Monthly Archives

elokuu 2016

Tamperelaisissa ravintoloissa viljellään ja vähennetään hävikkiä

 

Pääsin elokuun alussa tutustumaan Kivireki-hankkeessa toteutettuihin tamperelaisravintoloiden kaupunkiviljelykokeiluihin. Tamperelaiset ravintolat Bertha, Hella & Huone, C sekä Tampere-talon ravintola viljelevät kukin annoksiin käytettäviä kasviksia, yrttejä ja kukkia ravintoloidensa yhteydessä sijaitsevissa kasvihuoneissa tai viljelylaatikoissa.

 

Kivireki viljely bertha ravintola

Ravinteli Berthan sisäpihan terassilla viljeltiin kesällä jopa 40 laatikossa!

Kivireki viljelmä ravintola C

Kivireki Tampere-talo ravintola

Tampere-talon kattoterassille mahtui mm. kokonainen kasvihuone. Tässä kerätään lehtikaalin satoa. Kuva: Käymäläseura Huussi

 

Kivireki-hankkeen tavoitteena on luoda, kehittää ja testata kaupunkiviljelyn mahdollistamia liiketoimintamahdollisuuksia, uusia innovaatioita ja osaamista. Harrastetoiminnan lisäksi kaupunkiviljelystä on myös mahdollista kehittää laajamittaisempaa ja taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Kaupunkiviljely on yksi ratkaisu etsittäessä vastauksia vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen lähiruoantuotantoon, ravinnekierron tehostamiseen ja kaupunkilaisten hyvinvointiin liittyviin haasteisiin.

Kaikki ihanat yrtit ja kasvikset tavattuani halusin tietysti myös maistamaan niitä! Ja mikäpä olisi moiselle maistelulle sopivampi ajankohta kuin nyt vietettävällä Hävikkiviikolla, sillä hankeravintoloista myös Hella & Huoneessa kesän ajan toiminut pop-up ravintola Alpha on sitoutunut nollahävikkiin.

Ensin täytyi tarkastaa ravintolan sivuilta, että olemmeko me siis menossa syömään jotain eilisen ylijäämäruokia tai kokataanko meille biojäteastian antimia. No ei: nollahävikki ei tarkoita sitä, että ruokaa valmistetaan tähteistä, vaan sitä että jokainen raaka-aine hyödynnetään niin pitkälti kuin vain suinkin mahdollista. Lisäksi täällä myös kaikki se, mikä ravintoloissa yleensä menee biojätteeseen käytetään nyt mm. omien viljelmien lannoitukseen.

Söimme siis hyvillä mielin Alphan nimikkomenu Alphan, kolmen ruokalajin kauden kasviksista suunnitellun kokonaisuuden:

 

Hella ja Huone Alpha alkuruoka

Alkuruokana syötiin maukas gazpachokeitto lisukkeinaan mm. pikkelöityä selleriä ja manteleita

Hella ja Huone Alpha pääruoka

Pääruokana moderni versio kaalilaaatikosta: paahdettua kaalia, kermaista tattaria, rapeita lehtikaalisipsejä ja meiramikastiketta

Hella ja Huone Alpha jälkiruoka

Oikealla Alpha-menun jälkiruoka eli sitruuna-valkosuklaajäädyke, vasemmalla näkyy puolikas Omega-menun jälkkäristä eli rosmariinikakusta ja omenahillokkeesta

 

Annokset olivat todella kauniita ja täynnä monipuolisia, puhtaita makuja. Ihan niitä itse viljeltyjä kasviksia emme kuitenkaan lopulta päässeet maistamaan, sillä pop-up ravintola Alpha toimii enää tämän viikon (sen jälkeen palataan taas tuttuun Hella & Huoneen tarjontaan) ja satuimme paikalle juuri kun viljelylaatikot haettiin pois kunnostusta varten. Viljely tulee kuitenkin jatkumaan myös syksyllä Hella & Huoneen kellaritiloissa kasvilamppujen lämmössä, kannattaa siis käydä katsomassa mitä uutta herkullisista raaka-aineista keksitään!

Kivireki-hankkeen kuulumisia voi seurata täällä – syksyllä on tulossa vielä ainakin työpaja, jossa kesän oppeja ja hyviä käytänteitä jaetaan myös muille kuin nyt mukana olleille ravintoloille.

 

 

PMQ Hongkong – uniikkeja ostoksia poliisien asuntolassa

 

PMQ Hongkong taidegalleria

 

Hongkongissa tapahtuu koko ajan ja joka reissulle löytyy varmasti jotakin uutta, jota siellä ei ollut viimeksi. Minulle tämän reissun uusi löytö oli vuonna 2014 uuden elämän saanut PMQ eli Police Married Quarters -kortteli. PMQ:ssa voi tehdä Hongkongin uniikeimpia ostoksia!

PMQ eli kaksi seitsemänkerroksista taloa Hongkong Islandilla, SoHon alueella, ovat palvelleet vuodesta 1951 lähtien paikallisen keskuspoliisiaseman työntekijöitä. Poliisit asuttivat yhteensä 168 yhden ja kahden hengen huonetta aina vuoteen 2000 asti, jonka jälkeen talot joutuivat seisomaan vuosikymmenen tyhjillään.

Tätä nykyä korttelissa on taas elämää! Yli puolet vanhoista asuntolahuoneista on käytössä ja niistä löytyy vaatesuunnittelijoiden putiikkeja, kirjakauppoja, koruseppiä, pieniä gallerioita, sisustuskauppoja, kahviloita ja toimistoja. Korttelissa on myös useampi ravintola ja teehuone sekä avointa tilaa erilaisille isommille tapahtumille. Kannattaakin tsekata tulevat tapahtumat ja näyttelyt etukäteen PMQ:n sivuilta kun tänne suunnittelee reissua.

 

PMQ Hongkong nähtävyydet PMQ Hongkong PMQ Hongkong nähtävyydet PMQ Hongkong markkinat

 

Paikka on hienosti kunnostettu vanhaa säilyttäen ja kunnioittaen. Etenkin ulkoalueet on laitettu todella viihtyisiksi, mutta ihaninta on että sisällä talojen kerroksissa voi edelleen helposti kuvitella 50-luvun poliisit asumaan huoneissaan ja kulkemaan asuntolan käytävillä.

 

PMQ Hongkong nähtävyydet

PMQ Hongkong nähtävyydet

 

PMQ on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja täältä voi löytää vähän erikoisempia tuliaisiakin! Visiittiin voi helposti yhdistää myös esim. Man Mo -temppelin, Hollywood Roadin ja Cat Streetin antiikkikaupat ja galleriat, sekä mukavan SoHon alueen, jossa on huima määrä hyviä ravintoloita ja kahviloita. Myös maailman pisimpiä liukuportaita voi halutessaan koittaa matkalla tänne (saavu silloin Centralin metroasemalle).

 

PMQ Hongkong PMQ Hongkong

 

Missä: sisäänkäynti alueelle Aberdeen Streetiltä (Hollywood Roadin ja Staunton Streetin välisellä pätkällä). Lähimmät metropysäkit Sheung Wan (exit E2) ja Central (exit C).

 

Wakeboard Vuokatissa – aloittelijat vauhdissa

 

Hetki juuri ennen kaatumista, jolloin naru on jo löysällä ja lauta pysähtyy.

Hetki Juuri ennen kaatumista. Naru on jo löysällä ja vauhti pysähtyy.

 

Vielä on kesää ja kesälajeja jäljellä! Vesi pärskyi, kun testasimme ensimmäistä kertaa wakeboardia. Ilta oli hauska, vaikka mulla oli etukäteen huonot fiilikset.

Päivä oli harmaa ja illaksi luvattu sadetta. Töistä piti lähteä kauhealla kiireellä ja kotona ehdin vain kääntyä hätäisesti. Väsytti ja mietin, että miksi tuli sovittua koko homma.

Mieli kuitenkin muuttui, kun saavuimme Vesiurheilukeskukselle. Se sijaitsee Vuokatissa Ahvenuksenlammella, minne on rakennettu kaapelirata wakeboardingia eli vesilautailua varten. Lammella on myös maailman suurin skeittisaunalautta (niin siis anteeksi mikä?!). Kuulostaa taas joltain tyypilliseltä suomalaisten hullutukselta, mutta rakennelma on tosi kätevä. Se kattaa kaikki mitä voisin kuvitella toiminnallisen kesäpäivän viettoon.

 

Skeittisaunalautalla on terassi grilleineen päällä, vasemmalla sauna ja oikealla skeittiramppi. Terassin alle mahtuu hyvin varusteet suojaan.

Skeittisaunalautalla on sauna vasemmalla ja skeittiramppi oikealla. Homman kruunaa terassi ja grilli päällä. Niiden alle mahtuu kätevästi varusteet ja dj-pöytä suojaan.

 

Vedettiin märkäpuvut, kelluntaliivit sekä kypärät päälle ja päästiin ystäväni Maijan kanssa kokeilemaan wakeboardingia molemmat ekaa kertaa. Olen harrastanut lautalajeja ja vesihiihtoa, mutta laudalla en ole vedessä mennyt aikaisemmin.

Lähtö oli kuitenkin wakeboardilla kaapelin perässä paljon helpompaa kuin veneen perässä vesisuksilla. Kaapeli vetää enemmän ylöspäin ja tasaisemmin, joten tasapaino on helpompi pitää. Päästiin molemmat ekalla yrittämällä pystyyn ja samoin pääsivät kaksi meidän kanssa samalla vuorolla ollutta muutakin tyyppiä.

 

Opastus alkuun ja sitten menoks!

Tarkkaavaisena kuunnellaan opastus alkuun ja sitten menoksi!

Maija lähdössä.

Maija lähdössä.

Kunnolla sivuun, jotta saa hyvät vauhdit ennen käännöstä.

Lauta pitää vetää kunnolla sivuun radalta, jotta saa hyvät vauhdit ennen käännöstä.

 

Rata on yksi suora kaapeli, joka menee lammen päästä töiseen päähän. Vaikeinta oli kääntyminen kaapelin päissä, jossa veto loppuu ja lähtee takaisin. Päädyssä täytyy osata kantata sivuun ja tehdä kierros, jotta vauhti ei ehdi pysähtyä ja lauta vajota. Tätä meidän molempien piti useampi kerta kokeilla ennen kuin käännös onnistui.

Kaatuminen ei kuitenkaan haitannut, sillä radalla ajettiin yksitellen niin että kaatuessa kapula pysäytettiin ja palautettiin takaisin omalle kohdalle. Siitä oli helppo ottaa kiinni ja lähteä taas jatkamaan.

Veden lämpötila oli laskenut jo alle 20 asteen, mutta märkäpuvun ansiosta ei tullut yhtään kylmä. Tosin itse laji on niin raskas ja vie kaiken huomion, että en tiedä olisiko pientä kylmyyttä edes huomannut. Lopuksi oli kuitenkin kiva päästä saunaan vähän lämmittelemään ja pulahtamaan saunasta veteen ilman märkäpukua.

 

Paluu lautalle perinteisellä sammakko-lauta-tyylillä.

Paluu lautalle perinteisellä sammakko-lauta-tyylillä.

Saunan lauteilta kelpasi katsella, kun muut vesilautaili tai valmistautui lähtöön :)

Saunan lauteilta oli hyvät näkymät seurailla muiden vesilautailijoiden puuhia 🙂

 

Meillä kävi tuuri eivätkä sääennusteet pitäneet paikkaansa. Vettä ei tullut yhtään ja aurinkokin pilkahteli. Illalla oli todella tyytyväinen olo, että tuli lähdettyä. Olo oli raukea ja lihakset hellinä. Vesilautailussa koko kroppa tekee töitä ja vaikka omat vuorot oli aika lyhyet, varsinkin käsilihakset oli kipeät seuraavina päivinä.

Hauskaa, että ekalla kerralla pääsi jo homman jujusta kiinni eikä mennyt vedessä räpiköinniksi. Vielä ei kokeiltu hyppyreitä tai tehty muitakaan kikkailuja, ne jäi ensi kertaan!

 

Ahvenuslampi

Skeittisaunalautta on kokonaan kelluva ja sitä voi siirtää lammella. Moottoria ei ole, mutta lauttaakin on vedetty vaijeriradalla 😀

 

 

Yö Tankarin majakkasaarella

 

Tankar majakka Kokkola

 

Majakkasaari! Myrskyävä meri, suolainen, ulvova kallioita pieksevä tuuli, lokkien viiltävä kirkuna, ja majakan valo opastamassa karikkoisten vesien kulkijoita. Onko mitään romanttisempaa? No ei muuten ole! Näitä kaikkia löytyy Tankarilta.

Majakat ja majakkasaaret ovat kiehtovia paikkoja. Niissä on aistittavissa niin monenlaisia kauniita ja surullisia tunteita ja kokemuksia – yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, surua, mutta myös kauniita aurinkoisia lapsuuden kesiä, sisukkuutta ja seikkailua. Meri on antanut ja meri on ottanut. Harvassa paikassa on niin helppo antaa mielikuvitukselle valta ja niin helppo kuvitella maisemaan entisaikain majakanvartija, merikarhut, luotsit, ja kalastajat.

