Improvisoiden vai suunnitellen matkaan?

Isäni matkusti juuri vaimonsa kanssa Sloveniassa. He olivat varanneet etukäteen majoituksen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi Bledin läheltä ja vuokranneet auton. Muita käyntikohteita tai majoituksia he eivät olleet lyöneet etukäteen lukkoon. Reissun jälkeen isäni kuvaili matkaansa facebook-päivityksessään termillä, joka puhutteli minua. Improvisaatiomatkailua!

 

”Improvisaatiomatkailusta” näyttää muodostuneen meidän tapamme kulkea maailmalla. Toisin sanoen useimmilla viime vuosien matkoillamme olemme improvisoineet ohjelman ja/tai majoituksen suurelta osin vasta paikan päällä. Näin on toteutunut monta yllättävänkin onnistunutta reissua. Samalla periaatteella myös viimeisimmästä Slovenian matkastamme muodostui varsin monipuolinen ja kiva kokemus sisältäen mm. patikkaretkiä vuorilla, pittoreskien kylien ja maalaismaisemien ihailua pikkuteitä pitkin autoillessa, fine diningia linnaympäristössä, nautiskelua kylpylöiden saunamaailmoissa ja kaupunkikulttuuria kauniissa Ljubljanassa. Ja tietenkin muutama kirkkokin korkattiin. Vielä jäi paljon ensi reissulle nähtävää, mm. paljon kehutut merenrantamaisemat. Upea maa, jonne palataan vielä. – Isäni luvalla julkaistu facebook-päivitys

 

Improvisaatiomatkailu! Miten vapauttavalta se kuulostaakaan! Isäni matkustustapaa miettiessäni muistin miten monesti olen itsekin ajatellut, että joskus pitäisi vaan mennä uuteen kohteeseen tutustumatta siihen sen tarkemmin ja antaa fiiliksen määritellä minne mennään. Eksyä kaduille ja kujille, kysellä neuvoa paikallisilta ja valita ravintola sen mukaan mitä ruokaa milloinkin tekee mieli eikä sen millä ravintolalla on Michelin-tähti tai mitä on jossain blogissa kehuttu. Olen monesti myös miettinyt, että haluaisin tehdä arkimatkan. Sellaisen, jolla eläisin matkalla ihan arkisesti enkä kävisi katsomassa yhtäkään TOP 10 -listan nähtävyyttä. Söisin edullisissa lounaskuppiloissa, vaeltelisin betonilähiöissä tai maalaiskylien nimettömillä pikkuteillä, istuisin puistonpenkillä, lukisin lehteä ja jättäisin kaiken erikoisen etsimisen.

Se, että varaa matkakohteesta etukäteen vain ensimmäisiksi pariksi yöksi majapaikan ja suunnittelee sitten lisää paikan päällä on varmaan monelle muullekin kuin isälleni tuttua. Ja jopa ne villit tarinat ihmisistä, jotka eivät varaa edes sitä ensimmäisen yön majoitusta kuin vasta paikan päältä ovat kaiketi totta. Mutta minulle sellainen ajatuskin on ihan kauhistus ja käsityskyvyn tuolla puolen!

 

Apua, olen pakkomielteinen suunnittelija!

 

Olen suunnittelufriikki. Ahmin opaskirjoja, ravintola-arvosteluja, blogijuttuja, Instagram-kuvia ja Tripadvisoria ennen jokaista matkaani. Haluan varmistaa sen, että reissusta ei puutu elämyksiä. Ei niiden aina mitenkään ihmeellisiä tarvitse olla, mutta kun tiedän että jossain siellä on löydettävissä se kaupungin kaunein näkymä tai se ihanan erikoinen ravintola, niin täytyyhän niihin päästä. Enkä oikeastaan ole myöskään mikään halvimmissa hostelleissa viihtyvä reppureissaaja vaan pikemminkin panostan matkalla pieneen luksukseen. Nauttisinko siis reissusta jos se ei oikeastaan eroaisi arjestani ollenkaan? Ja kuka tätä blogiakin lukisi jos kirjoittaisin päämäärättömästä kuljeskelusta ja rumista maisemista ja ihan tavallisista kahviloista, joissa juodaan ihan vaan tavallista suodatinkahvia?

 

Matkalla osaan kyllä kiinnittää arkisiin yksityiskohtiiin paremmin huomiota kuin kotona. Pekingissä ilahduttivat onnellisen näköiset kaivonkannet.

Random-kuva arkisesta Varsovasta

 

Toisaalta matkablogeja monesti syytetään nimenomaan kiiltokuvamaisuudesta ja pinnallisuudesta. Kaikki on kivaa ja ihanaa, aina paistaa aurinko ja jutun kuvituksena on vain täydellisiksi käsiteltyjä mainoskuvia. Mutta haluaisinko sitten itsekään lukea blogista jostain astioiden tiskaamisesta ja biojäteroskiksen tyhjentämisestä ja katsoa kuvia harmaasta asfaltista?  Jostain näiden ääripäiden väliltä löytyy kai se suunnittelemattomuus ja arkisuus, jota huomaan silloin tällöin kaipaavani matkoillani ja josta tykkään muistakin blogeista lukea.

Mutta takaisin niihin suunnitelmiin. Seuraava reissuni tulee suuntautumaan Espanjan Zaragozaan, jonka sanotaan olevan sellainen ”ihan tavallinen espanjalainen kaupunki”. Ei mikään turistikohde, ei mitään erityistä nähtävää vaan ihan vain tavallinen espanjalainen kaupunki. Olisiko tässä mahdollisuuteni? Päivät kuluvat tällä matkalla töissä Zaragozan yliopistolla, mutta mitä jos en tekisikään varausta siihen suositeltuun Michelin-ravintolaan illaksi tai en valmistelisikaan itselleni Google-karttaa miljoonine etukäteen merkattuine potentiaalisine kohteineen? Jos en tutkisikaan etukäteen mitä museoita kaupungista löytyy tai tarkastaisi mitä nähtävyyksiä Tripadvisor suosittelee? Lukisitko sinä juttua arkisesta Zaragozasta?

Kuinka paljon aikaa sinä käytät matkojen suunnitteluun etukäteen?
Oletko tehnyt isäni sanoin ”improvisaatiomatkoja” vai oletko kaltaiseni suunnittelufriikki?

 

Aiheeseen liittyviä juttujamme:
>> Ensimmäinen ja viimeinen yöni hostellissa
>> Diagnoosina reissuväsymys
>> Autenttista vai laadukasta?
>> Otanko kuvan vai nautinko hetkestä?

 

*****

Piditkö lukemastasi? Seuraa meidän seikkailuja myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *