Reality check

IMG_20160906_192540_resized_20160906_072825373

(Siinä niin. Tukka pesty aamulla, ei harjattu. Kuivunut itsekseen. Takuille. Siksi nutturalla. Miehen Onepiece päällä. Ei tietoa siitä, missä oma on.)

Nyt on jotenkin sellainen olo, että haluan kirjoittaa tämän postauksen. Ei sen takia, että haluaisin teiltä mitään varsinaista reaktiota, vaan koska koen, että on minun velvollisuuteni hieman jakaa teidänkin kanssa ajatuksia tästä aiheesta. Blogistani. Tuossa äsken hetken odotellessani Mungokirppis-ostajaa, istahdin alas ja lueskelin uusimpia kommentteja. Luen niitä päivittäin, useaan otteeseen käyn niitä tarkistamassa. Kun olen bussissa, tai pelkääjän paikalla autossa. Illalla ennen nukkumaanmenoa ja aamukahvin kanssa. Minä ihan oikeasti luen niitä, ja arvostan niitä. Sain tänään kommentin, joka inspiroikin tämän postauksen.

“Moi
vastaatko sä enää kysymyksiin ollenkaan vai odotanko turhaan? Jos yhden palautteen saan sanoa niin Anna ennen blogisi oli mukava ja keskustelua käytiin puolin ja toisin. Enää et vaivaudu vastaamaan. Miksi näin? Nyt ei enää juuri kukaan kommentoi ja sit ihmetellään vähäistä kommenttien määrää. Tämän mä luen vielä, mikäli tähän vastaus tulee ja sitten siirryn muihin blogeihin. Niihin joissa lukijat on tärkeitä.”

Niin, enhän minä juuri vastaa tällä hetkellä kommentteihin. Sillä vaan ei ole mitään tekemistä vaivautumisen kanssa, tai sen, että lukijat eivät ole tärkeitä minulle. Sillä on kaikki tekeminen sen kanssa, että minulla ei tällä hetkellä ole blogin vaatimalla tavalla aikaa. Ymmärrän, että tämä ei kaikille ihan käy selväksi, sillä suurin osa ammattibloggaajista tekee vain blogia, ja heillä on aikaa ihan eri tavalla. Minulla on lisäksi blogiin täysin liittymätön päivätyö, joka vie melkoisen annoksen minun ajastani.

Olisi nytkin ihanaa laittaa teille esille marmoripinnalla kuvattuja kauniita ruoka-annoksia, viimeisintä päivän asua, jonka mies on ehtinyt kuvaamaan tai vaikka kauniita sisustuskuvia. Päätin, että mieluummin vähän keskustelen kanssanne ja tarjoan pienen reality checkin elämääni :D

IMG_20160906_192634_resized_20160906_072823538

(From where I sit… Ei palmun alla tai skumppalasin jatkona. Edessäni on kaaos, jossa vielä päällimmäisenä lukijani tekemät upeat taulut. Ne on tossa kolme viikkoa odottaneet, että ne laitetaan tuon peilin paikalle. Lisäksi siinä on kasa kaikkea muuta. Juuri kuvan rajan alapuolella on kasa pestyä pyykkiä, joka on odotellut kaappiin lajittelua lauantaista.)

Olen tässä pähkäillyt jo useita viikkoja ja kuukausiakin, millainen on blogin kohtalo, sillä aikaa ei vaan ole riittämiin. Toki jos viettäisin kaiken päivätyön ulkopuolisen ajan blogin kimpussa, aikaa riittäisi niin laadukkaisiin jokapäiväisiin postauksiin kuin kommenttien vastavuoroisuuteenkin. Elämä vaan on minulle ainakin paljon muutakin kuin työtä! Normaalisti elämäni tärkeysjärjestys menee jotakuinkin näin: Parisuhde ja perhe, päivätyö, ystävät ja läheiset, koti ja terveelliset ruokailut, harrastukset ja hyvinvointi, blogi. Okei, myönnän, blogi menee usein kahden viimeisen edelle. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun olen tilannut noutoruokaa, jotta jäisi aikaa postaukselle. Tai skipannut treenin. Nyt viime aikoina rinnalla on ollut myös remontti, muutto ja tulevaisuuden muutosten vaatima järjestely. Ne ovat kiilanneet oikeastaan kaiken muun paitsi parisuhteen ja päivätyön edelle. Ystävilläni ja perheelläni ja ennen kaikkea miehelläni on ihan älytön ymmärrys bloggaamistani kohtaan ja saan heiltä onneksi paljon anteeksi. Ei ole yhteen jääneet ne kerrat, kun tämä pariskunta on ollut myöhässä jostakin, koska lähtöajan koittaessa mä olen vielä kirjoittanut postausta. Eikä mitään kivannäköstä ruokaa saa syödä, ennen kuin siitä on otettu kuva. Ja he ymmärtävät, mukisematta. Olen siitä heille äärimmäisen kiitollinen.

Minä rakastan bloggaamista, saan siitä valtavasti iloa irti! Samalla kuitenkin pidän sitä ehdottomasti työnä, ja olen aina ollut sitä mieltä, että työ ei saa olla koko elämä.

Esimerkiksi koen tärkeäksi, että parisuhdetta tulee vaalia. Vaikka oltaisiin vankalla pohjalla ja rakkaus kukoistaisi, ei parisuhdetta saa jättää hoitamatta. Onnellistakin parisuhdetta pitää hoitaa, muuten siitä tulee äkkiä onneton. Myönnän, olen viettänyt aikaa mieheni kanssa. Aikaa, jona olisin voinut vastata kommentteihin, mutta remppaamisen keskellä olen ottanut tunnin, tilannut pizzat ja istunut miehen kanssa risti-istunnassa lattialla syömässä pizzaa ja ihan vaan juttelemassa. Koska sitä minä kaipaan parisuhteelta, me kaipaamme toisiltamme. Aikaa, jolloin keskitymme vain toisiimme. Ja jos pitäisi valita miehen ja blogin välillä, kuoppaisin tämän koko tämän sivuston silmänkään värähtämättä. Ystävyyssuhteiden ylläpito on mulle äärimmäisen tärkeää ja niin myös perheeni kanssa läheisten suhteiden pitäminen yllä. Lisäksi olisi vielä kaikki muu, mihin elämässä menee vaan aikaa. Ruoanlaitto, siivous, Benjin kanssa ulkoilut jnejne. Niihinkin vaan menee ihan tolkuttomasti valveillaoloajasta. Arjen välttämättömät asiat eivät vaan välity sinne puolelle.

IMG_20160906_192700_resized_20160906_072822726

(Yummayyy. Päivän gourmet-ateriani. Tomaattikeittoa vuohenjuustolla. Suoraan purkista. Sängyllä sylissä syötynä, koska ruokapöytä on kuin pommin jäljiltä keittiöremontin takia.)

Näiden kuvien myötä haluan paljastaa teille hieman todellisuutta tästäkin päivästä. Heräsin tänään 45 minuuttia ennen kuin piti lähteä töihin. Meikki päähän, aamupala naamaan, Benjin kanssa pihalle, ekat vaatteet, jotka käsiin sattu päälle, ja menoksi. Palasin kotiin 17.30. Töiden jälkeen piti käydä (ihan oikeesti nyt sanon, että vittu taas) K-Raudassa, postissa, ruokakaupassa ja hakemassa Benjille ruokaa eläinkaupasta. Kieltäydyin menemästä jumppaan ystäväni kanssa, koska muutama kuopiolainen ostaja on hakenut ostoksiaan kotoamme. Kotiin päästyäni totesin, että on ihan pakko ottaa powernapit. Kaksikymmentä minuuttia unta kaaliin ja sitten hommiin. Siivosin pommin jäljiltä olevan pukeutumishuoneen ja luettuani kommentteja tuli pakottava tarve kirjoittaa. En ehtinyt tekemään ruokaa, vaan vedän tätä kirjoittaessa naamariin valmiskeittoa ja leipää. Koska ei vaan ehdi venymään muuhun tänään! Ja kyllä. Sängyllä. Aamutakista ja pyyhkeestä tehdyllä alustalla, jolle mies toi keittoa ja totesi, että nyt syöt. Koska muuten ois unohtunut. Vieressä on vähän palanut ruisleipä sulaneella voinapilla. Aina välissä käyn auttamassa miestä keittiössä seinälaattojen kanssa.

