Browsing Category

Ranska

Nizzan herkullisimmat kahvilat

 

Pari päivää Nizzassa laukaisi minussa latteaddiktion (tai siis café au lait -addiktion jos ihan tarkkoja ollaan). Ihan oikeesti, tää on todella häiritsevää, sillä kahvi ei ole koskaan ollut minulle mikään intohimon kohde: minulle on esimerkiksi (ollut) aivan yhdentekevää kaadetaanko sieltä pannusta Saludoa vai Juhla Mokkaa, kahviahan ne vaan kaikki on. Vaan ei ole enää kaikkien ihanien Nizzan kahviloiden jälkeen!

Taisin siis istua vähän turhan monessa kahvilassa Nizzan lomallani, mutta minkäs teet. Perisyntini matkoilla on se, että haalin itselleni ohjelmaa aamusta iltaan koska haluan nähdä ihan kaiken ja kaikki on vaan niin kiinnostavaa. Nizzaan päätin yrittää lähteä tällä kertaa erilaisella strategialla. Koska kyseessä oli vain lyhyt loma vastustin tiukasti sitä ovelaa ääntä, joka kuiskutteli pääni sisällä minulle museoista, taidegallerioista ja päiväretkistä rivieran pikkukyliin. Onnistuinkin aika hyvin, mutta annoin sen verran periksi, että lupasin itselleni että jos en muuta ohjelmaa järjestä, niin sitten ainakin syödään ja istutaan kahviloissa ihan huolella. Joo, loppupeleissä olin siis aikatauluttanut itselleni aamiaisen, välikahvit, lounaan, iltapäiväkahvit, toiset iltapäiväkahvit ja illalliset kaikille lomapäivilleni, että se siitä suunnittelemattomasta lomasta.

Tässä suosikkikahvilani, joihin tulen varmasti palaamaan tulevillakin Nizzan reissuilla:

 

The Scotch Tea House

Jokseenkin yllättäen ensimmäisenä ranskalaisten kahviloiden listallani on skottilainen teehuone, hmmm, mutta ei anneta nimen hämätä! The Scotch Tea House on nimittäin rivieran vanhin ja perinteikkäin kahvila, ja sen upea sisustus ja kohtelias, vanhan hyvän ajan palvelu vie nykypäivän kahvittelijankin ainakin sata vuotta taaksepäin.

Scotch Tea House tarjoilee aamiaista, lounasta ja hurjan herkullisia leivonnaisia. Nimensä mukaisesti tarjolla on teen ystäville myös laaja  valikoima laadukkaita teesekoituksia. Halpaa lystiä tästä tunnelmasta nauttiminen ei ole: esimerkiksi minun maitokahvini ja mansikkaleivokseni maksoivat yhteensä 11 euroa. Mutta kerrankos sitä lomalla!

Kahvilassa on myös muutamia pöytiä ulkona, mutta sisältä löytyvät ehdottomasti parhaat paikat.

 

Nizza kahvila teehuone

Nizza kahvila teehuone

 

Boulangerie Blanc

Leipomo-kahvila Blanc oli paras aamiaispaikkalöytöni. Vain kortteli sivuun vanhan kaupungin Cours Saleya -torilta (jonka laidalta kyllä löytyy kivoja aamiaispaikkoja, mutta niissä saa maksaa pelkästään kahvista ja croissantista jopa 8 euroa) ja osuin ihanaan paikalliseen leipomoon, jonka yhteydessä on myös pieni kahvila.

Leipomon tiskit notkuivat suolaisia ja makeita herkkuja – niin montaa laatua, ettei Suomesta helposti edes vastaavaa löydä. Ja kaikki oli lisäksi tuoretta ja edullista! Meheviä täytettyjä leipiä ja herkullisia leivoksia parilla eurolla, suolaisia piiraita, keksejä, macaroneja.. Ja jatkuva paikallisten virta hakemassa tuoretta patonkia ja croissantteja aamiaispöytiin. Täältä hakisin eväät aamiaisen lisäksi myös piknikille!

 

Nizza kahvila leipomo

Pan bagnat eli mm. tonnikalaa ja oliiveja sisältävä leipäni pakattiin mukaan, mutta päästin sen paperistaan tutustumaan mansikkaleivokseen

Nizza kahvila leipomo

 

Salon de Thé Délit Délice

Tämä pienenpieni teehuone/kahvila oli matkani sympaattisin löytö. Harhailin vanhan kaupungin kujilla ja kävelin ehkä sen kauneinta katua, Rue Rossettia, ylös pieneen puistoon saakka. Alas tullessani katselin ylös kadunvarsien talojen kauniita ikkunanpuitteita, ikkunoista roikkuvia pyykkejä, kauniisti kuluneita rappauksia ja värien kirjoa. Satuin melkein huomaamattoman pienen teehuoneen kohdalle – näin aikaisin keväällä sen pikkiriikkisellä terassillakaan ei istunut ketään. Olin juonut sinä päivänä jo niin monta café au laitia, että tee kuullosti hyvältä vaihtoehdolta ja kurkistin sisään.

