Düden Waterfall

IMG_5472

DÜDENIN VESIPUTOUKSILLA. Tämä nainen huitelee Kapkaupungissa paraikaa, mutta tämä onkin hyvä mahdollisuus palata hieman vielä Turkin Antalyaan, ja tällä kertaa Düdenin vesiputouksille. Joka päivä tuli kammettua itsensä pois uima-altaalta ja vähän tutustuttua kaupunkiin iltapäivisin. Düdenin vesiputous oli ehdottomasti yksi niistä kohteista, joilla halusin vierailla. Ylipäätään Antalya hurmasi minut (vastoin omiakin odotuksiani), mutta siitä lisää seuraavassa Antalya -postauksessa :) Tässä haluan vain hieman ihailla vesiputouksen kauneutta ja samalla esitellä mun asun, jolla kävin vesiputousta ihailemassa.

IMG_5459 IMG_5461IMG_5487

IMG_5465 IMG_5466IMG_5463

IMG_5470Mulla on tosi ristiriitainen suhtautuminen veteen. Toisaalta pidän vettä ja varsinkin vesiputouksia tosi rauhoittavina. Viihdyn hyvin meren rannalla, en tule merisairaaksi juuri koskaan, tykkään uida, rakastan snorklaamista ja olin ihan blown away ensimmäisestä sukelluskokeilustani. Kuitenkin samalla pelkään jollakin tapaa vettä. Sellainen kunnioittava suhtautuminen veteen. Yksi mun suurimpia pelkoja on hukkua. Se ei estä mua menemästä sukeltamaan tai uimaan, mutta samalla tiedostan jokaisen liikkeeni vedessä ja olen paljon harkitumpi ja varovaisempi veden lähellä. Olen melkein hukkunut penskana, joskus 6-vuotiaana muistaakseni enoni repäisi minut pinnalle, kun olin jo ehtinyt pinnan alle. Olimme perheiden kanssa rannalla ja eksyin kahden laiturin väliin, jossa olikin matalikon sijasta syvempää. Onneksi enoni näki rämpimiseni, muuten ei välttämättä täällä kukaan kirjoittelisi Mungolife -nimistä blogia. Australiassa paljon kuuli erilaisia tarinoita vesiurheilun kääntöpuolista, ja sielläkin oppi arvostamaan ja kunnioittamaan veden kauneuksia ja veden vaaroja. Silti, kaikesta huolimatta vesiputoukset ovat mun mielestä kauneimpia luonnon tarjoamia nähtävyyksiä. Ja Düden oli minusta upea. Ikään kuin pienen sademetsän keskellä olisi tuolla ollut. Vaikka matkaa keskustasta ei ollut pariakymmentä minuuttia enempää.

Jos asuisin Antalyassa, hengailisin tuolla varmasti usein. Veden porina ja kaunis kasvillisuus oli jotenkin tosi inspiroiva ympäristö :)

IMG_5471IMG_5479IMG_5491 IMG_5494 Düdenin vesiputous oli siitä makea, että sen ”sisälle” pääsi. Kallio, jonka päältä vesiputous tippuu, on louhittu niin, että sinne pääsee kävelemään ja kurkkimaan vesiputousta sieltä kalliosta. Aika makea paikka. Ahtaanpaikankammoiselle en suosittele. Itsellänikin kävi pari kertaa mielessä, että koko homma saattaisi romahtaa niskaan, jos vettä tulisi kovalla paineella. Mulla onkin aika vilkas mielikuvitus. Siitä muistona nuoremmalla iällä pari paniikkikohtausta täysin turhasta. Välillä voi kuvitella, että lintu saattaisi istua snorkkelin päälle snorklatessa, ja siihen voisi tukehtua. Se on ihan normaalia. Ainakin mulle. Onneksi viimeisestä paniikkikohtauksesta on jo hetki, joskin pelkotiloja voi välillä tulla. Tiedättekö sellaisia olotiloja, joissa sydän ramppaa tuhatta ja sataa ja huone heiluu silmien edessä. Välillä mietin, että kokisinko mitään moisia, jos en ajattelisi vähän liikaa. Yleensä kaikkea typerää.

IMG_5496 IMG_5499 IMG_5501 IMG_5505 Tällaista siellä luolan sisällä on. Jännää, eikö?

IMG_5509 IMG_5510 IMG_5513Muuten vesipuiston läheisyydessä on puisto, joka on melko mitäänsanomaton.

Tosin siellä oli makea papukaija.

IMG_5527-001 Mulla oli lapsena kaksi undulaattia. Vihreä ja valkoinen. Ne oli tosi tosi kauniita, ja rakastin niitä kovasti. Valkoinen kuulemma lensi kotiinsa, koska hänen äitinsä ikävöi häntä. Ja vihreä kuulemma ikävöi valkoista niin kovin, että se piti päästää lähtemään valkoisen perään. Tarkemmin ajatellen mun undulaatit ehkä kuoli, eikä äiti viitsinyt murtaa mun pientä sydäntä. Ihana äiti. Ne oli mun ainoot lemmikit ennen Simbaa. Ne oli tosi pieniä ja sillä vihreällä oli keltainen masu. Ja ne oli tosi fiksuja ja viihtyi mun kädessä. Mä olin vähän keskittymisongelmainen lapsi ja kuulemma mut sai niillä linnuilla rauhalliseks. Anna undulaatti Annalle käteen, niin se istuu hetken paikallaan. Voi mun äiti-raukkaa. Ei varmasti ollut helppoa olla mun äiti. Tosin se nyt on tuskin ollut helppoa ikinä tässä 25 vuoden aikana. Millon oon polvileikkauksessa Australiassa, millon tyrmätty Barcelonassa ja millon muuten vaan onnistunu ryssimään jotain. Joka tapauksessa, ehkä mun undulaattien takia oon edelleen aina ihan fiiliksissä kun nään jossain papukaijan. Ne on musta kivoja lintuja.

IMG_5542 IMG_5544IMG_5538

Mun asuna toimi yhdistelmä, josta en oikeastan pahemmin tykkää, mutta jätin vahingossa mun sopivat kengät kotiin ja siksi jouduin kulkemaan asussa, joka ei toiminut yhteen. No ei se mitään. Tropiikkimekko, joka näkyi Emilio Puccien kanssa Suomessa, on mun lempivaate tällä hetkellä. Se on imarteleva päällä, täydellistä rypistymätöntä kangasta ja ihanan värinen. Ja kesäinen! Mä rakastan kesää. Asu olisi makuuni vaaleilla kengillä, mutta en uskaltanut lähteä vesiputouksille släbäreillä, enkä ollut pakannut mukaan järkeviä vaaleita kenkiä. Noilla mustilla sandaaleilla siis mentiin, vaikkei ne asuun sopinutkaan.

Näissä kuvissa muuten käy hyvin ilmi se, miksi mä käytän aina vaaleanpunaisia huulipunia ja -kiiltoja. Mun huulet on luonnostaan melko vaaleanpunaiset, mutta kuvissa jos hymyilen, näytän huulettomalta. En näihin kuviin jaksanut meikata, kun aurinkolasit pelastaa paljon. Valitettavasti ne ei suuvärkki-osastoa pelasta ollenkaan.

Mungo vaiheessa-005

IMG_5549 IMG_5551Jos jotain positiivista asusta voisin sanoa, niin voi että olen iloinen että löysin vähän aikaa sitten mun uusimman lempilaukun!! Tällä kertaa se maksoi 0 euroa ja makasi mun omassa vaatekaapissani. Tai tarkemmin sanottuna mun huuto.net -kasassa. Poteito potaato. Kyseinen laukku on lahja ex-poikaystävältä vuodelta 2009, eli omistuksessa se on pysynyt jo viitisen vuotta. Joku siinä alkoi ärsyttää mua vuosi-pari sitten, ja viskasin sen huutiskasaan. Tai ei siinä mua oikeastaan mikään ärsyttänyt. Mulla vaan on tapana putsata mun vaatekaapista kaikki, mitä en oo käyttäny hetkeen. Jostain syystä tän laukun kohtalo oli sellainen, etten koskaan keksinyt sille käyttöä. Hah! Nyt olen keksinyt sille turhankin tehokkaasti käyttöä. Oli ainoa laukkuni Antalyassa mukana, ja toinen niistä, jotka ovat täällä reissussa mukana. Povaan tässä vaiheessa meille auvoista lähitulevaisuutta. Mulla on paljon ideoita, joissa tää toimii.

Mungo vaiheessa-004On muuten ihana tunne, kun uusi lempilaukku ei tarkoita suurta lovea lompakkoon! Vaan ainoastaan sitä, että sen olemassaolon unohtaa välissä? :)

(Koskisikohan sama vuosien ”poissa silmistä” -meininki muuten miehiä? Taidanpa Suomessa metsästää käsiini lukioaikojen vuosikirjat.)

Mitäs te tykkäätte tästä mun yhteensopimattomasta asusta? :)

Reseptikorneri – Homemade sushi

IMG_4418

SUSHIRULLIA KOTONA. Palataanpas nyt ruotuun ja jatketaan näitä sunnuntaisia ruokavinkkejä. Nää reissut on sekoittanu mun postaustahdin ihan kokonaan, ja on jäänyt arkistopostaukset ja ruokapostaukset pois. Yritän kovasti ja parhaani mukaan skarpata, mitään en kyllä kuitenkaan voi luvata. Huithapeli kun olen.

Mutta, välillä olen vilautellut Instagramin puolella mun tekemiä susheja, ja paljon on kyselty ohjetta niiden perään. Tässäpä tätä.

Tarvitset: 

Suhirullailulevyn
Sushiriisiä
Merilevää
Wasabia
Soijaa
Omia sushitäytesuosikkeja (meidän taloudessa ebi-rapuja, tonnikalaa, majoneesia, kylmäsavulohta, avocadoa, paprikaa ja tuorejuustoa)

Suosikki-nigireissäni on aina ebi-rapuja, ja niitä sai aina ennen S-Marketin pakasteosastolta. Nyt ne on sieltä poistettu. ETSINTÄKUULUTUS! Mistä saan Helsingistä/Vantaalta ebi-rapuja rakkaat lukijat? Ohjeista siis puuttuvat ebi-ravut tällä kertaa, mutta ei anneta sen häiritä.

IMG_4385

Alkuun keitä riisiä. Meidän viisihenkinen ahmattiperhe vetää aika ison satsin sushia, joten sitä saa keittää reippaasti. Tää riisivaihe on musta hankalin, ja yleensä siskoni on vastuussa riisistä, mä kun olen siihen aivan liian malttamaton.

Alkuun pese riisi kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Nosta riisi kylmään veteen ja anna seistä noin 10 min. Kiehauta riisi miedolla lämmöllä noin 15 min. Siirrä kattila levyltä ja jätä riisi hautumaan kannen alle vielä noin 10-15 minuutiksi. Siirrä isompaan astiaan ja sekoittele, jos haluat, että riisi jäähtyy nopeammin. Peitä riisi kostealla pyyhkeellä ettei se kuivu.

Sillä aikaa voit valmistaa sushitäytteet valmiiksi pöydälle.

IMG_4373 IMG_4378 IMG_4379 IMG_4382

Meillä tosiaan lempparitäytteitä on majoneesitonnikala ja kylmäsavulohi. Kotioloissa. Ravintolassa tilaan jotain vähän aikuismaisempaa sushia yleensä, mutta kotona tuo on se yhdistelmä, joka sopii joka makuun. Lisäksi savustetun lohen käsittely ei aiheuta mussa samanlaista pelkoa kuin raa’an kalan kohdalla.

Meillä ei myöskään tykkää kukaan tavallisista makeista, vaan inside-outeja niiden pitää olla!

IMG_4390 IMG_4393

Levitä siis hyvin jäähtynyt riisi merilevälevyn lähes koko pituudelle. Taputtele kevyesti tasaiseksi.

