Enemmän kuin erilainen

*Kaupallisessa yhteistyössä Ideapark

Kun muutimme Lempäälään, joku lukijani laittoi minulle viestiä, jossa toivotti tervetulleeksi Lempäälään ja jakoi muutaman Lempäälä-vinkin. Yksi niistä oli tietenkin Ideapark, joka oli mulle jo paikkana tuttu. Itse asiassa kun allekirjoitimme kauppakirjat talostamme, juhlistimme sitä ystävämme kanssa siivillä Ideaparkissa.

Ideapark on mulle tosi tuttu ostoskeskus jo vuosien takaa, oon ekan kerran käynyt siellä joskus 2010 ja nykyään siellä tulee käytyä vähintäänkin viikottain. Iso valikoima kaikkea, ravintolamaailma, kahvilat ja urheilumahdollisuudet aiheuttaa sen, että siellä tulee käytyä sangen usein. Välillä jopa kahdesti, kuten eilen :D Ensin piti käydä täydentämässä pari tarpeellista juttua reissuun ja illalla jääkaapin jo ammottaessa tyhjyyttään suuntasimme siiville. Minnekäs muuallekaan kuin Sticky Wingersiin. Se voittaa meidän kirjoissa Hookin ja Siipiweikot ja siellä on kaiken hyvän lisäks iso leikkipaikka muksuille. Parasta. Continue Reading

8+

Pieni punainen paholainen

Olen ahkerasti työstänyt Dubai-postauksia kaiken liikenevän ajan, mutta ajattelin tässä välissä tulla esittelemään yhden ei-niin-onnistuneen asun, sillä halusin hetkeksi pois kuvakirjaston kimpusta. Tai no, totuuden vuoksi on sanottava, että enemmän ku kuvakirjasto, mua on ahdistanut kirjanpito ja halusin karata hetkeksi asukuvien ihanan pinnalliseen maailmaan. Oon nimittäin tänään tehnyt viisi tuntia putkeen kirjanpitoa ja on ihan paikallaan hieman tuulettaa aivojani. Se joulun alla tullut “jätän kirjanpidon loman jälkeiseen aikaan kun oon levännyt ja hyväntuulinen”idea oli aika huono vitsi, kun nyt sitä kirjampitoa on kerääntynyt ja aikaa on mennyt ja yngh. En todellakaan ole kirjanpidosta kiinnostunut, joten oon tässä vaiheessa ihan tympääntynyt jo valmiiksi. Ja siis mulla on kirjanpitäjä, mutta mun pitää valmistella sille materiaaleja. Vuoden loppu on mun vähiten lempparia aikaa tuosta syystä.

Joku teistä jo kyseli mun uuden Chanelin kanssa asukuvia, ja tässä olisi ensimmäiset. Rehellisyyden nimissä en ole mikään suuri asun fani. Johtuu oikeestaan kengistä. Tuntuu, että talvella pidän vaan ylipolvensaappaita tai nilkkureita, ja tähän asuun ei oikein sopinut kummatkaan. Asu olisi ollut superkiva valkoisilla avokkailla, mutta ei näissä -9 asteen pakkasissa. No, näillä mentiin tällä kertaa. Musta on ihan kiva välillä julkaista näitä vähemmän onnistuneita asuja, koska ne tuo kyllä tietynlaista realistisuutta. Usein tulee ohilyöntejä asujen kanssa ja vasta kaukana kotoa tajuaa, että ehkä tää asu ei oikein toimikaan. Vai oonko mä ainoo, joka aina välillä pukeutuu johonkin, minkä jokin pieni osa käy ärsyttämään päivän aikana? Continue Reading

9+

Hello little one

So this happened. Kuulun Facebookissa erääseen ryhmään, jossa Chanel-fanit ovat yhteyksissä keskenään. Sieltä löytyi vaihdokki Maxi-kokoiselle Chanelilleni, jonka vaihdoin pienempään Jumbo-kokoon. Vaihtokauppoja tehtäessä rakastuin palavasti kauppakumppanini pieneen Miniin. Musta, mattainen caviar ja chevron-kuosi. Niin upean kaunis, että se taisi oikeasti salvata hengitykseni hetkeksi. Yritin hirveästi perustella itselleni syitä sille, miksi en tarvitse enää yhtäkään pientä mustaa laukkua, mutta hävisin sen monologin.

Unelmieni chevronin löytäminen vaan ei ollut ihan niin yksinkertaista. Kyselin parilta tutulta ja kaverilta, joilla on tuttujen Chanel-myyjien numerot. Ei ole missään. Vastaus oli itse asiassa aika surullinen; “ei ole JA siihen on pitkä jonotuslista”. Sitten Barcelonan liikkeeseen oli tullut musta kaunotar, mutta tavallisella tikkauksella. Kävin risteilymme jälkeen Barcelonan Chanelilla sitä kuikuilemassa, sillä muoto ja matsku ihastuttivat. En kuitenkaan klassisesti tikattujen Boyn ja WOCin seuraksi vaan pystynyt perustelemaan samanlaista miniä. Ajattelin myös, että tämä ei ole se asia, missä tyydytään johonkin, mikä on vaan melkein täydellinen. Toki se klassinen ruudutus tässä on aivan ihana myös, mutta mun rakastumisen kohteena oli nimenomaan tämä chevron-kuosi, ja niinpä jätin upean minin Barcelonan liikkeeseen jollekin onnelliselle odotuslistalaiselle ja suuntasin tyhjin käsin Suomeen. Kyselin, josko joku olisi nähnyt laukkua jossakin liikkeessä, mutta hiljaista oli. En tiedä mikä mulle tuli viime viikon torstaina, kun päätin soittaa Lontooseen kysyäkseni moista. En meinannut uskoa korviani kun myyjä kertoi, että itse asiassa niitä ei ikinä ole, mutta nyt on tullut “a few” liikkeeseen ja ilmoitti hinnan. Lontoo-äitini oli juuri reissussa, mutta lupasi, että voisi moisen mulle hakea maanantaina. Ongelmaksi muodostui vain laukun saaminen Suomeen. Nään Lontoo-mamaa vasta uuden vuoden tienoilla seuraavan kerran ja vakuutettu postitus Suomeen olisi maksanut mansikoita. Ja todennäköisyydet, että tuo olisi viihtynyt liikkeessä yli viikonlopun niin, ettei sitä olisi ostettu, oli aika matalat. Chanel kun ei aina varaa laukkuja ja tätä ei voinut varata. Angst. Kyselin sieltä meidän Chanel-ryhmästä sitten onko kukaan sattumalta Lontoossa. Ja tämä mennyt viikonloppu palautti virallisesti uskoni ihmiskuntaan internetin maailmassa. Continue Reading

15+