Monthly Archives

huhtikuu 2016

Bellagio täydessä kukassa

 

Bellagio_melzi_web

Villa Melzin puutarhassa on hienojen istutusten lisäksi aistittavissa vanhan ajan glamouria – kuten muuallakin Bellagiossa.

 

Voisin väittää, että paras aika ihastella Italian Como-järven rannalla sijaitsevien kylien kukkaloistoa on keväällä. En ole minään muuna ajankohtana siellä käynyt, mutta kukat ja keväänvihreä väri olivat niin kauniit, että vaikea on paremmaksi pistää.

Vietimme Como-järven Bellagiossa viikonlopun tyttöporukalla. Maisemat lähellä Italian pohjoisrajaa on upeat. Kapeaa järveä reunustaa vuoristo, mikä tekee puitteista mahtavat. Kylät on rakennettu järven rantaan ja vuorten rinteille.

 

bellagio_boats_web

 

Osasin odottaa hienoja maisemia, mutta olin yllättynyt kuinka paljon puutarhoihin ja kukkiin oli Bellagiossa panostettu. Pieniä kauppapuutarhoja tuntui olevan siellä täällä ja talojen pihoissa oli kauniita istutuksia, jotka olivat nyt täydessä kukasssa. Asia erikseen oli vielä Villa Melzi, jonka puutarha on TripAdvisorin perusteella Bellagion suosituin (ja ehkä ainoa?!) vierailukohde.

 

bellagio_boulevard_web

Bellagion rantabulevardi

 

Kaikki loman palikat on Bellagiossa kunnossa: idylliset kapeat kujat ja vanhat talot, mahtavat maisemat, hyvä ruoka ja viini. Meidän vierailun aikana sää oli vaihteleva, mutta järvi on kaunis utuisenakin. Sateiseksi sunnuntai-iltapäiväksi ”jouduttiin” valitsemaan viinimaistelu ohjelmanumeroksi. Siitäkin vastoinkäymisestä selvittiin…

 

bellagio_restaurant_violet_flowers_web

 

Bellagio on yksi ensimmäisistä ulkomaalaisten suosimista Italian kohteista, mutta sinne ei ole koskaan syntynyt massaturismia. Ihailtavaa, että kylää ei ole rakennettu täyteen hotelleja. Olisi kiinnostavaa tietää enemmänkin matkailun kehittymisestä ja mikä on saanut kyläläiset säilyttämään paraatipaikoilla sijaitsevat isot pihansa  ja niittynsä, vaikka rakentamiselle on varmasti ollut painetta ja siitä olisi maanomistajille maksettu hyvin.

 

bellagio_walkinup_web

Oli hauskaa lähteä vain kävelemään jänniä kujia ja polkuja ylös alas rinnettä ja katsoa mihin ne vievät.

 

Bellagiossa oli ainakin näin lomasesongin ulkopuolella rauhallinen tunnelma. Niemen kärki, jolla kylä sijaitsee, on todella pieni ja parissa päivässä koluttu läpi. Se onkin siis loistava kohde rentouttavalle lomalle, jolla ei tarvitse hötkyillä nähtävyydeltä toiselle.

Vinkki: Milanon lentokentältä (Malpensa) on kätevät junayhteydet suoraan Como-järvelle. Ihan turha vuokrata autoa ja etsiä sille parkkipaikkaa ahtaista kylistä. Me otimme Malpensan lentökentältä junan Comon kylään ja menimme sieltä veneellä Bellagioon. Lähtiessä menimme Bellagiosta veneellä Varennaan ja sieltä junalla Milanon keskustaan. Kaikki yhteydet toimivat hyvin!

 

bellagio_me_web

Olin Italiassa ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden – ja tulen mielelläni takaisin useamminkin!

 

 

Sacher Café Itävallassa tarjoilee sitä aitoa sacherkakkua

 

Sacherkakku alkuperäinen itävalta kahvila wien graz salzburg

Kuva: www.sacher.com

 

Suklaakakkua, aprikoosihilloa ja suklaakuorrutetta. Niistä syntyy yksi maailman kuuluisimmista leivonnaisista, sacherkakku, ja sitä aitoa versiota pääset maistamaan vain Itävallassa!

