En oo koskaan sammahtanu keskn blogitekstin kirjottamisen, mutta eilen kävi niin :D

Tänään siirryin Splitistä Dubrovnikiin, ja as we speak, mun opas odottaa mua hotellin aulassa :D Kiireistä!

Eilen otin sentään sen puoltoista tuntia vapaata suunnilleen, ja katoin illalla Suomen peliä jälkilähetyksenä tvkaistalta :D Marianneja kului, mutta väsynyt ihminen tarvitsi hetken levon.

Nyt suuntaan ponnaripäänä tutkimaan näitä nähtävyyksiä täällä, ainakin parvekkeen näkymän perusteella aika kaunista on!!

Kroatia on täysin vienyt mun sydämen ja tänään ihan normaalisti jo pohdin, milloin voin muuttaa tänne ees lyhyeks ajaks. Varautukaa siis superlatiiveihin ja ylistyssanoihin, mä meen jatkaa tätä mun sydämen tänne jättämistä ja palaan heti kun vaan ehdin, varmaan vasta Lontoosta, sillä täällä haluan nauttia joka sekunti tästä paikasta!!

Pusmoi!

22 kommenttia

Hellurei Kroatian Splitistä! Perillä pienien kommervenkkien jälkeen, ja voi että, ensimmäisten tuntien peruteella sanoisin, että maailman mukavin kansa on kyllä nää kroatialaiset. Aloin melkein itkee vaan pelkästään siitä, miten ihania ihmiset on ollu, ystävällisyys ja kohteliaisuus ihan huipussaan. Laitoin jo mun ”pomolle” viestiä, että onko se valehdellut pressimatkan järjesteäjille, että oon Suomen prinsessa, vai onko nää näin ihania kaikille?!

No anyway, olin niin ryytyny, että illallisen tilasin huoneeseen huonepalvelusta, ja tässä oon katellu samalla tv-kaistalta Suomen peliä :) Mielipiteitä olisi, mutta viime kokemuksella en varmaan ees uskalla ilmasta :D Enköhän mä huomisen Slovakia-pelin jälkeen palaa taas aiheeseen vähän. Positiivisia ylläreitä joukkueesta löyty ja pari mielenkiintosta tyyppiäkin. Osaako joku muuten arvata, miksi Viitaluoma tulee olee mun silmissä seuratuin pelaaja kisoissa? ;) Ei mitenkään tarkotuksella näin, vaan olosuhdesyistä ;)

Nyt tää väsypallo painelee nukkumaan, 7 aamulla pitäisi olla jo aamupalalla hotellin edustajan kanssa ja sitten koko päivä Splitin tutkimista!

Oon ajastanu huomiseks vähän ajatuksia postauksen muodossa, mutta enköhän tuu pikamoikat heittää ihan livenäkin :)

Pusmoi ja hyvää yötä!

P.S. Saanko alkaa ottaa kaikki kuvat jatkossa PhotoBoothilla? Peilistä kattoo hirvee meikitön mörkö, jonka silmäpussit on pimeemmät ku Saatanan sielu, PhotoBooth antaa kyllä todella pajon anteeksi :D

37 kommenttia

Otetaas lisää Malediivi-kuvia kehiin.. Edelleen palaan hintojen, matkan jne muun osalta viimeisessä Male-postauksessa, tässäkin lähinnä fiilistelyä kuvien muodossa :) Varoituksen sana; jos meikäläisen ruho aiheuttaa pahoinvointia tai meitsin tiirailu bikineissä on jotenki hirveen rankka juttu, niin suosittelen vaihtamaan sivua hetkellisest.. Tämä sille yhdelle rakkaalle lukijalle, jonka mielestä bikinikuvat lomalta on verrattavissa pornoon.

Sitten. Itse kuvatuksiin… Mitäs me siis tehtiin?

Ihasteltiin maisemia ja upeita auringonlaskuja…

Ahmittiin herkkuaamupaloja (huomatkaa pieni oliiviaddiktio menossa…)

Iloittiin ruskettuneista sääristä..

… ja oltiin vaan :)

Pidettiin nähtävästi majoja pystyssä…

… ja mentiin aika kovaa vauhtia :D

Oltiin ruskeita ja innostuneita…

Fiilisteltiin upeaa korallia..

… ja edelleen rakastettiin sitä kesäreppua kovaa!

Päivän asu oli monimutkainen. Avoselkäinen ryysy Vietnamista ja kesäreppu Hennesiltä. Occasionally saattoi myös vilahtaa niinkin villi lisäys kuin huivi kutrien peitoksi! VILLIÄ!

Ex temporena päätin ottaa alustavat sukellustunnit ja mennä tekemään sertifikaatin. Vivven keskittyminen ei riittäny hommaan, joten opettelin yksikseni. Tai no, TODELLA viehättävä sukellusopettaja seuranani. Komea mies, joka puhuu ranskaa ja lausuu ”perrrfect”- sanan r:ää ranskalaisittain pyörittäen aina 5 minuutin välein. Käy. Alkeet opeteltiin sitten uima-altaan sijaan matalikossa. Kivaa, että siellä matalikossa oli kuitenki hirvee virtaus, ja elämä ei ollu kauheen helppoa. Toisaalta, kun mun suukappale kokeiltiin harjoitteluna pois, ja piti napata oppaan octopus, ja sen jälkeen pitää läheisesti kiinni, kun harjoteltiin pinnalle tulemista, en oikeastaan valittanu. Oli myös aika jännä kokemus mennä heti 4 metrin syvyyteen sen jälkeen kun oli harjotellut 30 min vedessä… No mikäs siinä. Oppaan mukaan opin ja ymmärsin hengitystekniikan tosi nopeesti, joten ei muuta ku iltapäivällä avoveden sukellukseen 12 metriin asti. Jaiks!

Ready or not, here we go!

Katso äiti, mä oon 12 metrin syvyydessä!!

Kala tuli moikkaa!

… ja vähän korvapaineen tasoittelua…

TYYTSKÄRI!

Itseensä sangen tyytyväinen otus matkaamassa ihan loppupuhki takaisin saarelle.

Hieman taustaa lienee paikallaan tässä välin. Meikäläinen on aina omannu sellasen viha-rakkaus -suhteen veteen, ja pitkään sitä pelkäsin ihan kunnolla. Vuonna 2008 sain vielä paniikkikohtauksen kun menin snorklaamaan, ja siitä päätin alkaa sitten hieman käymään läpi pelkoa. Tää on hauska tarina itse asiassa. Aloin pohdiskella vedessä ollessani, että mitä jos lintu istuu mun snorkkelin päälle… Joskus nassikkanna jossai piirretyssä kävi nii ja se tuli mieleen. Jaaaa siitä sitten alko paniikkikohtaus, että apua, lintu laskeutuu tähän, en saa happea, kuolen!! Kyllä, tiedän olevani maailmanluokan urpå ja että pää ylös, oot veden pinnalla. Mutta, sillon kun paniikkikohtaus alkaa, sitä ei voi pysäyttää, vaikka itse tavallaan jossain alitajunnassa tiedostaa olevansa tyhmä, ja jälkeenpäin koko homma tuntuu typerältä, siinä hetkessä se on ainoa oikea todellisuus. Snorklaamisen ekat kerrat meni lievässä ahdistuksessa ja pelossa, kunnes pikkuhiljaa alko helpottaa, kun aloin luottaa siihen snorkkeliin.

Siitä sitten aloin nauttimaan snorklauksesta, ja seuraava osuus olikin sukeltaminen. Sukeltamisessa mua pelotti mun herkkyys saada paniikkikohtauksia. Viimesestä on menny jo vuosi pari, mutta silti pelkäsin, että mitä jos saan vedessä paniikkikohtauksen ja alan puskee pintaa kohti hajottaen tärykalvoni, keuhkoni tai mitä vaan. Vasta ku olo oli todella varma snorklaamisen kanssa, päätin viedä asian pidemmälle. Sitten mentiin! Video tuntu loogiselta ja hengitysharotukset kanssa. Luotin tasan ku seinään mun sukellusopettajaan (joka oli komeutensa lisäksi myös todella jotenkin rauhoittava) ja opin hengitystekniikan tosi helposti. Alas mennään puhaltamalla ulos, ylös vetämällä happea. Simple as that.

