Ystävyys ja ennakkoluulo

Oon usein miettinyt aikuisiän ystävyyssuhteita. On ystäviä, jotka ovat kulkeneet lapsesta asti mukana. On heitä, jotka ovat tarttuneet elämän polulta joskus koulutiellä ja jääneet siihen rinnalle kävelemään. On heitä, jotka on tavannut vasta aikuisena ja löytänyt sielunkumppanin näistä ihmisistä. On ystäviä, jotka joskus olivat tärkeitä, mutta ovat myöhemmin satuttaneet lujasti tai muuten vaan hiipuneet elämästä. Koen, että ystävyyden päättyminen on luonnollinen asia. Elämässä ei oo aikaa ja mahdollisuuksia syviin ihmissuhteisiin liian monen ihmisen kanssa kerralla. Joskus ihmissuhteet eivät jossakin vaiheessa enää ole sen arvoisia. Mun lähipiiri on jo olemassa, se on vahva, se on luotettava ja se on todella lämmin, rakastava ja luja. Siihen ei pääse helposti, koska en etsi siihen lisää palasia, mutta aina välillä eteen osuu timantti, jota saa onneksi kutsua myöhemmin ystäväksi.

Mä oon itse asiassa vähän sellanen ystävyys -ihminen, en kaveruus -ihminen. Joskus nuorempana mulla oli paljon kavereita ja vähän ystäviä. Nyt musta välillä tuntuu, että ystäviä on enemmän kun kavereita, sillä kaverit ovat karisseet pois, ystävät ovat pysyneet.

Mun ei oo helppo ystävystyä. Monesta syystä. Halu on yksi suuri tekijä. Mä en usein edes halua ystävystyä uusiin ihmisiin. Mä meen ystävyyksissäni niin syviin sfääreihin, panostan siihen ihmissuhteeseen ja otan sille aikaa ja vaivannäköä. Ei mulla oo resursseja tehdä sitä monelle täysillä. Ja jotta mä panostaisin ihmissuhteeseen, pitää sen olla mulle oikeasti merkittävä. Koska kun antaa paljon, ja toinen rikkoo sen kauniin ystävyyden, on se oikeasti aika rankkaa. Ihmisen pitää olla siis sen riskin arvoinen. Oon joka ikinen päivä onnellinen siitä, että mulla on mun mielestä, mun tarpeisiin, tosi paljon ihania ystäviä. Eri elämän vaiheilta, eri elämäntilanteissa olevia, erilaisia persoonia, eri puolilla maailmaa. Tunnen kuitenkin turvallisuutta ja rakkautta joka päivä elämässäni sen takia, että tiedän heidän olevan olemassa. Meillä on kotona aina viilattu sitä, että tärkeimmät ystävät ja läheisimmät ihmiset löytyy perheestä. Äitini on hyvin läheinen sisarustensa kanssa ja niinpä meille on alusta asti näytetty malli, jossa sisarukset ovat ystäviä, eivät verisukulaisia. Siinä missä ystävät on perhe, jonka valitsee, on myös valinta, onko perhe ystäviä vai ei. Me ollaan valittu, Continue Reading

42+

Happy day!

(Trogir)

Ai vitsi! Nyt on kyllä sellainen viikko menossa, että ei voi kuin hymyillä! Ensinnäkin, varattiin kesäloma! Joojoo, taisin just jossain sanoa, ettei varata kesälomaa ja lähdetään sitten jos siltä tuntuu ja säät on huonoja. Äkkilähdöllä jonneki. No ei pystynyt. Edellisestä lomasta on kolme kuukautta ja pieni masokistinen matkalaukkuvihaaja minussa halusi ehdottomasti taas reissuun. Kaikki alkoi tosi viattomasti. Halvoista lennoista Kroatiaan. Jotka okei okei, googlailin eilen yhden aikaan yöllä, joten en mee siitä viattomuudesta takuuseen. Se ryöpsähti fullblown-intoiluksi tänään, ja nyt on lennot Dubrovnikiin, paluulennot Splitistä, matkaan lähdössä mieheni ja lapsen lisäksi myös meidän molempien äidit, ja reissu tulee sisältämään siis Dubrovnikin, Splitin, Trogirin ja Plitvicen tai Krkan. Oh yesssss, en malta odottaa! Joku varmaan ihmettelee, miksi mennä samaan kohteeseen kuin missä jo olen ollut (kahdesti), mutta vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska tuo kyseinen kohde on mun ehdoton lempipaikka Euroopassa. Edellisestä Kroatian reissusta on kolme vuotta, joten ihan paikallaan ottaa uusinta. Superkiva fiilis, kun voidaan palkita äitimme kaikesta lastenhoitoavusta viemällä heidät lomalle. Joku saattaisi ajatella, että kymmenen päivää anoppien kanssa on aikamoinen uhka, mutta meidän mamojen tapauksessa ehdottomasti mahdollisuus. Perheloma ja mahdollisuus kahdenkeskiseen seikkailemiseen samassa paketissa. Love it! Eikä haittaa vaikka Suomessa olisi täydellinen kesä koko reissumme ajan. Kyllä kirkkaalle vedelle, ihanille kroatialaisille ihmisille, pikkusaarille ja palmuille on aina sopiva aika!

Matkan varaaminen aiheuttaa aina ihanan pikku tutinan ja innon, tosin tutinaa selittää ehkä se että oon vetänyt tänään jäälattea neljän espresson edestä. Hups. No, ei voi mitään. Oonpahan ollut älyttömän innostuneella, inspiroituneella ja hyvällä tuulella koko päivän :D Continue Reading

27+

Vappusuunnitelmia ja skumppasuositus vappuun

*Kaupallisessa yhteistyössä Lindauer

Ihan alkuun… KIITOS valtavasti kommentteihinne eiliseen postaukseen. Niitä tuli lähes 250 jo nyt, ja oon ollut ihan hölmistynyt teidän palautteesta. Niin lämmintä ja ihanaa palautetta, mitä en oo vielä ees kokonaan saanut luettua ajatuskella läpi. Ajattelin, että harva jaksaa tuota tehdä kun oli aika pitkä, mutta herrajumala, TE OOTTE AIVAN MAHTAVIA!

Täällä voidaan jo paremmin, Dante ei oo enää kipeä, toinen päivä jo kuumeetta, joten varovainen toivomus olisi, jos tää meidän sairastelu olis jo vihdoin ohi. Mä nimittäin niiiiiiin odotan tänä vuonna vappua! Meidän pääsiäinen meni ihan ketuiksi, kun mä olin kipeenä just neljä päivää siinä ja sitten siitä viikko eteenpäin ja vietettiin laadukkaasti muutama päivä kaikki yhessä noroviruksen kourissa. Niinpä nyt kun miehellä on neljä päivää vapaata, niin suunnitelmissa on kaikkea ihanaa ja rentoa, tosin myös ihan asiaa kuten aidan laittaminen pihalle ja terassin laittaminen kesäkuntoon muutenkin. Metsästyksessä grilli ja lämpölamppuja sekä pari pikkujuttua.

Ja tietenkin vapunviettoa! Viime vuoden vappu oli ihana, kun vietimme sen lautapelejä pelaten ystävien kanssa ja tänä vuonna ohjelma on samantyyppinen. Mä yleensä inhoan kaikkia pakkojuhlia, kuten vappua, juhannusta ja uutta vuotta, mutta nyt otan sen täydellä innolla ja ilolla vastaan!

Continue Reading

9+