Murretuissa sävyissä

Enkös mä sanonutkin, että mä rakastan noita mun harmaita COSin housuja? :D Jep, ne on vähän joka toisessa asussa tällä hetkellä, mutta antakaa armoa. Ne on pehmeät, mukavat ja mun silmään kivannäköiset. Tälleen vauvan kanssa ympäri ämpäri mennessä verkkarimaiset housut on helpoin vetää kiireesti jalkaan, eikä kumarrellessa tonkimaan vaunujen korista jotain tarpeellista oo huolta vilauttelusta. Jos saisin jättää yhdet housut vaatevarastooni, ne olisi nämä. Kuulen revittyjen farkkujeni huokailevan kaapissa, niiden kuningaspaikka on nyt virallisesti viety.

Tässä asussa yhdistyy muutenkin tämän hetken suosikkivaatekappaleeni. Harmaat COSin miesten housut on niin ihanat, että yritin jo katsoa josko niistä olisi vielä myynnissä samanlaisia. Ei ollut ei, olisin heti tilannut toiset varmuuden vuoksi, koska oon ihan varma, että onnistun tyrimään nää johonkin. Tuo valkoinen sidottava Zaran paita on tavallaan vähän huono, koska siitä tulee helposti mielikuva, että masua on. Peplum ei ole kai koskaan imarrellut oikein ketään. Mutta, mä jotenkin tykkään siitä. Jotenkin tuo raskausmahan kanssa kulkeminen vaihtoi omaakin ajatusmaailmaa sen verran, että kukaan ei todellakaan kuole siihen, jos näyttää vähän siltä, että pastalautasen ääressä on viihdytty. Paita on hauska, mukava ja ennen kaikkea sopii niin housujen kuin paidankin kanssa. Se, mikä mua ärsyttää tavallisissa kauluspaidoissa on se, että ne menee usein ryttyyn helmasta istuessa. Tää on kivaa matskua, joka ei ihan heti rypisty, ja mallinsa puolesta se ei juuri rypisty istuessa, vaan laskeutuu helmamaisesti. Continue Reading

4+

Sakurahameessa // Vantaa

Huhhei! Täällä on alkanut viikko ryminällä, kun olen järjestänyt nimijuhlia ja kaikkea muuta mahdollista. En oikeesti malta odottaa, että heinäkuu ja miehen vanhempainvapaa alkaa, nimittäin nyt tuntuu, ettei ihan tunnit riitä. On tässä pari pientä mukavaa projektia päällä ja niitä saa jonglöörailla ilmassa silloin kun vauva nukkuu. En jotenkin yhtään osaa antaa vauvan olla hereillä hirveesti itsekseen, vaan pyrin puuhailemaan hänen kanssaan jotain. Nyt kun unimäärät ovat selkeästi vähentyneet, ja vauva näkee ympärilleen paremmin ja jaksaa pidellä päätään, tuntuu, että hänen kanssaan saisi olla nonstop tutkimassa ympäristöä ja jokeltelemassa. Vauva-arkea rikastuttaa tällä viikolla myös aika monet vieraat :) Äitini ja Lontoo-äitini tulevat jo ylihuomenna Kuopioon ja sitten muita vieraita tulee ripotellen loppuviikosta, kun viikonloppuna juhlimme vauvan nimeä. Ihanaa nähdä parhaita ystäviä ja kelit onneksi näyttää tällä hetkellä sen verran suotuisilta, että ehkä mun kaavailemat terassijuhlat vielä onnistuu. Tänää kävin tyhjentämässä Cittarin sokerimassasta ja muista leivontatarvikkeista, joten katsotaan onnistuuko mun ajattelema kakku, vai meneekö viime tingan mokkapaloiksi :D

Tyhjentelin hieman muistikorttiani Helsingin reissultamme, ja sieltä löytyi tällaiset asukuvat. Continue Reading

12+

Viininpunaisissa

Täällä on alkanut lauantaipäivä nimiäismenun suunnittelulla. Oon saattanut mennä vähän overboard mun suunnittelun kanssa :D Ottaen huomioon, että mulla on tässä 9-viikkoinen vauva, niin mä oon ehkä kehittänyt liian vahvat suunnitelmat :D Oon nimittäin puntaroinut sokerimassakakun ja chocolate-drip -juustokakun välillä, ja nyt päätin mielessäni tehdä molemmat. Eli ne menee todennäköisesti molemmat todella pieleen, ja päädyn nimiäisaamuna hätäpäissäni leipomaan kaksi pellillistä mokkapaloja. No, aina pitää kokeilla. Vauvan juhliin kakkujen koristelu ja muu oheishärpäke on vaan niiiiiin kiva ajatus, että pakko kokeilla, venyykö tämä äiti johonkin jännittävään keittiössä. Äitini ja siskoni tulevat tosin pari päivää ennen nimiäisiä Kuopioon, joten ehkä he jaksavat viihdyttää miniä, kun mä teen kakkuja ja ehkä myös kotitekoisia vaahtokarkkeja ja jätskipuikkoja ja macaronseja (jälkimmäisistä puhuessani ääneen mies kysyi, josko voi lähteä maanpakoon ystävälleen…). Voisin melkein ennustaa, että minin nimiäisissä on tarjolla mokkapaloja ja Eskimo-puikkoja.

Mä en oikeen osaa innostua silleen järkevästi. Silleen “teenpä kakun, mutta kaikki muu voidaan tehdä helpoimman kautta”. Tai edes silleen “teen kaiken muun, mutta tilaan kakun”. Oon monesti harkinnut, että alan viemään kakkuja johonkin turvakotiin tai johonki hyväntekeväisyyskohteeseen, nimittäin mä rakastan kakkujen leipomista, Continue Reading

10+

Valkoharmaissa // Kuopio

Onpas mahdottoman nopeita nää päivät tällä hetkellä. Pitkästä aikaa pk-seudulla, niin päivät menee läheisten kanssa ja pyöriessä asioilla ja kivoja ihmisiä moikkaamassa. Täällä on myös ihan party central, kun kaikki hosuvat ja järjestävät huomisia lakkiaisia. Mut on vapautettu järjestelyistä, ja oon lähinnä kakkuhommissa mukana huomenna, ja oonkin seurannut tässä toimintaa vierestä tuntien itseni hyvin turhaksi. No, ehkä muuten olisikin liian monta kokkia keittiössä.

Sain itseni hetkeksi repäistyä koneelle, ihan mahdottomassa ähkyssä lysähdin hetkeksi viettämään omaa aikaani. Lontoo-mama on ihan sekopää. Tiedättekö, meillä on Lontoossa yksi lempiravintola, josta saa maailman parasta ankkaa. Me käydään siellä aina Lontoossa (monta kertaa) syömässä tiettyä ankka-annosta. Aina ikävöidään sitä ravintolaa, ja eilen Lontoo-äiti pamahti tänne mukanaan koko perheelle annokset sieltä ravintolasta :D Mietti kuulemma tuliaisia ja totesi, että tätä osattais arvostaa. Tänään olikin sitten lämmitetty ankkaillallinen, joka oli aivan taivaallista. Ihan mikronkin kautta. Kyllä, tie Vanhasten ja Pastakien sydämiin käy vatsan kautta. Varsinkin jos kyseessä on Lontoon (ja ehkä myös maailman) parasta ankkaa. Iltapalaksi olis tarjolla jätskiä ja tuoreita marjoja, mut saatan joutua vyöryämään tonne keittiöön. Continue Reading

14+