Black lace & tulle

Tää syyskuu on ollut kyllä sellainen siivouskuukausi, että alkaa järki lähteä. Tää muutto on kuluttanut voimavaroja aika lailla, ja eilen pidettiin vapaapäivä kaikesta kotiin ja muuttoon liittyvästä, kun mä suuntasin Danten kanssa Helsinkiin vapaapäivän viettoon. Alkaa tulla nää kaikki huonekalujen kasailut ja laatikoiden purkamiset jo niin korvista, että oli ihan paikallaan. Ystäväni kutsui tätä meidän muuttoprojektia tänään Iisakin kirkoksi, ja siltä se on kieltämättä tuntunutkin. Vielä on yksi huone ihan hirveä kaaos, mutta ehkä tämän viikonlopun jälkeen tämä alkaa jo pikkuhiljaa olla taputeltu. Viimeisimmät huonekalut tuli kasattua tällä viikolla, joten nyt saa ehkä viimeisimmät laatikotkin purettua. Sitten voi hetken hengähtää, ennen kuin lokakuussa alkaa taas oma härdellinsä, ku ruvetaan remppaa pukeutumishuonetta ja vessaa. Joo, ois ollu parempi tehä se heti alkuun, mutta miehellä on lokakuussa vapaata, joten tehdään vähän nurinkurisessa järjestyksessä. Mulla on tavoite saada tää valmiiksi jouluun mennessä. Seuraavaksi pitäisi valita ja tilata lattialistat vielä, mut onneks se ei ole mun murhe valinnan jälkeen, vaan laittaminen jää täysin miehen vastuulle. Jestas että muuttaminen voikin olla ärsyttävää!

Siivousta on tullut harrastettua siis aika paljon, kun tuntuu, että pakkausvaiheessa ei osannut konmareilla riittävästi ja nyt on käynyt tavaraa kriittisesti läpi ja samalla kun on laittanut paikalleen, niin sekin on tuntunut melkein siivoamiselle. Kippaa yksi laatikko sohvalle/sängylle ja pyöri ympäri kämppää, lajitellen tavaroita oikeille paikoille.

Konkreettisen siivouksen lisäksi oon siivoillun digitaalista omaisuuttani, ja tehnyt pikkuhiljaa tietokoneen suursiivousta ennen kuin siirrän tiedostoja uudelle pöytäkoneelle. Miten tää on aina tätä? Miljoona tiedostoa, kuvaa ja whatnot ja ihan hirveä siivo koneella. Miten vaikeaa olisi vaikka kerran viikossa pitää sellaisen minisiivouksen tällaisen jättiprojektin sijaan? No, ei siinä, tulipahan löydettyä yhdet asukuvat, jotka jäivät kokonaan julkaisematta. Käytiin nimittäin ennen muuttoamme vielä kerran Mustassa Lampaassa heittämässä hyvästit Kuopio-elämällemme ja sonnustauduin lähes päästä varpaisiin mustaan. Ainoa piristys oli huulipunan lisäksi tuo ihana YSL:n laukkuni, joka on ollut kyllä yksi vuoden parhaista ostoksistani.

Tykkään tuon topin ja hameen yhdistelmästä, mutta en ole vieläkään täysin vakuuttunut kenkävalinnastani. Ei sinänsä, mustat ajattomat avokkaat sopivat aina hyvin täysimustaan asuun, mutta mulla on nykyään joku ihmeellinen ongelma paljaiden säärten ja mustien avokkaiden kanssa. Jotenkin ne sopii mun mielestä hirveän hyvin farkkujen tai housujen kanssa, mutta jokin kiusaa mua ihan selittämättömästi mustissa korkkareissa mekkojen kanssa. Tää omituinen päähänpinttymä on tullut vasta vähän aikaa sitten, ja tuonakin iltana olisin halunnut yhdistää asuun nudet korkkarit. En ymmärrä, mistä tämä on tullut, mutta miellän kaikki mustatkengät tällä hetkellä talviseksi ja mustiin sukkiksiin tai housuihin sopiviksi. En osaa edes itselleni selittää tätä, joku siinä vaan kiusaa ja rajoittaa mun asustevalintoja asuun kuin asuun. Ehkä se on tämä tämänhetkinen kalpeus ja sen korostuminen mustien kenkien kanssa. Tai sitten ei. Ärsyttävää se joka tapauksessa on :D

*Kaupallisia affiliate-linkkejä

ZARA hame (samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
ZARA pitsitoppi (samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä
YSL laukku (samanhenkinen *täällä, *täällä, *täällä ja *täällä
KURT GEIGER kengät (samantyyppiset *täällä, *täällä ja *täällä)

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? Ja onko teillä jotain selittämättömiä pakkomielteitä “epäsopivista” asusteista?

9+

8 x tulevaisuuden haaveita

Vaikka nykyisyys on aivan ihanaa, oon sellainen ihminen, joka usein katsoo kohti tulevaa, suunnittelee ja spekuloi. Mä rakastan haaveilua ja mulla on aina runsaasti “suunnitelmia” tulevan varalle. Ne voivat muuttua sata kertaa matkan aikana, mutta sekään ei haittaa. Elämä muuttuu ja tilanteet elää, niin myös haaveet. Viisi vuotta sitten haaveilin aika erilaisista asioista, osin toki samoistakin. Haaveiden kanssa oon usein vähän varovainen, enkä usein halua mitään yksittäisiä haaveita ja pieniä unelmia jakaa blogissa. Jos vaikka joku haave muuttuu tai ei toteudukaan, niin ei kaipaa mitään negatiivissävytteistä ilkkumista siihen liittyen. Toisaalta oon välillä niin taikauskoinen, että jos joku asia ei ole vielä ihan valmis tai varma, en halua siitä kertoa. Jotenkin taikauskoisesti pelkään “jinxaavani” sen, jos kerron siitä.

Mutta mitä mä toivon pääpiirteittäin seuravalta 5-10 vuuodelta? Continue Reading

22+