Sitten päästiin seuraavaan ongelmaan. Mun oikea korva on vähän hankala tapaus. Siinä on tosi ahdas toi joku käytävä, ja se on aina ollu ongelmallinen lennoilla. Yleensä ku tuun koneesta ulos, mulla on korva lukossa tunnin pari ja aukeaa ku aukee. Ongelma on se, ettei se päästä ilmaa tarpeeksi nopeesti ulos kapeutensa takia, ja paineet on vinksallaan. Tai jotain tällasta on mulle selitetty. Se menee lukkoon myös nopeissa hisseissä esimerkiksi. Korva tuottikin sitten suurimmat ongelmat sukeltaessa. Paineita pitää sukeltaessa tasata n. metrin välein, puhaltamalla sitä ilmaa ulos korvista, mutta mun ongelma oli siinä, ettei se paine suostunu tasaantumaan. Jouduttiin siis menemään aika siksakkaavaa kyytiä alaspäin, koska mun piti usein kääntyä pystyasentoon ja mennä ihan muutama kymmenen senttiä ylöspäin, jotta paine tasaantuisi korvassa. Sitten aina jossain vaiheessa se suostu aukeamaan. Vähän epämukava tunne siis alkuun, mutta kyllä siitäki selvittiin. Sukellusope oli supermaltillinen mun kanssa, vaikka eteneminen alkuun oli hidasta :D

Iltapäivällä tosiaan päästiin sinne avomereen ja mentiin 12 metrin syvyyteen asti, ja ihan MIELETÖN kokemus! En malta odottaa seuraavaa kertaa, mä olen nii koukussa! Mulla on aiheesta tosiaan nyt sertifikaatti, joten enää pitää tehdä pari juttua ja saan sukelluskortin. Jes! Oon supertyytyväinen ton firman toimintaan, ja jos joku tonne menee, suosittelen tuon kortin tekemistä! Mun opettaja ei enää oo tolla saarella, mutta ne muutki oli tosi mukavia ja ammattitaitoisia :)

Ahh, en malta odottaa seuraavaa kertaa kun pääsee veteen ja lähitulevaisuuden suunnitelmana on Suuri Valliriutta!

Jessus miten viehättävältä ihminen näyttää kalansilmä-objektiivilla. Yeah baby. Tota merkkiä sai näytellä aika paljon, ja se jäi aika lailla elää mun ja Vivven välille ton jälkeen :D

Tired but happy kävis tähän aika hyvin :)

Saatiin sukellusopettajista sitten seuraa saarella ololle, oliki varmaan ainoot ei-pariskunta -ihmiset henkilökunnan lisäksi saarella.

Sukellusopettaa halus asettaa superhyvät asetukset. Eka ja toka kuva mun kuvaamia, vika sen. You be the judges :D

Pitkäperjantain kunniaksi olin hieman kirjava :)

Rakastin lujasti meidän deckiä ja kaarevia aurinkotuolejamme..

Fiilistelin myös paljon mun Intimin biksuja, jotka on kyllä syrjäyttäny melkeen kokonaan muut käytöstä :) Kiitos kiitos kiitos Emppu, että esittelit mut näille, I love them!! Ja koska niistä aina kysellään, ne on tosiaan Intimilta!

Auringonlaskuun asti jakso hengata deckillä ilman mitään ongelmaa..

Anteeks, mulla on ikävä noita aamupalapöytiä :)

Ja tota vettä!!

 

Fiilistelin myös paljon mun kukkaviittaa jälleen yksien Intimin biksujen kera…

… ja nauroin ihan liikaa.

Fiilistelin paljon ja vielä vähän enemmän…

Ahh, mulla on ikävä aurinkoa!!

Vielä yksi osa tulossa, ja kattavampi infopaketti mestasta on sitten siinä :) Palaamme pian, mä jatkan mun rusketuksen kiroomista ja hymyilen itsekseni sille, että sain käydä tuollaisessa paikassa!!

Checkidi check alla päivän varsinainen postaus!

Psst!! Instagramin käyttäjät, tsekatkaa siellä sellainen käyttis ku @ideal_ltd :) Se on meidän kouluproggiksen Insta, ja sinne tulee pian lisää kuvia ja pääsette osallistumaan siis meidän tämän jakson projektiin, josta saattaapi syntyä jotain sellasta, mikä teitä miellyttää :) Ja jokainen seuraaja siellä auttaa meitä meidän projektista, joten kiitollisia olemme, jos siellä meitä seurailette! Muutkin ku IG:läiset saavat kyllä tietoonsa siitä enemmän sitten kun se edistyy :)

68 kommenttia