Metromatkailua kotikaupungissani

Metro alkoi viimein kulkea Espooseen 18.11.2017. Itse olin silloin työpaikan palloiluturnauksessa Keski-Suomessa joten aloitukseen en ehtinyt, mutta pian sen jälkeen tuo piti kokeilla. Vasta tänään, lauantaina 20.1.2018 oli viimein sen verran aikaa, että ehdin käydä tsekkaamassa kaikki Espoon puolella olevat asemat ympäristöineen. Helsingin puolen uusista asemista olen käynyt katsomassa Lauttasaaren, joten Koivusaari jää vielä tulevaisuuteen.

Yleiskuva on, että asemat Espoossa ovat hienoja. Ulkonäköön on panostettu niin asemien  sisä- kuin ulkopuolella. Suurinta osaa asemien ympäristöstä leimaa keskeneräisyys. Pahiten se pistää silmään Tapiolassa, jossa saa myös jonkin verran seikkaillakin päätyäkseen metrolle. Ymmärrän hyvin sieltä päivittäin metroa käyttäviä, jotka valittavat matka-aikojen pidentymistä. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin Sampokujalta bussiin hypättyään oli parhaimmillaan alle 10 minuutissa Kampissa. Nyt tuon ajan saattaa joutua käyttämään  harhaillessaan Tapiolan keskuksesta metron lähtölaiturille.

Päivä alkoi bussimatkalla uudella, aikaisemman linjan 18 (Mikkelä-Tapiola) korvanneella liityntäbussi 118:lla, jolla matkustimme kotoa Tuomarilasta Niittykummun metroasemalle. 118 lähtee Tuomarilasta Turunväylälle ja kääntyy sieltä Kehä II:lle josta se ajaa uuden Suurpellon kaupunginosan ja Olarinluoman kautta Merituulentielle ja sitä pitkin Tapiolaan. Me jäimme kyydistä Niittykummussa, jonka metroaseman sisäänkäyntejä kuvissa alla.

Niittykummun metroaseman vieressä on uusi Niitty -niminen kauppakeskus sekä asuintornitaloja, joita minun puolestani Espooseen – ja juuri tällaisille paikoille – saa kernaasti rakentaa lisääkin.

Niittykummun asemalle johtavan käytävän varrelle oli jätetty näytille linjastoa varten louhittua kalliota. Metroon sisään ja kohti Keilaniemeä. Heti kyytiin päästyämme saimme todistaa pyörää kuljettavan nuoren miehen ja järjestyksenvalvojien konfliktia. Jälkimmäiset kun eivät tykänneet siitä, että mies nuorukainen oli laittanut pyörän junan välikköön kumolleen – haittaa kuulemma jos sisälle tulee joku lastenrattaiden kanssa. Lähes tyhjässä metrojunassa moisesta niuhottaminen tuntui kyllä aika typerältä. Saimme kuunnella järjestyksenvalvojien ja pyöräilijän sanailua poistumisasemallemme saakka eli Keilaniemeen. Muita matkustajia siellä ei pois jäänytkään.

Keilaniemen aseman ympäristöä. Keilaniemi on yksi suomalaisen liike-elämän ”hot spoteista”. Juuri ketään ei aseman ympäristössä asu, ei ainakaan julkisen liikenteen käyttäjiä. Elikeinoelämä lobbasi aikanaan länsimetroa kovasti ja varmasti juuri Nokian, Fortumin ynnä muiden yritysten sijoittumispaikka, Espoon Keilaniemi nähtiin metrolle strategisesti erityisen tärkeänä asemapaikkana.

Viikonloppuisin tämä bisneselämän keskus on todellinen haamuasema. Täällä saisi vaikka riisutua alasti ja pomppia päällään kiinnittämättä huomiota kehenkään.

Espoon metromyönteisintä väkeä ovat aina olleet Otaniemen teekkarit. Kun metro viivästyi ja viivästyi, järjestettiin Otaniemessä performanssi, jossa ihmiset kokoontuivat Aalto-Yliopiston aseman eteen tuijottamaan metroasemaa, jolla juna ei kulje. Onneksi teekkarien vuosikymmenien odotus lopulta palkittiin. Täälläkin on metroaseman ympäristössä havaittavissa rakentaminen. Tuohon, yläpuolella oikealla näkyvälle alueelle, siirtyy Helsingistä Aalto Yliopiston tiloja lähitulevaisuudessa.

Aallon suunnittelema kirjasto sijaitsee noin 400 metrin päässä metroasemasta,

Ylävasemmalla näkyvä puiden ympäröivä kävelytie on varmasti kesän vehreydessä hienon näköinen. Yläoikealla metron liukuportaista otettua kuvaa metroaseman ikkunoista.

Metroaseman ympäristön keskeneräisyys ja sen seuraukset näkyvät konkreettisimmin Tapiolassa, joka on rakennustyömaana vielä vuosia ja vuosia tästä eteenkinpäin. Joku bemariaan kauppaava olikin ottanut länsimetron ongelmista kaiken irti ja sijoitellut ympäri Tapiolan keskusta oheisia flaijereita. Espoolaista huumoria.

Tapiolassa, vajaan kilometrin päässä metrolta sijaitsee Espoon taidemuseo Emma, jonka mukaan nimetty taideteos koristaa Tapiolan metroasemaa.

 

Tapiolan urheilupuiston metroasemaa ulkoa ja sisältä. Tämä on ulkomuodoltaan suosikkini  länsimetron asemista. Liigajoukkue Espoo Blues odotti länsimetron vetoapua yleisömääriensä lisäämiseen lopulta niin kauan, että joukkue ehti kaatua ennen metron valmistumista. Ei sillä, että metron nopeampi valmistuminen olisi ”Blegiä” pelastanut mutta onhan tämä tilanne nyt aikamoista kohtalon ironiaa. Jospa Veikkausliigaan kaudelle 2018 noussut Honka sentään hyötyisi metrosta.

Matinkylä, tämän hetkinen metron pääteasema, on ylivoimaisesti suosituin Espoon metroasemista ja se oli myös oman metroilumme päätepiste. Arjen työmatkaliikenteessä Matinkylä on kuulemma pahasti ylibuukattu, kun se toimii liityntäliikenneasemana myös niille läntisen Espoon matkustajille, jotka saapuvat tulevan Kivenlahden metron jatkeen varren asuinalueilta; sen lisäksi että Matinkylä-Olari on itsessään yksi Espoon suurista aluekeskuksista ja sieltä lähtee liityntäliikennettä myös keskiseen Espooseen, jonne me suuntasimme. Matinkylän metroasema sijaitsee laajentuneen ja sen myötä melkoisen massiiviseksi kasvaneen kauppakeskus Iso Omenan yhteydessä. Siellä olikin kahvikupposen aika ennen kuin päästiin kokeilemaan paikan liityntäbussiliikennettä.

Espoon Keskuksen suunnasta Matinkylään kulkevalle tämä Iso Omenan siisteissä ja mukavissa sisätiloissa sijaitseva uusi liityntäterminaali on aiempaan nähden iso muutos mukavampaan. Omenasta päin kävely sillan yli meluisalle ja aina tuuliselle länsiväylälle oli aina tympeä kokemus. Ainoa miinus on liityntäbussien harva vuoroväli. Kuten kuvasta näkyy, kello 13.30 lauantaina liityntäpysäkille saavuttua sai bussia odottaa 24 minuuttia. Minusta se on Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa metron liityntälinjalle liian pitkä aika.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *