Monthly Archives

toukokuu 2016

Kävelyllä harjumaisemissa Pyynikillä ja Pispalassa

 

Olen paljasjalkainen tamperelainen – ja ylpeä kauniista kotikaupungistani! Silti täytyy nyt julkisesti tunnustaa, että kun halusin viedä meillä töissä vierailleet eurooppalaiset kollegat kävelemään Pyynikille ja Pispalaan olin vähän hukassa. Että minne ihan tarkalleen ja mitä reittiä. Koitin myös googlailla ihan käytännön reittiehdotuksia, mutta yllätyksekseni en löytänyt yhtäkään.

Vaihtoehtoja ja kauniita kohteitahan tältä alueelta ei puutu – Pyynikin uimarannat ja puistot, Varalan maisemat, Tahmelan alue viljelypalstoineen, Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo, Lauri Viita -museo, uittotunneli ja monta muuta – mutta mikä reitti olisi sopivan mittainen ja mukava kävellä vieraiden kanssa ja antaisi hyvän yleissilmäyksen näihin upeisiin harjumaisemiin?

Tässä reitti johon lopulta päädyin. Ja meillä kaikilla oli niiiiin muu-kaa-vaa, joten ehkäpä tästä on vinkiksi myös jollekulle muulle leppoisaa kävelyreittiä miettivälle!

 

Pyynikin kauniit huvilat

Me aloitimme Palomäentieltä, jonne tulimme ensin bussilla Keskustorilta. Keskustasta voi toki hyvin myös kävellä tänne. Palomäentietä reunustaa joukko kauniita, jopa yli 100 vuotta vanhoja taloja ja huviloita. Näistä kannattaa huomioida ainakin erityisesti upea, palatsimainen Haapasen huvila osoitteessa Palomäentie 23.

 

Pyynikki Pispala harju maisemat kävely

Haapasen huvila. Kuva: Aamulehti

 

Pyynikin portaita näkötornille

Palomäentieltä käännyimme Tahmelantielle ja sieltä edelleen puisia portaita ylös näkötornille. Portaita ei näissä maisemissa oikein mitenkään pysty välttämään, sillä nyt ollaan kiipeämässä harjulle joka kohoaa 85 metrin korkeuteen Pyhäjärven pinnasta mitattuna. Ja se on tässä juurikin se juju, ne upeat maisemat harjulta meinaan!

Pyynikin 26-metrinen näkötorni seisoo harjun korkeimmalla kohdalla ja sen laelta on upeat näkymät yli Tampereen kaikkiin ilmansuuntiin. Tornin alakerrassa on kahvila joka myy mm. Tampereen parhaita munkkirinkilöitä, ja ylös torniin pääsee 2 euron maksua vastaan. Kesäisin tornin pihalla on myös jäätelökioski ja keskiviikkoisin järjestetään köysilaskeutumista kaikille halukkaille (hintaan 20 euroa sisältäen munkkikahvit). Me vietimme näkötornilla puolisen tuntia (kaikki vieraat halusivat käydä ylhäällä tornissa ja syödä munkkeja!) ennen matkan jatkamista.

 

Pyynikin näkötorni Pyynikki Pispala kävely

 

Kohti Pispalanharjua

Näkötornin takaa pääsee lenkkipolkua suoraan Pispalanharjulle. Metsässä kukkivat toukokuun alussa kilvan sinivuokot ja valkovuokot ja vieraat olivat haltioissaan! Heti Pispalanharju-nimisen tien alussa oikealla on hienot näkymät Näsijärvelle – joskin tällä hetkellä myös tunnelityömaalle.

 

Pyynikki Pispala kävely

Kuva: Aleksi Jolkkonen

 

Hetkisen matkaa eteenpäin ja tullaan Betonimyllystä runon siivet -muistomerkille, joka on pystytetty Pispalan oman pojan Lauri Viidan muistoksi.

 

Pispalan somat puutalot ja kuuluisat portaat

Tästä alkavat Pispalan rinteisiin rakennetut ihanan eripariset ja eriväriset puutalot, kapeat kujat ja portaat. Pispalanharjulta on hauskaa mennä välillä portaat alas kohti Pyhäjärveä, kävellä pätkä Provastinkatua ja tulla taas seuraavista portaista takaisin ylös. Toki innokkaat voivat juosta pispalan portaat (kaikki 310 askelta yhteen suuntaan) vaikka alas asti!

 

Pyynikki Pispala kävely

Pispalan harju Pyynikki Pispala kävely

Pyynikki Pispala harju maisemat kävely

Pyynikki Pispala harju maisemat kävely

 

Pispalanharjun paras näköala

Kun Pispalanharjun kävelee melkein loppuun asti päätyy reitin upeimmalle näköalapaikalle Pyykkimettänpuistoon. Puisto on myös rauhoitettu muinaisjäännös: sen paikalla on sijainnut ensimmäisen maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia. Puiston laidalla on myös Lauri Viidan yli 100-vuotias syntymäkoti.

 

Pyynikki Pispala harju maisemat kävely

 

Tampereen parasta brunssia tai grilliruokaa

Kun harjulla on harhailtu ja ihasteltu tarpeeksi voi lähteä alaspäin joko Pyhäjärven puoleista rinnettä Tahmelaa kohti tai Näsijärven puoleista rinnettä kohti Pispalan valtatietä. Pyhäjärven puolella rinteessä voi poiketa vaikka kahville tai Tampereen parhaaksi äänestetylle brunssille Café Pispalaan. Jälkimmäinen reitti taas vie kävelijän toiveista riippuen vaikkapa Rajaportin saunalle, Pispalan Pulteriin tai Vaakon nakkiin.

 

Pispalanharju Pyynikki Pispala kävely

 

Meidän kierroksemme mutkitteli rinnettä alas pihoille ja puutarhoihin kurkistellen kunnes päädyimme lopulta Vaakon nakille. Vaakon nakkihan on se kaikkien grillien esi-isä, jo yli 50 vuotias tamperelainen traditio!

 

Vaakon nakki Pyynikki Pispala kävely

Kauniissa kesäillassa parin tunnin kävelyn päälle kaikille maistuivat ah niin rasvaiset makkaraperunat ja kuumat koirat!

 

Pispalan ja Pyynikin harjumaisemat sopivat leppoisalle kävelyretkelle kaikkina vuodenaikoina! Muun muassa näkötorni ja Café  Pispala ovat avoinna läpi vuoden.

 

 

Pietarin antikahvilat ovat suosittuja, mutta turistilta piilossa

 

anticafe_terrace

FD-antikahvilan terassi ja näkymä Nevsky Prospektille. Kulman takana on Eremitaasi.

 

Anticafet ovat Pietarissa suosittuja.  Niiden idea on yksinkertainen: anticafessa ei makseta kahvista tai teestä vaan siellä vietetystä ajasta. Hintaan sisältyy juotavaa ja pientä syötävää, hengailutilaa, pelejä tai vaikka soittimia vapaaseen käyttöön.

Monissa anticafeissa asiakkaat järjestävät erilaisia tapahtumia, leffailtoja, tanssikursseja tai muita yhteisöllisiä tilaisuuksia. Osa on etukäteen suunniteltuja ja markkinoituja, osa taas ei.

 

anticafe_bar

Kahvilan tiski ja oikealla omatoimikeittiö. Vesipiipuista maksetaan erikseen, ne eivät kuulu tuntitaksaan.

 

Anticafeissa käy paljon teinejä, jotka hengailevat mielummin kavereiden kanssa siellä kuin kotona. Asiakaskunta on kuitenkin laaja – Pietarissa ei välttämättä kaikilla ole tilavia ja mukavia olohuoneita, jonne kutsua vieraita. Tai kodit ovat kaukana keskustasta. Ja anticafeseen voi myös tuoda omat ruoat ja juomat.

Matkailijallekin antikahvilat ovat oiva paikka rentoutua koko päivän nähtävyyksissä kiertelyn jälkeen. Turistin on kuitenkin vaikea löytää anticafeita, sillä niitä ei yleensä mainosteta kadulla. Pietarin pääkadulla Nevsky Prospektilla on monta anticafeta, mutta ne ovat rakennusten yläkerroksissa. Mainosten ripustamisesta Nevskylle pitää maksaa eikä antikahviloilla ole siihen varaa – tai tarvettakaan välttämättä.

 

anticafe_door

Tältä näytää FD-anticafen sisäänkäynti Nevsky Prospektilla.

 

Kävin Pietarin reissullani FD-nimisessä anticafessa. Se on aivan ytimessä, kivenheiton päässä Eremitaasilta, osoitteessa Nevsky Prospekt 11. Sen on hostellin yhteydessä, mikä on nerokas yhdistelmä: hostellin asiakkaille voidaan tarjota kaikki anticafen palvelut ja samalla hostelli saa lisätuloja, kun tilat ovat auki muillekin kuin hostellin asiakkaille.

