Neidistä rouvaksi – muuttuiko mikään?

weddingthoughts (1 of 1)-18

Tässä on nyt ehtinyt olemaan rouvana (yngh mikä sana) jo reilu pari kuukautta, ja tuli mieleeni kirjoitella hieman tuntojani ja ajatuksiani avioliitosta. Aika moni nainen nostaa avioliiton äärimmäisen korkealle, jopa sellaiseksi elämäntavoitteeksi, mitä ilman ei voi olla onnellinen. Aika moni meistä haaveilee pikkutytöstä asti valkoisesta hunnusta ja elämämme prinssistä, jonka kanssa elämä olisi ruusuilla tanssimista ja kaikki ihana alkaisi siitä Tahdon-sanasta. Nykyisin koko häähössötys on jotenkin tosi ylikorostunut mun mielestä. On kihlajaishetken uudelleenottoa kuvamateriaalien vuoksi, on pankkilainan ottoa häihin, on vaikka ja mitä. En sano, että siinä olisi mitään väärää, lähinnä se mielestäni kuvastaa edelleen sitä, kuinka tärkeänä naimisiinmenoa edelleen pidetään.

Pakko myöntää, että olin itsekin nuorempana suuri avioliiton ihailija ja haaveilin häistä ja sulhasesta, joka olisi täydellinen. Erinäisten seurustelusuhteiden kohdalla mallailin miehen sukunimeä itselleni ja mietin ottaisinko miehen nimen vai pitäisinkö omani. Jossakin vaiheessa kuitenkin avioliitto jäi ajatuksissani taka-alalle. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että koko miessukupuoli aiheutti sen luokan pettymyksen jossakin vaiheessa, että ajattelin onnellisen avioliiton olevan mahdottomuus itsessään. Jos nyt edes löytäisi sen palavan rakkauden ja rakastavan parisuhteen, olisi siinä jo tarpeeksi satutarinaa yhdelle naiselle. Unohdin siis pikkuhiljaa koko avioliittohaaveet aika perusteellisesti. Humalapäissäni tosin ilmoitin mieheni ensi kerran nähtyäni, että tapasin juuri tulevan aviomieheni, mutta hukkasin hänet jo. Continue Reading

Related Posts

Talvisissa tunnelmissa // Kuopio

asuDW (4 of 14)

*Kellot saatu kaupallisena yhteistyönä Daniel Wellingtonilta

Hellou lumisesta talvisesta Kuopiosta! Ei ihan hirveesti keväältä näytä, vai mitä sanotte? Koko aamupäivän tuiskutti lunta niin paljon, että täällä näytti ihan tammikuulta. Toisaalta onneksi aurinko porotti taivaan täydeltä, niin olo oli kuitenkin jonkin verran keväinen! Vaikkakin tuuli niin saakelisti, että en tiedä millä ihmeellä selvitän tän rastan, joka on mun tukka. Kivasti solmussa ja ihan ryönäisen näköisenä, mutta ihan sama :D Hypin tänään vaikka missä kaikkialla ripsihuollosta akupunktioon, kiristämässä aurinkolaseja (miten ne aina löystyy talvella kaapissa?!) ja muuta tärkeetä suorittamassa. Suomeksi sanottuna yritin pitää itseni kiireisenä, koska muuten hyppisin varmaan kotona seinille malttamattomuuttani :D

Lupasin muuten eilen teille pientä arvontaa Instagramin puolella. Olette nimittäin varmasti monessa muussakin blogissa huomanneet, että Daniel Wellingtonilta on tullut uusi kellomalli, Classic Petite, joka on Daniel Wellingtonin ensimmäinen sirompi kellomalli, jossa on siis 32 mm kellotaulu. Kelloa on saanut ihastella aina Kendall Jenneristä lähtien aika monilla, ja pakko myöntää, että itselleni se on jäänyt mieleen, sillä olen itse asiassa ihaillut tällaisia “mesh”-kellomalleja, joissa on siis tuollainen “punottu” ranneke, ja olinkin ihan innoissani kun lähetti toi pari uutta kelloa Daniel Wellingtonilta. Hopeinen kulki jo tänään kädessä, ja pakko kyllä kehua kellon keveyttä! Jotenkin viime aikoina isot kellot ovat alkaneet tuntua ykskaks hirveen painavilta, ja yleisimmin mulla onkin kädessä joku nahkarannekkeinen kello, vaikka mun Michael Korsin vaaleanpunatauluista kelloa melko usein edelleen käytän. Tämä tulee nyt ehdottomasti sille kilpailijaksi! Continue Reading

Related Posts

Outo rento asu // Kuopio

rentoilua (1 of 10)

Uusi viikko, uudet kujeet. Tai ei sittenkään :D Mun viikot ja päivät menee oikeestaan samaa kaavaa. Ei suunnitelmia, kevyitä päiviä ja mahan tunkemista niihin vaatteisiin, mihin se vaan jotenkin mahtuu. Ja toki laskemista ja odottamista. Mä keksin jostakin aikanaan alkuraskaudessa, että meidän bebe syntyy 37+3, ja ei-niin-kovin yllättäen olin väärässä tässäkin :D Nyt lasken vaan päiviä. Onneksi tässä vaiheessa tietää jo, että joka tapauksessa maksimissaan hieman reilu neljä viikkoa jäljellä, joskin se tuntuu ihan iäisyydeltä. En enää keksi mitään vaatteita, joihin mahdun mukavasti ja näyttämättä ihan hölmöltä. Eihän tästä tosin tokene omankokoiseksi ihan päivissä tai muutamassa viikossakaan, mutta kyllä tää iso masu alkaa vaan olla koko ajan tiellä :D Viikonloppuna en jaksanut yhtään panostaa asun ulkonäköön, vaan keskityin ainoastaan vain omaan mukavuuteeni. Rennot lökärit, mukava ohut neule ja hyvät kengät jalkaan. Ei tämä mikään voittaja-asu missään nimessä ole, mutta ainakin mukava sellainen!

Koska mun mielessä pyörii vain vauva ja se, että aika saisi mennä nopeammin, ajattelin tehdä tällaisen “jatka lausetta” -postauksen, jottei postaus jää vaan viimeisen raskauskuukauden tuskailuksi :D

rentoilua (4 of 10)

Continue Reading

Related Posts

Vaihtokauppoja

mulberry (6 of 8)

Mulla on ollut tässä viime viikkoina aika mahtava laukkutuuri! Nimittäin laukkuvaihtojen tuuri! Vähän pitkin hampain olin nimittäin valmis luopumaan mun violetista Balenciagasta ja samaan aikaan harkitsin myös mun Chanelin WOCin myymistä, koska sille ei vaan kertynyt käyttöä hirveästi.

Ensin kävikin niin, että eräs tyttö lähestyi minua kysyen, josko haluaisin vaihtaa päittäin WOCeja. Minä saisin hänen caviar-nahkaisen ja hän minun lampaannahkaisen. Tavallaan en uskonut sen vaikuttavan hirveästi, mutta olinpa väärässä!! Kun sain tuon caviarin, niin olen innoissani käyttänyt sitä ihan tosi paljon! Vaikka tuo sileäpintaisuus on mulle ihan ehdoton esim. mun Boyssa, niin jotenkin to caviar-nahka toimii todella kauniisti tuossa WOCissa. En tiedä miksi, mutta mulle ero on jotenkin ihan valtava käytössä, ja olenkin todella innoissani käyttänyt nyt laukkua! Hauskaa muuten, että tarkkasilmäisinkään teistä ei huomannut asiaa IG-kuvassani, niin samannäköiset nuo nyt varmaan kaikille muille on :D Itselleni ero oli kyllä jostain syystä tosi iso. Continue Reading

Related Posts