Teehuoneen sisätiloissa on muutamia eriparipöytiä ja pehmeitä samettituoleja. Ulkona terassilla on mm. keinutuoli. Olin ainoa asiakas ja paikan omistaja esitteli minulle ylpeänä teevalikoimaansa ja sain haistamalla valita erilaisista sekoituksista mieleiseni. Pidän yleensä teestä sellaisenaan, erityisesti hyvästä vihreästä teestä, mutta tällä kertaa uskaltauduin valitsemaan Marco Polo -nimisen sekoituksen. Ja sehän oli kerrassaan herkullista, kaukana perinteisistä ylimakeista esanssisekoituksista! Pannullisen teetä sai 4 eurolla, myös kevyitä lounaita ja leivonnaisia olisi ollut tarjolla.

 

Nizza kahvila teehuone

Nizza kahvila teehuone

 

La Rotonde

Suosittelin tätä ihanan omalaatuista 5 tähden ravintolaa lounaalle Nizzan bistrojutussani, mutta etenkin kesäisin ravintolan terassi on myös oiva kahvittelupaikka (älä kuitenkaan unohda käydä myös sisällä katsomassa upeaa sisustusta!). Tilaa La Rotonden oma erikoisuus, Café Negresco, ja saat 15 eurolla kahvin lisäksi kolme pientä herkkupalaa. Ei kaikkein edullisin iltapäiväkahvi, mutta ehdottomasti ainakin yhden kerran arvoinen!

 

Nizza kahvila ravintola

Nizza kahvila ravintola

 

 

 

 

Herkuttelijan bistrosuosituksia Nizzaan

 

Nizzassa on uskomattoman pienellä alueella uskomaton määrä hyviä ravintoloita! Michelin-tähtiäkin tänne on jaettu: Le Negresco -hotellin Le Chanteclerillä on tähtiä peräti kaksi ja L’Aromate, Flaveur sekä JAN on arvosteltu yhden tähden arvoisiksi. Ja jos koko rivieraa tarkastellaan on tähtiä satanut hurjasti enemmänkin lähikaupunkeihin. Michelinin Bib Gourmand -merkinnän (eli erityisen hyvää ruokaa kohtuullisella hinnalla) ovat lisäksi Nizzassa saaneet ravintolat La Merenda, Comptoir du Marché, Bar des Oiseaux, Olive et Artichaut, Bistrot d’Antoine, Au Rendez-vous des Amis, Café de la Fontaine ja La Farigoule.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Nizza on lisäksi täynnä bistroja, joissa ruoka on herkullista, palvelu ystävällistä ja hinnat kohdillaan vaikka ne eivät virallisilla listoilla keikkuisikaan. Tässä muutama suositus:

 

La Rotonde

Kokonaisuutena ehdottomasti parhaan ateriani söin Michelin-tähtiravintola Chanteclerin ”pikkusisaressa” eli samaisen loistohotellin astetta vaatimattomammassa La Rotonde -brasseriessa. Ravintola itsessään on jo nähtävyys: se on pyöreä pieni sali, johon on sisustettu vanhan karusellin tunnelma muovisine hevosineen ja värikylläisine kattomaalauksineen ja lamppuineen. Aivan ihana! Tuijotin ympärilleni suu auki koko lounaan ajan (paitsi syödessä yritin muistaa pitää suun kiinni)! Palvelu oli myös aivan ensiluokkaista läpi koko aterian.

 

Nizza_Le_Negresco ravintola bistro illallinen lounas

Nizza_La_Rotonde_ravintola bistro lounas illallinen Nizza_ravintola_Rotonde bistro illallinen lounas

 

La Rotonde ei ole niitä edullisimpia Nizzan ravintoloita, mutta päivän lounas sopii vähän kevyemmällekin kukkarolle. Päivittäin vaihtuva annos maksaa 19,50 euroa ja kahvin sekä makeiden minijälkiruokien kanssa 23,50. Juomat (siis esim. viini tai vesi) eivät kuulu hintaan. Minun päivän lounaani oli kalaravioli, joka sisälsi lohta, meriahventa ja rapua tuoreen pinaatin ja valkoviinivaahdon kanssa. Lounaan ohessa tarjoiltiin lisäksi sämpylöitä, suolakeksejä ja oliivitapenadea. Kahvin kanssa tarjotut pienet jälkiruuat olivat herkullisia.

 

Nizza_Rotonde_lounas ravintola bistro illallinenNizza_Rotonde_kahvila ravintola bistro illallinen lounas

 

Le Negresco -hotellin vieressä sijaitsee muuten upea Musée Masséna, johon itse pistäydyin sadekuuron yllättäessä ja pöytävaraustani odotellessani. Tämä museo on todellakin vierailun arvoinen! Se on 1800-luvun lopulla rakennettu italialaishuvila, joka on ollut nizzalaisen marsalkka Massénan pojanpojanpojan omistuksessa. Rakennus on jo pelkästään arkkitehtonisesti upea: sen portaikot, kattojen yksityiskohdat, pylväät, parvekkeet ja korkeat ikkunat lumoavat! Lisäksi sisällä on esillä yli 15 000 taideteosta ja esinettä upeista antiikkihuonekaluista sotilasunivormuihin ja vanhoihin valokuviin Nizzasta.