Hinnasto on 2 ruplaa/minuutti ja 120 ruplaa/tunti (1,6 €/tunti tämänhetkisellä kurssilla). Minimimaksu on 150 ruplaa ja maksimi 450 rupaa (n. 6€) eli neljän tunnin hengailun jälkeen ei tarvitse enää maksaa (oletan, että maksu on päiväkohtainen).

 

anticafe_doortape

FD-anticafesta ei ole muuta mainosta kadulle kuin nämä teipit, joissa on puhelinnumero ja summerin numero, joilla pääsee sisään.

anticafe_door_inside

Kahvila on 5. kerroksessa. Sisälle rappukäytävästä pääsee ovikelloa soittamalla.

anticafe_gamecorner

FD-kahvilan nurkkaus konsolipeleille.

anticafe_openspace

Tämän tilan voi vapaasti ottaa käyttöön. Lisäksi FD:ssä on vielä neukkarin tapainen huone, johon voi mennä pitämään vaikkapa kokousta omalla porukalla.

 

Myös näitä antikahviloita pietarilainen tuttuni suositteli:
Ziferblat, osoite: Nevskiy Prospect 81
12 Rooms, lähellä Admiralteyskaya metroasemaa

Ja täältä voit lukea lisää konseptista ja linkkejä antikahviloihin.

 

Olutpanimoiden Itävalta

 

itävalta olut olutpanimo

 

Itävallassa juodaan tilastojen mukaan toiseksi eniten olutta maailmassa (ykköstilaa pitää Tšekki): 104 litraa olutta per henkilö per vuosi. Ja olutpanimoita tästä pienestä maasta löytyy lähes kaksisataa aina muutaman työntekijän mikropanimoista suuriin monikansallisiin toimijoihin.

Pääsin Grazin matkallani vierailemaan Gössin panimolle pieneen Leobenin kaupunkiin. Gössillä on tällä samaisella paikalla pitkä historia: oluenpanemisesta näillä sijoilla Gössin luostarissa on säilynyt dokumentteja aina 1400-luvulta lähtien! Tätä nykyä Brau Union -panimoketjun, johon Gösskin kuuluu, omistaa hollantilainen Heineken.

Aloitimme vierailumme tehtaan tiluksilla edelleen seisovan kauniin luostarin puistosta.

 

itävalta olut olutpanimo

itävalta olut olutpanimo

 

Panimolla on myös oikeasti todella mielenkiintoinen, kivaksi kokemukseksi suunniteltu museo. Museossa pääsee kokeilemaan, haistelemaan, kuuntelemaan ja koskettamaan, ja historia on onnistuttu tuomaan eloon.

 

itävalta olut olutpanimo

 

Ja sitten päästiin vihdoin itse asiaan ja panimon puolelle! Ensin pääsimme maistamaan näissä keittokattiloissa kiehuvaa vierrettä, eli oluen ensimmäistä astetta ennen humaloiden tai hiivan lisäämistä. Hassu, mutta jo ihan oikean oluen värinen liemi oli lämmintä ja todella makeaa.

 

itävalta olut olutpanimo

 

Kiersimme tutustumassa myös mm. tehtaan pullotuslinjaan, jonka läpi kulkee kaikkiaan 36 000 pulloa olutta tunnissa.

Opastetun panimokierroksen kruunasi tietysti oluiden maistelu. Gössin kaikkiaan kahdestatoista erilaisesta oluesta meidän maisteltavaksemme tarjottiin kymmentä laatua. Kaikille Gössin oluille ominaista on kitkerä maku ja kaltaiseni aloittelevan oluenmaistelijan olikin helppo lähteä liikkeelle kitkeryyden eri asteita ja vivahteita etsien. Maistoin mm. bock-, zwickl- ja märzenoluita, sikäli kun nämä termit jollekulle asiaa selventävät.

Oma suosikkini oli lopulta raikkaan yrttinen, mieto radlerolut, NaturRadler Kräuter, joka on sekoitus olutta, mehua ja yrttejä.

 

itävalta olut olutpanimo

 

Tarkemmat tiedot opastetuista panimokierroksista löytyvät Gösserin sivuilta. Itävallassa monet muutkin panimot järjestävät tutustumiskierroksia – oletko sinä päässyt maistelemaan oluita jossakin niistä?

