Home Kirgisia Kirgisia – Pamirin valtatien päätepisteessä

Kirgisia – Pamirin valtatien päätepisteessä

written by Emma 8.9.2017

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

 

”Jetit näkyy, herätkää!”

 

Herään kylmästä huoneesta monen peiton alta huutoon. Olimme pari päivää sitten maininneet jossain keskustelussa jetit, lumimiehet siis, ja miettineet että löytyisiköhän niitä täältä Pamirin vuoristosta. Nytkö ne on sitten tulleet meidän majatalon pihaan?? Herranjesta! Äkkiä ylös!! Aivoni raksuttavat hitaasti unenpöpperössä ja parin sekunnin miettimisen jälkeen tulen siihen tulokseen, että kyllä sen varmaan täytyi kuitenkin olla että ”jakit näkyy”. Ja koska me jo ollaan nähty kohtuullisen paljon jakkeja matkamme aikana, niin sen, että joku käy herättämässä koko talon ja ilmoittamassa, että ”jakit näkyy”, täytyy tarkoittaa jotain poikkeuksellisen suurta tai muuten erikoista jakkilaumaa. Eihän tässä siis auta muu kuin kaivautua esiin peiton alta ja lähteä katsomaan!

Nappaan hammasharjan mukaan ja lähden tukka sekaisin ulos katsomaan jakkeja. Ulkona selviää, että itse asiassa se on ”Lenin” joka näkyy, ei jetit eikä jakit. Eilen illalla pilvessä olleet korkeat vuorenhuiput ovat todellakin tänään tulleet esiin ja majapaikkamme pihasta voi ihailla suoraa näkymää Tadžikistanin ja Kirgisian rajalla sijaitsevalle 7 134 metrin korkuiselle Lenin-vuoren huipulle.

 

Kirgisia

Siellä se siintää!

 

Ensimmäisenä Kirgisian matkapäivänä ajamme 190 kilometriä Sary-Tashin kylästä Oshin historialliseen kaupunkiin. Ajamme läpi laaksojen, jotka ovat ihan uskomattoman vihreitä – etenkin Tadžikistanin maisemiin verrattuna – ja jyrkkiä! Melkein pystysuorilla rinteillä tasapainottelee hevosia, jakkeja, lehmiä ja vuohia. Pojat myyvät tien vieressä käyneestä hevosenmaidosta tehtyä Kirgisian kansallisjuomaa.

 

Kirgisia Kirgisia Kirgisia

Kirgisia

Hevosenmaitoa ja juustopalleroita

 

Hevoset ovat kirgisialaisille tärkeitä: täällä kasvaa aivan tietynlainen pienikokoinen hevoslaji, jota käytetään paitsi lihaksi ja maidoksi, niin myös muun muassa perinteisissä hevoskilpailuissa. En ole missään koskaan nähnyt näin paljon hevosia: niitä on tuhansia laiduntamassa pelloilla ja vuorenrinteillä ja käyskentelemässä vapaina välillä jopa keskellä tietä.

 

Kirgisia kokemuksia

Hevosenmaito on Kirgisian kansallisjuomaa. Kuva: Wikipedia

Kirgisia

Hevoskilpailut. Kuva: Mr. Theklan, Flickr

 

Ylitämme matkamme viimeisen korkean solan 3 600 metrissä ja kaikkiaan laskeudumme päivän aikana takaisin normaalilukemiin eli noin 1 000 metriin. Nopeasti laskeutuessa menee korvat lukkoon.

 

Kirgisia

Kirgisia kokemuksia

 

Oshiin päästyämme kiertelemme sen valtavassa basaarissa ja käymme myös kaupungin UNESCOn maailmanperintökohteessa, pyhällä Sulaiman-Too-vuorella. Meinaan eksyä sokkeloiseen basaariin ainakin kymmenen kertaa, kun jään ihmettelemään ja kuvaamaan sen värikkäitä yksityiskohtia enkä huomaa muiden taas jo kadonnen kulman taakse. Mutta minkä kulman?

 

Kirgisia Kirgisia Kirgisia Kirgisia Kirgisia Kirgisia

Kirgisia

Sulaiman-Too-vuori kätkee sisäänsä muun muassa useita vanhoja palvontapaikkoja ja petroglyfejä. Kallioon louhitussa museossa käynti ei tosin ollut erityisen inspiroiva. Kuva: Dave Proffer BY 2.0 via Wikimedia. Commons

Kirgisia

Näkymä Oshin kaupunkiin Sulaiman-Too-vuorelta

 

Seuraavana matkapäivänä lennämme lyhyen kotimaanlennon Oshista Kirgisian pääkaupunkiin Bishkekiin. Siellä meillä on vielä aikaa tehdä kierros kaupungilla ja nauttia matkamme viimeinen illallinen.

 

Kirgisia

Arkkitehtuuri on tässäkin Keski-Aasian pääkaupungissa mahtipohtista.

Kirgisia

Bishkekissä sijaitsee Keski-Aasian suurin ortodoksikirkko. Kuva: Ondřej Žváček GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html), CC-BY-SA-3.0 via Wikimedia Commons

 

Aamuyöstä hotellilta lentokentälle lähtee väsynyt, mutta tyytyväinen joukko seikkailijoita. Näihin kaikkiaan kahteen Tadžikistanissa ja Kirgisiassa viettämäämme viikkoon on mahtunut niin monta kerran elämässä -kokemusta, etten osaa edes laskea. Reissusta paluusta on tätä kirjoittaessani kulunut melkein kaksi kuukautta, mutta tuntuu että en vieläkään täysin ymmärrä kaikkea sitä mitä näin ja koin. Katson valokuvia ja ihmettelen, että olinko minä tosiaankin noissa maisemissa?

Unelmani toteutui ja sain kulkea ikivanhaa Silkkitietä pienen pätkän verran ja nähdä maisemat ja kulttuurit, jotka ovat edelleen samoja kuin satoja vuosia sittenkin. Sain tavata armottomissa oloissa eläviä ystävällisiä, sitkeitä ihmisiä. Kohta Pamirin vuoristoon varmaan saadaan jo ensilumi ja alkaa taas pitkä ja näännyttävä talvi. Mutta yhtä lailla sinnekin tulee taas kevät: murmelit saavat uudet poikueet, jakit tuoretta ruohoa syödäkseen ja lapset pääsevät taas leikkimään pihoille. Karun kaunis elämä Silkkitiellä jatkuu vuosisataisten perinteiden mukaan.

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Kirgisian maapalvelut järjesti Edelweiss Travel Company.

 

 

 

Lue myös nämä

16 comments

Marja 8.9.2017 at 20:08

Voijee, olipa reissu! Kiitos tarinoista, jatkan haaveilua.

Jetit, hehe. Olispa ollut😊

Reply
Emma 11.9.2017 at 08:09

No älä! Hetken ihan oikeasti puoliunessa ajattelin, että no nyt tärppäs!

Reply
meizi 9.9.2017 at 09:26

Kiitos sulle et jaoit tän kertakaikkisen upean ja kosketttavan reissun meille soffasurffaajille :-)))))))))

Reply
Emma 11.9.2017 at 08:09

Kiitos kun seurasit retkeäni! <3

Reply
Suunnaton-matkablogi 9.9.2017 at 15:15

Ihan mahtava aloitus! Lumimiehiä, jakkeja ja lenineitä. Voin hyvin kuvitella, millainen ajatusmyrsky unenpöpperöisessä päässä käy heti tuollaisen herätyksen jälkeen 🙂
Kirgisia vaikuttaa kiinnostavalta paikalta. Nämä sun postaukset osuivat hyvään saumaan: juuri kun olin alkanut miettiä, että Keski-Aasiaa olisi kiva lähteä tutkimaan tarkemminkin.
Toteutus on tosin vähän hankalampi. Joko pitäisi opetella puhumaan venäjää tai sitten lyöttäytyä ryhmämatkalle… Siinäkin mielessä oli kiva lukea sun kokemuksiasi tällaisesta matkasta.

Reply
Emma 11.9.2017 at 08:24

Joo, mä kyllä suosittelen, että ottaa vähintään paikallisen oppaan (ja mahdollisesti kuskin) mukaan. Lisäksi jos halajaa tuonne Pamirin vuoristoon, pitää hakea etukäteen erikoisluvat ym. Näitä varten siis kannattaa ottaa yhteys jo Suomessa vaikka tuonne Travelleriin, siellä oli kyllä homma hienosti hanskassa! Me törmättiin kyllä esim. Khorogissa samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan ihan itsenäisesti ajaneeseen nuoreen saksalaispariskuntaan, mutta kyllä kävi mielessä että olivatkohan he ihan oikeasti tietoisia siitä mitä oli tulossa kun lähtivät niille pahimmille teille joista me oltiin juuri selvitty ehjin nahoin. Mun ei tulis mieleenkään lähteä ajamaan niille teille ilman aiempaa kokemusta ja paikallistuntemusta..

