Sori sori sori tästä radiohiljaisuudesta all of a sudden, oon ollu ihan törkeessä menossa koko ajan, en oo ihan oikeesti hetkeäkään hengähtäny himassa yksin sen jälkeen ku tultiin Latviasta. Viime yönä nukkunu esim. 3 h, sitä edeltävänä vissii 5. Tiedän, oma moka ku en anna itelleni aikaa olla, mutta kun on vaan 2 viikkoa aikaa Suomessa, haluaa siitä kaiken ottaa irti. Joten, blogi jää vähän taka-alalle, olen todella pahoillani:)

Yritän huomenna tulla takas uusien juttujen kera, mutta nyt…

Bloginostot vanhasta blogista saa siis luvan jatkua nyt vaateviikon vaatehuolto-postauksella:)

Mungolife pt.1 – Vaatehuolto

Hejpådig ja viimeistä viedään! Vaateviikolla siis. Tänään siis puhetta enemmän tai vähemmän aiheesta kankaat ja vaatehuolto.
Mä oon tässä vasta viime aikoina huomannut kiinnittäväni enemmän ja enemmän huomiota siihen, mistä kankaasta vaate on tehty. Siinä missä ennen meni eikä meinannu, niin nyt pysähtyy tutkimaan sitä vaatteen “tuoteselostetta” (ihme, ettei mua oo vielä kosittu ammattitoimittajaks, ku oon näin asiantuntea termeiltäni). Lisäksi kun aikaa tulee vietettyä ton Merin kanssa aika paljon, niin sieltä tulee vaatekaupan myyjältä aika paljon totuutta vaatteista kuultua.

Mitä siis ennen tein?
- Ennen oikeestaan täysin vähät välitin siitä, mistä kankaasta vaate on tehty, ja pesinkin kaiken 40 asteessa.
- Ihmettelin aina, miksi hihat ja paitojen pituus kutistu, farkut löysty käytössä ja paidat nukkaantu sekunnissa.
- Ostin vaatteita enemmän ja käytin niitä vähemmän, käytin myös huoltoon paljon aikaa.

Mitä teen nyt?
- No katon sen saakelin lapun sieltä vaatteesta!
- Olen huomattavasti onnellisempi.
Farkuista:

Mä oon ennen hyppiny farkkuihin sillai, että jos nappia on joutunu enemmänki pakottamaan kiinni, niin oon ottanu mieluummi sen isomman koon. Kattomatta lappuja. Jos farkuissa ei oo yhtään elastaania (tosi harvinaista nykyään), vaan ne on sellaset kunnon farkkukankaan tuntuset farkut, niin niistä kannattaa ottaa se koko, joka istuu jo myymälässä hyvin. Ne venyy myös, mutta todella todella vähän. Farkut, joissa on 2 % elastaania venyy ainaki yhen koon parin käyttökerran jälkeen. Mä olen monta kertaa vieny upeet farkut himaan ja parin viikon päästä ne on pussittanu polvista ja pakaroiden alta. Ja no kaikkialta. Nyttemmin oon oppinu käyttämään järkeä (Meri siis opetti) ja opin, että elastaanilla varustetut farkut venyy todella paljon. Jos siis normaalisti ennen oisin ottanu koon 28″, niin nyt sen pitää olla max. 27″. Ja ei haittaa, vaikkei nappi mee ihan kiinni kaupassa. Farkut kotiin ja taapertelemaan ne päällä ympäri asuntoa siellä täällä ja kyykistelemään. Johan menee kiinni kohta.

Tällä hetkellä mulle (normaalisti kokoa 28-29 käyttäneelle) menee parhaiten farkut, jotka on kokoa 26. Kaupassa saa kiemurrella tunnin, ennen ku nappi menee kiinni, mutta parin käyttökerran jälkeen farkut mahtuu iisisti. Väliä ei ole sillä, onko farkut Ginan, Zaran, Dieselin vai Tigerin, sama juttu niissä aina on. Tekisi siis helposti mieli vedota laatuun, mutta farkku on farkkua, vaikka siinä seisoisi, että ne on kullasta tehdyt (okei, no se ehkä vaikuttas vähän, mut not the point).

