Bali update

auringonlasku (2 of 3)

Tilannepäivitystä Balilta. Täällä on jo vähän parempi fiilis, ja pää alkaa toimii pienoisen shokin jälkeen hieman paremmin. Oon sellaisessa jälkishokissa ja tunnekuohussa kirjoittanut eilen, että ei ihmekään, jos vaikutti sekavalta. Niin oli mun pääkin. 

Mä tosiaan oon ollut Balilla kolme vai neljä kertaa tätä ennen, ja paikka on mulle varjopuolineen hyvinkin tuttu. Onhan yksi ystävistäni ja kavereitani asunutkin täällä. Muutenkin tällä about 12 maan vuosittaisvauhdilla en ole ihan minään ummikkona liikenteessä ulkomailla. Otin jo pakatessa huomioon Balin miinukset. Miinuksia on kostea kuumuus ja rötösrikollisuus. Siinä missä väkivaltarikollisuutta täällä on tietääkseni ja käsittääkseni melko vähän, varkauksia täällä esiintyy sitten sitä enemmän. Köyhä paikallisväestö tekee mitä voi selviytyäkseen, ja ammattirikolliset ovat löytäneet turistien ryöstämisestä rahakkaamman ammatin itselleen. Maalaisjärjellä pitäisi pärjätä pitkälle, vaan eipä pärjännyt eilen.

Otin tämän huomioon jo pakatessani. Mukana on ryysyimmät kesävaatteet, plus ehkä yksi kiva kesämekko. Korut ja kellot on kotona, paitsi korvissani aina olevat helminapit ja mieheltä lahjaksi saama kaulakoru on jo kuin osa minua. En edes muista, että ne on mulla, koska käyn suihkussakin useimmiten koruja pois ottamatta. Laukkuja arvoin pakkausvaiheessa pitkään, ja mukana onkin Henkkamaukan värikäs kevyt reppu, Philip Limin Pashli nahkalaukku (lähinnä lentomatkoille pikkulaukuksi) ja Filippa K:n musta nahkainen ohut minilaukku. On mulla Furlan lila pikkulaukku mukana, mutta enpä ole sitäkään käyttänyt täällä kertaakaan. Tuo Filippa K:n pikkulaukku on ollut aina mun luottolaukku Balilla. Aina samoista syistä; kevyt, menee olan yli, on litteä ja pieni, eikä herätä mitään huomiota. Bali ei yksinkertaisesti ole se paikka, minne kannattaa raahata mitään kalliita ja hienoja vaatteita ja laukkuja, yllämainittujen syiden vuoksi. Jo kostea kuumuus on syy, miksi pakkaan tänne aina vaan ryönäsimmät rantavaatteeni. Continue Reading

0

Sillä. Lailla.

Wau.

Mun oli tarkoitus tulla tänään hotellillemme päästyämme kirjoittelemaan ihanasta matkastamme ja ihanimmasta päivästä. Sain maailman kauneimman kuvan auringonlaskusta, aivan upeassa paikassa, ja olin jo ajatellut, että isken sen Instagramiin tekstillä “zero complaints”. Akku vaan loppu, ja ajattelin, että ehtiihän sen sitten hotellillakin. Nyt on tilanne tässä viimeisen parin tunnin aikana elänyt sen verran perusteellisesti, että eipä ole kauniita kuvia auringonlaskuista ja kauniita ajatuksia juuri mistään tarjolla. On lähinnä many complaints.

Bali on aivan ihana paikka, mutta toki tässäkin turistipaikassa on omat ongelmansa ja harminsa. Olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, miten laukkuja varastetaan turisteilta, ja olenkin ollut aina tosi varovainen omani kanssa. Vielä ensimmäisenä iltanamme Balilla korostin miehelle, kuinka usein täällä tyttö kävelee kadulla, ja laukku on olalla tai selkäpuolella messengerinä. Skootteri hurahtaa ohi ja kiskaisee laukun mukaansa. Joko veitsellä hihna poikki tai sitten vain repäisee kunnolla. Onpahan näitä painajaistarinoita, joissa laukun hihna on niin lujassa, että uhri kaatuu ja loukkaantuu, pahimmassa tapauksessa kai joku on tuossa tilanteessa menehtynytkin. Olen siis äärimmäisen tietoinen tästä riskistä.

