Vanhasta inspiroituneena // Lempäälä

Inspiroiduin pari päivää sitten eräästä vanhasta asukuvasta, johon törmäsin vahingossa ja muistin, että mulla on vaatekaapissa ihan samat vaattet kaikki edelleen. Vedin kamat päälle ja totesin, että ne näyttää edelleen kaikki aika kivalta. Pahimpien kroppakriisien keskellä tekee itse asiassa ihan superhyvää välillä vetää päälle vanhoja asuja ja todeta, että vaikka vuosia on mennyt lähes neljä, aika samalta kaikki edelleen näyttää. Oon tosin onenllinen hiusteni kunnon puolesta, että oon vaihtanut aika paljon hiustuotteita ja pidennysmerkkiä tässä välissä, ottanut pidennykset nyt pois ja alkanut pitää hieman suorempaa tukkatyyliä. Tuo vanha kihara vaalea tukka oli sen ajan juttu, mutta jotenkin olen enemmän minä tällä tummemmalla lookilla. Ja kyllä, tumma talvitukka on takaisin. Vaikka se tummempi blondi onkin aika kiva, niin jotenkin mä viihdyn tässä aika hyvin nyt näin. Tosin nyt mulla on joku hullu päämäärä saada kasvatettua oma väri pois, niin, ettei tarttis enää värjäillä. Se tietenkin vaatii jossain vaiheessa vaaleampaan menemistä, jotta tumma tyvi kasvaisi sieltä silleen fiksun näkösenä. Oma värini kun on vaaleampi kuin tämä nykyinen tyvi, niin on aika hemmetin vaikeaa lähteä kasvattamaan sitä omaa väriä. Näyttää kaljuuntuvalta, kun tumman alta tulee vaaleampaa.

Näitä kuvia katsoessa mulle tuli ihan sairaan hyvä fiilis tästä uudesta tukasta. Mä tiedän, että jonkun silmiin muutos ei ole merkittävä (kuten kolme ystävistäni sanoi viikonloppuna “en huomaisi, ellet sanoisi”), mutta itselle tää on ihan valtava muutos. Tukka tuntuu ohuemmalta ja on kauhean lyhyen tuntuinen. Kuvia kun katsoo, niin voikin todeta, että tukkahan on lähes samanmittainen kuin se oli neljä vuotta sitten pidennyksillä, eikä näytä kyllä kovin ohueltakaan. Lähinnä se on se tunne, joka on viiden (jep!) vuoden täysmittaisen pidennystenkäytön jälkeen. Aika siistiä toisaalta, kun päälaen tuntumassa ei tunnu mitään ylimääräistä, eikä tarvii miettiä pidennysten kurkkimista kampauksissa. Ei väliä miten tukka on, sieltä ei vilku kuin korkeintaan päänahka :) Ja tän saa föönattua läpikuivaksi alle 10 minuutissa. Wuhuuuu!

(Huhtikuu 2014 vs. Lokakuu 2017)

Vuosien saatossa on tullut muutama kilo, tukka muuttunut enemmän tai vähemmän ja moni muukin asia muuttunut. Rinnat majailee entistä alempana ja lantio on leveämpi synnytyksen jäljiltä, mutta toisaalta kotona on särjetyn sydämen sijaan maailman rakkain aviomies ja maailman siistein muksu, joka olemassaolollaan aiheuttaa mulle jo tässä vaiheessa vauvakuumetta. Kateltiin ystävän kanssa toistemme vanhoja kuvia eilen ja pohdittiin sitä, minkä verran on muuttunut. Onhan se erikoista huomata viiden vuoden ajalta muutoksia. Vyötärölinja leventynyt ja ylähuuli ohentunut. Sitä se ikä on. En kuitenkaan näe itseäni ikinä piikittämässä huulta isommaksi tai näännyttämässä itseäni kapeammaksi vatsan seudulta. Jälkimmäiseen ei riitä mielenvahvuus ja kauneustoimenpiteisiin ei riitä mielenkiinto ja koko ajatus ahdistaa. Mulla on tuttuja, joilla on maltillisia operaatioita. On hieman kasvatettu tai tasoitettu joitakin alueita, ja lopputulos on luonnollisen kaunis. Mutta välillä katson joitakin ihmisiä ja mietin, miksi he ovat “pilanneet kauneutensa”. Lainausmerkit, sillä he ovat pilanneet kauneutensa vain minun silmissäni. He varmasti itse pitävät lopputuloksesta, ja se on tärkeintä. Meinasin kirjoittaa, että mä vaan tykkään luonnollisemmasta lookista, mut sit alko itteänikin naurattaa. Ei se oo ihan niin. Mut vaikka mä rakastan megaripsiä ja näyttävääkin meikkiä ja isoa tukkaa ja monia tuollaisia asioita, niin mun raja siinä, mitä pidän viehättävänä menee siinä selkeästi kirurgilta haetussa. Kauneusleikkauksia en tyrmää, sillä tiedän niiden olevan monille tärkeitä ja tekevät heidän elämästään heille parempaa. Minä vaan tykkään sellaisesta aidomman näköisestä lookista kuin sellaisesta pumpatusta.

Mä oon joskus pelännyt ajatusta silareista siihen pisteeseen, että heräsin yöllä painajaiseen siitä, että mulla on silarit ja en saa niitä pois :D Mua jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että mulla olis ihon alla joku möllykkä, joka ei ole mua. Mut nyt musta tuntuu, että nykymedian vuoksi mua ahdistaa ihan jumalattomasti kaikki tehdyt huulet. Ne on jotenkin kumisuudessaan vähän pelottavat.  Samaan aikaan oma ylähuuli alkaa rajaamattomana näyttää vähän  viivalta, mutta mieluummin näin. Olishan sellaiset aidot rosiehuntingtonwhiteleyt ihan kivat, mutta ei kiitos kuitenkaan. En ees tiedä miks eksyin tähän kauneusoperaatioista jauhamiseen. Kai se tuli mieleen tässä vanhoja kuvia katsoessa ja miettiessä omaa muutosta.


Mä oon aina jotenkin tykännyt sellaisista ikääntymisen merkeistä. Mun mielestä juonteet on ihan kauniitakin. Ei oo kiire ihan hirveesti omia saada, mutta otan mieluummin ne kaikki kuin kumisuuden ja sellaisen täytetyn ulkonäön. Jos mä joskus sekoan täysin ja mielessäni käy varata aika johonkin toimenpiteeseen, jolla täytetään naamariin yhtään mitään, niin täytyy muistaa tää kirjoitus. Annan teille tällä täyden oikeuden lynkata mut julkisesti, jos joskus muutan tässä asiassa mieleni. Mä en halua hirveen mielelläni olla missään asiassa roolimalli, oon usein enemmänkin varoittava esimerkki, mutta toivottavasti jollekin asian kanssa painivalle voin olla tässä asiassa se roolimalli. Se tyyppi, jonka pärstävärkistä on varmaan miljoona kuvaa netin syövereissä ja jonka viimeistä kymmentä vuotta voi vertailla kuka tahansa ja miettiä paljonko on tullut kiloja ja paljonko on naama levinnyt ja onko uurteita jo minkä verran enemmän. Ja samalla kuitenkin se tyyppi, joka on aika sinut sen kanssa, että vanheneminen on ihan luonnollista ja jokaisen ihmisen maan päällä ei tarvitse näyttää Kylie Jenneriltä ja Kim Kardashianilta. En oo oikeen ikinä ymmärtänyt sen perheen idolisointia, mut toisaalta mun biggest girl crushit on Emma Stone ja Blake Lively, että makunsa meillä on kaikilla. Jos mä kestän kroppani ja naamani epätäydellisyyden ja sen, kuinka haavoittuvaisena olen sen muuttumisen kanssa tässä asemassa bloggaajana ja semijulkisena eläimenä, niin kyllä jokainen muukin kestää, jos vaan asennoituu asiaan oikein. Ja ennen kuin joku tahallaan ymmärtää väärin, niin korjaavassa kirurgiassa ei ole mitään vikaa, eikä ole mitään vikaa siinä esteettisessäkään kirurgiassa, vaan tämä kaikki pohdinta nyt lähinnä koskee valmiiksi helkkarin hyvännäköisiä naisia, jotka menevät toimenpiteisiin ja vetävät överiksi.

Mä oon muuten vetänyt överiksi näiden kuvien valojen kanssa, mutta koska kellojen siirtymisen vuoksi muistettin pimeän tulo vähän liian optimistiseksi, niin tässä on tulos. Antakaa huonot käsittelytaitoni anteeksi.

*Kaupallisia linkkejä

BURBERRY takki (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
GINA TRICOT farkut (vanhat, samantyyppiset *täällä, täällä ja *täällä
LOUIS VUITTON City Streamer laukku (tämä, samaa värimaailmaa *täällä ja *täällä)
MASSIMO DUTTI neule (vanha, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
JOIE saappaat (vanhat, samantyyppiset *täällä,*täällä ja *täällä)
ACNE STUDIOS huivi (vanha, samantyyppinen *täällä)

Tiedättekö mikä ei oo muuttunut ohenevan ylähuulen ja levenevän takapuolen? Punaisen langan puuttuminen mun kirjoituksissa. No eipä tässä neljän vuoden takaisen asun uusinnassa ole paljoa kerrottavaakaan. Tässä tää on. Laukku on vaihtunut, ja farkut on uudet versiot edeltäjistä, jotka jollain mielenvikaisuudella joskus myin. Muuten samaa samaa. Vanha postaus löytyy muuten täältä.

