Vaellus Itävallan Alpeilla

 

Ensimmäinen huippu Brunnkogel on ohitettu ja voidaankin lähteä taas alas!

Ensimmäinen huippu Brunnkogel on ohitettu ja voidaankin lähteä taas alas!

 

Takana on upea kolmen päivän ja kahden yön vaellus Alpeilla! Tasasta ja tylsää ei ollut, siitä pitivät huolen jyrkät nousut ja laskut sekä upeat maisemat.

Patikoimme Höllengebirgen alueella, joka sijaitsee Ylä-Itävallassa Salzburgista itään. Se on Alppien laidalla, joten toiseen suuntaan näkyy alavat maisemat ja toiseen suuntaan vuoristomaisemat.

 

Täältä lähdettiin ja takana on vuori, jonne vielä iltapäivän aikana kiivettiin.

Täältä lähdettiin ja takana on vuori, jonne vielä iltapäivän aikana kiivettiin.

 

Reitti lähti kauniilta Vordeder Langbathsee -järveltä. Muutama kilometri käveltiin leveää ja melko tasaista ulkoilureittiä. Vuorille lähtevä polku erkaantui kuitenkin nopeasti ja heti saimmekin tosissamme lähteä kiipeämään rinnettä ylös. Kipuamiseen tarvittiin kaikkia neljää raajaa. Käsillä sai ottaa tukea reitille asennetuista vaijereista ja metallikahvoista. Tässä vaiheessa ei vielä otettu kävelysauvojakaan käyttöön – ne kun olisivat lähinnä olleet tiellä.

Yövyimme molemmat yöt alppimajoilla. Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli lähes 1 600 metrin korkeudessa sijaitseva iso talo Hochleckenhaus. Ja kun pääsimme pihaan niin mitä näinkään – lehmiä laiduntamassa! Siis miten ne olivat sinne päässeet?! Lisäksi paikan isännällä oli pelkät nahkashortsit eikä mitään muuta päällä. Autenttinen fiilis tuli siis heti.

Olimme varanneet majoituksen etukäteen. Molemmissa majataloissa oli eri kokoisia huoneita ja saimme oman huoneen neljän hengen porukallemme kumpanakin yönä. Sängyissä oli tyynyt ja peitot, mutta lakana tai makuupussi tuli olla omasta takaa. Majoista sai lämmintä ruokaa ja kylmää olutta. Ja aamiaistakin sai, ihan luksusta!

 

Lehmät vastaanottavat vierailijat Hochlechenhausilla.

Lehmät vastaanottavat vierailijat Hochleckenhausin alppimajalla.

Ruoka majoilla oli hyvää, tuhtia ja perinteistä. Kasvisvaihtoehtokin löytyi - pinaattiknödel. Kyllä päivän hikoilun jälkeen ruoka ja olut maistui!

Ruoka majoilla oli hyvää, tuhtia ja perinteistä. Kasvisvaihtoehtokin löytyi – kuvassa pinaattiknödel. Päivän hikoilun jälkeen ruoka ja olut maistui!

 

Hochlechenhausin majaan tuli tavarahissi, mutta toisen yön Rieder Hütteen ei tullut sitäkään. Sinne isommat kuljetukset tuodaan helikopterilla ja pienemmät täydennykset kannetaan hartiavoimin. Kun vesikin täytyy kuljettaa perille, niin ymmärrettävästi suihkuja ei ollut tarjolla. Molemmissa majoissa oli aurinkopaneelit. Majojen omistajat ja henkilökunta nukkuivat paikan päällä. Majoitus maksoi noin 25€/hlö/yö ja olut 4€.

Alppimajat taitavat kuulua itävaltalaisten vaelluskulttuuriin siinä missä Suomessa autiotuvat. Tuntuikin ihan ylelliseltä, että ei tarvitse kantaa telttaa, trangiaa tai muita retkeilyvälineitä, vaan pärjää päivärepulla, jossa on lähinnä vaihtovaatteet ja välipalat.

 

Sää helli meitä vaeltajia ja maisemat on komeat. Huom. vaijeri vasemmalla ja pudotus oikealla.

Huom. vaijeri vasemmalla ja pudotus oikealla.

