Monthly Archives

syyskuu 2017

Suklaakierros Porvoossa

 

Porvoo Porvoo Porvoo

 

Vanha Porvoo on Suomen suosituimpia kesäkohteita – ja aivan ansaitusti! Suomessa säilyneistä vanhoista puutalokeskustoista se on mielestäni Tammisaaren ohella yksi kaikkein suloisimmista. Lisäksi Porvoossa on myös huikea herkkutarjonta ja mikä parasta se on saatavilla läpi koko vuoden. Poimi tästä vinkit ja lähde Porvooseen suklaakierrokselle!

 

Brunberg

Perinteisin Porvoon suklaatehtaista ja hyvä lähtöpiste suklaakierrokselle on Brunberg. Minulle Brunbergin suklaapusut ovat osa jo lapsuuden makumuistoja: niitä haettiin Brunbergin tehtaanmyymälästä mummulaan Ruotsinpyhtäälle ja ne päivät olivat kuulkaa juhlaa! Pusujen lisäksi Porvoon tehtaanmyymälässä ja Vanhan Porvoon keskustan herkkumyymälässä myydään muun muassa Alku-toffeita, Brunbergin tryffeleitä ja lakua.

 

Porvoo Brunberg

Kuva: Brunberg

 

Pieni suklaatehdas

Pieni suklaatehdas ja sen pienenpieni myymälä löytyvät Porvoon keskustasta Taidetehtaalta. Tehtaanmyymälä on auki perjantaisin ja lauantaisin, muulloin tuotteita voi ostaa Siirtomaatavaraliike Skafferista Vanhassa Porvoossa.

Suklaatehtaan käsityönä tehtyjen suklaiden valikoimaan kuuluu tällä hetkellä eri pavuista tehtyjä maitosuklaita ja tummia suklaita sekä esimerkiksi suklaamanteleita, salmiakkisuklaata ja mansikkasuklaata. Pienen suklaatehtaan 40 % Madagaskar-suklaa voitti muuten tänä kesänä pronssia International Chocolate Awards -kilpailussa eli Porvoosta saa nyt Euroopan kolmanneksi parasta suklaata!

Porvoo suklaatehdas

Porvoo pieni suklaatehdas

Porvoo

Suloinen Siirtomaatavaraliike Skafferi

 

Petris Chocolate Room

Myös PetriS Chocolate Roomin tuotteet, muun muassa suklaat ja kakut, tehdään käsityönä Vanhassa Porvoossa. Suklaan ystävä suuntaa tänne erityisesti ihanien suklaakonvehtien takia, ja lisäksi myymälän yhteydessä on myös suloinen kahvila, jossa kannattaa maistaa vaikka kuuluisia macarons-leivoksia:

 

Porvoo Petris Chocolate Porvoo kahvila

 

Vanhan Porvoon kahvilat

Vanhan Porvoon idyllisessä keskustassa on suklaapuotien lisäksi myös useita herkullisia kahviloita. PetriS Chocolate Roomin kahvilan lisäksi kannattaa kokeilla vaikka Porvoon Paahtimoa, Tee- ja Kahvihuone Helmeä, Cafe Postresiä, Café Fannya tai Café Cabriolea. Me kävimme kesän viikonloppureissulla lauantaibrunssilla Cafe Postresissa – ja Café Cabriolen taidonnäytteitä pääsimme maistamaan myöhemmin samana iltana Kaisan häissä (niistä enemmän täällä)!

 

cafe postres brunssi

Cafe Postresin brunssi

cafe cabriole

Café Cabriolen suklaa-vadelmahääkakku

 

 

Dinosaurusfanin Lontoo

 

Lontoo tarjoaa jokaiselle jotakin: se on must-kohde ainakin kaikille kulinaristeille, trendien etsijöille, museoiden ystäville – ja myös meille dinosaurusfaneille! Perheen pienemmät dinosaurusintoilijat pääsevät London Children’s Museumissa jopa pukeutumaan saurusasuihin, kun taas isommat fanaatikot voivat nauttia dinosauruksista vaikkapa iltapäiväteellä.

 

Luonnonhistoriallinen museo

Dinosaurusfanin itsestäänselvä ykköskohde Lontoossa on Luonnonhistoriallinen museo, jonka dinosaurusosastolla on muun muassa liikkuva ja ääntelevä Tyrannosaurus sekä useita luurankoja, fossiileja ja paljon muuta kiinnostavaa. Lisäksi yksi valtavan museon monista ruokapaikoista, The T.rex Grill, on sisustettu dinosaurusteemaisesti. Kotiin vietäväksi museosta voi ostaa muun muassa pehmodinosauruksia ja muuta teematavaraa Dino Storesta.

 

Lontoo luonnonhistoriallinen museo

Lontoo museo kauppa

 

Dinosauruskeksejä iltapäiväteellä

Lähellä Luonnonhistoriallista museota ja Tiedemuseota sijaitseva Ampersand Hotel tarjoilee museoiden teemaan sopivaa iltapäiväteetä. Osa herkuista tarjoillaan esimerkiksi koeputkista, ja tarjottimelta löytyy myös ”fossiileja” ja dinosauruspikkuleipiä. Tästä iltapäiväteestä voit lukea lisää Out of Office -blogista (ja muita hyväksi havaittuja Lontoon teetarjoiluja löydät tästä jutustani).

 

Lontoo iltapäivätee afternoon tea

Kuva: Ampersand Hotel

 

Dinosaurusminigolfia

Dinosaurusteemaista minigolfia voi pelata Lontoossa peräti kolmessa eri paikassa: Jurassic Encounterissa New Maldenissa, Mr Mulligan’s Dino Golfissa Sidcupissa, ja Dinosaur Escapessa Northoltissa.

 

Lontoo tekemistä

Kuva: Mr Mulligan’s

 

Dinodineri

Julkkiskokin nimikkoravintolassa Jamie Oliver’s Dinerissa syödään mm. aidon kokoisen allosauruksen ja muun ”dinersaurus”-taiteen koristamassa salissa. Sisustuksen on suunnitellut dinosaurustaiteestaan tuttu Jay Jay Burridge. Teema ei ikävä kyllä jatku ruokaan tai juomaan asti.

 

Lontoo Jamie Oliver ravintola

Kuva: Creativereview.co.uk

 

Dinosauruspuisto

Lontoo on tunnettu kauniista puistoistaan, mutta vain yhdessä niistä voi kohdata dinosauruksia. Crystal Palace Parkin sukupuuttoon kuolleita eläimiä (nähtävillä on siis paljon muitakin lajeja kuin dinosauruksia) esittävät patsaat ovat alunperin jo vuodelta 1854: ne on sittemmin restauroitu vuonna 2002 ja ne ovat nykyään suojeltuja kohteita.

 

Lontoo puisto

Plesiosaurus. Kuva: Chris Sampson (220511-026 CPS Uploaded by FunkMonk) CC BY 2.0 via Wikimedia Commons

 

Lastenmuseon dino-osasto

London Children’s Museumin dinosaurusnäyttelyssä perheen pienimmät pääsevät paitsi katselemaan dinosauruksia niin myös leikkimään paleontologeja ja kaivamaan fossiileja. Ja mikä parasta lapset voivat täällä myös pukeutua dinosauruksiksi!

