Vuokatin Vaellus – kannattaako maksaa vaellustapahtumasta?

 

 

Suomessa pääsee metsään ilmaiseksi missä vaan ja milloin vaan. Kannattaako silti maksaa tapahtumasta, jossa voi osallistua järjestetylle vaellukselle?

Osallistuin ensimmäistä kertaa Vuokatin Vaellukseen, joka on yhden päivän patikkaretki. Vuokatin Vaellus järjestettiin osana Halti Outdoor Weekend -tapahtumaa, johon kuului myös polkujuoksumaraton, fatbike-kisa ja muuta oheisohjelmaa.

Vuokatin Vaellus on Suomen vanhin vaellustapahtuma, sillä se on järjestetty joka syksy vuodesta 1945 lähtien. Vaelluksella on kolme eripituista reittiä: 5 km, 12 km ja 20 km. Valitsimme päivämatkaksi 20 kilometrin reitin. Tämän matkan osallistumismaksu on 40-50 euroa riippuen kuinka aikaisin ilmoittautuu.

Vaellus kulkee valtakunnallisella UKK-reitillä, joka tällä pätkällä seurailee Vuokatin 13 peräkkäisen vaaran jonoa.  Polku kiertää osan vaaroista alempaa, mutta aika monelle myös noustiin.

Olen miettinyt aikaisemminkin, että mikä saa ihmiset maksamaan vaelluksesta, joka on yleisellä retkeilyreitillä. Sen voisi siis tehdä milloin vain itse ilmaiseksi. Tapahtumalla on kuitenkin pitkät perinteet ja osallistujia vuodesta toiseen, joten joku idea siinä täytyy siis olla.

Päiväpatikan aikana oli hyvin aikaa pohtia tätä. Tässä mieleeni tulleet pointit vaellustapahtuman mielekkyydestä – puolesta ja vastaan.

 

 

Mitä järkeä maksaa?

  • Vaellustapahtumassa on paljon ihmisiä, vaikka luontoon halutaan mennä rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Yleensä Suomessa vältellään muita retkeilijoita ja vähän jopa ärsyynnytään jos samalle nuotiopaikalle tulee muita ihmisiä samaan aikaan.
  • Voin käydä vaeltamassa ilmaiseksi saman reitin milloin haluan.
  • Vaellustapahtumassa kävellään jonossa eikä silloin voi kävellä omaan tahtiin. Haluaisin pysähtyä ottamaan kuvan, mutta sitten takana tulevankin pitää pysähtyä. Tai edessä hidastellaan.

 

 

Mitä vastinetta rahalleen saa?

  • Aloittelijan ja rennon retkeilijän on helppo lähteä maastoon, kun reitti on suunniteltu ja merkitty valmiiksi, oppaat ja ensiapua tarvittaessa saatavilla, tankkauspisteet reitin varrella ja sauna lämpimänä maalissa.
  • Tapahtumakeskukselta oli bussikuljetus reitin alkuun, josta käveltiin takaisin Vuokatille. Ilman kyytiä ei tätä reittiä olisi päässyt tekemään vain yhteen suuntaan vaan olisi pitänyt tehdä lenkki, mikä ei olisi onnistunut päivässä.
  • Olen asunut Kajaanissa neljä vuotta ja miettinyt että pitäisi käydä testaamassa lähellä sijaitsevan Vuokatin vaellusreitit, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ilman tapahtumaa en olisi vieläkään käynyt. Kun on tapahtuma, jonka on merkannut kalenteriin ja ilmoittautunut, tulee reissu todennäköisesti myös tehtyä.
  • Tapahtumassa on oma tunnelmansa. Taukopaikoilla oli elävää musiikkia ja leppoisaa juttuseuraa.
  • Ja vastakysymys: Miksi kukaan maksaa mistään muistakaan liikuntatapahtumista kuten maratoneista kun matkan voisi myös juosta yksin ilmaiseksi milloin vain?

 

 

Niin tai näin, mun mielestä on hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään.  Suomalaiset pitävät luontoa ja retkeilymahdollisuuksia niin itsestään selvänä asiana, että sitä ei välttämättä osata arvostaa tai ainakaan maksaa elämyksistä. Eikä siinä mitään, jokamiehenoikeudet ja helppo pääsy luontoon ovat huippujuttuja.

