Browsing Category

Azerbaidžan

Matkailua kehittämässä sumuisella Kaukasuksella

 

 

Kaukasus on tuntematon helmi suomalaisille. Vuoristo on komea ja eristyksissä eläneet ihmiset ovat säilyttäneet omat tapansa pienissä vuoristokylissä. Pääsin tutustumaan Kaukasuksen matkailuun Azerbaidzanin puolella Quban alueella.  

Quban kaupunki sijaitsee 165 kilometriä Azerbaidzanin pääkaupungista Bakusta. Kaupungissa asuu 38 000 ihmistä. Quban alue levittäytyy maan koilliskulmassa Venäjän rajan, Kaspianmeren ja Kaukasuksen vuoriston väliin.

Kesällä Qubassa on miellyttävämpi ilmasto kuin Bakussa, joten se on suosittu pakopaikka helteiltä. Talvella vuorilla pääsee laskettelemaan.

 

 

Työmatkalla Kaukasuksella

Työmatkat tarjoavat parhaimmillaan hienon mahdollisuuden tutustua uusiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä. Käytännössä työmatkojen todellisuus voi olla jotain ihan muuta, koska aikatauluihin ei yleensä pääse itse vaikuttamaan.

Olen itse mukana projektissa, joka on vienyt minut jo viisi kertaa Azerbaidzaniin. Viime kerralla oli tarkoitus käydä minulle uudessa paikassa Kaukasuksen vuoristossa. Odotin matkaa innolla, sillä tiesin, että maisemat olisivat upeat ja on aina kiinnostavaa nähdä uutta.

Harmillisesti matkani Azerbaidzaniin osuvat yleensä marraskuulle, koska silloin arvioidaan ja raportoidaan kyseisen vuoden tuloksia. Niin myös tänä vuonna. Marraskuu ei ole matkailusesonkia Azerbaidzanissa ja siihen on varmasti syynsä. Sää on yleensä kostea ja kolea. Niin myös tällä kertaa.

Maisemista emme päässeet nauttimaan, sillä vuoristo oli sankan sumun peitossa.

Matkalta toki saimme sen mitä haimmekin: tapasimme projektissa toimivia ihmisiä ja haastattelimme heitä. Tutustuimme matkailuun ja paikallisiin käsitöihin alueella.

 

Taukopaikalla. Menomatkalla ylänköalueella keli oli vielä kirkas, ja sumu sakeni myöhemmin perillä.

Qubassa torilla. Yrtit on olennainen osa azeriruokaa, niitä syödään myös alkupalaksi ihan tuoreena sellaisenaan. Alla  kuvassa on majoja piknikille ja teen juontiin vuoristojoen varressa.

 

Matkailusta elinkeino naisille maaseudulla

Hankkeen aihe on omia lempiteemojani: kestävän matkailun edistäminen maaseudulla. Tavoitteena on myös tukea naisten yrittäjyyttä ja ylipäätänsäkin lisätä paikallisten saamaa hyötyä matkailusta, jonka tulot usein valuvat muualle. Hankkeessa pyritään kehittämään matkailijoille tuotteita, jotka perustuvat pienyrittäjyyteen, esimerkiksi kotimajoitusta ja perinteisten käsitöiden myyntiä matkailjoille.

Naisten saamilla tuloilla on muitakin merkityksiä, sillä se edistää tasa-arvoa ja naisten asemaa alueilla, jossa sukupuoliroolit ovat edelleen perinteiset. Myös oman kulttuurin, historian, tapojen ja ympäristön arvostus kasvaa, kun matkailijat kiinnostuvat niistä ja ovat valmiita maksamaan niihin perustuvista tuotteista tai elämyksistä.

Homma on innostavaa, sillä pääkaupungin ulkopuolisilla alueillakin on Azerbaidzanissa paljon potentiaalia matkailukohteina. Paljon hyvää esimerkiksi Qubassa on jo: ruoka on herkullista, maisemat on mahtavat ja vuoristoelämä paikallisine piirteineen on mielenkiintoista matkailijan näkökulmasta. Länsimaisen matkailijan on kuitenkin vaikeaa löytää näitä palveluja. Netistä tietoja ja vinkkejä ei kattavasti löydy ja paikan päällä ulkomaalainen ei voi mitenkään päätellä, mistä ravintolat voisivat löytyä.

Pääkaupunki Bakussa on matkanjärjestäjiä, jotka vievät ryhmiä maaseudulle, mutta sekin tuntuu vielä vähän hankalalta. Kuka suomalainen menisi ensin Bakuun ja vasta sieltä varaisi matkan? Ja kenelle alunperin edes tulisi mieleen lähteä Azerbaidzaniin Kaukasuksen vuoristoon lomallaan?

Lisää hankkeestä voit lukea täältä ja täältä.

 

 

Quban erityispiirteet

Azerbaidzanilla on muutamia yleisiä piirteitä, jotka määrittelevät maata. Se on muslimimaa, mutta varsin maallistunut. Naiset eivät esimerkiksi käytä huivia ja maalla on omaa viini- ja oluttuotantoa. Azerbaidzan on myös entinen neuvostomaa, mikä on jättänyt yhteiskuntaan jälkensä. Kaiken kaikkiaan maa on turvallinen matkailijalle, vaikkakin Armenian vastaisella rajalla Vuoristo-Karabahissa on pitkittynyt sotatila. Se ei kuitenkaan näy katukuvassa muualla maassa.

Maan on historian saatossa valloittanut monet eri kansat ja hallitsijat, joten historiassa on paljon kerrostumia ja kulttuuri on saanut vaikutteita monesta suunnasta. Maan koilliskolkassa sijaitsevalla Quban alueella on kuitenkin omat erityispiirteensä, jotka on varsinkin azereiden keskuudessa hyvin tunnetut.