 

Lontoo lasten kanssa

Kuva: London Children’s Museum

 

Lontoosta löytyy siis monipuolista ja kivaa dinosaurustekemistä isoille ja pienille faneille. Mutta kyllä mun mielestä aikuisillekin voisi yhtä lailla tarjota mahdollisuuden pukeutua dinosauruksiksi! Ihme ikäsyrjintää..

 

Metsäjooga hellii mieltä ja kehoa

Yhteistyössä JoogaTaival

 

Metsäjooga on loistava tapa huoltaa kehoa patikoinnin päätteeksi. Osallistuin Vuokatissa järjestettyyn Halti Outdoor Weekendiin, jossa pääsee liikkumaan syksyisessä luonnossa eri lajeissa. Hurjimmat ajoivat fatbikeilla tai polkujuoksivat maratonin. Itse nautin astetta rennommasta menosta ja kävelin 20 kilometrin lenkin Vuokatin Vaelluksella. Sunnuntaina pääsin huoltamaan kehoa ja mieltä metsäjoogassa.

Vuokatin Vaelluksella oli upeat vaaramaisemat. Reitti kulki ylös alas vaarojen rinteitä. Lähdin retkelle ilman mitään valmistautumista enkä muutenkaan ole himourheilija, joten useamman tunnin liikuntasuoritus tuntui seuraavana aamuna lihaksissa. Reidet ja pohkeet olivat jumissa.

Reippaan patikoinnin jälkeiselle päivälle sopi vastapainoksi rauhoittava ja rentouttava metsäjooga.

 

 

Kokoontuminen oli Vuokatin Urheiluopistolla ja siitä siirryimme lyhyen kävelymatkan viereisen järven rantaan. Kaunis järvimaisema ja aurinkoinen syyspäivä sopivat loistaviksi puitteiksi joogalle! Tunnin ohjasi Saija Taivalmäki, joka tarjoaa niitä JoogaTaival-yrityksensä kautta.

Teimme joogaliikkeitä, venyttelimme, hengittelimme, rauhoituimme. Otimme kukin lähimmän viereisen puun kaveriksi antamaan tukea ja voimaa.

Mielestäni parasta metsäjoogassa on ulkona oleminen. Aistit terästäytyvät. Ylös katsoessa avautuu puiden välistä sininen taivas. Pää alaspäin venytellessä silmiin osuu pienet yksityiskohdat puun rungossa tai maassa. Katse tarkentaa ja keskittyy niihin. Saijan ohjaustyyli on myös mukavan tyyni ja selkeä. Saavutin täydellisen zen-fiiliksen.

 

 

Käyn joogassa silloin tällöin, mutta en harrasta aktiivisesti enkä tunne joogalajeja tarkemmin. Nautin joogasta, mutta joskus olen kiireisen arjen keskellä miettinyt sen järjettömyyttä. Olen saanut lisää kiireettä ja stressiä siitä, että on pitänyt ehtiä ajoissa joogatunnille.

Ensin olen kiirehtinyt kauhealla vauhdilla töistä kotiin käyttämään koira pikaisesti ulkona, jotta ehdin samantien taas ryntäämään joogatunnille. Haukkaan matkalla jääkaapista jotain ja vaihdan vaatteet lennossa. Nopean kotona pyrähdyksen jälkeen koira on jäänyt ihmeissään ulko-ovelle katsomaan, että mihin se emäntä taas porhalsi.

Siellä sitten makaan liikuntasalin lattialla, tuijotan katon loisteputkia ja tasailen hengitystä. Samaan aikaan olisin voinut tehdä kaikessa rauhassa kävelylenkin metsässä koiran kanssa. Koko tilanne tuntuu ihan hullulta. Olen itse saanut aikaan sen stressin ja kiireen, josta joogassa puolestaan koitetaan päästä eroon.

Metsäjoogassa sen sijaan tätä tunnetta ei minulle tullut. Jooga sopii luontoon ja saa siitä lisävoimaa. Jooga saa ympäristöstä tavallaan yhden rauhoittavan ja inspiroivan ulottuvuuden lisää. Samaa fiilistä on puistojumpassa. Kävin kesällä pari kertaa ulkona nurmikolla joogaamassa ja raikas ulkoilma vihreine puineen tekee kokemuksesta erilaisen verrattuna joogaan sisätiloissa. Puistojumppaan verrattuna metsässä järven rannalla jooga on vielä piirun verran elämyksellisempi.

 

 

Vuokatissa pidettyyn metsäjoogaan ei oikeastaan tarvittu mitään erityisiä varusteita. Juomapullo on kiva olla mukana, vaikka mitään kovaa hikiliikuntaa tämä ei ollut. Alustaa ei käytetty, sillä liikkeet tehtiin pystyasennossa tai puuta vasten.

Tällä kertaa uskomattominta oli, että syyskuussa pystyi olemaan ulkona pelkässä t-paidassa!

Nyt tapahtuman aikaan Saija veti joogaa Vuokatissa, mutta yrityksen tukikohta on Hossassa, missä hän vetää jooga- ja hyvinvointiohjelmia. Erityisesti Saijan tarjonnasta kiinnostaisi Korpikylpy, jossa 2,5 tuntiin sisältyy jooga- ja mindfullness-harjoituksia luonnossa liikkuen ja lopuksi tuokio saunajoogaa. Tämä toimisi viileämmälläkin kelillä, kun lopulta pääsee lämmittelemään.

 

 

 

Välilasku Hongkongissa – mitä ehtii tehdä ja nähdä?

 

välilasku Hongkong

 

Hongkong on paitsi ihan mahtava lomakohde itsessään niin myös helppo ja monipuolinen välilaskukohde. Välilasku Hongkongissa kannattaa käyttää hyödyksi – poimi tästä parhaat vinkit ja lähde fiilistelemään aasialaisen suurkaupungin tunnelmaa!

Suunnittele tarkkaan kauanko ehdit viettää Hongkongissa kun vähennät välilaskun kestosta tullimuodollisuudet, turvatarkastukset ja matkustamisen. Lyhyellä välilaskulla kaupungille ei välttämättä kannata lähteä – katso silloin jutun viimeinen kohta Tekemistä lentokentällä. Jos sinulla on muutama tunti aikaa Hongkongissa, ota Airport Express Kowloon Stationille ja kävele katselemaan Avenue of Starsia ja Hongkongin neonkylttien kyllästämiä katuja. Pidemmällä, esimerkiksi koko päivän välilaskulla, ehdit useampaankin kohteeseen, vaikkapa Hong Kong Islandin puolelle ajelemaan kaksikerrosratikalla ja Victoria Peakille katselemaan näköaloja. Alla on useita vaihtoehtoisia kohteita – poimi niistä yksi tai useampi mielenkiintosi ja käytettävissä olevan ajan mukaan!

 

LENTOKENTÄLTÄ HONGKONGIIN

Lentokentältä keskustaan pääsee nopeimmin Airport Express -junalla parissakymmenessä minuutissa ja saman päivän menopaluun saa menolipun hinnalla! Junasta voi jäädä joko Kowloonin pysäkillä mantereen puolella tai päätepysäkillä Hong Kong Islandilla. Alla on vinkkejä molemmille puolille sekä itse lenttokenttäsaarelle.

Airport Express -junaa edullisemmin kentältä kaupungille pääsee bussilla, mutta se myös kestää kauemmin. Myös takseilla on kätevä ja suhteellisen edullinen liikkua, mutta toisin kuin Airport Express -junalla on busseilla ja takseilla riski jäädä ruuhkaan jumiin – ja se ei ole kiva juttu etenkään silloin kun on palaamassa lentokentälle.

 

Kartassa näkyy lentokenttäsaari, Lantaun saari sekä lentokenttäjunan reitti Kowlooniin ja Hong Kong Islandille. Kuva: Sameboat via Wikimedia Commons

 

TEKEMISTÄ KOWLOONISSA

Jos haluat nähdä Hongkongista sen vähän perinteisemmän puolen, hyppää Airport Expressistä pois Kowloon Station -asemalla. Kowloonista, Hongkongin mantereen puolelta, löytyy mm. parhaat temppelit, perinteiset markkinat ja laaja katuruokatarjonta.

 

Ostoksia

Kävelymatkan päästä Kowloon Station -asemalta löytyy lukuisia isoja ostoskeskuksia. Tsekkaa vaikka jumalattoman kokoinen Harbour City, sieltä löytyy myös hauska muumikahvila! Perinteisempiä pikkuliikkeitä – ja neonkylttiöverit – löydät Nathan Roadilta ja sen sivukujilta.

 

välilasku Hongkong välilasku Hongkong

 

Markkinoita

Vaihtoehtoisesti, jos sinulla on aikaa, kannattaa Kowloonissa käydä myös vähintään yksillä monista ulkoilmamarkkinoista. Kukkamarkkinat, kultakalamarkkinnat ja lintumarkkinat ovat värikkäitä, erikoisia ja valokuvauksellisia – ehdottomasti käymisen arvoisia siis! Tai jos olet intohimoinen ruuanlaittaja tai leipuri, niin poikkea ihmeessä Shanghai Streetin keittiötarvikemarkkinoille. Ladies’ Market ja Temple Street Night Market taas ovat niitä perinteisempiä katumarkkinoita, joista löytyy vaatteita, asusteita, elektroniikkaa, matkamuistoja ja oikeastaan ihan mitä vaan krääsää. Muista tinkiä!

Kukka-, lintu- ja kultakalamarkkinoita lähimmät metropysäkit ovat Prince Edward tai Mong Kok East, Shanghai Streetin markkinoita Yau Ma Tei, Ladies’ Marketia Mong Kok, ja Temple Street Night Marketia lähimmäksi pääset Jordanilta.

 

välilasku Hongkong

välilasku Hongkong

Hongkong nähtävyydet

Kuva: Wikipedia

 

Avenue of Stars

Kowloonin rantabulevardilla sijaitsee Avenue of Stars, jolta löytyy Aasian kuuluisimpien filmitähtien kädenjälkiä Hollywood-tyyliin. Tämä nähtävyys on tosin tällä hetkellä suljettuna aina vuoden 2018 loppuun asti (eikä henkilökohtaisesti ole mielestäni muutenkaan se ykkösjuttu, eli ei hätää!).

Jos olet käymässä kaupungissa ilta-aikaan, niin asemoidu kello 20 jommankumman puolen rantabulevardille (tai Hong Kong Islandin puolella Peakille). Joka päivä iltakahdeksalta käynnistyy Symphony of Lights eli 13 minuuttia kestävä valoshow, jonka aikana pilvenpiirtäjät molemmin puolin lahtea valaistaan.

 

Hongkong nähtävyydet

Avenue of Stars

 

Star Ferry

Rantabulevardin tuntumasta satamasta lähtevät myös perinteiset Star Ferry -lautat lahden toiselle puolelle Hong Kong Islandille. Lyhyt laivamatka on ihanan nostalginen ja samalla näet Hongkongin molemmat puolet vesiltä käsin. Star Ferry on osa Hongkongin julkista liikennettä, joten kyyti on myös edullinen!

 

Hongkong nähtävyydet

 

Temppeleitä

Jos haluat käydä Kowloonin puolella jossakin temppelissä, suosittelen joko (Sik Sik Yuen) Wong Tai Siniä tai Chi Lin Nunnerya. Molempiin pääsee metrolla keskustasta, mutta ihan lyhyellä välilaskulle temppeleille asti ei ehkä kannata lähteä.

 

Hongkong nähtävyydet

Wong Tai Sin -temppeli. Kuva: Andrew Moore

Hongkong nähtävyydet

Chi Lin Nunnery. Kuva: Deror Avi (CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons)

 

Ruokaa

Hongkong on myös ruokamatkailijan taivas. Jos haluat panostaa hyvään ruokaan, ehdit välilaskun aikana käydä syömässä vaikka maailmankuulua katuruokaa tai yhdessä monista suomalaisittain edullisista Michelin-ravintoloista. Hongkongista löytyy myös kuuluisa, maailman edullisin Michelin-ravintola Tim Ho Wan, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, joskin sinne kannattaa varautua jonottamaan. Pöytävarauksia ei oteta. Lue tästä jutusta minun kokemuksiani Hongkongin Michelin-ravintoloista.

 

Hongkong nähtävyydet

 

TEKEMISTÄ HONG KONG ISLANDILLA

Hong Kong Islandin puoli on se uudempi ja modernimpi puoli, mutta kyllä täältäkin löytyy eksoottisia paikkoja ja kokemuksia! Jos haluat vierailla välilaskun aikana tällä puolella, aja Airport Expressillä päätepysäkille eli Hong Kong Stationille asti. Islandin puolelta löytyvät muun muassa Hongkongin parhaat näköalat.

 

Victoria Peak

Suurin osa turisteista kulkee Victoria Peakille näköaloja katsomaan vanhalla köysiratavaunulla, mutta etenkin jos aikaa on vähän kannattaa ottaa suoraan Hong Kong Stationilta taksi kukkulan laelle. Kaiken kaikkiaan Victoria Peakilla vierailuun kannattaa kuitenkin varata aikaa sitä kannata valita käyntikohteeksi lyhyellä välilaskulla.

Suurin osa turisteista tulee tänne auringonlaskun aikaan, mutta näitä ihan yhtä upeita maisemia pääsee katsomaan toki aamusta iltaan. Peakilla on ravintoloita ja kauppoja, mutta näköaloja pääsee ihailemaan myös ihan ilmaiseksi.