 

Tankar mökki majakka

Tankar mökki majakkasaari

 

Tankarin majakkasaarella Kokkolan edustalla on asunut paitsi majakanvartija ja luotsiyhteisö, niin myös ihan hyvän kokoinen kalastajakunta perheineen. Tältä saarelta löytyi siis karun luotomaiseman lisäksi koko joukko pieniä, nykyisin kesämökkeinä toimivia, kalastajatupia. Lisäksi saarella on kaunis puinen kappeli ja hylkeenpyyntimuseo.

 

Tankar Kokkola

Tankar kirkkoTankar kappeli Tankar satama

Tankar luotsit

Tankarilla asuneita ja työskennelleitä luotseja

 

Yöpyminen Tankarilla

Tankarin majakkasaari on yksi niistä harvoista Suomessa, jossa pääsee myös yöpymään. Petipaikkoja löytyy retkeilymajasta, ja kahden hengen vaatimattomia huoneita voi vuokrata luotsimestarin, majakanvartijan ja luotsiaseman vanhoihin rakennuksiin muokatuista tiloista. Me yövyimme luotsiasemalla, jonka kaikissa huoneissa on kaksi yhden hengen vuodetta, työpöytä ja kaapit. Vessa sekä erillinen suihku- ja saunatila ovat käytävällä. Huonehintaan kuuluu oma saunavuoro (se varataan saavuttaessa) sekä muiden yhteisten tilojen (mukava olohuone, täysin varusteltu keittiö ja iso jääkaappi) käyttö. Hanavettä ei voi saarella juoda, mutta pullotettua lähdevettä oli tarjolla talon puolesta.

Saarella toimii myös kiva kahvila. Lämpimiä ruokavaihtoehtoja siellä tosin on tasan yksi ja sitä varten kannattaa tehdä tilaus jo laivamatkoja ja/tai yöpymistä varatessa ettei jää ilman. Kermainen lohikeitto, saaristolaisleipä ja omenapiirakka maksavat yhteensä 15 euroa. Varsin kohtuullista – ja hyvää! Halutessaan kahvilasta saa myös aamupalan (kannattaa myös varata etukäteen!): mm. kaurapuuroa, marjakeittoa ja vastaleivottuja sämpylöitä lisukkeineen 10 eurolla.

 

Tankar majakkasaari majoitus Tankar saari satama

 

Vuorokausi majakkasaarella kului nopeasti. Kävimme kiertämässä pienen luontopolun, kiipesimme vaatimattomaan lintutorniin, istuimme hetken kappelissa ja pohdimme kaikkia niitä ihmiskohtaloita joita se on nähnyt, kävimme uimassa ja saunomassa. Oli mielenkiintoista nähdä saari, sen luonto ja asumukset myös eri vuorokauden aikojen valaistuksessa ja majakka näytti aina erilaiselta eri kulmasta. Olin majakkasaaresta niin innoissani, että vuorokausi kului kuin siivillä ja kameran muistikortille tallentui varmaan tuhansia kuvia. Tällaiseen paikkaan olisi joskus kiva jäädä useammaksikin päiväksi. Silloin ehtisi nauttia myös siitä että ei ole mitään tekemistä – ottaa vaikka päiväunet rantakalliolla tai unohtua laiturille koko aamupäiväksi lukemaan kirjaa.

 

Tankar Tankar

 

PS. Lue myös juttuni Utön majakalta ja Marjaniemen majakasta Oulun Hailuodossa.

 

Tampereen Pintxo-viikon makupaloja

 

Tampereella järjestetään tänä syksynä jo neljättä kertaa Pintxo-viikko, jolloin paikalliset ravintolat tarjoilevat omaa näkemystään pohjois-espanjalaisesta sormiruuasta 2 euron kappalehintaan. Mukana on kaikkiaan 34 hyvin eri tyyppistä ravintolaa: pintxon saa toteuttaa omalla tyylillään eikä kilpailun järjestäjä ole antanut siihen tarkempia ohjeita tai määritelmiä.

Pintxo-viikko on siis tosiaan myös kilpailu, jonka voittajaksi tuomaristo valitsee ”gastronomisesti mielenkiintoisimman annoksen, joka uudistaa luovasti pintxokulttuuria maun ollessa kuitenkin pääroolissa”. Kilpailun idea on leikkimielinen ja tarkoitus on haastaa uusia asiakkaita tutustumaan laajaan tamperelaiseen ravintolatarjontaan.

Minä kiersin maistamassa kisatarjonnasta puolet:

 

Izakaya Nomu ravintola japanilainen tampere

Izakaya Nomu tarjosi futomakin kylmäsavulohimoussella (kilpailuannos) sekä vaihtoehtona vegepintxon

Piazza Food Factory tampere ravintola pintxo

Piazza Foodfactoryn neljä erilaista pintxoa: pastramihärkää ruisleivällä, ylikypsää härkää vaalealla leivällä, suklainen crème brûlée ja marjatartaletti

Ravintola Armas tampere pintxo

Armas Kuppilan kuusenhavulla maustettu karjalanpiiirakka tattimunavoilla (kilpailupintxo), broilerpyörykkä chilikastikkeella ja spelttinäkkärillä sekä suklaabrownie ruusukreemillä ja kirsikalla

Ravintola Salud tampere pintxo

Bodega Saludin grillattua härkää, piperradaa ja romescoa (kilpailuannos) sekä savulohimousse-kurkku-pintxo

Ravintola Piemonte tampere pintxo

Piemonten mustekalanmustefritataa ja katkarapua (kisa-annos) sekä omatekoista ricottajuustoa ja kurpitsahilloa

Gastropub Nordic tampere ravintola pintxo

Gastropub Nordicin kilpailupintxo oli kurkkukeittovaahto, toinen pintxo sisälsi nokkospestoa ja lämminsavulohta

Dining26 pintxo tampere ravintola

Dining26:n pintxo oli hankalin kuvattava hämärässä ravintolassa kynttilän valossa. Se sisälsi linnunmaksaterriiniä ja melonichutneyä vesikeksillä.

samppanjabaari Santé pintxo tampere ravintola

Champagne Bar Santé tarjosi kisapintxossaan smetanaa, kaviaaria ja katkarapua, toisena pintxona söimme porosarven.