Eniten suosittelen ratsaamaan kirppareita farkkujen toivossa. Mun kaikki lempparifarkut on kirpparilta. Miksi? Koska kun ne on kirpparilta ostettuna (käytettynä) ollu täydellisen istuvat, ne on sitä jatkossaki. Ne on edellisellä käyttäjällä venyny siihen malliin ja muotoon ja kokoon, missä ne tulee olemaan, eli ne ei enää veny. Ja hei, saat täydelliset farkut vieläpä halvemmalla!

Paidoista/topeista:

Luonnonkuidut on pop. 100 % puuvilla on parasta, mitä tiedän. Hakkaa polyesterikaverinsa mennen tullen ja ympäri vielä. Kaikki, mikä on puhdasta puuvillaa tai puuvillaviskoosi-sekoitetta on mun mieleen. Niissä pysyy saumat kunnolla sivuilla, eikä ui siihen eteen, ja kangas ei nukkaannu kahden käytön jälkeen. Muutenki luonnonmatskut (puuvilla, villa, pellava, silkki) tuo siihen kankaaseen aina sellasta “puhtautta”, joka pitää sen pidempään hyvänä. Neuleissa akryyli on yökötyslistalla. Valitettavasti akryyliä on melkein joka neuleessa, mitä noissa halvemmissa liikkeissä (Zara, H&M, Gina, Vero Moda, VILA jne.) myydään ja varmasti munki neuleista suurimmassa osassa on akryyliä. Kattokaa sitä akryylin määrää. Jos vaate on sekotetta, jossa akryyliä on alle puolet ja kaverina on puuvillaa/villaa ja viskoosia, niin se on todennäkösesti ihan asiallinen. Sormituntumalla selvii parhaiten.

Jos neule tuntuu pehmoiselta, niin kokeilkaapas hangata kangasta vaikka käsivartta vasten. Jos se tuntuu vähänkin sähköiseltä tai kovalta/muoviselta, niin todennäkösesti parin pesun jälkeen se muuttuu sellaseks kovaks ja sähköiseksi. Jos kangas venyy hirveesti joka suuntaan, todennäkösesti se menettää muotonsa heti parin käytön jälkeen. Siinä vaiheessa ku se neule näyttää ihanalta ja kivalta, nii on vaikee muistaa, että se todennäkösesti kuitenkin menettää ihanuutensa siinä kolmannen pesun kohalla.

Satsatkaa siis siihen kankaaseen ja tuotteen laatuun. Tää ei tarkota, että pitäis shoppailla vaan kolmilukusilla summilla myytäviä vaatteita, vaan vähän kattoa niiden halvempienkin joukosta, mikä on laatua ja mikä ei.

Mun omia lemppareita on kaikki sellaset “ohuet” kankaat, meleeratut T-paidat ja topit, ohuet farkkukankaat, neuleissa puuvillaiset ohuet tai villaiset paksut versiot ja ennen kaikkea kangas, joka ei rypisty ja laskeutuu kauniisti. Mä rakastan mekoissa sellasia liukkaita kankaita, jotka on kuitenki vähän paksuja (ei mitään hajua, mistä ne yleensä on). Ohut liukas kangas jää helposti kiinni iholle, tarttuu sillai ohuen muovipussin kaltaisesti ja helposti sellanen ohut joku satiinihenkinen hökötys aiheuttaa tukan kiipeilyn seiniä pitkin, kun siinä on sähköä latautuneena enemmän ku normaalissa sähkötehtaassa. Siinä missä en hirveesti perusta keinokuiduista iholla suoraan, niin kyllä ne polyesteri-vaatteet useimmiten on ne kivoimmat juhlavaatteet.

Juhlavaatteissa voi muutenkin hyvin mun mielestä turvautua niihin kankaisiin, jotka ei oo niin kestäviä. Ne ei kuitenkaan oo niitä everyday-vaatteita, joiden pitäisi kestää päivittäinen käyttö ja kulutus. Jakuissa ja tollasissaki usein se liukas keinokuitu toimii paremmin. Jos mun pitää ottaa joku vaate, joka on todennäkösesti kosketuksissa neulotun vaatteen kanssa, otan aina sellasen liukaskankaisen, johon ei tartu hirveesti karvoja. Kokeilkaa huviksenne angoraa sisältävää neulemekkoa tavallisten trikoolegginsien kanssa ja sitten wetlookien kanssa. Jep. Ymmärtänette yskän. Sama juttu, jos on kaulassa kaulaliina ja päällä musta mattapintainen perusjakku. Imee ittensä jokaikisen hemmetin karvan.

Multa usein ihmetellään blogin puolella miksi suosin nahkatuotteita yli synteettisen nahan. No ihan vaan koska, musta ne on kaikin puolin parempia. Sekä käyttöön, että planeettaa ajatellen. Joo, eläinten oikeudet on tärkee juttu, mutta nahka on loppujen lopuks melkein aina lihatuotannon sivutuote. Kuitenkin, nahkatuotteet on huomattavasti kestävämpiä kuin synteettisestä nahasta valmistetut, ja lisäksi niiden tuottaminen ja tuhoaminen on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin synteettisestä nahasta valmistettujen.

Tämän lisäksi aito nahka on huomattavasti esteettisempää, käytössä parempaa ja pehmeempää. Synteettinen nahka kestää vettä paremmin. Siinä sen ainoa hyvä puoli. Pakkasilla tekonahkalaukut poksahtelee, ompeleet repeilee, ne ei kestä painoa samalla tavalla ja miljoona muuta asiaa. Ennen kaikkea, synteettisen nahan kanssa todella usein tulee muovi-efekti, mikä ei nahan kanssa ole huolenaiheena. Jos saan siis valita aitonahkaisen tuotteen ja tekonahkaisen tuotteen välillä, valitsen aina aitonahkaisen.\

Mitäs huoltotoimenpiteitä sitten vaatteille ja asusteille?

Aloitetaan vaatteista.
- Oikeaoppinen pesu ja kuivaus; eli oikeat pesuasteet, samanväristen vaatteiden kanssa peseminen ja kuivaaminen esim. henkareilla tai ripustettuna niin, että saumat on tasaisesti.
- Ei tummia vaatteita mielellään kuivausrumpuun ikinä, niiden ommelsaumat haalenee siellä. En tosin suosittele mitään “hyviä” tuotteita sinne rumpuun muutenkaan. Alusvaatteet, alustopit ja leggarit ihan millo vaan.
- Mä itse suosin puisia henkareita säilytykseen. Käyttäkää niitä vaatteen kanssa tulevia henkarinaruja, ei tarvii venyttää niiden mekkojen ja toppien olkaimia.
- Suosin muutenkin henkareita enemmän ku taittelua, jos saisin, niin mun kaikki vaatteet ois henkarilla.
- Kun pakkaa esim. talvivaatteet kesäunille, niin sen voi tehdä pukupusseissa, eikä myttyinä jonneki laatikkoon. 3 pukupussin setti Ikeassa maksaa sen 1,95 ja vetää helposti 10 takkia yhteensä. Ja on varmasti hyvässä kunnossa kun puolen vuoden tauon päästä avaa. Kenkiä, joita ei käytä tietyssä sesongissa ois hyvä pitää laatikoissa, niin pöly ei pääse tekee tepposiaan. Mitään en suosittele säilyttää paikassa, minne aurinko pääsee helposti, värivirheitä alkaa löytymään.
- Pesen mun vaatekaapin aika usein, en kestäis ajatusta jostain vaatekoista tai muusta vastaavasta.
- Silitän todella harvoin, koska sen lisäksi, että vihaan sitä, se mun mielestä tekee hallaa vaatteelle. Mieluummin siis kunnon ravistelu ja henkarille kuivumaan pesun jälkeen, niin ei tarvii silittää.
- Kun vaate alkaa nukkaantumaan, nukkakone on mahtava keksintö! OBH Nordican sellanen makso kai 10 tai 20 euroa, ja on tullu tarpeen! Sitä ei tosin liikaa kannata käyttää, ja ohuissa kankaissa nöyhtä/nukka kannattaa napsia sormin, ei vahingoita kangasta yhtä paljon.
- Ei ikinä kosteita vaatteita pyykkikoriin! Ne voi helposti värjätä muut vaatteet siellä ja sen lisäksi kosteudessa muhiminen ei koskaan tee hyvää. Jos ei hikinen/nihkee/kostee vaate pääse samantien pesuun, niin henkarilla partsille kuivattelee/tuulettumaan.