 

Hongkong nähtävyydet

 

Kaksikerrosratikat

Hong Kong Islandin puolella pääsee myös ajelemaan uniikeilla yli 100 vuotta vanhoilla kaksikerrosratikoilla, jollaisia ei Kowloonin puolelta löydy. Ratikan kertalippu maksaa vain muutaman dollarin ja sen voi maksaa käteisellä. Lähin pysäkki on lyhyen kävelymatkan päässä Hong Kong Stationilta Des Voeux Roadilla. Hyppää ratikan kyytiin vaikka muutamaksi pysäkinväliksi katselemaan Hong Kong Islandin kuhinaa!

 

Hongkong nähtävyydet

 

Maailman pisimmät liukuportaat

Useampikin paikka maailmassa väittää omistavansa maailman pisimmät liukuportaat, joten tarkennetaan: Hong Kong Islandilla sijaitsevat maailman pisimmät katetut ulkoilmaliukuportaat (800 m). Tämä hauska nähtävyys kuljettaa ihmisiä Des Voeux Roadilta 135 metriä ylemmäs Conduit Roadille. Pääteasemien välillä on myös useita poistumismahdollisuuksia. Aamuruuhkan aikaan portaat kulkevat alaspäin ja aamukymmenestä puolilleöin ylöspäin.

 

Hongkong nähtävyydet

 

Antiikkia ja gallerioita

Jos olet valinnut välilaskusightseeingin kohteeksi Hong Kong Islandin, niin kannattaa tutustua myös SoHoon, eli South of Hollywood Roadiksi kutsuttuun alueeseen liukuportaiden yläpäässä. Täältä löytyy lukuisia ravintoloita ja baareja sekä muun muassa mielenkiintoisia antiikkiliikkeitä ja taidegallerioita.

SoHon alueella kannattaa pistäytyä myös hienossa Man Mo -temppelissä tai tuliaisostoksilla entisessä poliisien asuntolassa, joka on muutettu upeaksi kulttuurin, designin ja taiteen keskukseksi. Lue tästä lisää jutustani PMQ – uniikkeja ostoksia poliisien asuntolassa.

 

Hongkong nähtävyydet

Hongkong nähtävyydet

Man Mo -temppeli

Hongkong nähtävyydet

PMQ:n entisissä asuntolahuoneissa on muun muassa paikallisten käsityöläisten ja suunnittelijoiden pop-up-putiikkeja

Hongkong nähtävyydet

TEKEMISTÄ LENTOKENTÄLLÄ

Jos et ehdi välilaskulla poistua lentokentältä, niin ei hätää! Hongkongin lentokenttä on tänäkin vuonna viidentenä Skytraxin maailman parhaiden lenttokenttien listalla ja tekemistä ja näkemistä löytyy pidemmänkin välilaskun ajaksi.

Lentokentällä on muun muassa elokuvateatteri, golfsimulaattori ja mielenkiintoinen Aviation Discovery Centre. Viimeksi mainitun parasta antia on hieno lentokoneidenbongailutasanne, josta pääsee seuraamaan ja kuvaamaan laskeutuvia tai nousevia (riippuen siitä mitkä kiitoradat milloinkin ovat käytössä) lentokoneita. Superkivaa! Kannattaa muuten harkita myös yöpymistä lentokenttähotellissa – muista pyytää ikkuna kiitoradalle! Huomioi myös, että elokuvateatteri, golfsimulaattori ja näköalatasanne (ja hotelli tietysti myös) ovat turvatarkastusalueen ulkopuolella, eli muista varata tarpeeksi aikaa jatkolennon portille siirtymiseen.

 

Hongkong välilasku lentokenttä

Näkymä bongailutasanteelta. Oispa ollut kunnon kamera mukana!

 

 

 

Tamperrada 2017 – Kauppahallin täydeltä herkkuja

 

Tamperrada

 

Tampereen Paistinkääntäjien järjestämää Tamperrada-herkkufiestaa juhlittiin tänä syksynä viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana oli tänäkin vuonna tunnelmallinen Tampereen Kauppahalli, jonka kauppakujille kymmenen tamperelaista ravintolaa oli pystyttänyt juhlan ajaksi keittiönsä.

Tamperrada-juhlan tarkoituksena on nostaa pirkanmaalaisen ruuan ja kokkien arvostusta ja tunnettuutta. Tapahtuman esikuvana toimii Espanjan San Sebastianissa vuosittain vietettävä La Tamborrada -kansanjuhla. Viimeistään tänä vuonna Kauppahallin tapahtuma oli lyönyt itsensä läpi ja markkinointi onnistunut, sillä kaikki 400 lippua oli myyty ennakkoon.  Muutamaa minuuttia ennen iltakahdeksaa, jolloin Kauppahallin ovet avattiin, kiemurteli ulkona pitkä jono hyvän ruuan ystäviä Hämeenkadulta Kuninkaankadulle asti.

Sisällä suurimmalle osalle pisteistä selvisi onneksi pienellä jonotuksella ja istumapaikkojakin löytyi. Uutena juttuna tänä vuonna tuotiin selkeästi enemmän esiin mukana olevia ravintoloita: tarjoiltavan annoksen yhteydessä ei kerrottu vain raaka-aineista kuten aiemmin vaan esillä oli entistä selkeämmin myös ravintola kunkin annoksen takana.

Me aloitimme kierroksen Saludin hevosen sisäfileellä, joka tarjoiltiin ravintolan legendaarisen pippurikastikkeen kanssa. Söin hevosta ensimmäistä kertaa ja yllätyin kyllä täydellisen positiivisesti: liha oli uskomattoman mureaa ja miellyttävän makuista!

 

Tamperrada Salud

 

Seuraavaksi haimme annoksen Nygrenin kalaliikkeen ostereita. Annokseen kuului niitä kaksi: tuore osteri tabascokastikkeella ja sitruunalla sekä friteerattu osteriversio. Myös osterien suhteen olin ensikertalainen. Olen onnistunut välttämään niitä tähän asti pelätessäni että noinkohan se niljakas klimppi jää kurkkuun kiinni, mutta mitä vielä! Osteritkin yllättivät iloisesti! Niiden maku on itse asiassa paljon miedompi ja raikkaampi kuin vaikkapa sinisimpukoiden eikä koostumuskaan ollut yhtään niljakas! Nam!

 

Tamperrada Nygren

 

Kahden ensimmäisen annoksen jälkeen odotukset olivat tosi korkealla! Näytti siltä, että tänä vuonna on todella panostettu laatuun ja raaka-aineisiin. Mutta toki kymmeneen hyvin erilaiseen ja eri tyyliseen annokseen mahtui myös niitä, joista jäi se joku juju puuttumaan.

 

Tamperrada

Broilerinmaksamoussea hunajan ja pähkinän kanssa. Olisin mieluummin syönyt tämän vaikka maalaisleipäpalan päällä.

Tamperrada

Tatticonsommé jäi kilpailijoihinsa nähden vähän vaisuksi.

 

Suurin osa annoksista ylsi meidän raadin arvostelussa jonnekin näiden kahden ääripään väliin. Muiden ruokailijoiden keskusteluja salakuunnellessa tuntui suurin osa myös olleen meidän kanssa pitkälti samaa mieltä. Saludin hevonen, Nygrenin osterit ja Henriksin porsaanpotka (seuraava kuva) nostettiin monessa keskustelussa korkealle ja muiden annosten osalta joku tykkäsi enemmän ja joku vähemmän. Onneksi makuja on kuitenkin monia!

 

Tamperrada Henriks

Ylikypsää porsaanpotkaa, paistettua tattia ja selleripyreetä

Tamperrada Bertha

Berthan turskaa, perunaa ja purjoa

Tamperrada

Tuhton friteerattua veripalttua, timjamimoussea ja puolukkatapiocaa. Vaikka itse veripalttu ei ehkä noussut ihan illan kärkeen, niin tässä annoksessa oli mielettömän hyvät lisukkeet!

Tamperrada

Juveneksen härkäpapu-tattariannos pihlajanmarjakastikkeella.

Tamperrada

Armas Catering tarjosi misomarinoitua Pyhäjärven kuhaa pikkelöidyn retikan, suolaheinän ja merilevän kanssa.

 

Illan viimeinen annos, Tiiliholvin upea jälkiruokaluomus, nousi melkein jos ei ihan kokonaankin hevosen fileen ja ostereiden kanssa illan parhaimmistoon. Annoksen eteen oli nähty vaivaa niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin ja sen lukuisat maut sopivat täydellisesti yhteen. Annoksessa oli sitruunamarenkia, sitruuna-valkosuklaamoussea, sitruunageeliä, kookosfinancieriä, kookosjäätelöä ja varsisellerivaahtoa.

 

Tamperrada

 

Tamperrada-tapahtuma järjestettiin nyt siis viidennen kerran. Vuosien varrella annosten laadussa ja esillepanossa on mielestäni tapahtunut mukavasti pientä parannusta, mutta ikävä kyllä edelleen ruuat tarjoillaan kertakäyttölautasilta. Syksyn pintxo-viikolla huomasin ilokseni tässä tapahtuneen edellisvuoteen verrattuna hyvää muutosta – ensi vuonna toivottavasti Kauppahallissakin syödään oikeilta lautasilta. Olisi myös kiva saada mukaan enemmän Kauppahallin yrittäjiä. Tänä iltanakin mm. juustokauppa ja suklaapuoti olivat tapahtuman aikana auki ja olisi ollut tosi kiva jos yksi osallistuneista annoksista olisikin ollut vaikka juustolautanen. Muutenkin olisi hauska päästä aitoon pintxo-tyyliin valitsemaan haluamansa annokset vaikka niin että tarjolla olisi 15 vaihtoehtoa, joista illalliskortilla saisi valita mieleisensä kymmenen.

 

Tampere kauppahalli

 

Mikään kasvissyöjän tai nirsoilijan juhla Tamperrada nimittäin ei todellakaan ole – mutta toisaalta täytyy antaa pisteet myös tietynlaisesta arvokkaasta perinteisyydestä, jossa kokit saavat vapauden tehdä ruokaa juuri niistä raaka-aineista ja sillä tapaa mikä kunkin ammattitaitoa tuo parhaiten esiin, sen sijaan että ensisijaisesti mietittäisiin sitä, mikä maistuisi parhaiten suurelle yleisölle ja olisi vegaaninen, laktoositon, alkoholiton ja kaikin puolin kosher.

 

 

Pamirin valtatiellä Kirgisiassa

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

 

”Jetit näkyy, herätkää!”

 

Herään kylmästä huoneesta monen peiton alta huutoon. Olimme pari päivää sitten maininneet jossain keskustelussa jetit, lumimiehet siis, ja miettineet että löytyisiköhän niitä täältä Pamirin vuoristosta. Nytkö ne on sitten tulleet meidän majatalon pihaan?? Herranjesta! Äkkiä ylös!! Aivoni raksuttavat hitaasti unenpöpperössä ja parin sekunnin miettimisen jälkeen tulen siihen tulokseen, että kyllä sen varmaan täytyi kuitenkin olla että ”jakit näkyy”. Ja koska me jo ollaan nähty kohtuullisen paljon jakkeja matkamme aikana, niin sen, että joku käy herättämässä koko talon ja ilmoittamassa, että ”jakit näkyy”, täytyy tarkoittaa jotain poikkeuksellisen suurta tai muuten erikoista jakkilaumaa. Eihän tässä siis auta muu kuin kaivautua esiin peiton alta ja lähteä katsomaan!

Nappaan hammasharjan mukaan ja lähden tukka sekaisin ulos katsomaan jakkeja. Ulkona selviää, että itse asiassa se on ”Lenin” joka näkyy, ei jetit eikä jakit. Eilen illalla pilvessä olleet korkeat vuorenhuiput ovat todellakin tänään tulleet esiin ja majapaikkamme pihasta voi ihailla suoraa näkymää Tadžikistanin ja Kirgisian rajalla sijaitsevalle 7 134 metrin korkuiselle Lenin-vuoren huipulle.

 

Kirgisia

Siellä se siintää!

 

Ensimmäisenä Kirgisian matkapäivänä ajamme 190 kilometriä Sary-Tashin kylästä Oshin historialliseen kaupunkiin. Ajamme läpi laaksojen, jotka ovat ihan uskomattoman vihreitä – etenkin Tadžikistanin maisemiin verrattuna – ja jyrkkiä! Melkein pystysuorilla rinteillä tasapainottelee hevosia, jakkeja, lehmiä ja vuohia. Pojat myyvät tien vieressä käyneestä hevosenmaidosta tehtyä Kirgisian kansallisjuomaa.

 

Kirgisia Kirgisia Kirgisia

Kirgisia

Hevosenmaitoa ja juustopalleroita

 

Hevoset ovat kirgisialaisille tärkeitä: täällä kasvaa aivan tietynlainen pienikokoinen hevoslaji, jota käytetään paitsi lihaksi ja maidoksi, niin myös muun muassa perinteisissä hevoskilpailuissa. En ole missään koskaan nähnyt näin paljon hevosia: niitä on tuhansia laiduntamassa pelloilla ja vuorenrinteillä ja käyskentelemässä vapaina välillä jopa keskellä tietä.

 

Kirgisia kokemuksia

Hevosenmaito on Kirgisian kansallisjuomaa. Kuva: Wikipedia

Kirgisia

Hevoskilpailut. Kuva: Mr. Theklan, Flickr

 

Ylitämme matkamme viimeisen korkean solan 3 600 metrissä ja kaikkiaan laskeudumme päivän aikana takaisin normaalilukemiin eli noin 1 000 metriin. Nopeasti laskeutuessa menee korvat lukkoon.

 

Kirgisia

Kirgisia kokemuksia

 

Oshiin päästyämme kiertelemme sen valtavassa basaarissa ja käymme myös kaupungin UNESCOn maailmanperintökohteessa, pyhällä Sulaiman-Too-vuorella. Meinaan eksyä sokkeloiseen basaariin ainakin kymmenen kertaa, kun jään ihmettelemään ja kuvaamaan sen värikkäitä yksityiskohtia enkä huomaa muiden taas jo kadonnen kulman taakse. Mutta minkä kulman?

 

Kirgisia Kirgisia Kirgisia Kirgisia Kirgisia Kirgisia

Kirgisia

Sulaiman-Too-vuori kätkee sisäänsä muun muassa useita vanhoja palvontapaikkoja ja petroglyfejä. Kallioon louhitussa museossa käynti ei tosin ollut erityisen inspiroiva. Kuva: Dave Proffer BY 2.0 via Wikimedia. Commons

Kirgisia

Näkymä Oshin kaupunkiin Sulaiman-Too-vuorelta

 

Seuraavana matkapäivänä lennämme lyhyen kotimaanlennon Oshista Kirgisian pääkaupunkiin Bishkekiin. Siellä meillä on vielä aikaa tehdä kierros kaupungilla ja nauttia matkamme viimeinen illallinen.

 

Kirgisia

Arkkitehtuuri on tässäkin Keski-Aasian pääkaupungissa mahtipohtista.

Kirgisia

Bishkekissä sijaitsee Keski-Aasian suurin ortodoksikirkko. Kuva: Ondřej Žváček GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html), CC-BY-SA-3.0 via Wikimedia Commons

 

Aamuyöstä hotellilta lentokentälle lähtee väsynyt, mutta tyytyväinen joukko seikkailijoita. Näihin kaikkiaan kahteen Tadžikistanissa ja Kirgisiassa viettämäämme viikkoon on mahtunut niin monta kerran elämässä -kokemusta, etten osaa edes laskea. Reissusta paluusta on tätä kirjoittaessani kulunut melkein kaksi kuukautta, mutta tuntuu että en vieläkään täysin ymmärrä kaikkea sitä mitä näin ja koin. Katson valokuvia ja ihmettelen, että olinko minä tosiaankin noissa maisemissa?

Unelmani toteutui ja sain kulkea ikivanhaa Silkkitietä pienen pätkän verran ja nähdä maisemat ja kulttuurit, jotka ovat edelleen samoja kuin satoja vuosia sittenkin. Sain tavata armottomissa oloissa eläviä ystävällisiä, sitkeitä ihmisiä. Kohta Pamirin vuoristoon varmaan saadaan jo ensilumi ja alkaa taas pitkä ja näännyttävä talvi. Mutta yhtä lailla sinnekin tulee taas kevät: murmelit saavat uudet poikueet, jakit tuoretta ruohoa syödäkseen ja lapset pääsevät taas leikkimään pihoille. Karun kaunis elämä Silkkitiellä jatkuu vuosisataisten perinteiden mukaan.

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Kirgisian maapalvelut järjesti Edelweiss Travel Company.

 

 

 

Vuokatin Vaellus – kannattaako maksaa vaellustapahtumasta?

 

 

Suomessa pääsee metsään ilmaiseksi missä vaan ja milloin vaan. Kannattaako silti maksaa tapahtumasta, jossa voi osallistua järjestetylle vaellukselle?

Osallistuin ensimmäistä kertaa Vuokatin Vaellukseen, joka on yhden päivän patikkaretki. Vuokatin Vaellus järjestettiin osana Halti Outdoor Weekend -tapahtumaa, johon kuului myös polkujuoksumaraton, fatbike-kisa ja muuta oheisohjelmaa.

Vuokatin Vaellus on Suomen vanhin vaellustapahtuma, sillä se on järjestetty joka syksy vuodesta 1945 lähtien. Vaelluksella on kolme eripituista reittiä: 5 km, 12 km ja 20 km. Valitsimme päivämatkaksi 20 kilometrin reitin. Tämän matkan osallistumismaksu on 40-50 euroa riippuen kuinka aikaisin ilmoittautuu.

Vaellus kulkee valtakunnallisella UKK-reitillä, joka tällä pätkällä seurailee Vuokatin 13 peräkkäisen vaaran jonoa.  Polku kiertää osan vaaroista alempaa, mutta aika monelle myös noustiin.

Olen miettinyt aikaisemminkin, että mikä saa ihmiset maksamaan vaelluksesta, joka on yleisellä retkeilyreitillä. Sen voisi siis tehdä milloin vain itse ilmaiseksi. Tapahtumalla on kuitenkin pitkät perinteet ja osallistujia vuodesta toiseen, joten joku idea siinä täytyy siis olla.

Päiväpatikan aikana oli hyvin aikaa pohtia tätä. Tässä mieleeni tulleet pointit vaellustapahtuman mielekkyydestä – puolesta ja vastaan.

 

 

Mitä järkeä maksaa?

  • Vaellustapahtumassa on paljon ihmisiä, vaikka luontoon halutaan mennä rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Yleensä Suomessa vältellään muita retkeilijoita ja vähän jopa ärsyynnytään jos samalle nuotiopaikalle tulee muita ihmisiä samaan aikaan.
  • Voin käydä vaeltamassa ilmaiseksi saman reitin milloin haluan.
  • Vaellustapahtumassa kävellään jonossa eikä silloin voi kävellä omaan tahtiin. Haluaisin pysähtyä ottamaan kuvan, mutta sitten takana tulevankin pitää pysähtyä. Tai edessä hidastellaan.

 

 

Mitä vastinetta rahalleen saa?

  • Aloittelijan ja rennon retkeilijän on helppo lähteä maastoon, kun reitti on suunniteltu ja merkitty valmiiksi, oppaat ja ensiapua tarvittaessa saatavilla, tankkauspisteet reitin varrella ja sauna lämpimänä maalissa.
  • Tapahtumakeskukselta oli bussikuljetus reitin alkuun, josta käveltiin takaisin Vuokatille. Ilman kyytiä ei tätä reittiä olisi päässyt tekemään vain yhteen suuntaan vaan olisi pitänyt tehdä lenkki, mikä ei olisi onnistunut päivässä.
  • Olen asunut Kajaanissa neljä vuotta ja miettinyt että pitäisi käydä testaamassa lähellä sijaitsevan Vuokatin vaellusreitit, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ilman tapahtumaa en olisi vieläkään käynyt. Kun on tapahtuma, jonka on merkannut kalenteriin ja ilmoittautunut, tulee reissu todennäköisesti myös tehtyä.
  • Tapahtumassa on oma tunnelmansa. Taukopaikoilla oli elävää musiikkia ja leppoisaa juttuseuraa.
  • Ja vastakysymys: Miksi kukaan maksaa mistään muistakaan liikuntatapahtumista kuten maratoneista kun matkan voisi myös juosta yksin ilmaiseksi milloin vain?

 

 

Niin tai näin, mun mielestä on hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään.  Suomalaiset pitävät luontoa ja retkeilymahdollisuuksia niin itsestään selvänä asiana, että sitä ei välttämättä osata arvostaa tai ainakaan maksaa elämyksistä. Eikä siinä mitään, jokamiehenoikeudet ja helppo pääsy luontoon ovat huippujuttuja.

Monella on kuitenkin hyvät omat retkeilytaidot, jolloin itsekin osataan lähteä metsään. Tyypillistähän suomalaisille on, että pidemmilläkin vaelluksilla kaikki tehdään itse. Ruoka valmistetaan itse, rinkka ja kaikki tavarat kannetaan itse, nukutaan omassa teltassa eikä opaspalveluita tai aktiviteetteja olla halukkaita ottamaan. Silloin myös aika vähän euroja jää kohdealueelle.

 

 

Täytyy myöntää, että lähdin retkelle täysin valmistautumatta ja vähän ehkä aliarvioidenkin reitin. (Edellinen vaelluksemme oli Alppien yli joten eihän yksi vaarojen ylitys voi olla kovin vaativa eikä varsinkaan tällaisessa yleisötapahtumassa… niinpä niin). Matkalla oli kuitenkin melko paljon kiipeämistä ylös alas vaaran rinteitä. Osa nousuista ja laskuista oli kivikkoisia, joten kädetkin sai ottaa käyttöön tueksi. Sateisen kesän jäljiltä maasto oli tavallista märempää, minkä takia reitillä oli paljon kosteita paikkoja, mutaa ja liukkaita kiviä. Pari nyrjähtänyttä nilkkaa nähtiin päivän aikana. Joihin jyrkkiin kohtiin oli vaihtoehtoinen helpompi reitti.

Sää kuitenkin suosi meitä ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Tämän parempaa vaelluskeliä ei olekaan kuin syksyiset kuulaat päivät! Ei ollut liian kuuma eikä kylmä, ei ötököitä. Ja maisemat olivat kertakaikkisen upeat. Avara vaaramaisema vilahteli puiden takaa siellä täällä ja välillä sitä piti pysähtyä ihastelemaan. Maisema jatkui silmänkantamattomiin.

Omista varusteista voisin laittaa seuraavaa kertaa varten muistiin pari huomiota. Meillä oli mukana vesipullo, joka kuitenkin unohdettiin täyttää lähdössä. Huoltopisteiden ansiosta pärjättiin ihan hyvin ilmankin juomapulloa, mutta varuilta olisi aina hyvä olla vettä mukana. Sen sijaan olin ottanut mukaan purkin mustikoiden keräämistä varten. Mustikan poiminta ei tähän tilanteeseen kuitenkaan sopinut, sillä pidimme melko ripeää tahtia, jotta matka taittuisi joutuisasti. Silti viimeinen 5 kilometrin pätkä tuntui etenevän paljon hitaammin kuin alkumatka. Taukoineen 20 kilometrin kävelyyn meni noin 6 tuntia. Kotona olisi myös ollut vaellussauvat, joita en kuvitellut tarvitsevani. Niistä olisi kuitenkin voinut olla hyötyä vaikeimmissa nousuissa ja laskuissa.

 

 

Päivästä jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis! Koko päivän ulkona reippailun jälkeen oli raukea tunne. Olin todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä, nautittua orastavasta ruskasta ja kerättyä myös auringonvaloa pimeää syksyä varten.

Liikuntasuoritus tuntui myös kropassa. Seuraavana aamuna reidet ja pohkeet oli tukkoiset ja jumissa. Mutta mitä parasta – seuraavana päivänä Halti Outdoor Weekend jatkui lihaksia ja mieltä hellivällä metsäjoogalla. Kerron siitä täällä lisää!

 

 

 

 

Rajan yli Tadzikistanista Kirgisiaan

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Pakkaamme tänään viimeistä kertaa autot Tadžikistanin puolella ja lähdemme ajamaan kohti Kirgisian rajaa. Pilvet roikkuvat Murgabissa tosi matalalla. Alkumatkasta ajamme välillä pieneen sadekuuroon ja sitten paistaa taas aurinko. Kauempana vuorilla sataa lunta. 4 000 metrissä lämpötila on alle 10 asteeessa. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana on sen verran kylmä, että mukaan pakatuille pipoille ja hanskoille olisi käyttöä – elleivät ne siis olisi pakattuina autojen uumeniin päivärepun sijasta. Ollaan edelleen lisäksi niin korkealla, että pieninkin liike hengästyttää ja päänsärky odottelee takaraivolla.

 

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Pysähdys ennen sadepilveen ajoa

 

Ajamme pitkän pätkän Kiinan rajalla. Raja-aita on aivan tien vieressä – tosin maiden välinen rajavyöhyke on tässä kohtaa useamman kilometrin levyinen eli varsinaisesti emme pääse ihan Kiinan puolelle kurkistamaan.

Ylitämme myös koko reissun korkeimman solan 4 655 metrin korkeudessa. Nyt on aika kunnioitettavat korkeudet!

 

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Kiinan rajalla

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Tästä alkaa alamäki, nyt on korkein kohta koko reissulla saavutettu!

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Näissäkin korkeuksissa viihtyy kukkia

 

Ennenkuin saavutamme Kirgisian rajan pysähdymme lounaalle pieneen kylään Tadžikistanin puolella Karakul-järven rannalla 3 950 metrin korkeudessa. Tämä kauniin turkoosi järvi on jäässä pitkän talven aina toukokuuhun saakka, mutta kesäisin täällä sitten järjestetäänkin maailman korkein purjehduskisa, Roof of the World Regatta.

 

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Järvi näkyvissä!

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Pamir-vuoriston korkein huippu, Lenin (7 134 m), on jossain tuolla pilven peitossa Karakul-järven takana

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Välillä tuntuu kuin olisimme jonkun elokuvan kulisseissa – katsokaa nyt noita lumihuipuisia vuoria tuolla taustalla, ihan epätodellisen hienoa!

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

 

Lounaan jälkeen ajamme  rajalle: Tadžikistanin raja-asema sijaitsee 4 200 metrin korkeudessa. Maasta poistuvien rajamuodollisuudet on hoidettu nopeasti.  Tadžikistanilaiset oppaamme ja meitä jo lähes 2 000 kilometriä kunniakkaasti kyydinneet autot jäävät rajalle, ja meitä vastassa on Kirgisian puolella uusi opas ja auto. Sen jälkeen ajelemme pitkän tovin huonokuntoisia, mutaisia teitä rajavyöhykkeellä, kunnes lopulta saavumme Kirgisian 700 metriä alempana sijaitsevalle raja-asemalle. Tätä korkealla sijaitsevaa maarajaa ei voi ylittääkään kuin muutamana kuukautena kesäaikaan, muun vuoden tie on suljettu. Passimme tarkastetaan, huumekoira haistelee matkatavaramme ja muutama laukku joutuu satunnaistarkastukseen, mutta tämäkin rajanylitys on lopulta nopea ja tehokas.