Itävallassa kahvilaan mennään viihtymään, seurustelemaan ja perinteisesti myös lukemaan päivän lehdet. Wieniläiseksi kahvilakulttuuriksi kutsuttuun perinteeseen kuuluu olennaisesti nimenomaan kokemuksen kiireettömyys. Kahvin kanssa tarjoillaan lasi vettä, ja vettä kaadetaan pyytämättä lisää koko vierailun ajan osoituksena siitä että vierasta ei haluta kiirehtiä lähtemään. Ilahduttavasti kahvilat, toisin kuin kaupat, ovat Itävallassa myös auki iltamyöhään.

 

Sacherkakku alkuperäinen itävalta kahvila wien graz salzburg

Sacher Café Salzburg. Kuva: www.sacher.com

 

Saman kahvikupposen ääressä saa siis rauhassa istua kahvilassa vaikka koko päivän. Mutta valitse huolella minkä kahvin tilaat, täällä ei tilata vain ”kahvia”. Esimerkiksi Grazin Sacher Cafén listalta löytyi lähes kaksikymmentä erilaista vaihtoehtoa: kahvi maitotilkalla, kahvi kermavaahdolla, kahvi kirsikkaliköörillä, turkkilainen kahvi, jääkahvi ja monia muita.

 

Maista Itävallassa aitoa sacherkakkua

Sen aidon ja alkuperäisen itävaltalaisen sacherkakun resepti on vuodelta 1832. Resepti on edelleen salainen ja vain Sacherin perheen hallussa. Sen verran Sacher Caféssa kakun salaisuutta valotetaan, että maku syntyy kuulemma usean eri suklaalajin yhdistelmästä ja kakku kuuluu tarjoilla makeuttamattoman kermavaahdon kera.

 

Sacherkakku alkuperäinen itävalta kahvila wien graz salzburg

 

Ihan turistina minäkin vaelsin siis Grazissa kohti Sacher Caféa. Valitsin kakun kumppaniksi jääkahvin (eli kahvin vaniljajäätelöllä ja kermavaahdolla). Kahvilan puitteet olivat juuri sopivan luksusta ja muut asiakkaat näyttivät olevan shoppailukierrosta lopettelevia naisia.

Halpaa ei kahvittelu Sacherilla ollut: maksoin kahvista ja kakusta lähes 14 euroa. Edullisemminkin Itävallassa pääsee toki wieniläisestä kahvilaperinteestä nauttimaan, mutta pitäähän se alkuperäisen reseptin mukainen sacherkakku käydä kerran elämässä maistamassa että tietää mihin verrata niitä muita versioita!

 

 

 

 

Leijalautailun talvikausi ja haaste päättyivät – katso kuvat!

 

kite_erwan_1

 

Kaikki hauska loppuu aikanaan – niin myös haasteeni opetella leijalautailemaan talven aikana. Hyppiminen jäi ensi kauteen, mutta muuten tuli jo hetkiä, jolloin pystyin nauttimaan leijan kyydistä ja jopa vähän”kruisimaan”.

Ystäväni Erwan otti tämän postauksen kuvat yhdellä kevään viimeisistä leijailukerroista. Näistä kuvista välittyy hienosti fiilis ja näkyy ammattikuvaajan kädenjälki.

 

kite_erwan_3

Lähdossä leijailemaan Oulujärvellä

 

Leijailu tai kajaanilaisittain ”kitteily” on siitä hauska laji, että juuri kun kuvittelen hallitsevani tilannetta ja otan rennommin, olenkin hetken päästä ihan pulassa ilman mitään kontrollia leijaan.

Myöskään säätä ei pysty hallitsemaan. Juuri kun olen luullut, että tuuli on tyyntynyt ja olen päättänyt lopettaa ja saanut kaikki tavarat pakattua, tuuli yltyykin jälleen.