Vaatteiden ja kenkien käsittely:
- Oikealle tekstiilille oikea tuote. Nahkatuotteille nahan suoja-aine, mokkasille tuotteille mokan vastaava. Tekonahkatuotteille ei suoja-aineita.
- Mun OTK-saappaista on kysytty paljon, nehän on Topshopin ja jotain mokkaa ne kai on. Oon ihan kostealla rätillä niitä putsannu ja parin kuukauden välein lisänny mokan suoja-ainetta.
- Kengille saa lisäelinaikaa helposti ohuilla pohjallisilla. Varsinkin jos jalat hikoilee helposti, niin pohjallinen kenkään (mieluiten nahkainen), ja se imaisee ylimääräisen hien. Kengät eivät ala haisemaan yhtä nopeasti, ja hiki ei tee vahinkojaan kengässä.
- Saappaiden varret jos on päivästä toiseen rutussa, ne menettää muotonsa. Aikakausilehti rullalle varteen, niin varsi pysyy suorana, eikä tule rumia taitoskohtia nahkaan.
- KORKOLAPUT! Siis mä en voi korostaa tätä tarpeeks. Pitäkää ne korkolaput oikeesti kunnossa. Mikään ei tee niin pahaa ku se, että joku kävelee korkkareilla, joista on korkolaput irti ja naula iskee joka askeleella asfalttiin. Ja sen lisäks koko koron se tekstiiliosa on ihan “rullalla”.
- Korkolaput ei koske vaan niitä korkkareita. Myös matalissa kengissä ja etenkin saappaissa on usein “korko”. Sellanen puolen sentin korotus siellä kannan alla, joka on siis “korko” myöskin. Niitäkin voi uusia suutarilla, jos se kuluu pahasti.
- Myös kärjet voi vahvistaa kengissä suutarilla. Kun siis alkaa tuntua, että varpaat tulee kohta ulos, niin kärkivahvistin sinne pohjaan, jo on elämä helpompaa. Mun äitin mokkaiset ylipolvensaappaat yli 25 vuoden takaa on pohjasta ku uudet. Niissä on kärki ja korko uusittu pariin otteeseen ja homma toimii.
- Kengissä, joissa ei oo pitoa, kun niissä on muovinen pohja, niin niihin nahkainen pohja suutarilta. Askel pehmenee ja pitoa on enemmän.
- Jos vaate on sähköinen, niin käsiin käsirasvaa, ja sitten silittelee sitä vaatetta. Poistaa sähköisyyttä. (Ja ei sit lotrata sitä vaatetta rasvaiseksi, vaan järki päässä tämän kanssa)
- Säästelkää huivejanne ja kaulaliinojanne, ja avatkaa ne aina auki ja taitelkaa kaappiin. Ei sellasina solmuina hattuhyllylle (köhhöömm, miltäköhän noi omat nyt näyttääkään…?), koska se vaan rikkoo sitä kankaan rakennetta, kun ne on koko ajan venytettynä johonkin suuntaan.
Laukku-niksi:
- Jos teillä on laadukasta nahkaa oleva laukku, niin sen suojaaminen tapahtuu todella helposti ja kätevästi. Sinistä Nivean sitä perusrasvaa ja hierotte sitä siihen nahalle. Sillä hoidan mun Russell & Bromleyn nahkalaukkua esim. ja kyllä vaan laukku siitä tykkää. Nahka on kuitnekin loppujen lopuksi “ihoa”, niin miksikäs sitä ei vois tollasella hoitaa? Ja tää niksi on peräisin Salvatore Ferragamon liikkeestä ja Lontoo-mamin kautta mulle kulkeutunu, eli en oo tätä ite keksiny, vaan ihan ammattilaisten käytössä.

Ja ihan mun lempiaiheeni:
- SOPIVAT ALUSVAATTEET! Mä voisin paasata tästä vuoden. Mustan paidan alle mustaa, valkoisen alle valkosta jne. Jos olkaimet on näkyvissä, niin olkaimettomat rintsikat. Tähän tulee jatkuvasti nillitystä, että kun on isot rinnat niin mitäs sit, ei ne olkimettomilla pysy! Pysyypäs. Ottakaa mallia vaikka bloggaajista esimerkiksi Meristä ja Veerasta, joilla on etumuksessa mittaa, ja silti mimmeillä ei koskaan näy rumia olkaimia törröttämässä. Ja jos joku nyt tähän repii sen kortin, että ei ole varaa ostaa mitään hyvinpitäviä olkaimettomia rintsikoita, niin sanon täysin ystävällisesti tämän: Sitten ei tarvii käyttää sitä tuubitoppia tai muuta olkaimet paljaaksi jättävää toppia!
- Mun mielestä (ja huom, henkilökohtanen mielipiteeni, kenenkään tarvii olla samaa mieltä) ei ole vain tyylitöntä vaan mautonta kun kaunis nainen kävelee valkoisessa tuubitopissa, jonka alta pilkottaa ihonväriset olkaimet. Tai ne silikoniset. Ja jos on ohutolkaiminen mekko/toppi ja sieltä paistaa paksut olkaimet (ymmärrän kyllä, että isorintainen tarvitsee tukea ja ne paksut olkaimet) niin jälleen voi jättää ne olkaimet pois. Jos rintsikat näky tarkotuksella avonaisen topin sivuilta tai läpinäkyvän paidan alta, tulee vaikutelma, että ne näkyy tarkoituksella. Olkainten kanssa tulee aina sellainen vaikutelma, että se on vahinko.

Jos tuntuu, että oikein istuvaa mallia ei omille rinnoille löydy, niin jättäkää se yksi juhlatoppi ostamatta, kävelkää Changeen tai Funky Ladyyn ja mittauttakaa rintamus ja antakaa ammattilaisten auttaa niissä alusvaatteiden valinnassa. Sen lisäksi, että olkainten vilkkuminen on rumaa, vääränmalliset alusvaatteet pilaa minkä tahansa vaatteen, ku ne litistää tissit tai saa ne näyttää sellasilta Madonna-kartioilta, eikä yhtään sovi kropalle muutenkaan.

Noista silikoniolkaimista oon avautunu aiemminki, mutta avaudun vähän lisää. Ei niitä kiitos enää koskaan ikinä jooko?! Mä itekin olen niitä käyttänyt ja vahingosta viisastunut. Jos vaate ei pysy päällä ilman rintsikoita ja rintsikat ei pysy ilman olkaimia, sitten pitäydytään niissä vaatteissa, joissa ei tarvii jemmailla olkaimia.

Alusvaatteista myös niitä pöksyjä voi hetken miettiä. Jos on napakka trikoinen hame/mekko ja alla pakaroihin porautuvat mummokalsarit niin on näky vähintäänkin irvokas. Eli alle stringit tai sitten sellanen bokserimalli, joka pitää koko pebatsun hyvännäkösenä eikä anna sen hyllyä. Jokaisella naisella pitäisi olla valikoimissa stringit, hotpantsit ja bokserit. Mielellään ei mitään pitsiä vaan puuvillaa esimerkiksi. Ja ihan oikeesti. Testatkaa yks juttu. Alle sellaset perusalkkareiden malliset kasarit (mummomalli) ja farkut (joustavat farkut) jalkaan ja peilin eteen tutkimaan. Ja sitten sama niin, että farkkujen alla stringit/hotpants. Ja tulkaa sit kertoo kumman kanssa se peppu näyttää paremmalta.

Ja sitten. Vaikka alusvaatteet on alusvaatteet, niin ei niiden huolenpitoa silti tarvii laiminlyödä. Uskon vakaasti, että jotkut nukkaantuneet neljän vuoden takaiset satiiniset H&M:n rintsikat on hirveen kivat päällä, mutta kun topin alta sivulta puskee kupin reunaa, joka on täynnä nöyhtää ja nukkaa, niin ei hyvä.

Ennen kaikkea! Kankaasta ja laadusta ei ole väliä, jos mustissa vaatteissa on valkoista nöyhtää ja karvoja ja vaatteet on rypyssä. Pitäkää siis vaatteet sileinä tai silittäkää ne, ja hankkikaa jokaikinen kotiin sellanen tarrarulla. Mun oma asustaa tossa ulko-oven vieressä koti-avaimien vieressä, että kun oon lähössä himasta, niin varmasti muistan nappasta ne Simban valkoset karvat pilaamasta asua.

Yleinen siisteys siis ensin, sitten kangasvalikoimaa pohtimaan:)

I rest my case, mutta teiltä kaipaan lisäideoita! Miten te huollatte vaatteitanne?