Mitäs mieltä olette asusta? :)

19+

4 x tummanharmaat farkut – nilkat paljaina avokkaissa

Ulos kun vilkaisee, niin ei todellakaan ole avokas-kelit, joten tämä alkuviikon asu tuntuu hyvin väärältä laittaa tänään. En kuitenkaan tänään olisi tuolla myräkässä uskaltanut edes kaivaa kameraa esille, joten mennään tällä lämpimämmän alkuviikon asulla, joka on viimeinen harmaiden farkkujen sarjassa. Tykkään hirveesti näistä harmaista farkuista avokkaiden kanssa, ne on jotenkin raikkaammat kuin mustat pillit, joita harvemmin kesällä maltan pitää. Tunnustan, että viime viikkojen aikana tämä kashmirponchon ja harmaiden farkkujen yhdistelmä on ollut yksi luottoyhdistelmiäni, ja olen lähinnä vaihdellut asussa kenkiä. Milloin avokkaita, milloin tennareita ja milloin ylipolvensaappaita. Tuo ruudutettu harmaa poncho on kyllä ihan lempparihankintojani viime vuodelta, Kiinan reissulta mukaan lähtenyt kaunis vaatekappale on ihan älyttömän pehmeä. Kiinasta ostamani kashmirtuotteet ovat jotenkin ihan erilaisia kuin kaikki ketjuliikkeiden kashmirvaatteet. Jotenkin paljon vahvempaa ja paksumpaa, sellaista napakampaa.

Nämä ovat avokkaiden hyvästelyjen lisäksi myös näiden hiusten hyvästely. Nimittäin tänään päivä alkoi kampaamo-reissulla, ja tukka sai uuden lookin. Ihan korkea aikakin! Sain eilen illalla pidennyksiä pois ottaessa päähäni jättää pidennykset kokonaan pois, ja vielä aamullakin se tuntui hyvältä idealta. Niinpä tänään Bown Noora värjäsi oman tukkani ja saksi muotoon tän reuhkan, johon jätettiin ihan muutama teippi täyttämään hiuksia, kun omien hiusten muoto oli hieman hassu pidennysten jälkeen. Tässä onkin totuttelua! Tuntuu niin kevyeltä! Ja okei, todella ohuelta ja pieneltä. Toisaalta ei kyllä edes haittaa, tuntuu kivalta pitkästä aikaa vaihdella hiustyyliä. Mulla on ollut viisi vuotta putkeen pidennykset hiuksissa ja tuntuu hauskalta, että nyt tukka on oma. Olisi jätetty täysin pidennykset pois, mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt sitten omaakin tukkaa leikata tasaisemmaksi, jolloin yleismitta olisi jäänyt tosi lyhyeksi mun makuun. Hauskaa on se, että moni ei varmaan edes huomaa eroa, mutta itselle ero on aivan valtava.  Continue Reading

14+

4 x tummanharmaat farkut – Neutraaleissa sävyissä

Huhhh mikä päivä. Täynnä vähän erikoisia tapahtumasarjoja ja huipentui hävittyyn lentopallopeliin. Ei edes harmita tappio vaan se, että jotenkin oli vaan tosi huono peli, kun tehtiin paljon virheitä ja hävittiin henkisellä puolella sata nolla. Se on aina ärsyttävää. Danskulla hampaat kutiaa niin pahasti, että se on tänään ollut kuin pieni vampyyri kaikessa kiinni suullaan ja vähän kiukutellutkin sitä kutinaa. Tuntui kyllä todella maanantailta, kun tuntuu, että mulla on sata asiaa viikonlopun jäljiltä ihan vaiheessa ja kieltämättä hieman tuntuu sekin, että kohta pitäisi pakata kimpsut ja kampsut viikon lomalle. Onneksi ollaan kuitenkin saatu tää muuttokaaos pois päiväjärjestyksestä ja tämän viikon agenda on vaan aloittaa yhden vessan remppa. Normiarki on vihdoin koittanut! Ja normiarki itse asiassa kokee aika ihanan päivän tuossa viikonloppuna, kun rakkaimpia tyttökavereita saapuu vähän eri puolelta Suomea ja ulkomaitakin meille viettämään tyttöjen viikonloppua. Ihan kaikki eivät valitettavasti paikalle pääse, mutta aika mieletön kokoonpano täällä kieltämättä kokoontuu viikonloppuna! ♥ En malta odottaa! Dante ja Benji sai poikkeusluvan jäädä tyttöjen päivään (koska suurin osa vieraista taitaa tulla häntä katsomaan), mutta mies saa häädön vuorokaudeksi ja me voidaan viettää herkkujen kyllästämää hyper-estrogeenista iltaa :D

Mä rakastan kotona vietettyjä iltoja hyvässä porukassa ja tässä tapauksessa ei ollakaan vaan yhtä iltaa samassa tilassa, vaan hengaillaan kotivaatteissa ja rennosti kiireettä kokonainen vuorokausi osan kanssa ja toisien kanssa melkein kokonainen viikonloppu. Ihanaa! Tulee todella tarpeeseen tämän muuttostressin jälkeen :) Ihanaa kun rakas ystäväni ja Danten kummitäti tulee myös paikalle toiselta puolen Eurooppaa, joten tulen olemaan yksi onnesta soikea nainen koko tämän viikon :) Ystävyys on vaan todella tärkeetä mulle ja arvostan tällaisia eleitä ystäviltä, jotka näkevät vaivaa saadakseen viettää aikaa kanssamme ja nauttia heidän seurasta ♥ Continue Reading

14+