August von Trappe tampere ravintola pintxo

August von Trappe tarjosi kisapintxossaan mustekalaterriiniä, sinisimpukkaa ja romescoa, lisäksi maistoimme katkarapu skagen -pintxon

Ravintola Masuuni tampere ravintola pintxo

Valinnan vaikeutta Ravintola Masuunissa, otimme kaikki kolme: kisapintxossa on mätimajoneesia ja uutta perunaa ruisleivällä, toisena pintxona härkärilletteä ja fenkolia, kolmantena kylmä kantarellimunakas

Bull tampere ravintola pintxo

Burger Bar Bullin pintxo oli pastramileipä, jossa oli mm. wasabia

4vuodenaikaa tampere ravintola pintxo

Kauppahallin 4 vuodenaikaa -ravintolan vol-au-vent: possua, salsaa ja dijon-ranskankermaa taikinakuoressa

Kalaliike Nygren tampere ravintola pintxo

Kalaliike Nygren (joka ei siis ole ravintola vaan kalakauppa!) tarjosi liekitettyä lohta ja itämaisia makuja bao-sämpylässä

Astor tampere ravintola pintxo

Astorin kisapintxossa on graavilohta ja fenkolia, vegepintxossa cheddaria, pestoa ja chilihilloa

Pikkubistro Kattila tampere ravintola pintxo

Pikkubistro Kattila on viime vuoden yleisöäänestyksen voittaja ja ymmärrän kyllä miksi! Täällä on todella panostettu tapahtumaan: valikoimassa on lähes parikymmentä herkullista suolaista ja makeaa vaihtoehtoa, myös useampi vege. Kisapintxossa on savulahnamoussea, pekonia ja mallasleipää, lisäksi maistoin punajuurikakkua.

Ravinteli Huber tampere ravintola pintxo

Huberissa maistoin nautaa ja palsternakkapyrettä

Tiiliholvi tampere ravintola pintxo

Tiiliholvin kisa-annos on vadelmamacaron ankanmaksatäytteellä, toinen maistamani pintxo on versio falafelista

 

Pintxo-kilpailussa on erityisen kivaa (paitsi tietysti se, että pääsee maistamaan kymmeniä ihania erilaisia makuja) se, että mukaan lähtee vuosi vuodelta enemmän ja erilaisempia ravintoloita. On hauskaa, että näin edullisesti pääsee kokeilemaan uusia, erikoisempiakin makuja ja tutustumaan uusiin ravintoloihin. Oikeastaan ainoa harmitus useammankin ravintolan kohdalla oli kertakäyttöastiat. Siis oikeesti! Tyypit näkee vaivaa pintxojen ulkonäön eteen ja houkuttelee hyvässä lykyssä sisään tuhansia uusia potentiaalisia asiakkaita ja sitten se kaunis ja herkullinen pintxo tarjoillaan asiakkaalle kertakäyttölautaselta ja vielä karmean tusinahuoltoasemaservetin kanssa.

Itse arvostin erityisesti niitä kisa-annoksia, joissa ravintolan luonne pääsi rehellisesti esille. Omia lemppareitani olivat Nomun futomaki, Piemonten katkarapu-fritataleipä sekä Kattilan savulahnamousse.

Tänä vuonna sain siis kerättyä puolet, ensi vuonna tavoitteena on maistaa kaikki kilpailuannokset!

Kaikki kilpailuannokset ja lisätietoja löytyy Tamperradan sivuilta.

 

EDIT: Tuomaristo on julistanut vuoden 2016 pintxokilpailun voittajaksi Bistro Juliennen, yleisön suosikiksi nousi tänäkin vuonna Pikkubistro Kattila!

Lue myös vuoden 2017 pintxo-viikosta täältä:

Pintxo-viikko 2017 – ruokajuhlaa Tampereella

 

 

Lumoavan kaunis Hailuoto

 

Hailuoto Marjaniemi majakka

 

Suomessa on aivan mielettömiä maisemia ja luontokohteita, muun muassa vasta viikko sitten olin aivan liekeissä Kokkolan seudusta. Mutta sitten tulin viikonlopuksi Hailuodon saarelle Oulun edustalle ja menin kerta kaikkiaan sekaisin kaikesta sen kauneudesta! Miten voi olla olemassa jotain näin upeaa, ja miten on mahdollista että Hailuoto ei ole Suomen suosituin matkakohde (no, onneksi ei ole, vaan täällä saa kokea myös luonnon rauhaa)?

 

”Täällä on niin kaunista! Tää on ihan liian upeeta, mä en kestä tätä!”

 

Hailuoto Marjaniemi kalastajatuvat Hailuoto Marjaniemi kävelypolku Hailuoto Marjaniemi laituri

 

Hailuotoon kulkee Oulunsalosta ilmainen lautta läpi vuoden ja talvikaudella sinne tehdään myös jäätie. Lauttamatka kestää puolisen tuntia, jonka jälkeen saavutaan Huikun satamaan saaren itäpuolelle. Jo heti tien varrella Huikusta saaren länsipuolen Marjaniemeen ajaessa tulee vastaan joka mutkan takana kaikenlaista kaunista, ja jatkuvasti pitää pysäyttää auto tien laitaan ihailemaan maisemia tai katsomaan jotakin yksityiskohtaa tarkemmin. Upea maalaismaisema – viljavat pellot, kauniit punaiset tuvat, siellä täällä laiduntavat lampaat – on kuin kauneimmasta Suomi-elokuvasta. Lisäksi täällä voi bongailla mm. vanhoja tuulimyllyjä ja tien varresta opastetaan esim. kirpputoreille, kahvilaan ja puutarhalle.

 

Hailuoto lato Hailuoto vene

 

Hailuodon palvelut

Saaren keskeltä kirkonkylältä löytyy mm. kaksi kauppaa, muutama pieni ravintola ja kahvila, käsityömyymälä ja museo. Saaren länsirannalla Marjaniemessä sijaitsee kuitenkin sen varsinainen helmi eli vanha kalastajakylä ja satama sekä tietysti majakka. Muun muassa Luotsihotelli ja Ravintola Luoto tarjoavat Marjaniemessä majoitusta sekä ruokaa, ja tämä paikka on vaan niin hillittömän kaunis, että suosittelen lämpimästi majoitusta majakan läheisyydessä. Muualtakin saarelta toki löytyy idyllistä maatilamajoitusta ja mökkejä, mutta ilman upeita majakkanäköaloja.

 

Hailuoto Ravintola Luoto aamiainen

Savumuikkuja ja tuoreita mustikoita Ravintola Luodon aamiaisella

Hailuoto majakka Marjaniemi

 

Hailuodossa riittää nähtävää koko viikonlopuksi. Tänne pääsee myös bussilla Oulusta, mutta saaren näkemiseen tarvitaan kyllä oma auto tai polkupyörä. Saari on yllättävän iso: tietä pitkin idästä länteen kolmisenkymmentä kilometriä ja pikkuteitä riittää lisäksi kilometritolkulla koluttaviksi. Ja vaikka Marjaniemen majakkamiljöö onkin saaren kauneimpia kohteita, niin kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan myös muihin osiin.

Meidän viikonloppuumme mahtui siis huima määrä majakan tuijottelua eri kulmista ja kaikkina vuorokauden aikoina. Vanhat kalastajatuvat yhdessä kauniin, majesteettisen majakan ja saaristoluonnon kanssa ovat vaan niin mahtava kokonaisuus, että sen ihastelemiseen ei yhdessä viikonlopussa kyllästy!

 

Hailuoto Marjaniemi majakka illalla

Hailuoto Marjaniemi ranta

 

Lisäksi kiersimme autolla mm. Ulkokarvossa (jossa sijaitsee tilataideteos Organum ja kaunis Petsamon laituri), Galleria Luodossa ja Luovon Puoji -käsityöläismyymälässä, lounaalla Sinisen Pyörän Kievarissa, Viinikanlahden lintutornissa, Kniivilän kotiseutumuseossa, lentokentällä (!), ja Sunikarin sekä Pöllän satamissa. Nähtävyyksien lisäksi saarella on myös mahtava retkeilyreitistö laavuine ja taukotupineen.

 

Hailuoto Kniivilän kotiseutumuseo

Kniivilän kotiseutumuseo

Hailuoto Sunikari

Valkohiekkaisia rantoja löytyy ympäri saarta, tämä löytyi Sunikarilta

 

Hailuodon arvokas luonto

Luotsihotellin yhteydessä olevassa pienessä luontonäyttelyssä kannattaa myös poiketa. Näyttelyssä saa mm. hyvän käsityksen siitä miten Hailuodon saari on muodostunut maankohoamisen myötä. On uskomatonta, että saari on alkanut nousta Perämerestä vasta muutama tuhat vuotta sitten! Vielä joitakin satoja vuosia sitten alueella on ollut kolme erillistä pientä saarta, jotka ovat nyt nousseet niin että ne muodostavat yhden yhtenäisen saaren. Saaren pinta-ala kasvaa koko ajan ja seuraavassa vaiheessa maa tulee kohoamaan niin, että Hailuoto tulee liittymään mantereeseen. Aika jännää!

Hailuodon arvokas luonto pyritään säilyttämään tuleville sukupolville erilaisten suojeluohjelmien avulla. Upea luonnonympäristö yhdessä hyvin säilyneen rakennetun talonpoikaisympäristön kanssa on myös nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista – ainoana kokonaisena kuntana!

 

Hailuoto ilta sumu

Auringon laskeuduttua taivas värjäytyi pastelliväreihin ja pelloille levittäytyi sumu – Hailuoto todellakin näytti meille kauneintaan!

Hailuoto Oulu

 

 

Olen juonut viiniä Wienissä viiniviljelmillä

 

Ravintola Hirt Heurigerin terassilla nauttimassa viinistä ja maisemasta viiniviljelysten yli Tonavalle ja Wieniin.

Olen ravintola Hirt Heurigerin terassilla nauttimassa viinistä ja maisemasta viiniviljelysten yli Tonavalle ja Wieniin.

 

Wienissä viiniviljelyksille pääsee kätevästi paikallisbussilla. Wien on ainoa metropoli maailmassa, jossa kaupungin rajojen sisäpuolella on mittavat viiniviljelykset – arviolta 300 viinitilaa. Ne sijaitsevat kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla.

Wienissä on paljon vanhaa historiaa ja kaupungin keskustassakin näkemistä, mutta Wienin vierailumme aikana sää oli niin aurinkoinen, että museot tai muut sisätilat eivät houkutelleet. Ekana päivänä lompsimme keskustaa ympäri, mutta toisena päivänä oli jo ihana päästä pois kuumasta keskustasta.

Bussi kuljettaa viinituristit kätevästi ylös rinteille, mistä on hienot maisemat Wienin keskustan suuntaan. Kontrasti vihreiden rinteiden ja kaupungin välillä on vaikuttava. Ylhäältä lähtee merkatut kävelyreitit rinteitä alas viiniviljelysten keskellä. Reiteillä on ravintoloita, joista saa ruokaa ja paikallisia viinejä. Heuriger on vanha nimitys viinitilan omalle ravintolalle, jollaisen perustamiseen tarvittiin aikoinaan erillinen lupa.

 

Ensimmäiset vilaukset viiniviljelyksistä bussin ikkunasta.

Ensimmäiset vilaukset viiniviljelyksistä bussin ikkunasta.

Maisema Kahlenbergin kukkulalta Wienin ja Tonavan suuntaan on vaikuttava.

Maisema Kahlenbergin kukkulalta Wienin ja Tonavan suuntaan on vaikuttava.

Pysähdyimme Heuriger Hirtissä matkalla alas rinnettä.

RInnetta alas kävellessä oli kiva pitää taukoa Heuriger Hirtissä. Vähän tosin meinasi kuumalla säällä viini kihahtaa päähän!

 

Viiniviljelyksiä on rinteillä eri suuntaan ja maaperä on vaihtelevaa, joten alueella kasvaa monenlaisia lajikkeita. Pääosa tuotannosta on kuitenkin valkoviiniä. Lajikkeet ja viljelysten omistajat on merkattu kyltteihin teiden varsilla.

Poikkesimme merkatulta kävelyreitiltä ja seurasimme opasteita Heuriger Hirtiin, jossa pidimme taukoa viinilasillisen (tai oikeastaan viinikannullisen) äärellä. Kylttien mukaan se menee kolmelta iltapäivisin kiinni, mutta kolmen aikaan sinne vasta alkoi porukkaa virrata… en siis luottaisi näillä seuduilla aukioloaikoihin. Muutenkin heinäkuisena arkipäivänä tunnelma oli rauhallinen, mutta saattaa olla toisin elokuussa keskieurooppalaisten lomien aikaan.

Kävelimme rinteen alas Tonavan rantaan ja sitä pitkin takaisin Grinzingin kaupungiosaan. Otimme saman bussin uudelleen ylös rinnettä ja jäimme tällä kertaa Gobenzlissa pois. Kun bussi kulkee, ei tullut mieleenkään lähteä rinnettä ylös kipuamaan. Söimme illallista Waldgrill Gobenzl -ravintolan terassilla ja kyytipojaksi tietysti tilan viiniä.

On todella upeaa, että suurkaupungista pääsee nopeasti ja edullisesti paikallisliikenteellä aivan erilaiseen vihreään ja vehreään maalaismiljööseen. Se lämmittää tällaisen lähimatkailua ja maaseutumatkailua fanittavan mieltä.

 

Minä koitan tavata saksankielisiä opasteita.

