”I was always on the run / finding out what I was looking for”

raita (1 of 2)-7KESÄN VIIMEINEN JUHLA. Kuten jo Instagramin puolella väläytin, eilen juhlittiin serkkupoikani rippijuhlaa koko suvun voimin. Vielä kesäauringon säteiden lämmitellessä puin päälleni juhliin kukallisen maximekkoni Mangolta ja kipittelin tyytyväisenä juhliin. Kirkon jätin suosiolla väliin, mutta juhlissa viihdyin mainiosta. Vaikka välillä tulee kysyttyä maailmankaikkeudelta ja suuremmilta voimilta, enkö varmasti ole adoptoitu, niin on toi mun hullu sukuni loppujen lopuksi aika hauska porukka. Mun oli tarkoitus mennä katsomaan Markukselle leffaa juhlan jälkeen, mutta eksyimme välissä serkkuni kanssa parille siiderille Kallioon. Olin ehkä hintsusti ylipukeutunut Kalliossa istuskeluun, mutta tuollaiset spontaanit idea on aina parhaita. Olimme menossa juhlista samaa matkaa serkkuni kanssa, ja sitten kun aikaa oli hetki, niin se venähtkin kahden tunnin höpöttelyksi. Leffailta venähti myöhäiseksi ja ryömin kotiin yhden jälkeen silmät ristissä itseäni päähän potkien. Herätyskello oli soimassa tänään jo ennen 8 aamulla, ja mä tarvitsen ne kahdeksan tunnin yöunet toimiakseni täyspainoisesti :D Lohduttaudun sillä, että leffaillat ystävien ja höpöttelyhetket serkkuni kanssa ovat täysin yöunien uhraamisen arvoisia asioita.

LAST PARTY OF THE SUMMER. As you might’ve noticed already on Instagram, I spent yesterday celebrating my cousins confirmation. As the last rays of the summer sun felt extraordinarily warm yesterday, I wore my beautiful floral gown from Mango for the party. I ended up spending some quality time with one of my cousins after the party and then spent the evening lounging on my friends couch watching a movie. When I came back after 1 am, I was really kicking myself, as I knew I had to wake up at 8 am today. Then again, sending quality time with people who are dear to me trumps sleeping any day of the week. 

raita (6 of 9)

raita (2 of 9)raita (8 of 9) raita (7 of 9) Olen ollut ihan suunnattoman iloinen tästä mut yllättäneestä pienoisesta intiaanikesästä. Olen pakannut jo suurimman osan kaikista kesäjutuista varastoon, mutta ei yhtän harmita, ettei vielä tarvitse pukea päälle saappaita ja parkaa. Toivottavasti Lontoossa on kiva keli myös, siellä meneekin nimittäin seuraava viikko. Mulla on kaikki ihan levällään, en oo ees alottanu pakkaamista ja töitä ois ihan hirveesti vielä. Yritän saada ajastettua tälle viikolle mahdollisimman monta postausta ennen lähtöä, en tosin vielä tiedä mistä ehdin ennen lähtöä löytämään sen Hermionen ajankääntö-kapistuksen. Haluan keskittyä nyt tämän viikon Lontoosta nauttimiseen, mutta vähän tuntuu, että en nyt ihan ehdi kaikkia postauksia saamaan väkerrettyä ennen lähtöä. Tätäkin kirjoittelen nyt kahvilasta ja julkaise-nappia painettuani hyppään ratikkaan ja körötteleen Hannan luokse leikkimään pikku-D:n kanssa ja tutustumaan Hannan toiseen sydäntensärkijään. Mun piti nähdä mini jo pari viikkoa sitten, mutta en ole flunssani kanssa uskaltanut ilmestyä paikalle, ettei vauvat tule kipeeksi. Nyt olo alkaa olla sen mallinen, että ehkä uskallan hukuttaa pienet muutamaan pusuun ennen kuin suuntaamme Hannan ja muiden tyttöjen kanssa ihanaan blogi-iltaan.

Taitaa siis se pakkaaminen jäädä aamun pikkutunneille. Jääkööt. Tyttöjen seura ja hauska ilta kyllä vie voiton tässä skabassa.

It’s been great to have this very beautiful and warm start to the fall. I’ve packed away most of my summer gear already, but I don’t mind. It’s great that I can still enjoy some summer shoes and dresses before turning them in for the winter. Hopefully the weather in London is equally beautiful, as I’m planning to really just enjoy this week in great company and not worry too much about work. I am hoping to get to schedule some of the posts before tomorrow, but we do have a great blog evening today with the girls, so I might have to spend the early hours of the night packing. And well, we’ll see when I’ll find time to post. That’s what flights are for, I guess :D 

raita (5 of 9)

raita (1 of 9)-2 raita (3 of 9)

raita (2 of 2)-7

Siinäpä siis se juhla-asu terästettynä shokkipinkeillä huulilla :) Mitäs tykkäätte? 

