Heissan murut!

Halusin (eli muistin vielä) ilmoitella, että mä oon menossa tosiaan kirpparille myymään 20.5!! Pääkaupunkiseutulaiset siis silloin tyhjentämään meikäläisen kirpparipöytä!:)

Eli, 20.5 Vallilan kirpparilla pöydän numero 818 takaa löytyy meikäläinen ja yksi tai kaksi kappaletta apureita (riippuu paljolla systerit pitää lahjoa..:D) ja senki takia tässä on vähän niin ja näin esim. kommenttien vastaamisen suhteen, että kaiken vapaan ajan käytän koko omaisuuteni läpikäymiseen ja kamojen valmisteluun kirpparille:) En osaa tarkkaan sanoa milloin olen paikalla, tavoitteena on olla siellä 8.30! Okei okei, S on tänään käymässä Suomessa kymmenen tunnin ajan välilaskulla, eli leikin paraikaa opasta Helsingin keskustassa:)

Mutta tosiaan, sain eilen suurimman osan elämästäni järjestykseen, tänään vielä käyn kamoja läpi illalla ja huomenna on vuorossa aika kummallinen päivä, meen mun äitin työpaikalle jeesailee äitienpäivämyynneissä. Saas nähä miten narsisseille allerginen meikäläinen pärjää tällaisessa keväisessä kukkakaupassa. Allergialääke, missä lymyät?!

Sellasta!:) Lupaan skarpata tänään illalla kommenttien kanssa (parisataa niitä vielä venailee tuolla…), ja huomenna alkaa paluu normirytmiin mut sitä ennen ajattelin teemaan sopivasti julkaista ikivanhan tekstin vanhan Mungon puolelta, kun sitä aina kysellään:) Tässä siis ohjeita kirpparimyyntiin, ottakaa please huomioon, että kyseessä on mun muokkaamaton teksti kolmen vuoden takaa, eli ei ihan päiväkohtaista neuvoa tässä:)

Mungolife pt.1 – Kirpparimyynti A-Ö

Heissan!

Lupailin teille sitä kirpparisanastoa, joten täältä pesee! Tässä siis ohjeita kirpparimyymiseen:)

A = Aina varuillasi. Kirppareilla liikkuu tosi paljon varkaita, joten pidä silmät myyntipöydässä, äläkä laita ikinä kalleimpia juttuja sellaiseen kohtaan, mistä et niitä nää. Hulinan huiskeessa et huomaakaan kun jokin kallis lähtee maksamatta mukaan. Tämän takia on hyvä olla poikakaveri tai kaveri mukana, kaksi silmäparia on parempi kuin yksi:)

B = Businessvainu. Jos olet sillä mielellä liikenteessä, että rahaa olisi tarkoitus saada, niin tiedä, mistä tuotteista voit hivuttaa hintaa hieman ylemmäs ja mistä et. Jos Fiorellaprinsessa tulee katselemaan pinkkä Hello Kitty -toppia, saanet häneltä siitä enemmän pyydettyä hintaa kuin tavistallaajalta. Jos taas oot sillä mielellä, jolla mä yleensä oon kirpparilla, eli tyhjentämässä kaappeja, pyydä sama hinta ku mitä oisit ite valmis maksaa.

C = Celsiukset. Varaudu varsinkin ulkokirpparilla lämpimillä vaatteilla ja lämpimällä juomalla. Kesähelteelläkin voi tuulla melko kovaa.

D = Dress to success! Mulle tää on myyjissä jostain syystä tärkeetä:D Mä yleensä kierran mun ekan kirppisrundin tosi nopsasti. Katon vaan nopee minkähenkisiä myyjiä on, ja pysähdyn vain niille pöydille, joissa on kivasti pukeutuneita tyyppejä. Ne vaatteet, jotka laitat päällesi, kertovat jotakin siitä, mitä myyt ja ovat mainostaulusi.

E = Ehdottomasti mukaan: Pari A4:sta, teippiä, musta tussi, vaihtorahat, HENKAREITA, pari rasiaa ja pusseja. Ensimmäiset kolme saattavat tulla tarpeelliseksi, jos haluat heittää vaikka halvimmat jutut johonkin pahvilaatikkoon tilaa viemästä ja voit sitten kirjoitella siihen jotain “KAIKKI 1 EURON” -juttua. Vaihtorahoista lisää kohdassa V. Henkareita ehdottomasti mukaan. Kirppareilla on niitä harvoin, ja silloinkin ne on huonoja, eikä pysy kunolla. Pari rasiaa tulevat tarpeen, jos haluat laittaa vaikkapa koruja tai muuta pientä sälää niihin, ettei ne leviä ympäri pöytää. Jos kotona on ylimääräisiä kauppakasseja tai muita pusseja, nappaa ne mukaasi. Asiakkaat ovat varmasti todella iloisia, kun he saavat ostoksensa pussiin.

F = Fruits. Mulla on pakko olla eväinä hedelmiä. Ne syö nopeasti, ne ei sotke ja on raikkaita. Ja pitää verensokerin ylhäällä. Viinirypäleet rules! Muutenkin, pidä huoli, että on mukana jotakin sokeripitoista, jatkuva seisominen voi käydä voimille.

G = “Greeeijjtt sacksees”. (En osaa olla imitoimatta Boratia..:D) Vaikka oot ihan into piukassa hyvästä myynnistä, älä rupea laskeskelemaan myyntejä kesken päivän. Tää on venäläistä taikauskoa… Jos alkaa laskee kesken kaiken, ei sitten tulekaan paljoa lisää. Vähän samaan henkeen kuin “älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa”. Psykologinenkin juttu tässä on mukana.. Jos vetelet rahapussista hirveen kasan 20 -seteleitä, ohikulkijat ajattelee lähinnä “jaaa, toi on myyny jo kaiken mielenkiintosen pois…”
H = Hinnat. Ei 8 euron hintaa H&M:n 10 euroa maksaneelle paidanretkulle. Kohtuu kaikessa siis. Älä myöskään myy liian halvalla pois kalliita juttuja. Ostajana en tietenkään valittaisi, mutta ansaitset merkkituotteesta enemmän kuin 2 euroa. Hintaan tulisi vaikuttaa: Tuotteen alkuperä, tuotteen kunto ja tuotteen reaalinen arvo. Hintaan ei tulisi vaikuttaa: Omat tunteesi. Esim. H&M:n käytetty T-paita, joka on maksanut 9 euroa kaupassa ja olet käyttänyt sitä viisi vuotta, ei ole 7 euron arvoinen, vaikka kuinka olisit rakastanut sitä koko nuoruutesi.
Toisaalta; jos olet löytänyt kirpparilta joskus hienon ja arvokkaan jutun tosi halvalla, ei tarkoita, ettetkö voisi myydä sitä kalliimmalla kuin ostit:) (Katso myös T)

I = Ihanuusjärjestys. Et saa asiakkaita pöydällesi ripustamalla isoäitisi kahdeksan vuotta vanhat kalsarit rekin ensimmäiseksi. Laita näkyvimpiin paikkoihin “Houkutuslinnut”, sellaiset esineet, jotka tiedät menevän kuumille kiville. Sitten kun ne menee, laita niiden paikalle jotain muuta kiinnostavaa.

