Talvisissa tunnelmissa // Kuopio

asuDW (4 of 14)

*Kellot saatu kaupallisena yhteistyönä Daniel Wellingtonilta

Hellou lumisesta talvisesta Kuopiosta! Ei ihan hirveesti keväältä näytä, vai mitä sanotte? Koko aamupäivän tuiskutti lunta niin paljon, että täällä näytti ihan tammikuulta. Toisaalta onneksi aurinko porotti taivaan täydeltä, niin olo oli kuitenkin jonkin verran keväinen! Vaikkakin tuuli niin saakelisti, että en tiedä millä ihmeellä selvitän tän rastan, joka on mun tukka. Kivasti solmussa ja ihan ryönäisen näköisenä, mutta ihan sama :D Hypin tänään vaikka missä kaikkialla ripsihuollosta akupunktioon, kiristämässä aurinkolaseja (miten ne aina löystyy talvella kaapissa?!) ja muuta tärkeetä suorittamassa. Suomeksi sanottuna yritin pitää itseni kiireisenä, koska muuten hyppisin varmaan kotona seinille malttamattomuuttani :D

Lupasin muuten eilen teille pientä arvontaa Instagramin puolella. Olette nimittäin varmasti monessa muussakin blogissa huomanneet, että Daniel Wellingtonilta on tullut uusi kellomalli, Classic Petite, joka on Daniel Wellingtonin ensimmäinen sirompi kellomalli, jossa on siis 32 mm kellotaulu. Kelloa on saanut ihastella aina Kendall Jenneristä lähtien aika monilla, ja pakko myöntää, että itselleni se on jäänyt mieleen, sillä olen itse asiassa ihaillut tällaisia “mesh”-kellomalleja, joissa on siis tuollainen “punottu” ranneke, ja olinkin ihan innoissani kun lähetti toi pari uutta kelloa Daniel Wellingtonilta. Hopeinen kulki jo tänään kädessä, ja pakko kyllä kehua kellon keveyttä! Jotenkin viime aikoina isot kellot ovat alkaneet tuntua ykskaks hirveen painavilta, ja yleisimmin mulla onkin kädessä joku nahkarannekkeinen kello, vaikka mun Michael Korsin vaaleanpunatauluista kelloa melko usein edelleen käytän. Tämä tulee nyt ehdottomasti sille kilpailijaksi! Continue Reading

1+

Outo rento asu // Kuopio

rentoilua (1 of 10)

Uusi viikko, uudet kujeet. Tai ei sittenkään :D Mun viikot ja päivät menee oikeestaan samaa kaavaa. Ei suunnitelmia, kevyitä päiviä ja mahan tunkemista niihin vaatteisiin, mihin se vaan jotenkin mahtuu. Ja toki laskemista ja odottamista. Mä keksin jostakin aikanaan alkuraskaudessa, että meidän bebe syntyy 37+3, ja ei-niin-kovin yllättäen olin väärässä tässäkin :D Nyt lasken vaan päiviä. Onneksi tässä vaiheessa tietää jo, että joka tapauksessa maksimissaan hieman reilu neljä viikkoa jäljellä, joskin se tuntuu ihan iäisyydeltä. En enää keksi mitään vaatteita, joihin mahdun mukavasti ja näyttämättä ihan hölmöltä. Eihän tästä tosin tokene omankokoiseksi ihan päivissä tai muutamassa viikossakaan, mutta kyllä tää iso masu alkaa vaan olla koko ajan tiellä :D Viikonloppuna en jaksanut yhtään panostaa asun ulkonäköön, vaan keskityin ainoastaan vain omaan mukavuuteeni. Rennot lökärit, mukava ohut neule ja hyvät kengät jalkaan. Ei tämä mikään voittaja-asu missään nimessä ole, mutta ainakin mukava sellainen!

Koska mun mielessä pyörii vain vauva ja se, että aika saisi mennä nopeammin, ajattelin tehdä tällaisen “jatka lausetta” -postauksen, jottei postaus jää vaan viimeisen raskauskuukauden tuskailuksi :D

rentoilua (4 of 10)

Continue Reading

0

Pastellia // Kuopio

pastel (2 of 13)

Arvatkaa vaan kelle iski juuri tänään maailman laiskin ja aikaansaamattomin päivä pitkäään aikaan juuri tänään? Mystisesti juuri sinä päivänä kun mun pitäisi taklata noita ikuisuusprojekteja. Jännä juttu :D No ei, tänään on koko päivän ollu niin kovia harjoitussupistuksia, ettei vaan oo liiemmin pystynyt tekemään mitään ja ollaankin Bentsun kanssa maattu sohvalla kattelemassa telkkaria ja lepäilemässä. Kävin ystäväni luona lounastamassa, postissa ja nopsasti kirpparilla, ja sekin oli aika uuvuttavaa. Yngh, haluan normaalit voimani takaisin! Huomenna pitäisi lähteä ajelemaan vähän pidemmälle ja paljon on vielä tehtävänä ennen viikonloppua, joten olis ihan kiva, jos tää voimattomuus nyt hieman laantuisi. Välillä oon niiiin kateellinen Benjille. Tossa se möllöttää vieressä sohvalla ja näyttää äärimmäisen nautiskelevalta. Rankka elämä sillä. No eipä tässä mammalomailemassa itellänikään mikään liian rankka elämä ole, vaikkakin tuntuu perusarki aika paljon rankemmalta, kun ei vaan energiatasot oo ihan huipussaan. Tai tää on jännää, kun välillä on energiaa vaikka millä mitalla ja toisina päivinä ei ollenkaan.

Oon lueskellut teidän kommentteja eiliseen postaukseen ja on ihanaa tietää, että on noin paljon kanssasisaria! :D Tosin se myös söi vähän motivaatiota! “Ohh, I’m not that bad” -fiilis tuli ku luin noita, ja jotenkin Continue Reading

0

Two-faced cape // Kuopio

harmaata (3 of 12)

Kiitos paljon kommenteistanne edelliseen postaukseen! Ensinnäkin iso kiitos aktiivisesta kommentoinnista! Oli ihanaa saada kommentteja, joissa moni sanoi, että vaikka lukee ja tykkää paljon, kommentoi vähäisenlaisesti. En voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni, kun aika ei aina riitä vastaamiseen, ymmärrän kommenttien vähentymisen. Mulle teidän kommentit on kuitenkin suola ja sokeri ja luen ne aina. Ne on myös aina mittari sille, miten hyvin olen onnistunut tai kuinka epäonnistunut jokin juttu on. Bloggaajana on tärkeää saada palautetta, ja tuntuu, että negatiivisen palautteen antaminen on aina helpompaa. Positiiviset palautteet tuntuu jäävän aina vähemmälle, kunnes niitä sitten tulee kerralla paljon avaamaan silmiä. Kiva siis, että intouduitte kommentoimaan!

On ollut tosi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia, ja tietyllä tapaa siinä ehkä pääsi kokemaan pariin otteeseen pienen ahaa-elämyksenkin. Toki siellä oli muutama sellainen “no mainokset ärsyttää” -kommentti, josta ei edelleenkään yhtään auennut vastaus siihen olennaisimpaan miksi -kysymykseen, mutta yksi ärsytys aukeni mulle ehkä vasta nyt näistä kommenteista. Jokunen oli kommentoinut, että ärsyttää kun suomalaisissa blogeissa hehkutetaan tuotteita kritiikittä ja että sen takia yhteistöistä menee usko. En olekaan koskaan osannut nähdä asiaa näin päin, sillä itsehän näen kaiken tämän taustalla tapahtuvan, toisin kuin te. Meille nimittäin syydetään paketteja ja tuotteita ihan harva se päivä. Postin täditkin varmaan ihmettelevät, miten meikäläinen on siellä vähän joka toinen päivä. Tulee ihan hirveesti kosmetiikkaa, vaatejuttuja ja tuotteita ihan pyytämättä. Lisäksi tulee yhteistyötarjouksia, joissa kysytään saako lähettää jotakin. Toki saa lähettää, mutta en takaa näkyvyyttä. Siellä on ihan suoraa roskiskamaa vaikka millä mitalla. Tai siis ainakin mun mielestä roskiskamaa. Sitten siellä on jonkin verran myös niitä “ihan kiva” -juttuja. En vaan koskaan kirjoittele niistä 7-8/10 -tuotteista. Jos jokin tuote on kategoriassa “ihan kiva, mutten itse ostaisi”, niin en anna sille näkyvyyttä blogissani. Miksi antaisin? Jos en itse käyttäisi rahojani siihen, miksi suosittelisin lukijoilleni rahan tuhlaamista samaan tuotteeseen. Välillä näkyvyyden perään kysellään, ja silloin olen mainostajalle suoraan vastannut, että valitettavasti ei ole Continue Reading

0