Home Espanja Pico Viejo – tulivuoren kraaterin valloitus Teneriffalla

Pico Viejo – tulivuoren kraaterin valloitus Teneriffalla

written by Kaisa 20.4.2018

 

Vulkaanisen Teneriffan komein nähtävyys on maailman kolmanneksi korkein tulivuori Teide. Sen vieressä on matalampi tulivuori Pico Viejo, jonka kraaterin reunalle kapusimme.

Teneriffa on upea aktiivimatkailijan kohde. Kävin Kanariansaarilla ensimmäistä kertaa ja olin yllättynyt Teneriffan monipuolisuudesta.

Aikaisempi mielikuvani Kanariansaarista oli pakettimatkojen turistirysä, jossa lomalaisten toiminnot pyörivät pyhässä kolminaisuudessa: uima-allas, ranta ja ravintola. Parhaimmassa tapauksessa nämä löytyvät hotellilta tai sen välittömästä läheisyydestä. Ja tottahan se on, että Teneriffalla lomaresortteja on vieri vieressä ja matkailijoita valtavat määrät ympäri vuoden.

Luonnon rauhaa ja kauneutta löytyy silti. Kävimme viikon loman aikana kiertelemässä saarta ja teimme patikointiretkiä. Suurin ja mahtavin valloitus oli Pico Viejo -tulivuoren kraaterille kipuaminen. Vain Hawaiilta löytyy Teneriffaa korkeammat tulivuoret.

 

 

Lähtöpaikka pilvien yläpuolella

Pico Viejo on  Kanariansaarten ja Teneriffan toiseksi korkein huippu. Se on korkeimman huipun, Teiden tulivuoren, kyljessä.  Teide on 3718 metriä korkea ja lähelle sen huippua pääsee kondolihissillä. Viimeinen parinsadan metrin nousu pitää kävellä ja aivan huipulle pääsemiseksi tarvitaan etukäteen anottava lupa. Maksuttomia lupia on rajoitettu määrä ja ne tulee hakea jo viikkoja ennen matkaa. Me emme olleet havahtuneet tähän tarpeeksi ajoissa eikä lupia enää saanut siinä vaiheessa, kun aloimme tutkia patikkareittejä tarkemmin. Niinpä oli tyytyminen toiseksi korkeimpaan.

Pico Viejolle (korkeus 3135 metriä) pääsee joko kävelemällä autotieltä lähtevää vaellusreittiä numero 9 tai menemällä Teidelle hissillä ja laskeutumalla sieltä kävellen. Korkeuseroa Pico Viejon huipun ja Teiden huipun välillä on noin 600 metriä.

Ajoimme vuokra-autolla rannikolta sisämaahan ja Teiden kansallispuistoon tietä TF 38. Sen varrella on pysähdys- ja parkkipaikka, josta reitti 9 lähtee. Automatkalla pääsee hyvin jo fiilikseen, kun meren rannasta lähtee nousemaan kiemurtelevia teitä ylös. Maisema vaihtelee karuista laavakentistä mäntymetsään ja kamerakyltein merkattuja kuvauksellisia näköalapaikkoja on tiuhaan.

Lähtöpaikka on 2100 metrin korkeudessa ja tässä vaiheessa ollaan jo pilvien yläpuolella.

 

 

Pico Viejolle olisi ollut toinenkin vähän suorempi ja lyhyempi reitti, mutta valitsimme reitti 9:n, sillä se vaikutti mielenkiintoisemmalta ja monipuolisemmalta myös sen takia, että reitti kulki metsän kautta. Metsäosuus oli alussa ja sen läpi käveli nopeasti. Silti on mieletöntä, että 2000 metrin korkeudessa kasvaa metsää. Suomessa puuraja menee noin 400 metrissä.

Metsä loppui kuin seinään ja alkoi ylämäki kohti Pico Viejoa.

Lämpötila oli mukavasti noin 20 astetta, joka on sopiva lämpötila liikkumiseen. Lähdin liikeelle pitkähihaisella t-paidalla, mutta mitä ylemmäs mentiin, sitä enemmän tuuli ja takkia sai myöhemmin vetää niskaan.

 

 

Jonkun aikaa rinteillä näkyy vielä pieniä pensaita ja katajia, mutta ei aikaakaan kun ympärillä on pelkkää vulkaanista kiveä. Maisema näyttää siltä kuin olisi kuussa. Takana jossain häämöttää utuisena meri. Naapurisaaret näkyvät, mutta näyttävät siltä kuin kelluisivat taivaalla.

Reitti on merkitty numerokyltein, mutta kaikissa haarautuvissa kohdissa kylttejä ei näy. Se meinaa vähän turhauttaa, vaikka myöhemmin vaikuttaakin siltä, että haarautuvissa kohdissa polut palaavat jonkin ajan päästä takaisin yhteen. Eli tärkeissä risteyksissä merkinnät löytyy.

Menomatka huipulle kesti meiltä noin 3 tuntia 40 minuuttia. Alas tulimme saman reitin 2,5 tunnissa. Nousua kertyy 1000 metriä ja matkaa 8,5 kilometriä suuntaansa.