So there’s my party outfit with a touch of shock pink on my lips :) Do we like it? 

Psst!! Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen; oli aivan ihana lukea niitä tässä ja pyrin vastailemaan/julkaisemaan niitä tänään illalla :)

Easy like sunday morning – NOT

Mua kiukuttaa. Mua kiukuttaa, koska en haluaisi kirjoittaa tällaista postausta. Taas. Mua kiukuttaa, että mua kiukuttaa kuitenkin niin paljon, että tunnen jotain välttämätöntä tarvetta kuitenkin purkaa tää kiukku teille lukijoillekin.

Sain eilen kommentin, joka jysähti. Siinä kyseltiin, miten me kehdataan kiusata toisia tyttöjä vielä tämänikäisinä naisina, ja jaariteltiin pitkät pätkät kutsumua -kampanjasta ja koulukiusaamisesta ja kaikesta muusta. Mä olen ollut koulukiusaamisen molemmilla puolilla, sekä kiusaajana, että kiusattuna. Huomattavasti enemmän kiusattuna, jonka vissiin pienessä nuoressa päässäni aikanaan koin oikeutukseksi myöhemmin kiusata muita. Olen tämän jo aiemmin blogissa kertonut, enkä ole yhtään iloinen, että nuoruudessani tein tämän virheen. En koskaan ollut ihan hirveä onneksi, en aktiivisesti kiusannut muita, mutta olin niissä porukoissa, jotka varmasti satuttivat muita sanoillaan ja teoillaan.

Mutta blogikiusaamisessa. No siinä mä olen ollut kyllä ihan vaan ottavana osapuolena. Tuohon kommenttiin oli eilen linkitetty eräs keskustelupalsta, jonka kävin sitten lukasemassa. Järkytyksekseni. Puhuttiin eilen lyhyesti tyttöjen kanssa, ja mulle tuli kyllä todella tarve oikoa nyt hieman mutkia.

KIUSAAMIS-GATE:

Tämä kiusaamiskohuhan lähti Bodrumista. Olimme siitä tietoisia ja nauroimme sille jo silloin. Harmi vaan, että nauru on kyllä muuttunut tässä viikkojen jälkeen suoraan sanottuna vitutukseksi. Meidät (Kira, Julia ja minä) teilattiin tuossa reissussa kiusaajiksi, jotka kiusaamme Ainoa. Ja vähän Mariannaakin. Tästä on spinnattu nyt kolme kuukautta vaikka ja mitä tarinaa. Käsi sydämellä voin itse ainakin luvata, etten ole koskaan todistanut itse kenenkään muun bloggaajan kiusaavan toista, saati itse osallistunut siihen.

Mistä tämä sitten lähti? Siitä, että otin tytöistä veneen kannella tosi kivan kuvan, jossa kaikki neljä olivat. Laitoimme sen Julian kanssa instagramiin tismalleen samanlaisena; sellaisena, missä Ainosta ja Juliasta näkyi vain puolet, koska kuva ei mahtunut kokonaan Instagram-neliöön. Kira laittoi kuvan myöhemmin IG ja halusi sen olevan pikkuisen erilainen; ettei kaikilla se olisi samanlainen. Kira päätti rajata sen niin, että siinä olisi blondi keskellä ja brunetit molemmin puolin. Kolme tyttöö kuvassa. Ja avot. Me vihaamme Ainoa ja olemme kiusanneet häntä koko matkan. Lisää yhtälöön se, että Aino on ottanut meistä kolmesta monta hauskaa kuvaa reissussa, kun on meistä kamera-aktiivisin tyttö. Sehän tarkoittaa vain sitä, että me kolme olemme ihan hirveitä kiusaajia, emmekä ota Ainoa kuviin mukaan. Ei niitä kuvia ole mikään haamu ottanut hei. Tästä yhdestä kuva-asiasta lähti liikkeelle ihan järjetön mylly.

IMG_7959-001

Mikä pahinta, nämä kiusaamista peräänhuutelevat itse olivat niitä pahimpia kiusaajia. Ensin ruodittiin syitä, miksi kiusaamme Ainoa. Ainon ”negatiivisia puolia” rietosteltiin minkä ehdittiin. Asioita, joita yksikään meistä ei ajattele Ainosta. Sitten mentiin mun, Julian ja Kiran ruotimiseen. Miksi me olemme tällaisia paholaisia. Meille lyötiin kiusaajien maine otsaan, vaikka meillä oli aivan upea reissu, jossa kukaan ei varmasti kokenut mitään negatiivisia tunteita toisiamme kohtaan. Eikö vain tytöt? 