Kun sitten lähdemme ajamaan kohti ensimmäistä majapaikkaamme Kirgisian puolella maisemat ympärillämme muuttuvat kuin taikaiskusta. Siinä missä Tadžikistanin puolella olimme jo pitkään ajaneet karuissa hiekkamaisemissa ja vuoristoaavikoilla, ovat kirgisialaiset vuorenrinteet aivan vihreitä. Maisemista tulee mieleen Irlannin nummet. Aivan käsittämätön muutos! Myös murmelipopulaatio tuntuu tuplaantuneen ja tasankoja täplittävät murmelien lisäksi paimentolaisten jurtat sekä valtavat jakki- ja hevoslaumat.

 

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

 

Paikallinen opas kertoo meille tarinan, joka selittää maisemien kauneuden. Tarina kertoo, että aikojen alussa kun Jumala jakoi eri kansoille maita, nukkuivat kirgisialaiset pommiin. Kun he ehtivät mukaan jaolle, oli kaikki maat jo jaettu muille. Tiukan paikan edessä Jumala kuitenkin heltyi ja lahjoitti kirgiiseille sen parhaan palan, jonka oli aikonut säästää itselleen.

Illalla pääsemme pitkästä aikaa (4 pitkää päivää!) wifin äärelle ja voi sitä iloa ja onnea! Yövymme Sary-Tashin kylässä paikallisen perheen luona. Pihassa on iso jurtta, jonne katetaan meille illalliseksi jakkipataa ja kyytipojaksi paikallista vodkaa. Pihan toisella laidalla emäntä lypsää lehmiä.

 

Tadzikistan Kirgisia kokemuksia Tadzikistan Kirgisia kokemuksia Tadzikistan Kirgisia kokemuksia Tadzikistan Kirgisia kokemuksia

 

<< Edellinen etappi: Bulunkulista Murgabiin
>> Seuraava etappi: Kirgisian historialliset kaupungit Osh ja Bishkek

 

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Kirgisian maapalvelut järjesti Edelweiss Travel Company.

 

 

Sahanlahti Resort: lähiruokaa, tv-kokki ja Saimaan paras terassi

Yhteistyössä Sahanlahti Resort

 

Vierailu Sahanlahti Resortissa Puumalassa oli yksi kuherruskuukautemme kohokohtia. Rentouduimme kauniissa Saimaan maisemissa, yövyimme hotellin sviitissä ja nautimme hyvästä ruoasta.

Söimme illallista Sahanlahden Koskivahti-ravintolan á la carte listalta. Ruoka oli suussasulavaa, mutta kaksi asiaa tekee elämyksen erityisen hienoksi: terassi, jolta aukeaa upea järvimaisema Saimaalle sekä paikalliset raaka-aineet. Sahanlahden ravintoloissa käytetyistä raaka-aineista 90 prosenttia on lähiruokaa. Eli kaikki mikä on mahdollista, hankitaan alueen tuottajilta (valitettavasti sitruunaa, kahvia tai mausteita ei vielä tuoteta Savossa).

TV:n ruokaohjelmista tuttu Markus Maulavirta on kesäkokkina Sahanlahdessa ja loihtii menut yhdessä nuoremman keittiömestarin kanssa. Törmäsimme Maulavirtaan keittiön ulkopuolella, kun hän oli lähdössä ajelulle tyylikkäällä menopelillään.

 

 

Sahanlahti on saanut nimensä paikalla sijainneesta sahasta ja vanha kartanomainen rakennus, jossa Koskivahti-ravintola sijaitsee, on ollut sahan omistajan virka-asunto. Kirjoitin enemmän paikasta ja kokemuksistamme Hääparin pakomatka Sahanlahti Resortiin Saimaalla -postaukseen.

Sahanlahden luonnonkaunis ja idyllinen miljöö sopii loistavasti kuherruskuukauden viettoon. Ilta oli tyyni vaikkakaan ei aurinkoinen. Isolla sadan hengen terassilla oli rauhallista, sillä muut vieraat tuntuivat olevan eteläeurooppalaisia ja saapuvan illalliselle meitä myöhemmin. Aloitimme illallisen raikkailla ja tilanteeseen sopivilla juomilla. Koivunlehtimojito ja Saimaan juomatehtaan olut istuvat tähän maisemaan.

 

 

Mieheni valitsi listalta valmiin kokonaisuuden, D.O. Saimaa menun. Menun nimi viittaa designation of origin -laatumerkkiin. Se osoittaa, että ruoka on puhdasta, korkealaatuista ja vastuullisesti lähialueella tuotettua. Oman menuni koostin listalta löytyneistä kasvisvaihtoehdoista. Annokset olivat sopivan kokoisia kun söimme koko menun.

Alla kuvissa graavattua kalaa Puumalasta, spelttirisottoa ja nokkosta, karitsaa sekä ohrasta valmistettua pannacottaa. Olimme tyytyväisiä heti alkupaloista lähtien. Mieheni maistoi graavikalaa ja totesi: ”Tämä on erittäin lähellä parasta kalaa mitä olen koskaan syönyt.”

Menussa oli ilmoitettu kalaksi lohi, mutta sitä ei ollut saatavilla, vaan tilalle oli sen sijaan otettu valkoista kalaa. Tämä ei selvästikään maussa haitannut. Ja näin kuuluukin toimia: sitä otetaan mitä tuoreena paikallisilta kalastajilta saa, eikä korvata sitä norjalaisella pussikirjolohella.

 

 

Oli kiva huomata, miten ruoan alkuperästä ja siihen liittyvistä yksityiskohdista kerrottiin meille asiakkaille. Ruoan arvostus kasvaa, kun sen valmistuksesta saa tietää ja ruokaan liittyvät tarinat parantavat ruokaelämystä. Toisaalta on myös hienoa tietää, että samalla kun syö, tukee paikallisia pienyrittäjiä ja kohteeseen käytetty raha todella jää alueelle eikä valu muualle. Näin kauniissa ja rauhallisessa paikassa voi myös luottavaisin mielin olla ruoan puhtauden suhteen. Ja kun tavara tulee läheltä, se on mahdollista saada tuoreena ilman tukkuliikkeessä seisottamista.

 

 

Seuraavana aamuna aamiaispöydässä jatkui sama tyyli. Muikut olivat herkullisia ja ohrapuuroa oli haudutettu pitkään. Laatuun oli panostettu enemmän kuin määrään. Siinä käy kuitenkin aina niin, että kun seisovassa pöydässä on paljon eri sortteja, tulee kaikkea mahdollista ladottua lautaselle yhteen läjään ja lautasella on iso sekamelska. Ja ähky on taattu. Kun ruokalajeja on vähän vähemmän, tulee niitä maisteltua antaumuksella. Kuten tässäkin tapauksessa.

Tutustu myös muiden bloggaajien tuoreisiin tarinoihin Sahanlahden elämyksistä:

Kohteena Maailma: Makumatka Saimaalla – lähiruokaa ja järvimaisemia
Matkakuumme.net: Sahanlahti on Saimaan Riviera

Kesällä lomasesongin aikaan on ruokaa ja teematapahtumia tarjolla myös Sahanlahden Rantamakasiinissa. Emme päässeet sitä tällä kertaa testaamaan, mutta siellä voi nauttia burgeria ja muuta grilliruokaa vähän rennommassa ympäristössä.