 

 

Vieriviä kiviä ja epätoivon hetki

Polku on pääosin helppokulkuista, kunnes ylempänä tulee vastaan irtohiekkaa ja -kiveä. Siinä kävely hidastuu. Reitti kulkee ohi parista pienemmästä kraaterista, joiden nimi on Las Narices del Teide eli Teiden sieraimet. Yhdessä kohdassa tuntuu, että polku kulkee aivan kraaterin reunalla. Pieni kauhun hetki iskee minuun, kun irtokivet lähtevät valumaan kenkien alla ja tuulen puuska iskee samaan aikaan. Tuntuu, ettei ole mitään mistä saisi tukea ja tasapainoa. Kuljen melkein nelinkontin ja koitan ottaa kiinni kivistä, jotka kaikki ovat irtonaisia. Tämä on kuitenkin vain yksi kohta, joka takaisin tullessa tuntuu jo tutummalta ja turvallisemmalta. Kuva kraaterista yllä ei näytä yhtä pelottavalta kuin se oikeasti oli!

Olimme lähteneet vasta klo 13 kävelemään ja päätimme alussa, että pidämme hyvää reipasta tahtia, jotta matka etenee sujuvasti. Toki pysähdeltiin nauttimaan maisemista, ottamaan kuvia ja pitämään taukoa. Varsinkin alkumatkasta ajattelin, että niin kauan kuin reitti on helppokulkuista ja matka etenee, kannattaa pitää vauhtia päällä. Olimme lukeneet reittikuvauksista, että haastetta ja nousua olisi kuitenkin tiedossa. Tämä reitti oli merkattu haastavimpaan kategoriaan.

Matka oli edennyt hyvin, mutta yksi epätoivon hetki iski. Olimme polkujen risteyksessä vähän epävarmoja kumpaan suuntaan kannattaa lähteä. Olimme kävelleet kolme tuntia ja päätimme pitää neuvoa-antavan evästauon. Kun siinä istuimme, näimme ensimmäiset (ja koko reissun ainoat) vastaantulijat. Kysyin reitistä ja italialaisittain englantia puhuva mies kertoi, että huipulle on vielä matkaa kaksi tuntia. Olin luullut, että olisimme jo ihan lähellä ja epätoivo meinasi iskeä. Kello oli jo neljä iltapäivällä emmekä mitenkään ehtisi enää huipulle ja takaisin autolle ennen pimeää. Vähän aikaa pehmeässä hiekassa käveltyämme tajusin, että italialaismies tarkoitti aikaa Teiden huipulle kipuamiseen. Niin pitkälle emme onneksi olleet menossa.

Tuntui, että kiersimme koko Pico Viejon vuoren ennen kuin kraateri lopulta tuli eteen vähän yllättäenkin. Evästauosta kesti huipulle enää puoli tuntia.

 

 

Huipulla tuuli järkyttävän kovaa. Minulla oli melkein vaikeuksia pysyä pystyssä. Maisemat olivat todella vaikuttavat. Pico Viejo on korkein huippu, jolle olen kiivennyt. Sports tracker näytti korkeudeksemme 3120 metriä.

Opaskirja väittää, että kraateriin ei pääse laskeutumaan, mutta kraaterin reunassa näkyy selvästi kengänjälkiä. Kraateri on halkaisijaltaan 700 metriä. Kun Pico Viejon kraaterin reunalla seisoo, näkyy joka suuntaan upeat maisemat. Edessä on kraateri ja takana vielä korkeampi Teide. Niiden takana utuisena häämöttää meri ja naapurisaaret. (Alla kuvassa on Teide ja maisema toiseen suuntaan, yllä minä kraaterin reunalla. Kuvat on otettu samasta kohdasta eri suuntiin.)

 

 

Varusteiksi kannattaa ottaa paksu kerros aurinkorasvaa, hattu, aurinkolasit ja tuulenpitävää vaatetta. Vaellussauvat helpottavat liikkumista ja tuen ottamista. Meillä niitä ei ollut mukana, mutta ne helpottaisivat ja vähentäisivät jaloille tulevaa rasitusta. Hanskat on myös tarpeen. Maastolenkkareilla pärjää, mielestäni ei tarvitse olla varsinaisia vaelluskenkiä. Kamera on myös aivan must!

 

 

Tämä reitti oli karummalla ja kuivemmalla puolella Teneriffaa. Kirjoitan vielä muistakin tekemistämme retkistä samalla alueella Teiden kansallispuistossa sekä vuoriston toiselta puolelta, vehreämmältä pohjoisrannikolta.

Lue myös nämä

11 comments

KasinoGuru 22.4.2018 at 13:31

Tuli mieleen tuosta oma reissu kavereiden kanssa Etnalle, kun viimeiset 700 metriä käveltiin ja niistä viimeiset 200 metriä laavakiveä jouduttiin meneen sivuttain eteenpäin, kuten suksilla joskus nassikkana noustiin mäkeä. Sinänsä ikimuistoinen reissu kun voitin sinne rahat.

Reply
Kaisa 22.4.2018 at 22:01

Kiitos kommentista. Voin kuvitella, että Etnalla on saman näköistä, vaikka en siellä oletkaan käynyt. Mä varsinkin alaspäin tullessa tykkään ”pujotella” kuten suksilla. En tiedä mikä siinä on, mutta tuntuu helpottavan tasapainon pitämistä ja ehkä vähentää jaloille osuvaa iskua ja rytmittää kävelyä.

Reply
Maisemaonnellinen Johanna 22.4.2018 at 16:40

Oli pakko tulla lukemaan tämä! Minäkin kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Teneriffalla, ja päätin etten jää uima-altaalle makaamaan, vaan otan selvää saaren luonnosta. Ja minkälaisen luonnon löysinkään! Menimme hissillä Teidelle, ja kuvasin maisemia sieltä juuri Pico Viejon suuntaan. (kaikki huipulle vievät luvat oli myyty pari kuukautta ennen reissuamme) Tuo kanarianmäntymetsä on tosi kaunista! Linkitänpä luvallasi tuon oman Teide-juttuni tähän https://johannasuomela.com/2017/02/25/teneriffan-huippupaiva-teiden-kansallispuistossa/

Reply
Kaisa 22.4.2018 at 22:08

Kiitos kun jaoit sun jutun, oli mielenkiintoista käydä lukemassa varsinkin Teiden huipulta ja Paradorista kokemuksia, kun ei niissä käyty. Käytiin Paradorin ovella kyselemässä illallista, mutta sanoivat että palvelevat ainoastaan hotellin omia asiakkaita. Kaikki muut ravintolat olivat jo menneet kiinni (eivät ottaneet uusia asiakkaita sisään enää seitsemän jälkeen illalla), joten ei auttanut muu kuin ajella takaisin rannikon hotellialueelle. Omassa porukassamme oli yksi espanjalainen ja hän oli ihmeissään, miten ravintolat menevät niin aikaisin kiinni vaikka Espanjassa illallistetaan usein vasta iltakymmenen tai yhdentoista aikaan. Tuolla Teiden kansallispuiston alueella kuitenkin ravintolat oli pelkästään matkailijoille suunnattuja ja kaikki näyttivät palaavan päiväretkiltään takaisin hotelleille illaksi.

Reply
Suunnaton 25.4.2018 at 07:35

Olipa kiva lukea vähän erilaisempia juttuja Kanarialta. Mielenkiinnolla odotan muitakin aktiivilomavinkkejä sinne.
Kanariansaaret ovat vielä näkemättä, ja suoraan sanottuna olen vahvasti vältellyt niitä turistikohteena. Teneriffa voisi ehkä kuitenkin olla luontomatkailijallekin sopiva kohde.

Reply
Kaisa 25.4.2018 at 21:33

Kiitos kun kävit jättämässä kommentin ja hauska kuulla, että sulla on ihan samat ajatukset kuin mulla 🙂 En ole harrastanut rantalomia enkä ollut ajatellut Kanariaa kiinnostavana kohteena. Espanjalainen ystäväni kuitenkin pyysi mukaan kun hän oli menossa Teneriffalle työmatkalle ja piti lomaa ennen sitä. Hän oli kehunut Teneriffaa tosi kiinnostavana luontokohteena ja itse asiassa työmatkankin tarkoitus oli opintomatkan järjestäminen ympäristöalan opiskelijoille.

Reply
Frida Ingrid 25.4.2018 at 22:47

Oon lähiaikoina törmännyt yhä useammin tällaisiin kiinnostaviin Kanaria-postauksiin! 🙂 Todellakin rikkoo ennakkoluuloja. Ihanan näköinen patikointireitti!

http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

Reply
Kaisa 26.4.2018 at 00:07

Joo joku syyhän siinä on pakko olla, että Kanaria säilyttää suosionsa vuodesta toiseen 😀 Mentiin Norwegianin lennoilla ja vaikutti siltä, että monet muutkin suomalaiset olivat aktiivilomalla. Ainakin golfin, tenniksen ja pyöräilyn harrastajia oli.

Reply
Elina Marjaana Travel Blog 27.4.2018 at 19:29

Teneriffa on tullut viime aikoina monessa vastaan ja muutama tuttukin on käynyt siellä. Luonto näyttää kyllä upealta. Olen lähdössä piakkoin Lanzarotelle ja odotan jo kovasti siellä olevaa karun kaunista luontoa.

Reply
Kaisa 28.4.2018 at 09:44

En ole käynyt Lanzarotella, enkä tiedä siitä paljoakaan, joten jään mielenkiinnolla odottamaan postauksia 🙂 Ihanaa tulevaa reissua!

Reply
Anna-Katri / Adalmina's Adventures 28.4.2018 at 18:49

Siis mä en ole varmaan koskaan aiemmin haaveillut matkasta Teneriffalle, mutta nyt parissa blogissa on vastaan tullut kuvia tältä vaelluspätkältä ja nuo maisemat ovat kyllä niin hätkähdyttävän upeita, että mielelläni vaikka ensi syksynä löytäisin itsenikin tuolta. Joten kiitos vain tästä inspiraatiosta! 🙂

Reply

Leave a Comment