Ja miten nettikiusaaminen etenee tällaisissa tilanteissa? No sehän etenee niin, että kun me saimme nyt kiusaajan leiman, niin olemme sitä ikuisesti. Nyt olimme sitten Kiran kanssa kiusanneet Mariannaa ja Alexaa. TAAS. Siellä Göteborgissa. Olimme vaatineet, että Marianna jää yksin hylättynä hotellihuoneeseen, kun me olimme pareittain huoneissamme. Lisäksi olemme siis Kiran kanssa vaan katelleet nenänvarttamme pitkin tyttöjä, emmekä viihtyneet heidän seurassa. Myönnän, reissussa tuli jonkun verran enemmän oltua Kiran kanssa, koska olimme huonekavereita ja kaiken maailman päivänasu-kuvailut kävimme kuvailemassa kahdestaan. Aikataulullisista syistä, ei mistään muista. Illallisellamme meidät istutettiin pöytään 3, Marianna, Linda ja Alexa istuivat ensimmäisessä pöydässä. Välissämme oli 12 ihmistä. Ja oli muutenkin melko mielenkiintoista keskustella eri maista tulleiden kollegojen kanssa ja tutustua muihin ihmisiin. Näemme Helsingissä kyllä sen verran usein, että tuskin kellään oli kiusattu olo siellä pöydässä istuessa. Aamupalat ja lentomatkat menivät yhdessä, joskin satuimme istumaan vähän eri riveillä, kun chekkasimme eri aikoihin koneisiin. KIUSAUSTA PERKELE. Ylipäätään, reissussa jossa on 25 naista ja siihen päälle viellä Nellyn johtoa, ei ehkä ole ihmeellistä, jos me löydämme mielenkiintoa keskustella eri ihmisten kanssa. Se lienee normaalia sosiaalista käyttäytymistä.

photo (1)-002

Ja sitten tämä sankari, jonka veikkaan keksineen Tukholmassa olonsa omasta päästään. Tai sitten suosittelisin hakeutumaan jonkin sortin hoitofasiliteetteihin, nimittäin nyt viiraa ja pahasti. Meidän Tukholman osuus oli nimittäin kaikkea muuta kuin kuvailun mukainen. Laskuduttuamme kävimme kaikki yhdessä hakemassa Joe & Juicen mehut, sitten lähdimme ryhmänä talsimaan kohti toista terminaalia. Juttelimme porukalla, kaikki yhdessä. Turvatarkastusjonon nähtyämme me Alexan kanssa mentiin hieman edeltä ja Marianna tuli Kiran kanssa perästä. Minä jonotin turvatarkastukseen Mariannan ja Alexan kanssa, Kira oli eri jonossa. Siitä sitten päästiin about samaan aikaan läpi, ja jos siellä on jollekin vittumaisen hienostuneesti naureskeltu niin systeemille, jossa joudut kahden tunnin sisään kahteen turvatarkastukseen. Makes no sense whatsoever. Kun pääsimme turvatarkastukseen läpi ripotellen, jokainen otti tulen kenkiensä alle ja lähdimme kipittämään kohti porttia. Minä ja Alexa yhdessä, Marianna hieman perässä ja sitten portilla ihmettelimme, missä Kira on. Kira oli vahingossa mennyt väärälle portille, jolta lähti eri Helsingin lento. Siinä me sitten kolme seisoimme ja mietimme, jäämmekö odottamaan vai toivommeko parasta. Saimme Kiran kiinni ja ilmoitimme työntekijälle, että hän on tulossa. Sitten koneeseen hikoilemaan, ottamaan happea ja pitämään sormia ristissä, että eksynyt lammas ehtii koneeseen. Jos tässä meidän seikkailussa olisi jäänyt aikaa sille, että olisimme seisoskelleet eri puolella terminaalia nokat pystyssä ottamatta katsekontaktia toisiimme, tuskin olisimme siltikään niin tehneet.

Blogikiusaamista tapahtuu. Jatkuvasti. Harmi vaan se menee AINA niin päin, että me bloggaajat olemme sen kiusaamisen uhreja ja kiusaajat löytyy lukijoiden joukosta. Tästä me puhuimme siellä Ruotsissakin ja mm. Angelica Blickillä oli tästä mahtava kuva IG:ssä. Vaikka olemme naisvoittoinen ala ja sikäli ehkä todennäköinen ala kaiken maailman catfighteille, haluaisin väittää, että Suomessa on solidaarisuutta riittämiin bloggaajien keskuudessa. Mä koen, että meidän välillä vallitsee ihan hirveen hyvä henki. Meillä on meidät FB-ryhmät, jossa jaamme surumme ja ilomme bloggaamisesta, varoitamme kamalista mainostajista tms. Jokainen haluaa auttaa toista. Oli tilaisuus mikä tahansa, niin jokainen on aina valmis auttamaan päivän asun kuvaamisessa tai neuvoilla kertoa joitakin teknisiä uusia löytöjä. Bloggaajat ovat mielestäni aina olleet toisiaan kohtaan todella auttavaisia ja hyväntahtoisia, enkä sen takia jaksaisi lukea yhtään tällaista trollailua kiusaamisesta. Esim. nyt kiusaajiksi lisäkseni leimatut Julia ja Kira ovat mukavimpia, hyväntahtoisimpia ja lämpimimpiä tyttöjä, joita tiedän. Tyttöjä, jotka AINA puolustavat muita, jos joku sanoo jotain negatiivista. Kiusaajiksi näitä ei voisi sanoa sokeakaan.

Se, mikä on tässä blogikiusaamisessa on käsittämättömintä on se, että kun yksi tai kaksi kertoo totuutena jotain, muut seuraavat lampaana perässä ja siitä tulee faktuaalinen asia, totuus, josta jauhetaan sitten vielä vuosienkin päästä. 

Mistä päästäänkin näihin seuraaviin asioihin, joissa haluan oikoa mutkat suoriksi.

PHOTOSHOPPAUS-GATE.

Olen kuulemma photoshopannut itselleni kapeammat jalat ja nenän edellisiin asukuviin. On tullut käytettyä niin liquify-työkalua (en tiedä mistä sen edes löytää!) ja ties mitä kaikkea muuta.

Tässä on suoraan kameran muistikortilta koneelle siirretyt kuvat eilisestä asusta. Olkaa hyvät ja verratko niitä sitten eilen julkaisemiini.

IMG_7739 IMG_7758

IMG_9333Olen lisännyt kuviin valoa, lehtien vihreää olen korostanut ja samalla säätänyt kontrastia ja valoja vähän siellä täällä, lisännyt mm. valoa ja väriä jaloille ja kasvoille.

Vaikka monella lukijalla tuntuu olevan pakkomielle mun nenästä tai mun ”pulleudesta”, niin itse en koe itseäni yhtään niin isoksi, että tarvitsisin jotakin laihennusretusointia. En myöskään näe nenässäni mitään vikaa. Vastustan kuvien retusointia. Mielestäni jokainen nainen on kaunis juuri sellaisena kuin on. Lisään värejä ja valoja kuviin lähinnä sen takia, että koen silloin kuvat kauniimmiksi ja kirkkaamiksi, en niiden mallia. Mielestäni on myös täysin epäeettistä kaventaa kroppaa tai tehdä jotain muuta tuollaista, ellei jossakin ole merkintää retusoinnista.

Minä en ole, enkä tule muokkaamaan kuviani koskaan hoikemmaksi tms. Minulle on tärkeää rakastaa itseäni sellaisena kuin olen ja jakaa kuvaa siitä muillekin. Otan nämä kylläkin yleensä puhtaasti imarteluna. On se nyt vitun siistiä näyttää niin hyvältä joidenkin mielestä, etteivät millään usko sen olevan luonnollista. Sama pätee näihin mun ”silaritisseihin” ja kaikkeen muuhun. Siinäs keskustelette. Mä voin täällä tyytyväisenä paijailla mun koipia ja olla onnellinen, että tytöt on pysyny terhakkaana nuoresta asti :D

Ainiin, ja koska tätä ei kuitenkaan uskota ja noistakin kuvista löydetään reisistä reikiä tai mitä ikinä, niin olkaa hyvät ja ladatkaa kuvat koneellenne. Avatkaa ne missä tahansa kuvankäsittelyohjelmassa ja katsokaa exif-data ja muokkaushistoria. Exif löytyy (toisin kuin muokatuista kuvista koskaan) ja muokkaushistoria näyttää tyhjää. Tuolta ne kuvat näyttivät kamerasta tullessaan ja ainoa tekemäni muutos on ollut väri/valo -puolella.

MIES-GATE:

En ymmärrä, miten mun miesasiat voivat aiheuttaa lukijoissa niin järkyttävän pakkomielteen. Olen sanonut, etten asiaa halua kommentoida, mutta eihän sitä voida kunnioittaa. Jokainen asia halutaan nähdä jotenkin miehiin liittyvänä. Kerrotaan totuuksia milloin mistäkin miehestä, joka on selkeästi mun mieheni. Voi nyt elämä. Jos kirjoitan vahingossa monikossa menevämme Lontooseen, on ensimmäinen oletus se, että menen sinne jonkun miehen kanssa. En aio kommentoida asiaa sen kummemmin, kuin muistuttamalla näitä miessentrisiä lukijoita siitä, että elämässäni on myös kaksi siskoa, vanhemmat, serkkuja ja aika vino pino ystäviä. Sama asia koskee sitä, jos mainitsen, etten ole päivään kotona. Mulla on myös välillä esim. työreissuja tms., jotka pitää mut yön poissa himasta.

Oh my god, siis mitä, voiko jonkun elämässä olla muuta(kin) sisältöä kuin mies?! Ei kai!! Hieman ihoa näyttävä asu = sillä on venäläinen mies, joka tykkää nähdä ihoa. (Eiköhän se näkisi sitä ihoa ihan kahden kesken riittävästi siinä tapauksessa)
Se lähtee jonkun kanssa ulkomaille = OMG, niin selkeetä vihjailua miehestä, huh huh
MIKÄ TAHANSA SAATANAN ASIA = Taas se niiiin vihjailee miehestä. 

En edelleenkään aio kommentoida asiaa mitenkään päin. Paitsi sen verran, että olen niiiiin onnellinen siitä, että oma elämäni ei pyöri pelkästään miesasioiden pohtimisen ympärillä. Omani tai muiden.

Jos joskus koen asian mielekkääksi, voipi joku kakslahkeinen tulla jopa tämän blogin osaksi. Siihen asti pitäkää arvailunne ja spekulaationne. Olisi vain niin kiva, jos niissä muistettaisiin erottaa totuus ja ”musta tuntuu” -lässytykset.

549529_10151136339518007_1403686176_n

YSTÄVÄT-GATE:

Ymmärrän, että joidenkin mielestä olen paholaisesta seuraava. Ja on vaikeaa ymmärtää, miksi joku on paholaisen ystävä. Mutta voidaanko jättää mun ystävät pois näistä kuvioista? Ei tarvitse ruotia kenenkään ystäväni luonnetta tai persoonaa vaan sillä perusteella, että he ovat minun ystäviäni? On kamalaa lukea arvosteluja ystävistäni, kun tyypit tekee päätelmiä ensin minusta ja näiden perusteella sitten arvostelevat minulle rakkaita ihmisiä. Te ette tunne minua, ette tiedä yhtään millainen olen. Teidän mielestä voin olla kiusaaja, photaroida kuvani ja olla kamala ihminen. I know better. And so do my friends.

Blogi ei ole absoluuttinen totuus, joka kattaa kaiken ihmisen elämästä. On todella hämmentävää lukea juttua siitä, keiden kaikkien ihmisten kanssa ystävyytemme on muka katkennut, emmekä ole väleissä. Vai mitä sanoo Peppi? Saara? Laura? Iina (Mou)? Vihaammeko toisiamme, olemmeko jotenkin huonoissa väleissä? Asia on ehkä mennyt minulta ohi, sillä itse en ole koskaan moista huomannut? Toki näemme näiden tyttöjen kanssa nykyään vähemmän. En ole koskaan kylläkään kokenut asiaan liittyvän mitään sen kummempaa kuin ajanpuutteen, eri maissa asumisen ja eri elämäntilanteet. Mä olen asunut enemmän tai vähemmän kolme ja puoli vuotta ulkomailla. Toki ramppaan täällä Suomessa jatkuvasti, mutta se ei valitettavasti tarkoita, että mulla olisi aikaa mitenkään muita ihmisiä enempää. Mulla on todella läheisiä ystäviä, jotka eivät näy täällä blogissa. Mulla on paljon kavereita ja tuttuja, joiden kanssa vietän aikaa. Jokainen näistä tapaamisista ei päädy blogiin uutisena, ja jokainen yhteydenpito ystävieni kanssa ei ole mielestäni blogipostauksen arvoinen.

Hillittömintä oli lukea siitä, miten mun ja Merin välit on jäässä, kun ei ole blogeissa näkynyt. AIJAA, OIKEESTIKO? Se asuu hei BALILLA! Mä asun Lontoossa. Jännä, etten ole viitsinyt meidän henkilökohtaisia whatsapp-keskusteluja tänne linkkailla. Kumma vitun juttu. Ollaan varmaan Vivvenkin kanssa verivihollisia nykyään, kun ei ämmää ole viikkoon näkynyt missään mun sosiaalisessa mediassa. En tässä nyt ehtinyt vittu Tanskaan asti kuvailemaan meidän tyttöjen hetkiä. Kristus luoja mä sanon. Meri ja Vivve on mulle kuin siskoja, superläheisiä ja rakkaita tyttöjä, joiden tiedän aina olevan mun elämässä, vaikkei ehkä ikinä enää näkyis blogissa.

