Laukkuaddiktin tunnustuksia

laukut (1 of 1)

Huhhhh, mikä tehtävä. Moni teistä toivoi jonkin sortin laukkupostausta ja erityisesti käyttökokemuksia ja ajatuksiani siitä, miten laukuissa on laatu vastannut hintaa. Ajattelin tehdä tähän pienen listauksen mun suosikeista, “pettymyksistä”, yllättäjistä ja yleisesti vähän ajatuksia laukuistani.

Mun on pakko aloittaa sillä, että lähtokohtaisesti olen tyytyväinen jokaiseen tämänhetkiseen laukkuuni. Toiset ovat nousseet käytössä yli muiden, toiset jääneet vähemmälle käytölle, mutta mitään pettymyksiä ei kyllä ole. Jouduin ihan miettimään, mitä siihen kategoriaan voisin edes laittaa. Laadullisesti mulla on käynyt varmaan ihan megalomaaninen tuuri, sillä en ole joutunut pettymään yhteenkään laukkuuni. Päinvastoin moni on yllättänyt positiivisesti. Oli oikeasti työn ja tuskan takana erottaa joitakin negatiivisesti ja ihan ykköstä lukuun ottamatta oli myös todella hankala tehdä jotain TOP-listaa laukuistani, sillä ne kaikki on mielestäni aivan upeita. Väittäisin, että kuukauden päästä saattaisin valita eri laukut, tai viikonkin päästä. Ihan fiiliksestä kiinni. Nämä nyt tuli mieleen ominaisuuksiltaan sellaisina, mitä halusin tuoda esille ehkä muita enemmän :) Continue Reading

0

Yksi erittäin tehokas viikonloppu

kevatsiivous (2 of 8)

(Jatkuva suuri taistelu sisälläni.. Värijärjestykseen vai ensin hihattomat, sitten hihalliset? KAMALA ongelma :D)

Mun on myönnettävä jotain. Mä oon välillä tosi paha “sitten kun…” ihminen. Se sittenkun ei vaan monen asian kohdalla koskaan tapahdu. Meillä oli todella pitkään valokuvakehykset paikoillaan tyhjänä, en oo vieläkään saanut lyhennettyä meidän verhoja ja pahin, ehdottomasti pahin projekti on ollut kirpparikamojen myyntiin laittaminen. Nykyään kun ei ole sellaisia kunnon face-to-face kirppareita (paitsi ehkä jotku bloggaajakirpparit Helsingissä), on toi projekti tuntunut mahdottomalta. Vuosien varrella oon ahkerasti tyhjennellyt kaappeja, joiden asukit on päätyneet IKEA-kasseissa ja laatikoissa lämpimään varastoon odottamaan myyntiä. Välillä oon osan saanut eteenpäin, mutta aina vaan toi projekti paisui ja paisui. Tuossa jo jokunen aika sitten, eli ehkä kaksi kuukautta sitten, mies roudasi pyynnöstäni kaikki ne tavarat, joita VUOSIEN varrella on kertynyt, meidän pukeutumishuoneeseen. Ja lupasin pyhästi (ja enimmäkseen itselleni), että nyt vihdoin saisin sen aikaiseksi.

Mä vihaan itsepalvelukirppareita. Toki käyn niillä välillä pyörimässä, varsinkin nyt lastenkirppareilla, mutta niillä myyminen on puuduttavaa. Pitäisi joka päivä käydä siivoamassa pöytä, osa tavarasta vaan häviää, osa varastetaan, ne pitää kaikki hinnoitella lapuilla ja se on ihan tosi tylsää. Netin tai Instagramin kautta myyminen on vaivalloista, mutta kaiken kaikkiaan parhaan tuloksen sillä saa yleensä. Lukijat ympäri Suomen saa yhtäläiset mahdollisuudet ostella, eikä kukaan varasta mitään. Mutta voi luoja tota homman määrää. Ensin pitää kuvata kaikki vaatteet mannekiinin päällä, missä ne ei koskaan näytä kovin hyvältä ja mikä vie iäisyyden. Sitten pitää vastailla kysymyksiin, vastata miljoonaan sähköpostiin, paketoida ja raahata postiin. Sinänsä helppoja hommia, mutta tuo on niin aikaavievä projekti, että ei pahemmasta väliä. Nyt kun vauva on kuitenkin pian tuloillaan, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Continue Reading

0