Gran Canaria

Tämän vuotisen kaamospakoreissumme kohteeksi valikoitui Gran Canaria ja sen ehkä kaikkein kliseisin kohde, Playa Del Ingles. Kahdeksan vuotta aiemmin olimme viettäneet ensimmäisen Kanariansaarten lomamme viereisessä Maspalomasissa. Varsinainen kunta on San Bartolomé de Tirajana, johon sekä Maspalomas että Playe Del Ingles kuuluvat. Ingles on tosiaan täysin turisteille ja turistien ehdoilla rakennettu suuri lomakylä, josta on turha yrittääkään hakea mitään paikallista. Toisaalta paikassa on kaikkea, mitä lomaltaan tarvitsee: rantaa, kauppoja, lukematon määrä ravintoloita, ilta- ja yöelämää ja jos – ja meidän tapauksessa kun – haluaa nähdä muutakin, on paikasta hyvät ja nopeat yhteydet muualle.

Inglesissä, kuten Kanarian saarissa yleensäkin on se hyvä puoli, että sieltä voi itse kukin valita ne jutut ja sen tavan viettää lomaa, mikä itseä kiinnostaa.  Kukin taplaa tyylillään ja kannattaa ylipäätään keskittyä nauttimaan omasta matkailustaan muiden lomanviettotapojen arvostelun sijaan.

Heitetääs nyt alkuun kuvakollaasia siitä Playa Del Inglesin kliseeosastoa. En tiedä, onko missään muualla Suomen valtion ulkopuolella niin tiheässä näkyvissä Suomea kuin Playa Del Inglesissä. Saman voivat tietysti todeta ruotsalaiset omasta maastaan, kuten myös hollantilaiset, norjalaiset ja niin edelleen.

Yhdessä noista (Iskelmäbaarissa) poikkesimme yhden oluen verran sisälläkin. Alunperin oli tarkoitus käydä siellä yhtenä iltana ihan esiintyjänkin takia. Ennakkoon mainostettu Eini ei kuitenkaan lomaviikkomme aikana paikassa esiintynyt, eivätkä Marita Taavitsainen ja Mikko Alatalo innostaneet meitä niin paljoa että olisimme vaivautuneet paikan päälle.

Hotellimme oli nimeltään Dorotea. Edullinen, asiansa ajanut paikka. Rauhallisella sivukadulla mutta lähellä kaikkea (esim. kauppakeskus Kasbahiin 400 metriä, Inglesin rantaan 600 metriä). Lapsiperheellisten tärkein kriteeri, lämmitetty uima-allas, toteutui. Tämän hotellin extrana olivat oikeanpuolimmaisen kuvan kilpikonnat.

Yllä vas. kissaihmisinä kiinnitimme tietysti huomiota alueella asuviin lukuisiin kissoihin. Yllä oik. Kasbahin ostoskeskuksen keskellä olevalla aukiolla on joka ilta tanssit, jotka vetävät paikalle erityisesti varttuneempaa väkeä.

Inglesin rantabulevardia, jonka varrella oli paljon kissoja sekä sekä kaikenlaista käyttökelvotonta rihkamaa myymään pyrkiviä Afrikan siirtolaisia.

Maspalomasin dyynit

Alueen tunnetuin nähtävyys on Maspalomasin dyynit. Dyynien hiekka on peräisin Saharasta, josta Sirocco tuulet ovat aikojen saatossa kuljettaneet sen Gran Canarialle. Dyynit levittäytyvät kilometrien matkalle Playa Del Inglesin ja Maspalomasin väliin.

Yhtenä aamupäivänä päätimme ottaa urakaksemme kävellä dyynien poikki Inglesin rannasta Maspalomasin majakalle. Matkaa tarpomiselle tuli ehkä kuutisen kilometriä. Taivallus oli sekä miellyttävää etrtä kohtalaisen rankkaa. Mutta kyllähän näissä maisemissa silmä lepäsi.

 

Dyynin ylityksen jälkeen tuli eteen aina dyyni toisensa perään, mutta viimein näkyi myös kohde, Maspalomasin majakka ja sen luona palkinnoksi asianmukaiset virvokkeet.

Hiekkataidetta Maspalomasissa.