Toki on munkin elämästä ihmisiä jäänyt kyydistä ja joidenkin kanssa on ennen pidetty paljon enemmän yhteyttä. Vain yhden blogeista tunnetun henkilön kohdalla on taustalla ollut konflikti, mutta se ei liity mitenkään blogeihin vaan lojaaliuteen, enkä koe sillä rietostelua blogissa millään lailla tarpeellisena.  Toki minäkin välillä haikailen ”menneiden ystävyyksien” perään. Jos olen itse jonkun ihmisen elämästäni pyyhkinyt jonkin konfliktin seurauksena, häntä tuskin pahemmin muistelen. Mutta nämä tytöt, joiden kanssa vuosia sitten tuli vietettyä paljon aikaa, mutta jotka ovat hiipuneet elämästäni? No heitä muistelen aina lämmöllä, katson yhteisiä kuviamme ja muistelen menneitä pelkästään positiivisin ajatuksin. Ja kun välillä Helsingissä törmäämme, halaamme ja olemme iloisia siitä, että törmäsimme toisiimme :)

Ja mikä oli tämän postauksen pointti? No ei varmaan mikään! Kiusaajat eivät tule muuttumaan, vihaajat eivät tule muuttumaan. Jatkossakin tulee olemaan yksi täysin moraaliton keskustelupalsta, joka takoo mainontarahaa siitä, että sallivat nettikiusaamisen sivustoillaan. Meidän kustannuksella he saavat kävijöitä ja mainosrahaa ja sallivat ihan kamalia keskusteluaiheita sivustollaan. Ei vain bloggaajista vaan myös kaikista muistakin. Ja aina tulee olemaan ihmisiä, jotka uskovat kaiken sokeasti ja pitävät kaikkia trolleja totuuksina. Kiusaajille ei pitäisi antaa huomiota, sitähän he vain haluavat. Nyt kuitenkin tein sen ja annoin näille päänvikaisille ihmishirviöille heidän janoamaansa verta. Voitte repiä nyt minut palasiksi keskustelusivustoillanne, olkaa hyvät.

En odota tämän postauksen tuovan mitään muutosta parempaan. En ole niin naiivi. Tämä postaus tarjosi minulle vain mahdollisuuden hieman purkaa tuntojani ja levitellä tuota korvista nousevaa savua. Siihen mulla sentään on vielä oikeus. Vaikka olenkin kiusaaja ja hirveä ihminen. 

”Little purpose, little consequence / Too combative, too cool to realise”

raita (11 of 13)-2

KUKKAPUVUSSA. Esittelin edellisellä Lontoon matkallani ostamani kukkakuvioisen shortsipuvun, jonka molempia osia olen ehtinyt jo käyttämään erikseen. Nyt viimeksi puin tämän puvun yhdessä TopShopin mustan ihanan pitsisen napatopin kanssa, säiden vielä ollessa kesäisen lämpöisiä. Tietenkin nämä 20 asteen kelit palasivat juuri sen jälkeen, kun kaivoin kaulahuivit ja hanskat varastosta, mutta ei se mitään, en valita ollenkaan. Hiihtelen vielä mielelläni paljain säärin, ja nautin auringon tunnusta iholla. Tosin, rusketusta ei tässä vaiheessa vuotta voi enää kuin muistella. En ole ehkä pitkään pitkään aikaan ollut näin kalpea, mutta toisaalta hassua huomata, miten paljon jotenkin terveemmältä ja nuoremmalta iho näyttää tällä hetkellä. Toki näytän eilisissäkin lentokenttäkuvissa ihan haamulta, mutta toisaalta iho näyttää väsyneen sijaan melko hehkeältä. Tai ehkä se oli vaan se valo. Vähän kirpaisee esitellä noin valkoisia sääriä lyhyissä shortseissa, mutta menkööt. Ehkä se tyttöjen kanssa suunniteltu syyskuun pakomatka aurinkoon vielä onnistuu. Kaikki on mahdollista.

A FLOWER SUIT. I recently showed this flower suit that I got from London last time I was there. I really love the cut and colour, which really compliments my skin. Though I don’t think I’ve ever been this pale in the last few years. Surprisingly enough the turquoise still looks rather nice :) It’s funny how you really can see the difference between the pale skin and one with tan. I do look like a white sheet, but then again my skin looks so much younger and healthier at the moment. Maybe I should stay away from the sun in the near future. Or maybe I should make that girls trip, that we’ve been talking about, happen as soon as possible!

raita (1 of 13)-2

raita (5 of 13)-2raita (10 of 13)-2 raita (12 of 13)-2 raita (9 of 13)-2

Ihastuin tässä puvussa mallin lisäksi tuohon väritykseen. Kaunis minttuinen turkoosi tuo kasvot kauniisti esille, kun taas kuvion väritys tekee puvusta sopivan niin kesään kuin syksyynkin. Tummemmat kukkakuviot sopivat mun syksyn suosikkiin, burgundyyn, oikein nätisti, joten eiköhän nämä shortsit tulla näkemään saapaskeleilläkin sukkahousujen ja neuleen kanssa. Ja jos ei muuten ala näkymään, niin vaatikaa niitä kuvia sitten syksymmällä ;)

