Monthly Archives

elokuu 2017

Muumimuseo ja Ravintola Tuhto

 

Tampereen uusi Muumimuseo on upea! Hämärään näyttelytilaan astuu sisään kuin jännittävään muumisatuun, ja mielikuvitus on helppo päästää harhailemaan pyrstötähtien, taikatalvien ja eriskummallisten satuhahmojen maailmaan. Täydet pisteet näyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta!

Muumimuseo on rakennettu kahteen kerrokseen ja parhaat palat löytyvätkin alakerrasta kunhan olet ensin kiertänyt yläkerran pienemmän tilan. Näyttely on järjestetty niin, että sen voi kiertää muumikirjojen julkaisuajankohdan mukaan alkaen Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan alkuperäisistä kuvituksista vuodelta 1945 (niissä ”esimuumit” ovat vielä huomattavasti nykyistä laihempia otuksia) aina vuonna 1980 julkaistuun Outo vieras Muumitalossa -kirjaan. Näyttely sisältää runsaasti Tove Janssonin piirroksia ja luonnoksia, mutta kaikkein parasta ovat Tuulikki Pietilän tekemät lukuisat hauskat pienoismallit ja kuvaelmat eri muumikirjojen tarinoista. Ne ovat niin aidon näköisiä ja kutsuvia, että tekisi mieli hypätä mukaan muumiperheen seikkailuhin! Ja mitä upeita yksityiskohtia!

 

”Noin siinä käy, kun lellittelee mörköjä ja luulee voivansa ystävystyä merihevosten kanssa.” -Pikku Myy

 

Olen itse kasvanut pienestä pitäen muumikirjoja iltasaduiksi kuunnellen ja varmaan myöhemmin oppinut lukemaankin niiden myötä. Muumimuseossa käynti oli siis minulle myös kuin matka lapsuuteen ja yli 30 vuoden takaisiin tunnelmiin. Jokaisen muumikuvaelman luona muistin, mitä tunteita tai ajatuksia tarina oli herättänyt minussa lapsena. Miten jännittävä ja salaperäinen oli Muumitalon hämärä kellari tai kaakeliuunin takana asunut esi-isä, miten surullinen oli tarina talvella jäätyneestä oravasta ja miten huikean kiehtovia Muumipapan tarinat meriltä.

 

”Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti, ja äkkiä kummitus aivasti. En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut, mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla.” -Muumipappa

 

Muumimuseossa ei tekijänoikeudellisista syistä saa valokuvata, joten omien kuvien sijaan tässä pari tunnelmapalaa Tampere-talon kuvapankista:

 

muumimuseo

Kuva: Jari Kuusenaho/Tampereen taidemuseo

muumimuseo

Kuva: Jari Kuusenaho/Tampereen taidemuseo

 

Ravintola Tuhto

Museovierailun jälkeen jäimme illalliselle Tampere-talon uuteen Tuhto-ravintolaan. Ihastuin tähän supervaloisaan ja silti tunnelmalliseen talvipuutarharavintolaan jo kun kävimme täällä pari viikkoa sitten syömässä pikaisesti pintxot ja tutustumassa ravintolan kattopuutarhaan (lue näistä lisää pintxo-viikkojutustani).

 

ravintola tuhto tampere-talo ravintola tuhto tampere-talo

 

Ravintola on saanut nimensä Muumilaakson marraskuu -kirjassa esiintyvän Tuhton mukaan: Tuhto on pieni homssu, joka majailee yleensä Hemulin veneen alla ja pitää tervan tuoksusta ja sateen ropinasta. Nimeä lukuunottamatta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään teemaravintola – mikä on periaatteessa mielestäni ihan oikea ratkaisu kun ravintola palvelee muitakin Tampere-talon vieraita kuin museokävijöitä, mutta toisaalta ravintola menettää kyllä isot rahat kun ei tarjoa muumifaneille edes vähän instagrammattavaa esimerkiksi Muumi-latten tai leivoksen muodossa.

 

”Ruoanlaitosta esimerkiksi voi tulla hyvin jännittävää, jos kuvittelee olevansa haaksirikoutunut!” – Muumimamma

 

Valitsin listalta Keittiömestari Kärkkäisen päivän kalan, joka oli tällä viikolla paistettua nieriää tillibearnaisekastikkeella polentan ja kantarellien kanssa. Polenta kalan kaverina vielä tilausvaiheessa epäilytti hiukan, mutta se sopi nieriälle mainiosti. Muutenkin annos oli täydellisen herkullinen ja maut tasapainossa. Ainoa moitteeni koskee annoksen kokoa, sillä mielikuvani ravintolasta oli enemmänkin laadukas bistro kuin fine dining -paikka, ja sen perusteella olisin odottanut hiukan tuhdimpaa annosta. Ilman jälkiruokaa olisin jäänyt nälkäiseksi.

 

ravintola tuhto tampere-talo

ravintola tuhto tampere-talo

 

Jälkiruuaksi tilasin suolakaramellikakkua popcornjäätelöllä. Annos oli todella kaunis ja nyt kokoakin löytyi! Itse tehty jäätelö oli herkullista, kakku taas olisi saanut minun makuuni olla vaikka vielä hiukan suolaisempaakin.

Herkullisen ruuan lisäksi plussaa tulee iloisesta ja aidosta asiakaspalvelusta ja kauniista, uniikista kattauksesta. Tulen varmasti sekä Muumimuseoon että Tuhtoon toistekin!

 

”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.” – Muumipappa

 

 

Pamirin valtatiellä Bulunkulista Murgabiin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Tänään on matkamme viimeinen päivä Tadžikistanin puolella, huomenna ylitetään raja Kirgisiaan. Ajamme koko päivän korkealla Pamirin valtatiellä, joka on iloksemme päällystetty, joskin silti kovin kuoppainen ja huonokuntoinen. Osia tiestä on vuosien saatossa korjailtu, osin se on edelleen alkuperäisessä vuoden 1934 kunnossaan. Tie kulkee täällä Kirgisian rajan tuntumassa korkeimmillaan eikä korkeusmittari putoa koko päivänä alle 3 900 metrin. Parhaimmillaan käydään 4 200 metrissä. Lämmintä on kymmenisen astetta.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

 

Kirgisian läheisyys näkyy muutenkin jo selvästi. Ihmisten kasvonpiirteet ja vaatetus muuttuvat lähemmäksi mielikuvaani Keski-Aasian paimentolaisista. Kirgisialaiset miehet on erityisen helppo erottaa tadžikkimiehistä erikoisten korkeiden hattujensa ansiosta. Samoin näillä seuduilla alkaa ensimmäistä kertaa näkyä aiempaa suuremmassa määrin paimentolaisten jurttia, ja monessa paikassa on seinällä kaksi kelloa vierekkäin: toinen näyttää Tadžikistanin aikaa ja toinen Kirgisian (maiden välillä on tunnin aikaero).

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Kuva: w0zny CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

 

Matkalla Bulunkulista Murgabiin pysähdymme muun muassa käsittämättömän kirkkaalla pyhällä Ak Balyk -lammella. Se miksi se on pyhä, ei ihan selviä meille, mutta yleensä lampi on kuulemma täynnä kirkkaanvalkoisia kaloja. Nyt ei näy ensimmäistäkään, onkohan kalojen olemassaolo ihan totta vai legendaa?