J = Jälleenmyyjät eli trokarit. Valitettava riesa about kaikilla hyvillä kirppareilla. Nää on paikalla heti ku kirppari on auki, kerää kaiken hyvälaatusen kaman käsiinsä ja kyselee yleensä venäjää murtaen “how much”. Trokarin tunnistaa siitä, että hän napsii kaiken hyvälaatuisen koosta riippumatta, ja yleensä kaikki merkkituotteet. Älä erehdy antamaan heille suurta alennusta, tai tee niin kuin minä, älä myy niille ollenkaan. Viime kirppisreissulla kieltäydyin kokonaan myymästä trokareille.

K = Kunto. Älä vie kirpparille mitään koinsyömiä rikkinäisiä perusteeppareita. Joku rikkinäinenkin juttu voi mennä hyvin kaupaksi, esim. niittivyö, kun sitä käytetään tuunausprojekteihin. Epäilen vahvasti, että kukaan ei osta nukkaantunutta H&M:n peruspuuvillapaitaa. Suosittelen myös pesemään/silittämään vaatteet. Niiden myyntiarvo nousee kohisten kun ne ei ole ryppyiset ja likaiset.

L = Lakana tai muu iso kangas. Ota mukaan lakana, jonka voit levittää pöydälle. Yleensä kirppareilla myyntipöydät on tehty puusta tai vastaavasta. Vaatteesi näyttävät paremmilta ja pysyvät ehjinä paremmin kun niiden alla on jokin kangas.

M = Maine. Vaikka sinua ei kiinnostaisi ostajiesi iloisuus, haluat silti antaa muiden kuvitella niin. Jos pöydältäsi lähtee tyytyväisiä naamoja ja kauempaa kuuluu se, että tingit ja hintasi on sopivia, saat varmasti uteliaita asiakkaita pöytään. Jos vaadit hirmuhintaa arvottomasta jutusta, monet pöydän ympärillä olijat saattaa hyvinkin kaikota kauan pois edes kysymättä ja katsomatta mitään, koska arvelevat sinun vaativan muistakin tuotteista järkkyjä hintoja.

N = Nouse seisomaan kun on asiakkaita. On ihan sopivaa istuskella, jos ei ole asiakkaita tai mitään puuhaa pöydän siistimisen suhteen, mutta oman kokemuksen mukaan on paljon kivempi, jos myyjä seisoo myyntitilanteessa. Siinä huokuu sellanen “mua ihan oikeesti kiinnostaa myydä sulle näitä” -asenne.
O = Ole avulias. “Haluutko kokeilla toistakin kenkää?”, “Haluatko käydä sovittamassa?” jnejne. Älä vedä överiksi. Mulla palaa käpy yleensä, jos joku törkkää mulle jonku ihan random -vaatteen tyyliin “Heiiii, mul ois vielä tällanen, tää sopis sun tyyliin tosi hyvin!” Ja sit se on joku Fiorella -paita tai muu. Eieiei. Kyllä se ostaja itsekin tietää, mikä sen tyyliin sopii.

P = Parittomat kengät. Pidä myynnissä vain toista osaa kenkäparista. Muuten, ne hyvin todennäköisesti lähtevät kävelemään. Tämä vie myös vähemmän tilaa kun puolet kengistä on myyntipöydän takana odottamassa.

Q = Qokeilu. (Joo, K oli jo käytössä:D) Jos joku haluaa kokeilla jotakin peilin edessä/vessassa, pyydä pantti. Avaimet on esim. aika hyvä. Saatpahan takuun, että saat tuotteen takaisin.

R = Rahapussi. Paras vaihtoehto on vyötärölaukku tai minilaukku. Joku, joka roikkuu kroppasi ympärillä koko ajan. Ettei käy niin, että kesken kaupanteon jätät sen epähuomiossa hetkeksi pöydälle, ja joku varastaa sen.

S = Siisteys. Pöytä on turha yrittää pitää täysin siistinä, se ei tule onnistumaan. Asiakkaat tulevat hiplailemaan tuotteita ja sotkemaan järjestyksen koko ajan. Tuota hävittyä taistelua ei kannata edes käydä. Panosta siihen, että pöydällesi on helppo tulla, ja että mitkään vaatteet ei loju lattialla.

T = Tinkimisvara. Aina oltava! Jos minimihinta tuotteelle on mielestäsi 3 euroa, pyydä 5 euroa. Aina pitää olla varaa tinkiä, ja aina pitäisi vähän tinkiä. Se on kuitenkin yksi kirpparin peruselementtejä! Ostajalle jää parempi mieli kun hän on saanut tingittyä euron pari, koska eihän hän tiedä, että hän juuri maksoi sen hinnan, minkä halusitkin. Katso asiaan liittyen myös seuraava kohta.

U = Ulkokirpparit. Jos kirpparin päällä ei ole katosta, kannattaa varata mukaan pressu/lakana, jolla voit peittää tuotteet sateen iskiessä.

V = Vaihtorahat. Mä varaan yleensä n. 40 eurolla vaihtorahaa. Kympin seteli, kaks vitosta ja loput 2 euron ja euron kolikoita. Tuon pitäisi riittää aika hyvin.

W = WC -hätä. Sulle tulee aivan varmasti hirvee hätä jossain vaiheessa asioimaan. Pidä mukana joku kaveri tai sovi, että joku perheenjäsen/poikakaveri/kaveri tulee päästämään sut hetkeksi pois pöytäsi takaa.

X = Xtrakärsivällisyys. Meitä on niiiiin erilaisia tallaajia, että kannattaa heittää ennakkoluulot narikkaan heti alkuun. Tulet kohtaamaan varmasti tosi ärsyttäviä asiakkaita, jotka yrittää saada kaiken tosi halvalla tai vänkää hirveesti tai on muuten vaan ärsyttäviä. Pidä hermosi kurissa ja muista noudattaa seuraavaa kohtaa…

Y = Ystävällisyys. Jos näytät perseeseen ammutulta karhulta ja vastailet lyhyesti hmmjoo, hmmmei, niin karkoitat asiakkaat. Ole leppoisa ja ystävällinen, niin saat varmasit paremmin tehtyä kauppaa.

Z = Zuperasiakkaat. Palkitse ne asiakkaat, jotka ostavat paljon. Ise voin esim hyvin tinkiä 5-8 euroa, jos koko myyntihinta on joku 30 euroa, ja siinä on kasa jotain 3 euron rättejä.

Å = Åta selvää asioista. Missä on vessa, missä on peili jne. Kun joku haluaisi kokeilla, mutta luulee, ettei se ole mahdollista, voit varmistaa kaupan opastamalla henkilö oikeaan paikkaan:)

Ä = Älä: jauha purkkaa nonstop, istu koko ajan ja lue lehteä. Välinpitämättömyys huokuu, ja suomalaiset on sellasta “en halua vaivata” -kansaa, että he mieluummin jättävät jotakin ostamatta kuin häiritsevät..