Jahka saan tämän postauksen kirjoitettua, suuntaan kohti olkkarimme vuorta IKEA-kasseja. Aloitin tuon valtavan kirppismyyntiurakan toissapäivänä jo ihan sen takia, että oli pakko. Meidän pitäisi päästä käsittelemään saunamme ja ehkä joskus vielä käyttämäänkin sitä :) Siellä on vaan tiellä ollut IKEA-kassillista toisen perään kirppiskamoja. Projektia, jota olen siirtänyt jo varmaan vuoden jatkuvasti eteenpäin.

Olen tässä elänyt jo useita kuukausia niin, että tällaiset päivät ovat ihan normaalia. Että jokainen päivä tuntuu siltä, kuin tiimalasin hiekka valuisi jatkuvasti sormieni lävitse. Ja nyt siihen tulee muutos! Olin pyöritellyt mielessäni jo kaikkia mahdollisuuksia jo hetken aikaa, kunnes eteeni tipahti mahtava mahdollisuus ensi keväälle. Kaikkia yksityiskohtia en vielä voi luottamuksellisuuden vuoksi paljastaa, mutta kerron ne teille jahka kaikki palaset on loksautettu paikalleen. Kun tämä upea mahdollisuus tarjoutui minulle, päätin lähteä siihen mukaan täysin rinnoin. Koska aika on ollut kortilla muutenkin, jotain oli jätettävä pois. Koska uudet tuulet ovat vahvasti blogimyönteisiä, päivätyön oli aika siirtyä taka-alalle. Sinänsä tosi harmillista, koska meillä on ihan mahtava tiimi, ja olen viihtynyt tämän vuoden työssäni todella hyvin. Minulla on ollut ihania asiakkaita, ihania projekteja ja ennen kaikkea aivan mahtavat työkaverit! Onneksi minulla on myös aivan mahtava pomo, joka ymmärsi dilemmani ja tarjosi minulle vaihtoehtoa lopettamiselle! :)

IMG_20160904_162154_resized_20160906_072824704

(Keittiön projekti. Olen ylpeä avustaja.)

En siis lopeta päivätyössäni kokonaan, mutta syyskuun lopusta teen päivätyön hommiani freelancerina. Työmäärä tulee vähenemään, teen mielekkäitä projekteja itselleni sopivalla aikataululla ja teen niitä kotoa käsin / lokaatioilla. Työtuntien vähenemisen lisäksi minulta poistuu siis myös toimistolle ja takaisin kulkemiseen menevä aika! Otan vastaan projekteja sen mukaan, miten ehdin, ja tämän mahdollisuuden tarjoama itsenäisyys on ihan mieletöntä!

Kyllä, sain taas kaikki rusinat pullasta. Olen onnellinen ja niin kiitollinen, että tämäkin järjestyi näin mukavasti. Talvella tai alkukeväällä ajankohtaistuva uusi projekti on sellainen, jota pääsen jakamaan teidänkin kanssa, ja uskon, että se tuo kauan kaivattua muutosta, inspiraatiota ja jännitystä myös tänne blogin puolelle! Uudet mahtavat asiat vaativat välillä hieman pidemmpää työstöä, ja siksi tätä nyt vielä valmistellaan hetki ihan rauhassa. Tämä remontti on jo opettanut, että mikään ei tapahdu suunnitelmien mukaisessa aikataulussa, ja siksi en voi tehdä teille mitään tarkkoja lupauksia. Uskoisin, että loka-marraskuun kohdilla on itselleni vahvistunut kaikki yksityiskohdat ja voin jakaa ne teidänkin kanssa.

Nyt pyytäisin teiltä vielä hetken malttia ja jaksamista tämän blogin ailahtelevuuden kanssa. Reilu kolmen viikon päästä kalenterini muuttuu jälleen hieman järkevämmäksi, ja silloin minulla on aikaa omistaa blogille taas ihan eri tavalla!

Siihen mennessä haluaisin kuitenkin reagoida lukijapalautteeseen, ja tehdä teidän kanssa diilin :) Olen ajastanut jokaisella sunnuntaille postauksen, johon voitte jättää kysymyksiä. Asioita, jotka on jääneet vaivaamaan tai ihan kysymyksiä siitä, mistä joku hattu on. Niitä, joihin en ole viime aikoina vastannut. Kun kommentit ovat keskitetysti yhdessä postauksessa, voin luvata, että maanantaisin vastailen niihin. Tämä olkoot laastari luodinreikään vielä tämän kiireisen syyskuun ajan :)

P.S. Asukuvat tuntuivat tähän rinnalle hieman kornilta kuvitukselta, joten palataan niihin huomenna :D