Pikapika

raita (1 of 1)Hello hello Wienistä! :) Mä oon lähdössä juuri toista kaupunkipäivää viettämään, mutta sitä ennen halusin kertoa, että Mungostylen puolelle päivittyi eilen illalla eräs rennon letkä Linnanmäki-asu, käykää tsekkailemassa se! Mungostylen puolelle on tänään illalla tulossa tähän liittyvä postaus, joten pysykääs sielläkin mukana.

Meillä on tänään ohjelmassa Prateriin tutustumista ja muuta kivaa, mutta palaan illalla asiaan sitten tuoreiden Wien-kuvien kera.

P.S. Olen ihastunut tähän kaupunkiin. Täällä on juuri niin kaunista kuin odotinkin!

”For the fates are devious by heart / They envy you your dreams, so they’ll let you drow ”

IMG_8777

HULMUAVAN KUKALLISTA. Muistatteko kun muutama vuosi takaperin olin sitä mieltä, että maksimekot on ihan kamalia? En pysty ymmärtämään menneisyyden Annaa. Toisaalta, jos kelaa ajassa taaksepäin ja tutkailee mun jotain vanhoja ihastuksia ja tukkatyylejä, mulla ja sillä mimmillä on muutenkin aika paljon erimielisyyksiä siitä, mikä on jees ja mikä ei. Se pistää itse asiassa miettimään, että kattookohan näitä nykykuvia viiden vuoden päästä samanlaisella pään pyörittelyllä ja silmien muljauttelulla. Todennäkösesti. No, jokainen ajanjakso edustaa kai omaa senhenkistä persoonaa parhaiten. Ja nykyinen ajanjakso on tuonut mussa esiin jotain, mitä menneisyyden Anna olis kutsunut mummoiluvaatteiden vallankumoukseksi.

IMG_8850 IMG_8999 IMG_9011 IMG_8940

Ihastuin tähän rennonletkeään Zaran maksimekkoon jo kesän alussa ja se on ollut hyvä vaate niinä päivinä, kun en ole jaksanut pukeutua mihinkään muuhun. Rento malli ja kepeä  väri on ihana kesällä, varsinkin näillä helteillä. Nahkatakki tuo mekkoon ryhtiä jos päivä jatkuu pitkälle iltaan. Nähtävästi kesä tuo musta esiin laiskimuksen, koska mun pukeutumista määrää näinä päivinä aika lailla pitkälti helppous. Nytkin istuskelen tässä kotona terassilla tukka ja meikki laitettuna suuntaakseni Skifferiin Vivven kanssa postauksen kirjoittamisen jälkeen. Onkohan sinne ok mennä Jumpinissa? Onneks mulla on maksimekkoja, joista valita :D

IMG_8844

IMG_8858 IMG_8936 1Mungo vaiheessa2-001

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? Iskeekö maksimekot, vai alkaako ne olla jo todella todella vanha juttu? :)

Koti-ikävä… ei minnekään

Hei heinäkuu, mihin sulla on niin kamala kiire? En tajua mihin nää päivät on menny. Mua alko masentaa tänään ku tajusin, että kesä on jo yli puolenvälin. Mulla on menny tää päivä muutenki jotenkin madellen negatiivisissa ajatuksissa ja oon katellut lentoja milloin mihinkin. Mulla on jotenkin jatkuvasti ikävä jonnekin, enkä oikein itekään tiedä, minne.