Reply
Tanja 10.9.2017 at 20:21

Nuo seudut ovat vielä itseltä kokematta, joskus pitää ehtiä kun siellä vielä tuota eksotiikkaa riittää.
Hauska kyllä tuo reissujen jälkeinen epätodellinen olo, mietin kans usein, että oonko mä oikeasti elänyt kaiken sen mitä olen nähnyt. Matkailu 💜

Reply
Emma 11.9.2017 at 08:25

Suosittelen – etenkin Kirgisian luonto jäi houkuttelemaan minuakin palaamaan! Matkailu on kyllä <3 <3

Reply
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta 11.9.2017 at 09:15

Luin vasta nyt koko postaussarjan Silkkitieltä. Kiitos, kun otit meidät lukijat mukaan matkallesi! En usko, että tulee itse koskaan lähdettyä, vaikka juttujasi lukiessa alkoi nuo seudut oudosti kiinnostaa! Ehkä voitan mukavuudenhaluni, oispa ainakin erilaista! Vaikka eihän nuo suomalaisista mökkiolosuhteista paljon poikkea.

Reply
Emma 12.9.2017 at 09:18

Kiitos kun luit! Kirjoitin ensimmäistä kertaa näin matkapäiväkirjatyyliin, on tosi kiva kuulla kommentteja että ihmiset on jaksaneet lukea useammankin tai jopa kaikki jutut! Vähän epämukavuutta pitää tosiaan sietää tuolla reissatessa, mutta lopulta kaikki meni kuitenkin tosi sujuvasti!

Reply
Johanna Hulda / Vida de Estrada 12.9.2017 at 00:46

Vaikuttaapa mielenkiintoiselta, haastavalta mutta upealta reissulta! Tuonne päin maailmaa on itselläkin haaveissa matkustaa vielä joskus, etenkin ystäväni matkajuttuja kuunneltuani. Hän matkusti noiden seutujen läpi yksin polkupyörällä. Uskaltauduitko muuten maistamaan sitä käynyttä hevosenmaitoa – oliko hyvää? Kuulostaa nimittäin melko hurjalta kansallisjuomalta tottumattomille makunystyröille. 🙂

Reply
Emma 13.9.2017 at 10:19

Tuolla näkyikin yllättävän paljon (siis suhteessa haastaviin olosuhteisiin eli käytännössä ei kovin montaa :D) pyöräilijöitä! Pitää olla kyllä tosi extremetyyppi, että tuonne lähtee pyörällä, saati yksin pyörällä! Huhhuh! En päässyt ikävä kyllä maistamaan hevosenmaitoa. Jotain muita paikallisia erikoisuuksia saatiin kyllä maistaa, mm. kaikissa kadunkulmissa myytyä oluentyyppistä juomaa, joka maistui ihan talkkunavelliltä.

Reply
Elina | Vaihda vapaalle 16.9.2017 at 09:29

Voi vitsit, että on ollut hieno reissu! Nuo seudut kiinnostaisi kovasti itseäkin, mutta sama juttu kuin muutamilla muillakin kommentoijilla, että mukavuudenhalu nostaa päätään. Kyllä tuonne silti vielä joskus on lähdettävä. 🙂 Haluan nähdä jakkeja!

Reply
Emma 18.9.2017 at 08:40

Jakit on ihania! Musta oli niin liikuttavaa kuulla, että ne on kauhean säikkyjä eläimiä – ne ei vissiin oikein tajua että muiden pitäisi pelätä niitä eikä niiden muita 🙂

Reply
Anna-Katri / Adalmina's Adventures 16.9.2017 at 11:01

Olisi kyllä unelmien täyttymys päästä ratsastamaan hevosella noihin maisemiin! Tosin noihin kisoihin ei taitaisi olla asiaa, sen verran taitavia nuo paikalliset cowboyt ovat. 😀 Mutta sinun matka vaikuttaa kyllä kertakaikkiaan upealta, ehkäpä ensikesänä minäkin pääsen reissaamaan tuonne suunnalle – juuri tässä vähän googlailin eri reittejä. Terveisin, pahasta reissukuumeesta kärsivä. 🙂

Reply
Emma 18.9.2017 at 08:41

Suosittelen kyllä lämpimästi, tsekkaa etenkin Kirgisian luontokohteet!

Reply

Leave a Comment