Multa on pari lukijaa jo kyselly, että alkaako matkustaminen jo kyllästyttämään ja miltä tuntuu tää matkailu jne jne jne.

Mä en oikeen tiedä mitä vastata. Mä haluisin sanoa, että ei kyllästytä pätkääkään, mut sit valehtelisin kyllä. Itse matkailu ei kyllästytä missään nimessä, musta on ihanaa nähdä uusia paikkoja, mutta mulla on koti-ikävä.

Mä tiedän, että ennen Lontooseen muuttoa mä en tuu olemaan “kotona”. Asun vanhempieni luona kesän, ja se ei ole mulle “koti”, koska en oo koskaan asunu siellä. Toi talo on ostettu sen jälkeen jo ku muutin himasta, joten en pidä sitä “kotina”, vaikka se ehdottomasti kotoisa on, kun on perheeni koti. Kuitenki, mä kaipaan sitä omaa kotia, sitä, jonka oon ite sisustanu ja laittanu. Kotia, jossa mä hengailen mun jumpinissa, juoden mun Nordströmin teetä mun Satumetsä-mukista, Simban hipsiessä jaloissa. Mä saan ton vasta 5 kuukauden päästä suunnilleen ja oon tyytyny nyt siihen huokailuun vaan ja siihen asuntojen ettimiseen.

Kuitenki, Simban, frendien, perheen ja sen kodin lisäks mä kaipaan sitä, että on samassa paikassa. Tää jatkua pakkaaminen ja siirtyminen ottaa hermoille, ja tuntuu, ettei koskaan saa rauhotuttua mihinkään hetkeks. Ja kaikki tollaset jokapäiväiset pikkujutut kärsii aika paljon, ku ei voi käydä luottokampaajalla, luottoripsienlaittajalla, luottosokeroijalla ja kierrellä niitä omia lempiravintoloita jne.

Tiedättekö muuten mitä?! Mä en halua kohta enää ikinä nähdä yhtäkään ravintolaruokaa. Mulla on niin kova ikävä ruoanlaittoa ja kotiruokaa, ettei mitään järkeä. Äiti, sit ku tuun kotiin, niin mulla on about 2 viikon lista ruokatoivomuksia valmiina. Syön eka itteni ähkyyn mamin safkoilla ja sit voinki ottaa kyökin haltuun loppukesäks, koska mä vaan kaipaan ruoanlaittoa! Mä kaipaan leipomista, mä kaipaan mun kasvissosekeittoa, mä kaipaan mun lasagnea ja lempipastaa, mä kaipaan vuohenjuusto-salaattia ja kotitekosta pizzaa. Perkele, mä kaipaan jotain ruokaa, joka ei oo uppopaistettua tai burgeri (joo, tää Jenkeissä olo on tehny tehtävänsä…) Mä NIIIIIIN kaipaan ruisleipää ja Valion maitoa ja Fazerin karjalanpiirakoita ja HK:n aitonakkeja. Ja sitä hernekeittoa.

Mä kaipaan sitä, että jokainen aamu ei ala showlla “missä vitussa mun kaikki tavarat on!?”, vaan kaipaan sitä, että niillä on oma paikkansa.

Ainii, mä kaipaan ihan hirveesti mun vaaterekkiä ja mun omaa vaatekaappia, mut siitä voin vaan unelmoida vielä seuraavat viis kuukautta.

Oman mausteensa tähän soppaan tuo se, että mä teen tässä samalla töitä jokaikinen päivä. Ja niitä töitä periaatteessa riittäs sellaseks 50 h/vk menoks. Mailit paukkuu koko ajan täysinä ja koko ajan on sata asiaa tulessa. On ihan hirveen helppoo säätää vero/kirjanpito/yritysasioita tällai etäältä. Samalla pitäs tutkiskella huolintafirmoja britteihin, ettiä asuntoa, hankkia opintolainaa, hoitaa vakuutuksia ja vaikka mitä. Mä oon yllättyny, että mun kirjanpitäjä ei vielä vihaa mua.

Unohtamatta kaikkea muuta liikkuvaa palasta elämässä. Varasin just tässä kirpparipöydän (kaikki kiinnostuneet 20.5 Vallilan kirpparille, infoilen lisää jossai vaiheessa!!), pitäs varata optikkoaika, ku toinen silmä on jotenki heikompi nykyään. Hammaslääkäriajan sain myös juuri varattua. Viisurit pitäis poistaa kesän aikana. Kaikkee tollasta ja miljoona muuta pikkujuttua. Lisäks tää matkustaminen on törkeen rankkaa kropalle. Jatkuvat aikaerot ja jatkuva A/C autoissa ja lennoilla ei oo hirveen hyvää.. Mulla on esim. kaikki limakalvot ihan superkuivana tästä jatkuvasta keinotekoilmasta. OISKO kellään muuten vinkkejä, miten hoitaa kuivia limakalvoja? Jotain ruokavalioasioita tai muita poppaskonsteja?

Don’t get me wrong. Mä oon rakastanu mun vuotta Ausseissa ja mä oon rakastanu tätä reissua. Meillä on ollu ihania kohteita, mä oon tavannu aivan uskomattomia ihmisiä, ja mä oon saanu matkustaa ja nauraa ja itkee maailman parhaan tyypin kanssa nää kuukaudet. Mut jumalauta mä välillä oikeesti melkeen itken onnesta ku ajattelen, että joku kaunis lauantaiaamu lokakuussa mä herään omasta kodistani, jossa oon ainaki 3 vuotta, Simba kainalossa ja juon sitä perkeleen Nordströmiä siitä saakelin Satumetsästä, kerään aamulla mun sormukset Iittalan Vitriinistä sormiin, vedän sen jumpinin päälle ja oon vaan. Meen vaikka Hyde Parkiin Simban kanssa ja oon tyytyväinen elämääni. Ahh. Mä kaipaan kotia ja olemista vaan.

Ai perkele. Tiedättekö mitä mä kaipaan ihan eniten? Suomalaista kraanavettä! Ja somersbyn omppusiideriä. Myös.

Mä tiedän kyllä, että heti ku oon takas Suomessa, kaipaan takas maailmalle, ja tiedän myös sen, että tää matka on ihan mieletön dream come true ja tuun vaalimaan tätä ikuisesti, mut aina välillä saa olla tällainenkin päivä:)

Ainiin, mä myös kaipaan mun Simoa!

Tästä päästään kriisiin numero 763453. Keksin tässä tällä viikolla, että kaipaan jonku muutoksen mun tukkaan…

Mua himottas ihan hirveesti kesäks liukuvärjäys tukkaan. Whitney Portin  tukka ei oo musta hirveen onnistunu, ku se näyttää vähän liikaa tyvikasvulta päällä. Drewlla on vuorotaan aivan ihana värimeininki, mut liian kova sävyero mun makuun. Toi oikeenpuolimmainen on musta aivan gorgeous, ja sitä mitä kaipaan.

Kuitenki, pari ongelmaa.. Osaankohan mä olla ton liukuvärjätyn tukan kanssa? Mitä luulette? Onko se liian hip meikäläiselle? Tykkään ihan kauheesti, mut samalla mua pelottaa idea jo nyt vähän. Mä oon niin tottunu tähän mun blondiuteen, että mitä jos se tuntuuki oudolta (no sit kävelet sen Simon tuoliin ja se vetää sulle sen yberblondin takas, urpo…) Pelkään aina kokeilla uuttra, ku pelkään, etten tykkää siitä ja sit vituttaa. Unohan aina sen, että kyseessä on hiusten väri, sen saa aina muutettua.

Anyway, toinen asia, jonka haluan muuttaa on tää pituus. Haluan kesäks pidemmän tukan:) Oon tykänny hirmusti tästä mun lyhyestä reuhkasta tässä matkustellessa, kun se on helppo laittaa. Föönaus ja laittaminen vie yhteensä n. vartin ja se on ihan täydellinen aikataulu tällaisessa reissussa. Kuitenki, mä haluaisin kesäks pidennykset takas. En niitä megalomaanisen pitkiä, jotka joskus oli, vaan vähän lyhyemmät.

Tässä ne parhaat tukkainspikset tähän hetkeen mulle. J.Lon kuvasta täydellisiä on toi tukan sävy JA toi pituus. Toi on se pituus, mitä haetaan. Lara Bingin kuvassa on aivan ihana toi likuvärjäys, ei liian villi, vaan just sopiva. Whitney Portin kuvan tukka on täydellinen! Toi liukuvärjäys on just eikä melkeen.

Aattelin siis, (ja oon kiusannu Simoa jo monella viestillä Feissarissa…) että mulle voitas laittaa tollanen liukuväri ku Whitney Portilla tossa alemman kollaasin kuvassa ja pituutta tukkaan lisää sen verran ku J.Lolla sen kuvassa. Mua vähä jännittää taas pidennysten laittaminen, koska ne kuitenki tuhoo sitä omaa tukkaa jonku verran, ja ku oon sitä jaksanu nyt sen verran kasvatella, että se on saanu tuuheutta takas jonku verran, ja pituuttaki siitä pätkäsystä, että noi pidennykset mietityttää.

Toisaalta haluan hirveesti pitää kesällä tukkaa rennolla kiharasivuletillä ja kaikilla ihanilla nutturoilla, joihin tarvii mittaa tukkaan.

Simo mulle ilmotti, että heille on tulossa uus pidennystekniikka, joka on kuulemma ihan mun ja Simon juttu. Kuulostaa hyvältä. Ehkä mä nyt vaan luotan siihen mieheen, aina se on musta perkeleen hyvännäkösen taikonu, vaikka pohja on välillä ollu mitä on.

Mitä mieltä te ootte? Liukuvärjätty tukkaja maltillisen mittaset pidennykset? Jeij vai neij?!

Koska oon tunnetusti historian maltillisin henkilö, niin mähän en jaksanu odotella jotain muutosta hiuksiin tapahtuvaks toukokuussa vaan päätin itse hieman muokkailla näitä. Rakastin sitä väriä, jonka sain Lontoossa, koska tyvikasvu sulautu siihen ja se oli tosi luonnollinen. Keksin kuitenkin tässä, että se ei oo tarpeeks vaalea vaan liian kuparinen (yksi kuva toissapäivältä ja pakkomielle oli valmis). Kävin siis hakemassa blondivärin kaupasta. Ja simsalabim, mulla oli blondi tukka. Tai no valkonen blondi. Sillai tosi nätillä oranssihtavalla värillä tyvessä. Voi ku kiva.

Seuraavaks sitten uus väri kaupasta ja päähän, ja heiiiiii, mulla oli sellanen harmahtava niin tumma blondi, että realisti käyttäs siitä jo nimeä vaaleanruskea. Voi nyt saatana. Nyt istun tässä mun sängyllä klo 3 paikallista aikaa ja tohon vaaleanruskeaan nyt vaikuttaa muutama raita. Kolmas kerta kohta suihkuun ja katellaan mitä tästä syntyy. Mun tukka on varmaan kohta pinkki.

Istun tässä mutanaamio nassussa ja tukka värjääntymässä ihan sekasi. Yritin äsken hymyillä ja Meri totes, että näytän ihan Jokerilta. Kiva kiva, oonki aina halunnu näyttää just siltä. Mä voisin siis hiipii nyt pesee tota väriä pois ja toivoa parasta.

Kertokaa te mulle, mitä mieltä ootte tosta suunnitelmasta? Lisäks, kaikki pidennyskokemukset eri tekniikoista jne. otetaan vastaan todella mieluusti… Pitäkää mulle myös peukkuja, että kolmas kerta toden sanoo, ja tää tukka esim. on normaali ku tuun suihkusta.

(Jos on muuten uusia lukijoita, niin Simo on mun luottokampaaja, joka on töissä Sydämen Pohjasta-kampaamossa Forumissa, ja sen lisäks, että se on maailman paras tyyppi, se on maailman paras kampaaja.)

Ainii, jos joku haluaa nähä, miltä näyttää blondina ilman hirveetä säätöä, niin Schwarzkopf Blonde on kehittäny hirveen hauskan applicationin iPhonelle. Ton ku lataatte kännykkään, niin saatte sitten heti nähä, miltä näyttäisitte blondina. Kiusasin itteäni just äsken vähän ja kokeilin kaikkia kivoja sävyjä:D Jos siis kiinnostaa, nii toi appsi on ihan ilmanen, eli siitä vaan ja sit voitte leikkiä omaa kampaajaa:) Mulle kerrottii tosta appsista jo pari viikkoa sitten, mut oon unohtanu kertoo teille, ja nyt tuli mieleen ku aiheesta kirjottelin. Käykää siis kokeilemassa, onko blondeilla hauskempaa?

EDIT:// Jeeeeeee, siitä tuli hieno!! Hitto oon ylpee itestäni! (Simo ei oo ku näkee tän reuhkan kunnon…)

Nyt mä voisin ihan vaikka harkita nukkumista. Huomenna on sen Vince Neilin klubin avajaiset ja sitä ennen päivän ohjelma on a) pakkaus, b) pakkaus ja c) töitä. Meillä ei näillä näkymin hirveesti oo nettiä seuraavia neljää päivää, eli yritän olla huomenna Vuoden Bloggaaja ja ajastella teille juttuja:) Mm. asukuvatuksia, videota ja tollasta kivaa pitäis olla tulossa. Mulla on lisäks teille aikamoinen määrä arvontoja varastossa, eli teitä saatetaan nyt hemmotella;)

Translation:// Just a bunch of nonsense about travelling and how exhausting it can be and thinking of what to do with my hair for summer. I want extensions to get it longer and dip-dye it…