Rokua – hitaan matkailun luontokeidas

 

Vuoden retkikohteeksi valittu Rokua tarjoaa hienot sienimaastot ja hiihtoladut. Illalla pääsee ravintolan kautta hotellin lakanoihin.

Pääsiäinen helli tänä vuonna ulkoilijoita upeilla keleillä! Me suuntasimme keväthangille Rokualle, joka sijaitsee Oulun ja Kajaanin puolivälissä.

Rokuanvaara valittiin GoExpo-messujen järjestämässä yleisöäänestyksessä vuoden 2018 retkikohteeksi. Teemana oli tänä vuonna geologiset kohteet, joten mikäs sopisikaan paremmin kuin Rokua, joka on ainutlaatuisen geologisen perintönsä takia saanut UNESCOn Global Geopark -statuksen ainoana Suomessa. Seudun erikoisuutena on jääkauden aikaiset vaikutukset maaperään ja maan muodostumiin.

Rokua Geopark on iso 60 kilometriä pitkä alue kolmen kunnan (Utajärven, Vaalan ja Muhoksen) alueella. Rokua puolestaan on pienempi keskittymä, josta löytyy retkeilyreittejä ja muita matkailupalveluita. Vuoden retkeilykohteeksi valitulla Rokuanvaaralla kulkee yksi alueen suosituimmista kävelyreiteistä, jolla pääsee tutustumaan geologiseen perintöön eli Suomen syvimpään suppaan ja kiipeämään näköalatorniin, josta avautuu upeat maisemat silmän kantamattomiin. Osa Rokuan reiteistä kulkee Rokuan kansallispuiston kautta. Reitistön alueella on myös muita suojeltuja metsäkaistaistaleita.

Rokuan maasto on soraharjuilla kumpuilevaa mäntykangasta. Olen kerran ollut syksyllä sieniaikaan Rokualla ja sain sillon elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä suurimman herkkutattisaaliin. Hyvien sieniapajien lisäksi Rokualla on upeat hiihtomaastot, joihin tällä kertaa tutustuttiin. Ladut oli huippukunnossa ja lunta metrin verran!

 

 

Rokua ei ole kovin tunnettu Etelä-Suomessa ja oma mutu-tuntumani onkin, että matkailijat tulevat lähialueilta. Rokualla on kuitenkin hyvät palvelut. Rokua Health & Spa kylpylähotelli tarjoaa kaiken tarvittavan: hotellimajoituksen, ruoan, pienen kylpyläosaston ja saunat sekä illalla live-musiikkia. Päiväohjelmaksi on ulkoilua. Paikka toimii myös kuntoutuskeskuksena monenlaisille ryhmille. Joka päivä on tarjolla lounas ja päivällinen buffet-pöydästä. Pääsiäisen erikoismenu oli tosi maukas ja monipuolinen. Päällimmäisenä kylpylähotellin puitteista tuli mieleen ruotsinlaiva – siis kaikella hyvällä enkä viittaa kännisekoiluun. Tilat on siistit, väkeä on lapsiperheistä vanhuksiin ja kaikki viihdyke löytyy yhden katon alta keskeltä ei mitään.

Itse yövyimme erämäähotelli Rokuanhovissa, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kylpylähotellista. Molemmilta majoituksilta pääsee samoille laduille ja reiteille.

 

 

Meillä tämän reissun päätarkoitus oli päästä maastohiihtämään. Hoidettuja latuja Rokualla on 70 kilometriä ja ne kulkevat kauniissa kumpuilevissa maastoissa. Päiväretkeksi minun kunnolle ja hiihtotaidoille (en ole himohiihtäjä) sopi hyvin 20 kilometrin lenkki sinistä eli helppoa latua Rokuanjärven (alla kuvassa) kautta. Siniselläkin reitillä tuli ihan tarpeeksi haastavia laskuja ja nousuja harjujen rinteillä. Mukavan vaihtelevaa ja kaunista maastoa mäntymetsässä. Harjuisen maaston lisäksi tuli osuus tasaisempaa menoa avarilla soilla. Metsätyyppi on kuitenkin koko matkan mäntymetsää. Vaikka on pääsiäinen ja kelit mitä parhaimmat, muita hiihtäjiä tuli vain harvakseltaan vastaan.

Matkan varrella on kotia, joissa voi pitää evästaukoa ja paistaa makkarat. Latukahviloita ei ole.