Käännä levy nurinpäin tuohon sushirullailulaitteelle (mikätämännimiikinäonkaan).

IMG_4399

Laita täytteet. Meidän suosikit vaihtelee, mutta oma suosikkini on tuorejuustoa, lohta, avocadoa ja mäti tai sitten avocado ja majoneesitonnikala. Mutta tehdään yleensä erilaisia rullia, ja ne uppoaa kaikki aika hyvin alas. Philadelphia on varmaan kaikkien suosikkilisä sushiin, se tuo niihin niin kivaa makua. Usein laitetaan myös kurkkua tai ruohosipulia ja muita herkkuja. Jos ollaan mielikuvituksellisella päällä, eikä ainoastaan nälkäisiä.

IMG_4407IMG_4410

Mun rullista tulee aina epämuodostuneita soikioita. Siskoni osaa rullata ne täydellisen pyöreiksi. Se on siis hänen vastuunsa aina. Koska en tajunnut kuvata videota prosessista, suosittelen Youtubesta ohjeen tutkimista :)

IMG_4400 Siinä sitten makoilee valmis rulla. Meikäläisen tekemä tässä tapauksessa, joten esteettisesti voisi olla kauniimpikin. Sitten vaan pilkkoo päät pois, kiljuu isille tai nuorimmalle siskolle (aina ne kaksi nälkäisintä), että saa tulla ottamaan nää rumat palat pois ja sitten äidille veitsi kouraan. Meillä sisko on paras rullaamaan, mutta äiti ainoa, joka osaa leikata nuo edes jotenkuten nätisti. ”Paina veistä hellästi mutta varmasti” oli ohje. Näillä mennään.

Nigireiden teon hallitsee jopa tällainen peukalo keskellä kämmentä oleva kotitalousihme kuten minä. Puristele riisi tuollaiseksi soikioksi:

IMG_4402 IMG_4404

… ja asettele sen päälle kala/rapu/tofu/mikätahansa ja esim. avocado. Leikkaa merilevästä kapeita suikaleita ja sido nigiri yhteen sillä.

Mä sekoitan majoneesin ja wasabin yhteen pienessä purkissa ja ”koristelen” (lainausmerkit, koska toimenpide ei varsinaisesti mitään kaunista) sushit sitten sillä. Koristelu käy sillä, että leikkaa vaikka minigrip-pussista ihan pienen palan kulmasta irti, tunkee sinne majoneesisekotuksen ja sitten puristaa sen kulmasta ulos :)

Sitten vain asettele sushit nätisti lautasille, mätki perheenjäsenten sormia ”minäotannytkuviablogiin” ja ihaile työsi tulosta!

IMG_4414IMG_4421

Ja voila! Tarjoile perheenjäsenille, jotka on ylen kypsiä bloggaamiseesi kun heillä on nälkä.

En tämän tarkempaa ohjetta nyt osannut kehitellä, mutta jos tulee kysymyksiä, niin kysykää ihmeessä :) 

”When we collide we come together / If we don’t we’ll always be apart / I’ll take a bruise, I know you’re worth it”

IMG_6320

KAHDEN PRINTIN UUSINTA. Nyt kun olen reissun päällä, on hyvä aika käydä läpi vähän juttuja, jotka on jääny arkistoon luonnoksina. Vanhoja asuja ja muita postauksia, joiden kirjoittamisen olen aloittanut, mutta joiden julkaisu on jäänyt jostakin syystä. Tämä asu on yksi niistä postauksista, jotka ovat jääneet Bermudan kolmioon, jota arkistoksenikin kutsun. Kokeilin joskus aiemmin yhdistelmää, jossa tuo tartan kaulahuivini ja raitapaita olivat samassa asussa. Ihastuin itse yhdistelmään, ja kokeilinkin komboa toisen kerran, tällä kertaa höystettynä eri sävyjä konjakinruskeaa. Vaikka asu onkin hieman liian lämpöinen Suomen tämänhetkisiin keleihin saappaidensa vuoksi, niin toiminee se silti inspiraationa sellaista hakevalle :) Eikä näitä viitsisi roskakoriinkaan suoraan pistää.