I really fell for the colours of this suit. The turquoise works well in the summer and is such a beautiful colour for any skin colour! The colours of the flowers makes the suit work just as well in the fall and winter! I can’t wait to wear it with a burgundy shirt and some tights and boots. If you won’t be seeing a combination like that this fall, please remind me of this promise ;) 

raita (8 of 13)-2 raita (7 of 13)-2 raita (6 of 13)-2 raita (4 of 13)-2Tämä aurinkoinen lauantai on hurahtanut ohitse hirveetä vauhtia :) Aamu alkoi Tough Viking -kisan seuraamisella ja oli kyllä mielenkiintoista seurata tuota kilpailua katsojana. Melkein siinä innostui aloittamaan vuoden projektin, jolla olis tarkoitus ylittää itsensä, mutta aika lailla mahdotonta tollainen suoritus ois multa. Iso käsi kaikille radan suorittaneille, en voi kuin ihailla :) Päivä meni työasioissa ja ilta on alkanut perheen kanssa katsomalla kun lentopallomiehet kärsi valitettavan tappion. Näin illalla on vihdoin aikaa blogillekin :) Toivottavasti saisin nyt ensi viikolle muutaman postauksen ajastettua, koska lomaviikko Lontoossa alkaa näyttämään vähän kiireiseltä. Huominen menee vielä serkkuni rippijuhlissa ja taas Suomen lentismiehiä kannustaen; maanantai taas on koko päivän hirveesti menoja ennen tiistain lähtöä. Vitsit odotan jo innolla tuota reissua, ihanaa olla taas lomalla Lontoossa :)

This sunny Saturday I’ve spent with my friends and family. This morning I was in the role of a spectator at the first ever Tough Viking competition in Finland. After working most of the day, I’ve started this very easy Saturday evening by watching team Finland play Volleyball at the world championship and now I finally have some time for the blog. I’m hoping to be able to schedule in some posts for next week, as it’s looking to be a very hectic week. Tomorrow is my cousins confirmation ceremony and a party afterwards with my whole extended family, and Monday I’ll be putting out fires all day before having a great function in the evening with the girls. Ohh, I can’t wait to head back to London for a week, it should be a great holiday back home! Once again :) 

raita (13 of 13)-2

raita (2 of 13)-2Mutta, mitä mieltä te olette tästä asustani? Pidättekö, ettekö pidä? :)

So, what do you think of this outfit? Not really your thing or a cool and colourful way to wear a suit? :) 

”Let life carry / Across the distance I still see your flame”

raita (1 of 2)-7

LENTOKENTÄT, KOLMAS KOTINI. Meinasin jo kirjoittaa tuohon, että toinen kotini, mutta kun niitä kotejakin on jo kaksi, niin ei sekään ihan paikkaansa pitänyt enää. Eilen matkustimme takaisin Göteborgista Helsinkiin, eikä sekään ihan seikkailutta mennyt. En tiedä miksi, mutta mulla tuntuu olevan vaan tosi huono tuuri kenttien suhteen. Oltiin tyttöjen kanssa jotenkin totuttu siihen, että lentokentällä vaihto tapahtuu yleensä melko helposti. Paitsi Arlandan kentällä, jossa joutuu poistumaan terminaalista ja kiertämään melko pitkän matkan toiseen terminaalin. Lisäksi jo kerran lähtökaupungissa tehdyllä turvatarkastuksella ei ole minkään valtakunnan merkitystä, vaan turvatarkastuksetkin joutuu käymään läpi kahdesti. Eilen oli Tukholman kentällä järkyttävät jonot turvatarkastukseen, jotka meidän tunnin vaihdon takia aiheutti sen, että neljä bloggaajaa kirmasi aika täydellä vauhdilla eteenpäin kohti porttia. Göteborgin kentällä oli kuitenkin aikaa sen verran, että Kira ehti napsia musta matkakuvat ihan autenttisessa ympäristössä :)

THE AIRPORTS, MY THIRD HOME. It’s funny how I almost wrote my second home, then I realised that my life is kind of divided between two homes already, so it’s not really accurate anymore :D We travelled back from Gothenburg yesterday and I took advantage of having Kira with me and so we got to take some authentic photos of my travel outfit :) It was a bit of adventure travelling back due to double the amount of security checks, as there is no possibility of transfer at the Stockholm, but you have to actually leave one terminal and then go through one. I don’t know why, I have the worst of luck with airports and the queues to security were reaaaaally long yesterday. We ended up running like crazy to make our flight, but we managed! Lucky we had some leisure time at the Gothenburg end, so we got to take some photos :)