 

 

Jaa, mutta ehkä tässä taustalla tosiaan on jotain mystistä, sillä seuraavana päivänä, kun ajamme Murgabista poispäin kohti Kirgisian rajaa, selviää että tasankoa, joka levittäytyy heti Murgabin kaupungin ulkopuolella pidetään hyvin salaperäisenä ja outona alueena, paikallisena Area 51:nä. Jossain täällä tasankoa ympäröivillä vuorilla on kuulemma venäläisten salainen sotilastukikohta, jossa tehdään huippusalaisia kokeita. Alueella on nähty niin ufoja kuin koettu muitakin paranormaaleja ilmiöitä. On kuulemma esimerkiksi ihan yleistä, että alueella otetut kuvat häviävät kameroista! Ooh ja vau! Ja miksei mulle kerrottu tästä aikaisemmin, olisin ehdottomasti tullut tänne telttaan yöpymään ja ufoja bongailemaan!

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Ufovuoret (onneksi tämä kuva ei hävinnyt mun kamerasta!)

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Eikö näytäkin salamyhkäiseltä?

 

Murgabin kaupungissa päivän kohokohta on paikalliset konttimarkkinat, joilla suurin osa myyjistä tuntuu olevan kirgiisejä. Myynnissä on vaikka mitä niistä korkeista hatuista elintarvikkeisiin – ja tietysti täällä on myös yksi kontillinen tuttua vihreää kultaa, vesimeloneja. Parasta antia on kuitenkin vain katsella ihmisiä ja markkinahumua.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

 

Kaikki meistä odottavat tänään majoitukselta paljon. Viimeiset kolme yötä (Yamgissa, Langarissa ja Bulunkulissa) on nukuttu lattialla, peseytymismahdollisuudet on olleet välttäviä tai olemattomia ja kännykät ja kamerat kaipaavat virtaa eikä wifikään olisi pitkästä aikaa pahitteeksi. Kun sitten lopulta pääsemme hotelliimme (nimitys ”hotelli” sai meidät ehkä odottamaan liikoja) Murgabissa on meille varatut huoneet annettu aiemmin tulleelle seurueelle ja käy ilmi ettei luvattua wifiäkään löydy. Meille löytyy lopulta toiset huoneet, mutta minä häviän huonelotossa ja saan vessattoman. Käytävällä sijaitsevista jaetuista suihkuista tulee vain kylmää vettä. Generaattorin tuottamalla sähköllä saa sentään laitteet ladattua huomista matkapäivää varten. Luksus saa siis edelleen odottaa ja sometauko jatkua.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir kokemuksia

Huomenna ylitetään raja ja ajetaan Murgabin keskustasta 223 km Sary-Tashiin, Kirgisiaan

 

 

<< Edellinen etappi Langarista Bulunkuliin
>> Seuraava etappi: Rajanylitys Kirgisiaan!

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Tadzikistanin maapalvelut järjesti Mountain Adventure Travel Tajikistan.

 

Hääparin pakomatka Sahanlahti Resortiin Saimaalla

Yhteistyössä Sahanlahti Resort

 

 

Aina ei tarvitse lähteä kauas, jotta löytyy upea kohde kuherruskuukauttaan viettävälle hääparille!

Häitämme vietettiin elokuun alussa ja kun häähulinat oli onnellisesti ohi, halusimme tehdä pienen pakomatkan kahdestaan. Etsimme luonnonkaunista paikkaa, jossa olisi maukasta ruokaa, jotain mielenkiintoista nähtävää, omaa rauhaa ja pientä luksusta. Ja sellainenhan löytyi venematkan päässä kesämökiltä.

Suuntasimme veneen keulan kohti Sahanlahti Resortia, joka sijaitsee Saimaan rannalla Puumalassa. Perille saavuttaessa rannassa oli vastassa idyllinen rantamakasiini, joka toimii kesäravintolana. Varsinainen wau-elämys tuli kuitenkin päärakennuksen sisäänkäynnille saavuttaessa. Etuovelta näkee suoraan talon läpi terassille, josta on upea maisema kauas järven selälle! Illalla söimme terassilla, jota voisin väittää yhdeksi Saimaan upeimmista. Täällä silmä lepää.

 

 

Sahanlahdella on mielenkiintoinen tarina. Siellä on nimensä mukaisesti ollut ennen saha, jonka ympärillä on asunut sahayhdyskunta eli sahan työntekijät perheineen. Vanhan ajan elämään kosken ja järvien risteyskohdassa pääsee tutustumaan museorakennuksessa, jossa on aikoinaan asunut kaksi sahatyöläisperhettä. Kosken viertä kulkee edelleen vanha tukkien uittoränni.

Nykyään alueella on kolme ravintolaa, kesäteatteri, majoitusta, vierassatama ja useampia saunoja.

 

 

Yövyimme yhden yön Sahanlahden pienessä hotellissa ja saimme ihastuttavan sviitin, jossa oli oma parveke ja sauna. Sviitti oli tyylikkäästi sisustettu ja varsinkin saunaosasto viimeisen päälle laitettu. Sviitin ainoa huono puoli oli, että emme käyneet testaamassa puulämmitteistä rantasaunaa, jonka löylyistä kuulimme kehuja.

 

 

Alueella kierrellessä tuli mieleeni, että Sahanlahti olisi myös ihana paikka viettää häitä. Miljöö on kaunis ja puitteet olisivat kohdallaan. Kuulinkin emännältä, että Sahanlahti on suosittu häidenviettopaikka. Voin kuvitella, että täällä homma hoituu. Päärakennukseen mahtuu 130 vierasta ja juhlaa voi myöhemmin illasta jatkaa rennommin Rantamakasiinilla, missä on lava bändiä varten ja hyvin tilaa tanssimiseen. Talvihäissä on otettu päärakennuksen vinttikerros käyttöön tanssia varten.

Vieraille löytyy majoitus paikan päältä niin että yöllä juhlien päätteeksi on helppo hipsiä nukkumaan. Sahanlahti tarjoaa majoitusta hotellihuoneissa, aitoissa ja rantavilloissa.

Lisäksi hääpotrettien ottamiseen on hienoja paikkoja pihapiirissä ja photobooth-koppikin löytyy vanhasta piharakennuksesta. Moni yksityiskohta, joita itse häitä järjestäessä pähkäilin, tuntuu olevan Sahanlahdessa jo valmiina.

 

 

Sahanlahdessa olisi ollut monenlaista aktiviteettiakin tarjolla, mutta meillä aika hurahti jo siihen että kaikessa rauhassa kierreltiin pihapiiriä ja tutkittiin paikkoja. Muuta ohjelmaa ei nyt tarvittu. Viikonloppuisin ja kesäsesongin aikaan tuntuu Sahanlahdella kuitenkin olevan monenlaista häppeninkiä. Täytyy tulla ensi kesänä uudestaan käymään ja ajoittaa tulo tapahtumakalenterin mukaan.

Visiittimme oli elokuun puolen välin jälkeen eli suomalaisten lomasesongin jo hiljennyttyä. Meidän lisäksi samaan aikaana vieraina oli kielen perusteella ainakin italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja venäläisiä.

 

 

Kun huone oli luovutettu pois, palasimme veneelle, mutta emme millään olisi malttaneet vielä lähteä. Niinpä avasimme shamppanja-pullon ja nautiskelimme venelaiturissa vielä hyvän tovin. Saimaa liplattaa, aurinko pilkahtaa kumpupilvien takaa eikä kiirettä mihinkään. Täydellistä!

Sahanlahti oli juuri sitä mitä nyt etsimme.

Ps. Sahanlahden Koskivahti-ravintolan ruoka oli niin hyvää, että se ansaitsee oman postauksen! Ruokaelämyksestä kerron lisää täällä.