Vietimme aivan ihanaa päivää ja iltaa tänään ja matkasimme takaisin hotellillemme. Olimme jo ihan kolmen kilometrin päässä hotellistamme, kun minusta tuli seuraava uhri tässä rikosmuodossa Balilla. Continue Reading

0

Throwback to Turkey – Kas & Kalkan

kaskalkan (12 of 38)

* Matka toteutettu Tourism Turkeyn kutsumana

Nyt kun olemme jo seuraavassa reissussa, niin on hyvä palata hetkeksi viime reissuun, eli Turkin aurinkoisiin maisemiin. Suuntasimme siskoni kanssa Turkin Kasiin ja Fethiyeen Tourism Turkeyn kutsumana. Odotin reissua mielenkiinnolla, sillä olen ollut aiemmin kolme vai neljä kertaa Turkissa, ja aina viihtynyt erinomaisesti. Tähän mennessä Bodrum on ollut ihan suosikkini, mutta eniten haluaisin päästä vielä käymään Cappadociassa. Joku kaunis päivä! Ne luolahotellit ja erityisesti se kuumailmapallojen laakso näyttää niin henkeäsalpaavan mielenkiintoiselta, että sinne on joskus päästävä!

Turkin matka ei jännittänyt millään tavalla, vaikka toki yhteiskunnalliset tilanteet Turkissa ja myös maailman tilanne on hieman epävakaa tuolla päin maailmaa. Turkin arjessa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla. En oo koskaan ollut kovin pelokas matkailija, enkä näe mitään syytä hylätä mielekästä ja mukavaa matkakohdetta sen vuoksi, että maailmalla tapahtuu vähän kaikkialla tätä nykyä ties mitä. Turkissa on kuitenkin hyvinkin rauhallista, joten odotin matkaa innolla.

Lensimme Istanbulin kautta Dalamaniin, josta jatkoimme pari tuntia kohteeseemme Kasiin. Toki Suomesta saa suoriakin lentoja vaikka millä mitalla Turkin kohteisiin, mutta jotkut paikat ovat sitten ehkä hieman pidemmän matkan arvoisia. Meidän reissu sisälsi vierailut Kasissa ja Fethiyessa, jotka ovat noin sadan kilometrin päässä toisistaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Kas.  Continue Reading

0

On our way

Photo on 21.10.2016 at 7.11 #2

Huomenta! Tältä näyttää tällä hetkellä naama, joka on lentänyt kuusi tuntia Dohaan, torkkunut täällä kentällä just ja just pari tuntia ja nyt on suuntaamassa jatkolennolle kohti määränpäätämme. Hieman kyrpiintynyt ilme johtuu muiden jännittävien seikkailujen lisäksi siitä, että juuri kun aloitin tätä postausta, lennätin vastaostetun smoothien kauniissa kaaressa lattialle, ja sieltä myös hiuksiini, unimaskiini, liito-oravalentovaatteelleni ja ihan kaikkialle. No, ne on nyt siivottu, mut oisin mä tavallaan voinu sen aamupalaksi ihan juodaki. Tässä vaihessa kun vuorokauden aikana on tullut nukuttua pari tuntia, ei toi silmä-käsi -koordinaatio oo vahvimmillaan.

Samalla ku Helsingissä on juhlittu Elle Style Awardseja, ollaan me lennetty Dohaan ja vietetty täällä useampi tunti. Pitkähkö välilasku aiheutti pitkiä pohdintoja loungen, hotellin ja quiet roomsien välillä, mutta päädyimme yhdistelmään kaupoilla pyöriminen, ravintola ja quiet roomissa tirsat. Paitsi, että quiet room oli kaikkea muuta kuin quiet. Ensin yksi Ulla Taalasmaan näköinen täti-ihminen kailotti puhelimeen hepreaksi jotain, minkä oli oltava vähintäänkin oma elämäntarinansa. Siinä ei edes korvatulpat auttaneet. Mikä helkkari siinä on, että käsite Hiljainen Huone, jossa ihmiset nukkuu, ei mene jakeluun? Se ei ole mikään kuulumistenvaihtomesta, eikä ainakaan kovaäänisen puhelinkeskustelun paikka. Kun mies kävi jo ystävällisesti kysymässä, josko täti voisi tiputtaa hieman ääntä, alkoi toisessa kulmassa viihtynyt intialaispariskunta Continue Reading

0