Seili, kaunis ja surullinen

Seilin saaren synkkä historia on kiehtonut minua jo kauan. Seili tunnetaan kadotettujen sielujen saarena: sinne on lähetetty mielisairaita, spitaalisia, hysteerikkoja ja murhaajia, ja heille kaikille se on lopulta ollut maallisen tien pää. Tarina kertoo, että kaikkien Seiliin lähetettyjen piti tuoda mukanaan laudat omaa ruumisarkkuaan varten.

Viime kesänä päätin viettää vähän makaaberimman teemaviikonlopun Turussa: kävin ensin opastetulla kierroksella Kakolan vankilassa ja seuraavana päivänä risteilin Aurajoelta Seiliin. Tänäkin kesänä Seiliin pääsee kätevästi suoraan Turun keskustasta M/S Fannyllä (ja Nauvostahan kulkee Seiliin lisäksi lähes ympärivuotinen yhteysalus).

 

Seilin synkkää historiaa etsimässä

Laivamatka Aurajoelta Seiliin kestää pari tuntia. Fanny kyntää saaristomeren aaltoja tasaisesti läpi kauniiden maisemien ja ankkuroituu lopulta vehreän saaren laituriin. Aurinko paistaa, kukat kukkivat, perhoset lentelevät – missä synkkyys ja menneisyyden kummitukset? Kävelen maalaismaisemien halki laiturilta päärakennukselle eikä mikään näytä edelleenkään yhtään pelottavalta. Päinvastoin.

 

Seili Seili Seili

 

Päärakennuksessa, entisessä mielisairaalassa, toimii kesäravintola ja jään sinne lounaalle. Päärakennukseen ja siellä sijaitsevaan entiselleen jätettyyn mielisairaalan potilashuoneeseen on vapaa pääsy. Ravintolan tiskillä mainostetaan myös opastettua kävelyä saarella ja päätän varata sellaisenkin. Aion kysellä oppaalta niistä kummituksista jos eivät kerran itse aio minulle näyttäytyä!

 

Seili Seili

 

Lähdemme kierrokselle ja opas kertoo, että Seilin sairaalan historian ensimmäisessä vaiheessa, 1600-luvun alkupuolella, tälle syrjäiselle saarelle tuotiin spitaalisia. Potilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa, vaan hoitokeinoihin kuuluivat lähinnä paloviina ja Jumalan sana. Lepraa eli spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena ja spitaalisia siten syystä rangaistuina. Saaren ”puhtaat” potilaat tai hoitajat eivät halunneet olla heidän kanssaan tekemisissä taudin ja synnin tarttumisen pelossa.

Viimeinen spitaalitautipotilas menehtyi Seilin saarella vuonna 1775. Jo sitä ennen saarelle oli tuotu spitaalisten lisäksi mielisairaita houruinhuoneelle. Ajan kuluessa Seilin saaren mielisairaala muutettiin naiskroonikkojen sairaalaksi. Päärakennuksen yläkerrassa asuivat muun muassa tuhopolttajat ja lapsimurhaajat, alhaalla niin sanotut vapaakävelijät, vähemmän kriminaalit potilaat, jotka saivat tai joutuivat osallistumaan saaren töihin. Potilaiden diagnoosit vaihtelivat imbesilleistä epileptikkoihin ja hyperseksuaaleista hysteerikkoihin.

 

Uudenaikainen työterapia perustuu potilaiden houkuttelemiseen työhön, niin monen potilaan kuin suinkin voi. Potilaita jotka joutilaina katsovat työntekoa ei saa ajaa työmaalta pois. Potilas voi joutilaana seurata työntekoa viikkokausia ja kuukausiamääriä ennenkuin työhalu hänessä herää. Jos potilas suorastaan haittaa työntekoa häneltä täytyy kieltää työnteko, mutta ainoastaan lyhyeksi ajaksi, ja silloin on potilaalle nimenomaan sanottava, että häntä valitettavasti täytyy poistaa työstä. – Seilin sairaalassa 27.4.1944

 

Lopulta opas myös vahvistaa sen, että päärakennuksessa todellakin kummittelee. Henkilökunta on muun muassa kuullut askelia ja nähnyt ovien aukeavan.