 

Quban erityispiirteet: pitkät perinteet mattojen kutomisessa

Azerbaidzan on itämaisten mattojen maa. Mattoja tehdään taitavana käsityönä ja ne sisältävät paljon symboliikkaa sekä alueellisia eroja. Qubassa on kerätty vanhoja mattomalleja ja haluttu säilyttää mattoihin liittyviä perinteitä.

 

 

Quban erityispiirteet: elämä vuoristokylissä

Vuoristossa liikkuminen on aina ollut haastavaa ja ihmiset ovat eläneet pitkään eristyksissä. Quban alueella on edelleen monia etnisiä ryhmiä, joiden kieltä tai murretta puhutaan vain yhdessä kylässä. 2500 metrin korkeudessa sijaitseva Khinalig on kylistä tunnetuin. Sen sanotaan olevan maan eristynein kylä ja siksi säilyttäneen parhaiten oman kulttuurinsa ja kielensä, joka ei kuulu mihinkään kieliryhmään. Kylä on kuin elävä ulkoilmamuseo.

 

 

Quban erityispiirteet: Azerbaidzanin omena-alue

Azerbaidzanissa on yhdeksän eri ilmastovyöhykettä, joten eri alueet ovat lajistoltaan erilaiset ja erikoistuneet eri viljelykasveihin. Eteläisessä osassa maata kasvatetaan teetä ja sitrushedelmiä, kun pohjoisessa vuoristossa taas omenia. Ihmiset ovat todella vieraanvaraisia kaikkialla Azerbaidzanissa, niin myös Qubassa, jossa suomalaiset vieraat saivat kukin muovikassillisen omenia kotiin vietäväksi. Tämä toi pieniä haasteita kun piti pakata kotimatkaa varten!

 

 

Quban erityispiirteet: laskettelukeskus

Shahdag on hiljattain valmistunut lomaresortti ja laskettelukeskus, joka tarjoaa hienot hotellit, kylpylän, detox-dieetin, aktiviteetit ja muut mukavuudet. Rinteet nousevat 2500 metrin korkeuteen ja rinteitä on 17 kilometriä.

Kävin ihmettelemässä resortilla ja näin mistä hissit lähtivät, mutta sumu oli niin sankka, etten harmillisesti saanut mitään käsitystä rinteistä tai mittasuhteista. Upeat kuvat jäivät tällä kertaa ottamatta!

 

 

 

Azerbaidzan on tulen maa – mutta miksi?

 

 

Olen kuullut usein sanottavan, että Azerbaidzan on tulen maa. Azerbaidzan käyttää ”Land of Fire” -slogania omassa matkailumarkkinoinnissaankin. Jotkut ovat saattaneet myös nähdä jalkapallojoukkue Atletico Madridin pelipaidat, joissa lukee: ”Azerbaijan – Land of Fire”. Bakussa järjestetyissä Euroviisuissa 2012 teemana oli ”Light up your fire”.

Mutta mihin tämä imago tulen maasta oikeastaan perustuu? Asia ei ole minulle aikaisemmin täysin selvinnyt. Kävin jo neljättä kertaa työmatkalla Azerbaidzanissa ja päätin, että nyt on aika ottaa asiasta selvää. Yhtenä aamuna ennen päivän ohjelmani alkua tilasin Uber-taksin viemään minut Bakun keskustan ulkopuolelle pariin paikkaan, joiden uskoisin selventävän tulen symboliikan taustoja.

 

Palava vuori Yanar Dag

Azerbaidzanin kansanperinteessä ja ikoneissa on paljon viitteitä tuleen ja liekkeihin. Tämä juontaa siitä, että Azerbaidzanissa maaperässä on öljyä ja kaasua. 25 kilometriä Bakun ulkopuolella on paikka, jossa maasta nouseva kaasu palaa ikuisella liekillä. Taksikuskini vei minut ensiksi sinne.

Olin etukäteen lukenut TripAdvisorista Yanar Dagin luonnon tulesta arvosteluja, jotka eivät olleet kovin mairittelevia. Niiden perusteella nähtävyyden katsastamiseen ei mene viittä minuuttia kauempaa.

Noh, eihän paikalla tosiaan ollut kuin rinne, jonka alaosasta lyö lieskat. Lämpö hohkasi useamman metrin päähän ja ilmassa haisi samalta kuin retkikeittimen polttoaine. Mutta on se silti maagista, että tuli voi tulla suoraan maasta ja palaa tasaisesti ilman että leviää maastoon tai sammuu.

Tarinan mukaan lammaspaimen sytytti tulen vahingossa 50-luvulla, josta asti se on palanut samalla voimakkuudella. Historian kirjoissa on ollut mainintoja muistakin vastaavista luonnon tulista alueella. Samoin lähistöllä on aktiivisia mud volcanoja eli mutapurkauksia, joissa kaasu purkautuu maaperästä ja saa maanpinnan muuttumaan pulppuavaksi mudaksi.

Sisäänpääsy Yanar Dagiin maksaa 2 manatia eli tämänhetkisellä kurssilla 1 euron. Paikassa ei tosiaan muuta näkemistä liekkien lisäksi ole ja viereiset rakennukset ovat parhaat päivänsä nähneet jo neuvostoaikoina.

 

 

Tulen temppeli Ateshgah

Seuraavaksi pyysin kuskia viemään minut tulen temppeliin. Sana Ateshgah tarkoittaa persian kielellä kirjaimellisesti tulen taloa ja se on ikiaikainen tulen palvomispaikka. Etukäteen olin lukenut, että temppeliä ovat käyttäneet etupäässä hindut ja zarathustralaiset. Olen tästä hämmentynyt, sillä Azerbaidzan on muslimimaa. Tiedän, että maalla on ollut monenlaisia hallitsijoita ja maan läpi kulkenutta Silkkitietä pitkin on liikkunut vaikutteita, mutta että hindu-uskonnollakin on täällä ollut niin suuri merkitys? Ja mikä ihmeen zarathustralaisuus?

Myös Ateshgahin temppelin sisäänpääsy oli sama 2 manatia kuin palavalla vuorella, mikä tuntui pieneltä summalta, kun temppelissä kuitenkin oli tehty mittavat restauroinnit ja rakennettu näyttely kävijöille. Palava vuori oli pelkkä luonnonnähtävyys ilman mitään panostuksia.

 

Atashgah-temppelin portti ulkopuolelta.

Temppelin keskusalttarilla palaa tuli keskellä ja kaikissa neljässä kulmassa katolla. Illan pimeydessä näyttää varmasti upealta!

 

Temppeli on rakennettu paikalleen alueen kaasuesiintymien takia, jotka myös aikoinaan ovat purkautuneet luonnon tulina. Tulta on palvottu paikalla jo ennen temppeliä, joka rakennettiin 1600-luvulla. Temppelissä on korkeat muurit, sisäpiha ja sen keskellä alttari. Muurissa on pieniä kammioita, joissa on toimitettu erilaisia uskonnollisia rituaaleja. Tulisijoihin on tullut luonnonkaasu suoraan maaperästä. Nyt alueen kaasu on pumpattu loppuun ja polttoaine tulee valtion kaasuputkistosta.

Minulle selviää, että Ateshgahin temppelin historiassa on paljon asioita, joita ei täysin tunneta. Temppelin arkkitehtuurissa on sekä hindulaisuuden että Persiasta, nykyisen Iranin alueelta, peräisin olevan zarathustralaisuuden piirteitä. Uskonnot ovat täällä toimineet samaan aikaan.

 

Kammioihin on lavastettu vanhoja rituaaleja.

Tämä on paras otos, jonka uber-kuski minusta sai 🙂

 

Tulella on suuri symbolinen merkitys sekä hindu-uskonnossa että zarathustralaisuudessa. Se kuvastaa jumalan voimaa, puhdistautumista, tuhoamista, henkistä muutosta ja niin edelleen. Sen takia molemmat uskonnot ovat olleet kiinnostuneista tästä pyhästä ikuisen tulen alueesta. Lisäksi Silkkitietä kulkeneet kauppiaat ovat käyttäneet temppeliä hengellisenä levähdyspaikkana. He ovat voineet edustaa eri uskontoja, mutta ovat silti olleet tervetulleita. Matkamiehet maksoivat oleskelustaan, millä oli tärkeä merkitys temppelin ylläpitoon. Temppelikäynnistä jäi minulle tunne, että tuli on yhdistänyt eri uskontoja.

Kun teollinen öljyntuotanto alkoi alueella 1800-luvun lopussa, temppeli hylättiin. Ateshgahin temppeli on UNESCOn maailmanperintölistalla.

 

Öljyn ja kaasun tuotanto

Bakua rakennetaan ja uudistetaan kovaa vauhtia. Raha siihen on tullut Azerbaidzanin öljy- ja kaasuvaroista. Öljyntuotanto näkyy heti kun lähtee Bakun keskustan ulkopuolelle :öljyä pumpataan aivan kaupungin kupeessa. Tälläkin taksisuhailumatkallani näin öljypumppuja. Pyysin kuskia pysäyttämään tien viereen ja jäin ihmettelemään näkemääni.

Nämä pumput ovat olleet toiminnassa jo pitkään. Ihmisten asumukset alkavat aivan öljyntuontantoalueen vierestä. Tulee mieleeni juuri kuulemani tieto, jonka mukaan Aspheronin niemimaa, jolla Baku sijaitsee, on yksi maailman pahiten saastuneista alueista. Yksi syy on oljypäästöt. Lähde on CIA:n raportti.  Mietin, että tämä ei voi olla terveellinen ympäristö asua. Tällä tavalla ”Land of Fire” näkyy konkreettisesti tavallisten ihmisten elämässä.

 

 

Tulen symbolit

Tuli näkyy azerien elämässä myös symbolisesti. Pääkaupunki Bakun tunnetuin maamerkki on kolmesta tulenlieskan mallisesta tornista koostuva Flame towers.

Zarathustralaisuuden symboli buta on jäänyt ammoisista ajoista asti elämään Azerbaidzaniin. Buta tarkoittaa sanskriitiksi tulta. Butan liekkikuvion voi nähdä joka puolella: tällä kolmen päivän reissulla näin sen ainakin pöytäliinassa, mekossa, koruissa ja matkamuistoissa.

 

Vanhan kaupungin ulkopuolella myytiin azerikäsitöitä. Buta-symbolia on käytetty Azerbaidzanin lipun väreissä.

Flame Towers rantabulevardilta päin katsottuna.

 

Mielenkiintoista, miten yksi elementti – tuli – voi olla niin merkityksellinen monella tapaa!

 

Autenttista vai laadukasta?

 

ranska_airbnb_web

Idyllinen pihapiiri AirBnB:n kautta varatussa majoituksessa Ranskan Normandiassa.

 

Haluan matkoillani kokea aina jotain paikallista ja mahdollisimman autenttista. Mutta voinko samaan aikaan vaatia myös laatua?

Olen törmännyt tähän kysymykseen muutaman kerran valitessani majoitusta matkalle. Minua kiinnostavat majoituspaikat, joissa pääsen tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Se voi olla historiallinen rakennus tai pihapiiri tai luonnonkaunis maisema. Kotimajoituksessa pääsee todella lähelle arkea ja AirBnB-asunnossakin näkee miten paikalliset asuvat.

Tavalliset hotellitkin ovat ihan kivoja, mutta ne ovat usein – noh tavallisia. Tietysti hotellien runsaat aamiaiset ovat ihania ja on mukava tietää, että wifi varmasti toimii ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Että perusasiat on kunnossa. Mutta mitään kovin mielenkiintoista niissä harvoin on.

Jos varta vasten etsin mahdollisimman paikallista kokemusta, niin voinko silloin vaatia näitä hotellien ”perusasioita”?

Mietin tätä muun muassa kun olimme Hailuodossa viime kesänä Emman kanssa ja yövyimme hotellissa, joka on rakennettu vanhalle luotsiasemalle. Rakennus on siis saaressa, se on vanha ja se on alunperin rakennettu muuhun tarkoitukseen. Ja siitä juuri syntyy sen viehätys, minkä takia halusimme yöpyä siellä. Mutta samalla pohdin mitä puutteita minun pitää näiden syiden takia katsoa läpi sormien ja mitä minulla on oikeus vaatia – ollaan nyt sitten missä tahansa majoituksessa, jossa olen maksava asiakas.

 

azerbaidzan_kotimajoitus_web

Istumassa iltaa azerbaidzanilaisen perheen luona kotimajoituksessa.

 

Erityisesti tämä ristiriita tuli vastaan kun olin parisen vuotta sitten Azerbaidzanin matkalla kotimajoituksessa. Matka liittyi hankkeeseen, jossa tuetaan maaseudun ihmisiä – erityisesti naisia – hankkimaan elantonsa matkailusta tarjoamalla kotimajoitusta ja myymällä omia käsitöitään. Elintaso on Azerbaidzanissa matala ja monet naiset eivät ole työelämässä.

Yövyimme reissussa maaseudulla kotimajoituksessa – eli juuri sellaisessa mitä halusimme tukea.  Ensimmäisenä yönä oli myrsky ja koko alueelta meni sähköt. Netti ja lämmitys katkesivat. Vessa oli reikä lattiassa eikä meille ollut mitään suihkuja tai muita peseytymistiloja. Pari lavuaaria oli. En ymmärrä, miten mitään peseytymismahdollisuutta ei ollut tarjolla. Talon väellähän oli pakko olla joku – vaikka edes pihalla, mutta sitä ei meille esitelty syystä tai toisesta.

 

azerbaidzan_kotimajoitus_iltapala_web

Iltateellä azeriperheen luona on tarjolla granaattiomenoita, leipää ja hilloja.

azerbaidzan_kotimajoitus_makuuhuone_web

Makuuhuone azerbaidzanilaiseen tyyliin.

 

Meille oli varattu majoitus kolmeksi yöksi, mutta lähdimme ensimmäisen yön jälkeen. Päätimme, että emme voi olla peseytymättä kolmea päivää. Meitä oli eri-ikäisiä ihmisiä ryhmässämme ja olimme kuitenkin työmatkalla. Emme millään vapaa-ajan seikkailulla. Ajoimme pikkukaupungin keskustaan hotelliin. Lähtömme hävetti minua todella paljon. Miten emme pysty asumaan azeriperheen talossa kolmea yötä, vaikka he elävät siellä aina! Toimintamme tuntui todella elitistiseltä.

Aikaistunut lähtömme selitettiin isäntäperheelle siten, että suunnitelmamme olivat sittenkin yhtäkkiä muuttuneet. Jälkeenpäin mietin, että olisiko kuitenkin kannattanut kertoa miten asia oli, jotta he ymmärtäisivät millaisia vaatimuksia länsimaalaisilla matkailijoilla on. Tarkoituksenamme oli kuitenkin tukea ja kehittää toimintaa.

Saimme joka tapauksessa autenttisen elämyksen. Minun mielestäni on aina tosi mielenkiintoista nähdä mitä tavallisessa kodissa tarjotaan ruoaksi. Ja azerien tarjoilut olivat todella vieraanvaraiset.

 

kajaani_koutalaiva_myyja_web

Kouta-laivalla olen saanut rehellistä kainuulaista asiakaspalvelua.

kajaani_koutalaiva_web

Höyrylaiva Kouta seilaa Oulujärvellä.

 

Autenttisuuden ja laadun ristiriita voi varustelun lisäksi liittyä myös asiakaspalveluun. Hyvä asiakaspalveluhan on luontevaa ja tilanteeseen sopivaa. Mutta esimerkiksi täällä Kainuussa missä nykyään asun, olen huomannut että asiakaspalvelu saattaa olla aika suorasukaista. Ihmiset ovat asiakaspalvelussakin rehellisesti omia itsejään – mikä on toisaalta ihailtavaa mutta joskus tuntuu myös ammattitaidottomuudelta, jos asioita töksäytellään. Eli miten säilyttää ne ihanat omat paikalliset erikoispiirteet ja aitous mutta samalla täyttää kansainvälisen matkailijan kriteerit?

 

viipuri_kauppahalli_web

Viipurissa olen kokenut autenttisen Neuvostoliiton ajoilta juontavan ”asiakaspalvelukulttuurin”, mikä on kyllä kaukana kansainvälisistä kriteereistä.

 

Oletko itse törmännyt tilanteisiin, jossa palvelu olisi ollut ”liian paikallista”?

 

 

Sheki – silkkitie Kaukasuksella

 

sheki_khanspalace_web

Sheki Khanin palatsin suunnitellut arkkitehti valitsi paikan puiden antaman suojan perusteella. Palatsin edessä olevat puut on istutettu jo 1500-luvulla – ja ne olivat jo parisataa vuotiaita kun talo rakennettiin.

 

Shekissä voi yöpyä samassa majatalossa, jossa silkkitietä kulkeneet kauppiaat aikanaan jo levähtivät. Shekissä näkyy Azerbaidzanin pitkä historia. Eri valloittajat ja hallitsijat ovat jättäneet jälkeensä muitakin rakennuksia kuten palatsin, moskeijoita ja albanialaisia kirkkoja.

Sheki on pieni kaupunki Pohjois-Azerbaidzanissa Kaukasuksen vuoristossa. Lumihuippuiset vuoret kehystävät kaupunkia. Sheki on tunnettu myös käsitöistään – silkistä ja matoista. Se on pääkaupunki Bakun jälkeen Azerbaidzanin suosituin matkakohde.