 

Reissu sujui ilman pahempia kommelluksia. Kenellekään porukastamme ei tullut nyrjähdyksiä, pahoja hiertymiä tai muita ongelmia. Sää suosi niin, että ukkoskuuro osui kohdalle vasta kun oltiin palaamassa ja oltiin jo laskeuduttu rinteiltä laaksoon. Molempina öinä saatiin turvassa mökeissä seurata ulkona pauhaavaa ukkosta, mikä olikin vaikuttava näky. Oli myös jännä huomata miten nopeasti näkyvyys katosi, kun pilvi ympäröi koko huipun.

Jännitystä riitti jyrkissä kohdissa ja kerran alas päin kävellessämme pari kiveä lähti vierimään takaamme rinnettä alas. Kuulin varoitushuudon, mutta en ehtinyt kuin kääntyä ympäri ja kivi oli jo kohdallani. Onneksi kivet menivät ohitsemme, mutta tilanne havahdutti tajuamaan, miten nopeasti kaikki käy kivi- tai lumivyöryssä.

 

Jaksaa jaksaa. Kuva: Angela Bartel

Jaksaa jaksaa. Kuva: Angela Bartel

 

Reitti oli hyvin suunniteltu sopivan haastavaksi ja monipuoliseksi. Matkan tekoa helpotti todella paljon se, että meillä oli mukana paikallistuntemusta. Ystävämme Angela on kotoisin lähistöltä ja hän teki kaikki etukäteissuunnittelut sekä selvitti asiat saksaksi paikan päällä. Muita ulkomaalaisia vaeltajia emme nähneetkään. Aksentin perusteella vastaantulijat olivat kuulemma lähialueiden väkeä.

Pari ilmaista vinkkiä:
– Ota mukaan kävelysauvat: niistä on todella paljon apua ylös päin punnertaessa sekä alas päin tullessa, kun niillä voi ottaa vastaan.
– Älä luota itävaltalaisiin ihmisiin tai opasteisiin, jotka kertovat paljonko matkaa on jäljellä. Se on todellisuudessa aina pidempi ja 5 tuntia onkin 7 tuntia.

Reittimme Höllengebirgessä:
Lähtö: Vorderer Langbathsee -järvi (664 metrin korkeudessa)
Ensimmäinen huippu: Brunnkogel (1708 m)
Ensimmäinen yöpaikka: Hochleckenhaus (1572 m)
Toinen huippu: Grünalmkogel (1821 m)
Toinen yöpaikka: Rieder Hütte (1765 m)
Kolmas huippu: Alberfeldkogel (1707 m)

 

Tehtävä: etsi pojat kuvasta.

Alberfeldkogelin huipulta lähtee myös kiipeilyreitti, jota pojat kävivät katsomassa.

Silmä lepää.

Silmä lepää. Kuva: Angela Bartel

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

25 Comments

  • Reply Sunna 24.7.2016 at 20:12

    Oih, ihania maisemia! Itävallasta juuri palanneena vaihtarina kauhia vuori-ikävä iski N-Y-T! Berghuttet tosiaan tuntuvat olevan olennainen osa kulttuuria, ja niissä on ihan oma, lämmin meininkinsä. Lehmiäkin on tuolla joka niitty täynnä, ihan uskomatonta, miten ne könyävät vuoripolkuja ylös. Vai syntyvätkö ne siellä, eivätkä tule koskaan alas? En tosiaan tiedä.

    Hassua, mie taas lasken nuo ajat niin, että menee aina kolmasosan verran vähemmän. Riippuu kai kuvanottotiheydestä 😉

    • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:45

      Juu, kuvanottotiheys ja kaikkien muiden taukojen pitäminen vaikuttaa matka-aikaan. Nähtiin myös monia polkujuoksijoita, joilla ei ollut mukana mitään muuta varustusta kuin vyö, jolla oli juomapullo. Siellä ne loikki menemään kivikkoisilla rinteillä. Että niillä tuskin meni opasteissa ilmoitettua aikaa 😀

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita 24.7.2016 at 21:08

    Ai vitsit mitä maisemia! Vaellus alpeilla on kyllä huippua, sekä maisemien että reittien vaativuudenkin suhteen. Alamäet olivat omasta mielestäni paljon haastavampia kuin ylämäet vaikka ylämäki vaatikin omalla tavallaan enemmän ponnisteluja. Pian taas järkättävä itselleen kunnon patikointimatka, viimeistään ensivuonna! 🙂

    • Reply Kaisa 25.7.2016 at 08:08

      Olen ihan samaa mieltä alamäkien vaativuudesta. Ne myös rasittaa polvia enemmän. Sauvat on alas tullessa tosi hyödylliset, kun helpottavat tasapainoa ja vähentävät niveliin osuvaa tärähdystä.

