteista. Mieluummin nostan esiin positiivisia ja innostavia esimerkkejä kuin rajoitteita tai mitä ei saisi tehdä. Matkustamisella on kuitenkin myös paljon positiivisia puolia negatiivisten ympäristövaikutusten vastapainona.

Kiinnostuin itse matkailun kestävyydestä opiskeluaikoina. Opiskelin ympäristöekonomiaa ja tein gradun maaseutumatkailun kestävyydestä. Bloggaamisessa voin yhdistää ammatillisen kiinnostukseni kestävään matkailuun ja sen kehittämiseen sekä oman vapaa-ajan matkailuni.

Samalla tulee seurattua matkailualaa, muita blogeja ja yhdisteltyä tietoa eri lähteistä. Blogatessa voin jäsennellä ajatuksia kokemastani ja näkemästäni kirjalliseen muotoon. Sillä tavalla omia ajatuksia tulee työstettyä ja ne jäävät paremmin talteen. Toivon, että postaukset voivat myös ilahduttaa, herättää ajatuksia tai olla hyödyksi muille.

Matkailun kestävyys on todella monitahoinen asia, jossa on itselläni riittänyt työstettävää ja pohdittavaa. En lähde termiä tässä tarkemmin avaamaan, se ansaitsee oman postauksensa!

 

 

Piilotetut helmet esille blogissa

Suomi on pullollaan helmiä, mutta monet niistä on vain hyvin piilotettu. Tämä tuli taas vastaan, kun etsin sopivaa kohdetta pidennetylle viikonlopulle hiihtolomalla. Tällä kertaa en halunnut laskettelukeskukseen tai vuokramökkiin, vaan maaseutumatkailumajoitukseen tai vastaavaan, jossa saisi hiihtää, lumikenkäillä ja illalla saunoa. Vaatimuksena on, että majoituspaikasta saa myös aamupalan ja ruokaa. Annan bonuspisteitä idyllisestä miljööstä sekä siitä, ettei tarvitsisi ajaa montaa tuntia Kajaanista.

Luulisi, että tällaisiä kohteita olisi paljonkin, sillä hiihtäminen ja saunominen kuuluu jokaisen kohteen perusvalikoimaan talvella. Mutta sopivan paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Googlettelin ja päädyin usean yrityksen nettisivuille. Monelta sivulta oli vaikea saada selvää, onko paikka ylipäänsä auki talvella, millaiset varustelut huoneissa on tai onko huoneita vapaina.

Joidenkin majoituspalveluita tarjoavien yritysten sivuilla kuvat eivät myöskään houkuttele tutkimaan näitä asioita tarkemmin. Kulahtanut ja 90-lukulainen sisustus ei houkuttele. Vanhaa ja tunnelmallista toki saa olla, mutta en jaksa soitella perään, jos kuvien ja nettisivujen perusteella mitään ei ole päivitetty vuosikausiin.

Missä ne idylliset maaseutumajoitukset nyt on kun niitä tarvitsisin?! Kun valittelin asiaa ääneen, joku ehdotti kohteeksi Rokuaa. Päädyin varaamaan huoneen erämaahotelli Rokuanhovista, joka sijaitsee Rokuan kansallispuiston ja jääkauden jäljistä kertovan UNESCO Geoparkin kupeessa. Rokua puolestaan sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Kajaanin ja Oulun välissä. En ole yöpynyt alueella aikaisemmin enkä ole käynyt talvella. Olen käynyt Rokualla kerran aikaisemmin syksyllä parhaaseen sieniaikaan ja löysimme paljon herkkutatteja. Maasto on kaunista ja helppokulkuista hiekkakangasta. Palaan sinne mielelläni kokemaan paikan eri vuodenaikaan.

Rokua näytti täyttävän kriteerimme ja mielenkiinnolla odotan täyttääkö se odotuksemme myös. Halusin rentouttavan lähimatkan, jonne matkustamiseen ei kuluisi lyhyestä lomasta isoa osuutta eikä paikan päällä tarvitsisi säätää turhia. En ole ennen ollut Suomessa hiihtolomalla muussa kuin mökkimajoituksessa, jossa tehdään itse ruoat ja lämmitetään itse sauna ja takka, mutta en usko, että aika käy pitkäksi. Toiveena kun on täydellinen breikki arjen rutiineista.

 

 

Bloggaamisen filosofiani

Rokuan matka noudattaa myös oman bloggaamisen filosofiaani. Elämykset syntyvät luonnosta, paikallisuudesta ja paikan omista vahvuuksista – ei keinotekoisesti rakennetuista viihdekeskuksista. Kohde ei ole suurten massojen suosiossa ja hotellin omistaa paikallinen pienyrittäjä. Paikka ei myöskään ole niin kaukana, että sinne tarvitsisi lentää. Pääsen irtautumaan arjesta jo pelkän neljän päivän lähiloman aikana.

Reissun jälkeen jaan mielelläni kokemukset blogissa. Toivottavasti ne olisivat täyttyneet tai jopa ylittyneet, sillä positiivisia kokemuksia on mukavampi jakaa. Lisäksi palvelujen tarjoajat saisivat ansaitsemaansa arvostusta ja mahdollisesti blogipostauksen innoittamia uusia asiakkaita. Silloin kaikki voittavat!

 

 

 

1200 lyhtyä valaisi sotkamolaisen kylän

 

 

Paakinmäen kylällä Sotkamossa on jokavuotinen perinne sytyttää jäälyhdyt valaisemaan tienvarsia ja pihoja. Tapahtuma on lähtenyt alkujaan vuonna 1993 muutamasta pihatien lyhdystä ja levinnyt siitä koko naapuruston yhteiseksi tempaukseksi.

Kävin tapahtumassa itse ensimmäistä kertaa. Näky on upea. Paakinmäen kylä sijaitsee syrjäseudulla, missä ei ole katuvaloja tai muuta kaupungin valosaastetta. Pelkkä pimeys, maalaismaisema ja tykkylumella kuorrutetut puut.

Lyhtyjä on ripoteltu helminauhaksi teiden varsiin ja aseteltu erilaisiin muodostelmiin. Kylätalona toimivalta vanhalta koululta lähtee lyhtyjen koristama kävelyreitti viereiselle pellolle ja pihateille. Isoin yksittäinen asetelma oli pellolle lyhdyin muodostettu numero 100, oletettavasti Suomi100-hengessä.

 

 

Paakin jouluvalojen ajankohta vaihtelee hieman säiden mukaan. Yleensä tapahtuma on järjestetty joulupäivänä, uutena vuotena tai loppiaisena. Tänäkin vuonna oli tarkoitus sytyttää lyhdyt loppiaisena, mutta tuuli oli ollut liian kova ja lumisadekin haittasi projektia.

Usein tähän aikaan vuodesta näillä korkeuksilla Kainuussa voi olla koviakin paukkupakkasia. Nyt pakkasta oli vain pari astetta. Pieni pakkanen on mukavin keli yleisölle, mutta tarkoittaa sitä, että lyhdyt sulavat nopeammin. Paakin tapahtuman jäälyhdyissä käytetään aitoja kynttilöitä, jotka lämmittävät jäälyhtyä. Tapahtuma alkoi klo 15 iltapäivällä ja järjestäjät arvioivat, että lyhdyt kestäisivät puoleen yöhön asti.

1200 jäälyhdyn tekemisessä, levittämisessä, sytyttämisessä ja muissa järjestelyissä on iso homma – vain yhden illan tapahtumaa varten. Mutta elävässä tulessa on erityinen tunnelma, jota ei saa aikaan sähkökynttilöillä tai ledivaloilla.

 

 

Raskaasta tykkylumesta on ollut tänä talvena paljon harmia Kainuussa. Se on taivuttanut ja katkonut puita saaden aikaan sähkökatkoja ja isoja taloudellisia vahinkoja metsänomistajille. Lumiset puut tekevät maisemasta kuitenkin todella kauniin.

Toinen ihastuksen aihe Paakinmäen tapahtumassa on talkoohenki. Tempaus toteutetaan vuodesta toiseen ilmaiseksi tuomaan ihmisille iloa pimeään vuodenaikaan. Ja se kerääkin paljon väkeä. Kyläläiset järjestävät myös kahvilan, josta saa lämmintä juomaa, kahvileipää ja makkaraa. Tuloilla katetaan tapahtuman kuluja.

 

 

Valitettavasti omat kuvani eivät tee ihan oikeutta tapahtumalle. Samaa tunnelmaa on vaikea välittää, sillä kuvaaminen pimeässä on haastavaa. Kokeilin säätää kamerani valotusaikaa pidemmäksi, mutta silloin kuvat helposti tärähtävät. Jalusta olisi ollut siinä tarpeen. Siltikin laajalle alueelle levittäytyneen kokonaisuuden kuvaaminen on vaikeaa.

Tapahtumasta on myös dronella ilmasta kuvattua videota ja ammattikuvaajan otoksia Sotkamo-lehdessä.

Suuri kiitos hienosta elämyksestä aktiivisille kyläläisille!

 

 

 

 

Rovaniemi on valmiina sesonkiin

 

 

Lappiin odotetaan matkailun ennätystalvea ja joulu on ulkomaalaisten turistien huippusesonki. Rovaniemi on valmistautunut sesonkiin. 

Kävin Rovaniemellä joulukuun alussa, jolloin joulusesonki on alkamaisillaan. Ensimmäiset charter-koneet ovat jo laskeutuneet Rovaniemelle. Tänä vuonna sesonki on pidentynyt ja charter-lennot ovat alkaneet edellisiä vuosia aikaisemmin.

Rovaniemellä on täysi talvi ja puissa on kaunis lumipeite. Keskustan pääkävelykadulle Koskikadulle on viritetty valot ja joulukoristeet. Koskikadulla on tavallisena arki-iltana myös käsitöitä ja matkamuistoja myyviä kojuja auki. Kävelykadulle kojujen viereen jäädytettiin parhaillaan pientä luistinkenttää. Ja Rovaniemellä se on siis ihan oikeasta jäästä. Kuuleman mukaan keskustan kauppiaat ovat hankkineet yhdessä jouluvalot ja luistinkentän.

Rovaniemi on melko tylsän ja tavallisen näköinen suomalaiskaupunki, mutta lumi, joulukoristukset ja valot luovat ihanan tunnelman.

 

 

Rovaniemi on Suomen Reykjavik

Rovaniemen keskustassa matkailu näkyy joka puolella. Kaupungilla on joka nurkalla hotelleja ja erilaisia safarifirmoja. Turisteja näkyy katukuvassa enemmän kuin paikallisia – ainakin illalla kun olin itse liikenteessä.

Turistit kulkevat laumoina kadulla. Päällä heillä on joko omat superpaksut toppavaatteet ja toppasaappaat, joilla selviäisi pohjoisnavallakin tai vaihtoehtoisesti safarinjärjestäjien tarjoamat haalarit. Turisteja ei siis ole vaikea erottaa paikallisista, jotka kahden asteen pakkasissa liikkuvat perusfarkuissa ja normaaleissa kaupunkivaatteissa.

 

 

Ensimmäinen ajatukseni Rovaniemen keskustassa on: Rovaniemi on Suomen Reykjavik! Samanlainen pieni pohjoinen kaupunki, jonka keskustassa on matalia kerrostaloja. Keskusta on melko pienellä alueella ja se on matkailijoiden valloittama.

Reykjavik sykkii täysin matkailijoiden aikataulujen mukaan. Illalla ravintolat täyttyvät yhtäkkiä kaikki samaan aikaan, kun bussit saapuvat päiväretkiltä. Pikkubussit ja isommat tilausajot suhaavat Rovaniemenkin keskustassa. Ne tuovat retkiläisiä moottorikelkkahaalareissaan tai odottavat ryhmiä hotellien edessä.

 

 

En silti yhtään ihmettele Lapin suosiota. Lumipeitteiset puut ovat todella kauniita. Kaupungissa vielä valot korostavat niitä. Jopa pimeydessä on oma kauneutensa ja tunnelmansa, jonka kruunaa päivällä sininen hetki.

Voin vain kuvitella kuinka eksoottista tämä on ihmisille monista eri maailmankolkista.

Matkailijoiden ryntäys tuo kuitenkin myös haasteita kohteessa. Se on jo koettu Reykjavikissa, johon kaikki maahan tulevat turistit käytännössä ensin saapuvat. Paikalliset tuttavani Reykjavikista kertoivat, että kaupunkia kehitetään matkailijoiden ehdoilla. Vanhoja taloja on purettu ja tilalle rakennettu hotelleja. Vaikka uusia palveluita kuten kauppoja ja ravintoloita tulee asukkaillekin, hinnat kuitenkin nousevat ja paikalliset siirtyvät muille alueille.

Sekä Islannissa että Lapissa matkailijat tulevat kokemaan pohjoista luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Liian suuret turistimassat saattavat vaikuttaa matkailijan kokemukseen.

Islantiin saapui tänä vuonna noin 2 miljoonaa matkailijaa. Se on valtavasti saarella, jossa on vain 300 000 asukasta. Siellä matkailijoita jo häiritsee jonottaminen suosituimmille nähtävyyksille, paikallisia ärsyttää esimerkiksi matkailjoiden tekemät jätökset reittien varsille ja isot väkimäärät kuluttavat pohjoista herkkää maastoa.

Lapland.fi-sivustolla verrataan Islannin ja Lapin matkailukasvua toisiinsa:

Mikäli Lapin matkailun kasvu noudattelisi Islannin viimeisen kymmenen vuoden kasvua, tai Lapin vuoden 2016 kasvua, olisi meillä kymmenen vuoden päästä kymmenen miljoonaa rekisteröityä yöpymistä vuodessa.

Toki Lapin tilanne on siinä mielessä erilainen kuin Islannilla, että lennot jakautuvat useammalle kentälle (Kittilä, Rovaniemi, Ivalo, Kuusamo…) ja matkailijoiden aktiviteetit levittäytyvät myös laajemmin.

 

 

Arktikum

En nähnyt Rovaniemen vierailulla sitä oikeaa joulupukkia (pettymys!), sillä en päässyt Rovaniemen ykköskohteeseen joulupukiin kylään. Muutenkin tuntuu, että harvat suomalaiset ova siellä käyneet ja paikka on lähinnä ulkomaalaisten matkailijoiden suosiossa. Mutta onkohan näin?

Sen sijaan pääsin opastetulle kierrokselle Arktikumiin. Se on arktinen keskus, jossa on sekä pohjoisen luonnon ja ilmiöiden tutkijoita että museo- ja näyttelytiloja.  Tiedekeskuksen puolella kerrotaan pohjoisen eläimistä ja luonnosta, Lapin maakuntamuseossa pohjoisen elämästä ja historiasta. Lisäksi on vaihtuvia näyttelyitä, kuten tällä hetkellä näyttely Suomi100-teemalla Lapin viimeisestä vuosisadasta sekä ”Kuumaa kyytiä – arktista pariutumista ja parittelua” -näyttely. Se käsittelee pohjoisen eläinten ja ihmisten parittelua. Siinä keskuksen kaksi näkökulmaa luonto ja ihmisen elämä hienosti yhdistyvät. Rohkeinta materiaalia taisi olla kuitenkin ihmisen aiheeseen liittyvät tarinat, riimit ja uskomukset. Pidän erityisesti siitä, että museon ja tiedekeskuksen tehtävää ei oteta liian vakavasti, vaan näyttelyt voivat sisältää myös pilkettä silmäkulmassa.

Arktikum on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

 

 

Olen kirjoittanut aikaisemmin myös Islannin suosituimman retken Golden Circlen reitiltä muista kuin tunnetuimmista nähtävyyksistä: Islannin Golden Circle – paikallisten vinkit mihin poiketa.

 

 

Tampereen paras brunssi – 15 brunssin arvio

 

Rakastan brunsseja ja hotelliaamiaisia! Niissä on ihan kotikaupungissakin viikonloppuaamuna nautittuna pieni ripaus lomafiilistä, aavistus luksusta ja lupa viettää kiireetöntä aikaa.

Kun vielä pari vuotta sitten tamperelainen brunssifani sai tyytyä valitsemaan viikonloppuluksuksensa noin kolmesta vaihtoehdosta, on nykytilanne suureksi ilokseni ja onnekseni parantunut paljon! Tätä nykyä brunssia voi syödä Tampereella viikonloppuisin yli kahdessakymmenessä ravintolassa ja kahvilassa, ja tarjolla on paljon muutakin kuin leipää, jugurttia ja mysliä!

Itse iloitsen aina eniten, kun brunssit uskaltavat erottua ja niissä näkyy kahvilan tai ravintolan erikoisosaaminen ja kädenjälki. Ja mitä useammin olen brunssilla käynyt, sitä selvemmin olen huomannut myös sen, kuinka paljon mukava ympäristö vaikuttaa. Valitsen laajaa valikoimaakin (vaikka sitä kovasti arvostankin!) mieluummin miellyttävän ruokailuympäristön, jossa voi rauhassa pysähtyä nauttimaan hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta.

Brunsseja on Tampereella paljon erilaisia, mutta niin on brunssimieltymyksiäkin! Valitse tästä oma lempparisi Tampereen brunsseista ja lähde herkuttelemaan vaikka heti tänä viikonloppuna!

 

Café Aitoleivän brunssi

Aitoleivän kahvilaa Keskustorin paraatipaikalla 1900-luvun alussa rakennetussa Palanderin talossa ei voi olla huomaamatta. Myös sisältä kahvilan historialliset tilat ovat ihanan tunnelmalliset, lämpimän valoisat ja avarat. Ja itse brunssi – se on kertakaikkiaan loistava ja vielä edullinenkin!

Brunssilla on tarjolla suolaista piirakkaa, salaatteja, leikkeleitä, juustoja (kahta sinihomejuustoa, ah!), tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Lämpiminä ruokina  on perinteisesti lihapullia, nakkeja ja lohkoperunoita. Leipävalikoima on laaja ja croissantien kanssa on tarjolla useammanlaista hilloa. Mehujen lisäksi tarjolla on talon omaa smoothieta. Brunssin kruununa on kekseliäs jälkiruokapöytä: tarjolla on muun muassa lämmintä pannukakkua hillon ja kermavaahdon kera, kakkua, keksejä, suklaata, vaahtokarkkeja, rahkaa – ja popkornia!

Tykkään myös siitä, että näitä herkkuja pääsee syömään jo aamusta lähtien, kun monessa muussa paikassa brunssi on tarjolla vasta klo 12 alkaen.

HUOM! Brunssi on tarjolla vain Keskustorin kahvilassa: Tammelan Aitoleipä tarjoilee lauantaisin ja sunnuntaisin aamiaista.

Aitoleipä
Brunssi tarjolla la 9-15 ja su 10-15
Hinta 16,90 (opiskelijakortilla 13,90)

 

cafe aitoleipä brunssiaitoleipä brunssiaitoleipä brunssi

tampere brunssi

Kuva: Aitoleipä

 

Bistro 14:n brunssi

Toinen lempparini, Bistro 14, tarjoilee Michelin-tasoista brunssia – tai no ainakin hyvin lähellä sitä, sillä sen keittiömestari Marco Kanieckilla on useamman vuoden työkokemus Pariisin Michelin-ravintoloista! Bistro 14 on pieni ja tunnelmallinen kivijalkaravintola – niin pieni että täällä pääsee helposti halutessaan vaikka kokin kanssa juttusille. Ja niin pieni, että pöytävaraus kannattaa muistaa tehdä, ettei vaan jää ilman brunssiherkkuja.

Bistro 14:n brunssi nousi lempparikseni viime vuoden puolella paitsi ruuan maun ja laadun takia, niin myös erinomaisen hinta-laatusuhteensa vuoksi (noutopöytäbrunssi maksoi aiemmin 12,50). Tämän vuoden alussa konsepti muuttui niin, että brunssi tarjoillaan kokonaisuudessaan pöytiin ja hinta nousi 20 euroon. Paineita ja aihettakin hinnan nostoon oli varmasti, mutta silti tykkäsin enemmän siitä aiemmasta versiosta.

Kävin helmikuussa 2018 päivittämässä brunssikokemukseni. Pöytiintarjoiltu alkupalalautanen sisälsi pienen kukkakaali-vuohenjuustopiirakan, briejuustoa, ilmakuivattua kinkkua, munakasta sekä jugurttia myslillä ja pakastemustikoilla. Pääruokavaihtoehtoina oli kaalirisotto tai lohipasta. Jälkiruokalautanen saa minulta brunssin parhaat pisteet: se sisälsi sitruunakakkua ja -vaahtoa, tyrnimoussea, suklaakakkua sekä puolukkavaahtoa. Brunssiin kuuluu lisäksi kahvi, tee ja omenamehu.

Bistro 14 on myös ihanan romanttinen illallispaikka – lue illallisjuttuni viime keväältä täältä.

Bistro 14
Brunssi tarjolla su klo 11-15
Hinta 20,00

 

bistro 14 brunssi

Alkupalojen kanssa tarjoillaan tuoretta leipää ja minicroissanteja hillon ja voin kanssa

bistro 14 brunssibistro14 brunssibistro14

 

Cafe Pispalan brunssi

Cafe Pispala on Tampereen brunssipaikoista uniikeimpia. Kahvila sijaitsee Pispalassa kauniilla puutaloalueella vanhan asuintalon kivijalassa ja sen sisustus kunnioittaa viehättävällä tavalla vanhan ajan henkeä. Tämä on miljöönä sellainen, johon haluaisin tuoda kaikki ulkopaikkakuntalaiset ja -maalaiset vieraani tutustumaan!

Cafe Pispalan brunssi on valittu City-lehden äänestyksessä Tampereen parhaaksi. Brunssin voi valita muutamasta vaihtoehdosta (edullisimmassa versiossa on skonssi, munakokkelia, pekonia tai bratwursteja sekä aamiaisperunoita, kalleimmassa lisäksi pannukakkuja, jugurttia, hedelmiä ja marjaparfait) ja se tarjoillaan pöytään. Pannukakut on täällä ihan parasta, valitse ihmeessä sellainen brunssiversio josta niitä löytyy!

Plussaa tulee miljöön lisäksi siitä, että brunssia tarjoillaan melkein koko päivän aamusta myöhäiseen iltapäivään. Pöytävaraus kannattaa. Voit lukea pidemmän juttuni Cafe Pispalasta täältä.

Cafe Pispala
Brunssi tarjolla la 9.30-15 ja su 9.30-17
Hinta 12,50-22,00

 

cafe pispala brunssicafe pispalatampere brunssi

 

Fazer Cafén brunssi

Fazerin brunssi on monipuolisuudessaan lähellä täydellistä ja monen mielestä varmasti perinteisen brunssin tyyppiesimerkki. Tempon talossa sijaitsevassa keskieurooppalaisen tyylikkäässä kahvilassa on mukava istua Hämeenkadun ja Tammerkosken näkymiä katsellen vaikka vähän pidempäänkin – eikä kahvilan hälinästä huolimatta tule tunnetta että täytyisi kiirehtiä seuraavien asiakkaiden tieltä pois. Täydellinen istuskelukahvila siis!

Fazerin brunssiin kuuluu muun muassa salaatteja, leikkeleitä, juustoja, kylmäsavulohta, lihapullia, leipää, karjalanpiirakoita ja munavoita, smoothieita, puuroa, tuoreita hedelmiä, jugurttia ja mysliä. Kaikkein herkuinta mielestäni on katkarapuskagen, jota voisin syödä vaikka pelkästään koko brunssin hinnan edestä – sekä tietysti Fazerin kakut, joita on tarjolla aina useita erilaisia. Plussaa myös teevalikoimasta: tämä lienee ainoa brunssi missä hintaan kuuluu haudutettava tee laajasta valikoimasta. Myös kahvin voi valita vaalea- tai tummapaahtoisesta.

Brunssi on todella suosittu: kiireisimpään aikaan varaudu jonottamaan, sillä pöytävarauksia ei oteta.

Fazer Café
Brunssia tarjolla la ja su 10-14
Hinta 23,90

 

fazer brunssi tamperefazer brunssibrunssi tampere

fazer brunssi

Teen ystävä tykkää!

 

Pella’s Cafen brunssi

Koskipuiston kulman Pella’s tarjoilee Fazerin tapaan todella monipuolista brunssia ja on supersuosittu. Tarjolla on mainio salaattipöytä (ihastuin etenkin caesarsalaattiin!), leikkeleitä, juustoja, graavilohta, kananmunia, leipiä, kotileipomon karjalanpiirakoita ja munavoita, jugurttia, rahkaa, itse tehtyä mysliä ja smoothieita sekä perinteisiä lämpimiä ruokia pekonia, lihapullia ja minibratwursteja. Pella’sin erikoisuus on ehdottomasti huikea gluteeniton tarjonta: brunssipöydässä tarjolla on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita ja kaikki kakut ovat gluteenittomia. Brunssin makea tarjonta koostuu talon dajm-kakusta, marjapiirakasta ja vaniljakastikkeesta, pannukakuista ja hillosta sekä kekseistä.

Pella’s sai vuodenvaihteessa lisää tilaa, joten enää ei tarvitse syödä ihan niin ahtaasti, jee! Pöytävaraus kannattaa joka tapauksessa tehdä.

Pella’s
Brunssia tarjolla la ja su 10.30-15
Hinta 23,90 (opiskelijakortilla 21,50)

 

pellas brunssitampere brunssitampere brunssi

 

Suomalaisen Klubin brunssi

Suomalainen Klubi lienee vieläkin monelle aika vieras brunssipaikka ja ravintola ylipäätään. Ravintola on kuitenkin avoinna kaikille, muillekin kuin Klubin jäsenille siis, joka päivä lounasaikaan sekä lauantaisin brunssilla. Suomalaisen Klubin henki on – kuten nimestäkin voi päätellä – suomalaisuus, ja niinpä ravintolankin tarjonta koostuu lähituottajien klassisista mauista.

Tampereen Suomalaisen Klubin ravintolaa vetävät Ravintola C:n ja Armas C’ateringin ravintoloitsijat. Laatu on siis taattua. Brunssin kattaus vaihtelee, mutta tarjolla on aina laaja salaattivalikoima, lämpimiä ruokia kuten piirakkaa tai munakasta, kaloja, tuoreita ja pikkelöityjä vihanneksia, Ahlmanin jugurttia, mysliä, lähijuustoja, herkullinen leipävaikoima, itse tehtyjä hilloja sekä valtava valikoima jälkiruokia.

Tilana Klubi on aavistuksen vanhahtava ja kaipaisi pientä kasvojenkohotusta, mutta hyvä ruoka korvaa kyllä muut pienet puutteet. Kannattaa pitää mielessä myös erikoisbrunssit ja -lounaat: täällä järjestetään kerran kuukaudessa esimerkiksi joogabrunsseja!

Ravintola Suomalainen Klubi
Brunssia tarjolla la 10.30-15
Hinta 25,00

 

suomalainen klubi brunssitampere brunssitampere brunssitampere brunssi

tampere brunssi

Ja tässä vain murto-osa jälkiruokatarjonnasta!

 

Frans&Marien brunssi

EDIT: Frans&Marien brunssi on loppunut!

Frans&Marie on S-ketjun ravintola, mutta brunssissa ei ole yhtään tylsää ketjuravintolan tuntua. Miljöö on lempeän rauhallinen ja pöydissä palaa oikeat kynttilät – nämä yhdessä tekevätkin tästä ehkä kaikkein romanttisimman brunssipaikan (vink vink vaan – mutta jos haluat varmistaa romanttisuuden, niin varaa pöytä ja pyydä se jostakin rauhallisesta nurkasta).

Frans&Marien brunssilla on tarjolla on erityisesti hyvä valikoima kaloja. Niiden lisäksi brunssipöydästä löytyy salaatteja, leipiä, leikkeleitä, suolaisia piirakoita, juustoja, jugurttia, mysliä, hedelmiä ja kakkuja. Lämpimissä ruuissa on muun muassa pekonia ja nakkeja. Frans&Marien erikoisuus, jota ei muilta brunsseilta löydy, on omelettien paistopiste, jossa kokki valmistaa tilauksesta munakkaita erilaisilla täytteillä: voit pyytää omelettiin vaikka katkarapuja, kinkkua tai juustoa.

Frans&Marie
Brunssia tarjolla la 11-14
Hinta 24,90

 

frans marie brunssibrunssi tamperebrunssi tamperetampere brunssi

 

Malabadin brunssi

Malabadi tarjoilee turkkilaista brunssia Tammelantorin kupeessa. Täällä on huima valikoima hyviä ja erilaisia salaatteja sekä ihan oikeita lämpimiä ruokia (ei nakkeja ja lihapullia, halleluja!) ja useita erilaisia meheviä pizzoja.

Salaattipöydästä löytyy muun muassa erilaisia itämaisia papusalaatteja, juustosalaatteja, viininlehtikääryleitä, oliiveja, tsatsikia sekä ihanaa sienisalaattia.

Myös jälkiruokapöytä on Tampereen brunssien laajimpia ja siinäkin ravintolan omat erikoisuudet näkyvät: esimerkiksi baklavaa on tarjolla usein (ah ja nam!). Silloin tällöin myös teevalikoimasta löytyy turkkilaista omenateetä.  Tältä brunssilta et taatusti lähde nälkäisenä ja se on todellakin hintansa väärti!

Malabadi 
Brunssia tarjolla su 11-17
Hinta 22,00

 

tampere brunssitampere brunssi

 

Pyymäen Oman brunssi

Pyymäen Oma kahvila ei varsinaisesti tarjoile viikonloppuisin brunssia vaan aamiaista, mutta tarjonta on mielestäni niin lähellä brunssin määritelmää, että itse lasken sen tälle listalle kuuluvaksi. Pyymäen aamiaisella on myös aivan mahtava hinta-laatusuhde. Aamiaiseen/brunssiin sisältyy puuroa ja marjoja, munakasta, nakkeja, hyvää turkkilaista jugurttia (tämä on varmaan ainoa paikka, jossa haluan ehdottomasti syödä brunssilla jugurttia!), smoothieta, tuoreita hedelmiä, leipää, croissantteja, karjalanpiirakoita ja munavoita, juustoja ja leikkeleitä, graavilohta sekä vaihtuvaa lajia makeaa piirakkaa tai pullaa. Tästä ei oikeastaan puutu ”perinteiseen” brunssiin verrattuna kuin ehkäpä joku salaatti.

Tykkään tosi paljon Pyymäen kahvilasta myös tilana. Se on pieni ja kodikas, mutta silti siinä on aavistus ylellisyyden tuntua eikä se tunnu koskaan ahtaalta.

Pyymäen Oma Kahvila
Aamiaista tarjolla la 9-12
Hinta 12,90

 

pyymäen oma aamiainenpyymäen oma brunssi

 

Sokos Herkun brunssi

Sokoksen brunssi on hiljalleen petrannut tarjontaansa sen parin vuoden kuluessa minkä se on ollut tarjolla. Se ei varsinaisesti tarjoa mitään kovin yllätyksellistä, mutta on kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan (ainakin S-etukortilla) ihan kohdillaan (EDIT: brunssin hinta on noussut alkuvuonna, alla päivitetyt hinnat, joten se ei enää kuulu edullisimpiin brunsseihin). Lisäksi sen etuina on leikkipaikka lapsille, hyvä sijainti sekä iso tila, josta löytyy aina vapaa pöytä.

Lämpiminä ruokina oli testikerralla tarjolla munakasta, pinaattipaistosta, paneroituja kanatikkuja, nakkeja, lihapullia, röstiperunoita ja paistettuja muikkuja. Lisäksi lämpötiskistä löytyi perunapiirakoita (kiva vaihtoehto karjalanpiirakoille!) ja amerikkalaisia pannukakkuja hillolla.

Salaattipöydässä oli tarjolla kolmea vihersalaattia muun muassa mozzarellalla, fetalla ja lohella sekä marraskuun lopussa yllättävän jouluisasti rosollia, sienisalaattia ja italiansalaattia. Salaattien lisänä tarjottiin leipiä, oliiveja, marinoituja herkkusieniä ja valkosipulia, silliä ja briejuustoa.

Jälkiruokapöytään oli katettu (säilyke)hedelmäsalaattia ja glögirahkaa. Niiden lisäksi brunssiin kuuluu vaihtuva leivonnainen, joka oli tällä kertaa punajuurisuklaakakku, sekä kahvi, tee, kaakao tai erikoiskahvi. Erikoiskahvista iso plussa, hyvän latten ottaisin mieluusti osaksi muitakin brunsseja!

Sokos Herkku
Brunssia tarjolla su 11-15
Hinta 20,90 (S-etukortilla 17,90)

 

sokos herkku brunssisokos brunssitampere brunssibrunssi tampere

 

Henriksin brunssi

Henriksin brunssiin sisältyvät alkupalat buffet-pöydästä sekä lämmin ruoka ja jälkiruoka pöytiin tarjoiltuna. Myös kahvi ja tee tuodaan pöytään, mikä on tosi mukava pieni, laadukas ele.

Alkupalapöydässä on muun muassa salaatteja, suolaisia piirakoita, täytettyä munakasrullaa, kylmäsavulohta, leipiä, leikkeleitä ja hedelmiä.

Lämpiminä vaihtoehtoina oli täällä käydessäni valittavana joko lihapullia ja muusia tai munakasta ja juureksia. Hyvin perinteistä – vähän jotain uniikimpaakin olisin mielelläni valinnut. Jälkiruokana oli pullavanukas ja mansikkajäätelö. Henriksin puitteet ja loistava alkupalapöytä antoivat odottaa aavistuksen enemmän pöytiin tarjoiltaviltakin ruuilta: pikkuisen lisää jotain omaa erikoisuutta tai ripaus viikonloppuluksusta arkisten vaihtoehtojen sijaan olisi nostanut pisteitä hurjasti.

Henriks
Brunssia tarjolla la 12-15
Hinta 24,90

 

henriks brunssi

Henriksissä unohtui näköjään vallan ottaa kuvat pää- ja jälkiruuasta. Täytyy tehdä sinne pian uusintakäynti valokuvineen!

 

Café Siilinkarin brunssi

Linkosuon Siilinkari on Tampereen perinteisimpiä kahviloita ja muistinkin taas siellä pitkän tauon jälkeen käytyäni miten mukava paikka se on. Täällä pitäisi käydä kahvilla useammin! Mutta vaikka kahvilan tiskit notkuivat herkullisen näköisiä täytettyjä leipiä, kakkuja ja leivonnaisia, niin brunssiin jouduin vähän pettymään.

Eniten Siilinkarin brunssi saa pisteitä oman talon erikoisuudesta peremeçistä, jonka kaikki parikymppistä vanhemmat tamperelaiset varmasti tietävät (ne, joille se on uusi tuttavuus, tiedoksi: ”Peremeç on eräs tataarien perinneleivonnaisista. Se on hieman meikäläistä karjalanpiirakkaa muistuttava, muodoltaan pyöreä piiras, jonka täytteenä on voimakkaasti maustettu, jauhettu naudanliha. Piiras on paistettu runsaassa öljyssä rapeakuoriseksi ja syödään mieluimmin tulikuumana”). Juuri tällaisia uniikkeja juttuja kaipaan brunsseilta! Myös lohisalaatti oli hyvää ja tuoretta, samoin kakut. Mutta muu tarjonta ja kokonaisuus olikin sitten vähän valju: nakeilla, lihapullilla, perusjugurtilla ja perusmyslillä ei tämän brunssiammattilaisen sydäntä saa sykkimään.

Café Siilinkari 
Brunssia tarjolla la ja su 11.30-15
Hinta 16,50

 

siilinkari brunssibrunssi tampere

 

Masun brunssi

Masu Asian Bistro tarjoilee sunnuntaisin aasialaista brunssia. Brunssi on tosin ehkä vähän harhaanjohtava nimitys tälle kattaukselle, joka on enemmänkin aasialainen seisova pöytä salaatteineen, susheineen ja lämpimine ruokineen. Mutta herkullinen ja onnistunut kokonaisuus se joka tapauksessa on – ja aivan eri maailmasta kuin ne perinteiset nahistuneet all you can eat -sushibuffetit.

Tarjolla on useita maistuvia salaatteja, joissa on käytetty reilusti aasialaisia makuja – muun muassa maapähkinää, chiliä, kalakastiketta ja korianteria, siis kaikkea mistä minä tykkään! Lisäksi salaattipöydästä löytyy monenlaisia marinoituja kasviksia ja tuoreita hedelmiä.

Pääruokina on muutamia erilaisia rapu- ja lohisusheja (tai varmaan oikeammin nigirejä, makeja ja uramakeja – menikö oikein?), porsaanribsejä, porsaanfilettä, tofupataa ja tietysti misokeittoa. Jälkiruokapöydästäkin löytyy herkkuja aasialaisella vivahteella: vihreällä teellä maustettua panna cottaa, mango crème brûléeta sekä ihan suomalaista, mehevää suklaakakkua. Jälkiruuan kanssa juomani japanilainen vihreä tee sopi kokonaisuuteen myös.

Masun sisustus henkii aasialaista mystiikkaa ja salissa on mukavan hämärää. Tunnelmaan oli niin helppo uppoutua, että brunssin jälkeen ovesta kadulle astuessa tuntui pienen hetken ihan väärältä ollakin Hämeenkadun harmaudessa eikä vaikkapa jossain Kioton kujilla öljylamppujen valossa.

Masu Asian Bistro
Brunssia tarjolla su 13-16
Hinta 29,00

 

masu tamperemasu brunssibrunssi tampere

 

Piemonten brunssi

Italialainen ravintola Piemonte tarjoilee teemansa mukaisesti rehellisen italialaista brunssia. Sen pääosassa on herkullinen antipastipöytä, joka on myös värikkyydessään visuaalisesti kaikkien brunssien kauneimpia. Alkupaloiksi voi valita pöydästä muun muassa oliiveja, juustoja, leikkeleitä, tomaatti-mozzarellasalaattia, marinoituja munakoisoja, artisokkia, paprikoita tai kikherneitä.

Alkupalojen jälkeen lämmin ruoka tarjoillaan pöytään. Brunssilla on valittavissa aina kaksi vaihtoehtoista pastaa, minä valitsin alla Norma -munakoisopastaa. Pasta ja munakoisokastike olivat herkullisia, mutta annoskoko vähän turhankin suuri. Olisin mieluummin ottanut puolet pienemmän pasta-annoksen ja sen lisäksi jälkiruuan tai edes kahvin – tällä hetkellä kumpikaan ei kuulu brunssiin, mikä oli aika yllättävää.

Kokonaisuutena Piemonten brunssi oli harkitun yksinkertainen ja ravintolan näköinen taidonnäyte. Ravintolassa on myös mukavan lämmin tunnelma ja se on sisustettu rustiikkisen kauniisti.

Piemonte
Brunssia tarjolla la 12-16
Hinta 19,50

 

piemonte tamperepiemonte brunssitampere brunssi

 

Muusan brunssi

Muusan brunssi on ehdottomasti Tampereen hipsterein. Se on vege- ja vegaanipainotteinen, mutta tarjolla on myös lihaleikkeleitä ja lämpimänä ruokana kanapataa.

Salaatteja löytyy kolmea erilaista ja lisäksi muun muassa marinoituja kikherneitä, muikkuja, paputahnaa, vegaanisia levitteitä, pinaattipannukakkuja, croissanteja ja paria erilaista lämmintä ruokaa. Smoothietarjoilusta tulee iso plussa: tarjolle tuodaan koko brunssin ajan uusia erilaisia smoothiemakuyhdistelmiä ja me ehdimme brunssin aikana maistaa ainakin aprikoosi-persikkaa, vadelma-mangoa, kookos-mango-melonia ja meloni-persikkaa. Jälkiruuaksi oli tarjolla paria kuivakakkua ja tuoreita hedelmiä.

Tilana Muusa on ihanan kodikas ja värikäs. Se on suosittu paitsi hipsterien niin myös lapsiperheiden parissa – ja välillä meteli onkin aika korvia raastava. Muusan brunssille oli ainoana oven edessä jono hetkeä ennen ravintolan avautumista klo 12, pöytävarauksia brunssille ei oteta.

Muusa
Brunssia tarjolla su 12-16
Hinta 19,50

 

muusa tamperemuusa brunssitampere brunssi

 

***

Näiden 15 brunssin lisäksi olen kirjoittanut jutun Ravintola Wivin sympaattisesta ravintola-alan opiskelijoiden valmistamasta brunssista, mutta tuo brunssi on ikävä kyllä tällä hetkellä tauolla. Toivottavasti pian pääsisi taas Wivin herkkupöytien ääreen!

UUTTA! Brunssiarvion kakkososa on nyt julkaistu! Lue 13 uuden brunssin (Sandron, Puiston, Poron, Tammerin, Cafe Mimosan, Caffettan, Spoon Brasserien, Viilan, Lillanin, Klubin, Oksan, Tullin Saunan ja Ahlmanin) arvio tästä!

***

Brunssilahjakortit Café Aitoleipään ja Bistro14:een on nyt arvottu blogissa ja Facebookissa kommentoineiden kesken. Kiitos kaikista kommenteista!

 

 

 

Anorak-ravintola on tuoreesti kainuulainen

 

 

Tätä on Kajaanissa odotettu kuin kuuta nousevaa. Kajaanin toiseksi vanhin rakennus on ollut remontissa kolme vuotta. Nyt siihen on avattu ravintola Anorak ja pian avataan myös R-Collection vaatemerkin uuden konseptin myymälä.

Vanha hirsitalo sijaitsee Kajaanin parhaimmalla paikalla: rinteessä Kajaani-joen rannalla. Sen uudelta terassilta on näkymät rantapuistoon, joelle ja Kajaanin linnan raunioille. Rakennuksella on pitkä historia. Sen vanhin osa on rakennettu jo 1820-luvulla ja taloa on käytetty ainakin sairaalana, kansakouluna, kirjastona ja taidekouluna.

 

 

Nyt rakennus on saanut täysin uuden elämän. Remontti on mitä ilmeisemmin ollut pitkä ja mutkikas, sillä työtä on tehty vanhaa kunnioittaen. Talon ostaneilla R-Collection vaatemerkin omistajilla oli kuitenkin vahva visio, joka kantoi yllätysten yli.

Nyt taloon on tulossa lifestyle-myymälä, jossa on esillä parhaat palat R-Collectionin uusimmasta mallistosta sekä muita kotimaisia sisustus- ja lifestyle-tuotteita. R-Collection on kajaanilainen vaatemerkki, jolla on kaupungissa myös tehtaanmyymälä alerekkeineen ja vanhojen mallistojen hajakokoineen, mutta tämä liike on enemmänkin showroom, jossa uudet tuotteet on tyylikkäästi näytillä. Kävin kurkkaamassa keskeneräiseen myymälään, jota kovaa vauhtia laitettiin kuntoon.

 

 

Samalla kun käy ostoksilla myymälässä, voi poiketa lounaalle tai cocktaileille ravintolan puolelle. Anorak-ravintolan slogan on ”tuoreesti kainuulainen”, mikä tuntuu toteutuvan hyvin. Nuoret yrittäjät ovat tehneet vanhasta hirsitalosta raikkaan ja nuorekkaan oleskelupaikan. Ruoka on paikallisista raaka-aineista ja se myös tuodaan esiin.

Leipä on paikallisesta Pekka Heikkisen leipomosta, kala on viereisestä Oulujärvestä, perunat läheiseltä luomutilalta. Juomalistalla on kuopiolaisen RPS-panimon oluita, jotka ovat minulle uusi tuttavuus.

Kävin testaamassa ravintolan lauantai-iltana. Uusi ravintola on selkeästi herättänyt kiinnostusta, sillä pöydän sai varattua vasta puoli kymmeneksi. Otimme alkudrinksut, alkuruoan ja pääruoan. Jälkiruoalle ei enää jäänyt tilaa. Alkuruokani kurpitsakeitto sekä pääruokani punajuuri-pähkinämureke lehtikaalihumuksella ja kainuulaisilla herkkutateilla ovat molemmat vegaanisia. Ja herkullisia! Mieheni otti alkupalaksi hölskyhaukea ja mätiä sekä pääruoaksi päivän kalaa, joka oli kuhaa. Kaikki Oulujärvestä.

 

 

Ravintolailta oli kaiken kaikkiaan todella mukava kokemus. Kaikki tuntuu toimivan, vaikka ravintolaa onkin pykätty kasaan kovalla kiireellä pikkujoulukauteen. Näin alkuvaiheessa on tosin ollut jotain epäselvyyksiä aukioloaikojen kanssa, mutta ne varmaankin vähenevät, kun toiminta vakiintuu ja alkuhäslinki on ohi. Hienoa kuitenkin on, että perjantaisin ja lauantaisin Anorak on auki klo 02 asti.

 

Sisustuksessa näkyy aikakausien kerrostumat. Kattomaalaus löytyi kerrosten alta lautakatosta ja vanhaa maalia on jätetty rouheasti näkyviin.

 

Yle kirjoitti projektista uutisessaan: ”Hanke on taitavaa brändityötä. Yritys pyrkii paraikaa kansainvälisille markkinoille ja historiallisen rakennuksen kunnostaminen tukikohdaksi tukee kiinnostavia mielikuvia nuorekkaasta, perinteitä kunnioittavasta yrityksestä.”

Itse arvostan todella paljon, että joku ottaa näin ison urakan vanhan talon remontteineen. Anorak on kaivattu lisä Kajaanin ravintolatarjontaan!

 

 

Ensi kesää varten on kovia odotuksia terassin suhteen, sillä siltä on upeat maisemat Kajaani-joen ja linnanraunion suuntaan. Talvella maisema on melko pysähtynyt, mutta kesällä puistossa on elämää ja kesätapahtumia. Silloin terassi on aitiopaikalla!

 

 

Ohana Grille goes Mexican!

Tampereen Kauppahallin Ohana Grille on tähän asti paistanut kaupungin parhaat burgerit ja tarjonnut Cafe Pispalassa Tampereen parhaaksi äänestettyä brunssia. Nyt Ohanan tamperelais-amerikkalais-vietnamilainen taustajoukko laajentaa meksikolaiseen ruokaan! Sain kutsun maistelemaan tulevaa tarjontaa – tässä esimakua herkuista, joita on tarjolla Kauppahallissa 8.11.2017 alkaen:

 

Ohana Kauppahalli

Ohana Kauppahalli

Ohana Kauppahalli

Adobo Chicken -tortillassa on kanan lisäksi salsa verdeä, Carne Asada -lihatortillassa salsa rojaa ja molemmissa sipulia ja korianteria. Tortillat viimeistellään tuoreella limellä.

Ohana Kauppahalli

Tarjolla oli tacojen lisäksi tortillalastuja ja mustapapudippiä

Ohana Kauppahalli

Vegeversiossa on kaktusta, sieniä ja pico de galloa, nyhtöpossun seurana guajillokastiketta. Lisukkeena sipuli, chili, korianteri ja lime. Pehmeät maissitortillat tehdään tietysti käsin.

Ohana Kauppahalli

Meksikolaisesta menusta vastaa Cafe Pispalan keittiömestari Tam To.

 

*Yhteistyössä: Ohana Grille tarjosi kutsuvieraille maistiaiset

 

 

Päiväretki Tiilikkajärven kansallispuistoon

 

 

Tiilikkajärven kansallispuisto on etelän, pohjoisen, idän ja lännen rajalla. Se sijaitsee Rautavaaralla Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla. Tiilikkajärven läpi on kulkenut aikonaan Ruotsin ja Venäjän raja, jonka merkiksi hakattu rajakivi on säilynyt yli 400 vuotta.

Luontotyypeiltään Tiilikka on myös etelän ja pohjoisen rajalla. Alue on vyöhykettä, jossa pohjoisten ja eteläisten soiden piirteet sekoittuvat toisiinsa.  Tiilikkajärven alueella on isoja aapasoita, harjuja ja hiekkarantoja.

Tiilikkajärven kansallispuisto on pieni kansallispuisto kyseisen järven ympärillä. Merkittyjä reittejä on vain 20 kilometriä, joten omasta mielestäni se sopii parhaiten päiväretkikohteeksi. Tosin yhteysreittejä on muualle ja alueella on autiotupa ja vanha uittokämppä varaustupana, joten viikonlopunkin voi mukavasti viettää.

 

 

Teimme lokakuisen päiväretken pilvisenä lauantaina ja kiersimme 7 kilometrin pituisen Uiton lenkin. Poikkesimme reitiltä pitämään evästaukoa Venäjän Hiekka -nimiselle hiekkarannalle, joka on saanut nimensä läheltä kulkeneen rajan takia. Rajakivi on edelleen järvessä nähtävissä. Talvella sen luokse voi kävellä jäätä pitkin. Kiveen on hakattu kruunu ja risti.

Hiekkarannalla istuskellessa tuli tietysti mietittyä miten upea paikka se olisi aurinkoisena kesäpäivänä. Tämä kohde laitettiin ensi kesän retkilistalle.

 

 

Tiilikan maasto on mukavan vaihtelevaa. Metsä- ja suotyypit vähän vaihtelevat ja järven puolet ovat erilaiset. Uiton lenkki kulkee järveä ympäri. Lenkkiä myötäpäivään kävellessä ensin kuljetaan järven suuntaisesti harjua pitkin ja takastullessa pitkospuilla laajalla suoalueella, jonka keskellä on metsäkumpareita.

Ruska ei ollut enää parhaimmillaan, mutta maa oli silti punertava (ja meidän australianterrieri maastoutui siihen täydellisesti). Luonnossa on syksyisin muutenkin todella kauniita värisävyjä. Mietin mielessäni, että kun metsän vihreän sanotaan olevan virkistävä ja rauhoittava väri, niin eniten inspiraatiota saa varmasti syksyn sävyistä.

Meillä oli mukava ja rentouttava päiväretki raikkaassa ilmassa. Jo päiväretki pelkästään on todella hyvä tauko pois arkisesta tohinasta. Se on myös helppo toteuttaa kun ei tarvitse sen kummempia valmisteluita tai pakkaamista. Retkeilyä entisestään helpottaa kansallispuistojen hienot fasiliteetit. Tiilikkajärvelläkin oli kaikki hyvin hoidettu: nuotiopaikkoja, valmiiksi tehtyjä polttopuita katoksessa, siistit vessat ja hyvät opasteet.

 

 

Tällä postauksella osallistuin Kohteena Maailma -blogin haasteeseen, jossa Suomi100-juhlavuoden hengessä käydään tutustumassa johonkin kansallispuistoon, jossa ei ole aikaisemmin käynyt. Samalla retkeilykokemuksista jaetaan tietoa ja vinkkejä sekä innostetaan muitakin nauttimaan meidän upeasta puhtaasta luonnosta.

Kansallispuistoja on nyt Suomessa 40, joten kierrettävää ja nähtävää riittää.

 

 

Suklaakierros Porvoossa

 

Porvoo Porvoo Porvoo

 

Vanha Porvoo on Suomen suosituimpia kesäkohteita – ja aivan ansaitusti! Suomessa säilyneistä vanhoista puutalokeskustoista se on mielestäni Tammisaaren ohella yksi kaikkein suloisimmista. Lisäksi Porvoossa on myös huikea herkkutarjonta ja mikä parasta se on saatavilla läpi koko vuoden. Poimi tästä vinkit ja lähde Porvooseen suklaakierrokselle!

 

Brunberg

Perinteisin Porvoon suklaatehtaista ja hyvä lähtöpiste suklaakierrokselle on Brunberg. Minulle Brunbergin suklaapusut ovat osa jo lapsuuden makumuistoja: niitä haettiin Brunbergin tehtaanmyymälästä mummulaan Ruotsinpyhtäälle ja ne päivät olivat kuulkaa juhlaa! Pusujen lisäksi Porvoon tehtaanmyymälässä ja Vanhan Porvoon keskustan herkkumyymälässä myydään muun muassa Alku-toffeita, Brunbergin tryffeleitä ja lakua.

 

Porvoo Brunberg

Kuva: Brunberg

 

Pieni suklaatehdas

Pieni suklaatehdas ja sen pienenpieni myymälä löytyvät Porvoon keskustasta Taidetehtaalta. Tehtaanmyymälä on auki perjantaisin ja lauantaisin, muulloin tuotteita voi ostaa Siirtomaatavaraliike Skafferista Vanhassa Porvoossa.

Suklaatehtaan käsityönä tehtyjen suklaiden valikoimaan kuuluu tällä hetkellä eri pavuista tehtyjä maitosuklaita ja tummia suklaita sekä esimerkiksi suklaamanteleita, salmiakkisuklaata ja mansikkasuklaata. Pienen suklaatehtaan 40 % Madagaskar-suklaa voitti muuten tänä kesänä pronssia International Chocolate Awards -kilpailussa eli Porvoosta saa nyt Euroopan kolmanneksi parasta suklaata!

Porvoo suklaatehdas

Porvoo pieni suklaatehdas

Porvoo

Suloinen Siirtomaatavaraliike Skafferi

 

Petris Chocolate Room

Myös PetriS Chocolate Roomin tuotteet, muun muassa suklaat ja kakut, tehdään käsityönä Vanhassa Porvoossa. Suklaan ystävä suuntaa tänne erityisesti ihanien suklaakonvehtien takia, ja lisäksi myymälän yhteydessä on myös suloinen kahvila, jossa kannattaa maistaa vaikka kuuluisia macarons-leivoksia:

 

Porvoo Petris Chocolate Porvoo kahvila

 

Vanhan Porvoon kahvilat

Vanhan Porvoon idyllisessä keskustassa on suklaapuotien lisäksi myös useita herkullisia kahviloita. PetriS Chocolate Roomin kahvilan lisäksi kannattaa kokeilla vaikka Porvoon Paahtimoa, Tee- ja Kahvihuone Helmeä, Cafe Postresiä, Café Fannya tai Café Cabriolea. Me kävimme kesän viikonloppureissulla lauantaibrunssilla Cafe Postresissa – ja Café Cabriolen taidonnäytteitä pääsimme maistamaan myöhemmin samana iltana Kaisan häissä (niistä enemmän täällä)!

 

cafe postres brunssi

Cafe Postresin brunssi

cafe cabriole

Café Cabriolen suklaa-vadelmahääkakku

 

 

Metsäjooga hellii mieltä ja kehoa

Yhteistyössä JoogaTaival

 

Metsäjooga on loistava tapa huoltaa kehoa patikoinnin päätteeksi. Osallistuin Vuokatissa järjestettyyn Halti Outdoor Weekendiin, jossa pääsee liikkumaan syksyisessä luonnossa eri lajeissa. Hurjimmat ajoivat fatbikeilla tai polkujuoksivat maratonin. Itse nautin astetta rennommasta menosta ja kävelin 20 kilometrin lenkin Vuokatin Vaelluksella. Sunnuntaina pääsin huoltamaan kehoa ja mieltä metsäjoogassa.

Vuokatin Vaelluksella oli upeat vaaramaisemat. Reitti kulki ylös alas vaarojen rinteitä. Lähdin retkelle ilman mitään valmistautumista enkä muutenkaan ole himourheilija, joten useamman tunnin liikuntasuoritus tuntui seuraavana aamuna lihaksissa. Reidet ja pohkeet olivat jumissa.

Reippaan patikoinnin jälkeiselle päivälle sopi vastapainoksi rauhoittava ja rentouttava metsäjooga.

 

 

Kokoontuminen oli Vuokatin Urheiluopistolla ja siitä siirryimme lyhyen kävelymatkan viereisen järven rantaan. Kaunis järvimaisema ja aurinkoinen syyspäivä sopivat loistaviksi puitteiksi joogalle! Tunnin ohjasi Saija Taivalmäki, joka tarjoaa niitä JoogaTaival-yrityksensä kautta.

Teimme joogaliikkeitä, venyttelimme, hengittelimme, rauhoituimme. Otimme kukin lähimmän viereisen puun kaveriksi antamaan tukea ja voimaa.

Mielestäni parasta metsäjoogassa on ulkona oleminen. Aistit terästäytyvät. Ylös katsoessa avautuu puiden välistä sininen taivas. Pää alaspäin venytellessä silmiin osuu pienet yksityiskohdat puun rungossa tai maassa. Katse tarkentaa ja keskittyy niihin. Saijan ohjaustyyli on myös mukavan tyyni ja selkeä. Saavutin täydellisen zen-fiiliksen.

 

 

Käyn joogassa silloin tällöin, mutta en harrasta aktiivisesti enkä tunne joogalajeja tarkemmin. Nautin joogasta, mutta joskus olen kiireisen arjen keskellä miettinyt sen järjettömyyttä. Olen saanut lisää kiireettä ja stressiä siitä, että on pitänyt ehtiä ajoissa joogatunnille.

Ensin olen kiirehtinyt kauhealla vauhdilla töistä kotiin käyttämään koira pikaisesti ulkona, jotta ehdin samantien taas ryntäämään joogatunnille. Haukkaan matkalla jääkaapista jotain ja vaihdan vaatteet lennossa. Nopean kotona pyrähdyksen jälkeen koira on jäänyt ihmeissään ulko-ovelle katsomaan, että mihin se emäntä taas porhalsi.

Siellä sitten makaan liikuntasalin lattialla, tuijotan katon loisteputkia ja tasailen hengitystä. Samaan aikaan olisin voinut tehdä kaikessa rauhassa kävelylenkin metsässä koiran kanssa. Koko tilanne tuntuu ihan hullulta. Olen itse saanut aikaan sen stressin ja kiireen, josta joogassa puolestaan koitetaan päästä eroon.

Metsäjoogassa sen sijaan tätä tunnetta ei minulle tullut. Jooga sopii luontoon ja saa siitä lisävoimaa. Jooga saa ympäristöstä tavallaan yhden rauhoittavan ja inspiroivan ulottuvuuden lisää. Samaa fiilistä on puistojumpassa. Kävin kesällä pari kertaa ulkona nurmikolla joogaamassa ja raikas ulkoilma vihreine puineen tekee kokemuksesta erilaisen verrattuna joogaan sisätiloissa. Puistojumppaan verrattuna metsässä järven rannalla jooga on vielä piirun verran elämyksellisempi.

 

 

Vuokatissa pidettyyn metsäjoogaan ei oikeastaan tarvittu mitään erityisiä varusteita. Juomapullo on kiva olla mukana, vaikka mitään kovaa hikiliikuntaa tämä ei ollut. Alustaa ei käytetty, sillä liikkeet tehtiin pystyasennossa tai puuta vasten.

Tällä kertaa uskomattominta oli, että syyskuussa pystyi olemaan ulkona pelkässä t-paidassa!

Nyt tapahtuman aikaan Saija veti joogaa Vuokatissa, mutta yrityksen tukikohta on Hossassa, missä hän vetää jooga- ja hyvinvointiohjelmia. Erityisesti Saijan tarjonnasta kiinnostaisi Korpikylpy, jossa 2,5 tuntiin sisältyy jooga- ja mindfullness-harjoituksia luonnossa liikkuen ja lopuksi tuokio saunajoogaa. Tämä toimisi viileämmälläkin kelillä, kun lopulta pääsee lämmittelemään.

 

 

 

Tamperrada 2017 – Kauppahallin täydeltä herkkuja

 

Tamperrada

 

Tampereen Paistinkääntäjien järjestämää Tamperrada-herkkufiestaa juhlittiin tänä syksynä viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana oli tänäkin vuonna tunnelmallinen Tampereen Kauppahalli, jonka kauppakujille kymmenen tamperelaista ravintolaa oli pystyttänyt juhlan ajaksi keittiönsä.

Tamperrada-juhlan tarkoituksena on nostaa pirkanmaalaisen ruuan ja kokkien arvostusta ja tunnettuutta. Tapahtuman esikuvana toimii Espanjan San Sebastianissa vuosittain vietettävä La Tamborrada -kansanjuhla. Viimeistään tänä vuonna Kauppahallin tapahtuma oli lyönyt itsensä läpi ja markkinointi onnistunut, sillä kaikki 400 lippua oli myyty ennakkoon.  Muutamaa minuuttia ennen iltakahdeksaa, jolloin Kauppahallin ovet avattiin, kiemurteli ulkona pitkä jono hyvän ruuan ystäviä Hämeenkadulta Kuninkaankadulle asti.

Sisällä suurimmalle osalle pisteistä selvisi onneksi pienellä jonotuksella ja istumapaikkojakin löytyi. Uutena juttuna tänä vuonna tuotiin selkeästi enemmän esiin mukana olevia ravintoloita: tarjoiltavan annoksen yhteydessä ei kerrottu vain raaka-aineista kuten aiemmin vaan esillä oli entistä selkeämmin myös ravintola kunkin annoksen takana.

Me aloitimme kierroksen Saludin hevosen sisäfileellä, joka tarjoiltiin ravintolan legendaarisen pippurikastikkeen kanssa. Söin hevosta ensimmäistä kertaa ja yllätyin kyllä täydellisen positiivisesti: liha oli uskomattoman mureaa ja miellyttävän makuista!

 

Tamperrada Salud

 

Seuraavaksi haimme annoksen Nygrenin kalaliikkeen ostereita. Annokseen kuului niitä kaksi: tuore osteri tabascokastikkeella ja sitruunalla sekä friteerattu osteriversio. Myös osterien suhteen olin ensikertalainen. Olen onnistunut välttämään niitä tähän asti pelätessäni että noinkohan se niljakas klimppi jää kurkkuun kiinni, mutta mitä vielä! Osteritkin yllättivät iloisesti! Niiden maku on itse asiassa paljon miedompi ja raikkaampi kuin vaikkapa sinisimpukoiden eikä koostumuskaan ollut yhtään niljakas! Nam!

 

Tamperrada Nygren

 

Kahden ensimmäisen annoksen jälkeen odotukset olivat tosi korkealla! Näytti siltä, että tänä vuonna on todella panostettu laatuun ja raaka-aineisiin. Mutta toki kymmeneen hyvin erilaiseen ja eri tyyliseen annokseen mahtui myös niitä, joista jäi se joku juju puuttumaan.

 

Tamperrada

Broilerinmaksamoussea hunajan ja pähkinän kanssa. Olisin mieluummin syönyt tämän vaikka maalaisleipäpalan päällä.

Tamperrada

Tatticonsommé jäi kilpailijoihinsa nähden vähän vaisuksi.

 

Suurin osa annoksista ylsi meidän raadin arvostelussa jonnekin näiden kahden ääripään väliin. Muiden ruokailijoiden keskusteluja salakuunnellessa tuntui suurin osa myös olleen meidän kanssa pitkälti samaa mieltä. Saludin hevonen, Nygrenin osterit ja Henriksin porsaanpotka (seuraava kuva) nostettiin monessa keskustelussa korkealle ja muiden annosten osalta joku tykkäsi enemmän ja joku vähemmän. Onneksi makuja on kuitenkin monia!

 

Tamperrada Henriks

Ylikypsää porsaanpotkaa, paistettua tattia ja selleripyreetä

Tamperrada Bertha

Berthan turskaa, perunaa ja purjoa

Tamperrada

Tuhton friteerattua veripalttua, timjamimoussea ja puolukkatapiocaa. Vaikka itse veripalttu ei ehkä noussut ihan illan kärkeen, niin tässä annoksessa oli mielettömän hyvät lisukkeet!

Tamperrada

Juveneksen härkäpapu-tattariannos pihlajanmarjakastikkeella.

Tamperrada

Armas Catering tarjosi misomarinoitua Pyhäjärven kuhaa pikkelöidyn retikan, suolaheinän ja merilevän kanssa.

 

Illan viimeinen annos, Tiiliholvin upea jälkiruokaluomus, nousi melkein jos ei ihan kokonaankin hevosen fileen ja ostereiden kanssa illan parhaimmistoon. Annoksen eteen oli nähty vaivaa niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin ja sen lukuisat maut sopivat täydellisesti yhteen. Annoksessa oli sitruunamarenkia, sitruuna-valkosuklaamoussea, sitruunageeliä, kookosfinancieriä, kookosjäätelöä ja varsisellerivaahtoa.

 

Tamperrada

 

Tamperrada-tapahtuma järjestettiin nyt siis viidennen kerran. Vuosien varrella annosten laadussa ja esillepanossa on mielestäni tapahtunut mukavasti pientä parannusta, mutta ikävä kyllä edelleen ruuat tarjoillaan kertakäyttölautasilta. Syksyn pintxo-viikolla huomasin ilokseni tässä tapahtuneen edellisvuoteen verrattuna hyvää muutosta – ensi vuonna toivottavasti Kauppahallissakin syödään oikeilta lautasilta. Olisi myös kiva saada mukaan enemmän Kauppahallin yrittäjiä. Tänä iltanakin mm. juustokauppa ja suklaapuoti olivat tapahtuman aikana auki ja olisi ollut tosi kiva jos yksi osallistuneista annoksista olisikin ollut vaikka juustolautanen. Muutenkin olisi hauska päästä aitoon pintxo-tyyliin valitsemaan haluamansa annokset vaikka niin että tarjolla olisi 15 vaihtoehtoa, joista illalliskortilla saisi valita mieleisensä kymmenen.

 

Tampere kauppahalli

 

Mikään kasvissyöjän tai nirsoilijan juhla Tamperrada nimittäin ei todellakaan ole – mutta toisaalta täytyy antaa pisteet myös tietynlaisesta arvokkaasta perinteisyydestä, jossa kokit saavat vapauden tehdä ruokaa juuri niistä raaka-aineista ja sillä tapaa mikä kunkin ammattitaitoa tuo parhaiten esiin, sen sijaan että ensisijaisesti mietittäisiin sitä, mikä maistuisi parhaiten suurelle yleisölle ja olisi vegaaninen, laktoositon, alkoholiton ja kaikin puolin kosher.

 

 

Vuokatin Vaellus – kannattaako maksaa vaellustapahtumasta?

 

 

Suomessa pääsee metsään ilmaiseksi missä vaan ja milloin vaan. Kannattaako silti maksaa tapahtumasta, jossa voi osallistua järjestetylle vaellukselle?

Osallistuin ensimmäistä kertaa Vuokatin Vaellukseen, joka on yhden päivän patikkaretki. Vuokatin Vaellus järjestettiin osana Halti Outdoor Weekend -tapahtumaa, johon kuului myös polkujuoksumaraton, fatbike-kisa ja muuta oheisohjelmaa.

Vuokatin Vaellus on Suomen vanhin vaellustapahtuma, sillä se on järjestetty joka syksy vuodesta 1945 lähtien. Vaelluksella on kolme eripituista reittiä: 5 km, 12 km ja 20 km. Valitsimme päivämatkaksi 20 kilometrin reitin. Tämän matkan osallistumismaksu on 40-50 euroa riippuen kuinka aikaisin ilmoittautuu.

Vaellus kulkee valtakunnallisella UKK-reitillä, joka tällä pätkällä seurailee Vuokatin 13 peräkkäisen vaaran jonoa.  Polku kiertää osan vaaroista alempaa, mutta aika monelle myös noustiin.

Olen miettinyt aikaisemminkin, että mikä saa ihmiset maksamaan vaelluksesta, joka on yleisellä retkeilyreitillä. Sen voisi siis tehdä milloin vain itse ilmaiseksi. Tapahtumalla on kuitenkin pitkät perinteet ja osallistujia vuodesta toiseen, joten joku idea siinä täytyy siis olla.

Päiväpatikan aikana oli hyvin aikaa pohtia tätä. Tässä mieleeni tulleet pointit vaellustapahtuman mielekkyydestä – puolesta ja vastaan.

 

 

Mitä järkeä maksaa?

  • Vaellustapahtumassa on paljon ihmisiä, vaikka luontoon halutaan mennä rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Yleensä Suomessa vältellään muita retkeilijoita ja vähän jopa ärsyynnytään jos samalle nuotiopaikalle tulee muita ihmisiä samaan aikaan.
  • Voin käydä vaeltamassa ilmaiseksi saman reitin milloin haluan.
  • Vaellustapahtumassa kävellään jonossa eikä silloin voi kävellä omaan tahtiin. Haluaisin pysähtyä ottamaan kuvan, mutta sitten takana tulevankin pitää pysähtyä. Tai edessä hidastellaan.

 

 

Mitä vastinetta rahalleen saa?

  • Aloittelijan ja rennon retkeilijän on helppo lähteä maastoon, kun reitti on suunniteltu ja merkitty valmiiksi, oppaat ja ensiapua tarvittaessa saatavilla, tankkauspisteet reitin varrella ja sauna lämpimänä maalissa.
  • Tapahtumakeskukselta oli bussikuljetus reitin alkuun, josta käveltiin takaisin Vuokatille. Ilman kyytiä ei tätä reittiä olisi päässyt tekemään vain yhteen suuntaan vaan olisi pitänyt tehdä lenkki, mikä ei olisi onnistunut päivässä.
  • Olen asunut Kajaanissa neljä vuotta ja miettinyt että pitäisi käydä testaamassa lähellä sijaitsevan Vuokatin vaellusreitit, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ilman tapahtumaa en olisi vieläkään käynyt. Kun on tapahtuma, jonka on merkannut kalenteriin ja ilmoittautunut, tulee reissu todennäköisesti myös tehtyä.
  • Tapahtumassa on oma tunnelmansa. Taukopaikoilla oli elävää musiikkia ja leppoisaa juttuseuraa.
  • Ja vastakysymys: Miksi kukaan maksaa mistään muistakaan liikuntatapahtumista kuten maratoneista kun matkan voisi myös juosta yksin ilmaiseksi milloin vain?

 

 

Niin tai näin, mun mielestä on hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään.  Suomalaiset pitävät luontoa ja retkeilymahdollisuuksia niin itsestään selvänä asiana, että sitä ei välttämättä osata arvostaa tai ainakaan maksaa elämyksistä. Eikä siinä mitään, jokamiehenoikeudet ja helppo pääsy luontoon ovat huippujuttuja.

Monella on kuitenkin hyvät omat retkeilytaidot, jolloin itsekin osataan lähteä metsään. Tyypillistähän suomalaisille on, että pidemmilläkin vaelluksilla kaikki tehdään itse. Ruoka valmistetaan itse, rinkka ja kaikki tavarat kannetaan itse, nukutaan omassa teltassa eikä opaspalveluita tai aktiviteetteja olla halukkaita ottamaan. Silloin myös aika vähän euroja jää kohdealueelle.

 

 

Täytyy myöntää, että lähdin retkelle täysin valmistautumatta ja vähän ehkä aliarvioidenkin reitin. (Edellinen vaelluksemme oli Alppien yli joten eihän yksi vaarojen ylitys voi olla kovin vaativa eikä varsinkaan tällaisessa yleisötapahtumassa… niinpä niin). Matkalla oli kuitenkin melko paljon kiipeämistä ylös alas vaaran rinteitä. Osa nousuista ja laskuista oli kivikkoisia, joten kädetkin sai ottaa käyttöön tueksi. Sateisen kesän jäljiltä maasto oli tavallista märempää, minkä takia reitillä oli paljon kosteita paikkoja, mutaa ja liukkaita kiviä. Pari nyrjähtänyttä nilkkaa nähtiin päivän aikana. Joihin jyrkkiin kohtiin oli vaihtoehtoinen helpompi reitti.

Sää kuitenkin suosi meitä ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Tämän parempaa vaelluskeliä ei olekaan kuin syksyiset kuulaat päivät! Ei ollut liian kuuma eikä kylmä, ei ötököitä. Ja maisemat olivat kertakaikkisen upeat. Avara vaaramaisema vilahteli puiden takaa siellä täällä ja välillä sitä piti pysähtyä ihastelemaan. Maisema jatkui silmänkantamattomiin.

Omista varusteista voisin laittaa seuraavaa kertaa varten muistiin pari huomiota. Meillä oli mukana vesipullo, joka kuitenkin unohdettiin täyttää lähdössä. Huoltopisteiden ansiosta pärjättiin ihan hyvin ilmankin juomapulloa, mutta varuilta olisi aina hyvä olla vettä mukana. Sen sijaan olin ottanut mukaan purkin mustikoiden keräämistä varten. Mustikan poiminta ei tähän tilanteeseen kuitenkaan sopinut, sillä pidimme melko ripeää tahtia, jotta matka taittuisi joutuisasti. Silti viimeinen 5 kilometrin pätkä tuntui etenevän paljon hitaammin kuin alkumatka. Taukoineen 20 kilometrin kävelyyn meni noin 6 tuntia. Kotona olisi myös ollut vaellussauvat, joita en kuvitellut tarvitsevani. Niistä olisi kuitenkin voinut olla hyötyä vaikeimmissa nousuissa ja laskuissa.

 

 

Päivästä jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis! Koko päivän ulkona reippailun jälkeen oli raukea tunne. Olin todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä, nautittua orastavasta ruskasta ja kerättyä myös auringonvaloa pimeää syksyä varten.

Liikuntasuoritus tuntui myös kropassa. Seuraavana aamuna reidet ja pohkeet oli tukkoiset ja jumissa. Mutta mitä parasta – seuraavana päivänä Halti Outdoor Weekend jatkui lihaksia ja mieltä hellivällä metsäjoogalla. Kerron siitä täällä lisää!

 

 

 

 

Sahanlahti Resort: lähiruokaa, tv-kokki ja Saimaan paras terassi

Yhteistyössä Sahanlahti Resort

 

Vierailu Sahanlahti Resortissa Puumalassa oli yksi kuherruskuukautemme kohokohtia. Rentouduimme kauniissa Saimaan maisemissa, yövyimme hotellin sviitissä ja nautimme hyvästä ruoasta.

Söimme illallista Sahanlahden Koskivahti-ravintolan á la carte listalta. Ruoka oli suussasulavaa, mutta kaksi asiaa tekee elämyksen erityisen hienoksi: terassi, jolta aukeaa upea järvimaisema Saimaalle sekä paikalliset raaka-aineet. Sahanlahden ravintoloissa käytetyistä raaka-aineista 90 prosenttia on lähiruokaa. Eli kaikki mikä on mahdollista, hankitaan alueen tuottajilta (valitettavasti sitruunaa, kahvia tai mausteita ei vielä tuoteta Savossa).

TV:n ruokaohjelmista tuttu Markus Maulavirta on kesäkokkina Sahanlahdessa ja loihtii menut yhdessä nuoremman keittiömestarin kanssa. Törmäsimme Maulavirtaan keittiön ulkopuolella, kun hän oli lähdössä ajelulle tyylikkäällä menopelillään.

 

 

Sahanlahti on saanut nimensä paikalla sijainneesta sahasta ja vanha kartanomainen rakennus, jossa Koskivahti-ravintola sijaitsee, on ollut sahan omistajan virka-asunto. Kirjoitin enemmän paikasta ja kokemuksistamme Hääparin pakomatka Sahanlahti Resortiin Saimaalla -postaukseen.

Sahanlahden luonnonkaunis ja idyllinen miljöö sopii loistavasti kuherruskuukauden viettoon. Ilta oli tyyni vaikkakaan ei aurinkoinen. Isolla sadan hengen terassilla oli rauhallista, sillä muut vieraat tuntuivat olevan eteläeurooppalaisia ja saapuvan illalliselle meitä myöhemmin. Aloitimme illallisen raikkailla ja tilanteeseen sopivilla juomilla. Koivunlehtimojito ja Saimaan juomatehtaan olut istuvat tähän maisemaan.

 

 

Mieheni valitsi listalta valmiin kokonaisuuden, D.O. Saimaa menun. Menun nimi viittaa designation of origin -laatumerkkiin. Se osoittaa, että ruoka on puhdasta, korkealaatuista ja vastuullisesti lähialueella tuotettua. Oman menuni koostin listalta löytyneistä kasvisvaihtoehdoista. Annokset olivat sopivan kokoisia kun söimme koko menun.

Alla kuvissa graavattua kalaa Puumalasta, spelttirisottoa ja nokkosta, karitsaa sekä ohrasta valmistettua pannacottaa. Olimme tyytyväisiä heti alkupaloista lähtien. Mieheni maistoi graavikalaa ja totesi: ”Tämä on erittäin lähellä parasta kalaa mitä olen koskaan syönyt.”

Menussa oli ilmoitettu kalaksi lohi, mutta sitä ei ollut saatavilla, vaan tilalle oli sen sijaan otettu valkoista kalaa. Tämä ei selvästikään maussa haitannut. Ja näin kuuluukin toimia: sitä otetaan mitä tuoreena paikallisilta kalastajilta saa, eikä korvata sitä norjalaisella pussikirjolohella.

 

 

Oli kiva huomata, miten ruoan alkuperästä ja siihen liittyvistä yksityiskohdista kerrottiin meille asiakkaille. Ruoan arvostus kasvaa, kun sen valmistuksesta saa tietää ja ruokaan liittyvät tarinat parantavat ruokaelämystä. Toisaalta on myös hienoa tietää, että samalla kun syö, tukee paikallisia pienyrittäjiä ja kohteeseen käytetty raha todella jää alueelle eikä valu muualle. Näin kauniissa ja rauhallisessa paikassa voi myös luottavaisin mielin olla ruoan puhtauden suhteen. Ja kun tavara tulee läheltä, se on mahdollista saada tuoreena ilman tukkuliikkeessä seisottamista.

 

 

Seuraavana aamuna aamiaispöydässä jatkui sama tyyli. Muikut olivat herkullisia ja ohrapuuroa oli haudutettu pitkään. Laatuun oli panostettu enemmän kuin määrään. Siinä käy kuitenkin aina niin, että kun seisovassa pöydässä on paljon eri sortteja, tulee kaikkea mahdollista ladottua lautaselle yhteen läjään ja lautasella on iso sekamelska. Ja ähky on taattu. Kun ruokalajeja on vähän vähemmän, tulee niitä maisteltua antaumuksella. Kuten tässäkin tapauksessa.

Tutustu myös muiden bloggaajien tuoreisiin tarinoihin Sahanlahden elämyksistä:

Kohteena Maailma: Makumatka Saimaalla – lähiruokaa ja järvimaisemia
Matkakuumme.net: Sahanlahti on Saimaan Riviera

Kesällä lomasesongin aikaan on ruokaa ja teematapahtumia tarjolla myös Sahanlahden Rantamakasiinissa. Emme päässeet sitä tällä kertaa testaamaan, mutta siellä voi nauttia burgeria ja muuta grilliruokaa vähän rennommassa ympäristössä.

 

 

 

Muumimuseo ja Ravintola Tuhto

 

Tampereen uusi Muumimuseo on upea! Hämärään näyttelytilaan astuu sisään kuin jännittävään muumisatuun, ja mielikuvitus on helppo päästää harhailemaan pyrstötähtien, taikatalvien ja eriskummallisten satuhahmojen maailmaan. Täydet pisteet näyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta!

Muumimuseo on rakennettu kahteen kerrokseen ja parhaat palat löytyvätkin alakerrasta kunhan olet ensin kiertänyt yläkerran pienemmän tilan. Näyttely on järjestetty niin, että sen voi kiertää muumikirjojen julkaisuajankohdan mukaan alkaen Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan alkuperäisistä kuvituksista vuodelta 1945 (niissä ”esimuumit” ovat vielä huomattavasti nykyistä laihempia otuksia) aina vuonna 1980 julkaistuun Outo vieras Muumitalossa -kirjaan. Näyttely sisältää runsaasti Tove Janssonin piirroksia ja luonnoksia, mutta kaikkein parasta ovat Tuulikki Pietilän tekemät lukuisat hauskat pienoismallit ja kuvaelmat eri muumikirjojen tarinoista. Ne ovat niin aidon näköisiä ja kutsuvia, että tekisi mieli hypätä mukaan muumiperheen seikkailuhin! Ja mitä upeita yksityiskohtia!

 

”Noin siinä käy, kun lellittelee mörköjä ja luulee voivansa ystävystyä merihevosten kanssa.” -Pikku Myy

 

Olen itse kasvanut pienestä pitäen muumikirjoja iltasaduiksi kuunnellen ja varmaan myöhemmin oppinut lukemaankin niiden myötä. Muumimuseossa käynti oli siis minulle myös kuin matka lapsuuteen ja yli 30 vuoden takaisiin tunnelmiin. Jokaisen muumikuvaelman luona muistin, mitä tunteita tai ajatuksia tarina oli herättänyt minussa lapsena. Miten jännittävä ja salaperäinen oli Muumitalon hämärä kellari tai kaakeliuunin takana asunut esi-isä, miten surullinen oli tarina talvella jäätyneestä oravasta ja miten huikean kiehtovia Muumipapan tarinat meriltä.

 

”Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti, ja äkkiä kummitus aivasti. En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut, mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla.” -Muumipappa

 

Muumimuseossa ei tekijänoikeudellisista syistä saa valokuvata, joten omien kuvien sijaan tässä pari tunnelmapalaa Tampere-talon kuvapankista:

 

muumimuseo

Kuva: Jari Kuusenaho/Tampereen taidemuseo

muumimuseo

Kuva: Jari Kuusenaho/Tampereen taidemuseo

 

Ravintola Tuhto

Museovierailun jälkeen jäimme illalliselle Tampere-talon uuteen Tuhto-ravintolaan. Ihastuin tähän supervaloisaan ja silti tunnelmalliseen talvipuutarharavintolaan jo kun kävimme täällä pari viikkoa sitten syömässä pikaisesti pintxot ja tutustumassa ravintolan kattopuutarhaan (lue näistä lisää pintxo-viikkojutustani).

 

ravintola tuhto tampere-talo ravintola tuhto tampere-talo

 

Ravintola on saanut nimensä Muumilaakson marraskuu -kirjassa esiintyvän Tuhton mukaan: Tuhto on pieni homssu, joka majailee yleensä Hemulin veneen alla ja pitää tervan tuoksusta ja sateen ropinasta. Nimeä lukuunottamatta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään teemaravintola – mikä on periaatteessa mielestäni ihan oikea ratkaisu kun ravintola palvelee muitakin Tampere-talon vieraita kuin museokävijöitä, mutta toisaalta ravintola menettää kyllä isot rahat kun ei tarjoa muumifaneille edes vähän instagrammattavaa esimerkiksi Muumi-latten tai leivoksen muodossa.

 

”Ruoanlaitosta esimerkiksi voi tulla hyvin jännittävää, jos kuvittelee olevansa haaksirikoutunut!” – Muumimamma

 

Valitsin listalta Keittiömestari Kärkkäisen päivän kalan, joka oli tällä viikolla paistettua nieriää tillibearnaisekastikkeella polentan ja kantarellien kanssa. Polenta kalan kaverina vielä tilausvaiheessa epäilytti hiukan, mutta se sopi nieriälle mainiosti. Muutenkin annos oli täydellisen herkullinen ja maut tasapainossa. Ainoa moitteeni koskee annoksen kokoa, sillä mielikuvani ravintolasta oli enemmänkin laadukas bistro kuin fine dining -paikka, ja sen perusteella olisin odottanut hiukan tuhdimpaa annosta. Ilman jälkiruokaa olisin jäänyt nälkäiseksi.

 

ravintola tuhto tampere-talo

ravintola tuhto tampere-talo

 

Jälkiruuaksi tilasin suolakaramellikakkua popcornjäätelöllä. Annos oli todella kaunis ja nyt kokoakin löytyi! Itse tehty jäätelö oli herkullista, kakku taas olisi saanut minun makuuni olla vaikka vielä hiukan suolaisempaakin.

Herkullisen ruuan lisäksi plussaa tulee iloisesta ja aidosta asiakaspalvelusta ja kauniista, uniikista kattauksesta. Tulen varmasti sekä Muumimuseoon että Tuhtoon toistekin!

 

”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.” – Muumipappa

 

 

Hääparin pakomatka Sahanlahti Resortiin Saimaalla

Yhteistyössä Sahanlahti Resort

 

 

Aina ei tarvitse lähteä kauas, jotta löytyy upea kohde kuherruskuukauttaan viettävälle hääparille!

Häitämme vietettiin elokuun alussa ja kun häähulinat oli onnellisesti ohi, halusimme tehdä pienen pakomatkan kahdestaan. Etsimme luonnonkaunista paikkaa, jossa olisi maukasta ruokaa, jotain mielenkiintoista nähtävää, omaa rauhaa ja pientä luksusta. Ja sellainenhan löytyi venematkan päässä kesämökiltä.

Suuntasimme veneen keulan kohti Sahanlahti Resortia, joka sijaitsee Saimaan rannalla Puumalassa. Perille saavuttaessa rannassa oli vastassa idyllinen rantamakasiini, joka toimii kesäravintolana. Varsinainen wau-elämys tuli kuitenkin päärakennuksen sisäänkäynnille saavuttaessa. Etuovelta näkee suoraan talon läpi terassille, josta on upea maisema kauas järven selälle! Illalla söimme terassilla, jota voisin väittää yhdeksi Saimaan upeimmista. Täällä silmä lepää.

 

 

Sahanlahdella on mielenkiintoinen tarina. Siellä on nimensä mukaisesti ollut ennen saha, jonka ympärillä on asunut sahayhdyskunta eli sahan työntekijät perheineen. Vanhan ajan elämään kosken ja järvien risteyskohdassa pääsee tutustumaan museorakennuksessa, jossa on aikoinaan asunut kaksi sahatyöläisperhettä. Kosken viertä kulkee edelleen vanha tukkien uittoränni.

Nykyään alueella on kolme ravintolaa, kesäteatteri, majoitusta, vierassatama ja useampia saunoja.

 

 

Yövyimme yhden yön Sahanlahden pienessä hotellissa ja saimme ihastuttavan sviitin, jossa oli oma parveke ja sauna. Sviitti oli tyylikkäästi sisustettu ja varsinkin saunaosasto viimeisen päälle laitettu. Sviitin ainoa huono puoli oli, että emme käyneet testaamassa puulämmitteistä rantasaunaa, jonka löylyistä kuulimme kehuja.

 

 

Alueella kierrellessä tuli mieleeni, että Sahanlahti olisi myös ihana paikka viettää häitä. Miljöö on kaunis ja puitteet olisivat kohdallaan. Kuulinkin emännältä, että Sahanlahti on suosittu häidenviettopaikka. Voin kuvitella, että täällä homma hoituu. Päärakennukseen mahtuu 130 vierasta ja juhlaa voi myöhemmin illasta jatkaa rennommin Rantamakasiinilla, missä on lava bändiä varten ja hyvin tilaa tanssimiseen. Talvihäissä on otettu päärakennuksen vinttikerros käyttöön tanssia varten.

Vieraille löytyy majoitus paikan päältä niin että yöllä juhlien päätteeksi on helppo hipsiä nukkumaan. Sahanlahti tarjoaa majoitusta hotellihuoneissa, aitoissa ja rantavilloissa.

Lisäksi hääpotrettien ottamiseen on hienoja paikkoja pihapiirissä ja photobooth-koppikin löytyy vanhasta piharakennuksesta. Moni yksityiskohta, joita itse häitä järjestäessä pähkäilin, tuntuu olevan Sahanlahdessa jo valmiina.

 

 

Sahanlahdessa olisi ollut monenlaista aktiviteettiakin tarjolla, mutta meillä aika hurahti jo siihen että kaikessa rauhassa kierreltiin pihapiiriä ja tutkittiin paikkoja. Muuta ohjelmaa ei nyt tarvittu. Viikonloppuisin ja kesäsesongin aikaan tuntuu Sahanlahdella kuitenkin olevan monenlaista häppeninkiä. Täytyy tulla ensi kesänä uudestaan käymään ja ajoittaa tulo tapahtumakalenterin mukaan.

Visiittimme oli elokuun puolen välin jälkeen eli suomalaisten lomasesongin jo hiljennyttyä. Meidän lisäksi samaan aikaana vieraina oli kielen perusteella ainakin italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja venäläisiä.

 

 

Kun huone oli luovutettu pois, palasimme veneelle, mutta emme millään olisi malttaneet vielä lähteä. Niinpä avasimme shamppanja-pullon ja nautiskelimme venelaiturissa vielä hyvän tovin. Saimaa liplattaa, aurinko pilkahtaa kumpupilvien takaa eikä kiirettä mihinkään. Täydellistä!

Sahanlahti oli juuri sitä mitä nyt etsimme.

Ps. Sahanlahden Koskivahti-ravintolan ruoka oli niin hyvää, että se ansaitsee oman postauksen! Ruokaelämyksestä kerron lisää täällä.

 

 

 

Hiedanranta – Tampereen uusin kaupunkikulttuurikohde

 

Tänä kesänä järjestetty Spraycancontrol-katutaidetapahtuma ja sen myötä someni täyttyminen upeista kuvista Hiedanrannan muraaleista sai minutkin lopulta heräämään siihen, että Tampereella tapahtuu jotain uutta, mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista! Kun Hiedanrannassa sitten järjestettiin viime viikonloppuna suuret puutarhajuhlat, päätin vihdoinkin lähteä katsomaan mistä tässä paikassa on oikein kyse – onko siellä muutakin mielenkiintoista kuin suuret seinämaalaukset?

Hiedanranta on vanha sellutehdasalue Tampereen Lielahdessa. Alueelle suunnitellaan ja rakennetaan tällä hetkellä täysin uudenlaista älykästä ja kestävää kaupunginosaa: tänne tulee koteja 25 000 asukkaalle ja työpaikkojakin luvataan 10 000. Tänne on tarkoitus luoda myös kansainvälisestikin merkittäviä kaupunkikulttuurin ratkaisuja. Jo nyt alueella on esimerkiksi Suomen suurin kuivakäymälä, eli täällä ei ole vesivessoja ollenkaan!

Hiedanranta on siis aktiivinen jo nyt – ja juuri nyt siellä kannattaa käydäkin tutustumassa alueen syntyyn ja kehittymiseen! Alueella järjestetään paljon tapahtumia, ja muun muassa upeassa Lielahden kartanossa toimiva Kartanokahvila Mielihyvin sekä Makutuotteen uusi kahvila Niemen kartanon navettarakennuksessa ovat avoinna joka päivä. Poikkea siis vaikka ihailemaan vanhoja tehdasrakennuksia ja muraaleja ja käy samalla kahvilla!

 

hiedanranta

Lielahden kartanon päärakennus vuodelta 1893.

hiedanranta

Hiedanrannan Pajalla toimii useiden alojen käsityöläisiä. Kuva: Tampereen kaupunki, Henri Vogt

hiedanranta

Kuva: Tampereen kaupunki

hiedanranta

 

Puutarhajuhlissa osallistuin myös opastetulle kierrokselle, joka vei muutoin suljetulle vanhalle tehdasalueelle. Ah, ihanaa rappioromantiikkaa!hiedanrantahiedanranta hiedanranta

hiedanranta

 

Mielenkiintoinen käyntikohde Hiedanrannan alueella on myös Nottbeck-suvun pieni, yksityinen hautausmaa metsän keskellä. Kesällä 2018 se on avoinna kunkin kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, muulloin rauta-aidan raoistakin pääsee hyvin kurkistelemaan tämän metsittyneen hautausmaan pysähtynyttä tunnelmaa.

 

hiedanranta hautausmaa

Vuonna 1885 perustetulle hautausmaalle on haudattu kymmenen aatelisen Nottbeck-suvun edustajaa, muun muassa Finlaysonin puuvillatehtaan pitkäaikainen johtaja Wilhelm von Nottbeck (1816-1890).

hiedanranta hautausmaa

 

Tärkein syy miksi alueelle kannattaa tulla kiertelemään ovat kuitenkin upeat jättimäiset (isoimmat ovat jopa 15 metriä korkeita!) muraalit ja pienemmät taideteokset vanhojen tehdasrakennusten seinissä.

hiedanranta muraalit

hiedanranta muraalit hiedanranta muraali hiedanranta tampere hiedanranta

 

 

Honeymoon with friends

 

 

Miksi lähteä viettämään kuherruskuukautta kahdestaan johonkin tropiikkiin kun sen voi viettää ystävien kanssa maailman parhaassa paikassa eli mökillä Saimaalla?

Juhlimme häitä elokuun alussa ja moni kysyi mihin menemme häämatkalle. Meidän kuherruskuukausi ei kuitenkaan ollut ihan se perinteisin, sillä juhlien jälkeen suuntasimme omalle mökille ulkomaalaisten ystävien kanssa.

Tähän on mielestäni hyvin perusteltu syy. Olimme niin onnekkaita, että meidän molempien Erasmus-kavereita pääsi paikalle juhlistamaan tärkeää päiväämme. He ovat siis ystäviä, joihin olemme tutustuneet ollessamme ulkomailla opiskelijavaihdossa ja heidän kumppaneitaan. Kaukaisimmat vieraat matkustivat häihin Intiasta asti.

Kun niin moni ihminen matkusti Suomeen juhlia varten, olisi tuntunut todella oudolta lähteä itse juuri silloin matkoille. Se ei tullut mieleenkään vaan halusimme viettää aikaa ystävien kanssa, joita harvoin näemme.

 

 

Ennen häitä meillä oli harmillisen vähän aikaa juhliin saapuvien ystävien tapaamiseen. Vaikka kaikkia ei ehditty nähdä ennen häitä, oli toisaalta tunteikasta nähdä alttarille kävellessä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa.

Niinpä häiden jälkeisenä maanantaina lähdimme isolla porukalla mökille Saimaalle Ristiinaan (joka on nykyisin osa Mikkeliä). Mökkisaari on meille tärkeä kesänviettopaikka, joten mielellämme viemme myös kavereita sinne.

 

Kalat menossa savustuspönttöön. Alla kuvassa savustustarpeet.

 

Parhaimmillaan meitä oli mökillä kolme ranskalaista, yksi belgialainen, yksi espanjalainen, yksi brasilialainen, yksi saksalainen ja neljä suomalaista. Vietimme viikon mökillä erikokoisilla kokoonpanoilla.

Viikon ohjelmaan kuului perinteistä mökkipuuhaa eli veneilyä, saunomista, kalastusta, mustikoiden poimintaa ja grillaamista. Moni meille tuttu asia on eksoottista ulkomaalaisille: vihtominen, veneellä ajaminen, soutaminen ja koko ajatus pienestä mökistä saaressa keskellä ei mitään.

Samalla verukkeella myös monet mökkiaskareet oli helppo myydä vieraillemme. Tiskaaminen järvimaisemassa on itse asiassa aika rentouttavaa eikä puiden pilkkominen tai veden kantaminen tunnu työltä.

 

 

Vieraat vietiin veneretkille meidän jokakesäisiin vakiokohteisiin: Astuvansalmen kalliomaalauksille, Kallioniemen rantabaariin, Neitvuoren luontopolulle ja Kenkäveron vanhan pappilan putiikkeihin ja kahvilaan.

 

Astuvansalmen kalliomaalaukset on tehty tuhansia vuosia sitten pyhälle paikalle kallioon, josta voi tunnistaa ihmisen sivuprofiilin. Paikalle pääsee veneellä tai polkua pitkin parkkipaikalta.

Astuvansalmen kallion päältä avautuu upeat maisemat Saimaalle.

Kenkävero Mikkelissä on kiva paikka lounastaa, tehdä tuliaisostoksia tai kahvitella vanhan pappilan kauniissa puutarhassa veden äärellä.

Tuoreen avioparin kelpaa Neitvuoren upeissa maisemissa viettää kuherruskuukauttaan.

 

Itsellekin uusi elämys oli kun kävimme veneellä ostoksilla Mikkelin Prismassa. Supermarkettikeskittymän rantaan on juuri valmistunut uusi laituri, johon pääsee työntämään ostoskärrytkin. Eipä ole tullut käytyä aikaisemmin veneellä automarketissa!

 

 

Yhteenvetona voi vain sanoa, että hauskaa oli! Parasta mökkeilyssä kaveriporukalla on, että ajantaju ja arjen rutiinit katoavat täysin. Mökillä eletään sen mukaan mitä huvittaa tehdä, millainen sää on ja milloin on nälkä.

Aamupalaa saa syödä kaikessa rauhassa. Kahvia keitetään lisää sitä mukaa kun porukka heräilee. Aamiaisella voi syödä vaikkapa muurikkalettuja ja savukalaa, keskellä päivää voi lämmittää saunan ja iltaa voi istua niin pitkään kuin jaksaa. Tai ihan miltä tuntuu!

Eräänä iltana kun vihdoin kahdeksan aikaan päätettiin porukalla ryhtyä illallisen tekoon, osa porukasta lähti tarkistamaan katiskoja ja yksi alkoi ensin keittämään kahvia ”kun kuitenkin menee vielä niin pitkä aika ruokaan”. Mutta ei hätää, ainahan ehtii kahvit juoda. Samalla ehtii jutella niitä näitä ja vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa. Mikäs kiire mökillä olisi.

 

 

Osa tästä porukasta on ollut meidän kanssa mökillä jo aikaisemmin, osa ensimmäistä kertaa. Koko mökkikonseptin selittäminen etukäteen on aina vähän hankalaa, sillä kesähuvilat tai loma-asunnot ovat muualla tosi erilaisia. Alussa yleensä ulkkarit ovat vähän hämmennyksessä että mihinkä sitä on jouduttu loputtoman pitkän metsätaipaleen ja soutumatkan jälkeen. Samoin sauna ja huussi saattavat herättää epäilyksiä. Mutta lopulta kaikki vieraamme ovat aina näyttäneet nauttineen järvimaisemasta, luonnonrauhasta ja eristäytyneisyyden tunteesta.

Ranskalainen vieraamme kirjoitti mökin vieraskirjaan seuraavasti: ”Honeymoon with friends is the best!! (when it’s not yours)”.

 

 

Kun Erasmus-kaverit olivat lähteneet, vietimme mökillä vielä pari yötä perheen ja hurmaavan 1-vuotiaan kummipoikamme kanssa. Sen jälkeen saimme ihanan pienen pakomatkan Sahanlahti Resortiin aivan kahdestaan.

Tunnelmia ja kuvia hääjuhlista löydät Häähuumaa-postauksesta.

 

Häähuumaa

 

 

Ah, kesälomani on tällä kertaa ollut tunteita täynnä! Häitämme juhlittiin elokuun ensimmäisenä lauantaina maalaismaisemissa Pornaisissa Uudellamaalla.

Kolmen viikon kesäloma on mennyt pitkälti häihin liittyvässä huumassa ja hulinassa. Loma alkoi viikkoa ennen häitä ja häidenalusviikko hurahti järjestelyissä ja yleisessä täpinöinnissä. Häät järjestettiin yli 500 kilometrin päässä kotoamme, joten monen asian hoitaminen oli jätetty viimeiselle viikolle, jolloin olimme paikan päällä.

Onneksi mitään hääpaniikkia ei missään vaiheessa tullut. Kaikki valmistelut sujuivat hyvin, sillä monet tarjosivat apuaan. Vanhemmat, kaikki sisarukset ja kaasot ja bestmanit oli värvätty mukaan ja yhdessä tekeminen oli mukavaa.

 

 

Varsinainen juhlapäivä oli ikimuistoinen! Kirkossa tunnelma oli todella herkkä ja kaunis. Valokuvista olen nähnyt miten yleisössä pyyhitään silmäkulmia. Sadekuuroja tuli aamun ja päivän aikana, mutta tärkeinä hetkinä kuten valokuvauksen ja kirkosta poistumisen aikana sade taukosi. Illaksi keli kirkastui, joten juhlaväki pääsi ulos jaloittelemaan.

Tunnelma juhlissa oli lämmin, ruoka maukasta ja hienosti aseteltu (kiitos Cafe Cabriolen pitopalvelu) ja ystäviemme järjestämä ohjelma oli hauskan leppoisaa. Isääni ja bestmania haluan kiittää luontevista ja sydämestä tulleista puheista.

Bändi oli todella hyvä, mutta kolmen kaverimme cowboy-asusteissa soittama Kolme Cowboyta -kappale sai aikaan illan ehdottomasti kovaäänisimmän yhteislaulun 😀

Päivän vanhin vieras oli 90-vuotias ja hän jaksoi juhlia puoleenyöhön asti, joten emme voi olla kovin ylpeitä omasta suorituksestamme, vaikka hyvin jaksoimme puoli viiteen asti!

Muutama tärkeä ihminen ei päässyt paikalle, mutta onneksi heille on paljon valokuvia, joista välittyy hienosti tunnelmat. Olen katsonut ne läpi jo moneen kertaan ja fiilistellyt päivää. Kaikki tämän postauksen upeat kuvat on ottanut Lars Kastilan.

 

 

Vinkkinä kaikille jotka joskus järjestävät häitä: kannattaa delegoida mahdollisimman paljon ja antaa läheisille samalla mahdollisuus osallistua tärkeään päivään. Moni mielellään ottaa kunniatehtävänä jonkun hääpäivän pienen osion hoitamisen. Ja häihin liittyvät tehtävät voivat olla monesti mieluisia: joku mielellään nikkaroi, toinen tekee kukka-asetelmia, joku on hyvä näpertämään ruusukkeita, joku osaa auttaa viinien valinnassa tai ajaa mielellään autoa. Ja askartelutalkoot oli myös mukava juttu, kun tarjolla oli vähän kuplivaa ja mansikkapiirakkaa!

Samoin juhlapäivän aikana monia pieniä pikkutehtäviä oli jaettu eri ihmisille. Kaikki ilomielin ne tekivät eikä kellekään tullut varmaankaan kohtuutonta taakkaa vaan kaikki pystyivät nauttimaan juhlista, myös kaasot ja bestmanit. Ohjelmaan tuli muutoksia, joten meidänkin häissä kaasojen ja bestmanien (tai kuka onkaan seremoniamestarina) oli säädettävä käytännön asioita ja sovellettava tilanteen mukaan. Siispä heille ei kannata jättää kaikkia muitakin asioita hoidettavaksi.

 

 

Tässä juhlahumussa olen huomannut, että vaikka naimisiinmeno ja sen jakaminen yhdessä suvun ja ystävien kanssa on meille itselle tärkeä asia, on häät tärkeä asia myös monelle muulle. Juhlat tuovat yhteen sukulaisia, jotka eivät ole pitkään aikaan muuten nähneet. Se tuo ystävät eri kaveripiireistä yhteen. Se tuo oman perheen ja ystävät tutummiksi toisilleen. Häät on tärkeä yhdessäolon ja iloisten kohtaamisten hetki. Ja erityisesti hyvä syy juhlaan, joita ei koskaan ole liikaa!

Kiitos kaikille jotka osallistuivat upeaan päiväämme tavalla tai toisella!

Hääjuhlista matka jatkui hääyön viettoon Porvooseen yhteen joen varren vanhoista punaisista ranta-aitoista. Ja kun oltiin saatu hetki vedettyä henkeä omassa rauhassa, häähumu jatkui honeymoon with friends -matkalla omalle mökille viikoksi.

 

Pintxo-viikko 2017 – ruokajuhlaa Tampereella

 

Pintxo-viikko – Tampereen vuoden herkullisin viikko ja ehkä koko Suomen paras koko kansan ruokakarnevaali on taas täällä! Tällä viikolla herkutellaan maanantaista perjantaihin pohjoisespanjalaisilla pienillä alkupaloilla pintxoilla.

 

A pincho, pintxo or pinchu is a small snack, typically eaten in bars, traditional in northern Spain. They are usually eaten in bars or taverns as a small snack while hanging out with friends or relatives; thus, they have a strong socializing component, and in the Basque country and Navarre they are usually regarded as a cornerstone of local culture and society. They are related to tapas, the main difference being that pinchos are usually ’spiked’ with a skewer or toothpick, often to a piece of bread. – Wikipedia

 

Tänä vuonna mukana on kaikkiaan 54 tamperelaista ravintolaa, jotka kaikki tarjoavat vähintään yhden uniikin pintxokilpailuun osallistuvan pikkuherkun 3 euron hintaan. Useimmilla on tarjolla lisäksi muitakin pintxoja ja niille sopivia juomia 2-5 eurolla.

Me aloitimme kierroksen Tampere-talon uudesta Tuhto-ravintolasta ja sen tänään yleisölle auki olleesta kattopuutarhasta (tamperelaisten ravintoloiden keittiöpuutarhoista ja kaupunkiviljelystä voit lukea lisää tästä jutustani). Katolla viljellään melkein kaikki ravintolan annoksiin käytettävät kukat ja lisäksi sieltä saadaan Tuhton käyttöön muun muassa kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa, chiliä ja mausteyrttejä.

 

tampere pintxo viikko tampere-talo

Tampere-talon kattopuutarha. Kuva: Kivireki-hanke, Käymäläseura Huussi

tampere pintxo viikko tuhto

Tuhton kilpailuannos oli graavilohitartar sekä tillistä ja kuivatusta lohennahasta tehty näkkileipä

 

Jatkoimme Tampere-talosta muihin Tammelan kohteisiin. Sasorissakin kilpailupintxo oli lohta (tosi moni ravintola on muuten valinnut jostain syystä tänä vuonna nimikkopintxoonsa lohta tai muuta graavattua kalaa) ja sen lisäksi maistoimme piimäpannacottaa.

 

tampere pintxo viikko sasor

 

Lappi-teemaisen Ravintola Dabbalin pintxossa oli savuporoa, puolukkaa ja rosmariinia ruisleivällä:

 

tampere pintxo viikko dabbal

 

Seuraava kohteemme Gastropub Praha tarjoili kilpailupintxonaan paistettua possua, gulassia ja smetanaa röstiperunalla – tosin me olisimme lähettäneet kilpailuun mieluummin maistamamme kakkosvaihtoehdon, jossa possun kaverina oli muun muassa tuorejuusto-chorizolevitettä ja limemarinoitua kesäkurpitsaa:

 

tampere pintxo viikko

 

Jo kahtena vuonna peräkkäin kilpailun voiton napannut Bistro Julienne hurmasi välittömän lämpimällä asiakaspalvelullaan ja omalaatuisella otteellaan: kilpailuannokset valmistettiin tilauksesta!

 

tampere pintxo viikko

”Kepappi” sisälsi mm. karitsaa, sipulia ja rapeaksi paistettua lehtikaalia

tampere pintxo viikko

 

Piazzan pintxovalikoimalta uskalsin odottaa viime vuoden kokemuksen perusteella paljon (juttu viime vuoden pintxo-kilpailusta on muuten luettavissa täällä) enkä pettynyt! Näitä olisi tehnyt mieli maistaa ihan jokaista!

 

tampere pintxo viikko

tampere pintxo viikko

Kilpailupintxossa on härkätatakia wasabiaiolilla. Sen kaveriksi valitsimme aivan kertakaikkisen suussasulavan mangobruleen.

 

Izakaya Nomun kilpailupintxo oli sakemarinoitua possua – ja sille saa kyytipojaksi sakea kolmella eurolla! Tarjolla on myös vege- ja kalavaihtoehto.

 

tampere pintxo viikko

 

Ensimmäinen pintxoilta oli hyvä lopettaa ravintolaan, joka taatusti tietää mitä tässä kisassa tekee, nimittäin espanjalaiseen tapasbaari Ineziin. Kilpailupintxo kampasimpukkaterriini sitruunakreemillä ja ilmakuivatulla härällä oli mainio yhdistelmä Espanjan makuja, mutta täälläkin kakkosvaihtoehto nousi suosikiksemme. Jokirapupintxo oli kenties koko illan paras!

 

tampere pintxo viikko

 

Katso tarkemmat ohjeet ja osallistuvat ravintolat Tamperradan sivuilta ja lähde mukaan ruokakarnevaaliin!

Vuoden 2018 pintxokarnevaalin päivät ovat muuten jo vahvistuneet: pistäkääpä 13.-17.8.2018 kalentereihin, silloin herkutellaan taas!

 

 

Kansainvälinen majakkaviikonloppu 19.-20.8.2017

 

Kansainvälistä majakkaviikonloppua juhlitaan vuosittain elokuussa. Juhlaviikonloppuna majakoilla järjestetään muun muassa erilaisia tapahtumia, ohjelmaa ja opastuksia. Tänä vuonna suomalaisista majakoista tapahtumaan osallistuvat Isokarin, Gustavsvärnin, Sälgrundin ja Marjaniemen majakat. Näiden majakoiden lisäksi myös Bengtskäriin, Söderskäriin, Tankariin, Kylmäpihlajalle ja Utölle pääsee vielä elokuussa reittilaivoilla!

 

Gustavsvärn

Suomen Majakkaseura järjestää Gustulla ohjelmaa sunnuntaina 20.8. Venekuljetukset lähtevät Hangon Itäsatamasta non-stoppina klo 10-16. 15 euron venemaksuun sisältyy opastus majakalla ja pullakahvit. Lisätietoja Gustun majakkapäivästä löydät täältä, lue myös Meriharakka-blogin mielenkiintoinen juttu Gustulta ja Hauensuolesta.

 

Gustavsvärn majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

Kuva: Meriharakka

 

Sälgrund

Sälgrundin majakalle pääsee Kaskisten Kalasatamasta lauantaina ja sunnuntaina non-stoppina klo 9-15. Luotsiasemalla on kahvila auki ja musiikkiakin on luvassa. Katso lisätiedot Sälgrundin luotsiaseman facebook-sivulta.

 

Sälgrund majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

 

Marjaniemi

Myös Marjaniemen majakka Oulun Hailuodossa osallistuu majakkaviikonlopun viettoon. Yksityiskohdat tarkentuvat Hailuodon tapahtumasivuille. Juttuni lumoavan kauniista Hailuodosta voit lukea tästä!

 

Marjaniemi Hailuoto majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

 

Isokari

Isokarissa vietetään majakkapäivää lauantaina 19.8. Juhlan kunniaksi M/S Kerttu risteilee Uudestakaupungista Isokariin juhlavalaistuksessa, majakkamestarin talolla on tarjolla saaristotapaspöytä ja majakalla järjestetään ohjelmaa lapsille. Katso lisätietoja Isokarista täältä.

Päivitys 18.8.: Isokarin majakkaviikonloppu on peruttu kovan tuulen ja henkilökunnan sairastapausten vuoksi! 

 

Isokari majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

 

Myös näille majakoille pääsee elokuussa risteilemään:

  • Bengtskärille risteillään Kasnäsista ja Hangosta,
  • Söderskärille pääsee Vuosaaren Aurinkolahdesta ja Sipoon Kalkkirannasta,
  • Tankarin laivat lähtevät Kokkolasta – suosittelen myös majakkasaarella yöpymistä (juttuni siitä löytyy täältä),
  • Kylmäpihlajan ihana majakka on risteilyn päässä Raumalta,
  • ja Utölle pääsee Pärnäisistä saariston yhteysaluksella läpi vuoden – suosittelen Utön saarelle myös talvista visiittiä, minun marraskuisen juttuni löydät täältä!

 

Utö majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

Talvinen Utön saari

 

 

Täällä me mennään naimisiin: Laukkosken kylä

 

 

Laukkosken kylä Pornaisissa on minulle uusi löytö, joka on tullut vasta hiljattain tutuksi. Syy on selvä. Siellä juhlitaan meidän häitä ensi viikonloppuna!

Kun etsimme hääjuhlille paikkaa, kriteereiksi muodostui seuraavat asiat: sen tulisi olla suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua, jotta mahdollisimman monella vieraalla olisi helppo tulla, mutta silti kauniissa maisemissa ja paikassa, jossa voi juhlia aamuun asti.

Kun Laukkosken seuratalolla kriteerit täyttyivät, juhlatilan vuokra oli vielä edullinen ja paikan isäntä rento, päätös oli tehty. Kummallakaan meistä ei ole aikaisempia kytköksiä paikkakuntaan. Mutta nyt siellä on tullut käytyä useampaan kertaan ja kartoitettua lähialueen palveluja.

Laukkoski on 45 kilometrin päässä Helsingistä Itä-Uudellamaalla. Helsingistä tullessa ajomatka Sipoon läpi yllättää positiivisesti. Maisema muuttuu kauniiksi kumpuilevaksi maalaismiljööksi.

Laukkoski on Porvoon kihlakunnan vanhimpia kyliä, sillä asutusta on ollut siellä jo 1200-luvulta asti.

Myös muut ovat huomanneet Laukkosken idyllisen maalaismaiseman. Monia vanhoja Suomi-filmejä on kuvattu siellä ja tunnetut taiteilijat sekä kirjailijat ovat viettäneet kesiään siellä. Esimerkiksi Mika Waltari kirjoitti merkittävän osan tuotannostaan Laukkosken huvilallaan.

Laukkosken kylän läpi kulkee Mustijoki, josta löysimme upeita kuvaamispaikkoja hääpotretteja varten.

 

 

Monet vieraista majoittuvat lähistöllä. Jos aikaa jää ja sää suosii, Laukkoskella on pieni luontopolku ja Kotojärven rannalla kaksi uimapaikkaa. Ruokaa saa Kotojärvi golfin ravintolasta. Golf-kenttä on rakennettu Kotojärven kartanon maille. Kartano on yksityiskäytössä, mutta pihapiiri on idyllinen ja siellä on ravintolan lisäksi myös juhlapaikka ja aittamajoitusta tarjolla.

 

 

Helsingintien varressa on myös kaksi kesäkahvilaa: Cafe Smooth on selkeästi golfin pelaajien suosiossa ja Kesämopo-kahvila motoristien suosiossa.

 

 

Laukkosken luontopolulla voi tehdä 1-3 kilometrin lenkin. Maasto on vaihtelevaa ja luonto kaunis, mutta parasta tähän aikaan kesästä on mustikat, joita oli runsaasti polun varressa. Retkipaikka-blogista löytyy tarkempi kuvaus Laukkosken luontopolusta.

 

 

Kun hääjuhla lähestyy (tänään enää 3 päivää), jännitys alkaa vähitellen tiivistyä. Huomenna päästään järjestelemään juhlapaikkaa (alla kuvassa) ja silloin juhla on jo käsin kosketeltavissa! Vielä viimehetkien järjestelyt ja sitten keskitymme nauttimaan varmasti ikimuistoisesta päivästä sukulaisten ja ystävien kanssa!

 

 

 

Kierros Kakolassa ja Turun Lääninvankilassa

 

Kakola vankila

 

Turun Kakolanmäelle rakennetaan parhaillaan uusia asuntoja entisiin vankilatiloihin. Tänä kesänä onkin viimeinen mahdollisuus päästä näkemään Suomen kuuluisin vankila, Kakolan keskusvankila, ja sen vieressä sijaitseva Turun lääninvankila sisältä sellaisessa kunnossa, mihin ne ovat 10 vuotta sitten vankien siirryttyä muualle jääneet. Kesällä 2018 pääsee vielä kierrokselle Lääninvankilaan.

Kierrämme ensin Lääninvankilaa. Se on toiminut tutkintavankilana, josta vangit on sitten lyhyemmän tai pidemmän ajan jälkeen lähetetty käräjäoikeuteen, siirretty jollekin vankilan varsinaisista osastoista tai toiseen vankilaan. Joku toki on saattanut päästä syyttömänäkin pois. Tästä syystä vankilan vaihtuvuus on ollut suurta ja seinät ovat täynnä tuherruksia ja terveisiä molempiin suuntiin: niissä kerrotaan kuka on tullut milloinkin selliin ja minkä tuomion sittemmin saanut. Turun Sanomissa entinen vankilakundi kertoo:

”Jos oli ihan perusvankilakundi, rikoksen uusija, väkivaltarikollinen tai muu keskikastin normaalitapaus, pääsi jonnekin muualle ja toivottavasti päivätöihin. Liskojen osastolla (vaarallisten väkivaltarikollisten ja seksuaalirikollisten osasto) oli alinta pohjasakkaa, ihmissaastaa. Niiden joukkoon joutui rundiin, usein kolmen päivän visiitille, jos rikkoi sääntöjä kuten kävi kauppaa tai teki kiljua.”

 

Kakola vankila

Kakola vankila Kakola vankila Kakola vankilaKakola vankila

 

Lääninvankilan kirkko on vaikuttava paitsi puitteiltaan niin myös tunnelmaltaan. Kaikki tässä huoneessa on vankien itsensä vuosien saatossa rakentamaa ja tekemää puisista penkeistä alttarin lasimaalauksiin ja kattokruunuihin. Kirkon tunnelma on hyvin lohdullinen ja kaunis. Ehkä tämä oli se ainoa pala kauneutta ja ihmisyyttä monelle vangille sinä aikana, jonka he täällä viettivät. Kukaties ensimmäistä kertaa heidän koko elämänsä aikana.

 

Kakola vankila

Kakola vankila

Kakola vankila

 

Siinä missä Lääninvankila on toiminut kaikenlaisten pikkurikollisten ensimmäisenä sisäänottokohteena, on Kakolalla aivan erilaiset perinteet. Ne vangit, jotka ovat Kakolan ovista astuneet sisään, ovat tienneet tulevansa suorittamaan pitkää tuomiota. Kakola oli Suomen väkivaltaisin vankila, jossa tuomiotaan suorittivat ne kaikkein pahamaineisimmat rikolliset. Rikollisten keskuudessa Kakolaa kutsuttiin myös vankiloiden korkeakouluksi.

 

Kakola vankila

Kakola vankila Kakola vankila

Kakola vankila

 

Kakolan kirkko on Lääninvankilan kirkkoa huomattavasti pelkistetympi ja tunnelmaltaankin arkisempi. Molemmat kirkot olivat pitkään niin sanottuja pakkokirkkoja eli kaikkien vankien tuli osallistua sunnuntaisin jumalanpalveluksiin. Kun osallistumisen pakollisuus 1960-luvulla poistettiin, väheni kirkossa kävijöiden määrä vain kouralliseen vankeja.

Sekä Lääninvankilan että Kakolan kirkot tullaan suojelemaan ja säilyttämään uusissa asuintaloissa. Myös pienenpienet yösellit (näissä asuneet vangit ovat käyneet päivät töissä ja viettäneet selleissä vain yöt) säilyvät ja niistä tulee uusien asuntojen varastokoppeja. Nämä alkuperäisessä kunnossaan säilyneet Auburnilaisen ideologian mukaiset sellit ovat kuulemma kansainvälisestikin merkittävää vankilahistoriaa.

 

Kakola vankila

Kakola vankila

Auburnilaiset yösellit

Kakola vankila

Philadelphialainen osasto

 

Auburnilaisten pikkusellien vastakohtana Kakolassakin on philadelphialaisen mallin mukaan rakennettu päiväselliosasto. Auburnilaisen ideologian mukaan vangit työskentelivät päivät ryhmissä, mutta nukkuivat yönsä omissa selleissään. Philadelphialaisessa järjestelmässä taas vangit niin nukkuivat, työskentelivät kuin ulkoilivatkin yksin: tavoitteena oli johdattaa vanki työn ja eristyksen kautta uskonnolliseen pohdiskeluun ja parantamaan tapansa.

 

Kakola vankila

Kakola vankila

 

Lääninvankilassa järjestetään vankilakierroksia vielä kesällä 2018. Kakolaa muutetaan asuinhuoneistoiksi, joten monia näistä yllä olevista huoneista ei enää ole sellaisenaan olemassa. Lisätiedot ja liput kierroksille löytyvät Kakola Yhtiöiden sivuilta.

 

 

Neljä hyödyllistä vinkkiä Helsinki-Vantaalle

 

Helsinki-Vantaan lentoasemaa uudistetaan ja laajennetaan parhaillaan kovaa vauhtia. Viimeksi avattiin uusi terminaalin eteläsiipi nykyisen portin 38 jatkeeksi. Ja näin hienolta on sisäänkäynnin tarkoitus näyttää muutaman vuoden kuluttua:

 

helsinki-vantaa lentokenttä

Kuva: Finavia

 

Mutta lentokentällä on tarjolla jo nyt palveluita, joista et ehkä ole vielä tiennyt! Tässä minun neljä vinkkiäni:

 

Book Swap -kirjanvaihtopiste

Lentokentän Kainuu-lounge on kaikille avoin oleskelutila, jossa voi levähtää tai viettää aikaa lentoja odotellessa tai vaan käydä ihailemassa näkymiä suoraan kiitoradalle. Sen paras puoli on mielestäni Book Swap -kirjanvaihtopiste, jonne voit tullessasi tuoda luetun pokkarin ja ottaa mukaasi uutta lomalukemista. Kainuu Lounge sijaitsee lähellä porttia 31 ennen passintarkastustusta.

 

helsinki-vantaa lentokenttä lounge kirjanvaihtopiste

helsinki-vantaa lentokenttä lounge kirjanvaihtopiste

Kuva: Finavia

 

Unimunat yöpymiseen tai lepäämiseen

GoSleep-unimunat löytyvät tätä nykyä läheltä porttia 11. Unimunan suojiin voi sulkeutua nukkumaan jos kentällä on tarve viettää yö tai pidempi vaihto lentojen välissä: munan voi vuokrata kolmeksi tunniksi, viideksi tunniksi tai koko yöksi. Koko yön hintakaan (noin 45 euroa) ei päätä huimaa verrattuna lentokentän hotelleihin. Lue minun kokemukseni unimunista täältä!

 

helsinki-vantaa lentokenttä yöpyminen unimuna

Kuva: Finavia

 

Lounget

Entä tiesitkö, että lentokenttäloungeihin on mahdollista päästä myös ilman minkään lentoyhtiön tasokorttia tai businessluokan lippua? Ihan kuka tahansa voi maksaa rahalla loungen sisäänpääsymaksun ja odotella lentoaan loungen antimien äärellä. Normaali sisäänpääsy esim. [email protected] ovelta ostettuna on 48 euroa, mutta jos sinulla on Priority Pass (lue täältä juttuni siitä) tai Diners Club -kortti, pääset sisään parillakympillä. Se on jo mielestäni hyvä hinta loungesta, sillä siihen sisältyy loungesta riippuen kevyt ruoka, rajoittamattomat juomat, snacksit ja yleisesti rauhallisempi ja rennompi tila lennon odottamiseen. Viimeksi kun lensin Helsingistä enkä ehtinyt kuin nopeasti ostaa kahvilasta mukaan patongin, kahvin ja vesipullon, maksoin jo niistä lähes parikymppiä.

 

helsinki-vantaa lentokenttä lounge almost home priority pass diners club

[email protected] Kuva: Finavia

helsinki-vantaa lentokenttä lounge aspire priority pass diners club

Aspire-lounge. Kuva: Finavia

 

Sekä Priority Passilla että Dinersilla pääsee Helsingissä [email protected] portilla 32 ja Aspire-loungeen portilla 27. Molemmat kortit tarjoavat myös maailmalla lähes kaikilla lentokentillä alennetun lounge accessin.

 

Alennusta ravintoloista

Jos kuitenkin syöt tai kahvittelet jossakin kentän ravintoloista ja kahviloista (ja itse asiassa niitä on viime aikoina tullut ilahduttavasti lisää, joten valinnanvaraa on!), niin lataa puhelimeesi ilmainen Flio app. Flio on lentokenttäsovellus, jonka kautta voit tarkastella haluamasi lentokentän aikatauluja, karttoja ja muita ajankohtaisia tietoja ja saada hyviä alennuksia. Appin tarjousta näyttämällä saat 20 % alennusta useista lentokentän kahviloista ja ravintoloista. Homma toimii siis myös muualla kuin Helsinki-Vantaalla, mutta jostain syystä näin hyviä tarjouksia on tullut eteeni vain Helsingin kohdalla.

 

flio app

 

 

 

Kesäyö vanhassa höyryjunassa

 

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

 

Rakastan omalaatuisia, erikoisia ja elämyksellisiä majoituksia matkoillani! On mahtavaa päästä yöpymään vaikkapa majakassa, vanhassa kartanossa tai esimerkiksi puumajassa niinkuin Kaisa Ranskassa. Olinkin ihan innoissani kun löysin meidän Pohjanmaan retkireitille sopivan junamajoituksen Töysästä!

Majoituspaikkana toimii kaksi vanhaa höyryjunanvaunua, jotka sijaitsevat Tuurin vanhan, käytöstä poistetun aseman pihassa. Vierestä kulkee ihan toiminnassakin olevia junia – Tuurin seisakkeelta pääsee edelleen taajamajunalla mm. Seinäjoen ja Jyväskylän suuntiin.

 

Junamajoitus Tuurin asema

 

Vaunuihin on tehty makuuhyttejä, joihin mahtuu 2-4 henkilöä kuhunkin. Hintaan kuuluu petivaatteet, vessat ja suihku ovat käytävällä. Myös junan keittiötä ja sen yhteydessä olevaa pientä oleskelualuetta voi käyttää – siellä on muuten ihanan nostalgiset vihreät samettipenkit, kuka muu muistaa vielä sellaiset vanhoissa junissa?

 

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

junamajoitus Tuuri juna-asema erikoinen majapaikka

 

Vanhan aseman pihalla on ilmasta pysäköintitilaa ja täältä on lyhyt kävelymatka myös Tuurin kyläkaupalle – kannattaa siis napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä samalla myös shoppailemassa! Junamajoitus on auki toukokuusta syyskuuhun, yhteystiedot löytyvät täältä.

Onko sinulla suosituksia erikoisista tai yksilöllisistä majoituspaikoista Suomessa tai maailmalla? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan! Jos sinäkin tykkäät majoittua matkalla hyvin, niin lue myös vinkkini siihen miten varataan täydellinen hotelli.

 

 

 

Hossan avajaiset

 

 

Hossan kansallispuisto on nyt virallisesti avattu! Tässä tuoreita tunnelmia Suomi100-juhlavuoden kunniaksi perustetun kansallispuiston avajaispäivästä.

Juhlaohjelmaa oli monenmoista ja se oli levittäytynyt pääosin luontokeskukselle ja lähimaastoon. Taide oli tuotu metsään, joten poluilla kävellessä törmäsimme moniin yllättäviin asioihin: seepraan, lumiveistokseen, kummallisiin patsaisiin, musiikkiin… Juhlapäivä oli pääosin poutainen, mutta pieniä kuuroja ropsautteli päivän aikana.  

Yle Areenassa on kuukauden ajan katsottavissa hieno taltiointi Hossan avajaisista, johon on myös koottu mielenkiintoisia väläyksiä alueen erityispiirteistä. Hossa on tunnettu kirkkaista kalaisista vesistä, kumpuilevasta maastosta ja kalliomaalauksista.

 

 

Itse skippasin virallisen seremonian ja painelin suoraan metsään. Myös tapahtumatori tuli katsastettua vain pintapuolisesti, sillä myyntikojuja on joka tapahtumassa. Mielenkiintoisempaa on lähteä aistit avoinna tutkimaan mitä metsässä tulee vastaan.

Pääsin kokeilemaan Korpi Escape -peliä eli metsäversiota suositusta Escape Room -pakopelistä. Peli-idea ja toteutus oli tehty osana Kajaanin ammattikorkeakoulun elämysaktiviteetit-opintoja. Tämä oli hauska toiminnallinen tehtävä, jossa pääsi käyttämään omia aivonystyröitään. Peli oli myös sopiva lisä ohjelmaan, jossa yleisö on useimmiten seuraajan ja katselijan roolissa.

 

Meidän tiimillä oli tietysti yksi päivän nopeimmista suorituksista! Siitäkin huolimatta, että joukkueemme vahvistuksen Vilho-koiran vainusta ei tällä kertaa ollut etua.

Jännän pakopelin äärellä.

 

Illalla kuuntelimme Pekko Käpin ja bändin keikkaa peilityynen lammen rannalla. Katsomo oli rinteessä ja lampi bändin takana. Aurinko pilkahteli sadekuuron jälkeen pilvien takaa. Tunnelma oli hieno.

Kontrasti bändin kovaäänisen soiton ja luonnon hiljaisuuden välillä oli selvästi aistittavissa. Kun bändi piti pientä taukoa biisien välillä, ympäröivä hiljaisuus tuntui tavallista voimakkaammalta. En ole ihan varma, mitä mieltä olen kansallispuistossa pidettävistä konserteista, joissa on äänentoisto. Tuntuu vähän rikolliselta rikkoa kauniin kesäillan rauha. Toisaalta tämä on harvinainen tilaisuus, joka ei ihan heti toistu.

 

 

Avajaispäivä on hieno erityispäivä, joka houkuttelee ihmisiä paikalle, tarjoaa kulttuurielämyksiä luonnossa ja antaa pienen maistiaisen kansallispuistosta. Tämä maistiainen toimi myös minulle nälän herättelijänä. Seuraavalla kerralla tulen Hossaan kiireettömällä aikataululla ja lähden syvemmälle metsään nauttimaan kansallispuistosta parhaimmillaan. Sen luonnosta ja rauhasta.

 

Seipiniemessä oli tarjolla kainuulainen pitopöytä, jossa muun muassa piirakoita ja pettuleipää.

 

Hossa on monipuolinen kohde ja tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden. Avajaisissa oli aurinkoista juhlahumua, joten tunnelma oli kovin erilainen verrattuna edelliseen käyntiini pääsiäisenä. Silloin koko paikka tuntui uinuvan vielä talviunta.

 

Tässä näkyy hyvin mikä on vanhaa ja uutta rakennelmaa ja miten esteettömyyttä on parannettu kansallispuistoa varten.

Ystäväni Satu Lesonen on taiteillut sarjan upeita eläinaiheisia kortteja, jotka olivat myynnissä avajaisissa. Toivottavasti ne tulevat myyntiin myös avajaisten jälkeen.

Ah Hossa, palaan näille poluille varmasti takaisin!

 

 

Aikamatka sadan vuoden taakse Korteniemen perinnetilalla

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

 

Liesjärven kansallispuistossa Forssan liepeillä pääsee aikamatkalle 1910-luvun maalaiselämään metsänvartijan tilalle. Korteniemen perinnetilalla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valmistuneet alkuperäiset rakennukset ovat edelleen samoilla sijoillaan ja peltoja viljellään perinteisin menetelmin. Alkuperäisrotujen lehmiä ja lampaita laiduntaa niityillä, kukko ja kanat käyskentelevät pihapiirissä vapaina.

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Kukkoa oli kuulemma viikko sitten päässyt puraisemaan kyykäärme. Nyt oli ensimmäinen päivä tuon onnettomuuden jälkeen kun kukko tepasteli normaalisti ulkona, tähän asti se oli kuulemma parannellut itseään aitan alla.

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Kuva: Hämeen Heimoliitto, Anne Huhta

 

Korteniemen perinnetila on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Perinnetilan tarkoituksena onkin kulttuurimaiseman, vanhan rakennuskannan ja kulttuurista riippuvaisten lajien suojelu sekä vanhan perinnetiedon ylläpitäminen.

Perinnetilalla voi vierailla kesäaikaan maksutta. Kesäkuukausina täällä voi myös seurata tilan arkiaskareita ja päästä niihin vaikka osallistumaankin! Vesi nostetaan kaivosta, vilja leikataan viikatteella ja sirpillä ja puidaan riihessä, ruoka valmistuu vanhassa leivinuunissa.

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Metsänvartijan perhepotretti ja ihana vanha tapetti

 

Lampaita pääsee silittämään, lehmät taas ovat kuulemma arkoja ja tulevat harvoin kosketusetäisyydelle. Päärakennusta (jossa on mm. vanha keittiö ja alkuperäiseen tapaan sisustettu olohuone) ja aittoja pääsee vapaasti kiertämään ja kurkistelemaan ihania yksityiskohtia. Meidän vieraillessamme Korteniemessä oli myynnissä myös kahvia ja pullaa ja savusauna oli lämpimänä.

 

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto korteniemen perinnetila

 

Korteniemessä voi vierailla kesäkuussa keskiviikosta sunnuntaihin ja heinäkuussa päivittäin klo 11-17 . Lisäksi kannattaa tarkastaa tulevat tapahtumat (mm. kaikille avoimet talkoo- ja heinäntekopäivät) Metsähallituksen tapahtumakalenterista. Liesjärven kansallispuiston retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

 

 

Mitä ulkomaalainen kysyy suomalaisesta saunasta?

 

 

Suomalainen sauna on ihmetyksen aihe kaikille ulkomaalaisille. Vaikka saunassa olisi käynyt jossain muualla, se ei ole sama kuin sauna Suomessa. Mitä ulkomaalaiset sitten ihmettelevät? Keräsin listan minulta kysyttyjä asioita, joita olen saanut selittää joko ennen saunaa tai saunan lauteilla.

Inspiraation tähän aiheeseen sain hiljattain, kun Kajaanin nuorkauppakamari järjesti International Multitwinning -tapahtuman, johon tuli vieraita ystäväkamareista Tanskasta, Hollannista, Belgiasta, Saksasta ja Ranskasta. Osallistuin tapahtumaan ja majoitin kotonani myös yhden vieraan. Ohjelmaan kuului saunailta Pyörteen tilalla, joka on vanha maatila Kajaanijoen varressa.

Sauna oli perinteinen puusauna, johon pakkauduimme isolla porukalla vieri viereen. Löylyttelimme pitkään, vihdoimme ja uskaliaimmat kävivät uimassa kylmässä vedessä. Saunan jälkeen paistettiin makkaraa kodassa ja ihmeteltiin valoisaa yötä. Elämys oli varmasti mieleenpainuva.

Seuraava iltana kun varsinainen tapahtuman ohjelma oli ohi, saunoimme pienemmällä porukalla ystäväni kotona. Nyt saunakokemus oli varsin erilainen. Sauna oli sisällä asunnossa, kiuas toimi sähköllä, löyly ja tunnelma oli erilainen. Kävimme parvekkeella pyyhkeet päällä viilentelemässä ja juomassa. Tanskalaiset vieraat nauroivat, että ei olisi ikinä mahdollista kutsua kavereita kotiin, ottaa vaatteet pois makuuhuoneessa ja mennä yhdessä alasti saunaan.

Molempina iltoina vierailla tuntui riittävän kysyttävää ja ihmeteltävää. Ensimmäinen saunakokemus vastasi enemmän suomalaista mökkisaunaa ja toinen arkisaunaa. Parhaamme mukaan selvitimme saunatapoja, merkityksiä ja saunan terveysvaikutuksia. Olen ennenkin saunonut ulkomaalaisten kanssa ja törmännyt samoihin kysymyksiin. Tässä koottuna oman kokemukseni perusteella yleisimmät.

 

 

Yleisimmät kysymykset

Alastomuus. Etukäteen on tärkeää aina selventää ollaanko saunassa alasti vai käytetäänkö pyyhkeitä tai uikkareita. Tämä on varmaankin eniten epävarmuutta ja hämmennystä aiheuttava asia, jonka takia joku saattaa jättää saunan väliin. Tässä on tärkeää käyttää tilannetajua. Olen saunonut omassa kerrostalon sähkösaunassani uikkarit päällä, koska se teki ulkomaalaisille vieraille heidän olonsa mukavammaksi.

Kuinka kauan saunassa pitää tai saa olla. Olen kuullut, että saksankielisissä maissa saunoissa saattaa olla kello, joka kertoo kuinka kauan saunassa pitää olla. Siis saunasta ei saa lähteä ennen kuin tietty aika on kulunut. Tämä kuulostaa ahdistavalta. Siksi on hyvä selventää, että saunassa saa olla juuri niin kauan kuin haluaa, ja ulos viilentelemään kannattaa lähteä juuri silloin kun itsestä siltä tuntuu. Ja saunaan saa tulla takaisin niin monta kertaa kuin haluaa.

Saunan eri merkitykset. Sauna on rauhoittumista, meditaatiota ja mindfulnessia. Samalla se voi olla sosiaalinen tilanne, jossa vaihdetaan perheen ja ystävien kuulumiset. Sauna antaa tilanteen myös vaikeista asioista ja tunteista puhumiseen. Sauna voi olla myös kaveriporukan bilesauna ennen baariin lähtöä. Ja sauna on ollut ennen aikaan se paikka missä synnyttiin ja paikka jossa kuolleiden ruumiit pestiin. Se on ollut tärkeä puhdistautumispaikka. Kerroin vieraille myös morsiussaunan perinteistä – ja kappas heti seuraavana viikonloppuna sain kokea sen itse! Päähäni kaadettiin jauhoja, hunajaa, kananmuna ja suolaa tuomaan hyviä asioita avioliittoon.

Vihtominen. Niinpä – mitä ihmettä! 😀

Seksuaalisuus. On hyvä painottaa, että Suomessa sauna on edelleen ns. pyhä paikka. Kaikenlaiset aloitteet tai lähentelyt kannattaa yleensä jättää muualle.

Terveellisyys. Saunalla on paljon terveysvaikutuksia – rauhoittuminen ja stressinpoisto on varmaankin tärkeimmät asiat hyvinvoinnin kannalta. Sitten on joitain sääntöjä, jotka kannattaa muistaa: avantoon ei hypätä niin että pää menee veden alle ja kuumasta saunasta ei saa suoraan hypätä jääkylmään veteen.

 

Saunan jälkeen raikkaana ja rentoutuneena. Seurassani uudet tuttavuudet Hollannista, Ranskasta ja Tanskasta ihastuneena valoisaan kesäyöhön.

 

Kaikkien näiden omien oppieni jälkeen olen myös oppinut yhden tärkeän saunomistaidon ranskalaiselta ystävältäni: jos ottaa tölkin saunaan, se pitää juoda siellä loppuun. Jos tölkki jää kesken ja saunan ulkopuolella koittaa sitä vielä maistaa, juoma on jo ihan lämmintä ja väljähtynyttä. AIkoinani tämä hänen tekemä havainto ja opastus huvitti minua, mutta tottahan se on!

Oletko sinä saunonut ulkomaalaisten kanssa? Oletko opastanut heitä saunan saloihin? Mitä muita kysymyksiä tai outoja tilanteita on tullut vastaan?

 

 

 

Kuopiossa aito kohtaaminen voitti hienostelun

 

 

Vietin Kuopiossa viikonlopun, johon kuului korkealaatuiseksi ylistettyjä elämyksiä kuten fine dining ja fine nude art. Mutta reissusta jäi päälimmäiseksi mieleen ihastuttava kohtaaminen, josta tuli hyvä mieli pidemmäksikin aikaa.

Olen aikoinaan lukenut ylistävän lehtijutun kuopiolaisesta Musta Lammas -ravintolasta, joka oli voittanut kansainvälisen ravintolapalkinnon ja joka yksinään on joillekin syy matkustaa Kuopioon. Nyt halusin nähdä sen itse.

Jouduin tosin taivuttelemaan miestäni hetken aikaa. Emme ole koskaan käyneet fine dining -ravintolassa ja hänellä oli ennakkoluuloja jäykästä tunnelmasta ja pienistä annoksista. Ja siitä että ruokaa ei saa syödä rauhassa kun tarjoilijat ovat koko ajan kertomassa pitkiä sepustuksia alkuperästä.

Noh, pienen väännön jälkeen kuitenkin päädyimme Mustaan Lampaaseen ja kokemus oli hyvä. Valitsimme viiden ruokalajin yllätysmenun, joka oli koottu Riesling- ja Spätburgunder -viinien ympärille teemaviikkojen mukaisesti. Emme saaneet tietää menusta etukäteen kuin sen, ettei siinä ole lihaa.  Illallinen olikin keväinen ja raikas ja se koostui kasvis- ja kalaruoista. Juomaksi otimme viinipaketin puoliksi meille kahdelle maisteltavaksi ja se riitti hyvin.

 

Musta Lammas ei säväytä ulkokuorellaan, mutta sisällä on tunnelmallista.

 

Ruoka oli todella herkullista ja oli ihanaa nauttia siitä miten menu on harkittu kokonaisuus viiniyhdistelmiä myöten. Tarjoilija tosiaan seikkaperäisesti kertoi raaka-aineiden ja viinien alkuperästä. Kivointa oli koittaa tunnistaa viineistä tarjoilijan mainitsemia makuja.

Holvikellarissa sijaitsevan ravintolan tunnelma ei ollut niin jäykkä kuin pelkäsimme, mutta silti huomasin vähän kainostelevani. Alkukeitto ei ollut kuumaa vaan haaleaa. Jossain muualla olisin antanut asiasta palautetta mutta täällä ajattelin, että ehkä sen kuuluukin olla. Huippuravintolassa tuskin tehtäisiin sellaista mokaa. Samaa ajattelin yhden ruokalajin kasviksista, joissa maistui savu. Jossain toisessa ravintolassa olisin olettanut niiden olleen palaneita, mutta hienossa ravintolassa oletin sen kuuluvan asiaan.

Lompakkomme keveni noin 170 euroa tästä illallisesta. Kaikella järjellä ajateltuna minulla olisi asiakkaana vielä suurempi oikeus kyseenalaistaa ruoan laatu ravintolassa, jossa maksan siitä enemmän. Mutta silti minulle iski joku kummallinen alemmuuskompleksi: jos se olenkin vain minä, joka ei ymmärrä hyvän päälle.

 

Jälkiruoassa oli ihana suklaan ja raparperin yhdistelmä! Alla on viimeisenä makeapalana tarjottu talon oma suklaa skumppakorkkien päällä tarjoiltuna.

 

Viikonlopun toinen kulttuurillinen elämys oli valokuvanäyttely VB-Valokuvakeskuksessa, joka on ihanaan vanhaan puiseen taloon tehty pieni museo. Tämänhetkisen näyttelyn nimi on ”Weston – 4 sukupolvea” ja se esittelee yhdysvaltalaisten Westonin perheen miesten ottamia kuvia. Puolet näyttelystä on alastomia naisia esitteleviä fine nude art -mustavalkokuvia. Paikka sinänsä on viehättävä, mutta itse näyttely ei minua säväyttänyt erityisemmin.

 

 

Vaikka molemmat nämä kokemukset olivat varsin laadukkaasti ja taidokkaasti toteutettu, koskettavin hetki tulikin yllättäen ihan erilaisessa asiakaspalvelutilanteessa, josta minulla ei ollut suuria odotuksia.

Olimme Sokoksella miestenosastolla etsimässä miehelleni pukua (kyllä, tulimme Kuopioon asti ostoksille ja päädyimme lopulta ostamaan puvun, joka löytyy myös kotikaupunkimme Kajaanin Sokokselta). Meitä auttanut myyjä oli vanhempi herrasmies. Selkeästi ammattitaitoinen, silmää löytyi ja hän kaikessa rauhassa antoi meille aikaansa.

Keskustelussa tulikin ilmi, että hän oli jäämässä eläkkeelle ja tämä kyseinen päivä oli hänen viimeinen työpäivänsä. Myyjä kertoi tulleensa taloon jo vuonna 1969 ja työskennelleensä siitä asti samalle firmalle. Siis melkein 50 vuotta!

Samalla kun mieheni sovitti pukuja, ehdin jutella myyjän kanssa. Kohtaamisen aikana aivan valtava kunnioitus ja liikutus valtasi minut. Olimme hänen viimeisiä asiakkaitaan ja hän antaumuksella huolehti erikoistilauksestamme, joka jäisi seuraavalle viikolle muiden myyjien hoidettavaksi. Mietin mielessäni, että jaksaisinko itse enää 50 vuoden työuran jälkeen viimeisinä työtunteinani välittää asiakkaiden olemattomista päähänpistoista. Pystyisinkö enää keskittymään työhöni? Vai löisinkö jo hanskat tiskiin? Mutta tämä myyjä ei haistatellut viimeisille asiakkailleen vaan tyylillä hoiti homman loppuun asti.

Ehdimme jutella myyjän harrastuksista ja kesäsuunnitelmista. Itselleni tämä hetki oli kuitenkin muistutus työn arvostuksesta ja hyvästä asiakaspalvelusta.

Ja samalla mietin, että vaikka koin Kuopion reissulla hienoja korkealaatuisia elämyksiä, joita ammattilaiset ovat työstäneet ja hioneet, mikään ei voita aitoa kohtaamista.

Cafe Pispalan brunssi

 

Cafe Pispala on pieni ja kotoisa ravintola Pispalan värikkään puutaloidyllin ytimessä. Se on myös äänestetty Tampereen parhaaksi brunssiksi, joten pöytävarauksen teko on paikallaan!

Cafe Pispalan brunssi on tarjolla lauantaisin klo 15 asti ja sunnuntaisin klo 17 asti. Brunssi tarjoillaan pöytiin ja vaihtoehdot koostetaan erilaisista yhdistelmistä amerikkalaisia pannukakkuja, pekonia, bratwursteja, munakasta, perunaa ja skonsseja. Kahvi ja tee kuuluvat brunssin hintaan, mutta mehu ei. Kevyitä brunssivaihtoehtoja ei juuri listalta löydy, joten tänne kannattaa suunnata tosi nälkäisenä – ja mieluummin lounaalle kuin aamiaiselle.

 

Cafe Pispala brunssi

Cafe Pispala brunssi

 

Pannukakut voin ja vaahterasiirapin kanssa olivat suussasulavia ja munakas sopivan mehevää ja suolaista. Kaikki seurueemme jäsenet valittelivat silti vähän turhan tuhteja ja isoja annoksia eikä kukaan meistä jaksanut syödä lautastaan tyhjäksi.

Cafe Pispala tarjoaa myös lounasta keskiviikosta perjantaihin ja illallista perjantaisin ja lauantaisin.  Teema vaihtuu viikoittain – viime aikoina listalla on näkynyt mm. Indonesian, Etelä-Afrikan ja Välimeren makuja – ja itse suosittelisinkin vielä brunssiakin lämpimämmin vierailemaan ravintolassa lounaalla tai illallisella. Myös ihan vaan kahville voi poiketa: oman leipomon kakut ja pullat näyttivät houkuttelevilta ja etenkin suklaakakusta olen kuullut paljon kehuja.

 

Cafe Pispala brunssi Cafe Pispala brunssi

 

Pispalan alue on Tampereen viehättävimpiä ulkoilu- ja miksei vaikka valokuvauskohteitakin. Tänne toisinkin jo uniikin sijainnin, upeiden järvinäköalojen ja suloisten eriväristen pikkupuutalojen vuoksi niin ulkomaalaiset kuin ulkopaikkakuntalaisetkin vieraani. Café Pispala on hyvin yhdistettävissä vaikka tähän ehdotukseeni kävelyreitistä Pyynikin ja Pispalan maisemissa!

Ja Cafe Pispala on muuten samojen yrittäjien ravintola kuin Kauppahallin Ohana Grille: lue juttuni Ohanan Tampereen parhaaksi valitusta burgerista ja aidoista meksikolaisista herkuista!

 

Cafe Pispala brunssi

 

 

 

Toivosen talonpojanmuseo

 

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

 

Viime kesänä Kokkolassa retkeillessämme poikkesimme (tai no voiko sitä sanoa poikkeamiseksi, kun täällä kului ainakin puoli päivää?) myös Kälviän puolella Toivosen talonpojanmuseossa ja eläinpuistossa.

Talonpojanmuseo on ulkoilmamuseo, jossa pääsee kurkistamaan 50 erilaiseen vanhaan rakennukseen ja tutustumaan niiden alkuperäiseen esineistöön ja sitä kautta vanhoihin elämäntapoihin ja elinkeinoihin. Rakennusten lisäksi alueella pääsee tutkimaan vanhoja koneita, traktoreita ja autoja.

 

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Kesällä 2016 alueella oli myös Lasten asuntomessut ja suloisesti sisustettuja leikkimökkejä

 

Museoalue antaa kattavan kuvan keskipohjalaisen maalaiskylän elämänmenosta viime vuosisadan alkupuolella, ja se tekee sen todella mielenkiintoisesti! Kaikkia esineitä ja yksityiskohtia tutkiessa ja ihmetellessä meiltä kului siis helposti useampi tunti, pidempäänkin oltaisiin oltu ellei olisi ollut kiire päästä uimaan Vattajanniemen hiekkarannoille.

Museoalueen yhteydessä on myös pieni kotieläinpuisto. Kivaa oli se, että muun muassa suloiset pienet kissanpennut kulkivat vapaana koko alueella, mutta osa eläimistä oli kyllä ikävän pienissä aitauksissa.

 

Toivosen talonpojanmuseo eläinpuisto Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä eläinpuisto

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

Toivosen talonpojanmuseo Kokkola tekemistä

 

Kaiken kaikkiaan museoalue on arvokas ja hieno kokonaisuus ja ehdottomasti käymisen arvoinen kesäkohde! Katso aukioloajat ja tarkemmat tiedot museon sivuilta.

 

 

Hossa valmistautuu avajaisiin

 

Suomussalmen turisti-infossa pääsee jo Hossa-fiilikseen.

 

Hossan kansallispuiston avajaisia vietetään kesäkuussa 2017. Miltä siellä näyttää nyt, kun avajaisiin on enää pari kuukautta?

Uusi Hossan kansallispuisto avataan juhlistamaan 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja sen avajaiset on yksi Suomi100 -juhlavuoden päätapahtumista. Avajaisten ohjelma on jo julkaistu ja siitä löytyy tarkempaa tietoa osoitteessa www.hossanjuhlat.com.

Hossa sijaitsee Suomussalmella Kainuun pohjoisimmassa kolkassa ja ulottuu osittain myös Kuusamon kunnan puolelle. Hossan retkeilyalue on perustettu jo 1979 ja se on yksi Suomen vanhimpia, joten reitistöjä on paljon jo valmiina ja palvelujakin löytyy. Puitteita kuitenkin kohennetaan kansallispuistoa varten. Kävin katsomassa miltä ensi kesänä huomioon keskipisteessä oleva Hossa näyttää nyt ja mitä kaikkea uutta on luvassa luontomatkailijoiden iloksi.

 

Julma-Ölkyn kanjonijärvi on yli kolme kilometriä pitkä ja kapeimmasta kohdasta vain 10 metriä leveä.

Julma-Ölkylle lähtevälle reitille ”Ölkyn ähkäsylle” on rakennettu uusi silta.

 

Retkeilyreiteille on rakennettu uutta infrastruktuuria. Näin uusia siltoja, opasteita, uudistettuja grillauspaikkoja ja oletan, että lumen alla on myös uusittuja pitkospuita. Uusia reittejä on kuulemma tehty ainakin maastopyöräilijöille ja esteettömiin tarpeisiin.

Hossan tärkein yksittäinen nähtävyys on 4 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset. Niiden eteen on rakennettu kokonaan uusi laituri, jolta rantakallion maalauksia voi katsella kesällä. Nyt talvella maalauksien viereen pääsee kävelemään jäätä pitkin.

Todella kätevää muuten, että vesi on edelleen ihan samalla korkeudella kuin tuhansia vuosia sitten. Vertailukohtana esimerkiksi Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset on samanlaisessa järven rannalla olevassa pystysuorassa kalliossa, mutta siellä veden pinta on monta metriä alempana kuin aikaan, jolloin maalaukset on tehty.

 

 

Parin sadan metrin päähän kalliomaalauksilta eli Värikalliolta on rakennettu uusi katos, johon mahtuu isompikin ryhmä pitämään taukoa ja grillailemaan. Vanha kota on purettu ja nyt täällä tuoksuu tuore puu ja tulisija hohtaa uutuuttaan – siinä ei vielä monia makkaroita ole käristetty!

 

Värikallion lenkki on 8 km pitkä ja sen lähtöpaikka on Lihapyörre.

 

Retkeilyreittien lisäksi myös Hossan luontokeskusta on ehostettu. Varsinainen remontti on jo valmistunut, mutta näyttelyn rakentaminen on vielä kesken. Luontokeskukseen tulee esille näyttely uskoista ja uskomuksista näillä perukoilla.

Terassikalusteet ovat vielä lumen peitossa ja nekin odottavat kesän tuloa!

 

Ilahdun aina kun murteita käytetään – että kiitos van ittellenne!

 

Luontokeskuksessa minulle kerrottiin, että pääsiäinen oli vilkas ja kaikki majoituspaikat olivat täynnä. Kiinnostus Hossaa kohtaan on herännyt kansallispuistoprojektin ansiosta ennen virallisia avajaisiakin. Suomi100 -statuksen ansiosta Hossaa on hehkutettu Lonely Planetia myöten. Niinpä uutta majoituskapasiteettiakin tarvitaan.

Majoitusta ja aktiviteetteja tarjoava Hossan Lomakeskus rakentaa parhaillaan uutta hotellitasoista majoitusta. Huoneet ovat kuitenkin rivarityyppisesti järven rannalla, niin että niistä on suuret ikkunat järvelle. Vaikuttaa kivalta ratkaisulta ja ulkonäöllisesti ne sopivat mäntykankaiseen maastoon. Myös ravintola uusitaan kesäksi ja uusi suurempi sauna valmistuu kesäsesongiksi.

 

Rakennustyöt ovat vielä kesken ja oli siellä joku pääsiäismaanantainakin paikalla touhuamassa. Mökkien takana avautuu Hossanjärvi.

Hossan Lomakeskuksen vahtikoira saa hetken vielä lepuuttaa ennen kuin kesän hulinat alkaa näissä korpimaisemissa!

 

Kaikesta päätellen puitteet ainakin tulevat olemaan kunnossa retkeilijöitä varten. Avajaispäivän ja koko avajaisviikon ohjelmakin näyttää mielenkiintoiselta. Erilaiset taide-elämykset, tarinankerronta ja toiminalliset aktiviteetit levittäytyvät kansallispuiston alueelle. Ohjelmassa erikseen mainitaan, että kellonajat on suuntaa-antavia eikä avajaiskävijöiden pitäisi kiirehtiä paikasta toiseen tai stressata aikatauluista vaan nauttia luonnosta ja ohjelmasta.

Omat suosikkipoimintani ohjelmasta on korpijooga, etninen musiikki ja Jukka Takalon Kajakkiorkesteri, jonka konserttia kuvaillaan näin: ”Järvenselän kantavuutta ja rantojen kaikupintoja hyödyntävässä akustisessa konsertissa mennään ikiaikaisille laulupaikoille. Katsomona rantatörmät, istuimena sammal.”

Suomussalmella on ennenkin viety taidetta luontoon. Sieltä löytyvät niin pellolla seisova Hiljainen Kansa -tilataideteos kuin suurikokoisten soitinten Soiva Metsä. Tapahtumasta tulee siis varmasti hieno kokonaisuus.

Paljon on jo valmisteltu uutta kansallispuistoa varten. Nyt vain odotetaan, että luontokin herää talviuniltaan!

 

 

Tampereen paras hampurilainen: neljä suosikkia + uusi tulokas

 

Aamulehden Tampereen paras burgeri -äänestys innosti meidät työkavereiden kanssa lähtemään kokeilemaan parhaiksi valittuja hampurilaisia jo pari vuotta sitten. Olen sittemmin päivittänyt tätä juttua jo pariin otteeseen, muun muassa viime keväänä kun tamperelaiset äänestivät taas suosikista uudestaan (ykkössija säilyi edelleen Ohana Grillen hampurilaisella) ja viimeksi huhtikuussa 2018 kun kävin kokeilemassa uutta haastajaa Kauppuri 5:sta. Mikä näistä on sinun mielestäsi Tampereen paras hampurilainen?

 

Ohana Grillen hampurilainen

Kauppahallin keskikäytävän pieni liiketila on lounasaikaan viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tiskille on koko ajan jonoa. Ruokaa saadaan keittiöstä kuitenkin nopeaan tahtiin nälkäisten lounastajien ahmittavaksi, joten paikkojakin riittää kaikille kun syöjät vaihtuvat tiuhaan.

Ohana Grillen ruokalista ei ole pitkä: perusburgerin lisäksi tarjolla on mm. vegeburgeri, kanaburgeri, Korean Fried Chicken -burgeri sekä vaihtuva kuukauden burgeri. Valitsemme Ohanan nimikkoburgerit ja valkosipuli-parmesaaniranskalaiset. Burgerissa on paksu, mehevä jauhelihapihvi, cheddaria, itse tehtyä ketsuppia, majoneesia, salaattia, paistettua sipulia ja oman Ohana Lei’Pomon sämpylä. Ranskalaiset saattavat olla testikierroksen parhaat: rapeat ja suolaiset ja valkosipuli ja parmesaani todellakin maistuvat niissä. Ei tarvi edes ketsuppia!

 

tampereen paras burgeri hampurilainen ohana

 

Naughty Brgrin hampurilainen

Top Chef -voittaja Akseli Herlevin Naughty Brgr laajensi Helsingistä Tampereelle viime vuonna. Heti ehtiessäni kävin maistamassa paikan lounasburgerin ja pippuriranet. Eniten keskustelua netissä on herättänyt Naughty Brgrin briossisämpylä: osan mielestä se on liian pehmeä ja vettyy nopeasti, mutta itse tykkään kyllä paljon enemmän pehmeästä kuin kuivasta hampurilaissämpylästä.