 

kite_erwan_4

Aurinko vasemmalla, minä oikealla

 

Leijalautailun opettelussa vaiheet menivät näin:

  1. Tutustuin lajiin, varusteisiin ja turvallisuuteen teoriatunnilla.
  2. Opettelin leijan ohjaamista (lähinnä selällään jäällä maaten).
  3. Kuivaharjoittelin lähtöä ilman lautaa (alkuasento on istuen ja leija pitää saada nykäisemään liikkeelle).
  4. Opettelin leijalla ajamista (yhteen suuntaan).
  5. Opettelin kääntymistä ja toiseen suuntaan ajamista.
  6. Opettelin palaamista samaan paikkaan mistä olin lähtenyt – ei muuten ihan helppoa!

Nyt olen päässyt hyvin alkuun, mutta kehittyä voi loputtomasti. Kun leija on vielä paremmin hallinnassa, voi lisää haastetta hakea kovemmista tuulista.

 

kite_erwan_5

Kurssin vetäjä Jyrki ohjaa alkuun, kun kokeilen eri leijaa.

kite_erwan_2

 

Tämä kausi on nyt taputeltu. Kesäkaudella leijailua voi jatkaa avovedessä. Kesällä on kuitenkin niin paljon muitakin harrasteita, joten voi olla, että laji jää minun osaltani talvilajiksi. Toisaalta olen kuullut, että leijalautailu on hauskempaa vedessä kuin jäällä, joten saa nähdä innostuisinko kuitenkin kokeilemaan… Se kuitenkin vaatisi taas oman treeninsä, sillä vesi on ihan erilainen elementti.

Täältä löytyvät aikaisemmat leijalautailun opetteluun liittyvät blogikirjoitukseni:
>> Leijalautailu – kevään haaste
>> Leijalautailu – jäällä tositoimissa
>> Laudalla leijan vietävänä

 

kite_erwan_6

 

 

Azerbaidzan on kiinnostava sekoitus eri vaikutteita

 

azeri_tyttö_web

Tytöt olivat kylätalolla vastassa vieraita ja ojensivat meille kukat, jotka käytiin laskemassa entisen presidentin patsaalle. Kuva otettu Astarassa.

 

Azerbaidzan on jännä sekoitus eri vaikutteita. Se on muslimimaa ja entinen neuvostovalta. Sillä on pitkä historia eri valloittajista ja sen pohjoisosassa kulki vanha Silkkitie. Azerbaidzan on suurvaltojen välissä: pohjoisessa on Venäjä ja eteläpuolella Iran.

Idässä on Kaspianmeri ja lännessä on Armenia, jonka kanssa Azerbaidzanilla on ollut Vuoristo-Karabahin sota 1990-luvun alusta saakka. Alueelle on sovittu tulitauko jo yli 20 vuotta sitten, mutta ajoittain alueella leimahtaa. Viikko sitten konflikti nousi taas uutisiin, kun yli 60 ihmistä kuoli taisteluissa.

 

en_europe_azerbaijan_map

Kuva: https://www.jccp.or.jp/english/country/europe/azerbaijan/

 

Emma ja minä olemme matkustaneet eri puolilla Azerbaidzania ja todenneet sen varsin turvalliseksi matkailijalle. Konflikti ei näy matkailijalle muualla kuin ehkä keskusteluissa paikallisten kanssa.

Azerbaidzanissa on kaksi todellisuutta: pääkaupunki Baku ja koko muu Azerbaidzan. Pääkaupunkia rakennetaan huimalla tahdilla ja uusia hulppeita arkkitehtuurisia kummallisuuksia nousee kaupunkiin. Bakusta halutaan tehdä uusi Dubai. Raha tähän tulee öljyn myynnistä. Raha ei kuitenkaan valu maaseudulle, missä elintaso on edelleen matala ja elämänmeno muutenkin perinteistä. Haastattelin kerran Azerbaidzanissa asuvaa suomalaista paikallisten arjesta ja mikä tahansa kysymykseni oli, siihen oli aina kaksi vastausta: miten asia on Bakussa ja miten se on muualla maassa.