 

Côté Marais

Yksi tämän hetken puhutuimpia bistroja on Côté Marais. Se on pieni (muista pöytävaraus!), vain illalliselle aukeava ravintola, jonka menu vaihtuu sesongin mukaan ja raaka-aineet ostetaan tuoreena torilta. Ravintolassa on todella miellyttävä tunnelma: se on sisustettu lämpimin värein ja tuorein leikkokukin, pöydissä on paksut, valkoiset liinat ja kynttilät ja henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja avuliasta. Kun pimeältä vanhan kaupungin sivukujalta pujahtaa sisään ravintolaan, tuntuu kuin olisi löytänyt sattumalta salaiseen paikkaan.

 

Nizza_Cote_Marais ravintola bistro illallinen lounas

Nizza_Cote_Marais ravintola bistro illallinen lounas

Alkuruuaksi etanoita herkkusienistä tarjoiltuina

Nizza_Cote_Marais ravintola bistro illallinen lounas

Pääruokana turskaa, vihanneksia, perunamuusia ja aiolia

Nizza_Cote_Marais ravintola bistro illallinen lounas

Loppuun valkosuklaa-unikonsiemenmousse ja marinoituja kuivattuja hedelmiä. Kolmen ruokalajin menu maksoi 33 euroa.

 

Côté Marais’n ruokaa kehutaan esimerkiksi Tripadvisorissa kilvan, mutta minun kokemukseni jäi lopulta aavistuksen vaisuksi. Nautin toki illallisesta kokonaisuutena, mutta ilman kuvailemaani hienoa tunnelmaa, puitteita ja mahtavaa henkilökuntaa (minulle tultiin esimerkiksi lähtiessäni avaamaan ovi ja kiitettiin ja hyvästeltiin kädestä pitäen) pelkkä ruoka ei ansaitsisi ihan yhtä montaa tähteä kuin kaksi muuta suosikkiani. Listalla on kuitenkin useita alku-, pää- ja jälkiruokia joista valita, joten suosittelen lämmöllä tätäkin ravintolaa ja kävisin itsekin toiste maistelemassa listan muita ruokalajeja.

 

Les Garçons

Les Garçons on yksi Nizzan harvoja joka ilta auki olevia bistroja (suurin osa ravintoloista on kiinni joko sunnuntaina tai maanantaina tai molempina). En tiedä liittykö se ravintolan nimeen vai onko sattumaa, mutta koko salihenkilökunta on miehiä, eikä muuten ihan pahan näköisiäkään.. Palvelu on mutkatonta ja ystävällistä, ruoka tulee keittiöstä sopivan ripeästi – ja mikä tärkeintä se on herkullista! Kolmen ruokalajin menu maksaa 28,90.

 

Nizza_Les_Garcons ravintola bistro illallinen lounas

Alkuruokana parsa-parmesansalaatti

Nizza_Les_Garcons ravintola bistro illallinen lounas

Pääruokana paistettua ahventa, murennettua chorizoa ja maukkaita vihannespyreitä

Nizza_Les_Garcons ravintola bistro illallinen lounas

Jälkkäriksi crème brûlée laventelilla maustettuna

 

Jos mielit Nizzan matkallasi johonkin näistä bistroista – tai oikeastaan ihan mihin vaan tiettyyn ravintolaan – niin pöytävaraus kannattaa tehdä useampi päivä etukäteen. Huomioi myös, että monet ravintolat ovat sunnuntaisin ja maanantaisin suljettuja eli jos matkasi osuu näihin päiviin, niin kannattaa tarkastaa ainakin auki olevat ravintolat etukäteen ettei nälkä pääse yllättämään. Jos et ole tehnyt pöytävarausta on todennäköisintä päästä sisään heti ravintoloiden auettua eli noin kello 19-19.30.

Jos kaipaat lisää ravintolasuosituksia, niin tsekkaa jutut Tasty Travelissimo -, Pöndekengissä– ja From Karoliina -blogeista (linkit aukeavat suoraan juttuihin)!

 

Piknikillä Nizzassa

 

Nizza_toriNizza_tori Nizza_tori

 

Ihan paras tapa aloittaa Nizzan loma on aamuinen piknikeväiden ostosreissu vanhan kaupungin Cours Saleya -torille!

Herkullisen värikäs, paikallisten ja matkailijoiden yhtä lailla suosima tori on auki kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina (silloin samalle paikalle saapuvat antiikkimyyjät) aikaisesta aamusta alkuiltapäivään. Tuoreiden tuotteiden valikoima huumaa piknikeväiden etsijän: kaikkia mahdollisia kauden hedelmiä ja kasviksia, käsintehtyjä juustoja, oliiveja, makkaroita ja pateita, leipomokojuja tuoreine patonkeineen ja lämpimine croissanteineen.. ah! Torin laidan kahviloista voi hakea vielä halutessaan kahvin mukaan tai kipaista lähimmästä kaupasta viinipullon.

 

Nizza_tori Nizza_tori_piknikNizza_tori_mansikat Nizza_tori_vihannekset

 

Nizzan eittämättä suosituin piknikpaikka on vanhan kaupungin vieressä kohoavan linnavuoren puisto. Kukkulalle voi reippailla portaita pitkin, ajaa vanhalla rämisevällä hissillä tai istua turistijunan kyytiin ja puksutella perille. Ylhäältä avautuvat upeat näköalat yli koko Nizzan keskustan ja rannan, ja toisella puolella Nizzan satamaan. Piknikin voi istua nauttimaan puistoon penkille tai nurmikolle. Toinen mahdollinen näköalapiknikpaikka, Mont Boron, löytyy sataman itäpuolelta. Myös sinne on mahdollista tehdä retki kävellen tai sitten ottaa bussi numero 14 keskustasta.