Hampurilainen on perushyvä ja ranskalaiset omaperäiset. Perunat eivät ole nimittäin niitä perinteisiä tikkuja vaan leveitä suikaleita – ja sehän sopii minulle, sitä enemmän niillä saa kauhottua dippiä!

Perushampurilaiset ja -perunat eivät ehkä kuitenkaan saisi minua palaamaan Naughtyyn kun Tampereella on niin monta muutakin loistavaa hampurilaispaikkaa, mutta sen sijaan tekee kyllä mieli mennä toiste koittamaan listan erikoisuuksia kuten pimped friesia tai friteerattua mac n cheeseä. Pisteitä myös ekstrakastikkeista, joilla voi hampurilaistaan maustaa, tosin suurin osa niistä on erilaisia hot sauce ja chili sauce -variaatioita.

 

tampereen paras burgeri hampurilainen naughty brgr

tampereen paras burgeri hampurilainen naughty brgr

 

Friends & brgrsin hampurilainen

Ensinnäkin, miksi hampurilaisia pitää nykyään kutsua brgreiksi?? Aarrgh!! No mutta asiaan. Friends & brgrs on pietarsaarelaisten ystävysten vuonna 2014 perustama gourmet-pikaruokaravintola, joka löytyy tätä nykyä Pietarsaaren ja Tampereen lisäksi Helsingistä, Vaasasta, Oulusta ja Kööpenhaminasta.

Friends & brgrsista on tullut yksi mun lempihampurilaispaikoista monestakin syystä. Ensinnäkin tietysti burgerit ja ranskalaiset on todella hyviä ja erityisesti paikan dipit on aivan maagisia! Myös sijainti on Tampereen keskeisimpiä (Keskustorin laidalla), eli ravintola sattuu ”ihan vahingossa” matkan varrelle eikä sinne tarvitse erikseen suunnitella menemistä. Tämä on myös paikoista tilavin, joten istumapaikkaa ei tarvitse jonottaa. Ja kun vielä limsaakin saa santsata ja palvelu on nopeaa (siitä huolimatta että hampurilainen tehdään aina tilauksesta), niin iso nam!

 

tampereen paras burgeri hampurilainen friends brgrs

 

The Bullin hampurilainen

Ohanan tapaan Bull saa bonuspisteitä paikallisuudesta – näitä burgereita pääset maistamaan vain ja ainoastaan meillä Tampereella! Listalta löytyy melkein 30 erilaista burgeria ja lisäksi muutama sandwich ja salaatti. Arvostelut paikasta ja eritoten ruuasta tuntuvat jakautuvan kahtia: toiset kehuvat hampurilaisia jopa maailman parhaiksi, toiset väittävät kuiviksi ja mauttomiksi. Itse tykkään (joskin ihmettelen edelleen miksi ne tarjoillaan metallitarjottimelta josta tulee mieleen intialainen ruoka)!

Bullista sai ennen lounasta joka päivä, tätä nykyä vain perjantaisin (ma-to avataan klo 16). Kävin siis taas eräänä perjantaina päivittämässä edellisen, vuoden takaisen lounaskokemukseni (silloin söin mango-BBQ-burgerin, joka yllätti ja tykkäsin oudon kuuloisesta yhdistelmästä) ja valitsin tällä kertaa cheddarburgerin ranskalaisilla. Lounasburgeri ranskalaisilla tai salaatilla maksaa 10,40.

Hampurilaiset tarjoillaan siis metallisilta tarjottimilta, joilla on pääasioiden lisäksi punasipulia, kirsikkatomaattia, coctailkurkkuja ja majoneesia. Periaatteessa kiva juttu, mutta hankala on suolakurkun ystävän laittaa kokonaisia coctailkurkkuja hampurilaisen väliin, ne pitää syödä erikseen. Mutta se mikä on ihan parasta – ja uniikkia – on erillinen ”lisukepöytä”, josta löytyy ketsupin, sinapin ja majoneesin lisäksi monenlaista maustetta burgerin sisään. Tarjolla oli muun muassa marinoitua punasipulia, kimchiä, mangokompottia ja salsaa.

Bullin ranskalaiset on myös tosi hyvät ja rapeat, sellaiset englantilaistyyliset, joihin tekee mieli pirskottaa etikkaa päälle.

 

 

Uusin tulokas: Kauppuri 5:n hampurilainen

Kauppuri 5 tuli alkukeväästä Oulusta Tampereelle suuren somepöhinän saattelemana. Oulussa kyseisen paikan burgerit ovat kuulemma varsinainen instituutio ja legenda. Tampereella Kauppuri 5 avasi ravintolan Yökerho Ihkun yhteyteen: idea ymmärtääkseni on että iltaisin yökerhosta pääsee helposti hampurilaiselle ja toisin päin. Käytännössä en kuitenkaan päiväsaikaan oikein syttynyt tummanpuhuvalle pubisisustukselle.

Kauppuri 5:en hampurilaispihvi paistetaan aina mediumiksi ellet toisin pyydä. Hampurilaisessa olikin kaikki sisäosat kunnossa (mehevä pihvi, hyvät majoneesit ja sopivasti muita täytteitä), mutta sämpylä oli ihan käsittämättömän sitkeä. Samaan on kiinnittänyt huomiota myös Aamulehden ruokakriitikko, mutta muutosta sämpylään ei silti ilmeisesti ole tulossa.

Ranskalaiset on herkullisia, majoneesit samoin. Valkosipulimajoneesissa voi tuntea tuoreen valkosipulimurskan. Ateriavaihtoehtoa ei ollut tarjolla eli juomat maksetaan erikseen.

Pisteitä Kauppuri 5:lle myös laajasta valikoimasta, josta jokainen varmasti löytää oman suosikkinsa. Itselleni riittää hampurilaisessa yksi normipihvi ja myös vegeversiot maistuvat, mutta moni mättöruuan ystävä arvostaa varmasti esimerkiksi Kauppurin Teurastajaa, jossa hampurilainen täytetään jauhelihapihvin lisäksi pekonilla, paahtopaistilla ja ylikypsällä possulla.

 

tampere hampurilainen kauppuri

 

Ja vielä burgerinystävän bonusvinkit

Myös näiden ravintoloiden hampurilaisilla on vankka fanikunta: Wanha Tappi Nekalassa, Zarillo (tiistaisin kaikki hampurilaisateriat kuudella eurolla!), ja gourmet-tason lihanystävän Huber.

Löytyikö listalta sinun suosikkisi?

 

 

Ruka – pääsiäisen ailahteleva sää lupaa sekavaa vuotta

 

Tykkään laskea offareita eli rinteiden ulkopuolella, mutta tällä kertaa lasku meni vähän ohi reitiltä ja jouduin hyppimään takaisin ylöspäin. Ja lautailu ei muka ole oikeaa urheilua! 😀

 

Terveiset keväthangilta Rukalta missä vietämme pääsiäistä!

Ohjelmaan on kuulunut laskettelua ja hiihtämistä. Tämän reissun opetus on ollut, että sääennustuksiin ei kannata uskoa eikä niille kannata laittaa liian suurta painoarvoa.

 

Ensimmäinen laskupäivä ja mun uusi teletappi-look, jonka saa kiinnittämällä kameran törröttämään kypärään!

 

Kyttäsin sääennustusta ennen lähtöä monena päivänä. Lomapäivillemme luvattiin pelkkää pilveä ja lumisadetta. Tämä vaikutti jo etukäteen fiilikseeni – voi ei, olisin toivonut aurinkoisia keväthankia! Ja kylmää olutta aurinkoisella terassilla! Nyt niitä ei olisi säätiedotuksen mukaan tiedossa.

Lähtöpäivänä kotona paistoi aurinko täydeltä taivaalta. Kerrankin ajomatka on sen verran lyhyt (kotoa Kajaanista Rukalle noin 250 km), että ehtisimme matkalla tehdä pysähdyksen Hossaan ja siellä hiihtolenkin. Pääsisimme siis hyödyntämään tämän ainoan aurinkoisen päivän!

Noh, kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Jouduimme palaamaan kaksi kertaa kotiin. Aikataulu mätti niin, että Hossan käynnille ei jäänyt aikaa. Ja minua harmitti istua autossa aurinkoisena päivänä!

 

 

Mutta kas kummaa – kun ensimmäisenä aamuna heräsimme Rukan mökillämme, aurinko paistoi siniseltä taivaalta! Mitä ihmettä – tänäänhän piti olla pilvistä. Katsoimme vielä jokainen omia puhelimen sääapplikaatioita kummissamme. ”Tämähän näyttää edelleen pilvistä – miten ulkona voi silti paistaa aurinko?!”

Sää on ollut nyt kolme päivää erittäin vaihteleva. Aurinko on välillä paistanut siniseltä taivaalta ja hetken päästä on tupruttanut lunta. Lumikuuro on kadonnut yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Säätiedotuksilla ei ole ollut mitään virkaa. On kai uskottava, että Suomen kevät on ailahteleva. Sen varaan ei ohjelmaansa kannata suunnitella. Niistä hetkistä kun aurinko paistaa, on vain otettava kaikki ilo irti. Säätiedotusta on silloin turha kaivaa esiin.

 

Hiihtolenkki vei meidät Valtavaaran huipulle. Tältä kodalta on vielä kävellen pieni kiipeäminen korkeimmalle kohdalle.

 

Luin pääsiäisperinteistä Taivaannaula-yhdistyksen Facebook-sivuilta. Pääsiäisen sään on uskottu kertovan tulevasta säästä. Taivaannaula kirjoittaa: ”Pääsiäisaamuna kiivettiin korkeille paikoille seuraamaan auringon nousua. Sanottiin että pääsiäisaurinko tanssii tai riemuitsee. Tiesi hyvää vuotta, jos pääsiäisaurinko nousee kirkkaalta taivaalta. Silloin ei ole huolta hallasta, vilja menestyy ja tulee hyvä marjasato. Himmeä pilvinen aamu tietää sateista kesää, pilvien läpi nouseva aurinko sekavaa vuotta.”

Täytyy myöntää, että en päässyt ylös ihan aamunkoitossa, mutta kun heräsin, aurinko paistoi pilvien läpi. Eli vanhan kansan perimätiedon mukaan on sekava vuosi tiedossa! Mitä ikinä se tarkoittaakaan… 😀

 

Valtavaaran laki

Me hiihtäjät. 27 kilometrin lenkki taisi olla elämäni pisin hiihtäen. Ja olo oli sen mukainen!

 

 

 

Tampereen paras lounas 2018: 4 vuodenaikaa!

 

Onneksi olkoon 4 vuodenaikaa! Sympaattinen pieni ranskalainen ravintola Tampereen Kauppahallissa on äänestetty VIIDETTÄ KERTAA PERÄKKÄIN Tampereen parhaaksi lounaspaikaksi Tamperelaisen äänestyksessä! Tamperelaisen järjestämän kisan lisäksi se on napsinut ykkösijoja mm. City-lehden suuressa ravintolaäänestyksessä ja Aamulehden Tampereen parhaan ravintolan äänestyksessä.

Takuuherkullisen ruuan lisäksi ravintolalla on Tampereen ehdottomasti tunnelmallisin sijainti ja puitteet – nimittäin perinteikäs, yli 100-vuotias kauppahalli.

 

Tampere_kauppahalli Tampere_kauppahalli_kahvilaTampere_kauppahalli_leipomo

Tampere kauppahalli

 

Olen käynyt 4 vuodenajassa säännöllisen epäsäännöllisesti vuosien mittaan (ravintolallahan on jo kunnioitettavat 13 vuotta ikää!) ja tämän keväinen suitsutus oli taas hyvä muistutus tehdä Kauppahalliin lounastreffit. 4 vuodenajan lounaslista vaihtuu päivittäin ja sen lisäksi on aina tarjolla myös muun muassa ravintolan nimikkoannos bouillabaisse eli ranskalainen kala-äyriäiskeitto. Se on varma valinta jos päivän lounasvaihtoehdot eivät jostain syystä sytytä.

Tällä kertaa maistoimme listalta kalakakkua ja savustettua entrecotea (11 euroa / annos sisältäen alkusalaatin ja leivän). Minun annokseni, kalakakku, oli todella herkullinen. Kakun sisus oli murenevaa, mutta mehevää kalaa (ei sileäksi massaksi jauhettua kalamureketta siis), sen kanssa tarjottu ratatouille maistuvaa ja beurre blanc- voikastike kerrassaan suussasulavaa. Lounaskaverini savustettu entrecote oli hyvää (sain maistaa!), mutta ei arkisuudessaan (pyhä liha, peruna ja kastike -kolminaisuus) aiheuttanut kuitenkaan annoskateutta. Jes, kerrankin valitsin oikein!

 

4vuodenaikaa_kauppahalli tampere ravintola lounas Ravintola_4vuodenaikaa_kauppahalli tampere lounas Tampere_4vuodenaikaa lounas ravintola kauppahalli

 

Kauppahallin 4 vuodenaikaa on laajentanut myös viereiseen pieneen kauppatilaan, jossa toimii herkkupuoti 4 deli. Se on erikoistunut käsin valmistettuihin raakamakkaroihin ja lisäksi valikoimissa on muun muassa erilaisia suolaisia piiraita ja Pyynikin käsityöläispanimon oluita. 4 deli tarjoilee myös uppomuna-aamiaista – joka onkin seuraavana to do -listallani!

 

 

Pupukahvilassa pörröterapiassa

 

pupukahvila tampere pupukahvila tampere

 

Tamperelainen pupukahvila (virallisesti 3D Crush Café) on paitsi Suomen ensimmäinen 3D-tulostuskahvila niin myös ensimmäinen laatuaan pupukahvila. Ja nyt se on City-lehden suuressa ravintolaäänestyksessä valittu myös Tampereen parhaaksi kahvilaksi!

Mikään perinteinen kahvila tämä ei siis ole. Tilat ovat viehättävän kotikutoiset ja kalusteet eriparia, mutta pupukahvila painiikin ihan eri sarjassa kuin kaikki muut Tampereen kahvilat. Tänne ei tulla haaveilemaan instragrammattavan latten kanssa ikkunapöytään vaan viettämään aikaa pupujen – tai 3D-tulostamisen – parissa. Mutta kyllä herkuttelemaankin pääsee: kahvilassa on tarjolla kekseliäitä vegaaniherkkuja ja monenlaisia lämpimiä ja kylmiä juomia. Olen itse vieraillut pupujen luona nyt jo kolmesti ja kerran tuonut menestyksekkäästi mukanani myös ulkomaisia kollegoita, joita kiinnosti 3D-tulostus (ainakin virallisesti – oikeesti tyypit ei vaan kehdanneet myöntää että pupujen takia mentiin)!

Puput asustavat kahvilassa omassa huoneessaan, jonne kannattaa tehdä ”pöytävaraus” etukäteen, sillä pupuhuone on kovin suosittu. Sinne ei myöskään mahdu montaa asiakasta kerrallaan ja pupuaikaa onkin rajoitettu noin 20 minuuttiin per asiakas.

Kahvilan puolelta saa ostaa ihmisille tarkoitettujen syötävien ja juotavien lisäksi myös vihanneksia tai kuivattuja herkkupaloja pupuille. Ja pupuja ei todellakaan tarvinnut erikseen houkutella syömään, ne olivat hyvin vastaanottavaista porukkaa!

 

pupukahvila tampere

pupukahvila tampere

 

Puolet huoneesta on pupujen omaa aluetta, jonne ne pääsevät halutessaan pakoon silitystä ja herkkuja. Ihmisillä ei ole tälle alueelle asiaa. Pupuhuoneeseen päästäkseen on muutenkin noudatettava tarkkoja sääntöjä (mm. lapset pääsevät pupulaan vain aikuisen kanssa) ja siellä oleskellaan pupujen ehdoilla.

 

pupukahvila tampere

pupukahvila tampere

 

Puput tuntuvat viihtyvän puputerapeuttihommissa ja niiden hyvinvoinnista pidetään kahvilassa huolta. Puput ovat muun muassa pitäneet välillä lomaa töistään – tosin kuulemma ovat loman aikana tuntuneet jo kaipaavan takaisin hommiin! Pupujen voinnista ja hoidosta voit lukea lisää kahvilan sivuilta.

 

 

 

Vaarojen huipulla – esittelyssä Kainuun laskettelukeskukset

 

ukkohalla_laskettelijat_web

 

Kainuu on tunnettu vaaroistaan, mutta kaikki Kainuun laskettelukeskukset eivät ole yhtä tunnettuja. Vuokatin lisäksi löytyy myös muita vaihtoehtoja lasketteluun ja lumilautailuun. Listaan tässä postauksessa eri laskettelukohteet ja kerron omat kokemukseni.

 

Vuokatti

 

Vuokatti_maisema

 

Vuokatti on Kainuun laskettelukeskuksista tunnetuin ja palveluiltaan monipuolisin. Vuokatissa on 13 rinnettä ja vaativaankin makuun sopiva pipe ja slopestyle-rinne temppuilijoille. Rinteet ovat mukavan kumpuilevat ja sopivat varmasti hyvin lapsiperheille, mutta kokenutta laskijaa ne eivät säväytä. Itse käyn Vuokatissa laskemassa mielelläni parisen kertaa vuodessa, mutta viikkoa en näissä rinteissä jaksaisi.

Sen sijaan Vuokatin keskuksesta löytyy viikon lomalle paljon muutakin tekemistä. Hyvin hoidetut laajat ladut, husky-safari, Angry Birds Park, keilahalli ja Katinkullan kylpylä tarjoavat viihdykettä. Erikoisuuksina Vuokatissa on lumilautatunneli ja hiihtoputki, joten talvilajeja pääsee harrastamaan vuoden ympäri. Ravintolasuositukseni Vuokatissa on kainuulaisia makuja tarjoava Kippo. Omasta laskupäivästäni Vuokatissa voit lukea aiemmasta postauksestani Vuokatti ja sen punainen helmi.

 

Ukko-Halla

 

ukkohalla_rinne_web

 

Oma suosikkini Kainuun laskettelukeskuksista on Ukko-Halla. Rinteitä ei ole ihan yhtä monta kuin Vuokatissa, mutta ne on vähän pidempiä (1400 metriä) ja omasta mielestäni haastavampia ja hauskempia. Ukko-Hallasta löytyy sekä loivaa rinnettä että rinteitä, joissa on jyrkempiä kohtia.

Kun itse lautailen, hauskinta on mielestäni rinteiden ulkopuolella laskeminen. Ukko-Hallassa se on tehty helpoksi, sillä tarjolla on yksi off-rinne (jossa lasku omalla vastuulla, kuva alla). Samoin joihinkin rinteisiin on jätetty kaistale tamppaamatta (kuva yllä), joten reunassa voi laskea pehmeällä lumella. Siinä tulee vähän vapaalaskun fiilistä ja on kiva päästellä menemään!

Ukko-Hallassa on myös uusia chalet-tyyppisiä mökkejä ja ski-in asuntoja. Muutamia muitakin palveluita löytyy kuten saunaosasto ja pieni keilahalli.

 

ukkohalla_offari¨_web

 

Paljakka

 

paljakka_rinteet_web

 

Paljakassa käy sama hissilippu kuin Ukko-Hallassa ja välimatkaa on noin 25 kilometriä. Rinteiden välillä kulkee bussikuljetus. Jos lähtee ajoissa aamulla liikkeelle, molemmat keskukset voi testata samana päivänä. Kokeilimme tätä yhden päivän yhdistelmää nyt ensimmäistä kertaa, mutta iltaa kohti meinasi puhti loppua kesken.

Paljakka on pienempi kuin Ukko-Halla rinteiden määrässä, mutta täältä löytyy pari vielä jyrkempää ja vauhdikkaampaa rinnettä. Palvelutarjonta ei ole isojen keskusten tasoa, mutta rinteiden viereisestä Paljakka-talosta löytyy tarvittava – kuten vaihtoehto rinneravintolalle.

Paljakka on Suomen lumivarminta aluetta eli kinoksia ja pehmeätä lunta löytyy rinteiden ulkopuoleltakin.

 

Pienet ja sympaattiset Saukkovaara ja Vimpelinvaara

 

saukkovaara_kahvio_web

Saukkovaaran kahvio ja välinevuokraus.

 

En tiedä voiko enää puhua laskettelukeskuksista Saukkovaaran ja Vimpelinvaaran kohdalla, kun kummassakin on vain yksi hissi. Nämä ovatkin paikkansa tässä listassa saaneet muilla ansioilla.

Laskettelurinteiden sympaattisin on Saukkovaara. Se on pieni yhden hissin ja kahden rinteen mäki Ristijärvellä puolen tunnin ajomatkan päässä Kajaanista. Paikka on auki lähinnä hiihtolomakausien aikaan ja sitä pyörittävät kyläläiset itse talkoovoimin. Kahvilassa on kotona leivottua pullaa ja homma on konstailematonta. Paikka on sopiva esimerkiksi lapsille tai aloittelijoille. Samalta vaaralta löytyy hyvät murtsikkaladut ja mökkimajoitus, ja siellä järjestetään myös hiihtokisoja.

 

saukkovaara_web

Saukkovaaran ainokainen hissi on sompahissi.

 

Vimpelinvaara on vain parin kilometrin päässä Kajaanin keskustasta. Se onkin lähinnä kajaanilaisten ja muiden lähialueiden asukkaiden käytössä. Kauempaa sinne ei kannata lähteä, mutta rinteeseen voi lähteä pariksi tunniksi, jos liikkuu muutenkin lähistöllä ja haluaa päästä laskettelun makuun. Myös vuokraamo ja kahvilapalvelut löytyvät. Toimintaa pyörittää yhdistys, joka facebook-sivuillaan tiedottaa aukioloajoista.

Hienoa, että on ihmisiä, jotka vapaaehtoispohjalta hoitavat tällaisia liikuntapaikkoja!

 

ukkohalla_kaisa1_web

 

Kainuulaiset laskettelukeskukset eivät kilpaile koossa Lapin isompien keskusten kanssa. Levin ruotsinlaivatunnelmaa ei myöskään Kainuun keskuksista löydy. Tunnelma on rauhallinen eikä lasketteluhisseihin ei tarvitse jonottaa. Vuokatissa hissijonoja syntyy vain ihan suosituimpina päivinä kuten hyvän sään sattuessa pääsiäisenä.

Vuokatissa, Ukko-Hallassa ja Paljakassa riittää kaikissa kuitenkin laskettavaa päiväksi tai pariksi. Ja jos reissuun haluaa yhdistää muutakin kuten hiihtoa tai moottorikelkkailua, puitteet on täydelliset. Vaaramaisemat ovat upeat – siitä ei voi kiistellä!

 

 

 

Pääsiäissunnuntai Valamon luostarissa

 

Valamon luostari kirkko.JPG

 

Pääsiäinen on ortodoksisen kirkon vuoden suurin juhla. Pääsiäistä edeltävää viikkoa kutsutaan suureksi viikoksi ja juhla huipentuu pääsiäissunnuntaihin. Ortodoksinen upea kirkkotaide, ikonit ja kauniit rituaalit ovat aina kiehtoneet minua, vaikka en itse ortodoksi olekaan. Mikäpä siis parempi ajankohta tehdä retki Valamon luostariin kuin pääsiäinen!

Valamon luostarista puhuttaessa on parasta aloittaa kurkkaamalla historiaan. Alkuperäinen Valamon munkkiluostari on perustettu perimätiedon mukaan jo 1100-luvulla Laatokan Valamo-nimiseen saareen. Parhaan kukoistuksensa aikaan 1900-luvun alussa luostarissa on asunut lähes 1000 munkkia ja noviisia.

Vuonna 1940 talvisota katkaisi luostarin toiminnan. Useita rakennuksia tuhoutui pommituksissa. Munkit, noviisit ja muut saaren asukkaat sekä karja evakuoitiin Laatokan yli Suomeen. Luostarin irtaimistosta saatiin kuljetettua turvaan tärkeimmät taideaarteet, ikonit, alttaripöydät, kirjat ym. ennenkuin alue jouduttiin luovuttamaan Venäjälle.

Uuden-Valamon, eli virallisesti Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin, rakentaminen Heinävedelle alkoi heti samana vuonna 1940, ja alueella on edelleen tuolloin vanhaan aittaan perustettu ensimmäinen kirkko.

Tänä päivänä Uuden-Valamon luostarissa asuu kymmenkunta munkkia ja se on Suomen merkittävin ortodoksisen kulttuurin keskus ja suosittu matkailukohde. Matkailijoita Valamossa käy noin 160 000 vuosittain. Tänne pääsee helposti myös bussilla kaikkialta Suomessa (lähimmälle bussipysäkille, Valamon tienhaaran, voi tilata paikallisen taksin kyytimään viimeiset pari kilometriä luostarille). Luostarialueelle on vapaa pääsy.

Alueen pääkohde on tietysti kirkko. Koska en ole ortodoksi enkä siis tunne uskontoa kuin pinnallisesti, en nolaa itseäni yrittämällä selostaa kirkon esineistöä, kuvat puhukoon puolestaan. Kirkko on täynnä kauniita yksityiskohtia ja värejä, ja on kokonaisuutena todella vaikuttava!

 

Valamo kirkko luostari pääsiäinen

Valamo kirkko luostari

Valamon luostari

Valamon luostari

Ortodoksikirkoissa myydään erityisiä kynttilöitä, tuohuksia, joita kävijä voi sytyttää vainajien muistopöydälle tai ikonien eteen. Palava tuohus symboloi rukousta.

 

Luostarin alueelta löytyy pääkirkon lisäksi paljon muutakin nähtävää. Kirjastoon on vapaa pääsy, näyttelyihin on pieni pääsymaksu. Kevään 2017 päänäyttely on Via Finlandia, joka esittelee läpileikkauksen suomalaisten mestareiden, mm. Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin ja Tyko Sallisen, kultakauden töistä.

Käymisen arvoinen on myös luostarin myymälä. Täältä löytyy kauniita ortodoksisia esineitä ja myös kivoja käytännöllisiä matkamuistoja kuten oman viinitilan viinejä ja erilaisia syötäviä tuliaisia.

Jossain vaiheessa luostarin kaupallisuus kieltämättä tuntui menevän jo vähän överiksi, mutta toisaalta pelkällä pyhällä hengelläkään (no pun intended 🙂 ) ei elä ja ainakin luostarissa myönnetään avoimesti matkailun merkitys.

 

Valamon luostari myymälä

Valamon luostari ikoni pääsiäismunat

Maalatut munat kuuluvat myös ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen

Valamon luostari kissa

Valamon luostari

Tuotteistettu luostarikissa Niksu

Valamon luostari viini

Myynnissä on myös useita erilaisia viinejä – luostarin viski tulee myyntiin vuonna 2018!

 

Luostari palveluineen ottaa matkailijoita vastaan ympäri vuoden. Ravintola tarjoaa aamupalaa, kahvia ja lounasta myös talviaikaan. Alueella voi myös majoittua (pääsiäinen oli jo täyteen varattu siinä kohtaa kun noin kuukautta ennen keksin tämän retkikohteen) ja kesällä tai jouluna paikka olisi tosi kiva kokea ajan kanssa.

Talvella majoittuville vieraille lainataan mm. potkukelkkoja, kesävieraita vinkkaisin  risteilemään tai patikoimaan läheiseen Lintulan nunnaluostariin. Lintulassa muuten valmistetaan kaikkien Suomen ortodoksisten kirkkojen tuohukset!

 

 

Vuokatin viini

 

vuokatinviini_esittely_web

 

Viinitiloilla vierailut on matkablogeissa suosittu aihe. Tällä kertaa tutustuin viinintuottajaan Suomessa. Erotuksena Keski- ja Etelä-Euroopan viinitilakäynteihin oli ainakin se, että tällä käynnillä maisema oli talvinen ja vaatetuksena lumilautailuvarusteet, sillä samana päivänä oli ohjelmassa myös laskettelua.

Toinen erotus on, että tilamyymälä sijaitsee keskellä mäntymetsää järven rannalla eikä pelloista näy vilaustakaan. Vuokatin Viinin tilamyymälä sijaitsee hotelli Vuokatinhovin yhteydessä. Oletan, että tämä on käytännön ratkaisu Suomen lainsäädännön takia.

Viinimyymälä on haluttu avata sinne, missä matkailijat liikkuvat muutenkin. Suomessa viinejä ei kuitenkaan saa myydä muualla kuin Alkossa tai viinitilan omassa myymälässä. Tilamyymälän tulee olla samassa osoitteessa kuin viinin tuotantotilat. Niinpä tuotantotilat on myös siirretty Vuokatinhoville.

Varsinainen tila, jossa viineihin käytetyt omenat ja mansikat viljellään, on eri paikassa eikä sitä markkinoida viinituristeille. Eihän viiniä voi siellä edes myydä.

Olen huomannut, että muutkin suomalaiset viinintuottajat ovat tehneet luovia ratkaisuja. Törmäsin kerran Heinolan ABC:n vieressä olevalla Heilan lähiruokatorilla viiniosastoon. Hämmennyin todella, että miten Suomessa voi ruokakaupassa myydä viinejä. Kysyin asiaa myyjältä, joka selitti että viinitila on perustettu tuolle tontille (siis huoltoasemalle!) ja viinit tehdään siellä, joten lähiruokatori on samalla viinitilan tilamyymälä. Heilan viinitilan sivuilta selviää, että taustalla on asikkalalainen viinintuottaja Viini-Pihamaa. Vaikuttaa siis siltä, että käytännössä tuon viinitilan tuotteita tehdään vain kahdessa eri paikassa kahdella eri nimellä, jotta ne on saatu myyntiin isompien asiakasvirtojen luokse ABC-aseman kylkeen.

Ei ole helpoksi tehty kotimaisten marjaviinien myyntiä!

 

vuokatinviini_vuokatinvaara_web

Tilamyymälän pihasta näkyy Vuokatin laskettelurinteet.

vuokatti_viini_web

Sisko tuli viettämään meille hiihtolomaa ja sai kotiinviemisiksi kainuulaisia viinejä.

 

Mutta takaisin Vuokatin Viinin myymälään. Valikoimissa on kuohuvaa, punaista ja valkoista viiniä, siideriä, mehuja, hilloja, kastikkeita ja limonadeja. Glögiä ei tähän aikaan vuodesta näytä olevan myynnissä, mutta olen kuullut, että se on hyvää ja maistunut hyvin Saksan joulutoreilla, missä sitä on ollut myynnissä. Raaka-aineina kaikissa tuotteissa ovat kainuulaiset ja pohjoiskarjalalaiset marjat ja omenat.

Myyjä maistatuttaa meillä useampia eri viinejä, mikä on todella mukavaa. Hän kertoo myös tuotteista, mutta jos haluaisi kuulla tarkemmin tuotannosta tai alasta, suosittelisin etukäteen soittamaan ja kysymään onko mahdollista varata oma esittelyaika.

Meidän seurueen mielestä mansikka toimii paremmin limonadissa kuin viinissä. Mansikkalimussa on aitoa vanhanajan mansikkamehun tunnelmaa. Herukoista tehty punainen marjaviini tuoksuu lasissa todella rypäleviinimäiselle ja marjaisuus tulee esiin vasta maussa. Punaisen herukkaviinin maku on vahva, mutta yllättävän pehmeä ja täyteläinen.  Se ja valkoisista herukoista tehty kuohuva viini lähtivät meidän ostoskassiin.

 

vuokatinviini_sooda_web

vuokatinviini_hillot_web

vuokatinviini_ostoksilla_web

vuokatinviini_marjaviini_web

vuokatinviini_kaisa_web

 

En voi sille mitään, mutta kun maistelen marjaviinejä, väkisinkin vertaan niitä viinirypäleistä tehtyihin viineihin. Ne eivät kuitenkaan ole verrattavissa toisiinsa. Kun tuotantotapa ja raaka-aine on erilainen, on tuote ja sen käyttötarkoituskin erilainen.

Vuokatin Viinin punainen marjaviini toimisi varmasti loistavasti riistaruoan kanssa. On täysin järkeenkäypää, että kun raaka-aineet ovat täältä, se myös sopii paikallisiin makuihin. Samasta syystä moni italialainen viini sopii hyvin tomaattiruokien kanssa.

Toki voisi olla hauska maistella marjaviinejä niin, että koittaisi löytää uusia toimivia yhdistelmiä eksoottisten makujen ja ruokien kanssa. Mutta jokaisella tuottajalla tai maalla saa olla oma tunnistettava tyylinsä ja profiilinsa, johon paikalliset olosuhteet vaikuttavat. Siitä syntyy tuotteen tarina ja se mikä siitä tekee erikoislaatuista.

Ranskalainen ei ehkä edes luokittele pohjoismaalaisia marjaviinejä oikeiksi viineiksi, mutta onkin ihan oma tarinansa, että meillä Kainuussa omenaviinin tuotanto näyttää tältä:

 

vuokatinviini_viinigalleria05

Vuokatin viinitilalla on Suomen pohjoisin omenatarha. Kuva: Vuokatin viini

 

 

Lähiruokaa uudistuneessa Bistro 14:ssa

Yhteistyössä Bistro 14

 

Tampereen Rautatienkadulle on vähän salaa ja vahingossa rantautunut mielenkiintoinen pieni bistro. Viime syksynä avattu Bistro 14 on tunnettu tähän saakka ehkä enemmän lounasravintolana, mutta nyt uuden, kauden mukaan vaihtuvan menun myötä ravintolaan löytävät toivottavasti tiensä myös ranskalaisesta korttelibistrotunnelmasta nauttivat illanviettäjät. Me pääsimme mukaan, kun uudelle menulle haettiin testaajia, ja tunnelmasta ja mauista lautasella tuli todellakin mieleen pienet, edulliset, mutta laadukkaat ranskalaiset kortteliravintolat.

 

Bistro14 tampere ravintola Bistro14 tampere ravintola

Bistro14 tampere ravintola

 

Bistro 14:n uusi menu on koottu mahdollisuuksien mukaan kauden tuotteista, joista suuri osa tulee läheltä ja on luomua. Kolmen ruokalajin menun saa noin 30 eurolla, mutta ravintolaan voi tulla myös vain lasilliselle – ja tilata halutessaan perinteisen pubiruuan sijaan naposteltavaksi vaikka uunissa paahdettua kukkakaalia! Kokeile myös Bistro 14:n sunnuntaibrunssia.

Maaliskuussa julkaistavalta uudelta listalta tulee löytymään muutama alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka sekä burgereita. Saimme maistaa illan aikana suurinta osaa tulevista annoksista talon viinien kanssa.

 

Bistro 14 – Alkuruuat

 

Bistro14 tampere ravintola

Kukkakaalikeittoa filotaikinakeksin kanssa. Itse keitto oli perushyvä, mutta rapsakka ja maistuva filokeksi ja herkulliset koristeet keiton pinnalla (ainakin valkosipulia?) tekivät siitä ravintolaruokatasoista.

Bistro14 tampere ravintola

Savuporoleipä uppomunan ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Herkullista!

Bistro14 tampere ravintola

Uunissa paistettu kukkakaali kylmän kastikkeen kanssa – hyvin keksitty uudenlainen lisuke pääruualle tai naposteltavaksi!

 

Bistro 14 – Pääruuat

 

Bistro14 tampere ravintola menu

Paistettu kuha lehtikaalin, perunapyreen ja voi-sitruunakastikkeen kanssa oli kyllä illan kunkku. Hurjan hyvät maut, tätä palaan varmasti syömään uudelta listalta!

Bistro14 tampere ravintola

Karjalanpaistityyppinen lihapata, joka minun makuuni olisi kaivannut vielä jotakin twistiä tai potkua. Liha oli kyllä aivan täydellisen suussasulavan mureaa.

 

Bistro 14 – Jälkiruuat

 

Bistro14 tampere ravintola

Marenki-lakritsi-sitruunaleivos. Kokonaisuutena tosi hyvä, mutta pohja toi vähän liikaa mieleen valmiin digestive-keksin.

Bistro14 tampere ravintola

Ja viimeisenä TÄYDELLINEN lämmin suklaakakku suolakinuskikastikkeella. Juuri sopivan lämmin, sopivan löysä sisältä ja sopivan suklainen. Ei itsetehdystä vaniljajäätelöstäkään olisi annokselle haittaa ollut, mutta 10+ ilman sitäkin.

 

Muutamat ruuat jäivät siis vähän arkisen kotiruokatasoisiksi (eniten ehkä lihapata olisi minun makuuni kaivannut jotain lisää – tosin monen muun testaajan kuulin siitä kovastikin tykkäävän), mutta toiset (erityisesti kuha ja suklaakakku) tarjosivat jopa enemmän kuin uskalsin odottaa. Bistro 14 on joka tapauksessa mielestäni tehnyt nyt oikean peliliikkeen ja selkeyttänyt listaansa rehellisen rouhean bistroruuan suuntaan. Odotan jo innolla paitsi uutta maaliskuun menua, niin myös sitä mitä uusia sesonkiannoksia keittiömestari loihtii kevään ja kesän tuleville listoille!

 

Bistro14 tampere ravintola

 

Yhteistyössä Bistro 14: Maistelin ruokia ravintolan kutsumana bistrotestaajana. Muiden testaajien mielipiteitä ja kuvia löydät somesta hashtagilla #bistrotestaajat.

 

 

Vuokatti ja sen punainen helmi

 

vuokatti_rinteessa_web

 

Parasta hiihtolomakaudessa on se, että saamme tänne Kajaaniin ystäviä ja perheenjäseniä käymään. Samalla tulee itsekin aktivoiduttua hiihtolomapuuhiin. Hiihtolomavieraiden innostamana korkkasin laskettelukauden Vuokatissa. Ja aivan upeassa kelissä!

Vuokatin rinteet on mukavat ja tarpeeksi monipuoliset käydä muutaman kerran talvessa laskemassa. Lapsiperheille ja parkissa temppuja treenaaville riittää puuhaa varmasti pidemmäksikin aikaa. Itse lasken lumilaudalla ja tykkään käydä myös rinteiden ulkopuolella vähän puiden välissä pujottelemassa. Se oli hauskaa tälläkin kertaa.

 

Vuokatti_maisema

vuokatti_hissi_web

vuokatti_ripaskuppila2_web

 

Vuokatin laskettelurinteiden helmi on vaaran laella vähän rinteestä piilossa sijaitseva Ripa’s kuppila. Se on suloinen vanha punainen hirsimökki, joka on rakennettu tälle paikalle jo vuonna 1937. Ylen juttu kertoo, että mökki on alunperin rakennettu palovartijan tarkkailupaikaksi, josta on voinut tähyillä mahdollisia metsäpaloja. Samalla toinen puoli tuvasta oli jo silloin varattu käymistuvaksi matkailijoille, jotka hiihtolenkillään saattoivat pysähtyä sinne tauolle.  On jännä ajatella, että jo 80 vuotta sitten ihmiset ovat hiihtäneet samalla vaaralla, nauttineet samoista maisemista ja syöneet eväitä samassa mökissä. Ensimmäinen vieraskirjakin vuosilta 1937-39 on säilynyt. Sota-aikana tupa on palvellut ilmavalvontatehtävissä lottien tähystyspaikkana.

Kivaa tämän päivän Ripa’s kuppilassa on, että sen vanha tunnelma on säilytetty. Mukava lisä on pöytiintarjoilu. En muista Suomessa mitään toista laskettelukeskuksen kahvilaa, jossa olisi pöytiintarjoilu. Huomaankin, että henkilökunnan täytyy sanoa asiasta erikseen jokaiselle sisääntulijalle. Me suomalaiset olemme niin tottuneita itsepalveluun, että kaikki ovat automaattisesti suuntaamassa tiskille tilaamaan ja jonottamaan.

Osa viehätyksestä syntyy myös siitä, että kuppila on puiden takana piilossa. Ylen artikkelissa yrittäjä kertoo, että se on tarkoituskin. ”Kahvilaan ulkotulien, tuoksun tai sisältä kuuluvan musiikin avulla suunnistanut saa kuuman kupposen lisäksi mukavan kokemuksen. Siinä on eksotiikkaa. – Meidät pitää löytää.”

Hiihtolomaviikon alussa kahvilassa käy kuitenkin niin kova vilske, että pieni tupa on koko ajan täynnä. Juomat ja syötävät tulee viskaistua nopeasti naamaan, jotta seuraavat pääsevät istumaan. Kun aurinko alkaa keväämmällä lämmittämään, ulkoterassi antaa lisätilaa ja mahtavan paikan nauttia kylmää urheilujuomaa 🙂

 

vuokatti_ripaskuppilassa_web

Punaiset posket ja leveät hymyt Ripa’s kuppilassa.

 

Samalla reissulla tuli käytyä katsomassa hiihtolatuja, jotka näyttivät houkettelevilta aurinkoisessa kelissä. Seuraavaksi haasteeksi asetan itselleni Vuokatin hiihtolatujen testaamisen. Asun Kajaanissa vain 30 km päässä Vuokatista, mutta hiihtoreittejä ei ole Vuokatissa tullut kokeiltua. Kajaanin ladut ovat tähän asti riittäneet hyvin omaan sunnuntaihiihtelyyni, mutta tänä keväänä suuntaan murtsikkani Vuokattiin!

 

Vuokatti_latu

 

Myös Fiiliksiä & Hetkiä -blogin Heidi kävi Ripa’s Kuppilassa – lue juttu täältä!

 

 

Matkailu kilpailee luonnon käytöstä muiden tarpeiden kanssa

 

kajaani_nokipannu_web

 

Kun muutin Kainuuseen reilu kolme vuotta sitten, ajattelin että se on vähän syrjässä kaikesta. Ja niinhän se onkin. Mutta olen ollut yllättynyt, miten paljon täällä koko ajan tapahtuu omiin mielenkiinnon kohteisiini liittyen. Minua kiinnostaa kestävä kehitys monelta eri kantilta, mutta erityisesti matkailu sen osana.

Matkailu perustuu pitkälti luontoon. Erityisesti Suomessa ja vielä erityisemmin Kainuussa. Samalla matkailu tasapainoilee muiden tarpeiden kanssa luonnon hyödyntämisestä. Matkailun kanssa samoista alueista kilpailevat muut käyttötarkoitukset kuten kaivosteollisuus, metsätalous, energiantuotanto ja pohjoisemmassa vaikkapa poronhoito.  Tuntuu, että tästä tasapainoilusta on jatkuvalla syötöllä esimerkkejä Kainuussa. Osa niistä on noussut valtakunnan uutisiin ja osa paikallisiin. Käyn läpi muutamia mielenkiintoisia tapauksia.

 

Tapaus 1: Talvivaara

Kainuun eniten uutisoitu aihe viime vuosina on tietysti ollut Talvivaaran eli nykyisen Terrafamen kaivos Sotkamossa. Se on lähellä Vuokatin matkailukeskusta, mutta muutaman vuoden takaiset isot päästöt vesistöihin eivät onneksi valuneet Vuokatin suuntaan. Sen sijaan Terrafamella on nyt lupa päästää käsiteltyjä jätevesiä purkuputken kautta Nuasjärveen. Järven rannalla on Vuokatin lomamökkejä. Veden laatu ei ole merkittävästi heikentynyt ainakaan vielä. Joka tapauksessa matkailukeskuksen imagolle ei huonomaineisen kaivoksen purkuputki tee hyvää. Toivotaan, että vaikutukset jäävät vain imagohaittoihin eikä järven ekosysteemiin.

 

Tapaus 2: Tuulivoima

Hyrynsalmella oli viime keväänä mielenkiintoinen ristiriita matkailun ja tuulivoiman välillä. Olin kuvitellut, että puhdas tuulivoima sopisi matkailun kanssa hyvin sopusoinnussa samalle alueelle. Luontomatkailu ja tuulivoima perustuvat kuitenkin molemmat puhtaan luonnon kestävään käyttöön. Kuvittelisin, että kainuulaisesta luonnosta nauttiva matkailija arvostaisi myös paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa.

Hyrynsalmen kunta kuitenkin päätti torpata tuulivoimapuiston sen matkailulle aiheuttaman maisemahaitan vuoksi. Tuulimyllyt olisivat selvästi näkyneet laskettelukeskus Ukko-Hallan rinteistä. Kirjoitin omasta näkemyksestäni blogiin. Sain Twitterissä kommenttina linkin tutkimukseen, jonka mukaan tuulivoimaloiden näkyminen erämaassa häiritsee ulkomaalaisia matkailijoita enemmän kuin kotimaisia matkailijoita.

Samaan aikaan kunta hyväksyi kuitenkin muita tuulipuistohankkeita, joten tästä ei syntynyt sen laajempaa keskustelua.

 

Tapaus 3: Ärjänsaari

Valtakunnan uutisiin nousi vuosi sitten Ärjänsaaren hakkuut. Ärjänsaari on Oulujärven helmi, jolla on upeat hiekkarannat ja mielenkiintoinen historia (siellä ovat majailleet mm. Suomen ainoat sisävesien ”merirosvot”). Saaren omistaja metsäyhtiö UPM oli tekemässä hakkuita siellä, kun paikalle tulivat niin paikalliset luonnonsuojelijat kuin valtakunnalliset Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hakkuut lopetettiin alkuvaiheessa. Lue taustat ja tarinan eri vaiheet postauksestani.

Tällä viikolla julkistettiin, että ympäristöministeriö on ostanut saaren ja se tulee kokonaisuudessaan suojelualueeksi. Nyt on jännittävää seurata, miten saaren palvelut kuten mökkivuokraus, kahvilatoiminta ja venekyydit jatkossa järjestetään ja miten palveluja ja kulahtaneita puitteita nyt parannetaan. Ja kun Ärjänsaari on osa metsähallituksen retkeilykohteita, löytävätkö paikan muutkin kuin kajaanilaiset ja Oulujärven kesäasukkaat?

 

Tapaus 4: Hossan kansallispuisto

Suuri ilonaihe Kainuun luontomatkailulle on ensi kesänä avattava Hossan kansallispuisto. Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa kerrottiin valmistautumisprojektista ja suunnitelmat kuulostavat todella hyvälle. Hossan retkeilyalue on perustettu jo 70-luvulla, joten se on ihan ensimmäisiä valtion retkeilyalueita ja siellä on jo paljon reitistöä ja muita puitteita valmiina. Kansallispuistoa varten myönnetyllä 2,5 miljoonan euron rahoituksella saadaan kuitenkin paljon uutta ja ehompaa aikaan.

Avajaiset 17.6.2017 kuulostavat myös upealta kokonaisuudelta. Teemana on satumetsä ja ohjelmaa sekä taidetta on ympäri aluetta, mm. veneestä esitettävä konsertti, jota voi kuunnella järven rannalla. Illalla nuotiopaikkojen nuotiot sytytetään ja voin vain kuvitella kuinka hienoa on nauttia ohjelmasta valoisassa kesäillassa.

Koska kansallispuisto on osa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa, se on saanut paljon näkyvyyttä kansaivälisestikin Lonely Planetia ja National Geographicia myöten. Ensi kesänä majoituskapasiteetti tulee jo vastaan, mutta toivotaan että alueen toimijat yhteistyöllään saavat tämän huomion käännettyä pitkäaikaiseksi hyödyksi.

Paikallisten toimijoiden yksimielisyys alueen luonnonsuojelusta oli yksi esitetyistä perusteista Hossan valitsemiseksi kansallispuistoksi. Ja tästä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Sen verran hienoja tuloksia se on jo tähän mennessä tuonut.

 

kajaani_jätkänkynttilä

 

Niin sitä kuvittelisi, että Kainuussa metsää riittää kaikkien käyttöön ja tarpeisiin. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, kun käyttötarpeita on erilaisia. Vastaavia esimerkkejä matkailun ja muiden käyttötarpeiden yhteensovittamisesta on varmasti muillakin alueilla. Tuleeko sinulle joku tapaus mieleen Suomesta tai ulkomailta?

PS. Hossa-aiheisia postauksia on tulossa tänä vuonna lisää. Suunnitelmissa on käydä testaamassa ainakin joogan vaikutusta kansallispuiston maisemissa.

 

 

 

Luonnon päivä ja uusia lajeja

 

kite_erwan_4

Viime talven leijalautailukurssi päättyi näin upeaan keliin pääsiäisenä. Minä kuvassa 🙂

 

Sesonkiruoka on nyt trendikästä. Niin pitäisi olla sesonkiliikunnankin!

En ole himourheilija enkä jaksa treenata mitään lajia tosissaan. Ihan hiljattain tapasin uuden ihmisen, joka kysyi minulta että mitä liikuntaa harrastan. Ööh… En osannut vastata. En mitään säännöllisesti.

Kokeilen mielelläni uusia lajeja, mutta en ole koskaan löytänyt mitään yhtä omaa suosikkilajia. En jaksaisi hinkata lähilatua joka päivä ympäri vuoden. Eikä minua huvita lähteä salille kauniina kesäpäivänä.

Sen sijaan vannon sesonkiliikunnan nimeen. Tähän aikaan vuodesta tuntuu ihan luksukselta, että pääsen illalla hiihtolenkille ja sen jälkeen saunaan. Ensimmäinen hiihtolenkki on kaikista mukavin. Syksyllä taas ruskan aikaan on ihana käydä ihan vain kävelyllä metsässä.

 

kajaani_ärjä

Ärjänsaaren pitkällä hiekkabiitsillä kelpaa grillailla.

Paluu lautalle perinteisellä sammakko-lauta-tyylillä.

Vuokatin Wakeparkissa pääsi aloittelijakin hyvin vauhdin hurmaan.

kajaanijoki_syksyllä

Kajaanijoki heräilee syksyllä pakkasyön jälkeisenä aamuna.

 

Tulevana lauantaina juhlitaan Luonnon päivää. Se on osa Suomen 100-vuotisjuhlia ja Luonnon päiviä on vuoden aikana yhteensä neljä. Yksi jokaiselle vuodenajalle.

Luonnon päivien innostamana mietin miten olen viimeisen vuoden aikana nauttinut eri vuodenaikojen tarjoamista elämyksistä. Onneksi on blogi, josta voi tarkistaa asian! Löytyisikö tästä listasta sinulle jokin uusi laji, jota et ole vielä kokeillut:

  • Viime talvena otin haasteksi opetella leijalautailemaan. Kuulostaa extreme-lajilta, mutta vaatii todellisuudessa harrastajaltaan kärsivällisyyttä. Harjoittelu palkittiin kevätauringossa.
  • Kesällä kävin testaamassa  SUP Balancea. Oli erittäin rentouttavaa tehdä SUP-laudalla venytyksiä ja samalla kuunnella järven liplatusta sekä katsella taivaalla liikkuvia pilviä.
  • Sain oppitunnin perhokalastukseen Kuhmon koskilla.
  • Loppukesästä kokeilin ensimmäistä kertaa wakeboardia. Vaijerirata Wakeparkissa oli paljon helpompi aloittelijalle kuin esimerkiksi vesihiihto veneen perässä.
  • Syksyisissä maisemissa oli mukavaa käydä retkeilemässä läheisellä Akkovaaralla. Ja syömässä eväitä tietysti 🙂

Näiden lisäksi olen lumilautaillut, veneillyt, hiihtänyt, moottorikelkkaillut ja lumikenkäillyt. Ja kokenut elämyksiä kuten huskysafari ja karhunkatseluretki. Kaikki täällä Kainuussa.

Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa! Kainuussa asumisessa parasta on se, että täällä voi edelleen luottaa siihen, että tulee oikea talvi.

 

IMG_20160228_190952

Koiraa ulkoiluttamassa Oulujärvellä.

kuhmo_perhokalastus_koski

Aloittelijat tutustumassa perhokalastukseen koskella, jossa on kätevä laituri kalastusta varten.

Retken paras hetki on evästauko.

Retken paras hetki on evästauko.

 

Miten itse nautit Suomen luonnosta? Jätä kommentti ja kerro oma tapasi.

Luonnon päivän ”Sukella talveen” -tapahtumia on ympäri Suomen. Niissä pääsee kokeilemaan monia uusia lajeja. Hyvää Luonnon päivää kaikille!