 

 

Minä ja Mertaranta matkalla Pietariin

 

mertaranta

Allegro saapuu Lahden asemalle.

 

Olen junassa matkalla Pietariin. Juna on viimeistä paikkaa myöten täynnä, sillä kyydissä on kisaturisteja (ja selostajia!) menossa lätkän MM-kisoihin. Myös meillä on ohjelmassa Suomen matsi Valko-Venäjää vastaan.

Olen aikaisemmin ihmetellyt miksi jotkut ihmiset tekevät lomamatkan aina samaan paikkaan. Jotenkin tuntuu hassulta, että viettäisi loman aina samassa paikassa, kun maailmassa on niin paljon nähtävää.

Olen kuitenkin päätynyt käymään Pietarissa useamman kerran ja tajunnut mikä hienous on mennä sinne aina uudestaan.

Pietarissa on niin sanotut ”pakolliset nähtävyydet” kuten Eremitaasi, Pietarinhovi ja tunnetuimmat kirkot. Niiden lisäksi on suuri määrä palatseja, museoita, näyttelyitä ja kaikenlaista muuta kulttuuria ja tekemistä.

Jos koittaa nähdä kaiken yhdellä reissulla, tulee ahdistus. Ei palatsejakaan jaksa kiertää montaa päivää, kun ne jo kokee inflaation. Ja jalkoja särkee.

Miten rentouttavaa on mennä nyt, kun tärkeimmät nähtävyydet on joskus käynyt jo katsomassa ja niihin ei ole pakkoa palata (vaikka toki esimerkiksi Eremitaasissa riittäisi näkemistä moneksi kerraksi).

Nyt voi pidennetyn viikonlopun reissulle valita vaikkapa yhden museon tai näyttelyn ja jonkun muun ohjelmanumeron. Muuten voi vain nautiskella kaupungin vilinästä, rentoutua ja istua rauhassa kahvilassa tai viettää pitkän illan baarissa.

Ja jos joku kiinnostava paikka jää näkemättä, voi aina ajatella, että ”ens kerralla sitten!”

 

 

 

Teatteri saapui asemaravintolaan

 

asema_ikkuna

 

Olin tosi ilahtunut kuullessani, että Kajaanin rautatieasemalla esitetään näytelmää. Asema on rakennuksena upea – Suomen kauneimmaksikin asemaksi tituleerattu – mutta ei mielestäni täysin hyödynnetty.

Lipunmyynti loppui asemalta pari vuotta sitten ja viimeiset Kajaanin konduktöörit saivat kenkää VR:ltä hiljattain, joten oletan, että henkilöstön tilojen käyttökin on vähentynyt. Onneksi positiivisiakin uutisia tuli tällä viikolla, kun VR ilmoitti aloittavansa nopeamman yhteyden Helsingin ja Kajaanin välille. Aseman kahvila edelleen pyörii ja sen tiloissa näytelmäkin esitettiin.

 

asema_odotussali

Upeat on takat odotussalissa.

 

Esitys myös sopi erittäin hyvin miljööseen. Se oli kajaanilaisen Vaara-kollektiivin Läpilyönti-näytelmä, joka käsittelee pienten paikkakuntien identiteettiä, kotiseuturakkautta, lähtemistä ja jäämistä. Yleisö näki ikkunasta ratapihan ja siellä seisovat tavaravaunut. Se toi jännän aitouden tunteen näytelmään verrattuna siihen, että yleisö olisi istunut pimeässä teatterisalissa.

 

asema_yleisö

 

Teatteriesitys tuo kaivattua eloa vanhaan rakennukseen, josta yleensä vain pyyhälletään läpi – jos edes käydään sisällä. Tämä kokemus pistää miettimään, että mihin kaikkeen muuhunkin asemarakennusta voisi käyttää? Ja vastaavassa tilanteessa olevia asemia on varmasti ympäri Suomen!

 

asema

Kajaanin rautatieasema valmistui 1905. Kuvassa se on lämpimässä vappukelissä.

 

Näytelmässä oli hauskoja ja tragikoomisia oivalluksia pienten paikakkuntien elämästä. Jäin myös miettimään omaa espoolaista identiteettiäni. Espoolaisilla ei ole vahvaa omaa identiteettiä (esimerkiksi jääkiekkojoukkue meni juuri konkurssiin), mutta silti korjaan aina, jos joku sanoo minua helsinkiläiseksi – vaikka suurimmalle osalle suomalaisista se on ihan sama asia.