Päiväretki Tiilikkajärven kansallispuistoon

 

 

Tiilikkajärven kansallispuisto on etelän, pohjoisen, idän ja lännen rajalla. Se sijaitsee Rautavaaralla Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla. Tiilikkajärven läpi on kulkenut aikonaan Ruotsin ja Venäjän raja, jonka merkiksi hakattu rajakivi on säilynyt yli 400 vuotta.

Luontotyypeiltään Tiilikka on myös etelän ja pohjoisen rajalla. Alue on vyöhykettä, jossa pohjoisten ja eteläisten soiden piirteet sekoittuvat toisiinsa.  Tiilikkajärven alueella on isoja aapasoita, harjuja ja hiekkarantoja.

Tiilikkajärven kansallispuisto on pieni kansallispuisto kyseisen järven ympärillä. Merkittyjä reittejä on vain 20 kilometriä, joten omasta mielestäni se sopii parhaiten päiväretkikohteeksi. Tosin yhteysreittejä on muualle ja alueella on autiotupa ja vanha uittokämppä varaustupana, joten viikonlopunkin voi mukavasti viettää.

 

 

Teimme lokakuisen päiväretken pilvisenä lauantaina ja kiersimme 7 kilometrin pituisen Uiton lenkin. Poikkesimme reitiltä pitämään evästaukoa Venäjän Hiekka -nimiselle hiekkarannalle, joka on saanut nimensä läheltä kulkeneen rajan takia. Rajakivi on edelleen järvessä nähtävissä. Talvella sen luokse voi kävellä jäätä pitkin. Kiveen on hakattu kruunu ja risti.

Hiekkarannalla istuskellessa tuli tietysti mietittyä miten upea paikka se olisi aurinkoisena kesäpäivänä. Tämä kohde laitettiin ensi kesän retkilistalle.

 

 

Tiilikan maasto on mukavan vaihtelevaa. Metsä- ja suotyypit vähän vaihtelevat ja järven puolet ovat erilaiset. Uiton lenkki kulkee järveä ympäri. Lenkkiä myötäpäivään kävellessä ensin kuljetaan järven suuntaisesti harjua pitkin ja takastullessa pitkospuilla laajalla suoalueella, jonka keskellä on metsäkumpareita.

Ruska ei ollut enää parhaimmillaan, mutta maa oli silti punertava (ja meidän australianterrieri maastoutui siihen täydellisesti). Luonnossa on syksyisin muutenkin todella kauniita värisävyjä. Mietin mielessäni, että kun metsän vihreän sanotaan olevan virkistävä ja rauhoittava väri, niin eniten inspiraatiota saa varmasti syksyn sävyistä.

Meillä oli mukava ja rentouttava päiväretki raikkaassa ilmassa. Jo päiväretki pelkästään on todella hyvä tauko pois arkisesta tohinasta. Se on myös helppo toteuttaa kun ei tarvitse sen kummempia valmisteluita tai pakkaamista. Retkeilyä entisestään helpottaa kansallispuistojen hienot fasiliteetit. Tiilikkajärvelläkin oli kaikki hyvin hoidettu: nuotiopaikkoja, valmiiksi tehtyjä polttopuita katoksessa, siistit vessat ja hyvät opasteet.

 

 

Tällä postauksella osallistuin Kohteena Maailma -blogin haasteeseen, jossa Suomi100-juhlavuoden hengessä käydään tutustumassa johonkin kansallispuistoon, jossa ei ole aikaisemmin käynyt. Samalla retkeilykokemuksista jaetaan tietoa ja vinkkejä sekä innostetaan muitakin nauttimaan meidän upeasta puhtaasta luonnosta.

Kansallispuistoja on nyt Suomessa 40, joten kierrettävää ja nähtävää riittää.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkkä 21.10.2017 at 20:02

    Toi on mullakin listalla, mutten tänä syksynä ehtinyt 🙁 Näyttää kyllä siltä, että viihtyisin 🙂

    • Reply Kaisa 22.10.2017 at 23:34

      Kiitos kommentista, tuolla kyllä hyvin viihtyi päiväretken verran. Teiltä Vuokatista ei ole pitkä matka, joten suosittelen. Pääkaupunkiseudulta asti en ehkä itse pelkästään tätä puistoa varten ajaisi. 🙂

  • Reply Ne Tammelat 22.10.2017 at 11:48

    Hienolta paikalta vaikuttaa! En ole aiemmin kuullutkaan kyseisestä kansallispuistosta. Jotenkin sitä tie vie aina Kolille, jos tuolla suunnalla matkataan. Täytyy laittaa muistiin. Hyvä tuo puunhalauskuva 🙂

    • Reply Kaisa 22.10.2017 at 20:32

      Juu Koli on paljon tunnetumpi kuin Tiilikkajärvi. Mänty oli oikein opastettu ”iso mänty” -kylteillä 😀

    Leave a Reply