 

Seili Seili

 

Seilin surulliset tarinat

Psykiatriaa ei Seilin mielisairaalan toimintavuosien aikana vielä ollut lääketieteen alana olemassakaan. Vielä 1940-luvulla Suomessa oli lääkäreiden joukossa vallalla käsitys, että mielisairautta ei voitu parantaa sen perinnöllisyyden vuoksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen.

Seilin saaren mielisairaalan potilaita hoidettiin pitkälti samoilla keinoilla kuin spitaalisiakin: viinalla ja Jumalan sanalla. Lisäksi suosittiin muun muassa kylmiä kylpyjä ja rauhoittavia värejä ja kuvioita.

Naispotilaiden yleisin syy Seiliin joutumiselle vielä 1900-luvullakin oli traaginen. Seilillä työskennellyt ja asunut Keijo Alastalo kertoo: ”Moni joutui sinne tapettuaan lapsensa. He olivat piikoja, jotka isäntä oli tehnyt raskaaksi ja hylännyt. Naiset olivat seonneet siitä.”

Studio55:n haastattelussa Keijo muistelee kesätöissä kohtaamiaan potilaita: ”Yksi karkasi heinäpellolta heinähangon kanssa. Häntä sitten yritettiin saada kiinni ja varoa ettei saa osumaa. Toinen osasi kaksinkertaisen kertotaulun, ja hänet lähetettiin aina kauppaveneelle, koska veneen kauppias saattoi laskea loppusumman tahallaan väärin. Kolmas saattoi puhua yhtenä päivänä vain ruotsia, toisena venäjää ja kolmantena saksaa”.

 

”Kerran kysyin eräältä potilaalta, että oletko hakenut pois täältä. Hän vastasi mulle, että Keijo en mä nyt niin hullu ole”

 

Lisää Seilin ihmiskohtaloita löydät esimerkiksi näistä artikkeleista:

Kirkko ja kaupunki -lehden juttu Katja Kallion tositapahtumiin perustuvasta romaanista Seilin saarelle loppuelämäkseen passitetusta irtolaisnaisesta Amanda Aaltosesta.

Seuran juttu Seilin viimeisestä leprapotilaasta Maalina Matintyttärestä.

 

Seilin kirkko on saaren kaunein nähtävyys

Seilin puinen museokirkko on saaren yksittäisistä kohteista kaunein ja vaikuttavin. Sen sisätiloihin kannattaa tutustua ja sisäänpääsystä maksaa erillinen pääsymaksu (3,50), vaikka sen takana sijaitsevalle pienelle hautausmaalle pääseekin ilmaiseksi.

Seilin kadotettujen sielujen viimeisellä leposijallakaan ei tunnu mitenkään synkältä enkä kohtaa täälläkään niitä kummituksia. Hautausmaan tunnelma on lähinnä surullinen – muistaako kukaan enää näiden ihmisten tarinoita, tai onko niillä koskaan ollut kenellekään mitään väliäkään?

 

Seili Seili SeiliSeili

Osa kirkosta on rajattu ”tarttuvien tautien vaivaamille” eli spitaalisille. Tälle puolelle on oma sisäänkäyntinsä ja alttarinsa.



 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply sarsa/ pohjoistuuli puhaltaa 22.5.2018 at 16:03

    Mä kävin pari viikkoa sitten Seilissä. Saari oli kaunis, ja oli vaikea ymmärtää mitä kaikkea surullista, epäinhimillistäkin saarella on tapahtunut. Toisaalta se jotenkin lohdutti, että saarella on eletty myös yhteisöllistä elämää potilaiden ja henkilökunnan kesken esim. erilaisissa kesäjuhlissa.

    • Reply Emma 25.5.2018 at 08:17

      Joo, toisaalta tosiaan Seili on ollut monelle potilaallekin varmaan paras koti, jossa he ovat elämässään saaneet olla. Siellä on ollut ainakin turvallista ja kuten sanoit yhteisöllistäkin.

    Leave a Reply