Minä koitan tavata saksankielisiä opasteita.

Päivä oli kuuma, mutta onneksi näin mukavia taukopaikkoja on reitillä tiuhaan.

Päivä oli kuuma, mutta onneksi näin mukavia taukopaikkoja on reitillä tiuhaan.

 

Päivän aikana maistoin muutamaa alueen valkoviiniä. Mitään suuria makuelämyksiä en kokenut (tosin en ole mikään valkkarien spesialisti), mutta viinit sopivat hyvin kesäpäivään ja ravintoloiden ruokaan. Eron huomasi kuitenkin lähi-Alkon peruslaatikkoviiniin. Tekisi mieli sanoa, että se erottava tekijä on ”kellarin maku”, mutta se kuulostaa siltä, että viini on ummehtunutta. Parempaakaan kuvausta en osaa muotoilla.

 

Testi

Viiniviljelmät ilta-auringossa Gobenzlin tilan edustalla.

 

Loppuun pari käytännön vinkkiä:

 

Saapumisohjeet julkisilla: Metrolinjalla U4 pääteasemalle Heiligenstadt. Sen edestä lähtee bussi 38A. Molempiin käy tavallinen Wiener Linien paikallisliikenteen lippu. Bussi nousee mäkeä ylös ja merkityt kävelypolut lähtee ainakin pysäkiltä Cobenzl ja  päätepysäkiltä Kahlenberg. Ravintoloita löytyy sieltä täältä rinteiltä ja paljon alhaalta Grinzing-kaupunginosassa.

Varsinaiset viinimaistajaiset tai tilaesittelyt täytyy varata etukäteen ja ne on suunnattu lähinnä ryhmille. Poikkeus on ainakin Gobenzlin tila, jolla on opastettuja kierroksia.

 

Illan viimeinen lasillinen.

Päivän viimeinen lasillinen illallisella.

 

Selailin Wienin matkaoppaita majoituksessamme ja tutkin turisti-infon esitteitä, mutta missään ei mainittu viinitiloista. Joten kiitos ystävälleni Niinalle, joka vinkkasi niistä etukäteen!

 

Betonipömpeli rikkoo Hailuodon harmonian

 

Tällaisia vanhoja latoja löytyy ympäri Hailuotoa.

Tällaisia vanhoja latoja löytyy ympäri Hailuotoa.

 

Emma ja minä olimme Hailuodolla viime viikonloppuna. Hailuoto on Oulun edustalla sijaitseva Suomen kolmanneksi suurin saari ja sinne on vain lauttayhteys mantereelta.

Ihastuimme molemmat saaren omalaatuisuuteen. Saarella huomaa, että se on aina ollut eristyksissä. Vanhat pihapiirit hirsirakennuksineen ovat säilyneet ja uutta tai modernia on rakennettu todella vähän. Hailuoto on Suomen ainoa kunta, joka on kokonaisuudessaan valittu kansallismaisemaksi.

Inspiroiduimme ympäristöstä ja mietimme miten tämän kaiken voisi pukea sanoiksi. Emma kertoi harjoituksesta, jonka he olivat tehneet kulttuurintutkimuksen opinnoissa. Päätimme kokeilla sitä. Menisimme sopivaan kohteeseen luonnon helmaan ja kirjoittaisimme molemmat ylös kaikki erilaiset aistihavainnot, jotka se meissä herättää. Jälkeenpäin olisi kiva myös vertailla, mitä eri asioita olimme havainneet.

Ulkokarvon rannassa sijaitseva Hailuoto Organum -soiva tilataideteos kuulosti sopivalta tähän. Se varmasti herättäisi monenlaisia tuntemuksia, sillä se sijaitsee meren rannassa ja sen akustiikkaan on panostettu. Polku ja itse taideteoksen ympäristö on pahasti pusikoitunut ja itse teos on betoninen, harvinaisen ruma rakennelma. Itselleni tuli tunne kuin rakennelma olisi jäänyt kesken ja sen jälkeen unohdettu pusikoitumaan.

 

Emma painelee kohti Hailuoto Organum -teosta.

Emma painelee kohti Hailuoto Organum -teosta.

Tilataideteos koostuu kolmesta kupolista, joissa kaikissa on erilainen äänimaailma.

Tilataideteos koostuu kolmesta kupolista, joissa kaikissa on erilainen äänimaailma.

 

Mielessä heräsi vain kysymys, että miksi ihmeessä saarelle, joka on tunnettu yhtenäisestä vanhasta puisesta rakennuskannastaan, on haluttu tuoda betoninen rakennelma?

Ei tullut mieleenkään jäädä paikalle nauttimaan maisemasta tai tekemään aistihavaintoja. Huhuilimme pari kertaa teoksen sisällä ja totesimme akustiikan hienoksi, mutta lähdimme saman tien takaisin. Nokkoset polttivat sääret paluumatkalla.

Jatkoimme viereiselle vanhalle Petsamon laiturille ja istuimme sen päähän. Teimme havaintoja kaikessa hiljaisuudessa ja olimme molemmat ihan fiiliksissä paikasta, jossa Hailuodon tunnelman pystyi hienosti aistimaan.

Paikka tuntui ajattomalta ja rauhoittavalta. Laituri koostuu kivistä rakennetusta aallonmurtajasta ja sen päässä olevasta puisesta sillasta, joka johtaa tuhoutuneelle laiturille. Silta ei näytä enää kestävän ihmistä ja laiturista on jäljellä vain kivijalka ja pystyyn jääneet tukipuut. Tuntuu, että aika on pysähtynyt ja rakennelma on ollut siinä pitkään. Ja luultavasti saa edelleen olla, sillä sen korjaaminen tuskin on merkityksellistä.

 

Kivistä rakennettu Petsamon laituri puskee mereen säällä kuin säällä.

Kivistä rakennettu Petsamon laituri puskee mereen säällä kuin säällä.

Emme uskaltaneet laiturin päähän asti, vaan jäimme istumaan ja katsomaan tätä maisemaa.

Emme uskaltaneet laiturin päähän asti, vaan jäimme näille kohdin istumaan ja katsomaan maisemaa.

 

Täällä katoavainen on kaunista ja se tuntuu kuuluvan normaaliin kiertoon. Luonnonvoimat muokkaavat ympäristöä. Jäät hakkaavat ja tuuli syö, dyynit muodostuvat erilaisiksi joka vuosi. Maannousun takia ranta vetäytyy kauemmas. Joskus laituri tulee olemaan kadonnut ja lahonnut, eikä kukaan tule muistamaan, että siinä kohtaa edes oli jotain.