Ö = Öykkäröijät. Ainakin Vallilan kirpparilla on sellainen miesten joukko, joka tulee varmasti flirttailemaan ja heittämään jotain seksististä läppää. Tarkoituksena on myydä vaatteita, joten et halua heidän olevan pöytäsi tiellä. Ystävällisin sanakääntein pyydä heitä poistumaan.

Siinäpä ne! Toivottavasti näistä nyt olisi jotain hyötyä seuraavan kerran kun kirpparoimaan menette:) Oliko nää kaikki ihan selkeetä peruskauraa, vai oliko joukossa jotakin aivan uutta? Löytyykö myös kiinnostusta samanlaiseen postaukseen kirppariostelua varten?

En nyt pääse livenä kirjottelee uutta, eli otetaas tähän sitten taas bloginosto vanhasta blogista, eli kirppariostelua, jota ootte pyytäny paljon:) Muistetaas taas, että tääkin on kirjotettu joku pari vuotta sitten, vaikka nopeesti lukemalla, allekirjoitan yhä kaiken:) Tän toinen osa, myynti tulee sitten perässä:)

Mungolife pt.1 – Kirppariostelu A-Ö

Tämä on siis minun ohjeeni shoppailuun, eli tyyli, jolla itse shoppailen kirpparilla. Sellainen ihminen, joka metsästää jotakin hyvin erilaista kuin minä, ei tee näillä ohjeilla varmaan paljoakaan.

A: Ajoissa paikalla! Jos tulet paikalle 12, olet myöhässä. Kaikki mielenkiintoinen on jo viety. Käytäntö opettaa ja vaikka lukisi, että paikka aukeaa tiettyyn aikaan, se voi aueta kaksi tuntia aiemmin. Ota selvää ja ole ajoissa.

B: Bitches. Yleensä samat ihmiset kuin kohdassa T. Nämä naiset ovat täysin häikäilemättömiä. Saatat seistä eri puolella pöytää pidellen jotakin ja hän sitten ilmoittaa, että hän oli ostamassa sen. Älä peräänny. Jos tiedät, että et ole napannut tuotetta kenenkään käsistä, niin ilmoita tämä asiallisesti myyjälle, jos tuotteen haluat ostaa.

C: Check. Eli askel 1. Katsasta pääpiirteittäin, erottuuko pöydästä/rekistä mitään ylitse muiden upeaa. Jos ei, jatka matkaasi ja palaa takaisin myöhemmin toteuttamaan D:tä. Jos pöydässä on pari melko mielenkiintosta asiaa, siirry suoraan seuraavaan kohtaan.

D: Dig. Käy läpi koko pöytä ja rekki. Henkareita tai kasoja siirtelemällä voi esiin tulla jotakin upeaa ja haudattuna ollutta. Käy siis läpi koko tarjonta. Jos kasoista löytyy jotakin kiinnostavaa, siirry kohtaan F;)

E: Ennaltavalmistautuminen. Kirpparille ei oo kiva mennä pelkkiä 20 euron seteleitä taskussa ja ilman muovikasseja. Varaudu sillä, että nostat rahat esim. edeltävänä iltana ja rikot ne kaupassa pienemmäksi. Helpotat omaa hommaasi kun maksat tasarahalla, ja autat samalla myyjää. Pidä mukanasi pari muovi/paperi/kangaskassia. Kaikilla myyjillä ei ole pusseja mukana, eikä se ole heidän velvollisuutensakaan. Myös pukeutuminen kannattaa miettiä ennalta, varsinkin jos oma kroppa ei ole kovin tuttu. Mä osaan aika hyvin silmämääräsesti sanoa, meneekö joku vaate päälle vai ei. Mutta, jos oma kroppa ei ole niin tuttu, viskaa päälle leggarit ja mekko, helpointa sovitella ja mallailla!

F: Finds = löydöt. Kun kaivelet pöydän sisältöä, varsinkin vilkkaan, älä käy jokaista vaatekappaletta läpi helmasta kaulukseen, vaan laita niitä kasaan kädellesi/eteesi, jne. Kun olet käynyt kaiken läpi, eikä mielenkiintosta tunnu enempää löytyvän, käy tuotteet antaumuksella läpi. Ja vasta siinä vaiheessa kun olet tehnyt tämän, kysy hintoja. Jos jokaisen melko mielenkiintoisen tuotteen löydettyäsi kysyt hintaa ja tutkit sen läpikohtaisin, ne todelliset löydöt lähtee viuhuen pöydästä ku tä käyt läpi aluspaidan kainaloiden nukkaantumisastetta. Vilkkaissa pöydissä tarvitse vähintäänkin hätäraketteja myyjän huomion saamiseksi, helpota siis molempien elämää ja kysy hinnat vasta sitten, kun tiedät haluavasi tuotteet, jos hinnat on OK.

G: Gaze eli katse. Tärkein aseesi kirpparilla. Mä rekisteröin katseellani kaiken mielenkiintoisen, ja annan silmien viedä.. Sen lisäksi, että katsastan jo kaukaa, mitä pöydällä on, vilkaisen kuka tuotetta myy. Onko myyjä jotakuinkin samankokoinen, samantyylinen jne? Vaikka hän ei sitä olisikaan, voi pöydästä löytyä upeuksia, mutta yleensä ne parhaat löydöt tulee samankokoisten ja -tyylisten ihmisten pöydistä.

H: Hinnan pudottaminen, eli TINKIMINEN. Tähän löytyy varmasti mielipiteitä vaikka millä mitalla. Olenpa saanut lähes A4-kokoisen sähköpostivalituksen siitä, että tinkiminen on epäsopivaa ja pitää ottaa huomioon, että joku, joka myy kirpparilla, myy siellä saadakseen viimeiset mahdolliset ruokarahansa. Toki myyjillä on erilaisia tarinoita, mutta nimenomaan myyjien velvollisuutena on ottaa nämä asiat huomioon hintoja asettaessaan. Tinkiminen on kirpparin peruspilari, ja mielestäni aina pitäisi tinkiä, jos ei alle kahden euron ostoksista ole puhe. Ja silloinkin voi halutessaan tinkiä! Myyjien tulisi ottaa alkuhinnat asettaessaan huomioon tinkimisen mahdollisuus. Itse pyrin tinkimään about 15-25 %. Esim. viiden euron paidan yritän saada kolmella eurolla. Mitä suurempi alkuhinta, sitä suurempi tinkiminen. Jos alkuhinta on esim. 25 euroa, on mielestäni täysin oikein tarjota 18-20 euroa.

I: Iloisuus! Kukaan ei jaksa murjottavaa ostajaa. Vaikka kirpparit on aikaisin viikonloppuaamuina, ole iloinen ja ystävällinen, homma on hauskempaa molemmille osapuolille.