 

sheki_karvansaray_web

Vanhan karavaanien majatalon eli Karavansaray’n sisäpiha, jolta on käynnit hotellihuoneisiin.

 

Bakusta Shekiin menee bussilla 6 tuntia, vaikka matkaa on vain 300 kilometriä. Matka on kuitenkin vaivan väärti. Bussilippu maksaa vain 4 euroa ilmastoidussa bussissa, jossa pyörii paikallisia musiikkivideoita isolla näytöllä (kuulostavat kaikki samalle pateettiselle hoilotukselle).

 

Shekin TOP 3 nähtävyydet

Sheki Khan’s Palace on 1700-luvun lopussa rakennettu Shekin hallitsijan kesäresidenssiksi. Rakennus on islamilaiseen tyyliin koristeltu pienillä yksityiskohdilla ja lasimaalauksilla. Suosittelen ottamaan opastuksen (joka maksaa vain muutaman euron), sillä monet symboliset merkitykset menevät muuten ohi. Talossa ei ole opastekylttejä tai vastaavia.

Karavansaray on ollut silkkitietä Kiinan ja Euroopan välillä kulkeneiden kauppiaiden yöpymispaikka. Samalla kauppiaat ovat tehneet silkki- ja matto-ostoksia Shekissä. Uskomatonta, että samoissa kiviholveissa voi edelleen syödä ja nukkua.

Basaari on Shekin sydän niinkuin basaarit ovat monessa muussakin paikassa. Basaarista löytyy kaikkea mausteista kodin tarvikkeisiin, vihanneksiin, lihaan, vaatteisiin ja eläintenruokaan. Lihakojut olivat kuvottavia, mutta tuotteet ainakin tuoreita (tai eläviä).

 

sheki_basaari_web

Lumihuiput pilkottavat basaariinkin.

sheki_museossa

Shekin albanialaiseen kirkkoon on rakennettu melko kotikutoinen museo.

sheki_kaukasus_web

sheki_katu_web

Tyypillinen näky missä tahansa päin Azerbaidzania: joutilaita miehiä kadulla, ladoja ja presidentin kuva.

 

Muuta tekemistä Shekissä

Kaupunki on pieni, joten parissa päivässä sen ehtii kävelemään ristiin rastiin ja näkemään kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Oma matkani liittyi yhteistyöhankkeeseen, jossa kehitetään alueen matkailu- ja käsityöalan pienyrittäjyyttä, jotta varsinkin naiset saisivat lisätuloja matkailusta. Siihen liittyen pääsimme katsomaan paikallisen erikoisuuden, silkkihuivien, valmistusta. Oli yllättävää nähdä miten alkeellisissa oloissa näin laadukasta luksustuotetta tehdään.

 

sheki_silkinvärjäys_web

Silkkiä värjätään perinteisellä menetelmällä…

sheki_huivit_web

…ja tältä näyttävät valmiit silkkihuivit myymälässä.

sheki_aidat_web

 

Pienenä kaupunkina Shekissä ei ole paljonkaan ravintolatarjontaa. Söimme Karavansarayssa ja Chelebi-nimisessä ravintolassa, joka on rakennettu muistuttamaan Sheki Khanin palatsia. Molemmat ovat mukavia paikkoja ja tarjoilevat perinteistä ruokaa.

Niiden lisäksi kaupungilla on lähinnä teehuoneita, joissa istuu pelkkiä miehiä. Ne eivät vaikuta viihtyisiltä eikä siltä, että kaksi nuorta ulkomaalaista naista olisi niihin halunnut astua sisään. Hotellien ravintolat kannattaa siis testata tai jos asuu kotimajoituksessa ja siellä on mahdollisuus syödä, se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tilaisuus maistaa azerbaidzanilaista kotiruokaa.

Jos on valmis vähän tinkimään mukavuuksista, kuten hyvästä patjasta, suosittelen kotimajoitusta. Siellä pääsee lähemmäs tavallisten ihmisten arkea ja samalla tietää, että raha menee suoraan perheelle eikä hotelliketjulle. Oma majoituksemme oli Sheki Bed and Breakfast Associationin kautta. Huoneemme oli siisti, kävelymatkan päässä keskustasta ja maksoi noin 8 euroa/yö/hlö sisältäen aamupalan. Suihku oli omassa asunnossa mutta vessa erillisessä rakennuksessa. Ja talon emäntä aivan ihana!

 

Meillä oli käytössä talon kylkeen rakennettu lisäsiipi ja pihalla persimon-puu.

15224649_10154299312779125_758551611_o

Kishin kylässä 10 km päässä Shekistä pääsee tutustumaan tähän albanialaiseen kirkkoon. Restauroinnin jäljiltä pihalla näkee hautojen luurangot.

sheki_bussista_web

Näkymä bussin ikkunasta paluumatkalla oli unenomainen.

 

Jos olisin Shekissä lomalla, lähtisin ehdottomasti kokeilemaan patikkareittejä vuorten rinteille. Shekin turisti-infosta saa oppaan tai lisätietoa.

 

Vinkit Bakuun

 

baku_kaisa_web

Bakussa on sekaisin vanhaa ja uutta. Kuva otettu Shirvanshah’n palatsilta. Takana kaupungin maamerkki kolme liekkitornia.

 

Baku on Azerbaidzanin pääkaupunki ja sijaitsee Kaspianmeren rannalla. Se on sekoitus idän eksotiikkaa ja hulppeata metropolia maustettuna ripauksella Neuvostoliiton perintöä.

Olen kirjoittanut aikaisemmissa postauksissa Azerbaidzanista yleisemmin matkakohteena sekä sen ruokakulttuurista. Nyt keskityn käytännön vinkkeihin Bakuun suuntaaville. Olen käynyt Bakussa kolme kertaa – viimeksi viime viikolla. Vaikka vierailut ovat olleet työprojektiin liittyviä ja aika sen takia rajallista, olen nähnyt miten Bakua rakennetaan hurjaa vauhtia.