Mulla on kauhee koti-ikävä Lontooseen. Mulla on ikävä mun asuntoa, mun tavaroita siellä, omaa sänkyä ja kaikkea sitä ”omaa”. Mulla on ikävä Annikaa ja Lontoossa asuvia ystäviä ja  mun arkea siellä. Mulla on ikävä meidän lähikauppaa ja kaikkia niitä herkkuja ja meidän keittiötä ja ruoanlaittoa kotona. Mulla on ikävä poimia kukkakaupasta lemppareita leikkokukkiani ja asetella niitä mun lempimaljakkoon. Mulla on ikävä vaan makoilla meidän sohvalla ja höpötellä Annikan kanssa kaikesta turhasta ja tuntea oloni siksi, että olen kirjaimellisesti kotona. Mulla on ikävä lähikatujamme, joilla lenkkeilen ja omaa kuntosaliani. Mä rakastan mun perhettä, mutta kaipaan myös yksinoloa, mitä ei kyllä täällä kotikotona tapahdu. Koko ajan on ympärillä joku ja jatkuvasti on häsellystä ja hässääkkää. Ikävöin toki perhettäni aina Lontoossa, mutta en varsinaisesti tunne olevani täysin kotona Suomessa. En ole koskaan asunut perheemme talossa, vaan tähän on muutettu jo itsenäistymiseni jälkeen. Asun vanhempieni talossa vierashuoneessa, ja vaikka vanhempani ovatkin tehneet kaikkensa tehdäkseen tästä mulle oman huoneen, ikävä omaan kotiin on ihan valtava välillä.

IMG_0509

Mulla on myös kauhee ikävä reissun päälle. Oon pari päivää nyt käyttänyt kaiken vapaa-aikani lentojen selailuun ja olen joka toinen tunti varma, että lähden reissuun syyskuussa ja joka toinen tunti oon varma, että haluan olla Suomessa tai Lontoossa ja viettää vaan rentoa aikaa ennen koulun alkamista. Mulla ois hirveän monta kohdetta, joissa haluaisin käydä. Samaan aikaan haluaisin hirveesti käydä Perthissä moikkaamassa Noonista ja Balilla Meriä. Joojoo, tiedän. Taas.

Ollu jotenkin vähän rankkaa havaita taas enemmän ja enemmän, kuinka pahasti sitä onkaan hajottanut itsensä kartalle palasiksi eikä oikeen missään tunne oloaan kodiksi tai ainakaan siltä, että kuuluisi sinne. Lontoossa kaipaan koko ajan Helsinkiä, perhettä, koiria, ystäviä, kaupunkia. Helsingissä kaipaan jatkuvasti Lontoota ja elämääni siellä. Ja silloin kun koti-ikävä ei ole ehtinyt iskeä, on kaukokaipuu.

Kauhistuin tänään ajatukselle siitä, että oon jo hetken aikaa elänyt mielentilassa, jossa odotan koko ajan, että joku seuraava aika tulee. En ole muistanut elää hetkessä, vaikka se on koko ajan ollut mun mottonani. Koko ajan odottaa jotakin seuraavaa reissua, seuraavaa tapahtumaa, seuraavaa jotain. ”Sit mä pääsen Lontooseen”, ”sit mä meen Stadiin”, ”sit mä lähen tonne reissuun” jne. Koko ajan odottaa jotain ja sitten huomaakin, että huomaamatta on mennyt monta vuotta ja tuntuu, että aika kiitää nopeammin ja nopeammin. Millonkohan on hukkunut taito olla hetkessä? Minne se jäi?

IMG_2621

Oon pohdiskellut paljon tulevaisuutta tänä kesänä. Kaksi vuotta sitten oli helppo vaan hyökätä opiskeluihin sillä ajatuksella, että ne kestää kummiskin kolme vuotta, ei tarvitse miettiä pidemmälle. Nyt on enää muutama hassu kuukausi jäljellä ja ensi kesällä olenkin jo valmistunut. Mitäköhän sitten? Tässä vaiheessa pitäisi kai tulevaisuuden alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, ja mun tulevaisuus on niin auki, ettei oo todellakaan ollut. Haluanko muuttaa takaisin Suomeen? Haluanko jäädä Lontooseen? Haluanko lähteä Australiaan tekemään MBA:n? Haluanko pitää välivuoden kaikesta ja matkustaa jonnekin? Kai asioilla on tapana järjestyä itsekseen, mutta kun on malttamaton ja utelias mieli, niin tällaset jutut ahdistaa pientä ihmistä.

Ehkä mä jatkan lentojen tutkimista ja mietin, mihin elämä mut kuljettaa vielä tunnin verran, ja sit oikeesti lopetan tän päättömän toheltamisen ja laitan itseni ojennukseen ja lakkaan vaan unelmoimasta :D

Todella tunnelmaan sopivasti: