Mustaa ja punaista // Lempäälä

Alkuun mitä mahtavimpia uutisia! Kerrankin mun äidinvaisto Danten terveydestä oli väärässä ja saatiin tänään terveiden korvien diagnoosi! Hurraaaa! :) Olin niiiiiiin onnellinen, ettei tarvii taas alkaa lääkitsemään, vaikka siis lääkäri totesikin, että pientä virusta on, mutta pah, se on pientä verrattuna korvatulehdukseen. Onnen määrä rajaton! Oon niin fiiliksissä tästä kunnollisesta talvesta, joka on ollut jo hetken. Olkoon vaikka kuinka paljon pakkasasteita, mutta on ihanaa kun on kuivat paukkupakkaset, ja ulkona jaksaa viihtyä kunhan laittaa tarpeeksi päälle. Kuljettiin lääkärin jälkeen äitin ja Danten kanssa Tampereen keskustassa ja vaan ihasteltiin sitä kauneutta. Kaikki puut näytti siltä, että ovat pukeutuneet valkoiseen lumiturkkiin, oli niin valkoista ja mielettömän kaunista. Lumihiutaleet vaan loisti ja kimalsi auringossa ja jotenkin koko kaupunki tuntui niin puhtaalta ja upealta. Mä rakastan tällaista talvea, ja inhoan just niitä sellaisia +2 lumettomia pimeitä loskapaskatalvia. Oon joka päivä niin onnellinen, kun sääennuste näyttää seuraavaksi kymmeneksi päiväksi tätä. Jes jes jes!

Kuten huomata saattaa, bloggaaja käy vähän positiivisuuskierroksilla kun eilen varmuudella kotona tehty keittiödiagnoosi todistettiin tänään vääräksi… Okei, asiaan vaikuttaa myös se, että sain vihdoin ostettua meille lennot reissullemme Ras Al Khaimahiin! Ollaan koko ajan suunniteltu, mutta vatvottu lentojen kanssa. Suorista lennoista Norski oli puolet halvempi kuin Finski, mutta jotenkin en välitä yhtään niin paljon siitä lentoyhtiönä. Fiksuja ja fiksun hintaisia välilaskullisia en löytänyt, ja jotenkin lentoyhtiöt Ukraine Airlines ja Aeroflot ei niin napostellut. Continue Reading

1+

Väsyttää

Epätyypillisesti teki mieleni kirjoittaa vähän tällainen negatiivissävyinen postaus, tai no oikeestaan ei edes niin negatiivinen vaan väsynyt. Yleensä pyrin blogissa keskittymään aina positiiviseen ja kauniisiin ja iloisiin hetkiin, mutta nyt roikun rehellisesti ihan sohvan pohjalla ja yritän kerätä voimia tehdä teetä ennen kuin taaperran sänkyyn. Mun piti tulla tekemään asupostaus, mutta pakko myöntää, että oon vaan aivan liian väsynyt mihinkään järkevään nyt.

Meillä on tässä sairastettu kolme viikkoa vuorotellen, milloin D, milloin minä. Urhea pieni sairastaja on itse asiassa yllättävän “hyvä” sairastamaan, isälleen ja about koko miessukupuolelle tuttu man flu on vielä ollut kehittymättä. Pari viikkoa sitten haimme D:lle korvatulehdukseen antibiootit, ja nyt mulla on vähän sellainen kutina, että taas on korva tulehtunut. Huomenna mennään korvalääkärillä käymään. Sinänsä tuo meidän pieni on aika ihmeellinen, kun sairastaessaankin on älyttömän positiivinen ja hyväntuulinen, eikä yöunissakaan juuri näy. (Saan muuten vähintään kerran viikossa vastata jollekin kysymykseen “Onko Dante oikeesti niin iloinen aina kun sun blogissa ja Instagramissa?” On se.) Kuulemma n. joka neljäs korvatulehduksia sairastava on oireeton kipujen suhteen, ja meillä tuntuu Dante lähinnä muuttuvan hieman sylitakiaiseksi ja saattaa kiukutella pienemmästä kuin yleensä. Suoraan sanottuna, ellei syynaisi hänen käyttäytymistään ja tekemistään hirveän tarkkaan, ei edes tajuaisi, että toisella on jotain pielessä. Nytkin kaksi lopputulemaa on ihan yhtä todennäköisiä huomenna; mennään korvalääkäriin ja todetaan, että siellä on taas märkä korvatulehdus, jota ei koskaan saada kiinni pelkän punoituksen aikana, koska tyyppi ei oireile tai sitten korvalääkäri pitää mua ihan vajukkina, kun Dantella ei ole mitään hätää. Rehellisyyden nimissä Continue Reading

7+