 

Mitä nähdä ja tehdä Bakussa?

Bakussa on pakko nähdä vanha kaupunki, Inner City, joka on myös UNESCOn maailmanperintölistalla. Vanhan kaupungin åäänähtävyydet ovat Shirvanshah’n palatsi ja Maiden Tower. Torniin pääsee kiipeämään huipulle näköalapaikalle ja Shaahin 1400-luvulla rakennettuun palatsiin on tehty näyttely, jossa on käytetty hienosti myös valoja, liikkuvaa kuvaa ja taidetta.

10 kilometriä pitkällä rantabulevardilla riittää myös näkemistä. Hienosti suunniteltujen puisto-osuuksien lisäksi siellä on esimerkiksi mattomuseo. Se on hyvä esimerkki siitä, miten villiä Bakun arkkitehtuuri on: museorakennus on mattorullan muotoinen. En voisi ikinä kuvitella, että se menisi Suomessa läpi 😀 Rantabulevardilla näkyy myös Euroviisuja varten rakennettu areena ja Guinnessin ennätysten kirjaan päässyt iso Azerbaidzanin lippu. Suuruuden tavoittelussa on jotain absurdia.

Keskustassa Fountain Squarelta lähtevillä kävelykaduilla on aina vilkasta. Tältä alueelta löytyy paljon ravintoloita ja shoppailumahdollisuuksia.

Lisäksi Bakussa voi käydä vaikka kylpemässä hamamissa tai katsomassa kaupungin laidalla palavaa vuorta, jossa maaperästä purkautuva kaasu saa aikaan ikuisen tulen.

 

baku_mattomuseo_web

Mattomuseo näyttää ulkoa villiltä. Sisällä matot on esillä kaltevilla seinillä, mikä toimii yllättävän hyvin.

baku_keskusta_illalla_web

Keskustan ovat aikanaan suunnitelleet eurooppalaiset arkkitehdit ja se näyttääkin hyvin keskieurooppalaiselta.

Pala vanhaa kaupunkia

Pala vanhaa kaupunkia

 

Kuinka mennä Bakuun?

Lennot ovat edullisia, 240-300 euroa menopaluu. Suoria lentoja Helsingistä ei ole vaan vaihtoehtoina on välilasku Istanbulissa, Kiovassa tai Moskovassa. Turkish Airlines Istanbulin kautta on mukavin lentoyhtiö, mutta Ukraine Airlinesin vaihtoehto toimii myös.

 

Kuinka liikkua Bakussa?

Lentokentältä kätevin kulkuväline on uber-taksi. Matkaa keskustaan on 25 kilometria ja se maksaa uberilla 8 euroa, yli puolet vähemmän kuin normitaksi. Uber on myös kätevä kuskien kanssa, jotka ei osaa englantia, ja hinnasta ei tarvitse neuvotella, kun appsi näyttää osoitteen ja hinnan. Lentokentällä Uber-taksi odottaa parkkipaikalla, ei taksien kanssa lentokentän ulko-ovien edessä.

Kaikki keskeiset paikat ja nähtävyydet ovat keskustassa kävelymatkan päässä toisistaan. Vanha kaupungin, rantabulevardin ja kävelykeskusta Fountain Squaren ympäristössä kaikki on lähekkäin.

Kaupungissa on neuvostoaikainen metro, joka on kätevä silloin, jos pitää lähteä johonkin keskustan ulkopuolelle kuten esimerkiksi linja-autoasemalle.

 

Baku_rantabulevardi_web

Rantabulevardilla näkyy rakenteilla olevat uudet hotellit ja Kaspianmeri, joka valitettavasti Bakun alueella on pahasti saastunut.

baku_marivanna_web

Kävin Mari-Vannassa herkullisella aamupalalla ja voin sen perusteella suositella.

 

Missä syödä Bakussa?

Mari-Vanna

Aivan ihastuttava venäläis-romanttisesti sisustettu ravintola, jossa on kaikki yksityiskohdat mietitty. Monta eri salia ja sisäpiha. Söimme täällä todella herkullista azerityylistä aamiaista. Mari-Vanna on venäläinen ketju, mutta kaukana ketjuravintolan fiiliksestä.

Karvansaray

Vanhan kaupungin historiallinen majatalo, jossa kadun toisella puolella on teehuone ja toisella puolella ravintola. Idylliset sisäpihat, joista mennään seurueiden omiin huoneisiin. Autenttisesti sisustettu. Poikkesimme sisäpihalle vain ihastelemaan kesken vanhan kaupungin kävelyä ja tarjoilija kierrätti meitä katsomassa loosseja ja kellarin ravintolatiloja.

Firuze

Tarjolla tyypillisiä azeri-ruokia, kuten koko seurueen kesken jaettavia lihapatoja. Myös kasvisvaihtoehtoja löytyy, kuten monesta azeriravintolasta, kunhan vain kyselee. Kellariravintolassa on mukavat loossit ja perinteinen sisustus. Sijaitsee keskeisen Fountain Squaren kulmalla.

Sheki

Tämä on paikallisten suosittelema, mutta en ole ehtinyt itse käymään. Keskustan ulkopuolella metroasema N.Narimanovin lähellä, tarjolla tyypillistä ruokaa Shekin alueelta ja elävää musiikkia perinteiseen tyyliin.

Ceytun

Park Bulvar –ostoskeskuksen yläkerrassa, josta terassi ja näkymät merelle ja molempiin suuntiin rantabulevardia. Löytyy azeriruokia ja kansainvälisiä makuja.

 

Karvansarayn loossit kiviseinineen henkii vanhaa eksotiikkaa.

Karvansarayn loossit kiviseinineen henkii vanhaa eksotiikkaa.

Karvansaray

Karvansaray’n sisäpihalta mennään seurueiden omiin ruokailuhuoneisiin.

pata_web

 

Missä yöpyä Bakussa?

Bakussa rakennetaan koko ajan uusia luksushotelleja ja vanhasta kaupungista löytyy useita pienempiä hotelleja. Bristol Hotel on hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja aivan ytimessä: kivenheiton päässä on kävelykeskustan suosittu tapaamispaikka Fountain Square, vanha kaupunki ja rantabulevardi. Huoneissa on parveke suoraan vilkkaalle kävelykadulle. Hinta tämän hetkisellä kurssilla noin 40e/2hh/yö. Hotelli on vanhassa rakennuksessa, mutta moderni ja siisti. Aamupala on azerityylinen eli leipää, juustoa, juomia, leikkeleitä yms., mutta ei muuta ekstraa.

 

baku_bristolinterassi_web

Hotelli Bristolin parvekkeelta näkyy uudelle ja suositulle Hard Rock Cafelle.

 

Ylipäätänsä Bakusta voi sanoa, että sen keskusta on todella siisti ja turvallinen. Tällä hetkellä siellä on myös euroturistille edullista, sillä paikallisen rahan arvo on öljyn hinnan laskun takia myös laskenut. Pari vuotta sitten yksi euro vastasi yhtä manaattia ja nyt eurolla saa melkein kaksi manaattia.

 

matonkutoja

Tässä kudotaan amerikkalaisen turistin tilaamaa mattoa – hänen omalla kuvallaan. Upeaa jälkeä, mutta kuka haluaa tämän omalle lattialleen?!

Baku_opiskelijat_web

Viime viikkoisen reissuni matkaseura Anna ja paikalliset matkailun opiskelijat Rufat ja Elxan esittelemässä meille kaupunkia.

Baku_tee_web

 

Viimeinen vinkki: Jos mahdollista, lähde käymään myös Bakun ulkopuolella. Bakun keskusta on upea ja täynnä ylellisyyttä, mutta näkymä muuttuu välittömästi kaupungista poistuttaessa. Azerbaidzania ei voi kokea, jos ei ole nähnyt sekä Bakua että luontoa ja elämää pääkaupungin ulkopuolella.

Seuraava postaus käsittelee Shekiä, joka on seuraavaksi suosituin matkakohde Azerbaidzanissa Bakun jälkeen!

 

 

Makumatkalla azerbaidzanilaiseen keittiöön

 

vieraanvaraisuus_web

Lounaalla azerikodissa ja ruokalajeja on pöytä pullollaan.

 

Kävin hiljattain georgialaisessa ravintolassa ja ruoissa oli paljon samaa kuin mitä olin syönyt Azerbaidzanin matkoilla. Georgialainen keittiö on maailmalla tunnettu, mutta ei azerbaidzanilainen keittiökään jää pekkaa pahemmaksi.

Parasta azerbaidzanilaisessa ruoassa on tuoreiden yrttien käyttö. Niitä syödään sellaisenaan ennen ruokaa. Pöytään tuodaan lautasellinen erilaisia yrttejä kuten korianteria, minttua, timjamia, vesikrassia (ja joitain muita mitä en tunnista) isoiksi nipuiksi leikattuina. Alkupaloina niiden kanssa voi olla juustoja, leipää ja hapansäilöttyjä vihanneksia. Yksinkertaista ja hyvää!

 

alkupalat_Web

 

Toinen ihastukseni aihe on pähkinät ja kuivatut hedelmät. Niitä käytetään monipuolisesti ruoanlaitossa.

Perinteisiä pääruokia ovat muun muassa gulab (täytetty lettu), dolma (erilaisia täytettyjä vihanneksia) sekä kebabit ja sashlikit. Jaettava sashlik-pannu on kiva tilata ravintolassa (jos syö lihaa). Paikalliset arvostavat liharuokia, mutta kasvisvaihtoehtokin yleensä löytyy ja lisukkeet ovat joka tapauksessa runsaat.

 

pata_web

 

Oma erikoisuutensa on leipä, joka paistetaan eräänlaisissa maakuoppauuneissa. Mitään ritilöitä ei ole, vaan taikina tarttuu uunin seinään ja irtoaa kun se on kypsää. Näitä ulkoilmaleipomoita on katujen varsilla ja kotipihoilla.

 

leipä_uunissa_web

 

Teekulttuuri muistuttaa turkkilaista.Teetä juodaan usein ja se juodaan pienistä kapeista laseista. Kyytipoikana voi olla sitruunaa, supermakeita karkkeja ja hilloja tai juhlatilanteessa kakkua. Myös hedelmiä syödään teen kanssa. Ja ne ovat hyviä! Azerbaidzanissa kasvatetaan monenlaisia hedelmiä, mutta granaattiomena on varmasti yksi tyypillisimmistä. Olen itse asiassa nähnyt Azerbaidzanissa tuotettua granaattiomenan mehua kainuulaisessa halpamarketissakin!

 

granaattiomenat_ladassa_web

hedelmämyyjät_web

Mummot ovat Lankaranin basaarissa myymässä omia hedelmiään. Lankaran on maan eteläosassa ja hedelmien viljelysaluetta.

 

Azerbaidzan on liberaali muslimimaa ja vaikka paikalliset käyttävät alkoholia vain vähän, sitä kuitenkin saa monista ravintoloista – vaikkakaan ei kaikista. Kaupoissakin alkoholijuomia on, mutta ei kylläkään kylmää olutta (opittu kantapään kautta). Azerbaidzanissa tehdään omaa olutta ja viiniä. Ne ovat ihan kelvollisia, mutta käsittääkseni laatu voi viineissä vaihdella, joten suuria odotuksia ei kannata herätellä. Viinintuotantoa on kehitetty neuvostoajan jälkeen, joten taso on varmaan paranemaan päin.

 

juomat_web

Azerbaidzanin suosituin olut Xirdalan, hedelmämehua ja Ivanovka-alueen viiniä.