IMG_6280IMG_6341IMG_6362

IMG_6291

Tämä on oikeastaan sellainen asu, jota pidän useimmiten Lontoossa talviaikaan päällä. Lämmin, mukava ja tuikitavallinen. Jotenkin tuntuu, että bloggaamisessa on nykyään valtava kilpailu. Kuvien on oltava uskomattoman kauniita, bloggaajien tyrmääviä, asujen trendikkäitä ja erikoisia ja kokonaisuuden hiotun esteettinen. Olen jonkin verran asiaa pohtinut, ja huomaan itsekin siirtyneeni tähän blogien muutoskulkuun, jossa kaikki on kaunista ja upeaa ja virheisiin ei ole varaa. Haikeudella muistelen, miten asukuvat otettiin peilin kautta pokkarilla huonossa valossa ja lätkästiin samantien blogiin. Nykyään sään pitää olla suosiva, kameran kallis ja valovoimainen ja kuvauspaikankin mielenkiintoinen. Muiden bloggaajien nostaessa rimaa kovin korkealle itsekin huomaa hyppivänsä sitä kohti, yrittäen sen ylittää. Ja samalla monista blogeista on kadonnut mulle se olennaisin asia; se tavallisuus ja kontakti lukijan kanssa. En minä halua enää kertoa sydänsuruista täällä. Tai julkaista kuvaa, jossa tukka on sateen jäljiltä liiskana naamalla ja kaikki huonosti. Arvostelu on sen verran valtaisaa, ettei oikein halua antaa ylimääräistä syytä sille arvostelulle.

Asutkin ovat nykyään usein jotenkin liian erikoisia blogeissa. Tuntuu, että niitä arkielämän pukeutumisvinkkejä ei saa samalla tapaa, kun bloggaaja liihottaa 12 cm koroissa, hulppeissa luomuksissa ja erikoisissa trendikkäissä vaatteissa. Minä yhtä lailla kuin monet muutkin. Loppujen lopuksi kuitenkin tuntuu, että lukijatkin innostuvat usein juuri näistä tavallisista asuista. Näistä, joissa on matalat kengät, tavallinen neule + farkut -yhdistelmä ja joku huivi kaulassa. Toisaalta ne kauniit kuvat erikoisissa asuissa tuntuvat olevan pakko, jotta täyttää vaatimuksen ”trendistä”, ”edelläkävijästä” ja tiesmistäkaikesta. Enkä väitä missään nimessä olevani mitään näistä, mutta tunnen kuitenkin samat paineet olla näitä kaikkia.

IMG_6297

IMG_6367 IMG_6377

Huomaan itsekin laittavani esille useimmiten vain asuja, joissa on korot jalassa (ryhti, olemus jne.) ja vähän mielenkiintoisemmat rytkyt. Jos aikaa ja mahdollisuus on, miten kuvauspaikan ja kuvaushetken (auringonlasku on parasta aikaa kultaisen valonsa takia...) Teen siis tällä kertaa lupauksen, että jatkossa julkaisen myös ne vähemmän erikoiset asut. Ne joissa, on jalassa perusballerinat ja päällä tylsä kollari matkalla kouluun. Koska niinhän minä melko usein pukeudun! Ja julkaisen kuvat myös siitä huolimatta, että niissä olisi optinen harha sisälläni asuvasta pienestä ihmisestä (koska raitapaitani on kuvissa päättänyt asettua ikäänkuin olisin seitsemännellä kuulla raskaana). Ihan vaan koska aina ei voi onnistua. Ei edes bloggaaja.

IMG_6386

Valmiina blogiin-005

Joka tapauksessa, tavallisuudestaan huolimatta tykkään tästä asusta :) Se on musta jokapäiväiseen elämään täydellinen. Tykkään väreistä ja edelleen tuon raidan ja tartanin harmoniasta. Se sopii minulle.

Mutta mitä mieltä on arvovaltainen jury? :)