Tuleekohan se betonipömpeli koskaan katoamaan? Muut talot saarella ovat luonnonmateriaalia, jossa näkyy rapistuminen ja joita pitää huoltaa. Mutta ei betoni. Se ei sovi saarelle, joka on itsessään yksi suuri tilataideteos. Onneksi pömpeli on syrjässä pusikossa.

Oletko itse ollut koskaan paikassa, joka ei ollenkaan tunnu sopivan ympäristöön?

 

Hailuodolla ihmisen ja luonnon rakennelmat ovat sopusoinnussa.

Hailuodolla ihmisen ja luonnon rakennelmat ovat sopusoinnussa.

 

Hailuodon reissustamme voit lukea myös täältä:

Lumoavan kaunis Hailuoto

Vattajan upeat hiekkarannat ja Ohtakarin kalastajakylä

 

Ohtakari Kokkola

 

Onko noloa myöntää etten ennen tätä kesää tiennyt, että länsirannikolta Yyterin ja Kalajoen hiekkasärkkien välistä löytyy kolmaskin samassa sarjassa painiva dyynimaisema? Tällaiset huikeat maisemat avautuvat nimittäin Vattajanniemessä, noin 40 kilometriä Kokkolan keskustasta pohjoiseen:

 

Vattajanniemi Kokkola hiekkaranta dyynit

Vattaja Kokkola hiekkaranta dyynit

Vattaja hiekkaranta dyynit Vattaja uimaranta hiekkaranta dyynit

 

Vattajanniemen dyynialue

Näiltä dyyneiltä löytyy melko varmasti jokaiselle oma suojainen pyyhkeenpaikka, eikä esimerkiksi Yyterin kaltaista hälinää ja vilinää näkynyt lainkaan. Kesällä hiekkarannalta löytyy kioski ja vessat, Ohtakarin saarelta myös pieni baari.

Vattajanniemi ei ole kuitenkaan pelkästään uimaranta. Täällä on mm. luontopolkuja ympärivuotiseen käyttöön, latureittejä, lintutorneja, joista on hyvä seurata kevät- ja syysmuuttoja, sekä laavuja. Vattajanniemessä on myös Puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueita, mikä tuntuu vähän hassulta näin kauniilla ja suojellulla alueella, mutta sille on syynsä. Lukemani mukaan tämä on ainoa alue Suomessa, jossa Puolustusvoimat pääsee harjoittelemaan tietynlaisissa olosuhteissa ja lähes kaikilla asejärjestelmillä. Harjoitusten haittavaikutuksia vähennetään mm. suorittamalla niitä vähemmän herkillä luontoalueilla. Luonnossa liikkujan tulee joka tapauksessa huomioida harjoitusten aikataulut ja varomääräykset luontopolkujen ja uimarantojen ulkopuolella.

 

Ohtakarin kalastajasaari

Vattajalla kävijän kannattaa ehdottomasti poiketa samalla kertaa myös pengertiellä niemeen yhteydessä olevalla Ohtakarin vanhalla kalastajasaarella. Ohtakarinkin voi kiertää luontopolkua pitkin, tai ainakin kannattaa käydä ihailemassa sen pientä satamaa ja rannan venevajoja sekä vanhoja kalastajien mökkejä. Mökit ovat tätä nykyä yksityiskäytössä, joten ihan pihoihin asti ei kuitenkaan kannata mennä tepastelemaan. Ja löytyy rannan harmaantuneesta vajasta pieni kalastusmuseokin, se ei meidän reissullamme tosin ikävä kyllä ollut auki.

 

Ohtakari mökit

Ohtakari leirintäalue Ohtakari satama

 

Ohtakarilla on pieni alue asuntovaunuille, telttailijan taas kannattaa etsiä mieleinen paikka dyyneiltä vaikkapa metsän rajasta. Mökkivuokraajien yhteystietoja löytyy Visit Kokkolan sivuilta.

Vattajanniemi on upea kesäkohde, mutta tarjoaa varmasti myös upeat talviretkeilymaisemat! Tänne täytyy siis tulla pian uudestaan!

 

Koskibongausta ja perhokalastusta Kuhmossa

 

Vuonteenkoski

 

Olimme ensimmäistä kertaa perhokalastamassa ja heti osallistuimme kilpailuun -> auta meitä ja käy äänestämässä tiimiämme tässä linkissä. Valitse joukkueista ”Vilho ja vasta-alkajat”. Tiimimme kisasivulta löytyy kuvausta kalastusretkestä.

Onneksi kilpailussa ei ole kyse kalasaaliista. Idea on käydä kolmella kuhmolaisella koskella ja ottaa todistusaineistoksi kuva joukkueesta joka koskella. Eniten ääniä saanut voittaa palkinnoksi muhkean lahjakortin.

Sanotaan, että Kuhmossa on yli 100 koskea. Kuulin, että väitteen tueksi on käynnissä projekti laskea kaikki Kuhmon kosket. Laskut ovat vielä kesken, mutta tähän mennessä on jo kirjattu 150 koskea Kuhmon alueelta.

Meidän kalastusretkemme kohteeksi valikoitui idyllinen Nivan kylä, jossa on kolme erilaista koskea kätevästi lähekkäin. Kävimme illan aikana Vuonteenkoskella, Kaarneenkoskella ja Isovirralla. Kalastusluvan sai kätevästi tilattua kännykkään tekstiviestinä ja se maksoi kuudelta tunnilta 12,27 euroa.

Saimme ystäviltämme varusteet lainaan ja opastusta, joten päästiin hyvin alkuun. Heittoa kuivaharjoiteltiin jo parkkipaikalla.

 

Minä kuivaharjoittelemassa perhon heittoa.

Minä kuivaharjoittelemassa perhon heittoa.

Perhon kiinnittämiseen on omat solmunsa ja niksinsä.

Perhon kiinnittämiseen on omat solmunsa ja niksinsä. Perhon valitseminen on jo ihan oma taiteenlajinsa…

Koskea kohti, mars!

Koskea kohti, mars!

 

Vuonteenkoskelta oli helppo aloittaa, sillä sen reunassa menee laiturirakennelma, jolta pääsee heittelemään ilman kahlaamista. Kalaa ei tullut. Tällä koskella jännitystä tarjosi eräs paikallinen vanha isäntä, joka laski kosken soutuveneessä seisten.

Kaarneenkoskella päästiin veteen kahlaamaan. Kaloja polski jatkuvalla syötöllä, mutta saalis jäi pariin nykäisyyn ja sinttiin. Tosin tarina kertoo, että samaan aikaan ihan vieressä nostettiin iso taimen. Vai olikohan se niitä kuuluisia kalajuttuja…

 

Myös eka kerta kahluuhousuissa. Vähän nauratti, vaikka tekniikka vaatiikin hiomista.