raita (3 of 11)-3

raita (9 of 11)-3

raita (5 of 11)-3

raita (10 of 11)-3

raita (8 of 11)-3

Kauaa en lentokentiltä ehdi olla poissa, sillä suuntaamme tiistaina Lontooseen viikoksi, niin jo silloin pääsee taas kenttäkuulutuksia kuuntelemaan. Eilen oli myös pientä hämmennystä Helsingin päässä. Annika toi mulle Lontoosta yhden tärkeän oppikirjan, jonka tarvitsen tänä viikonloppuna disse-ehdotelmani kirjoittamiseen. Annika tuli Helsinkiin keskiviikkona, kun itse lähdin aamulla Göteborgiin. Oltiin kuitenkin katottu, että mun paluulento on 18.15 ja Annikan lähtö 19.35, niinpä sovittiin treffit lentokentälle. Ei kuitenkaan ajateltu loppuun asti, nimittäin Annikan lensi Lontooseen, jonne lennot lähtee sieltä passitarkastuksen toiselta puolen ja mun lento tuli sinne toiselle puolelle. Siinä mietittiin, että menenkö pokkana läpi sähköpassitarkastuksesta, joka ei kysele maihinnousukortteja, vai mitä tehdään. Totesin, että matkaliputta passintarkastuksen meneminen kaksi kertaa vartin sisään rikkoo varmaan miljoonaa jotain kansainvälistä lakia ja menin uikuttamaan rajavartiolaitoksen passintarkastajille.

”Anteeks, mun kämppis on tuolla toisella puolella ja sillä on yks tosi tärkee mun oppikirja, ja meidän piti nähdä täällä lentokentällä, kun se on lähdössä Lontooseen ja mä tulin just Ruotsista ja mä en nyt pääse tonne ja se toi sen kirjan Lontoosta ja nyt mä en tiedä mitä tehdä ja apua, saisinkohan mä mitenkään mennä tonne…?”

Mun tarina oli ehkä niin häkellyttävän typerä, että rajavartiolaitoksen miehet vaan naureskellen totes, että näytäpäs ensin passia ja mene vaan. Jesss! Saan kun saankin siis tehtyä ehdotelmani maanantaiksi, eli katastrofi vältetty. Ja sit Annika tietty kerto mulle, että mun synttärilahja on sen kirjan välissä. Enkä mä ole edes avannut sitä vielä ja oon taas kotona vasta huomenna, ja nyt oon ihan malttamattomana hyppimässä seinille, että mikä mun lahja nyt onkaan. Tietenkin sain Annikan viestin vasta kun aamulla lähdin taas kotoa. Ärsyttävää. Oon liian malttamaton tällaseen.

I won’t be back home for a long though, as we’re heading to London on Tuesday for a week. I’m really excited to be back home for a week, and get to spend some leisure time there before my Uni begins in October :) I had a bit of adventure yesterday when I needed to catch up with my flatmate at the airport, but it didn’t really work out too well. In the end, I managed to see her and get a book I really needed to finish my suggestion for the dissertation. A day full of adventures, no wonder I fell asleep quite early yesterday and had absolutely no energy to blog :D

raita (4 of 11)-3

raita (7 of 11)-3

raita (6 of 11)-3

raita (2 of 11)-3

Se on jännä miten nykyään tää asukuvaaminen tuntuu olevan luontevaa ihan missä vaan. Siinä missä ennen ei halunnut pyöriä kameran edessä edes sivukaduilla, jos sieltä saattoi joku tulla, niin nykyään näitä kuvia voi räpsiä vaikka portin edessä muiden tuijotuksen alla. Ei sitä jotenkin enää mieti. Välillä tulee ajatelleeksi, että mitäköhän nuo muut ajattelevat. Mihin näitä kuvia otetaan. Loppujen lopuksi tuntemattomien ihmisten mielipiteet on kuitenkin niin merkityksettömiä, että kun on aikaa ja osaava kuvaaja, niin näitä kuviahan sitten napsitaan! Oli ympärillä sitten autio laakso tai täysi lentokenttä :)

It’s funny how nowadays I don’t mind taking outfit photos anywhere. I remember when I used to feel flustered to take photos somewhere in the alley, being afraid that some people would pass by. Now I don’t mind posing in a full airport. I sometimes wonder what the other people think; where do they think we post these photos. But then again, who cares what other people think? If I have time and a photographer handy, I’m sure as hell going to catch some photo opportunities!

raita (1 of 11)-3

raita (2 of 2)-7

raita (11 of 11)-3

Photos: Kira Kosonen @ Blond Rivets

Asussa on uutta toi Zaran pussimainen paita, mutta muuten hyvin peruskauraa. Mukava ja lämmin asu, jolla viihtyy lentokoneissa.

The only new thing about the outfit is the shirt from Zara, otherwise you’ve seen all of this before.

Mitäs te tykkäätte tästä matka-asusta? Jeij vai neij? 

What do you think of this outfit? Yeay or nay?