 

Nizza_linnavuori

Näkymä linnavuorelta. Kuva: Pixabay

Nizza piknik

Minun piknikilleni pääsi mukaan mansikoita, uunituore patonki ja kotitekoinen brie-tyylinen juusto. Kaiken tämän sain mukaani torilta noin kuudella eurolla.

 

 

Toulouse – Ranskan espanjalaisin kaupunki

 

toulouse_square_web

 

Toulouse on sopivan rento ja rosoinen kaupunki minun makuuni. Jaan tässä postauksessa omat vinkkini, joilla pääsee sukeltamaan tähän eteläranskalaiseen roosaan kaupunkiin!

 

Nostalgiamatkalla Toulousessa

Olin Toulousessa opiskelijavaihdossa 2010-2011 ja palasin sinne nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Vietin kaupungissa uutena vuotena viikon ystävien kanssa, joihin olen tutustunut vaihtoaikana.

Kaikilla on varmasti oma erikoislaatuinen suhde siihen paikkaan, jossa on ollut vaihdossa. Usein vaihto on ensimmäinen (ja ehkä ainoa) pidempi ajanjakso ulkomailla. Samalla se on aikaa, jolloin koetaan paljon uutta ja kasvetaan paljon ihmisinä.

Samoin minulla – vaihtoaika on ollut minulle todella tärkeä vaihe elämässäni. Siihen liittyy paljon muistoja ja olikin upeaa tehdä tällainen nostalgiamatka yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka kokivat saman kanssani. Oman miehen jätin suosiolla kotiin tältä reissulta – en usko että hän olisi kovin paljon arvostanut muistelmakävelyitämme.

 

pradokarin_web

Garonnen varrella nauttimassa auringosta.

 

Ohjelmamme perustui pitkälti siihen, että kävelimme pitkin kaupunkia ja etsimme vanhoja kantaravintoloitamme ja muita lempipaikkoja. Asiaan kuuluvasti tietysti kertasimme kaikkia hassuja menneitä tapahtumia. Joistain silloin tapahtuneista asioista kenelläkään meistä ei ollut enää tarkkaa muistikuvaa. Niinpä jokainen koitti vuorotellen kuvailla hataria mielikuviaan, että mitä oli tapahtunut tai missä oli tapahtunut. Ja muut koittivat täydentää. Kenelle tahansa ulkopuoliselle tällainen viikko olisi todella pitkäveteistä piinaa!

Tämä siis kaikki tiedoksi, kun väitän että Toulouse on ihana kaupunki. Väitteeni voi suhteuttaa tähän taustaan.

 

toulouse_villerose_web

Tältä näyttää moni katu Toulousen keskustassa. Kuva on Carmes’n kaupunginosasta.

 

Helposti lähestyttävä ja sopivasti rosoinen Toulouse

Tapasimme kadulla puheliaan vanhemman herrasmiehen, joka kertoi meille innokkaasti Toulousen historiasta. Hän myös totesi, että Toulouse on Ranskan espanjalaisin kaupunki. Samoin kuin Nizza on italialaisin ja Lille belgialaisin ja Bordeaux englantilaisin (viimeinen jäi kyllä itseäni ihmetyttämään). Ihmisten kanssa jutellessa huomaa, että Toulousessa monella on espanjalaisia juuria. Toulouse oli lähin kaupunki, kun espanjalaiset lähtivät 30-luvulla karkuun sisällissotaa. Ja vaikutteita on aina liikkunut  yli rajan, joka on vain 100 kilometrin päässä. Espanjalaisuus, tai eteläeurooppalaisuus yleensä, näkyy rentoutena. Ihmiset nauttivat kauniista säästä, kaduilla on vilkasta ja katutyyli vähän värikkäämpää kuin yleensä ranskalaisilla, jotka tunnetusti pukeutuvat klassisen hillitysti.

Toulouse tunnetaan pinkkinä kaupunkina, la ville rose, sillä sen keskusta on rakennettu punaisesta tiilestä. Kapeiden katujen ja punatiilisten rakennusten alue on säilynyt yllättävän laajana, joten pelkästään sen ihasteluun saa aikansa kulumaan. Keskustassa on säilynyt pienen kaupungin tunnelma, vaikka kaupungissa on 450 000 asukasta ja esikaupunkialueet mukaan luettuna 1,2 miljoonaa asukasta.

Kaupungin keskusta jää Garonne-joen ja Canal du Midi -kanaalin väliin. Garonnen rantapenkereet ovat suosittu paikka mennä istuskelemaan ja nauttimaan auringosta. Kanaalin vartta kulkeva jalkakäytävä puolestaan on suosittu lenkkeilyreitti. Kanaalissa on myös asuntoveneitä, jotka ovat hauska näky.

 

toulouse_asuntolaiva_web

Sisäänkäynti pientä siltaa pitkin asuntoveneseen.

toulouse_silta_web

Garonne-joki

Toulouse_capitol_web

Kaupungintalo ja keskustori Place du Capitol

 

Varsinaisia must-see nähtävyyksiä Toulousessa ei ole liiaksi, joten niistä ei tarvitse ottaa stressiä. Kaupunkikierros kannattaa aloittaa keskusaukio Place du Capitolilta ja sen laidalla sijaitsevalta kaupungintalolta, johon pääsee sisällekin ihastelemaan muutamaan saliin.  Se on nopeasti hoidettu ja sen jälkeen voi kiertää kauneimmat kirkot: St Sernin ja St Etienne. Museoista voin suositella Musée des Augustinia. Se on vanha luostari, joka on toiminut museona 1700-luvun lopulta asti. On mieletöntä ajatella, että samassa museossa ihmiset vuonna 1795 ovat jo kiertäneet katsomassa ”vanhaa taidetta”. Kokoelma on klassista taidetta ja veistoksia, mutta itse rakennuskin on jo nähtävyys.

Jos palataan hetkeksi nykypäivään, niin mitä erikoispiirteitä Toulousella on nykyään? Se on Airbusin kotikaupunki ja siellä on paljon lento- ja avaruusteknologiaan liittyvää teollisuutta. Tämän takia kaupungissa on myös oma avaruusteemapuisto Cite de l’espace. Toinen toulouselaisten ”oma juttu” on suosikkilaji rugby ja kaupungin oma rugby-joukkue. Toulousessa rugby menee suosiossa jopa jalkapallon ohi.

 

toulouse_st_sernin_web

Basilique Saint Sernin on myös tuttuun tyyliin punaista tiileä.

 

Vinkit mukavaan ja mutkattomaan ruokailuun Toulousessa

Nyt kun pakolliset turistifaktat on kerrottu, voidaan siirtyä tärkeimpään eli ruokaan ja iltaelämään! Ranskalaiset osaavat fiinin ruokailun, mutta listaan tässä joitakin ravintoloita, joissa on mutkaton fiilis ja joista saa hyvää tavallista ranskalaista ruokaa.

Sherpa on crêperie eli letturavintola, josta saa lettuja makealla tai suolasella täytteellä. Todella suosittu paikka ja edulliset hinnat.

La Gouaille sijaitsee Carmes’n kaupunginosassa, jossa on paljon ravintoloita mistä valita. Tämä on bistromainen rento ja pieni paikka.

Le May sijaitsee keskustassa ja tarjoilee klassikkoannoksia alueen raaka-aineista sesongin mukaan.

La Faim des Haricots on kasvisravintola, jossa on tarjolla buffet-pöytä.

 

toulouse_sherpa_lettu_web

Sherpan täytetty lettu salaatin ja leivän kanssa menee hyvin kevyestä lounaasta.

toulouse_sherpa_tyttö_web

Sherpan tunnelmaa.

toulouse_ravintola_alkukeitto_web

La Gouaille -ravintolassa voi tilata koko seurueelle yhteisen alkukeiton.

toulouse_kasvislautanen_web

Monissa ravintoloissa kasvisvaihtoehdot on vähissä, mutta tällainen kasvislautanen saattaa silti olla tarjolla. Tai jos ei ole, sitä kannattaa kysyä.

toulouse_ravintola_menu_web

La Gouaille -ravintolassa menu on kirjoitettu taululle. Alkupala ja pääruoka maksaa 13,90 euroa. Pelkkä pääruoka 10,50 euroa.

 

Ja lista jatkuu parilla baarilla, joissa voi jatkaa iltaa:

La Maison on suosittu ja rento olohuonemainen istuskelupaikka, jossa saa myös tapaksia ja juustoja juoman oheen.

La Cale Sèche on rommibaari, jossa on paljon erilaisia maustettuja rommeja. Tämä on hauska paikka aloitella bileiltaa 🙂

 

Toulouse_rommi_web

La Cale Seche on sisustettu tynnyreillä ja laivarekvisiitalla, jotka muistuttavat miten rommia on tuotu Ranskan mertentakaisista siirtomaista.

toulouse_ravintola_jälkiruoka_web

canal_du_midi_web

Canal du Midin vartta on mukava kävellä tai pyöräillä.

 

 

 

Vinkit Ranskan maaseudulle

 

ranska_maaseutu_cordes_sur_ciel_vue_web

Päiväretken kohde oli kukkulalla sijaitseva vanha kylä Cordes-sur-Ciel, jonka tasanteelta avautuu upeat maisemat.

 

Ranskan maaseutu on ihana! Mutta idyllisiä kyliä ja kauniita maisemia on ympäri maata ja voi olla vaikea tietää, mihin kannattaa suunnata. Tässä muutama vinkki, joilla löydät kivat kohteet!

 

Kauniit kylät

Olin uuden vuoden tienoilla Etelä-Ranskassa Toulousessa lomalla. Meillä oli auto käytössä ja tarkoituksena tehdä päiväretki johonkin lähistölle. Toiveena oli löytää auringonpaistetta (Toulousessa oli pilvistä), idyllinen maalaiskylä ja päästä viinitilalle maistelemaan viinejä. Kaikki toiveet toteutuivat! Tosin auringonpaiste ei ollut kovin lämmin..

Paikallinen kaverini suositteli kohdetta, joka on äänestetty ranskalaisten suosikkikyläksi saman nimisessä TV-ohjelmassa. Lista kisaan osallistuneista kylistä löytyy täältä Le Village préféré des Français -sivulta. Ohjelmaan päässeet kylät on valittu Ranskan kauneimmat kylät -järjestön listalta. Sivulla on hakutoiminto alueittain ja kuvaukset englanniksi.

 

ranska_maaseutu_cordes_sur_ciel_web

Cordes-sur-Ciel’n kylä on perustettu 1200-luvulla ja rakennuksia on säilynyt sieltä asti.

 

Vaikka reitti kaupungista toiseen olisi jo lyöty lukkoon, voi listalta löytyä kivoja pysähtymisen arvoisia kohteita. Ranta- tai kaupunkilomalla voi olla myös mukavaa vaihtelua vuokrata auto päiväksi ja lähteä katselemaan maalaismaisemia. Omasta mielestäni autoretkillä on hyvä olla joku määränpää, jonne ajaa, vaikka parasta matkalla onkin ex tempore pysähdykset pienissä tavallisissa kylissä tai kauniilla näköalapaikoilla.  Liian kunnianhimoset ajomatkat ja aikataulut tappavat mahdollisuuden pysähtyä silloin, kun näkee jotain mielenkiintoista. Parasta matkoilla on kuitenkin löytämisen ilo!

Polkupyörä on tietysti hyvä vaihtoehto autolle, jos on enemmän aikaa. Itse olen tehnyt myös 200 kilometrin vaelluksen kävellen maaseudulla kylästä toiseen mutta sitä en ihan hevillä suosittele muille 😀 Vaellus oli monella tapaa hieno kokemus, mutta tavalliset ranskalaiset maaseutukylät ovat todella hiljaisia ja uinuvia. Monissa pienissäkin kylissä on oma leipomo ja muita palveluita, mutta ne ovat auki kerran-pari viikossa aamulla tai iltapäivällä. Tavalliset kylänraitit ovat ihan yhtä autioita kuin Suomessa. Nämä suosituimmat ja kauneimmat kylät ovat asia erikseen. Niistä löytyy ravintoloita ja muita palveluita.

 

Viinitilat

Netistä löytyy listoja Ranskan viinitiloista, esimerkiksi täältä Vineyards.comista. Kaikkia tiloja kartoista ei välttämättä löydy, mutta ainakin eri viinialueet ja viinitilojen keskittymät. Sitten vain auton nokka aluetta kohden ja etsimään ”degustation” -kylttejä. Eri asia on, jos kiinnostaa jokin tietty viinitalo tai muu kriteeri. Kuuleman mukaan Bordeauxissa ja muilla suosituilla alueilla kannattaa tehdä varaus etukäteen. Kultakin viinialueelta löytyy varmasti tarkempia oppaita netistä.

Jos ei ole etukäteen varattua aikaa, vierailulla ei voi odottaa kovin pitkää kierrosta. Isäntäväki yleensä kuitenkin mielellään kertoo tuotteistaan ja antaa ilmaiseksi maistettavaksi paria kolmea eri viiniä. Varsinaista ostopakkoa ei ole, mutta vierailijoiden on kohteliasta ostaa muutama pullo, kun heihin on kuitenkin käytetty aikaa.

 

ranska_maaseutu_viini_web

Kotimatkalla pysähdyimme viinitilalle ilman ennakkovarausta. Valitsimme paikan pelkkien kylttien perusteella.

ranska_maaseutu_viininmaistelu_web

Peyres Combe’n tilan viinit Gaillacin viinialueella on luomutuotantoa ilman kemikaaleja. Minä keskellä ja vieressä kanssani maistelemassa vaihto-opiskeluajoilta säilyneet ystävät.

 

Elämykselliset majoitukset

Maaseudulla on helppo vältellä tylsiä ja tavallisia hotelleja. Kirjoitin aikaisemmin jo yöpymisestä puumajassa Normandiassa. Cabanes de France -sivustolta löytyy ympäri Ranskaa sijaitsevia puumajoja. Taso vaihtelee ihan pienistä ja yksinkertaisista isoihin luksusmökkeihin. Takaan, että yö puumajassa on mieleenpainuva kokemus sekä lapsille että aikuisille. Oma hauska yksityiskohta oli aamupala, joka tuotiin eväskorissa puumajan alle, mistä se nostettiin köydellä majaan.

AirBnB:n kautta löytyy monenlaista majoitusvaihtoehtoa myös maaseudulle. Itse löysin sitä kautta kivan bed & breakfast -majoituksen taannoisella Normandian reissulla. Sama majoitus olisi voinut löytyä googlettamallakin, mutta AirBnB:n etu on kätevät toiminnot varaamiseen, maksamiseen, yhteydenpitoon ja suositusten jättämiseen.

Lisäksi sain hyvän vinkin houkuttelevan näköisistä majoitusvaihtoehdoista kommenttina aikaisempaan postaukseeni, joka käsitteli autenttisia matkailuelämyksiä. Chambres d’hôtes sivustolla on majoituksia villoista ja linnoista majataloihin. Tämän pidän itse muistissa seuraaville reissuille. Kiitos vinkistä Ansku BCN!

 

ranska_maaseutu_gaillac_salainenpuutarha

 

Seuraavia reissuja on nimittäin varmasti tulossa. Olen vähän hurahtanut Ranskaan ja sinne on aina ihana päästä takaisin. Tiedän, että ranskalaiset osaavat olla ylimielisiä, mutta myös oikealla tavalla ylpeitä kotimaastaan.

Olen opiskellut Ranskassa vaihto-opiskelijana luonnonvarojen kestävää käyttöä. Oli aihe mikä tahansa – matkailu tai vesistöjen kunnostaminen tai uuden sähkölinjan rakentaminen – aina nousi esiin ”patrimoine” eli kansallisperintö, joka pitää ottaa huomioon. Suomessa puhutaan myös maiseman suojelusta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävistä kohteista, mutta ei samaan tapaan kansallisesta perinnöstä.

Maaseudulla kansallisperinnön säilyttäminen näkyy. Se on vanhojen kylien lisäksi sitä, että viininviljelijät jaksavat selostaa antaumuksella perinteisiä menetelmiään ja että ravintoloissa tarjoillaan klassikkoannoksia. Vanhaan jämähtämisessä on huonojakin puolia, mutta matkailussa se usein toimii.  Ranskalaiset matkustavat paljon kotimaassaan ja syystäkin, sillä heillä on kaikki mitä lomilta yleensä haetaan: upea kulttuuriperintö, rantakohteet, vuoristot ja kaupunkikohteet.

 

ranska_maaseutu_ravintola_menu

Cordes-sur-Ciel’ssä ravintolan suositukset sisältävät kukkoa viinissä ja alueen paikallisen erikoisuuden cassoulet-padan.

ranska_maaseutu_cordes_sur_ciel_kyla_web

Vihdoin aurinko pilkahtaa Cordes-sur-ciel’n historiallisessa kylässä.

 

 

Toulouse kuin täydellisessä lifestyle-blogissa

 

toulouse_airbnb_parveke_web

 

Tiedätkö ne sisustuslehtien kodit, joissa lehtipinot lattialla näyttävät tyylikkäältä? Kiiltäväpaperiset lehdet on aseteltu pinoihin puulattialle. Kaikki silti tietävät, että tavallisissa kodeissa samanlaiset pinot näyttävät vain sotkulta ja keräävät villakoiria.

Noh, olen juuri nyt sellaisesssa sisustuslehden kodissa. Olen tullut Ranskan Toulouseen viikoksi ja majoitukseksi on varattu kämppä AirBnB:n kautta. Asunto on vielä upeampi kuin ilmoituksen kuvat antoivat olettaa! Se on kapeassa talossa, jonka pääty kaartuu kauniisti. Asunnon olohuone on pyöreässä päädyssä siten, että kolmesta ikkunasta on kaikista näkymä eri suuntaan.

Talo on vanha, mutta tyylikkäästi modernisoitu. On espressokone ja design-astiat. Matalalle sohvapöydälle on aseteltu Elle Decoration -lehti. Ihan täydellistä sisustuslehteen tai lifestyle-blogiin!

 

toulouse_airbnb_elle_web

toulouse_airbnb_batiment_web

Meidän asunto on kapean talon ylimmän kerroksen päädyssä. Ikkunoista on näkymä viereiselle St Etiennen kirkolle.

 

Matkalukemiseksi olen napannut Anna-Kaari Hakkaraisen tuoreen kirjan Kristallipalatsi. Se kertoo lifestyle-bloggaajasta, joka rakentaa elämäänsä ainoastaan sen varaan mikä näyttää blogissa hyvältä. Luen kirjaa Toulousen asunnon olohuoneessa ja katselen ympärilleni. Kirjan tapahtumat voisi sijoittaa tähän asuntoon.

Kirjassa bloggaaja käyttää tuntikausia aikaa täydellisten kuvien tallentamiseen. Niissä on tarkkaan harkitut värisävyt, hiukset juuri sopivan rennosti aseteltu, tuoreita leikkokukkia, kauniita esineitä. Tekstinä on positiivisia mietelauseita. Bloggaaja saa kustannussopimuksen kirjasta ja ensimmäisenä hän suunnittelee mielessään upeat julkkaribileet ennen kuin kirjasta on kirjoitettu ensimmäistäkään sanaa.

 

Henriikka ei koskaan syönyt aamupalaa vaan nautti brunssia. Hän kutsui puluja kyyhkysiksi ja aluspaitoja camisoleiksi. Hän kävi naistenhuoneessa ja lähetti kummi-bebélleen jouluisin yllätyksen.

 

toulouse_airbnb_kirja_web

Aamukahvi ja matkalukemisena Kristallipalatsi-romaani.

toulouse_airbnb_eglise_web

St Etiennen kirkko näkyy upeasti ikkunoista.

 

Kristallipalatsi-romaanissa on monia kohtia, jotka kolahtavat. Olen itse miettinyt, että miksi bloggaan. Miksi blogiin helposti valitaan hienoimmat hetket ja kauneimmat kuvat?

Blogi saa minut seuraamaan aikaa ja mielenkiintoisia ilmiöitä. Haluan nostaa esiin kivoja kohteita ja pieniä matkailualan yrityksiä, jotka tekevät hienoa työtä.  Blogi myös rohkaisee minua kokeilemaan uusia asioita ja on motivoinut lähtemään paikkoihin, joihin en muuten olisi mennyt.

Mutta huomaan, että valikoin blogiin tietynlaisia hetkiä, mietin miltä ne näyttävät blogissa ja millaisen kuvan annan itsestäni. Myönnettävä on, että blogilla tietyssä mielessä haetaan huomiotakin.

 

He sanoivat yrittävänsä järjestää niin, että joka viikko tapahtuu jotain, mistä voi kirjoittaa blogiin. Ruokaa laittaessa mietimme, miten siitä saisi näyttävää, että kuvista tulisi kivoja. Molempien pitää järjestää vapaata valoisaan aikaan. jotta saamme otettua kuvat. Aina ei jaksaisi lähteä karting-radalle tai taidemuseoon, mutta kun on luvattu.

 

toulouse_airbnb_vue_web

Toulouse tunnetaan punaisten talojen takia myös nimellä la ville rose – vaaleanpunainen kaupunki.

toulouse_airbnb_aamupala_web

Lomalla aamupala voi näyttää vaikka tältä!

 

On kiva lukea blogeja, jotka ovat visuaalisesti kauniita. En kuitenkaan jaksa itse kiinnostua sellaisista blogeista, joissa kaikki on ihanaa ja täydellistä. En halua, että omat postauksenikaan ovat sellaisia. Aitous ja jaetut kokemukset ovat blogeissa parasta.

Kristallipalatsi-kirjassa verrataan nykyajan bloggaajia rikkaisiin englantilaisiin ja ranskalaisiin naisiin 1700-luvulla. He käyttivät päivänsä kauneuden vaalimiseen, valitsivat tuntikausia asukokonaisuuksia ja kirjoittivat koukeroisella käsialalla kaunopuheisia kirjeitä.

 

Sitähän bloggaajat tekevät, sitähän vaimosi tekee, kerää hetkiä. Hän vain haluaa tehdä niistä mahdollisimman kauniita. Kuka sanoo, että todellisempaa elämää ovat vaatekasat ja leivänmurut ja pakastepitsat.

 

toulouse_airbnb_eteinen_web

Hillityt värit, designia, vanhaa ja modernia kauniisti yhdistettynä.

 

Mitä mieltä olet? Onko blogin oltava kaunis ja inspiroiva? Vai ovatko pelkät täydelliset hetket tylsää luettavaa?

PS. Toulousen reissu on tällä kertaa tosi rento ja hidastempoinen, mutta lupaan, että seuraavassa postauksessa päästään jo kämpiltä ulos!

 

Yö puussa

-Miten mökkeilystä saa paljon jännempää?
-No rakentaa mökin puuhun!

 

 

Yövyin kesällä Ranskassa puumajassa ja kokemus oli parin viikon reissun mieleenpainuvin. Puumaja sijaitsi Normandiassa maatilalla, jossa oli useampia puumajoja vuokrattavana – korkein 22 metrin korkeudessa (kuulemma Euroopan korkein puumaja). Meille osui tilan uusin maja, jossa ensimmäiset vieraat olivat yöpyneet vasta viikkoa aikaisemmin. Edellinen samalla paikalla sijainnut oli palanut, kun pariisilaiset matkailijat olivat tehneet tulen sisälle…

Maja oli 7 metrin korkeudessa, pienen joen vieressä. Mökkiin kivuttiin portaita ja joen yli menevää riippusiltaa pitkin. Mökissä oli nukkumapaikat kuudelle hengelle, kuivakäymälä, 10 litraa käyttövettä ja tilava terassi. Suihku oli huoltorakennuksessa parkkipaikkojen luona. Aamupala kuului hintaan, se tuotiin aamulla korissa mökin alle, josta sen sai köydellä hinata parvekkeelle. Korissa odotti croissantit, patonki, tilan oma mehu ja kahvit. Illallisen sai samalla systeemillä tilauksesta.

 

 

Mutta jännintä oli eläimet! Mökille kuljettiin kotieläinpihan ja laidunten läpi. Mökkimme alla laidunsi laamoja ja aaseja, jotka lähtivät peräämme niin, että juoksimme niitä karkuun majamme portaille. Kun katselimme terassilta alas jokea, bongasimme saukon uiskentelemassa.

Puuhaa riitti monien tilan eläinten touhuja katsellessa ja ympäristöä kierrellessä. Tilan puodista myytiin oman tuotannon siidereitä ja mehuja omenasta ja päärynästä. Vieressä oli myös linna Chateau de Canon puutarhoineen, jonne pääsi sisäänpääsymaksua vastaan tutustumaan.

 

 

Seurueemme koostui pelkästään aikuisista, jotka olivat kaikki aivan innoissaan. Voin vain kuvitella millainen seikkailu puumajassa yöpyminen olisi lapsille!

Onkohan tällaisia paikkoja Suomessa? Vai tyssääkö koko idea turvallisuus- ja rakennussäädöksiin? Ranskassa tarjolla olevat puumajat löytyvät kootusti täältä.