Monella on kuitenkin hyvät omat retkeilytaidot, jolloin itsekin osataan lähteä metsään. Tyypillistähän suomalaisille on, että pidemmilläkin vaelluksilla kaikki tehdään itse. Ruoka valmistetaan itse, rinkka ja kaikki tavarat kannetaan itse, nukutaan omassa teltassa eikä opaspalveluita tai aktiviteetteja olla halukkaita ottamaan. Silloin myös aika vähän euroja jää kohdealueelle.

 

 

Täytyy myöntää, että lähdin retkelle täysin valmistautumatta ja vähän ehkä aliarvioidenkin reitin. (Edellinen vaelluksemme oli Alppien yli joten eihän yksi vaarojen ylitys voi olla kovin vaativa eikä varsinkaan tällaisessa yleisötapahtumassa… niinpä niin). Matkalla oli kuitenkin melko paljon kiipeämistä ylös alas vaaran rinteitä. Osa nousuista ja laskuista oli kivikkoisia, joten kädetkin sai ottaa käyttöön tueksi. Sateisen kesän jäljiltä maasto oli tavallista märempää, minkä takia reitillä oli paljon kosteita paikkoja, mutaa ja liukkaita kiviä. Pari nyrjähtänyttä nilkkaa nähtiin päivän aikana. Joihin jyrkkiin kohtiin oli vaihtoehtoinen helpompi reitti.

Sää kuitenkin suosi meitä ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Tämän parempaa vaelluskeliä ei olekaan kuin syksyiset kuulaat päivät! Ei ollut liian kuuma eikä kylmä, ei ötököitä. Ja maisemat olivat kertakaikkisen upeat. Avara vaaramaisema vilahteli puiden takaa siellä täällä ja välillä sitä piti pysähtyä ihastelemaan. Maisema jatkui silmänkantamattomiin.

Omista varusteista voisin laittaa seuraavaa kertaa varten muistiin pari huomiota. Meillä oli mukana vesipullo, joka kuitenkin unohdettiin täyttää lähdössä. Huoltopisteiden ansiosta pärjättiin ihan hyvin ilmankin juomapulloa, mutta varuilta olisi aina hyvä olla vettä mukana. Sen sijaan olin ottanut mukaan purkin mustikoiden keräämistä varten. Mustikan poiminta ei tähän tilanteeseen kuitenkaan sopinut, sillä pidimme melko ripeää tahtia, jotta matka taittuisi joutuisasti. Silti viimeinen 5 kilometrin pätkä tuntui etenevän paljon hitaammin kuin alkumatka. Taukoineen 20 kilometrin kävelyyn meni noin 6 tuntia. Kotona olisi myös ollut vaellussauvat, joita en kuvitellut tarvitsevani. Niistä olisi kuitenkin voinut olla hyötyä vaikeimmissa nousuissa ja laskuissa.

 

 

Päivästä jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis! Koko päivän ulkona reippailun jälkeen oli raukea tunne. Olin todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä, nautittua orastavasta ruskasta ja kerättyä myös auringonvaloa pimeää syksyä varten.

Liikuntasuoritus tuntui myös kropassa. Seuraavana aamuna reidet ja pohkeet oli tukkoiset ja jumissa. Mutta mitä parasta – seuraavana päivänä Halti Outdoor Weekend jatkui lihaksia ja mieltä hellivällä metsäjoogalla. Kerron siitä täällä lisää!

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Anni 7.9.2017 at 09:53

    Hyvä postaus ja pohdinta. 🙂
    Kivan näköinen vaellus ja ulkoilupäivä. Jebu.

    • Reply Kaisa 12.9.2017 at 21:00

      Kiitos! Joo on meillä täällä Kainuussa upeat maisemat ja luonto 🙂

  • Reply Tuija 7.9.2017 at 10:25

    Onpa hiienoa, että tälläaisia järjestetään! Vaikka moni kaipaa luonnosa liikkumiselta nimenomaan hiljaisuutta ja rauhaa ja hetken pakoa ihmisten keskeltä, on todennäköisesti paljon myös niitä, joille kynnys perinteiseen ”kaikki on tehtävä itse tai se ei ole luontoretki ekä mikään” -tyyppiseen vaellukseen on korkea. Ehkä tällaiset tapahtumat ja retkeilyyn liittyvät palvelut tuovat luontoretket ja vaellukset lähemmäksi myös niitä, jotka eivät koe itseään perinteiseksi ”luontoihmiseksi” tai ”eräjormaksi” 🙂

    • Reply Kaisa 12.9.2017 at 21:12

      Kiitos kommentista, olen samaa mieltä! Joo, järjesteyistä puitteista voi olla hyötyä monille. Ja tuolla tapahtumassa näkyi myös naisporukoita, jotka näytti siltä että ovat jollain työpaikan tyky-retkellä. Vaellus voisi olla kiva vaihtoehto naisten kympeille tai juoksutapahtumille.