 

lada-kuski-kadulla-lankaran_web

Tyypillinen näky maaseudulla. Kuva on otettu maan eteläosassa Lankaranissa.

 

Jotta maasta saa paremman kuvan, kannattaa siis ehdottomasti suunnata Bakun ulkopuolelle. Mutta myös Baku sinänsä on kiinnostava sekoitus eri tyylejä. Uusien rakennusten lisäksi siellä on myös vanha kaupunki, jonka maamerkki on 1100-luvulla rakennettu Maiden Tower.

 

baku_vanhaa_ja_uutta_web

Vanhaa kaupunkia edessä ja uutta arkkitehtuuria takana.

 

Vanhassa keskustassa sen sijaan tulee tunne kuin olisi Bordeauxissa tai Madridissa: sen ovatkin suunnitelleet eurooppalaiset arkkitehdit. Kun Azerbaidzanissa alettiin 1800-luvun lopulla pumpata öljyä, ensimmäiset öljyrikkaat paikalliset pohatat matkustivat Euroopassa ja ihastuivat maanosan arkkitehtuuriin niin, että palkkasivat omat arkkitehdit tekemään Bakuun samanlaista. Miten kuulostaakin siltä, että historia toistaa nyt itseään…nykyään ihailun kohteena ovat vain eri maat.

Rakennusten sekamelskaan tuovat oman lisänsä tyypilliset neuvostoajan rakennukset.

 

baku_by_night

Bakun eurooppalaistyylisiä rakennuksia yöaikaan.

 

Maaseudun alueet ovat myös keskenään erilaiset. Maapallolla on 11 eri ilmastovyöhykettä, joista 9 löytyy Azerbaidzanista (vaikka pinta-alaltaan se mahtuisi neljä kertaa Suomeen). Etelässä on subtrooppinen vyöhyke, missä kasvatetaan teetä ja hedelmiä. Pohjoisessa on vuoristoilmasto ja talvella pääsee laskettelemaan.

Azerbaidzanin kieli ja kulttuuri muistuttaa paljon turkin kieltä ja kulttuuria. Azerit sanovatkin olevansa turkkilaisten veljeskansaa. Oman lisänsä antavat pienet  vähemmistökansat, kuten talisit.

Kun olen matkoilla, koitan aina miettiä mistä mikäkin tapa, tyyli tai muu paikallinen piirre juontaa juurensa. Azerbaidzanissa se ei ole aina itsestään selvää.

Olemme Emman kanssa molemmat mukana Azerbaidzanin maaseutumatkailun kehittämishankkeessa. Lisää Azerbaidzan-teemaisia juttuja on siis tulossa – esimerkiksi sikäläinen ruoka on ihan oma tarinansa!

 

keittiö_lankaran

Keittiö azerikodissa maaseudulla etelässä.

 

 

 

Hyrynsalmen kunta torppasi tuulivoiman matkailun takia – eikö ne sovi yhteen?

 

latukahvila_ukkohalla_web

Hyrynsalmella samassa maisemassa on jo laskettelurinteet ja latukahvilana toimiva vanha savupirtti. Sopisiko tänne tuulimyllytkin?

 

Hyrynsalmen kunnanvaltuusto käsitteli hiljattain kokouksessaan kolmea tuulivoimaan liittyvää osayleiskaavaa. Se hyväksyi niistä kaksi ja hylkäsi yhden. Kolmannen hankkeen hylkäystä esittänyt valtuuston jäsen perusteli kantaansa muun muassa haitoilla matkailuelinkeinoon.

Minua jäi uutisen luettuani mietityttämään, että mitä ovat nämä matkailulle aiheutuvat haitat?

Hyrynsalmi sijaitsee Ylä-Kainuussa, johon matkailijat tulevat hakemaan rauhaa, luontoa ja erämaata. Hyrynsalmella on Ukkohallan laskettelukeskus, jonka maisemaan tuulimyllyt olisivat tulleet.

