Kuopiossa aito kohtaaminen voitti hienostelun

 

 

Vietin Kuopiossa viikonlopun, johon kuului korkealaatuiseksi ylistettyjä elämyksiä kuten fine dining ja fine nude art. Mutta reissusta jäi päälimmäiseksi mieleen ihastuttava kohtaaminen, josta tuli hyvä mieli pidemmäksikin aikaa.

Olen aikoinaan lukenut ylistävän lehtijutun kuopiolaisesta Musta Lammas -ravintolasta, joka oli voittanut kansainvälisen ravintolapalkinnon ja joka yksinään on joillekin syy matkustaa Kuopioon. Nyt halusin nähdä sen itse.

Jouduin tosin taivuttelemaan miestäni hetken aikaa. Emme ole koskaan käyneet fine dining -ravintolassa ja hänellä oli ennakkoluuloja jäykästä tunnelmasta ja pienistä annoksista. Ja siitä että ruokaa ei saa syödä rauhassa kun tarjoilijat ovat koko ajan kertomassa pitkiä sepustuksia alkuperästä.

Noh, pienen väännön jälkeen kuitenkin päädyimme Mustaan Lampaaseen ja kokemus oli hyvä. Valitsimme viiden ruokalajin yllätysmenun, joka oli koottu Riesling- ja Spätburgunder -viinien ympärille teemaviikkojen mukaisesti. Emme saaneet tietää menusta etukäteen kuin sen, ettei siinä ole lihaa.  Illallinen olikin keväinen ja raikas ja se koostui kasvis- ja kalaruoista. Juomaksi otimme viinipaketin puoliksi meille kahdelle maisteltavaksi ja se riitti hyvin.

 

Musta Lammas ei säväytä ulkokuorellaan, mutta sisällä on tunnelmallista.

 

Ruoka oli todella herkullista ja oli ihanaa nauttia siitä miten menu on harkittu kokonaisuus viiniyhdistelmiä myöten. Tarjoilija tosiaan seikkaperäisesti kertoi raaka-aineiden ja viinien alkuperästä. Kivointa oli koittaa tunnistaa viineistä tarjoilijan mainitsemia makuja.

Holvikellarissa sijaitsevan ravintolan tunnelma ei ollut niin jäykkä kuin pelkäsimme, mutta silti huomasin vähän kainostelevani. Alkukeitto ei ollut kuumaa vaan haaleaa. Jossain muualla olisin antanut asiasta palautetta mutta täällä ajattelin, että ehkä sen kuuluukin olla. Huippuravintolassa tuskin tehtäisiin sellaista mokaa. Samaa ajattelin yhden ruokalajin kasviksista, joissa maistui savu. Jossain toisessa ravintolassa olisin olettanut niiden olleen palaneita, mutta hienossa ravintolassa oletin sen kuuluvan asiaan.

Lompakkomme keveni noin 170 euroa tästä illallisesta. Kaikella järjellä ajateltuna minulla olisi asiakkaana vielä suurempi oikeus kyseenalaistaa ruoan laatu ravintolassa, jossa maksan siitä enemmän. Mutta silti minulle iski joku kummallinen alemmuuskompleksi: jos se olenkin vain minä, joka ei ymmärrä hyvän päälle.

 

Jälkiruoassa oli ihana suklaan ja raparperin yhdistelmä! Alla on viimeisenä makeapalana tarjottu talon oma suklaa skumppakorkkien päällä tarjoiltuna.

 

Viikonlopun toinen kulttuurillinen elämys oli valokuvanäyttely VB-Valokuvakeskuksessa, joka on ihanaan vanhaan puiseen taloon tehty pieni museo. Tämänhetkisen näyttelyn nimi on ”Weston – 4 sukupolvea” ja se esittelee yhdysvaltalaisten Westonin perheen miesten ottamia kuvia. Puolet näyttelystä on alastomia naisia esitteleviä fine nude art -mustavalkokuvia. Paikka sinänsä on viehättävä, mutta itse näyttely ei minua säväyttänyt erityisemmin.

 

 

Vaikka molemmat nämä kokemukset olivat varsin laadukkaasti ja taidokkaasti toteutettu, koskettavin hetki tulikin yllättäen ihan erilaisessa asiakaspalvelutilanteessa, josta minulla ei ollut suuria odotuksia.

Olimme Sokoksella miestenosastolla etsimässä miehelleni pukua (kyllä, tulimme Kuopioon asti ostoksille ja päädyimme lopulta ostamaan puvun, joka löytyy myös kotikaupunkimme Kajaanin Sokokselta). Meitä auttanut myyjä oli vanhempi herrasmies. Selkeästi ammattitaitoinen, silmää löytyi ja hän kaikessa rauhassa antoi meille aikaansa.

Keskustelussa tulikin ilmi, että hän oli jäämässä eläkkeelle ja tämä kyseinen päivä oli hänen viimeinen työpäivänsä. Myyjä kertoi tulleensa taloon jo vuonna 1969 ja työskennelleensä siitä asti samalle firmalle. Siis melkein 50 vuotta!

Samalla kun mieheni sovitti pukuja, ehdin jutella myyjän kanssa. Kohtaamisen aikana aivan valtava kunnioitus ja liikutus valtasi minut. Olimme hänen viimeisiä asiakkaitaan ja hän antaumuksella huolehti erikoistilauksestamme, joka jäisi seuraavalle viikolle muiden myyjien hoidettavaksi. Mietin mielessäni, että jaksaisinko itse enää 50 vuoden työuran jälkeen viimeisinä työtunteinani välittää asiakkaiden olemattomista päähänpistoista. Pystyisinkö enää keskittymään työhöni? Vai löisinkö jo hanskat tiskiin? Mutta tämä myyjä ei haistatellut viimeisille asiakkailleen vaan tyylillä hoiti homman loppuun asti.

Ehdimme jutella myyjän harrastuksista ja kesäsuunnitelmista. Itselleni tämä hetki oli kuitenkin muistutus työn arvostuksesta ja hyvästä asiakaspalvelusta.

Ja samalla mietin, että vaikka koin Kuopion reissulla hienoja korkealaatuisia elämyksiä, joita ammattilaiset ovat työstäneet ja hioneet, mikään ei voita aitoa kohtaamista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Sisko 28.5.2017 at 21:24

    Itse en voisi syödä yllätysmenua, sillä sen verran valikoiva olen ruuan suhteen. Mutta hyvä että oli teille mieleinen. 🙂
    Kyllä tuo kohtaaminen on syystäkin reissun kohokohta! Se tunne välittyi tänne asti. 🙂

    • Reply Kaisa 1.6.2017 at 00:24

      Ihana kuulla että tunne välittyi, kiitos! 🙂 Ikinä ei tiedä missä ne mieleenpainuvat hetket tulee vastaan. Reissun päällä onneksi on aina vastaanottavaisempi ja avoimempi kaikelle uudelle ja uusille ihmisille.

  • Reply Terhi / Muru Mou 30.5.2017 at 09:46

    Vaikka olen Kuopiosta kotoisin, en ole kertaakaan käynyt Mustassa Lampaassa! Herkulliselta kyllä näyttää 🙂 Sokoksella olen käynyt varmasti satoja kertoja, mutta en ilmeisesti miestenosastolla juurikaan kun en harmi kyllä muista tuota miesmyyjää… Ihana kohtaaminen, toivon miehelle leppoisia ja ansaittuja eläkepäiviä! 🙂

    • Reply Kaisa 1.6.2017 at 00:32

      Suosittelen kyllä kokeilemaan Mustaa Lammasta. Paikalliset ja sesongin raaka-aineet, mutta kuitenkin ajateltu kokonaisuus vähän pidemmälle kuin keskivertoravintolassa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 31.5.2017 at 11:14

    Kävimme toissa keväänä Kuopiossa ja asuimme tuossa Mustan Lampaan naapurissa, mutta illan teatteriohjelma ei jättänyt tilaa pitkän kaavan mukaan syömiselle. Kuopiosta jäi kyllä sillä kertaa ihan kiva fiilis, joten voin hyvin kuvitella, että siellä saa myös todella hyvää palvelua.

    • Reply Kaisa 1.6.2017 at 00:30

      Samat ajatukset! Mekin yövyimme Scandicissa aivan Mustaa Lammasta vastapäätä ja mulle myös jäi hyvä fiilis muustakin asiakaspalvelusta. Scandicissa oli erityisen mukava ja puhelias respa, joka huomioi varsinkin mukana olleen koiramme hyvin 🙂 Eikös sitä sanota, että leppoisia nuo savolaiset! 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa 1.6.2017 at 21:35

    Olin joitakin vuosia sitten Kuopiossa työmatkalla ja kollega kehui Mustaa Lammasta. Ellei meillä olisi ollut muuta iltaohjelmaa, oltais menty sinne syömään. Mekin asuimme Scandicissa 🙂 Ihana Sokoksen myyjä ja hurja määrä työvuosia takana. Olen kerran sattunut lennolle, joka oli lentokapteenin viimeinen ennen eläkkeelle jäämistä. Olihan siinä haikean juhlallinen tunnelma, vaikkei kyseistä henkilöä tuntenutkaan.

    • Reply Kaisa 9.6.2017 at 20:23

      Joo, Musta Lammas on kyl kätevästi ihan Scandicia vastapäätä 🙂

      Ja todellakin, työuran päättäminen on kuitenkin iso asia ja siinä on jotain pysäyttävää. Lentäjäkin varmasti herkistynyt viimeisellä lennollaan!

  • Reply Kohteena maailma / Rami 3.6.2017 at 01:04

    Sattuipas postaus sopivasti. Olin työreissulla Kuopiossa pari viikkoa sitten ja Scandicin kokoushuoneen ikkunasta mietiskelin, että millainen ravintola tuo Musta Lammas mahtaa olla. En olisi kuuna päivänä uskonut, että se olisi noin laadukas ravintola vaan luulin sen olevan joku lähipubi kadulla olevan punaisen oven perusteella (tosta kuvastasi enemmän oikealla oleva ovi). Olin kyllä sinne ajatellut mennä seuraavalla reissulla, sillä se ulko-ovi teki minuun vaikutuksen. Täytyy näköjään vaan oluen maistelun sijasta suunnatakin ruokailu edellä kyseiseen paikkaan 😀

    • Reply Kaisa 9.6.2017 at 20:25

      Hauska yhteensattuma että ollaan oltu taas samoilla suunnilla 🙂
      Joo, ulkonäön perusteella ei pystyisi kyllä arvaamaan millanen ravintola sisällä on. Näyttää aika ankealta ulkoa päin!

  • Reply Karoliina / From Karoliina 3.6.2017 at 19:28

    On muuten totta, että kun on ”parempi paikka” kyseessä sitä olettaa, että kaikki oudotkin jutut nyt vain kuuluvat siihen ruokaan – halvemmassa sitä kyseenalaistaisi ne heti 😀
    Aivan ihana tuo kohtaaminen, jäi varmasti hyvä mieli pitkäksi aikaa!

    • Reply Kaisa 9.6.2017 at 20:29

      Hauska kuulla että muutkin on huomannut saman hassun käyttäytymistavan kalliimmissa ravintoloissa 😀 kiitos kommentista Karoliina!

    Leave a Reply