 

Vinkki maaseudulle matkustaville kahviaddikteille: kahvia ei välttämättä saa joka paikasta – kuten hotellissa aamiaisella. Joten jos aamu ei lähde käyntiin ilman kofeiinia, niin suosittelen varmuuden vuoksi varaamaan omat juhlamokat tai pikakahvijauheet mukaan.

Toinen vinkki: jos saat kutsun, älä epäile mennä paikalliseen kotiin syömään. Ihmiset ovat todella vieraanvaraisia ja ruokaa on taatusti tarjolla pöydän täydeltä.

 

lounas_kokolos_web

Lounaspöydässä on keskellä riisivati, jossa on päällä rusinoita ja kuivattuja taateleita.

teetä_ja_kakkua_web

Tee maistuu aina – kakun kera etenkin.

 

Kaikki Azerbaidzanin juttuni löydät täältä!

 

Azerbaidzan on kiinnostava sekoitus eri vaikutteita

 

azeri_tyttö_web

Tytöt olivat kylätalolla vastassa vieraita ja ojensivat meille kukat, jotka käytiin laskemassa entisen presidentin patsaalle. Kuva otettu Astarassa.

 

Azerbaidzan on jännä sekoitus eri vaikutteita. Se on muslimimaa ja entinen neuvostovalta. Sillä on pitkä historia eri valloittajista ja sen pohjoisosassa kulki vanha Silkkitie. Azerbaidzan on suurvaltojen välissä: pohjoisessa on Venäjä ja eteläpuolella Iran.

Idässä on Kaspianmeri ja lännessä on Armenia, jonka kanssa Azerbaidzanilla on ollut Vuoristo-Karabahin sota 1990-luvun alusta saakka. Alueelle on sovittu tulitauko jo yli 20 vuotta sitten, mutta ajoittain alueella leimahtaa. Viikko sitten konflikti nousi taas uutisiin, kun yli 60 ihmistä kuoli taisteluissa.

 

en_europe_azerbaijan_map

Kuva: https://www.jccp.or.jp/english/country/europe/azerbaijan/

 

Emma ja minä olemme matkustaneet eri puolilla Azerbaidzania ja todenneet sen varsin turvalliseksi matkailijalle. Konflikti ei näy matkailijalle muualla kuin ehkä keskusteluissa paikallisten kanssa.

Azerbaidzanissa on kaksi todellisuutta: pääkaupunki Baku ja koko muu Azerbaidzan. Pääkaupunkia rakennetaan huimalla tahdilla ja uusia hulppeita arkkitehtuurisia kummallisuuksia nousee kaupunkiin. Bakusta halutaan tehdä uusi Dubai. Raha tähän tulee öljyn myynnistä. Raha ei kuitenkaan valu maaseudulle, missä elintaso on edelleen matala ja elämänmeno muutenkin perinteistä. Haastattelin kerran Azerbaidzanissa asuvaa suomalaista paikallisten arjesta ja mikä tahansa kysymykseni oli, siihen oli aina kaksi vastausta: miten asia on Bakussa ja miten se on muualla maassa.

 

lada-kuski-kadulla-lankaran_web

Tyypillinen näky maaseudulla. Kuva on otettu maan eteläosassa Lankaranissa.

 

Jotta maasta saa paremman kuvan, kannattaa siis ehdottomasti suunnata Bakun ulkopuolelle. Mutta myös Baku sinänsä on kiinnostava sekoitus eri tyylejä. Uusien rakennusten lisäksi siellä on myös vanha kaupunki, jonka maamerkki on 1100-luvulla rakennettu Maiden Tower.

 

baku_vanhaa_ja_uutta_web

Vanhaa kaupunkia edessä ja uutta arkkitehtuuria takana.

 

Vanhassa keskustassa sen sijaan tulee tunne kuin olisi Bordeauxissa tai Madridissa: sen ovatkin suunnitelleet eurooppalaiset arkkitehdit. Kun Azerbaidzanissa alettiin 1800-luvun lopulla pumpata öljyä, ensimmäiset öljyrikkaat paikalliset pohatat matkustivat Euroopassa ja ihastuivat maanosan arkkitehtuuriin niin, että palkkasivat omat arkkitehdit tekemään Bakuun samanlaista. Miten kuulostaakin siltä, että historia toistaa nyt itseään…nykyään ihailun kohteena ovat vain eri maat.

Rakennusten sekamelskaan tuovat oman lisänsä tyypilliset neuvostoajan rakennukset.

 

baku_by_night

Bakun eurooppalaistyylisiä rakennuksia yöaikaan.

 

Maaseudun alueet ovat myös keskenään erilaiset. Maapallolla on 11 eri ilmastovyöhykettä, joista 9 löytyy Azerbaidzanista (vaikka pinta-alaltaan se mahtuisi neljä kertaa Suomeen). Etelässä on subtrooppinen vyöhyke, missä kasvatetaan teetä ja hedelmiä. Pohjoisessa on vuoristoilmasto ja talvella pääsee laskettelemaan.

Azerbaidzanin kieli ja kulttuuri muistuttaa paljon turkin kieltä ja kulttuuria. Azerit sanovatkin olevansa turkkilaisten veljeskansaa. Oman lisänsä antavat pienet  vähemmistökansat, kuten talisit.

Kun olen matkoilla, koitan aina miettiä mistä mikäkin tapa, tyyli tai muu paikallinen piirre juontaa juurensa. Azerbaidzanissa se ei ole aina itsestään selvää.

Olemme Emman kanssa molemmat mukana Azerbaidzanin maaseutumatkailun kehittämishankkeessa. Lisää Azerbaidzan-teemaisia juttuja on siis tulossa – esimerkiksi sikäläinen ruoka on ihan oma tarinansa!

 

keittiö_lankaran

Keittiö azerikodissa maaseudulla etelässä.