 

 

Näissä upeissa maisemissa kun hiihti, tuli mieleen hiljattain julkaistu kansainvälinen onnellisuustutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Tulosta ovat monet ihmetelleet. Miten pimeässä ja ankeassa maassa voi muka olla onnellisimmat ihmiset? Mutta ehkä salaisuus piileekin juuri siinä. Kun pitkästä pimeästä talvesta on selvitty ja kevätaurinko helottaa valkoisilla hangilla, ihmiset osaavat sitä todella arvostaa. Neljä vuodenaikaa, puhdas luonto, luonnonrauha ja ulkoilu raikkaassa säässä ovat mitä parasta onnellisuuslääkettä.

 

 

Alueen geologiset ihmeet on näin maallikolle vaikeita hahmottaa. Maan muodot toki näkyvät, mutta sen ymmärtäminen mikä mistäkin johtuu, vaatii vähän perehtyneisyyttä. Maaperä on täällä Suomen vanhinta ja historia on niin pitkä – miljardeja vuosia – että se ylittää käsityskyvyn. Opastuskeskus Suppa pyrkii avaamaan taustoja ja alueen erikoisuuksia kävijöille. Supassa on pieni näyttely ja kahvila. Infossa on töissä myös avulias mies, joka auliisti kertoi meille retkeilymahdollisuuksista ja mielenkiintoisimmista kohdista reittien varrella.

 

 

Oma majoituksemma Rokuanhovi on yhdistelmä hotellia ja mökkifiilistä. Palvelut on kuin hotellissa (aamiainen, ravintola, sauna), mutta hirsinen rakennus tuo mökin tunnelmaa. Paikka on myös pääsiäisen sesongin aikaan rauhallinen. Illalla kuitenkin viereisen karavaanari-alueen väki tuli laulamaan karaokea hotellin ravintolaan. Vaikka tunnelma on muuten vähän uinuva ja talo vanha, paikoista on pidetty huolta ja kaikki on siistiä. Aamupala on monipuolinen – se tosin alkaa vasta klo 9, mikä oli meille hyvä aika, mutta innokkaimmille hiihtäjille voi olla myöhäinen.

Ravintola-annokset ovat hyviä perusruokia – kalaa, lihaa, burgeria. Suppilovahverokeitto ja kasvisrösti toimivat myös mainiosti ulkoilupäivän päätteeksi.

 

 

Kirjoitin jo aikaisemmassa postauksessani Miksi bloggaan? Vastaus toimittajan kysymykseen ajatuksia lähimatkailusta ja syistä miksi valitsimme Rokuan kohteeksi ja erämaahotellin majoitukseksi. Kotimaassa matkaillessa on joskus yllättävänkin vaikeaa löytää laadukasta majoitusta mukavuuksilla, sillä monet kohteet ovat kuin piilotettuja helmiä.

 

 

Rokualta on turha pääsiäisen hiihtosesonginkaan aikaan etsiä after ski -riehaa ja kaljaterasseja. Täällä nautiskellaan luonnon rauhasta ja rentoudutaan ulkoilun merkeissä. Olen myös kuullut kokemuksia, että joillain on Rokualla hotellissa käynyt aika pitkäksi: mitä sen jälkeen kun on jo aamulla tehnyt hiihtolenkin?

Rokua onkin mielestäni loistava kohde hitaan matkailun ideologialle. Otetaan eväät reppuun ja lähdetään luontoon. Talvella suksilla tai lumikengillä, kesällä patikoiden. Ja toki vauhtiakin saa, jos ottaa alle moottorikelkan tai maastopyörän (molemmille löytyy omat merkityt reitit). Mutta kiire täällä ei ole mihinkään. Mikä järki ylipäänsä olisi kiirehtiä, jotta pääsee vain illaksi mökkiin tai hotellihuoneeseen?

Kiire on läsnä niin usein arkipäivissä. Suomessa se tuntuu olevan vielä erityispiirre. Joskus luin Helsingissä työskentelevän eteläeurooppalaisen haastattelun lehdestä ja eniten häntä ihmetytti miksi ihmisillä on niin kiire kotiin, mitä siellä on? Ensin aamulla on kova kiire töihin ja viedä lapset matkalla päiväkotiin, lounaalla on kova kiire ja töistä lähtiessä on taas kova kiire – tekemään mitä? Missään vaiheessa päivää ei ole esimerkiksi aikaa viettää rentoa hetkeä kollegoiden kanssa. Koko päivä kiirehditään. Lomalla tähän rytmiin saa onneksi tauon.