 

 

 

Hiedanranta – Tampereen uusin kaupunkikulttuurikohde

 

Tänä kesänä järjestetty Spraycancontrol-katutaidetapahtuma ja sen myötä someni täyttyminen upeista kuvista Hiedanrannan muraaleista sai minutkin lopulta heräämään siihen, että Tampereella tapahtuu jotain uutta, mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista! Kun Hiedanrannassa sitten järjestettiin viime viikonloppuna suuret puutarhajuhlat, päätin vihdoinkin lähteä katsomaan mistä tässä paikassa on oikein kyse – onko siellä muutakin mielenkiintoista kuin suuret seinämaalaukset?

Hiedanranta on vanha sellutehdasalue Tampereen Lielahdessa. Alueelle suunnitellaan ja rakennetaan tällä hetkellä täysin uudenlaista älykästä ja kestävää kaupunginosaa: tänne tulee koteja 25 000 asukkaalle ja työpaikkojakin luvataan 10 000. Tänne on tarkoitus luoda myös kansainvälisestikin merkittäviä kaupunkikulttuurin ratkaisuja. Jo nyt alueella on esimerkiksi Suomen suurin kuivakäymälä, eli täällä ei ole vesivessoja ollenkaan!

Hiedanranta on siis aktiivinen jo nyt – ja juuri nyt siellä kannattaa käydäkin tutustumassa alueen syntyyn ja kehittymiseen! Alueella järjestetään paljon tapahtumia, ja muun muassa upeassa Lielahden kartanossa toimiva Kartanokahvila Mielihyvin on avoinna joka päivä. Poikkea siis vaikka ihailemaan vanhoja tehdasrakennuksia ja muraaleja ja käy samalla kahvilla!

 

hiedanranta

Lielahden kartanon päärakennus vuodelta 1893.

hiedanranta

Hiedanrannan Pajalla toimii useiden alojen käsityöläisiä. Kuva: Tampereen kaupunki, Henri Vogt

hiedanranta

Kuva: Tampereen kaupunki

hiedanranta

 

Puutarhajuhlissa osallistuin myös opastetulle kierrokselle, joka vei muutoin suljetulle vanhalle tehdasalueelle. Ah, ihanaa rappioromantiikkaa!hiedanrantahiedanranta hiedanranta

hiedanranta

 

Mielenkiintoinen käyntikohde Hiedanrannan alueella on myös Nottbeck-suvun pieni, yksityinen hautausmaa metsän keskellä. Hautausmaan portit ovat normaalisti kiinni, mutta rauta-aidan raoistakin pääsee hyvin kurkistelemaan tämän metsittyneen hautausmaan pysähtynyttä tunnelmaa.

 

hiedanranta hautausmaa

Vuonna 1885 perustetulle hautausmaalle on haudattu kymmenen aatelisen Nottbeck-suvun edustajaa, muun muassa Finlaysonin puuvillatehtaan pitkäaikainen johtaja Wilhelm von Nottbeck (1816-1890).

hiedanranta hautausmaa

 

Tärkein syy miksi alueelle kannattaa tulla kiertelemään ovat kuitenkin upeat jättimäiset (isoimmat ovat jopa 15 metriä korkeita!) muraalit ja pienemmät taideteokset vanhojen tehdasrakennusten seinissä.

hiedanranta muraalit

hiedanranta muraalit hiedanranta muraali hiedanranta tampere hiedanranta

 

 

Honeymoon with friends

 

 

Miksi lähteä viettämään kuherruskuukautta kahdestaan johonkin tropiikkiin kun sen voi viettää ystävien kanssa maailman parhaassa paikassa eli mökillä Saimaalla?

Juhlimme häitä elokuun alussa ja moni kysyi mihin menemme häämatkalle. Meidän kuherruskuukausi ei kuitenkaan ollut ihan se perinteisin, sillä juhlien jälkeen suuntasimme omalle mökille ulkomaalaisten ystävien kanssa.

Tähän on mielestäni hyvin perusteltu syy. Olimme niin onnekkaita, että meidän molempien Erasmus-kavereita pääsi paikalle juhlistamaan tärkeää päiväämme. He ovat siis ystäviä, joihin olemme tutustuneet ollessamme ulkomailla opiskelijavaihdossa ja heidän kumppaneitaan. Kaukaisimmat vieraat matkustivat häihin Intiasta asti.

Kun niin moni ihminen matkusti Suomeen juhlia varten, olisi tuntunut todella oudolta lähteä itse juuri silloin matkoille. Se ei tullut mieleenkään vaan halusimme viettää aikaa ystävien kanssa, joita harvoin näemme.

 

 

Ennen häitä meillä oli harmillisen vähän aikaa juhliin saapuvien ystävien tapaamiseen. Vaikka kaikkia ei ehditty nähdä ennen häitä, oli toisaalta tunteikasta nähdä alttarille kävellessä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa.

Niinpä häiden jälkeisenä maanantaina lähdimme isolla porukalla mökille Saimaalle Ristiinaan (joka on nykyisin osa Mikkeliä). Mökkisaari on meille tärkeä kesänviettopaikka, joten mielellämme viemme myös kavereita sinne.

 

Kalat menossa savustuspönttöön. Alla kuvassa savustustarpeet.

 

Parhaimmillaan meitä oli mökillä kolme ranskalaista, yksi belgialainen, yksi espanjalainen, yksi brasilialainen, yksi saksalainen ja neljä suomalaista. Vietimme viikon mökillä erikokoisilla kokoonpanoilla.

Viikon ohjelmaan kuului perinteistä mökkipuuhaa eli veneilyä, saunomista, kalastusta, mustikoiden poimintaa ja grillaamista. Moni meille tuttu asia on eksoottista ulkomaalaisille: vihtominen, veneellä ajaminen, soutaminen ja koko ajatus pienestä mökistä saaressa keskellä ei mitään.

Samalla verukkeella myös monet mökkiaskareet oli helppo myydä vieraillemme. Tiskaaminen järvimaisemassa on itse asiassa aika rentouttavaa eikä puiden pilkkominen tai veden kantaminen tunnu työltä.

 

 

Vieraat vietiin veneretkille meidän jokakesäisiin vakiokohteisiin: Astuvansalmen kalliomaalauksille, Kallioniemen rantabaariin, Neitvuoren luontopolulle ja Kenkäveron vanhan pappilan putiikkeihin ja kahvilaan.

 

Astuvansalmen kalliomaalaukset on tehty tuhansia vuosia sitten pyhälle paikalle kallioon, josta voi tunnistaa ihmisen sivuprofiilin. Paikalle pääsee veneellä tai polkua pitkin parkkipaikalta.

Astuvansalmen kallion päältä avautuu upeat maisemat Saimaalle.

Kenkävero Mikkelissä on kiva paikka lounastaa, tehdä tuliaisostoksia tai kahvitella vanhan pappilan kauniissa puutarhassa veden äärellä.

Tuoreen avioparin kelpaa Neitvuoren upeissa maisemissa viettää kuherruskuukauttaan.

 

Itsellekin uusi elämys oli kun kävimme veneellä ostoksilla Mikkelin Prismassa. Supermarkettikeskittymän rantaan on juuri valmistunut uusi laituri, johon pääsee työntämään ostoskärrytkin. Eipä ole tullut käytyä aikaisemmin veneellä supermarketissa!

 

 

Yhteenvetona voi vain sanoa, että hauskaa oli! Parasta mökkeilyssä kaveriporukalla on, että ajantaju ja arjen rutiinit katoavat täysin. Mökillä eletään sen mukaan mitä huvittaa tehdä, millainen sää on ja milloin on nälkä.

Aamupalaa saa syödä kaikessa rauhassa. Kahvia keitetään lisää sitä mukaa kun porukka heräilee. Aamiaisella voi syödä vaikkapa muurikkalettuja ja savukalaa, keskellä päivää voi lämmittää saunan ja iltaa voi istua niin pitkään kuin jaksaa. Tai ihan miltä tuntuu!

Eräänä iltana kun vihdoin kahdeksan aikaan päätettiin porukalla ryhtyä illallisen tekoon, osa porukasta lähti tarkistamaan katiskoja ja yksi alkoi ensin keittämään kahvia ”kun kuitenkin menee vielä niin pitkä aika ruokaan”. Mutta ei hätää, ainahan ehtii kahvit juoda. Samalla ehtii jutella niitä näitä ja vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa. Mikäs kiire mökillä olisi.

 

 

Osa tästä porukasta on ollut meidän kanssa mökillä jo aikaisemmin, osa ensimmäistä kertaa. Koko mökkikonseptin selittäminen etukäteen on aina vähän hankalaa, sillä kesähuvilat tai loma-asunnot ovat muualla tosi erilaisia. Alussa yleensä ulkkarit ovat vähän hämmennyksessä että mihinkä sitä on jouduttu loputtoman pitkän metsätaipaleen ja soutumatkan jälkeen. Samoin sauna ja huussi saattavat herättää epäilyksiä. Mutta lopulta kaikki vieraamme ovat aina näyttäneet nauttineen järvimaisemasta, luonnonrauhasta ja eristäytyneisyyden tunteesta. Ranskalainen vieraamme kirjoitti mökin vieraskirjaan seuraavasti: ”Honeymoon with friends is the best!! (when it’s not yours)”.

 

 

Kun Erasmus-kaverit olivat lähteneet, vietimme mökillä vielä pari yötä perheen ja hurmaavan 1-vuotiaan kummipoikamme kanssa. Sen jälkeen saimme ihanan pienen pakomatkan Sahanlahti Resortiin aivan kahdestaan.

Tunnelmia ja kuvia hääjuhlista löydät Häähuumaa-postauksesta.

 

Häähuumaa

 

 

Ah, kesälomani on tällä kertaa ollut tunteita täynnä! Häitämme juhlittiin elokuun ensimmäisenä lauantaina maalaismaisemissa Pornaisissa Uudellamaalla.

Kolmen viikon kesäloma on mennyt pitkälti häihin liittyvässä huumassa ja hulinassa. Loma alkoi viikkoa ennen häitä ja häidenalusviikko hurahti järjestelyissä ja yleisessä täpinöinnissä. Häät järjestettiin yli 500 kilometrin päässä kotoamme, joten monen asian hoitaminen oli jätetty viimeiselle viikolle, jolloin olimme paikan päällä.

Onneksi mitään hääpaniikkia ei missään vaiheessa tullut. Kaikki valmistelut sujuivat hyvin, sillä monet tarjosivat apuaan. Vanhemmat, kaikki sisarukset ja kaasot ja bestmanit oli värvätty mukaan ja yhdessä tekeminen oli mukavaa.

 

 

Varsinainen juhlapäivä oli ikimuistoinen! Kirkossa tunnelma oli todella herkkä ja kaunis. Valokuvista olen nähnyt miten yleisössä pyyhitään silmäkulmia. Sadekuuroja tuli aamun ja päivän aikana, mutta tärkeinä hetkinä kuten valokuvauksen ja kirkosta poistumisen aikana sade taukosi. Illaksi keli kirkastui, joten juhlaväki pääsi ulos jaloittelemaan.

Tunnelma juhlissa oli lämmin, ruoka maukasta ja hienosti aseteltu (kiitos Cafe Cabriolen pitopalvelu) ja ystäviemme järjestämä ohjelma oli hauskan leppoisaa. Isääni ja bestmania haluan kiittää luontevista ja sydämestä tulleista puheista.

Bändi oli todella hyvä, mutta kolmen kaverimme cowboy-asusteissa soittama Kolme Cowboyta -kappale sai aikaan illan ehdottomasti kovaäänisimmän yhteislaulun 😀

Päivän vanhin vieras oli 90-vuotias ja hän jaksoi juhlia puoleenyöhön asti, joten emme voi olla kovin ylpeitä omasta suorituksestamme, vaikka hyvin jaksoimme puoli viiteen asti!

Muutama tärkeä ihminen ei päässyt paikalle, mutta onneksi heille on paljon valokuvia, joista välittyy hienosti tunnelmat. Olen katsonut ne läpi jo moneen kertaan ja fiilistellyt päivää. Kaikki tämän postauksen upeat kuvat on ottanut Lars Kastilan.

 

 

Vinkkinä kaikille jotka joskus järjestävät häitä: kannattaa delegoida mahdollisimman paljon ja antaa läheisille samalla mahdollisuus osallistua tärkeään päivään. Moni mielellään ottaa kunniatehtävänä jonkun hääpäivän pienen osion hoitamisen. Ja häihin liittyvät tehtävät voivat olla monesti mieluisia: joku mielellään nikkaroi, toinen tekee kukka-asetelmia, joku on hyvä näpertämään ruusukkeita, joku osaa auttaa viinien valinnassa tai ajaa mielellään autoa. Ja askartelutalkoot oli myös mukava juttu, kun tarjolla oli vähän kuplivaa ja mansikkapiirakkaa!

Samoin juhlapäivän aikana monia pieniä pikkutehtäviä oli jaettu eri ihmisille. Kaikki ilomielin ne tekivät eikä kellekään tullut varmaankaan kohtuutonta taakkaa vaan kaikki pystyivät nauttimaan juhlista, myös kaasot ja bestmanit. Ohjelmaan tuli muutoksia, joten meidänkin häissä kaasojen ja bestmanien (tai kuka onkaan seremoniamestarina) oli säädettävä käytännön asioita ja sovellettava tilanteen mukaan. Siispä heille ei kannata jättää kaikkia muitakin asioita hoidettavaksi.

 

 

Tässä juhlahumussa olen huomannut, että vaikka naimisiinmeno ja sen jakaminen yhdessä suvun ja ystävien kanssa on meille itselle tärkeä asia, on häät tärkeä asia myös monelle muulle. Juhlat tuovat yhteen sukulaisia, jotka eivät ole pitkään aikaan muuten nähneet. Se tuo ystävät eri kaveripiireistä yhteen. Se tuo oman perheen ja ystävät tutummiksi toisilleen. Häät on tärkeä yhdessäolon ja iloisten kohtaamisten hetki. Ja erityisesti hyvä syy juhlaan, joita ei koskaan ole liikaa!

Kiitos kaikille jotka osallistuivat upeaan päiväämme tavalla tai toisella!

Hääjuhlista matka jatkui hääyön viettoon Porvooseen yhteen joen varren vanhoista punaisista ranta-aitoista. Ja kun oltiin saatu hetki vedettyä henkeä omassa rauhassa, häähumu jatkui honeymoon with friends -matkalla omalle mökille viikoksi.

 

Pintxo-viikko 2017 – ruokajuhlaa Tampereella

 

Pintxo-viikko – Tampereen vuoden herkullisin viikko ja ehkä koko Suomen paras koko kansan ruokakarnevaali on taas täällä! Tällä viikolla herkutellaan maanantaista perjantaihin pohjoisespanjalaisilla pienillä alkupaloilla pintxoilla.