Tässä asiassa kauneus on varmastikin katsojan silmässä.  Itse näkisin tuulimyllyjen sopivan erämaan laskettelukeskukseen. Matkailija voi yhdistää molemmat puhtauteen, raikkauteen ja jylhyyteen. Tuulivoima siis tukisi kohteen tarinaa ja sen imagoa – eikä olisi ristiriidassa niiden kanssa.

Uskoisin, että matkailijat suhtautuvat tuulimyllyihin neutraalimmin kuin vakituiset asukkaat. Kun on tutkittu tuulivoiman terveysvaikutuksia, on todettu että koettuun häiriöön vaikuttaa muun muassa asenteet tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia kohtaan ja taloudellinen hyötyminen tuulivoimaloista. Jos naapurin isäntä saa hyvät korvaukset tuulivoimasta, mutta minä en, niin alkaahan se potuttamaan ja tuulimyllyt näköpiirissä häiritsemään.

Lomailijat eivät tuijota myllyjä vuoden jokainen päivä vaan muutaman päivän vuodessa hiihtoreissullaan, joten tuskin niistä niin paljoa häiriintyvätkään. Tähän pätee sama sääntö kuin vaikka sisustamiseen: sitä mitä ei voi peittää, kannattaa korostaa. Ekologisuutta arvostava matkailija voisi jopa kokea hyvää omaatuntoa siitä, että on valinnut laskettelukeskuksen, jossa käytetään paikallisesti tuotettua uusiutuvaa ja puhdasta energiaa. Tuulivoimasta voisi siis luoda lisäarvoa matkailijalle!

 

Ravintola Wivin brunssi

 

Tampereen sympaattisin brunssi löytyy Pyynikiltä, Tampereen palvelualan ammattiopiston opetusravintolasta Ravintola Wivistä. Brunssin järjestävät vuorollaan eri vuosikurssien tarjoilija- ja kokkiopiskelijat, joiden opetussuunnitelmaan ravintolan kokonaisvaltainen pyörittäminen kuuluu. Koska opiskelijat suunnittelevat itse myös brunssin menun, se vaihtelee joka kerta.

Me kävimme Wivissä ystävänpäiväbrunssilla, jolloin etenkin jälkiruokapöydässä ja salin koristelussa vaaleanpunainen söpöilyteema oli tuotu kivasti esiin.

 

Ravintola Wivi brunssi tampere

Rakennuksen suunnitelleen Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin, Wivi Lönnin, mukaan nimetyn ravintolan salissa on yli 100 vuotta vanha alkuperäinen kalustus.

Ravintola Wivi brunssi tampere

Kylminä alkuruokina mm.paahtopaistia, savustettua lohta ja salaatteja.

 

Kun sanon, että tämä on Tampereen sympaattisin brunssipaikka en todellakaan tarkoita vähätellä ruuan laatua tai makua. Myös ne olivat kohdillaan leipäpöydän omatekoisista karjalanpiirakoista tuoreisiin salaatteihin ja vastapaistettuihin vohveleihin.

 

Ravintola Wivi brunssi tampere

Lämpiminä ruokina minibratwursteja, lihapullia, kermaperunoita, kasviscouscousia ja juustoista porokeittoa.

Ravintola Wivi brunssi tampere

 

Jälkiruokapöydässä oli tarjolla muun muassa vaaleanpunaista kermakakkua ja sydämenmuotoisia suklaamuffinsseja, mutta parasta herkkua oli kuitenkin tilauksesta paistettu vohveli kermalla ja mansikkahillolla – ai että mitä luksusta saada lämmin vohveli suoraan pannulta pöytääntarjoiltuna!

 

Ravintola Wivi brunssi tampere

Ravintola Wivi brunssi tampere

Ravintola Wivn sisäänkäynti on Koulukadun ja Tiiliruukinkadun kulmassa

 

EDIT: Wivin brunssit ovat tällä hetkellä tauolla! Seuraa Wivin tarkempia ilmoituksia täällä. Wivin brunssin comebackia odotellessa lue juttu kaikista Tampereen brunsseista:

Tampereen paras brunssi – 15 brunssin arvio