Retkipäivä

Edellisellä Gran Canarian reissulla saari oli jäänyt oikeastaan kokonaan näkemättä ja se olikin ehkä suurin syy sille, miksi päätimme nyt ottaa matkan tältä saarelta. Teneriffalle, Lanzarotella ja Fuerteventuralla olimme tehneet retkiä, joilla kyseisiä saaria oli tullut vähän laajemminkin nähtyä. Emme osallistuneet matkatoimiston retkille (jotka minusta ovat ylihintaisia) vaan tein netin kautta varauksen GetYourGuide -palvelun kautta järjestettävälle saarikierrokselle. Hintaa tuli 33 euroa per osallistuja, lapselta puolet. Liikuimme pikkubussilla, jossa kuuli ainakin saksaa, espanjaa, ruotsia ja venäjää. Varsinaisia opastuskieliä olivat englanti, saksa ja espanja. Opas oli asiansa osaava ja hauskakin, keski-ikäinen paikallinen herrasmies nimeltä Alvaro. Sanoisin että tämä retki kannatti, ehdottomasti.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Telde, saaren vanhin ja toiseksi suurin kaupunki ja sen vanhan kaupungin sydän San Juan. Kaupungin tärkein nähtävyys on tämä Johannes Kastajan kirkko komeine alttaritauluineen.

San Juanin aukio Teldessä.

Teldestä matka jatkui pääkaupunki Las Palmasin ohittaen (…vähän harmi, se jäi lyhyellä reissulla näkemättä) Arucasin kaupunkiin, jossa oli vielä edellistä suurempi ja komeampi kirkko, San Juan Bautistan goottilaistyylinen laavakivikirkko. Kirkon rakentamiseen on kuulemma otettu vaikutteita Barcelonan Sagrada Familiasta.

Sen jälkeen olikin aika maallisemman meiningin. Arucasin kirkosta siirryimme saman kaupungin alueella olevalle Arehucas -rommitehtaalle. Tehdaskierrokseen kuului luonnollisesti tehtaan historian ja romminvalmistuksen  esittelyä sekä loppuhuipentumana paikallisten tuotteiden maistelua. Maistuihan ne.

Sijaintimme oli tuossa vaiheessa saaren pohjoisosassa ja edessä oli matka saaren metsäisen ja vuoristoisen keskiosan halki etelään. Edessä oli saaren eteläosan karuudelle tyystin erilaisia maisemia: vihreitä mäntymetsiä, vuoria kiertäviä serpentiinimäisiä teitä ja huikeita vuoristomaisemia. Juuri sitä mitä oli tultu hakemaankin.

Saaren kallioinen sydän, 1803 metrin korkeuteen kohoava Roque Nublo. Taustalla horisontissa häämöttää Teneriffan saari ja siellä 3718 metrinen Teide -vuori.

Fatagan rotkoinen kalliosola ja vasemmalla olevassa kuvassa näkyviä kiemuraisia teitä. Ei suositella matkapahoinvoinnista kärsiville.

Puerto de Mogan

Yhtenä päivänä teimme omatoimisen retken Puerto de Moganiin, jota ”hieman” liitoilellen kutsutaan Kanariansaarten Venetsiaksi. Moganiin pääsee kätevästi paikallisbussilla. Aikaa Playa del ingelsistä hurahtaa sellaiset 40 minuuttia suhteellisen mukavaa ja suoraa, useita pitkiä tunneleita sisältävää tietä pitkin.

Mogan tosiaan on varsin onnistuneesti rakennettu turistialue. Rehevien köynnösten koristamia loma-asuntoja ja niiden ympärillä kävelykatuja ja merivesikanavia, tyylikäs pienvenesatama ja suojaisa (joskin hyvin ruuhkainen) uimaranta. Minäkin muuten rohkaistuin menemään siellä uimaan, olen tuo kuvassa selin veteen harppoja tyyppi. Tuumittiin, että jos joskus vielä tulemme tälle saarelle, voisi Puerto de Mogan olla ihan passeli lomakohde.

Loppiainen

Paikallisille, varsinkin lapsille, loppiainen on suurempi juhla kuin joulu. Läheisessä San Fernandossa järjestettiin loppiaisaaton iltana perinteinen kulkue, jonka pääjuttuna olivat kolme itämaan tietäjää, jotka tuovat lapsille lahjoja. Espanjassa lahjoja annetaan siis loppiaisena, ei jouluna. Kun kyse on isosta – ja siten kaupallisestakin – juhlasta on siihen kuitenkin ympätty paljon muutakin. Niinpä kulkueesta löytyi myös Paavo Pesusientä, Disney-hahmoja ja niin edelleen. Ja ilotulituskin kuului toki asiaan.

Palmitos Park

Viimeisen matkapäivän ohjelmaan kuului käynti Maspalomasin eläintarhassa Palmitos Parkissa. Paikkaan pääsee Inglesistä bussilla noin puolessa tunnissa. Ihan ok käyntikohde, joskin mielestäni vähän ylihintainen eikä yllä samalle tasolle kuin Teneriffan Loro Parque ja Fuerteventuran Oasis Park.

Tässäpä nämä, Las Palmasin futismatsista kirjoittelin jo edellisessä postauksessani. Aika tiivis pakettihan tuo viikon lomamatka on, varsinkin kun meillä matka-aika söi siitäkin yhden päivän pois, mutta niin kovin välttämättömältä tuokin Etelä-Suomen tympeän talven keskelle tuntuu.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *