Lettipäänä // Kuopio

Ihanaa viikon alkua! Meillä on menty tänään koko päivä vaikka minkä juttujen kimpussa ja irtosinpa minä tänään ekaa kertaa kokonaiseksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi muuten vaan asioille ilman Dantea. Yleensä jos vauvan vaan voi ottaa mukaan, niin otan hänet kaikkialle mukaan, mutta tänään kokeilin hieman omaa itsenäisyyttäni. Vielä villimpää oli ehkä se, että tänään mentiin tukka letillä! :D Jep, minä tukka kiinni! Eikä asiaan edes liittynyt se, ettei olisi ollut aikaa laittaa hiuksia vaan se, että letti tuntui tänään kivalta ajatukselta. Syytän vaikka sitten tässäkin hormoneja. Todellisuudessa on pakko sanoa, että en muista milloin viimeksi olen ihan oma-aloitteisesti halunnut laittaa hiukset kiinni. Yleensä sen sanelee pakko eli ajanpuute.

Tuo on hauska juttu. Olen julkaissut blogissani historian aikana useita kuvia, joissa mulla on ollu hiukset kiinni. Siis ehkä n. 0,1 % kaikista mun kuvista. Aina on tullut kehuja ja sitä lookkia on toivottu kuviin enemmänkin. Mutta mä en vaan osaa olla tukka kiinni. Tai toki osaan olla, mutta inhoan sitä, miltä tukka kiinni näyttää minulta. En osaa selittää sitä. Se on joku omituinen fiksaatio. Kaikilla meillä on sellaisia. En myöskään pidä itselläni nudenvärisestä huulipunasta. Itse asiassa vielä vähemmän kuin ponnarista tai letistä. Olen kuitenkin ihan näppärä laittamaan hiuksia ja saisin itselleni varmaan ihan kivoja kampauksia. Mutta en vaan tunne oloani omakseni, ellei mulla oo tukka auki. Siihen kuuluu varmasti monta asiaa. Se, kuinka laskeutuessaan hiukset peittävät (omassa päässäni) leveitä hartioitani. Se, kuinka saan hiuksia haroessani jonkin paikan, minne tunkea kädet kun olen vaivautunut (aina kuvatessa :D) ja se, että kuvitellessani itseni mielessäni, näen itseni hiukset auki. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Continue Reading

12+

Alppiruusupuistossa // Helsinki

Mun yksi suosikkipaikkoja Helsingissä on ehdottomasti Kirsikkapuisto Roihuvuoressa. Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että kirsikkapuiden kukinnan aikaan oli meidän pikkuinen vielä niin pieni, ettei tullut Helsinkiin lähdettyä. Niinpä viime reissulla halusin edes lohdutuspalkintoa käydä Alppiruusupuistossa, jossa oon viimeksi käynyt joskus useita vuosia sitten. Kävimme siis tuolla kauniina päivänä perheeni kanssa kääntymässä ja samalla tuli napsittua kauniita perhekuvia meistä ja lisäksi kuvia Dantesta äitini ja siskoni kanssa. Siitä vielä sushille koko porukalla, niin aika täydellinen sunnuntai-ilta sanoisin! :)

Alppiruusupuisto veti melkein vertoja Kirsikkapuistolle, ihanan rauhallista ja kaunista! Vaikka en olekaan alppiruusujen suurin ystävä yksittäisinä puskina pihassa, niin tuolla ne olivat kyllä aivan upeita! Isoja valtavia kokonaisuuksia, joita jaksoi ihastella pidempäänkin. Meillä on tulevana haasteena talomme pihalle joidenkin istutusten uusiminen, ja odotankin sitä innolla. Alppiruusuja sinne tuskin hirveästi tulee, mutta katsotaan. Rakastan pallohortensioita ja pioneja, mutta niiden kukinta-ajat on tosi lyhyitä ja ne ei ehkä oo helppohoitoisimpia kukkia. Onneksi äitini lupasi auttaa ja edellinen emäntä on istuttanut sinne aika paljon kaikkea, niin eiköhän pienellä muokkauksella saada meille mieluinen piha. Tosin se Continue Reading

7+