J:Järjestys. Itse kierrän kirpparin seuraavanlaisesti: Ensimmäinen kierros on n. 15 min. Kierrän nopsahkosti koko kirpparin läpi, ja pysähdyn vaan niille pöydille, joissa on paljon kiinnostavaa. Tällaisia on yleensä 2-3. Näistä tekee ne parhaat löydöt. Jos kirpparin kiertää joka pöydän ympäri kääntäen, siinä vaiheessa kun pääsee loppuun, on sieltä kaikki jo viety. Sitten kun tämä rundi on valmis, kävelen kirpparin uudestaan, aikaa ottaen ja jokaisen pöydän tutkien.

K: Kiskurit ja kipuraja. Aseta itsellesi kipuraja, jota enempää et maksa. Esim. mulla menee vaatteen, ellei kyseessä ole päällysvaate, noin 10 eurossa, ja silloinkin sen pitää olla aivan mieletön! Välillä saatan maksaa ihan vähän enemmän, jos vaate on täydellisen upea. Kiskureita esiintyy yhä enemmän ja enemmän kirppareilla, ja ei ole enää epätavallista, että joku pyytää 30 euron Ginan mekosta 20 euroa. Älä lankea. Säästä rahasi parempaan. Eri asia on, jos olet etsinyt juuri tiettyä vaatekappaletta, ja sitä saisi uudenveroisena halvemmalla kuin kaupassa. Esim. himoitsin viime vuonna Vagabondin nilkkureita, ja suunnitelmissa oli ostaa ne palkkapäivänä 85 eurolla. Kirpparilta kyseiset löytyi kerran pidettyinä 20 eurolla, joten kyllä, ostin ne, vaikka normisti 20 e on mulle ihan liikaa kirpparikengistä..

L: Laumahysteria. Ryysikset pöytien edessä on kirpparin paras vetonaula. Jos jonkun pöydän äärellä on kamala määrä jengiä, on pöydän oltava täynnä aarteita. Vaikka juuri siinä pistäydyitkin, eikä siinä ollut mitään mielenkiintosta. Moni menettää päänsä ja menee adrenaliinia hyökyen pöydän ääreen, jossa on kymmeniä ostajia. Ihan vaan koska muutki. Laumahysteriaa. Jos tsekkasit pöydän jo hetki sitten, eikä siinä ollut mitään kiinnostavaa, ei lauman takaa kuikuilu tuota tulosta. Tai tuottaa, sellaisen, jossa päädyt ö-mappi -ostokseen turhan päiten.

M: Monen tuotteen tinkiminen samalla. Suosittelen. Sen sijaan, että yrität tiputtaa jokaisesta neljän euron paidasta yhden euron, myyjä tinkii mieluusti, jos sinulla on käsissäsi monta tuotetta. Joudut tinkimään vain kerran, etkä käy myyjän hermoille kyselemällä 30 sekunnin välein alennusta… Eli, laske itse kuinka paljon myyjä on pyytänyt tuotteista yhteensä ja tingi. myyjä myös helpommin tinkii, kun puhutaan 20 eurosta, kuin jos puhutaan 3 eurosta.

N: Neuvottelutaidot. Aika pitkälti A ja Ö, jos haluaa tehdä hyviä löytöjä edullisesti kirpparilta

O: Ostoslista. Tämä kuuluu osaksi E:tä. Kannattaa tehdä valmiiksi mieleensä lista siitä, mitä kirpparilta lähtee hakemaan, se helpottaa etsimistä. Jos etsii kenkiä, kannattaa ensin kävellä kirppari läpi tuijotellen rekkien alaosiin ja pöytien alle, jos taas etsii koruja, niin hakee silmillään pieniä rasioita ja koteloita pöydissä. Kun tietää mitä hakee, on paljon parempi todennäköisyys etsiä oikeista paikoista!

P:  Puoli-ilmaista! Ei tarkoita, että olisi hyvää. Älä menetä päätäsi olkapäiltäsi, vaan mieti, haluatko tuotteen oikeasti. Tämän takia suosittelen F-kohdan mukaista etenemistä. Jos kysyt hintoja ennen kuin olet varmistunut tuotteet haluttavuudesta, Ö-mappi kasvaa. Jos olet heivannut jo käsistäsi jotakin, et sitä varmaankaan ala kaivamaan vaan sen takia, että se on niin halpa.

R: Rauha. Anna myyjälle rauha järjestää tavaransa esille. Älä sukella pusseihin ja matkalaukkuihin, vaan odota. Mua ärsyttää suunnattomasti asiakkaat, jotka ei anna myyjän edes itse kaivaa tuotteitaan kasseista, ja veikkaan, että ne ärsyttää myyjiäki yhtä pahasti.

S: Suosikit. Myyjän suosikki ei ole sinun suosikkisi. “Mulla on tunnearvoa tohon paitaan, vaikka se on 4 vuotta vanha ja kulunu” -tyyppisten selitysten ei saa antaa kääntää päätään, vaan muista, että maksat laadusta ja ulkomuodosta, et toisen ihmisen muistoista

T: Trokarit. Esim. Vallilassa on useampi suomalainen ja venäläinen trokari, joka on aina paikalla. Ainakin kolme-neljä suomalaisnaista tunnistan suoraan, samaten erään kaljupäisen miehen. Venäläistrokarit tunnistaa vetokärryistä ja “How much?” -kyselystä. Näiden lähellä, jos jokin kiinnostaa, nappaa se käteesi ja mieti vasta sitten. Muuten et sitä enää saa.

U: Usko, älä intä. Jos myyjä sanoo kolme kertaa, ettei tingi, sitten hän ei tingi. Jos näet, että tuote ei ole hintansa arvoinen, osoita se perustellen. “Tässä on nappi irronnu” on parempi ku “Please, tingi tää kolmeen euroon..”

V: Varuillaan olo! Valitettava tosiasia on, että kirpparit on täynnä taskuvarkaita, joten pidä arvokkaat esineet kuten kännykkä ja kukkaro jemmassa, josta niitä ei saa ilman huomiotasi.

Y: Ystävällisyys. Vaikka adrenaliini hyökyy ja olet valmis raatelemaan kilpailijasi, jos he katsovatkin aarrettasi, säilytä sellainen sivistynyt ystävällisyytesi. Jos tiputat vaatteen, nosta se, jos astut toisen varpaille, pahoittele. Jos tunget kyynärpääsi toisen kylkeen, niin, että tämä haukkoo henkeä, pahoittele. Tai sitten kohtaa seuraukset;D

Ä: Älä ujostele ja nöyristele! Muuten jäät ilman. Ja varsinkin kohdassa H ujostelu on turhaa. Tinkiminen kuuluu osaksi kirpparia, ja se on piste.

Ö: Ö-mappi. Valitettavasti osa kirppariostoksista päätyy aina tähän. Kirpparilla vaate näytti kivalta ja sopivankokoselta, kotona totuus on eri.. Tähän kannattaa varautua jo ostopäätöstä tehdessä!

Yleisenä vastauksena moneen kysymykseen: Mä käyn oikeestaan vain ja ainoostaan kolmella eri kirpparilla. Hietsun torilla kesäisin, jos on hyvä keli. Myrtsin urheiluhallissa niinä harvoina kertoina kun siellä on kirppari. Vallilan kirppari on se, josta 95 % mun löydöistä kuitenkin on:) Näiden lisäksi en käy muilla, joten en valitettavasti osaa sanoa millaista menoa muualla on..

Psst! Onko säälittävä, jos myöntää jo näin 6 päivän kohalla, että on ikävä livepostailua?:D

En saanutkaan teille nyt materiaaleja siihen toiseen kenkäarvontaan ihan vielä, toivottavasti siis tulee esille maanantaina. Tässä laiskaa viikonloppua vietelless en oo jaksanu kovinkaan ahkerasti viihtyä koneella (Okei, okei, oon ihan koukussa taas, ku mulla on kolme Jilliane Hoffmanin kirjaa, nii en tee muuta ku luen), mutta nyt kuitenki ennen ku mennään S:n duunikaverin muksun synttäreille (pomppulinna!!), ajattelin tulla nostelee teille jotain vanhempaa luettavaa sieltä originaalin Mungolifen puolelta..

Yritin itse asiassa ettiä teille sitä paljon pyydeltyä kevätrullapostausta tänne, mutta ne videot ei suostunu nyt toimii yksiin välillä Blogger ja WordPress. Katotaa sit ku oon ihan koneella, enkä iPadilla. En nyt jaksa:D Ootte hirveesti kyselly muutenki siitä vanhasta Mungosta. En anna siihen tunnuksia kenellekään millään syyllä, se on kiinni syystä. En kuitenkaan koe tarpeelliseks, että oisin velvollinen perustelemaan sitä, miksi joitakin postauksia ei tulla näkemään tämän nykyisen Mungon puolella… Esim. inttileskipostausta on hirveesti jaksettu pyydellä, mutta sitä ei tule tänne. Se on jo niiin entisestä elämästä mun osaltani, etten koe oikeaksi sen olemista täällä:/

Mutta, itselleen voi nauraa ilman aikarajoja, eli tällä kertaa ois vuorossa:

Mungolife pt.1 - …Ja näin minusta tuli muotibloggaaja

Välillä iskee vaan tarve nolata itsensä. Se hiipii ihan puskan takaa silloin, kun on tekemisen puute. Tosin, meikäläisellä ois tekemistä parin sopimuksen kirjoittamisen ja siivoomisen muodossa varsin riittämiin, mutta nyt näen paljon enemmän tarpeelliseksi nolata itseni teidän nähden:D Kaivoin arkistoistani todella fiksuja kuvia itsestäni, onneksi kameran akku pääsi loppumaan kesken kaiken, muuten olisin ehtinyt kuvaamaan mm. koulukuvat, ja sitten kyllä meikäläisen jo ennestään kyseenalainen maine saattaisi törmätä suuriin ongelmiin:D Pitemmittä puheitta, 10 kuvan verran glamouria neiti Mungolifen menneisyydestä, var så god!:D

Jos joku juttu on tyylikäs niin toi fleda! Siis voi ristus.. Noi villasukat on POP, valkoset mummokalsarit just sopivat erotiikantappajat, ja no yleisilme on aika mahtava:D:D Ton pupun muistan muuten menneisyydestä, vaikka viimeksi sen näin 4-vuotiaana..

Jos ei äskeisessä kuvassa ollu tarpeeks glamouria, niin tässä nyt ainakin.. Huomatkaa sormien vääränlainen rukoiluasento, mahtavat plehat (!) ja housut. Tarkkasilmäinen muuten bongaa, että noi housut on vaan laitettu tohon eteen (veikkaisin, että työnnetty kalsareiden kuminauhan alle, että pysyisi)..:D Voisitko kieltää tolta tytöltä mitään??:D

No idea. Kyseenalaistan tässä ihan kaiken korusta kruunuun.. Manaaja-asentokin epäselvä..:D:D Jos nyt muisti ei petä, esitän tossa merenneitoa laulamassa sitä a-a-a-aaa-biisiä, ja kaulakoru on olevinaan simpukka. Merenneito my ass:D

Tää on muuten oikeesti tyylikäs, baretti ja makee raitapuku, nuori ranskatar, sanoisin..

Jos joku ihminen ottaa pukeutumismallia äidistään, niin jos vaikka kaikki rukoillaan, että mua ei ehitty aivopeseen tohon tuularimuotiin, mitä äitini niin makeesti sporttaa kuvassa? Ja hei, mistä se oikeesti löys mulle ton värioksennuspaidan?? Noi pupuhousut on kyllä kieltämättä särmikkäät…

I sincerely have no idea… Meitsi etualalla, takana vähintään yhtä tyylikäs serkkuseni.. Toi tennissukat avokkaissa on tunnetun nykuturistimuodin edelläkävijä selkeesti.. Ja siis, noista plehoista tapeltas nyt kirpparilla. Mutta mites toi vyölaukku??? Kysymysmerkkiä on myös tuo T-paita ja mummon hame -yhdistelmä:D

Kysyin mutsilta viimeks, että mistä tää kuva on.. Meillä oli serkun kanssa kuulemma muotinäytöksiä aina vähän väliä, joista me velotettiin yleisöltä 1 markka/show/katsoja.. Helvetin huono bisnesvainu on joskus siis ollut. Tostahan voisi nykyään velottaa jo aika hyvät manitsut ja vetää kunnon catwalkit, ainakin sirkuksessa. Toi kuva vaatii kehystämisen:D

Ja sitten, seuraavan kerran ku meikämamma panee päällensä Suomi Finland -tekstillä missään muualla ku Suomen lätkämatsissa, ja eritoten ulkomailla (in this case Lontoossa), niin avohoitoon kiikutus on sallittu.. Siis tosta kuvasta puuttuu enää se turisti -leima otsaan ja ne edellisen kuvan sukat ballerinoissa.. Häpeä on suuri.:D

Muuten voisin sanoo tätä asua melkein jopa tyylikkääks.. Ilman tota freaking pitsiliinaa tossa vyön päällä edessä? Mitä halvattua se siinä tekee? Olin kuitenkin jo skidinä sisäistänyt vyötärövöiden upeuden.. Ja pinkki oli pop.. Ja sukat edelleen niissä ballerinoissa. Harmi, että kuva on aika rakeinen tässä, muuten saisitte ihastella meikäläisen makeita meikkaustaitoja… Sinistä luomaria kulmissa asti ja pinkkiä huulipunaa, pitäiskö ottaa uus yritys tohon tyyliin?:D

Tää kuva sai Valtterin melkein kuolemaan nauruun. Asu on tässä ok, vaikkei kuvassa näykään ja kaikki muukin menettelee. Mutta noi kengät, noi kengät??? MIKSI VOI MIKSI? Jouluaattona vieraita kylässä ja meitsin loistoidea on NOI kengät… Ikää tossa on kuitenkin jo about 12, eli ei voi laittaa enää senkään piikkiin.