 

Ilta tyyntyi ja aurinko laski, kun saavuimme Isovirralle. Keli helli aloittelijoita, sillä ilta oli edelleen kesäisen lämmin eikä hyttysiäkään ollut kiusaksi asti.

Maskottimme Vilho ei ole mikään eräkoira, mutta jaksoi silti hyvin odotella kalastajia. Taisi sekin oikeasti nauttia kalastuksen rauhoittavasta vaikutuksesta.

Kisan idea on hauska ja innostaa toivottavasti muitakin bongailemaan Kuhmon koskia.

 

Kalalla_Kuhmossa_web

Konkarit vasemmalla ja vasta-alkajat oikealla. Keskellä Vilho-maskotti tarkkailee tilannetta rannalta. Kuva: Anni Yli-Lonttinen

 

Vinkkinä vielä, että jos kiinnostaa perhokalastus tai sen opettelu niin kannattaa tutustua Kajanaclubiin ja sen Fly School with Anni -verkkokurssiin.

 

 

Rento kalastajakylä Sai Kung on portti Hongkongin saarille

 

Sai Kung hongkong nähtävyydet

 

Sai Kungin pieni, 13 000 asukkaan kalastajakylä sijaitsee bussimatkan päässä Hongkongin keskustasta. Tämä rento rantakaupunki on tunnettu erityisesti kala- ja äyriäisravintoloistaan ja onpa pienen kylän ravintoloille siunaantunut kaksi Michelin-tähteäkin! Parhaiten Sai Kung on tunnettu lähtösatamana useille Hongkongin saarille.

 

Sai Kungista pienille saarille

Sai Kung on myös portti Hongkongin itäiseen saaristoon. Täältä pääsee useille pienille saarille, joille keskustan Central Pieriltä lähtevät isommat laivat eivät kulje. Satamassa on myös useita kojuja, joista voi ostaa erilaisia päiväretkiä ja saarihyppelyitä. Täällä tosin kannattaa varautua siihen, että laivalippujen myyjät eivät puhu englantia (Hongkongissa pärjää yleisesti ottaen englannilla todella hyvin) eikä retkistä ole tarjolla tarkempaa tietoa kuin kiinaksi. Tutki siis etukäteen mille saarille haluat mennä ja kysele kojuista kuka tarjoaa niille retkiä.

 

Sai Kung ravintola hongkong nähtävyydet

Monissa ravintoloissa voi itse valita ruokansa altaasta

Sai Kung hongkong nähtävyydet

sai kung hongkong nähtävyydet

Tällaisilla veneillä kuljetaan saarille

 

Tulin itse Sai Kungiin lohikäärmevenekilpailupäivänä – ja niin oli muuten tullut muutama muukin! Kyllästyin aika pian kurkkimaan kisoja väkijoukon takaa ja päätin lähteä toteuttamaan toista syytä, jonka vuoksi olin tullut Sai Kungiin: retkelle Yim Tin Tsain hylätylle saarelle.

 

yim tin tsai hylätyt paikat hongkong nähtävyydet

Yim Tin Tsain hylättyjä rakennuksia

 

Yim Tin Tsaille kulkee veneitä vain viikonloppuisin (ja kansallisina lomapäivinä kuten lohikäärmevenepäivänä) eikä pysähdys siellä kuulu minkään muun retkijärjestäjän valikoimaan. Jos sinne halajat, niin etsi siis  satamasta se yksi koju joka myy lippuja nimenomaan Yim Tin Tsaille ja jää odottamaan venettä. Tämä hylätty, umpeen kasvanut saari oli muuten yksi Hongkongin matkani kohokohdista!

 

Yim Tin Tsai hylätyt paikat hongkong nähtävyydet

Lohikäärmevene sai kung hongkong nähtävyydet

Lohikäärmeveneetkin näkyivät paremmin mereltä käsin!

 

Michelin-ravintola kalastajakylässä

Palasin Yim Tin Tsailta satamaan myöhäiselle lounaalle. Lähdin koittamaan onneani ja katsomaan sattuisinko saamaan pöydän jommasta kummasta Michelin-ravintolasta. Ensimmäisenä löysin tieni Loaf Oniin ja tilaakin löytyi! Tämä oli hassu ravintola: pöydissä oli toki valkoiset liinat, ruokien esillepanoon oli nähty vaivaa ja tarjoiluhenkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa, mutta melkein kaikki asiakkaat olivat enemmän tai vähemmän rantatamineissa. No ei nyt sentään missään uima-asuissa, mutta shorteissa, t-paidoissa ja sandaaleissa. Omituista Michelin-ravintolaksi, mutta kivaa! Juttuni Hongkongin Michelin-ravintoloista löydät täältä.

 

hong kong michelin ravintola

Friteerattua tofua ja mustekalaa Loaf Onissa

 

Iltapäivällä ostin vielä lipun toiseen veneeseen, sillä halusin käydä myös Kiu Tsui Chau -saarella. Tämän saaren erikoisuus on laskuvedellä paljastuva kannas eli tombolo, jota pitkin voi kävellä viereiselle pienelle saarennyppylälle. Saari on myös tunnettu jännistä paikallista ananaspulla-leivosta muistuttavista kivistä.

Oli kuitenkin ehkä virhe tehdä tämä retki Yim Tin Tsain jälkeen, sillä olin vielä edellisestä kokemuksesta niin fiiliksissä että Kiu Tsui Chau -saari oli lopulta ihan vaisu kokemus. Laskuvesi ei ollut vielä tarpeeksi alhaalla (joskin ihmiset kahlasivat jo vielä reiteen asti ulottuvassa vedessä pitkin kannasta) että olisin päässyt katsomaan viereisen saaren geologisia ihmeitä ja ananaspullakiviä eikä saaren täpötäysi hiekkarantakaan houkutellut jäämään sitä odottelemaan.

Tältä ylitys olisi näyttänyt laskuveden aikaan (ja kauniilla säällä), etualalla kuvassa voi nähdä myös muutaman ananaspullakiven:

 

hongkong nähtävyydet

Kuva: Clément Bucco-Lechat, Wikimedia Commons CC BY-SA 3.0

 

Tältä näytti nyt:

 

hongkong nähtävyydet

 

Palattuani illansuussa retkiltäni taas Sai Kungiin jatkuivat rantabulevardilla vielä lohikäärmevenejuhlallisuudet. Tähän pikkukylään olisi voinut jäädä vaikka yöksikin ja suoda aikaa ihan vain sen tutkimiseen, mutta sekin jäi nyt seuraavaan kertaan. Mutta eipä hätää, palaan Hongkongiin varmasti taas uudestaan!