Luonto pysäyttää ajantajun ja kiireen tehokkaasti. Miljardia vuosia sitten muodostunut kallioperä antaa vielä sopivaa perspektiiviä asiaan.

 

 

Lähtöpäivänä aurinko paistoi edelleen kirkkaasti siniseltä taivaalta ja harmitti lähteä. Mutta tullaan toistekin ja silloin ei hoppuilla!

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply Anni 1.4.2018 at 10:37

    Kivoja talvikuvia, Rokua näyttää letkeältä 😀

    • Reply Kaisa 2.4.2018 at 07:46

      Kiitos kommentista Anni! Aurinko vaikuttaa paljon fiilikseen ja kuviin 🙂

  • Reply Suunnaton 1.4.2018 at 14:28

    Rokua on minulle entuudestaan tuntematon. Nimen olen toki joskus kuullut, mutta enpä olisi osannut sitä kovin tarkkaan kartalle sijoittaa. Rokua vaikuttaa mukavalta luontokohteelta. Täytyypä pitää mielessä tulevan kesän reissuja suunnitellessa.
    (p.s. Nuo ruoka-annokset näyttävät tosi herkullisilta!)

    • Reply Kaisa 2.4.2018 at 08:06

      Joo, kesän reissuille Rokua sopii hyvin kohteeksi ja silloin varmasti sää enemmän irti geologisista nähtävyyksistä ja suppiin muodostuneista kirkasvetisistä järvistä, kun lumi ei peitä kaikkea. Vinkkinä että Geoparkilla on oma mobiilisovellus, jossa on kartat ja opasteet.

  • Reply Stacy Siivonen 1.4.2018 at 23:01

    On ihan eri kohde näin kevättalvella kuin kesällä, kun siellä olin. Hiihtoladut näkyvät rumina maastossa sulana aikana, mutta itse ankallispuiston alueella polkutuhoja ei tietenkään ole. Erityisesti ihailin tuolloin hohtavia jäkäläkankaita. Sulan maan kohde on myös Ahmaksen kalevalainen perinnekylä siinä ihan naapurissa. En usko mihinkään onnelisuustutkimuksiin, mutta Rokua on kaunis ja perinnekylän maisemat myös. Erikoinen alue kaiken kaikkiaan ja ehdottomasti poikkeamisen arvoinen.

    • Reply Kaisa 2.4.2018 at 07:52

      Totta, että hiihtolatupohjat ja moottorikelkkareitit jättää jälkensä maastoon. Mun mielestä kuitenkin hiihtolatu on tuolla monin paikoin kesällä käytössä vaellus- ja maastopyöräilyreittinä. Hiihtolatu menee kansallispuistonkin läpi ja mietin että kuinkakohan monissa kansallispuistossa on hoidetut ladut? Onko se tavallista?

      Jäkäläkankaat on upeat! Kiitos vinkistä perinnekylään.

  • Reply Anita / My Tiny Travel Journal 2.4.2018 at 22:19

    Olipa kiva tunnelmoida tätä juttua, kun olen joskus vuosia sitten tehnyt alueelle jonkin verran markkinointitekstejä. 🙂 Rokua on tosiaan vielä hieman tuntemattomampi helmi eteläsuomalaisille. Rokualla ja Rokua Geoparkissa on paljon nähtävää ja geologinen perintö on ihmeellinen. Ja tattimaastot mahtavat, näin olen saanut tietää, vaikken sienestysaikana ole tuolla käynytkään.

  • Reply Marianne/Heavy Metal Traveler 6.4.2018 at 07:36

    Hulppeat hiihtoladut! Hyvä että teet näin kiinnostavaa aluetta tutuksi.

  • Reply Mika / Lähtöportti 7.4.2018 at 10:14

    Ainakaan minä en eteläsuomalaisena olisi osannut sijoittaa Rokuaa kartalle, enkä muutenkaan kertoa paikasta mitään. Näyttää ja kuulostaa kuitenkin juuri sellaiselta, mistä itse tykkäisin. Kiire on ikävä ja harmillisen tuttu tunne, mutta tuolla tuskin olisi kiire minnekään. Ladutkin näyttävät hyviltä, Rokuahan täytyy ottaa ihan vinkkinä talteen 🙂

  • Leave a Reply