Ja viimeisenä ehdottomasti ei-vähäisin:

Jos joku kyseenalaistaa mun rusettimaniaa, niin siinä on teille kuulkaa yli 20 vuotta vanha päivän asu -kuva rusetilla… Joka on isompi kun mun pää… Mutta hei, arvatkaas minkä ikänen mussu mä tossa oon? 1,5 kk. 1,5 KUUKAUTTA! Ja kattokaa ton tukan määrää. Ei ihmekään, että mamia hiukan närästi ja hän vietti about 7 kk pää joka aamu vessanpöntössä. Tsiisus mikä määrä tukkaa.

No, siinä ensimmäinen osa mun hienoja lapsuuskuvia, who wants to see more???:D

(Toim. huom. 2011: Kuinka paljon voi ihminen ja sen kirjoitustyyli muuttua reilussa parissa vuodessa? En tunnista itteeni ollenkaan ton kirjoittasta…)

Ja taas bloginostoja vanhasta Mungolifesta, Laura nimittäin kirjoitti hienosti tuossa anonyymeistä blogeissa, niin tuli mieleen tällainen aikanaan ilmestynyt postaus.

Sen kun sitten vielä mielellään lukee kieli poskessa, niin kuin se on kirjoitettukin, niin hyvin menisi:) Ja muistakaa, että tämä on jo vuoden vanha juttu, asioita on voinu muuttua:)

Mä palaan huomenna Nelly-kilpailun ja Australia-postausten kera, koska mun Tukholman matka onneks peruuntu, mutta ottaen huomioon, että oon ollu menossa klo 8-19.30 tänäänkin, niin en jaksa nyt niitä viimeistelemään vaan pussailen Simbaa:) Oon kaiken juoksemisen keskellä ehtinyt mm. valkaisemaan hampaani (ai perkele tota vihlontaa), kärsimään sellasen hengitänpaperipussiin-krapulan ettei järkeä, käymään Lahdessa Apocalyptican keikalla ja leikkimään ihan vasta 5 min uudella kivalla Applen lelullani. Kaikesta tästä lisää ylihuomenna ja sitä seuraavina päivinä, kun en viitti huomenna laittaa kolmea postausta ulos, saatte vielä yliannostuksen:D

Mungolife pt. 1 – Bloggaaminen, unelmatyö? (syyskuu 2010)

Moni tuntuu nykyään haaveilevan siitä, että voisi blogata ihan ansiotyönä. Muutama bloggaajahan sitä nykyään jo tekee. Kuvioihin alkaa ilmestymään assareita ja muuta palkattua työvoimaa. Ja miltä bloggaajan elämä näyttää ulkopäin? Pippaloita, lahjuksia, mainostuloja, kauniita kuvia ja ihanannanananaaaa elämää. No kukapa ei sitä haluaisi?

Itse saan mainostuloja jonkin verran, (toim huom. välistä poistettu pari lausetta mainoksesta, jota ei enää ole) jokainen hyväksytetään mulla ennen mainoksen ilmestymistä. Jos siis joku kuvittelee tänne satelevan rahaa pilvin pimein, niin unista saa just nyt herätä. Itse en tästä lähtisi leipätyötä tekemään, sillä silloin tästä lähtisi se “vapaus”, jota tähän kaipaan. Joillekin se ehkä sopii, mä olen liian sitoutumiskammoinen siihen meininkiin. Jokaisen yhteistyösopimuksen syynään läpi yli ja ympäri, sillon ku se pääsee ikinä läpi siitä suodattimesta, josta 99 % tarjouksista leijuu roskikseen.

Bloggaajat juoksee tapahtumista toiseen, pyörii “piireissä”, aina on hauskaa ja kaikki on ihania. Ja kauniita vaatteita sataa taivaalta ja koskaan ei ole ongelmia. Näinhän sitä vois luulla.

Oikeastihan kulissien takana kuohuu aina. Jokaisella osa-alueella.

Mutta eniten mennään vikaan siinä, kun mietitään miten helppoa ja iisiä hommaa tää hei on. Helppoo rahaa ja/tai huomiota ja julkisuutta. Let me tell you kokemuksen melko syvällä rintaäänellä, että tää homma on kaukana helposta.

Tekninen puoli on ihan oma juttunsa. Ei ole kuulkaa harvassa se ilta kun istuu tuntikaupalla runkkaamassa blogin ulkoasun jotain helvetin pientä yksityiskohtaa, jota kukaan muu ei edes huomaa. Tai jos haluu laittaa koko ulkoasun uusiks, niin banneria säätää neljä tuntia sopimaan, sen jälkeen HTML-magiaa ja loitsuja saa heitellä ilmaan tunnin jos toisen. Ja sitten itse postaukset. Kuvien otto nyt tapahtuu ainaki omalta osalta aika nopeesti ja näppärästi. Mutta sitten…. Kortilta koneelle, koneella kokojen muuttaminen, valon lisääminen ja rajaaminen. (Toiset tässä välissä vielä muokkaavat niitä, itse en osaa). Sen jälkeen kuvat joko kuvapankkiin tai Bloggerin (toim. huom. nykyään wordpress) kautta sisään postaukseen. Ikä ja henki, parhaillaan yksi kuva kerrallaan sitten naputellaan. Ja sen jälkeen pitäis tuottaa se mielenkiintoinen sisältö.

Siinä muuten helppo tehtävä. (Kuvitus kertokoot miten tää on kirjotettu ja viimeinen kuva saa kertoa mitä mieltä mä olen bloggaamisesta sen 99 % ajasta:)

Jos oot kärkäs, oot paska jätkä, joka ei välitä muiden mielipiteistä, ja jolla on kapee maailmankatsomus, ja joka ei ymmärrä erilaisia ihmisiä, ja jonka maailma oikeestaan pyörii oman navan ympärillä, ja oikeestaan oot kaikki, mikä tässä maailmassa on vialla. Ja oot vielä niiiiin nuori, että kyllä se elämä opettaa ja Siperia kasvattaa.

Jos et ilmaise mielipiteitä ja oot neutraali ku Sveitsi, nii oot paska jätkä, joka yrittää mielistellä kaikkia, ja oikeestaan oot myös ihan mielenkiinnoton, ja sussa ei oo ytyä eikä sisältöä, ja oikeestaan miks sä ees bloggaat, ku sulla ei oo siis niin mitään sanottavaa? Saakelin hajuton ja mauton tyyppi! Ja oot vieläpä niin nuori, että sulla on kyllä aikaa oppia.

Jos kirjoitat muodista ja tyylistä, niin oot paska jätkä, jonka elämään ei mahu mitään muuta ku pinnalista sisältöä, ja saastutat maapalloa, ja hyi, pitääkö aina olla niin muodikas, ja voi kauhee, ku ei sulla oo mitään järkee päässä ku keräilet jotain hiton rättejä! Niihh, hanki nyt sitä sisältöä! Ja koska oot niin nuori, niin eihän sussa voi olla sisältöä, iän mukana se katsos tulee..