 

A pincho, pintxo or pinchu is a small snack, typically eaten in bars, traditional in northern Spain. They are usually eaten in bars or taverns as a small snack while hanging out with friends or relatives; thus, they have a strong socializing component, and in the Basque country and Navarre they are usually regarded as a cornerstone of local culture and society. They are related to tapas, the main difference being that pinchos are usually ’spiked’ with a skewer or toothpick, often to a piece of bread. – Wikipedia

 

Tänä vuonna mukana on kaikkiaan 54 tamperelaista ravintolaa, jotka kaikki tarjoavat vähintään yhden uniikin pintxokilpailuun osallistuvan pikkuherkun 3 euron hintaan. Useimmilla on tarjolla lisäksi muitakin pintxoja ja niille sopivia juomia 2-5 eurolla.

Me aloitimme kierroksen Tampere-talon uudesta Tuhto-ravintolasta ja sen tänään yleisölle auki olleesta kattopuutarhasta (tamperelaisten ravintoloiden keittiöpuutarhoista ja kaupunkiviljelystä voit lukea lisää tästä jutustani). Katolla viljellään melkein kaikki ravintolan annoksiin käytettävät kukat ja lisäksi sieltä saadaan Tuhton käyttöön muun muassa kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa, chiliä ja mausteyrttejä.

 

tampere pintxo viikko tampere-talo

Tampere-talon kattopuutarha. Kuva: Kivireki-hanke, Käymäläseura Huussi

tampere pintxo viikko tuhto

Tuhton kilpailuannos oli graavilohitartar sekä tillistä ja kuivatusta lohennahasta tehty näkkileipä

 

Jatkoimme Tampere-talosta muihin Tammelan kohteisiin. Sasorissakin kilpailupintxo oli lohta (tosi moni ravintola on muuten valinnut jostain syystä tänä vuonna nimikkopintxoonsa lohta tai muuta graavattua kalaa) ja sen lisäksi maistoimme piimäpannacottaa.

 

tampere pintxo viikko sasor

 

Lappi-teemaisen Ravintola Dabbalin pintxossa oli savuporoa, puolukkaa ja rosmariinia ruisleivällä:

 

tampere pintxo viikko dabbal

 

Seuraava kohteemme Gastropub Praha tarjoili kilpailupintxonaan paistettua possua, gulassia ja smetanaa röstiperunalla – tosin me olisimme lähettäneet kilpailuun mieluummin maistamamme kakkosvaihtoehdon, jossa possun kaverina oli muun muassa tuorejuusto-chorizolevitettä ja limemarinoitua kesäkurpitsaa:

 

tampere pintxo viikko

 

Jo kahtena vuonna peräkkäin kilpailun voiton napannut Bistro Julienne hurmasi välittömän lämpimällä asiakaspalvelullaan ja omalaatuisella otteellaan: kilpailuannokset valmistettiin tilauksesta!

 

tampere pintxo viikko

”Kepappi” sisälsi mm. karitsaa, sipulia ja rapeaksi paistettua lehtikaalia

tampere pintxo viikko

 

Piazzan pintxovalikoimalta uskalsin odottaa viime vuoden kokemuksen perusteella paljon (juttu viime vuoden pintxo-kilpailusta on muuten luettavissa täällä) enkä pettynyt! Näitä olisi tehnyt mieli maistaa ihan jokaista!

 

tampere pintxo viikko

tampere pintxo viikko

Kilpailupintxossa on härkätatakia wasabiaiolilla. Sen kaveriksi valitsimme aivan kertakaikkisen suussasulavan mangobruleen.

 

Izakaya Nomun kilpailupintxo oli sakemarinoitua possua – ja sille saa kyytipojaksi sakea kolmella eurolla! Tarjolla on myös vege- ja kalavaihtoehto.

 

tampere pintxo viikko

 

Ensimmäinen pintxoilta oli hyvä lopettaa ravintolaan, joka taatusti tietää mitä tässä kisassa tekee, nimittäin espanjalaiseen tapasbaari Ineziin. Kilpailupintxo kampasimpukkaterriini sitruunakreemillä ja ilmakuivatulla härällä oli mainio yhdistelmä Espanjan makuja, mutta täälläkin kakkosvaihtoehto nousi suosikiksemme. Jokirapupintxo oli kenties koko illan paras!

 

tampere pintxo viikko

 

Katso tarkemmat ohjeet ja osallistuvat ravintolat Tamperradan sivuilta ja lähde mukaan ruokakarnevaaliin!

Vuoden 2018 pintxokarnevaalin päivät ovat muuten jo vahvistuneet: pistäkääpä 13.-17.8.2018 kalentereihin, silloin herkutellaan taas!

 

 

Pamirin valtatiellä Langarista Bulunkuliin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Tänään on tiedossa jännä päivä, nousemme nimittäin ensimmäistä kertaa Pamirin valtatiellä yli 4 000 metriin! Onneksi takana on sentään eilinen käynti 3 200 metrissä ilman uusia korkean paikan oireita, mutta silti aamulla vähän jännittää, että kuinkakohan tässä tänään käy. Mitä jos tulee oikeasti hengitysvaikeuksia? Tai pahoinvointia? Tai sitten niin vakavia vuoristotaudin oireita, että joutuu palaamaan takaisin alas tai jopa lähtemään (niitä kuoppaisia teitä pitkin) sairaalaan? Huii..

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Kyltit vuoristotien vieressä toivottavat ”leveitä teitä” eli turvallista matkaa!

 

Heti alkumatkasta nousemmekin yöpymiskorkeudestamme 2 800 metristä 3 500 metriin. Ei oireita, jes! Samalla kun nousemme ylöspäin, alkavat maisemat laakson itäpäässä muuttua karummiksi ja vuoristoisemmiksi ja vehreät kylät jäävät taakse. Kivisen aavikkomaiseman lomassa on siellä täällä vuoripuroja: niiden ympäristö näyttää siltä kuin kaistale tekonurmea kukkineen olisi levitetty molemmin puolin puroa. Tähän asti on myös pärjätty kesävaatteilla, mutta tänään puen ensimmäistä kertaa päälleni tuulihousut ja fleecepuseron. Korkealla vuorilla käy kylmä tuuli vaikka aurinko paistaisikin.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Tänään on tullut aika sanoa Afganistanille ja rajajoelle hyvästit. Seuraavat päivät ajamme Tadžikistanin Pamir-vuorilla aina siihen asti kunnes lopulta ylitämme rajan Kirgisiaan. Vielä viimeiseksi ennen kuin tie kääntyy rajajoelta pohjoiseen kohti korkeita vuorenhuippuja bongaamme Afganistanin puolella kaksi kamelia. Villit kamelit kuulemma ylittävät maiden rajan säännöllisesti joen yli kahlaamalla. Kummallakohan puolella jokea ruoho on vihreämpää?

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Kuva: Markku Lindroos

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Hei hei, Afganistan!

 

Korkea sola, joka meidän pitää ylittää päästäksemme takaisin Pamirin valtatielle, on nimeltään Kharguss Pass – jänissola. Jokusen hassun pupusen huomaammekin maastossa, mutta oikeasti tämä sola olisi kyllä pitänyt nimetä murmelisolaksi. Pian nimittäin pulleita pienen majavan (tai lihavan mangustin) näköisiä söpöjä otuksia on ihan kaikkialla! Muutaman lyhyen kesäkuukauden aikana murmelit synnyttävät ja kasvattavat poikasensa ja keräävät ravintoa pitkän talven varalle.  Suloisia lyllertäjiä bongailee parhaiten auton ikkunasta – jos niitä yrittää lähestyä valokuvan toivossa, päästävät ne pikku suistaan aivan hirveätä kimeää varoitushuutoa ja pötkähtävät pyllistäen pesiinsä piiloon.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Etsi kuvasta murmeli!

 

Solan korkeinta kohtaa (4 270 m) lähestyttäessä pilvet roikkuvat todella matalalla ja tuulee kylmästi. Korkea ilmanala aiheuttaa pientä päänsärkyä, mutta onneksi siihen auttaa ajoissa napattu burana. Pysähdymme ja hyppäämme ulos autosta ihailemaan maisemia ja silloin huomaan ensimmäisen kerran miten liikkuminen ja jopa puhuminen vähähappisessa ilmassa oikeasti voikaan hengästyttää! Se on kuitenkin aika jännää, hassulla tavalla, eikä mitenkään pelottavaa.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Korkeusmittareista oli jännä seurata nousua matkan aikana. Näin korkealle päästiin tänään GPS:n mukaan.

 

Vaikka tämän solan läpi Wakhanin laaksosta ylös Pamirin valtatielle kulkee ihan oikea tie (ei toki siis välttämättä päällystetty tai tasainen tie), niin esimerkiksi Google Maps ei suostu tarjoamaan sitä reittiehdotuksena. Ei autolle eikä edes kävelijälle. Huomasin, kun yritin saada tehtyä karttaa ajamastamme reitistä kokonaisuudessaan. Ehkä se selittyy sillä, että tämä tie on auki vain kesäkuukausina – muulloin tänne ei kannata haaveillakaan tulevansa muuten kuin ehkä lumiauran ratissa. Enkä ehkä ottaisi sitäkään riskiä, sekin voisi helposti hautautua jonkun vyörymän alle seuraavaan kevääseen saakka.

Iltapäivällä saavumme majapaikkaamme, pieneen kylään 3 800 metrin korkeudessa Bulunkul-järven rannalla. Kylässä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä, mutta generaattorista saadaan illalla muutamaksi tunniksi valoa. Olosuhteet ovat todella karut: paitsi että kyläläisillä ei ole sähköä, suihkujakin on kuulemma kylässä vain yksi yhteinen, ja sen lisäksi tämä on myös

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Mutta sitten taas toisaalta tämä kylä on minulle yksi koko reissumme kohokohdista. Pääsemme näkemään kyläläisten elämää lähempää kuin vielä missään aiemmin: leikkimään ulkona lasten ja koirien kanssa, seuraamaan ihmisiä arkiaskareissaan ja katsomaan nuorten lentopallo-ottelua. Näemme myös ensimmäistä kertaa jakkeja näin läheltä ja ne ovat niin söpöjä otuksia pitkissä turkeissaan! Opin myös, että jakit ovat hyvin pelokkaita eläimiä ja karttavat kaikkia vieraita ihmisiä. On jotenkin suloista, että näin massiivisen kokoiset eläimet pelkäävät ihmisiä, vaikka voisivat halutessaan talloa meidät tuusannuuskaksi.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir jakki

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Teemme kylästä retken läheiselle Yashikul-järvelle, joka kimmeltää ja tuikkii turkoosin timantin lailla vuorten keskellä. Sen jälkeen maistuu isäntäperheen valmistama tuhti jakki-perunapataillallinen!

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Illallinen on katettu!

 

Kiitos kylän ulkovessan (ja jatkuvan vesimelonin syömisen), pääsen tänäänkin kokemaan yön uskomattoman täydellisen pimeyden ja upean tähtitaivaan. Näin korkealla vuorilla tähdet tuntuvat olevan niin lähellä maata, että niitä voisi melkein poimia käsin taivaalta! Kylä on täysin hiljainen ja olen ulkona aivan yksin. Jään pitkäksi aikaa pihalle tuijottamaan taivasta ja iloitsemaan tästä hetkestä ja tästä kauneudesta. Lopulta vahtikoiran haukku kylän laidalta havahduttaa minut ajatuksistani ja kömmin takaisin painavien peittojen alle lattialle nukkumaan.

 

<< Edellinen etappi Yamgista Langariin
>> Seuraava etappi: Bulunkulista Kirgisian rajalle Murgabiin

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Tadzikistanin maapalvelut järjesti Mountain Adventure Travel Tajikistan.

 

 

Pamirin valtatiellä Yamgista Langariin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Liikenteen määrä Pamirin valtatiellä on vähentynyt reissumme jokaisena päivänä – tänään jatkaessamme matkaamme Yamgista itään on vastaantulijoita koko päivän aikana enää kourallinen. Karjalaumojen koot sen sijaan ovat kasvaneet sitten alkumatkan! Tien varsilla laiduntaa lampaita, lehmiä ja vuohia, usein pienten lasten paimentamina.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Varsinainen ajomatkamme on tänään lyhyt ja pysähtelemme useilla Wakhanin laakson vaatimattomilla nähtävyksillä. Käymme muun muassa paikallisen sufin – uskonnollisen ihmemiehen, ”Tadžikistanin da Vincin” – kotimuseossa, jossa hänen pojanpoikansa esittelee meille isoisänsä aikaansaannoksia: ihmepappa on muun muassa säveltänyt musiikkia, kirjoittanut runoja, keksinyt jos jonkinlaisia vempeleitä ja rakentanut kylään aurinkokellonkin. Museon esittelyn jälkeen pääsemme vielä pojanpojan kotiin teelle. Kotonaan hän kaivaa kirjahyllystä pölyttyneen vanhan kirjan, kirjasta mustavalkokuvan ja kertomuksen Kivekäs-nimisestä suomalaismiehestä, joka on aikoinaan asustellut näillä seuduilla ja vienyt täältä mukanaan paikallisen tytönkin Suomeen vaimokseen. Ohhoh!

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Teekattaus

 

Wakhanin laakson ihmiset ovat Shia Ismaili -muslimeja ja puhuvat tadžikin lisäksi ishkashimin kieltä. Rajat laakson maiden – Tadžikistanin, Afganistanin, Kiinan ja Pakistanin – välillä kulkevat siis käytännössä vain kartalla: ihmisillä kaikin puolin rajaa on samat juuret ja sama kulttuuriperintö. Alue on kaunis, mutta ihmiset köyhiä. Köyhyyden lisäksi alueen ongelmiin kuuluvat koulutuksen ja terveydenhuollon hankala saavutettavuus ja ruokahuollon epävarmuus. Kuten jo edellisen päivän matkakertomuksessa mainitsinkin, ovat matkailun alueelle tuomat tulot siis enemmän kuin siunaus.

Pysähdymme tänään myös Bibi Fatiman kuumilla lähteillä (3 200 metrissä), jotka vaikuttavat suotuisasti kuulemma erityisesti hedelmällisyyteen. Paikalliset naiset vaeltavatkin tänne sankoin joukoin – ja uusia lapsia tänne köyhälle maaseudulle tarvitaankin, sillä luin että väestön odotettavissa oleva elinikä pyörii täällä vain 43 vuoden kieppeillä.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Kylpemään menossa

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Pysähdymme myös kahden eri linnoituksen rauniolla: niitä on aikoinaan ollut kokonainen ketju laakson pohjalla vartioimassa sen kyliä. Toisella linnoituksella on pieni afganistanilaisperheen pitämä myyntikoju, josta löytyy täydennystä muun muassa villasukka- ja huivituliaisiin. Sillä aikaa kun muut shoppailevat minä kesytän perheen uppiniskaista vuohta ja lopulta pääsen sen kanssa tarpeeksi läheiseen yhteistyöhön ottaakseni meistä muistoksi kaverikuvan 😀

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Linnoituksilta on aika hulppeat näkymät Wakhanin laaksoon

 

Myös tämän yön, niinkuin edellisenkin, nukumme 2 800 metrissä paikallisessa majatalossa. Majapaikka on tähän astisista yösijoistamme vaatimattomin: vessa ja suihku ovat ulkona pihan perällä ja nukkumapaikoiksi sijataan lattialle itämaisia mattoja. Nukkumapaikkamme puitteet ovat kuitenkin muuten kunnossa: pääsemme yöpymään omistajaperheen taloon aitoon Pamiri-tyyliin rakennettuun huoneeseen.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Yöpaikkamme on aivan lähellä kohtaa, jossa Afganistan on niin kapea kaistale, että Tadžikistanista käsin voi nähdä sen takana olevat Pakistanin vuoret

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Lapset paimentavat Langarin kylänraitilla vuohilaumaa

 

Pamirin vuoristossa on perinteisesti harjoitettu zarathustralaisuutta ja sen jäänteitä on sittemmin sekoittunut paikalliseen islaminuskoon. Esimerkiksi Pamiri-tyyliin rakennettujen talojen symbolit ovat säilyneet samoina yli 2 000 vuoden ajan. Esimerkiksi talon tärkein huone, johon astutaan useamman eteisen kautta, koostuu muun muassa kolmesta oleskelualueesta, viidestä kattoa kannattelevasta pilarista, kahdesta poikittaisesta pilarista sekä tietystä määrästä kattohirsiä (joidenkin mielestä oikea luku on 49 imaamien määrän mukaan, joidenkin 72 profeetta Alin armeijan vahvuuden mukaan, mutta yleisimmin lukumäärä on 13). Kaikkein kaunein yksityiskohta on kattoikkuna, jota ympäröi neljä eri kerrosta zarathustralaisuuden symbolien maan, veden, ilman ja tulen mukaan.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Perinteinen Pamiri-talo

 

Luin lattialle sijatulla matollani myöhään yöhön asti reissukaveriltani lainaksi saamaani kirgisialaisen kirjailija Chingiz Aitmatovin suomennettua toisen maailmansodan aikaiselle kirgisialaiselle kolhoosille sijoittuvaa Dzamilan ja Danilarin liikuttavaa rakkaustarinaa. Välillä katselin kattoikkunasta tummaa tähtitaivasta ja mietin lukemaani. Noissa hetkissä oli jotain harvinaista taikaa – mikä etuoikeus minulla olikaan olla täällä syrjässä maailman katolla, tämän vaatimattoman ja ystävällisen perheen vieraana, lukemassa niin kauniisti kirjoitettua, juuri tämän seudun historiaan sijoittuvaa, tarinaa.

Löysin muuten matkan jälkeen netistä novellin englanninkielisen käännöksen, suosittelen!

 

<< Edellinen etappi: Khorogista Yamgiin
>> Seuraava etappi: Yli 4 200 metrin korkeudessa sijaitsevan solan kautta Tadžikistanin kylmimpään paikkaan!

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Tadzikistanin maapalvelut järjesti Mountain Adventure Travel Tajikistan.

 

 

 

Kansainvälinen majakkaviikonloppu 19.-20.8.2017

 

Kansainvälistä majakkaviikonloppua juhlitaan vuosittain elokuussa. Juhlaviikonloppuna majakoilla järjestetään muun muassa erilaisia tapahtumia, ohjelmaa ja opastuksia. Tänä vuonna suomalaisista majakoista tapahtumaan osallistuvat Isokarin, Gustavsvärnin, Sälgrundin ja Marjaniemen majakat. Näiden majakoiden lisäksi myös Bengtskäriin, Söderskäriin, Tankariin, Kylmäpihlajalle ja Utölle pääsee vielä elokuussa reittilaivoilla!

 

Gustavsvärn

Suomen Majakkaseura järjestää Gustulla ohjelmaa sunnuntaina 20.8. Venekuljetukset lähtevät Hangon Itäsatamasta non-stoppina klo 10-16. 15 euron venemaksuun sisältyy opastus majakalla ja pullakahvit. Lisätietoja Gustun majakkapäivästä löydät täältä, lue myös Meriharakka-blogin mielenkiintoinen juttu Gustulta ja Hauensuolesta.

 

Gustavsvärn majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

Kuva: Meriharakka

 

Sälgrund

Sälgrundin majakalle pääsee Kaskisten Kalasatamasta lauantaina ja sunnuntaina non-stoppina klo 9-15. Luotsiasemalla on kahvila auki ja musiikkiakin on luvassa. Katso lisätiedot Sälgrundin luotsiaseman facebook-sivulta.

 

Sälgrund majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

 

Marjaniemi

Myös Marjaniemen majakka Oulun Hailuodossa osallistuu majakkaviikonlopun viettoon. Yksityiskohdat tarkentuvat Hailuodon tapahtumasivuille. Juttuni lumoavan kauniista Hailuodosta voit lukea tästä!

 

Marjaniemi Hailuoto majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

 

Isokari

Isokarissa vietetään majakkapäivää lauantaina 19.8. Juhlan kunniaksi M/S Kerttu risteilee Uudestakaupungista Isokariin juhlavalaistuksessa, majakkamestarin talolla on tarjolla saaristotapaspöytä ja majakalla järjestetään ohjelmaa lapsille. Katso lisätietoja Isokarista täältä.

Päivitys 18.8.: Isokarin majakkaviikonloppu on peruttu kovan tuulen ja henkilökunnan sairastapausten vuoksi! 

 

Isokari majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

 

Myös näille majakoille pääsee elokuussa risteilemään:

  • Bengtskärille risteillään Kasnäsista ja Hangosta,
  • Söderskärille pääsee Vuosaaren Aurinkolahdesta ja Sipoon Kalkkirannasta,
  • Tankarin laivat lähtevät Kokkolasta – suosittelen myös majakkasaarella yöpymistä (juttuni siitä löytyy täältä),
  • Kylmäpihlajan ihana majakka on risteilyn päässä Raumalta,
  • ja Utölle pääsee Pärnäisistä saariston yhteysaluksella läpi vuoden – suosittelen Utön saarelle myös talvista visiittiä, minun marraskuisen juttuni löydät täältä!

 

Utö majakka kansainvälinen majakkaviikonloppu

Talvinen Utön saari

 

 

Pamirin valtatiellä Khorogista Yamgiin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Pamirin valtatie suuntaa Khorogista itään. Meidän reittimme lähtee kuitenkin tänään koukkaamaan Khorogista etelään Afganistanin rajaa pitkin Wakhanin laaksoon. Vietämme tällä eteläisellä reitillä kolme päivää, jonka jälkeen nousemme matkan toiseksi korkeinta (4 465 metriä) solaa pitkin takaisin varsinaiselle Pamirin valtatielle.

Mutta miksi lähdemme eteläiselle reitille kun suorempaakin tietä pääsisi perille? Wakhanin laakson kauneutta kehutaan kaikissa alueen matkaoppaissa. Paitsi että laaksossa tie seurailee kaunista Afganistanin rajajokea, se tarjoaa myös koko pituudeltaan näkymät Afganistanin lumihuippuisille Hindu Kush -vuorille. Laakson kylät kylpevät vehreydessä kun ylhäältä vuorilta jäätiköiltä sulavat vesiputoukset tuovat tänne elämää. Oman eksoottisen mausteensa laaksoon tuovat monet linnoitusten rauniot ja kaikkialle esille asetetut vuoristokauriiden ja -lampaiden sarvet, jotka ovat paikallisille pyhiä esineitä. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja etenkin lapset liikuttavan kiinnostuneita ulkomaalaisista vieraista.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Tadžikistanin ja Pakistanin väliin työntyvää kapeaa Afganistanin koillisosaa, jonka rajaa seuraavat päivät laaksossa seurailemme, kutsutaan muuten Wakhanin käytäväksi. Tätä kapeaa vuoristoista reittiä on matkallaan käyttänyt tarinan mukaan myös Marco Polo!

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Ja rajalla nyt todellakin ollaan! Puhelimemme piippailevat ja operaattorien tekstiviestit toivottavat meidät tervetulleeksi Afganistaniin. Puhelimen karttaohjelmakaan ei välillä suostu uskomaan, että olemme edelleen Tadžikistanin puolella.

Tänään ajamme 100 kilometriä Khorogista pikkuruiseen Yamgin kylään. Olen tosin jo tottunut siihen, että kilometrimäärällä ei tällä reitillä oikeastaan ole mitään merkitystä, se ei kerro sitä kuinka kauan matka tulee kestämään – matka kestää minkä kestää ja perillä ollaan sitten kun ollaan.

Wakhanin laakson alueelle saavuttuamme alkaa toisella puolella jokea Afganistanissa elävillä ihmisillä näkyä kokopitkiä kaapuja aiempien värikkäiden vaatteiden sijaan. Oppaamme kertoo, että taliban on saanut täällä syrjäisellä seudulla Afganistanin puolella jalansijaa. Meidän oli tarkoitus käydä tänään myös Afganistanin puolella sijaitsevassa basaarissa, jonne myyjät ja ostaja molemmin puolin rajaa kokoontuvat viikottain käymään kauppaa ilman viisumia. Se ei kuitenkaan tällä reissulla onnistu, sillä taliban on tehnyt lähelle iskun vain joitakin päiviä sitten. Ajamme omaa puoltamme tyhjän basaarin ohi. Surullista.

Wakhanin laakso tunnetaan myös kuumista lähteistä, joilla on – ainakin paikallisten mukaan – kullakin erilaisia terveysvaikutuksia. Tänään pistäydymme erityisesti ihoa tervehdyttävässä kylvyssä. Altaissa ollaan alasti erillisillä naisten ja miesten vuoroilla. Kylpylän ulkopuolella paikallinen poppamies parantaa kyläläisten ihovaivoja.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Vuohet pyrkimässä kylpyvuorolle

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Paikallisen parantajan vastaanotto

 

Maisemat muuttuvat aiempia päiviä vehreämmiksi ja jylhemmiksi. Hindu Kush -vuoriston lisäksi meille näyttäytyvät myös Karl Marx (6 723 m) ja Engels (6 510 m) -vuorten korkeat huiput.

Reittimme käy tänään korkeimmillaan 2 900 metrissä ja yöksi laskeudumme 2 800 metriin. Illalla saamme kunnian olla majatalon isännän ensimmäiset vieraat uudessa matkailijoita varten rakennetussa majatalossa. Matkailu tuo paljon kaivattuja tuloja tälle Tadžikistanin köyhimmälle seudulle. Isäntä onkin juhlan kunniaksi pyytänyt kylän nuorison kansallispuvuissaan esittämään meille perinteisiä tansseja. Nuoria selvästi jännittää arvokkaille vieraille esiintyminen. Esitys kokonaisuudessaan paikallisine melodioineen, soittimineen ja tarinoineen on aivan huikean upea: olen liikuttunut siitä millä rakkaudella ja ylpeydellä nämä vaatimattomissa oloissa elävät ihmiset suhtautuvat omaan kulttuuriinsa ja perinteisiinsä.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Vaikka tunnenkin tänään myös vuoristotaudin ensimmäiset oireet (pienikin aktiivisuus hengästyttää ja paikallaan ollessakin tuntuu, että sisään hengittäessä ei saa tarpeeksi happea), on illan päätteeksi ihan pakko lähteä tanssijoiden kutsumana mukaan lattialle hengästymään vähän lisää. Itse asiassa pieni liikunta tuntuu tekevän korkeusoireille ihan hyvää ja yön nukuttuani herään aamulla taas ihan normaaliin oloon.

 

<< Edellinen etappi: Kalai-Khumbista Khorogiin
>> Seuraava etappi: Yamgista Langariin eli miten sain selfien afganilaisen vuoden kanssa!

 


*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Tadzikistanin maapalvelut järjesti Mountain Adventure Travel Tajikistan.

 

 

 

Täällä me mennään naimisiin: Laukkosken kylä

 

 

Laukkosken kylä Pornaisissa on minulle uusi löytö, joka on tullut vasta hiljattain tutuksi. Syy on selvä. Siellä juhlitaan meidän häitä ensi viikonloppuna!

Kun etsimme hääjuhlille paikkaa, kriteereiksi muodostui seuraavat asiat: sen tulisi olla suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua, jotta mahdollisimman monella vieraalla olisi helppo tulla, mutta silti kauniissa maisemissa ja paikassa, jossa voi juhlia aamuun asti.

Kun Laukkosken seuratalolla kriteerit täyttyivät, juhlatilan vuokra oli vielä edullinen ja paikan isäntä rento, päätös oli tehty. Kummallakaan meistä ei ole aikaisempia kytköksiä paikkakuntaan. Mutta nyt siellä on tullut käytyä useampaan kertaan ja kartoitettua lähialueen palveluja.

Laukkoski on 45 kilometrin päässä Helsingistä Itä-Uudellamaalla. Helsingistä tullessa ajomatka Sipoon läpi yllättää positiivisesti. Maisema muuttuu kauniiksi kumpuilevaksi maalaismiljööksi.

Laukkoski on Porvoon kihlakunnan vanhimpia kyliä, sillä asutusta on ollut siellä jo 1200-luvulta asti.

Myös muut ovat huomanneet Laukkosken idyllisen maalaismaiseman. Monia vanhoja Suomi-filmejä on kuvattu siellä ja tunnetut taiteilijat sekä kirjailijat ovat viettäneet kesiään siellä. Esimerkiksi Mika Waltari kirjoitti merkittävän osan tuotannostaan Laukkosken huvilallaan.

Laukkosken kylän läpi kulkee Mustijoki, josta löysimme upeita kuvaamispaikkoja hääpotretteja varten.

 

 

Monet vieraista majoittuvat lähistöllä. Jos aikaa jää ja sää suosii, Laukkoskella on pieni luontopolku ja Kotojärven rannalla kaksi uimapaikkaa. Ruokaa saa Kotojärvi golfin ravintolasta. Golf-kenttä on rakennettu Kotojärven kartanon maille. Kartano on yksityiskäytössä, mutta pihapiiri on idyllinen ja siellä on ravintolan lisäksi myös juhlapaikka ja aittamajoitusta tarjolla.

 

 

Helsingintien varressa on myös kaksi kesäkahvilaa: Cafe Smooth on selkeästi golfin pelaajien suosiossa ja Kesämopo-kahvila motoristien suosiossa.

 

 

Laukkosken luontopolulla voi tehdä 1-3 kilometrin lenkin. Maasto on vaihtelevaa ja luonto kaunis, mutta parasta tähän aikaan kesästä on mustikat, joita oli runsaasti polun varressa. Retkipaikka-blogista löytyy tarkempi kuvaus Laukkosken luontopolusta.

 

 

Kun hääjuhla lähestyy (tänään enää 3 päivää), jännitys alkaa vähitellen tiivistyä. Huomenna päästään järjestelemään juhlapaikkaa (alla kuvassa) ja silloin juhla on jo käsin kosketeltavissa! Vielä viimehetkien järjestelyt ja sitten keskitymme nauttimaan varmasti ikimuistoisesta päivästä sukulaisten ja ystävien kanssa!