  • Reply Johanna @ Out of Office 10.9.2017 at 17:08

    On hyvä että tällaisia järjestetään, mukaan lähtee varmasti aina myös sellaisia, jotka eivät yksin pääsisi liikkeelle.

    Itse tykkään intiimimmeistä luontokokemuksista, ja etenkin siitä, että pääsen etenemään omaa vauhtia, joka on useimmiten varsin vauhdikas.

    Sveitsiläiset on muuten ihan hurahtaneita noihin vaellussauvoihin, siellä niitä näkee melkein enemmän kuin täällä 🙂

    • Reply Kaisa 12.9.2017 at 21:15

      Joo, Alpeilla näkyy kaikilla vaellussauvoja! ja siellä ne on tosi tarpeenkin kun laskut ja nousut voi olla todella pitkiä ja raskaita. Itsekin ostin omat sauvani Alppivaellusta varten, mutta kyllä niistä olisi täälläkin hyötyä 🙂

  • Reply Katariina 10.9.2017 at 18:44

    Vuokatin vaelluksesta en ole kuullutkaan, mutta osallistuin elokuussa aikalailla samalla konseptilla toteutettuun Fjällräven Classiciin Ruotsin Lapissa. Ajattelen kanssa, että on hyvä, että tuollaisia tapahtumia järjestetään, kun ne varmasti madaltavat vaeltamaan lähtemisen kynnystä. Toisaalta itseä häiritsi jonkun verran ne tapahtumaan liittyvät ihmismassat ja jonottaminen check pointeille, vessoihin jne. Kirjoitan kyllä jossain vaiheessa postauksen omista kokemuksistani Fjällräven Classicilla, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

    • Reply Kaisa 12.9.2017 at 21:17

      Olisi kiva kuulla Ruotsin tapahtumasta ja verrata kokemuksia. Vuokatin Vaellus ei kuitenkaan ollut niin iso että olisi tarvinnut pitkään jonottaa tms. Jään odottelemaan sun postausta, voit vaikka linkata sitten tänne 🙂

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 16.9.2017 at 20:16

    Mä luulen että tää sopis mulle sellaisena kivana ”kerran elämässä”-kokeiluna, mutta muuten haluan kyllä juuri sitä omaa rauhaa, jos metsään uskaltaudun… 🙂 Mulla varmaan tuossa myös nostaisi kilpailuvietti päätään, ja päätyisin suorittamaan reitin mahdollisimman nopeasti, vaikkei mitään kilpailua olisikaan. Heh. 🙂

    • Reply Kaisa 17.9.2017 at 19:14

      Kiitos kommentista, mulla vähän sama fiilis, että varmaankin oli kerran elämässä kokeilu ainakin tällä reitillä. Eri laji tai eri reitti voisi olla hauska kokeilu seuraavalla kerralla 🙂

  • Reply Miika & Gia | matkakuume.net 16.9.2017 at 23:55

    Hyvää pohdintaa tuon aiheen ympärillä – asia jota olen itsekin harrastanut. On aina tuntunut siltä että kerään mielummin kaveriporukan ja lähdetään sillä sitten luontoon jos kaipaan seuraan.

    Toisaalta aloittelijalla voi olla isokin kynnys lähteä, varsinkin jos vielä sattuu oleman kaveriporukan ainoa, ketä tällainen kiinnostaa.

    Sitten taas juuri ruokapalvelut yms. olisi kiva, jos löytyisi jostain muusta kun aina itse kannettuna. 🙂 Kyllä tuollaista voisi kokeilla, varsinkin kun kyseessä on myös polkujuoksua, fatbikeilua jne.

    • Reply Kaisa 17.9.2017 at 19:13

      Hyviä pointteja! Suomessa on ylipäätään todella vähän mitään palveluja vaelluksille eikä sellaisia arvostetakaan. Tänä kesänä Alpeilla vaelluksella yövyimme alppimajoissa, joista sai myös ruokaa. Mielelläni maksoin noista palveluista ja säästin paljon kantamuksissa 🙂

      Ja tapahtumista saa varmasti vielä enemmän lisäarvoa jos laji on ”haastavampi” kuin jalkapatikka.

    Leave a Reply