Jos kirjoitat muodin tai tyylin vierestä, niin oot paska jätkä, joka ei siis tajuu, että ne koiran kuvat tai autovaraosiin liittyvät postaukset ei vaan oo muoti/lifestyle-blogeihin kuuluvaa tavaraa, että hei pysyisit siinä leipälajissas, etkä nyt yhtään poikkeis siitä, eli raportti kiitos Balmainin SS2014 mallistosta nyt samantien kiitos! Ikä se vaan opettais, ettei liian nuorena yritä liikaa.

Jos kirjoitat mielipidetekstejä, niin oot paska jätkä, joka vaan yrittää pätee ja on suvaitsematon moukka. Iän myötä sitä avarakatseisuuttaki löytyy.

Jos et kirjoita mielipidetekstejä, niin oot paska jätkä, jossa ei siis oo ollenkaan syvyyttä ja on sivistymätön moukka! Ja oikeestaan se johtuu siitä, että oot niiiiin nuori.

Jos mielipiteitä ilmaistessa sanot jotain, etkä ole 100 % diplomaattinen, niin oot ihan paska jätkä ja vihaat kaikkia ihmisiä, naisia, leveälanteisia, pienirintaisia, (lisää tähän vapaavalintainen sana) ja oot muutenki tosi kapeekatseinen. Ja yritäksä noilla hienoilla termeilläs jotenki erottua joukosta, hähh? Ja ootpa sä nuori, mikä selittää kaikki sun ongelmat. Ei kannatais yrittää olla erilainen.

Jos mielipiteitä ilmaistessa sanot kaiken 100 % diplomatialla, oot paska jätkä, koska sussa ei oo siis mitään omaperäisyyttä, mielenkiintoa, sarkasmia tai muutakaan. Ja oot vielä niin nuori että kyllä elämä opettaa, että kannattaa erottua joukosta.

Jos vastaat ilkeisiin kommentteihin ilkeästi, niin oot paska jätkä, joka ei arvosta lukijoitaa, ja miks ees pidät blogia, lopettaisit sen, ku oot niin paska jätkä! Ja oot niin nuoriki vielä, että kyllä vanhemmiten oppii, että sitä saa mitä tilaa, niih!

Jos vastaat ilkeisiin kommentteihin ystävällisesti ja selventävästi, nii oot paska jätkä koska nuoleskelet vaan perseitä ja puolustelet itteäs, vaikka yhtään ei tarttis. Kun kasvaisit tosta vähän, nii oppisit, että aina ei tarvii olla kaikille ystävällinen!

Jos kerrot vaan positiivisia asioita, etkä ilmoita joka kerta kun tyttökaverin kanssa alkaa menkat samana päivänä ja huudatte toisillenne neljä tuntia, nii oot paska jätkä, koska valehtelet, että sulla on muka kiva elämä, vaikka ihan varmana tossa sun täydellisessä elämässä on jotain perseestä ja niih, mikset nyt kerro mikä sua elämässä vituttaa, koska sun elämä ei voi olla tydellistä? Ai miten niin oot tyytyväinen, vaikka tiedät, että kaikki ei oo täydellistä, et varmana ole, valehtelet! No, kyllä se elämä ja vuodet opettaa, että nuorena on niin helppoa, mutta vanhempana…

Jos kerrot vähän negatiivisiakin asioita, niin oot paska jätkä ja vittuako avaudut?! Häh, tänne tullaan saamaan sitä positiivista energiaa ja latausta, ei kuuntelee sitä, että sua nyt vituttaa. Mikset sä arvosta sitä sun tädyellistä elämää, tiedätkö ku mua ei kiinnosta se, vaikka sun elämää nyt nirhastiin, koska hei, mulla on kuitenki aina asiat huonommi, ja itse asiassa naapurin Leenalla vielä vähän huonommin! Nii, oot niiiiin nuori, että et tajuu mitä ongelmia elämässä voi olla! Toivottavasti elämä vielä kohtelee sua kaltoin, nii opit!

Jos puhut totta, niin oot ihan paska jätkä ja valehtelet kuitenki. Johtuen siitä, että oot nuori.

Jos esität todistusaineistoa, niin oot ihan paska jätkä, koska valehtelun lisäks vielä väärennät ja kaiken lisäks vielä sulla on helvetin huono itsetunto, ku joudut puolustautuu koko ajan, vaikka mitään tarvetta ei ois, vaikka nyt koko maailma saiski ilman sun selvennystä vähän väärän kuvan elämästä ja sun menosta. Niih, ja ku oot niin nuori, niin ethän sä nyt vielä osaa ymmärtää, että se valehtelu ei kannata. Elämä opettaa.

Jos välillä haluat ottaa lepotauon ku homma alkaa maistuu puulta, nii oot ihan paska jätkä, koska hei, me tykätään susta ja me halutaan lukee sun juttuja ja sun velvollisuus on viihdyttää! Ja jos et ois noin nuori, nii ymmärtäisit, että elämästä ei noin vain pidetä lomaa katos.

Jos et pidä lomaa ku lähet lomalle, nii oot paska jätkä, ku et hyväksy kommentteja joka toinen tunti ja kirjota ajankohtaisia juttuja, vaan jumalauta joutuu lukee jostain lässytyksestä kolmen viikon takaa, siis hemmetti, ei tässä missään menneisyydessä eletä! Ja oot ihan hirvee sun matkaseuralleki, sitä varmaan kiinnostaa toi reissu ku postaat koko ajan, vaikka ois kuinka ajastettuja ne postaukset! Niiih, jos et ois noin nuori, nii tajuisit tän asian samantien.

Jos ahdistaa lukijamäärien pienuus, niin oot ihan paska jätkä, joka kerjää huomiota ja julkisuutta, ja joka ei siis ainakaan voi haluta palautetta omalle melko rankalleki hommalle, vaan on vaan huomiohuora ja ei jessus miten noloo! Ja oot vielä niiin nuoriki, että kyllä vuosien varrella opit, että huomiolla ei tee mitään!

Jos ahdistaa lukijamäärien suuruus, nii oot ihan paska jätkä, joka ei arvosta lukijoitaan, ja on olevinaan joku tähti, vaikkei sitä ole, ja vaikka haluaisi pitää blogin vähän intiimimpänä, niin oikeesti vaan haluu leijuu lukijoille sillä mikä diiva on. Niiiih, ja jos et ois noin nuori, nii ymmärtäisit, että huomio tekee vaan hyvää!

Jos olet normaalipainoinen, niin oot ihan paska jätkä, koska oot anorektikko ja annat lukijoille huonoa esikuvaa, koska oot siis ihan liian laiha ja hyi oikee luut paistaa ja siis miettisit millanen roolimalli oot! Jos et ois noin nuori, niin tietäisit kyllä, että ei kannata olla syömättä.

Jos oot normaalipainoinen, niin oot ihan paska jätkä, koska oot siis selkeesti ylipainoinen, nii kannattasko miettiä paljon sitä kakkua syö ja kannattaako omaa pärstää yleisestikään julkasta, koska hei, miten sä voit olla noin lihava? Jos et olis noin nuori, nii tietäsit, että ylipaino on pahasta, mutta ootappa vaan, kyllä se Siperia opettaa.

Jos oot pysyny samoissa mitoissa viimeset kolme vuotta, niin oot ihan paska jätkä, koska hei sä oot laihtunu ihan hirveesti siitä, ku viimeks sun blogii joku luki, ja oot hirveen huono roolimalli näille nuorille, jotka tätä lukee. Koska nuorena ei vaan voi olla yhtään järkee päässä miettii ite. Mut oot iteki niin nuori, että et sä voi tajuta.

Jos oot pysyny samoissa mitoissa viimeset kolme vuotta, niin oot paska jätkä, koska siis hyi paljon sä oot lihonnu sitten viime näkemän, pitäskö sun alkaa harrastaa liikuntaa, koska siis hyi, mahutko sä ees samoihin vaatteisiinkaan enää? Oot niin nuori, ettet tajuukkaan, että nuorena pitää itestään huolta pitää, kyllä vanhempana ymmärrät ja kadut.

Jos kerrot olevasi suomenvenäläinen, niin oot ihan paska jätkä, koska oot ryssä!

Jos kerrot olevasi suomenvenäläinen, niin oot ihan paska jätkä, koska oikeesti et kuitenkaan ole, vaan haluut olla eksoottinen!

Jos julkaiset kuvia lemmikistäsi, niin oot paska jätkä, koska ketään ei kiinnosta toi sun rottas, tää on hei muotiblogi, niiiiih, eli missä viipyy postaus X!? Jos et ois noin nuori, nii tajuisit, että sun lapsenomainen into sun koiraas kohtaan ei kiinnosta ketään.

Jos et julkaise kuvia lemmikistäsi, niin oot ihan paska jätkä, ja selkeesti vihaat koiraasi. Siis kyllä vuosien mukana tulee se äly, jolla sitä koiraa kasvatetaan.

Jos seurustelet, niin oot ihan paska jätkä, ku oot niin tylsä, ja sun poikkis on ihan vitun ruma, ja hei noin niinku muutenki, kuka seukkaa daah? Siis kyllä se elämä sitten opettaa, että ois kannattanu sinkkuilla nuorena.

Jos olet sinkku, niin oot ihan paska jätkä, koska oot hirveen itsekäs, ja sitä paitsi niin vitun ruma/tyhmä/ärsyttävä/(vapaavalintainen adjektiivi), ettet yhellekään miehelle noin muutenkaan kelpaa, ja oot hirveen itsekäs ku kuvittelet olevas jotenki viehättävä, että voisit sinkkuilla. Siis kyllä se elämä ja vuodet vaan opettaa, että parisuhteet on parempia ku sinkkuus, että kyllä sinäkin vielä opit, kun oot vielä niin nuori.


+++ Jokaisen edellä mainitun loppuun vielä ikuiset kaunokaiset:
- En varmaan ole kateellinen, mistä oisin?
- Ite oot päättäny julkista blogii kirjoittaa, eli nyt kestät tän tosi rakentavan kritiikin ruma lehmä, koska julkisuus = oot halunnu muilutuksen 100 000 ihmisen nähden!
- Kulutat tätä planeettaa ja oot siis maailman hirvein ihminen.
- Siis mä en enää ikinä tuu lukee sun blogia, vaikka oon sanonukki jo näin neljätoista kertaa ja oon paljon paremmin perillä sun blogin sisällöstä ku sinä ite, ja oikeestaan tästä on jo keskustelu demissä, jossa oon kanssa ilmottanu seittemäntoist kertaa, että nyt loppu lukeminen!

Mä voisin jatka tätä listaa noin about loputtomiin, mutta mä luulen, että mun pointti melkeen jo tuli esille:D

Bloggaamisessa sä et tule koskaan tekemään yhtäkään asiaa oikein. Aina jotain on väärin. Sanot pitäväsi muodokkaista naisvartaloista, niin jo vihaat kaikkia pienirintaisia ja -lantioisia. Kerrot pitäväsi valkoisesta, niin oot vähintäänkin rasisti. Ja joka kerta, joka heittää sen kortin, jolla oot niiiiin nuori, mikä selittääki kaiken. Ja jos ei sitä nuoruuskorttia tule, niin varmasti tulee se kortti, jolla oot ite valinnu julkisen blogin pitämisen, eli on sun vika, ja oot paska jätkä. Itse en koskaan ajatellu, että Mungosta tulee näin suosittu, joten voin suoraan sanoa, etten tienny mihin nenäni tungen:D

Mutta tiedättekö mitä? Tää on mahtava elämänkoulu. Mä luulen, että tän blogin pitämisen jälkeen, mä oon varautunu ihan kaikkeen, ja sanoin mitä sanoin, tiedän, että pärjään, jos tänki klaarasin. Tää on hyvä koulu, jossa oppii olemaan true to yourself, ja sitä kautta löytää sen vahvuuden elämään sillä lailla kuin itse haluaa ja olemaan onnellinen omana itsenään.

Ja ennen kaikkea. Ihanat, lojaalit ja pitkäaikaiset lukijat on yksi maailman ihanimpia asioita! Kiitos tähän mennessä mukana olleille, ja lisää on luvassa koko ajan lisää.

Aloitteleville/aloittamista harkitseville lukijoille. Suosittelen harkitsemaan. Vakavasti. Moneen kertaan. Ja sitten jos tuntuu hyvältä idealta, niin antakaa palaa! Älkää tavoitelko mainetta ja mammonaa, koska sitten sitä ei ainakaan tule. Tehkää hommaa niin, että ootte aitoja, älkää niin, että saisitte lukijoita. Pikaliito kuuluisuuteen avaa yleensä oven 15 minuutille julkisuudessa ja pudotus on yhtä nopea ja kova ku nousuki. Ja ennen kaikkea, ku blogin lukijamäärät tasaiseen tahtiin nousee, nii jossakin vaiheessa se kääntyykiin päälaelleen ja toivoo, ettei olisi koskaan omaa naamaansa näyttäny julkisesti.

Ainoa neuvoni bloggaamiseen tai sen aloittamiseen onkin: olkaa aitoja ja tehkää tätä vain ja ainoastaan omaksi iloksenne ja huviksenne, älkää antako kenenkään hallita omaa blogianne. KOSKAAN ei ole kaikkien mielestä kelvollinen. Mieluummin itse katson aitoa ja “viallista” ihmistä, kuin täydellisyyteen pyrkivää feikkiä.

Mutta hei, sä oot bloggaaja, ite oot valinnu ties, mitä mussutat?!;)