  • Reply Suvi 24.7.2016 at 21:24

    Olimme jokunen vuosi sitten vaeltamassa Sveitsissä. Sen jälkeen Itävalta on ollut hieman edullisempana vaihtoehtona mielessä. Varmasti tulee lähdettyä sitten, kun lapset ovat hiukan isompia. Kivoja maisemia!

    • Reply Kaisa 25.7.2016 at 08:12

      Tämä oli mulle eka kerta Alpeilla ylipäätänsäkään eli ei ole vertailukohtaa muihin paikkoihin siellä. Mutta tuskin jäi viimeiseksi 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou 26.7.2016 at 13:47

    Missä kuva miehestä nahkashortseissa!? 😀 Nousu näyttää jyrkältä, mutta noissa maisemissa varmastikin jaksaa hieman rankemmankin patikoinnin. Upealta näyttää! 🙂

    • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:47

      Mua jäi itteäkin harmittamaan, että nahkashortimiehestä ei tullu kuvaa 😀

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 26.7.2016 at 15:48

    Alppivaellus on mulle vähän sellainen kaukainen haave. Mutta nimenomaan Itävalta on monesti ollut sen kanssa mielessä, eikä näemmä suotta. 🙂 Sopivan askeettista meininkiä ja melkein voin haistaa raikkaan ilman tänne asti.

  • Reply Tanja 27.7.2016 at 10:08

    Tosi kauniita miasemia! Musta ei varmaan koskaan saa mitään vaeltajaa, vaikka luonnossa onkin ihan kiva liikkua. Mutta enemmin kävelen suht tasaisella maastolla, muutaman tunnin.

  • Reply Teija / Lähdetään taas 27.7.2016 at 14:00

    Upean näköistä! Kylmä olut vaelluksen päälle on kyllä aika ihanaa. Me Inca Traililla juoksimme viimeisen kokonaisen päivän loppumatkan, jotta päästiin viimeiselle yöpymispaikalle ensimmäisinä. Tiedossa oli suihku ja se ihana kylmä olut 😀

  • Reply salaine 27.7.2016 at 21:24

    Kaunista. Patikointimatkalle on päästävä se on varmaa mutta en ehkä vaijeria tukien uskaltaisi mennä. Oliko tuolla reitillä reittiluokitusta`? Muuten ilmeisesti kaikkialla ulkomailla kaksi tuntia voikin olla kolme jne. Nuo pinaattipullat olivatko hyviä?

    • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:22

      Joo, oli reittiluokitus samaan tyyliin kuin laskettelurinteissä: siniset reitit helpoimpia, punaiset keskivaikeita ja mustat vaikeita. Meidän reitti koostui punaisista ja mustista osuuksista. Jyrkimmät kohdat apukahvoineen oli mustilla osuuksilla.

      Pinaattipulla oli tosi maukas (olin myös tosi nälkäinen mikä saattaa vaikuttaa :D). Knödeleistä oli myös lihaversioita, jotka kuulemma oli myös hyviä.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 28.7.2016 at 04:17

    Mahtavat on maisemat ja tuo upea auringonlasku! Tuollainen vaellus olisi kyllä tosi kiva toteuttaa ja varsinkin hyvällä porukalla.

    • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:58

      Joo, hyvä porukka on tärkeä niin, että kaikilla on sama kunto/tahti. Tai jos on isompi porukka niin sitten täytyy jo jakautua pienempiin ryhmiin, jotta jokainen pääsee etenemään sopivaa tahtia.

  • Reply Liza in London 29.7.2016 at 03:01

    Haha, mahtava tuo autenttinen majoitus! Ja niin kylla koko reissu. Me innostuttiin Madeiralla vaeltamisesta tosi paljon, mutta Alpeille ei olla ainakaan tahan mennessa uskaltauduttu. Noiden maisemien vuoksi kylla kannattaisi!

  • Reply Kohteena maailma / Rami 29.7.2016 at 22:49

    Alpeille tekisi mieli lähteä vaeltamaan viikoksi tms. Itse en ole tehnyt siellä kuin pari pientä päiväpatikointia, niin tekisi mieli tehdä hieman pidempiä. Ja tuollaisiin majapaikkoihin, niin voisi sanoa olevansa todellisella korkeanpaikanleirillä nauttien muutaman oluen 😀

    Itse olin pari viikkoa sitten vaeltamassa Norjassa ja siellä oli kanssa nousua ja laskua kerrakseen. Tosin suurin korkeusero oli nousussa vain 700 metriä niin oli vain 2/3 osaa teidän korkeimmasta päivänoususta. Polvet oli itsellä kovilla ja ajattelin seuraavan kerran ottaa mukaan sauvat eli ei missään nimessä huono neuvo kaikille vaeltamisessa noissa maisemissa kiinnostuneille!

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 30.7.2016 at 02:15

    Hahaa voin vaan kuvitella sen miehen nahkashortseissa 😀 Huikeat maisemat, ja ihan mahtavaa, ettei kaikkea roinaa tarvitse kantaa itse. En oo itse vielä ollenkaan kokenut vaeltaja, olen tehnyt vasta yhden yli yön vaelluksen. Mutta tykkään kyllä, joten Alpeillekin toivottavasti jonain päivänä päästään vaeltamaan.

  • Reply Tanja 31.7.2016 at 01:15

    Mulle iski ikävä knödeleitä 🙂 2003 keväällä tuli käytyä Defereggentalin alueella laskettelemassa ja samat maisemat olis kiva nähdä vaeltaen mutta noi reitit taitaa olla liian rankkoja reumaatikolle? Taidan vaan toistaiseksi tyytyä Lapin kivikkoisiin rinteisiin…

    • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:34

      On aika rankkoja, mutta Lapin kivikkoiset rinteet kuulostaa myös siltä, että nivelet joutuvat koville… Reitit oli tuolla ainakin merkattu vaativuuden mukaan (sininen helpoin, punainen keskivaikea ja musta vaikea). Meidän reitin osuudet oli punaisia ja mustia, mutta sinisillä reiteillä on varmasti helpompaa liikkua.

      • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:37

        Ja gondolihissejä oli myös käytössä näin kesäaikaan. Siinä säästää kroppaansa paljon, jos ottaa hissin ylös ja tekee patikkalenkin ylhäällä.

  • Reply puula 9.7.2017 at 21:22

    Ollaan elokuussa menossa Itävaltaan ja eksyin blogiinne. Tuli mieleen muutama kysymys;
    Oliko tämä siis ns. rengasreitti, pääseekö viimeiseltä huipulta helposti aloituskohtaan, eli sinne järvelle?
    Pärjäsi vissiin ilman erikoisvälineitä (vuorikiipeilyvälineet etc), jyrkissäkin kohdissa?
    Onko reitti merkattu? Jos on niin miten hyvin? 🙂

    Kiitos jo etukäteen, jos jaksatte vastata.

    • Reply Kaisa 14.7.2017 at 08:12

      Hei! Juu, palasimme samaan kohtaan eli järvelle takaisin. Reitti on merkitty hyvin koko matkan. Risteyksissä on kyltit, joissa näkyy kohteiden nimet ja kävelyyn kuluva aika. Polkujen varrella on punaisella maalattu kiviin merkit. Periaatteessa ei tarvitse suunnistaa mutta jonkinlainen kartta ja kompassi on hyvä olla mukana.

      Kiipeilyvälineitä ei tarvita tällä reitillä ja maastolenkkareilla pärjäsi hyvin. Jyrkimmissä kohdissa laitettiin vaellussauvat reppuun, mikä auttoi tasapainon säilyttämisessä ja sai kädet vapaaksi ottamaan tukea.

      Multa tulee pian tuoreempikin reissukertomus alpeilta vaeltamisesta. Ja jos tulee jotain muuta kysyttävää mieleen niin autan mielelläni jos osaan 🙂

      • Reply puula 17.8.2017 at 00:09

        Kiitos paljon vastauksesta! Varattiin juurikin noista alppimajoista vaellus. Ensi viikolla reissuun!

        • Reply Kaisa 18.8.2017 at 08:52

          Loistavaa! Mahtavaa reissua teille! Ja toivotaan hyviä vaelluskelejä 🙂

    Vastaa käyttäjälle Suvi Cancel Reply